Oikea nimeni on Mikko Lahti. Synnyin Helsingissä 1962, Kuuban ohjuskriisin vuonna. Elin lapsuuteni pienessä Heinolan kaupungissa ja palasin Helsinkiin 1981 opiskelemaan yliopistossa. Haahuiltuani useita vuosia osastolta toiselle päädyin opiskelemaan meteorologiaa ja tietotekniikkaa, mikä luonnollisesti johti minut työskentelemään ohjelmoijana Ilmatieteen laitoksella vuodesta 1987 vuoteen 2000. Valmistuin yliopistosta viimein 1994. Suurin osa työstäni FMIllä oli enemmän tai vähemmän tietokantoihin liittyvää. Elokuussa 2000 siirryin työskentelemään Decode Oylle ja vuonna 2008 siirryin CGI Finlandin palvelukseen. Työtehtäväni ovat laajentuneet tietokantojen ja tiedonsiirto-ohjelmien ohjelmoinnin lisäksi testaukseen, asennukseen, versionhallintaan, järjestelmäylläpitoon ja koulutukseen.

Vuosi 1999 oli tähänastisen elämäni paras vuosi. Katja ja minä löysimme toisemme ja sain selville mitä tosirakkaus on: valtava addiktio, paitsi että se tekee hyvää sekä mielelle että ruumiille. Odotin 20 vuotta tavatakseni oman Oikeani enkä kadu päivääkään, sillä tämä aika on maksanut kaiken satakertaisesti takaisin.

Olen aina tehnyt paljon erilaisia asioita. Rakkain harrastukseni on aina ollut lukeminen. Tein aikanaan vapaaehtoistyötä Suomen Sarjakuvaseurassa useiden vuosien ajan ja minulla oli valtava sarjakuvakokoelma, mutta nykyisin suurin osa siitä on poistettu ja antanut tilaa toisille kokoelmille. Pidän myös kirjoista, paitsi fantasiasta ja SciFistä, myös tieteestä, historiasta ja huumorista (joskus kaikki samassa kirjassa). Vuosien aikana harrastin myös mm. soittamista (kitaraa, tuubaa), roolipelaamista (pääasiassa Rolemasteria), live-roolipelaamista, vaeltelua, keilailua, useita itsepuolustuslajeja sekä kotitietokoneita. Harrastan myös lemmikkilintuja, vaikka olen lintuallerginen ja sairastan nykyään lintupölykeuhkoa (käytän lintutalollamme ylipainemaskia). Pidän myös puutöistä, korjailen asioita ja rakennan paljon uutta.

Olen keskikokoinen, minulla on lyhyet ruskeat hiukset ja pieni parta. Pidän (hyvistä?) vitseistä, hyvästä ruoasta ja hiljaisista koti-illoista. Asioita joista en pidä ovat mm. fanaatikot (poliittiset ja muutkin), muiden ihmisten häpäiseminen, äänekkäät tai savuiset paikat tai kova kiire. Olen joskus hidas ja kömpelö, mutta olen myös kärsivällinen ja voin odottaa asioiden valmistumista.



Lyhyesti:


Koko nimi: Mikko Tapio Lahti
Syntynyt: 1962
Lempinimiä: MOkki
Pitää: kirjoista, sarjakuvista, hyvästä ruoasta, koti-illoista, asioiden pohtimisesta ja tekemisestä
Inhoaa: Uskonnolliset ja poliittiset fanaatikot ja yleensä ihmiset jotka eivät salli muita mielipiteitä kuin omiaan, sekä itsekäitä ja törkeitä ihmisiä
Uskonto: Agnostikko
Huonoja tapoja; Hitaus, kömpelyys, suulaus, sosiaalinen taitamattomuus
Elokuvasuosikit: Sting- puhallus, Mel Brooks-leffat, Monty Pythonit
TV-sarjojen suosikit; Useimmat sci-fi ja fantasiasarjat, korkealaatuiset tiede- ja historiaohjelmat, laadukkaat dekkarisarjat
Musiikki: Ei erityisiä suosikkeja, kaikkea klassisesta poppiin.
Suosikkikirja: Taru sormusten herrasta
Suosikkijäätelö; Vadelma




