© Mikko Lahti
Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi ja lainaaminen ehdottomasti kielletty.




Alkusanat
Pehmoaseet
Turvallisuus
Tarvikkeet
Työvälineet
Bofferimiekan valmistaminen
Muiden lyömäaseiden rakentaminen
Heittoaseet
Pistoaseet
Ketjukuula
Kilpi
Bofferien koristeleminen


Alkusanat

Nämä ohjeet ovat monen ihmisen pitkän kokeilun ja testauksen tulos. Ne perustuvat Kalle Toivosen kirjoittamiin alkuperäisiin bofferiohjeisiin 90-luvun alusta, mutta niihin on lisätty tietoja ja kokemuksia usealta taholta: eri larp-ryhmien (lähinnä Korpin Klaanin) ja pelien bofferiohjeista, muiden bofferintekijöiden neuvoista, sekä bofferityöpajojen ja testausryhmien kokeiluista usean vuoden ajalta. Vaikka minä siis saatoinkin ohjeet yhtenäiseen muotoon 90-luvun keskivaiheilla, suurin kiitos niiden olemassaolosta kuuluu niille kymmenille ihmisille jotka ovat vaikuttaneet sisältöön. Nämä ohjeet on julkaistu useaan kertaan sekä painettuna että netissä, joissakin tapauksissa hieman muokattuina. Käytännössä näiden ohjeiden kehitystyö on kuitenkin lakannut 90-luvun lopussa.

Tämän ohjeen mukaan tehdyt pehmoaseet eivät ole kauniita, mutta ne ovat turvallisia. Netissä on esiintynyt ohjeita joiden mukaan tehdyt aseet ovat kyllä näyttävämpiä mutta niissä on vastaavasti tingitty turvallisuudesta. Runkomateriaaliksi on esimerkiksi ehdotettu sähköputkea tai puuta, jotka molemmat sälöytyvät murtuessaan ja puhkovat vaaralliseti pehmusteen. Aseen ulkonäköä voi kyllä parantaa vaikkapa väreillä, mutta turvallisuus kannattaa aina testata etukäteen. Asiallinen jatkokehitys on toki aina hyväksi kunhan turvallisuusseikat huomioidaan.

Nämä ohjeet ovat faktasisällöltään samat kuin ennenkin, mutta niihin on tehty tammikuussa 2008 useita muokkauksia, lähinnä selityksiä ja kirjoitusasun korjauksia, mutta myös muutamia uusia kommentteja ja ohjeita. Erityiskiitokset vaimolleni näiden sivujen layoutista ja avusta kuvien tekemisessä.

ML,
10.01.2008



Pehmoaseet

Monissa larpeissa esiintyy hahmoina taistelijoita, jotka haluavat mitellä taitojaan pelin aikana. Taistelu on kuitenkin vaarallista touhua, jossa on suuri loukkaantumisen vaara. Larppaajat ovat kehittäneet useita tapoja saada LARP-taistelu riittävän turvalliseksi. Yksi erityisesti fantasiamaailmoihin sijoittuvissa peleissä suosittu tapa on tehdä aseista niin pehmeitä, etteivät ne aiheuta vakavia vammoja.

Pehmeitä aseita on käytössä kahta tyyppiä: bofferiaseita ja lateksiaseita. Molemmissa pehmusteena on yleensä solumuovi. Bofferiaseissa runko on yleensä muoviputkea ja solumuovi päällystetään ilmastointiteipillä. Bofferiaseet ovat muodoltaan paksuja ja pyöreähköjä.

Lateksiaseissa runko voi olla mitä materiaalia tahansa ja se on usein litteähkö. Solumuovi päällystetään usealla kerroksella nestemäistä lateksia, joka kuivuessaan muodostaa sitkeän pinnan. Lateksiaseet ovat bofferiaseita ohuempia ja muistuttavat enemmän oikeita esikuviaan. Ne ovat yleensä kovempia ja teräväkärkisempiä kuin bofferit, joten niitä on käytettävä hieman varovaisemmin.

Bofferiaseet ovat aina omatekoisia, lateksiaseita voi ostaa myös valmiina. Tämä artikkeli kertoo vain bofferiaseiden valmistuksesta. Pehmustettujen nuolien tekemistä en käsittele, sillä siitä on saatavilla asiantuntevampia artikkeleita.


            
            Kuva 1: Miekan osat

Turvallisuus

Koska pehmoaseen koko idea on siinä, että sitä voi käyttää aiheuttamatta vastustajalle vahinkoa, täytyy aseen turvallisuutta koskeviin seikkoihin kiinnittää suurta huomiota. Tärkeimmät turvallisuustekijät ovat seuraavat:

* Kovien osien, kuten runkoputken reunat eivät saa tuntua pehmusteen läpi pehmustetta kasaan painettaessa. Paitsi että voivat osuessaan aiheuttaa vahinkoa, ne voivat myös murtaa liian ohuen pehmusteen.

* Kaikki kohdat, jotka taistelussa voivat osua vastustajaan, tulee pehmustaa vähintään 8 mm paksuisella solumuovikerroksella. Lyömiseen tarkoitetuissa osissa solumuovikerroksen tulee olla kaksinkertainen tai sen päällä on oltava vähintään 5 cm vaahtomuovia (pehmeää, ei kasaan kiristettyä). Myös väistin ja kahvan nuppi eli pommeli (tai ponsi) tulee pehmustaa solumuovilla, sekä vastustajan että aseen käyttäjän suojaksi.

* Pistokärjissä tulee olla vähintään 5 cm pitkä vaahtomuovinen kärki ja sen takana solumuoviputken sisällä vähintään 3 cm tyhjää ennen kovia osia, kuten runkoputkea. Pistokärjen tulee olla niin iso, ettei se mahdu kokonaan sisään ihmisen silmäkuoppaan. Myös pelkästään lyömiseen tarkoitetussa aseessa on oltava samanlainen pistokärki, sillä kärki voi taistelun tiimellyksessä osua tahattomastikin kasvoihin tai silmiin.

* Yli 150 cm pitkän lyömäaseen (esim. miekan tai kirveen) pistokärjessä tulee olla vähintään 15 cm vaahtomuovia. Yli 150 cm pitkän pistoaseen (esim. keihään) pistokärjessä tulee olla vähintään 40 cm pitkä ja 20 cm paksu paksu vaahtomuovipala. Kaikkien yli 150 cm pitkien aseiden kahvan nupissa eli pommelissa tulee olla samanlainen pistokärki kuin lyhyissä lyömäaseessa selän takaa tulevien henkilöiden varalta.

* Kirveissä ja muissa massiivisissa lyömäaseissa koko lyömäosa tulee tehdä pelkästä vaahtomuovista. Runkoputken ympärillä pitää silti olla solumuovikerros. Tällaisiin aseisiin ei saa missään tapauksessa tehdä miekan väistimen kaltaisia jäykkiä poikkipuita.

* Kaikki aseiden kulmat ja kärjet tulee pyöristää.

* Runkomateriaalin on oltava sellaista, ettei se murtuessaan tai katketessaan sälöydy vaarallisen teräviksi kärjiksi, vaan jättää tasaisen reunan. Pehmustemateriaalit kestävät tasaista reunaa mutta terävät kärjet puhkaisevat ne helposti. Siksi esimerkiksi sähkö- tai hiilikuituputket eivät kelpaa. Rungon tulee olla myöskin niin joustavaa materiaalia, että se taittuu ennemmin kuin rikkoo ihmisen luita, joten metalli tai puu eivät käy. Myös useimmat aurauskepit sälöytyvät hajotessaan, joten mikäli haluatte käyttää aurauskeppiä runkona, testatkaa ensin sen katkeamista lyömällä yhtä kappaletta terävää kulmaa vasten kunnes keppi katkeaa. Lasikuituputkea ei myöskään tule käyttää runkomateriaalina, sillä useiden testien perusteella lasikuituputki katkeaa huomattavasti helpommin kuin PVC-putki ja sälöytyy helposti pirstoutumiskohdistaan. Lisäksi sahatun putken päihin jää teräviä lasikuitusäleitä joiden vuoksi jo putken käsittelykin on hankalaa.

* Käsiaseet eivät saa olla niin raskaita, että voisivat aiheuttaa vammoja, mutta luonnollisten liikeratojen aikaansaamiseksi niiden ei ole hyvä olla liian kevyitäkään. Yhdellä kädellä käytettävän aseen paino ei saa olla yli 1 kg eikä kahdella kädellä käytettävän yli 2 kg. Alimmaksi painoksi suositellaan 100 g kutakin aseen kokonaispituuden täyttä 20 cm kohden (eli esimerkiksi 125 cm miekalle 600 g).