Muuta
(eli faktojen sijaan ajatuksia itsestäni ja muista)

Elämä on paljon enemmän kuin pelkkiä tapahtumia. Ennen (siis eK eli ennen Katjaa) ajattelin sen olevan vain kulkemista päivästä toiseen, hetkestä toiseen. Tasaista, hiljaista kulkemista, asioiden tekemistä jotta ei tuntuisi tyhjältä. Ei enää. Elämä on täynnä tunteita, onnea, nautintoa. Tunnen olevani todella elossa ja sillä elämällä on tarkoitus: Katjan tekeminen onnelliseksi.

En ole kovin sosiaalinen ihminen. Viihdyn kotona, pienissä ystäväpiireissä tai tuntemattomana joukossa, mutta en isoissa juhlissa tai kapakoissa. Saatan osallistua tapahtumiin tai jopa esiintyä, mutta en erityisesti hae sellaista. En pidä erimielisyyksistä ja väistän sellaisia jos voin.

Yleensä ajattelen ihmisistä ihmisinä positiivisesti. Jotkut ihmiset ovat epämiellyttäviä, mutta suurin osa kohtaamistani osaa ainakin käyttäytyä ystävälliseksi. Mutta jos puhutaan naisista ja miehistä, minulle on vain yksi ainoa todellinen nainen: Katja. Ei millään pahalla, mutta kukaan muu ei ole edes samaa luokkaa.

Katja on täysin erilainen kuin kukaan muu nainen. Hän saa minut nauramaan yhdellä sanalla tai katseella. Hänen silmänsä hehkuvat uskomatonta elinvoimaa. Katja on älykkäämpi kuin itse myöntää ja hämmästyttävän taitava kaikessa mihin ryhtyy. Hänellä on pistämätön tyylitaju ja hän pystyy liikkumaan näyttävän keveästi kuin kauris.

Nautin paitsi Katjan seurasta myös hyvistä tarinoista ja uudesta tiedosta, kaikenlaisesta tiedosta. Olen renesanssiluonne, haluaisin lukea, kuulla ja nähdä kaiken, mahdotonta tietysti ikävä kyllä. Informaatiotulva ei ole mikään uusi asia, olen potenut sitä jo lapsesta asti.

Asun vaimoni ja lemmikkilintujemme kanssa talossa nimeltä Fågeltorp. Talossamme on elintilaa noin 450-500 m2 (tarkkaa neliömäärää vaikea laskea, koska mm. kirjasto on kaksi kerrosta korkea ja talon jotkin osat ovat niin vanhoja ettei niistä ole olemassa pohjapiirroksiakaan). Lisäksi talossa on erillinen sauna-, varasto- ja lintutalorakennus, ja tontilla on suuren puutarhan lisäksi pikkuruinen metsä sekä puron rantaa. Tekemistä siis riittää.

En voi sietää ihmisiä jotka eivät kunnioita toisten omaa ja siihen luen myös henkilökohtaiset mielipiteet. Inhoan ihmisiä jotka omien mieltymystensä takia kiusaavat muita tai vielä pahempaa, tuputtavat omaa mieltään muille.

Raha ei itsessään ole tärkeää sen enempää kuin hyvä autokaan, riittää että niillä pääsee eteenpäin. Tietysti paremmalla autolla on mukavampaa ajaa ja lisärahalla voi hankkia parempia asioita, mutta kummallakaan ei ole väliä elleivät ne tee Katjaa onnellisemmaksi. Itselleni en paljoa kaipaa.

Asioiden jättäminen kesken harmittaa. Tekisin mieluiten asiat kerralla loppuun, sillä jos jätän ne kesken ne hautautuvat uusien asioiden alle. Siksi en mielelläni hypi asiasta toiseen.

Mieluiten ajattelen asioita ensin useammalta kantilta. Siinä on se huono puoli että kuulostan joskus siltä kuin olisi väittämässä vastaan, mutta se hyvä puoli että kun olen päätynyt johonkin en siitä helpolla lähde.