* Aseen painopisteen tulee sijaita reilusti aseen puolivälistä kahvaan päin, ei koskaan puolivälistä kärkeen päin. Miekoissa parhaaksi havaittu painopiste on muutamia senttejä kahvan ja väistimen etupuolella.

* Jos aseeseen lisätään painoja, ne on sijoitettava kahvan kohdalle ja kiinnitettävä niin, etteivät ne kovassakaan käsittelyssä lähde liikkeelle.

* Heittoaseiden tulee olla mahdollisimman kevyitä ja joka puolelta pehmustettuja. Tavallisia lyömä- ja pistoaseita ei saa heittää.

* Lyömäaseen kahvan pituus saa olla enintään 35 cm, jottei iskuista tule liian kovia. Pistoaseen kahvan pituus on enintään puolet aseen pituudesta, mutta kuitenkin korkeintaan 150 cm. Asetta käytettäessä sitä saa pitää kiinni vain kahvasta.

* Lyömäaseiden maksimipituudeksi suositellaan 180 cm, sillä tätä pidempien aseiden runko notkuu lyötäessä rumasti.

* Tarkistuta ase kokeneella larppaajalla ennen käyttöä. Ennen jokaista peliä on syytä järjestää asetarkastus.

* Tarkkaile asettasi ja poista se käytöstä heti, jos se rikkoontuu. Korjaa ase, jos suinkin mahdollista (esimerkiksi ilmastointiteippiä kannattaa kantaa mukana repeytymien paikkaamiseen). Jos näet jonkun aseen rikkoutuvan taistelussa, keskeytä peli heti ja käske pelaajaa poistamaan rikkoutunut ase käytöstä.

* Älä nojaa aseen kärkeä tai lyömäterää maata vasten, jottei siihen tartu kivensiruja tai oksia, jotka viiltävät ilkeästi vastustajan kasvoja. Jos aseen kärki osuu taistelussa maahan, pyyhkäise sitä kevyesti ennen taistelun jatkamista.

* Pehmoaseeseen ei muutenkaan pidä nojailla, sillä pehmuste jää vähtellen kasaan. Pehmoase, edes keihäs, ei ole kävelykeppi tai seisontatuki. Jo pelkästään seinää vasten nojalleen pitkäksi aikaa jätetyn aseen pehmuste taipuu pysyvästi ja paitsi että se rumentaa asetta se myös heikentää pahasti pehmusteen kestävyyttä. Kuljetettaessa pehmoaseet kannattaa pakata päällimmäiseksi ja sitoa kevyesti.

* Älä lyö aseellasi kaikin voimin niin kuin pesäpallomailalla. Tarkoitus on osua selvästi, ei rusikoida vastustajaa mustelmille. Puolustautumisenkin kannalta on parempi pitää ase edessä valmiusasennossa, tehdä nopeita hyökkäyksiä ja palata heti valmiusasentoon.


Tarvikkeet

Aseen runkona käytetään yleensä onttoa, PVC:stä valmistettua jäykkää viemäriputkea, jota saa muovi- ja LVI-tuotemyymälöistä. Se on yleensä harmaata ja sitä on saatavana useaa eri kokoa. Myös jäykkyys vaihtelee hieman valmistajan mukaan. Pitempiin aseisiin kannattaa käyttää jäykempää putkea kuin lyhyempiin. Sopiva putken koko määräytyy aseen koon ja mallin mukaan (tavalisimmin käytetty putki on halkaisijaltaan 32 mm). PVC-putkea myydään yleensä kahden metrin pätkissä, mutta lyhyempiäkin kappaleita voi saada.

Miekkaan tehtävän väistimen runko kannattaa tehdä polyeteeni- eli PEM-putkesta. Se on yleensä mustaa, kaarevaa putkea jota myydään metritavarana samoissa paikoissa kuin PVC-putkeakin. Sopiva halkaisija on 20 - 30 mm. Kaikissa miekoissa väistin ei ole välttämätön: esimerkiksi japanilaisen katanan kaltaiseen miekkaan väistimen voi tehdä pienestä muovilevystä.

Rungon pehmustamiseen käytetään eristeeksi tarkoitettua, yleensä harmaata solumuoviputkea. Myös sitä myyvät muovi- ja LVI-myymälät. Sen sisähalkaisijan on syytä olla hieman pienempi kuin runkoputken ulkohalkaisijan, jotta se istuu tiukasti ja hölskymättä rungon päällä. Esimerkiksi 32 mm runkoputkelle sopii hyvin sisähalkaisijaltaan 28 mm solumuoviputki. Solumuovipatjaa ei pidä käyttää, sillä taivutettuna sen pinta tulee liian kovaksi. Lyömäkohtiin tarvittava toinen solumuovikerros kannattaa tehdä hieman suuremmasta solumuoviputkesta, jonka halkaisija on esimerkiksi 42 mm. Tällöin kumpaankin terään riittää pitkittäin halkaistu neljännes putkesta.

Nykyään eristeeksi tarkoitettu solumuoviputki on usein valmiiksi halkaistu palapelikuvioisella saumalla. Vaikka tälläinen putki on helppoa asettaa runkoputken päälle, sitä on vaikea saada pysymään siinä tiukasti edes runsaalla teippauksella. Lisäksi saumakohta heikentää pahasti pehmusteen kestävyyttä, joten sisemmän pehmusteen pitäisi olla umpinaista solumuoviputkea. Ulompi pehmustekerros voidaan kyllä leikata halkaistustakin putkesta.

Huomaa, että solumuovi on eri asia kuin vaahtomuovi, joka on huomattavasti pehmeämpää. Sitä ei myöskään pidä sekoittaa solukumiin, joka on aivan liian kovaa pehmoaseisiin. Solumuoviputken laatu vaihtelee hieman myyntipaikan mukaan. Parasta on mahdollisimman kimmoisa putki. Yleensä solumuovia myydään vain 2 m pätkissä.

Rungon kaikki kärjet tulee pehmustaa vähintään 8 mm solumuovipatjasta leikatuilla levyillä. Lisäksi väistin ja pommeli pehmustetaan joko solumuoviputkella tai -patjalla. Solumuovipatjaa saa muoviliikkeistä sekä hieman kalliimmalla retkeilytarvikeliikkeistä. Tähän käyttöön kannattaa valita edullisinta laatua. Pistokärki, samoin kuin kirveiden ja nuijien kaikki lyömäosat tehdään tavallisesta vaahtomuovista, joka ei kuitenkaan saa olla niin vanhaa, että se on menettänyt kimmoisuutensa. Mitä jäykempää vaahtomuovi on, sitä parempi - kunhan siinä ei ole kovia kohtia. Vaahtomuovia saa edullisesti muoviliikkeistä jäännöspaloina.

Aseen osat kiinnitetään toisiinsa edullisella pakkausteipillä. Sitä saa muovi-, rakennustarvike- ja paperiliikkeistä. Kiinnitykseen ei pidä käyttää liimaa, se sulattaa muovin ja tekee siitä hauraan. Koko ase päällystetään ilmastointiteipillä, joka tunnetaan myös LVI-, hopea-, gaffa- ja jeesusteippinä. Ilmastointiteipin tavallisin väri on hopea, mutta sitä on saatavana myös mm. mustana, ruskeana ja sinisenä (joskin kaksin- tai kolminkertaiseen hintaan). Sen laatu vaihtelee huomattavasti valmistajan mukaan. Pehmoaseisiin sopii parhaiten mahdollisimman sitkeä teippi, joka ei kuitenkaan saa olla liian jäykkää tai paksua. Kirjoittaja on havainnut sopiviksi ainakin merkit Anchor, Sellotape ja Shurtape.

Tyylikkäin ja kädelle mukavin kahvan päällyste on leveä nahkanauha. Myös kangasteippi soveltuu, mutta joistakin laaduista (esimerkiksi jääkiekkomailojen teipeistä) irtoaa helposti liimaa ja väriä käsiin. Myös mailojen kädensijoihin tarkoitettu liimanauha on toimiva joskin kallis vaihtoehto, mikäli nauhan ulkonäkö on sopiva.

Tarvittavan materiaalin määrä riippuu aseen pituudesta ja mallista. Oheisessa taulukossa on arvioita erilaisten asetyyppien vaatimista materiaalimääristä.

Tavallinen pehmoase	runko 32mm PVC-viemäriputki	runkopehmuste 28mm putkieriste	ulkopehmuste 42mm putkieriste	väistin 25mm PE-putki	kärkipehmuste pala vaahtomuovia	materiaalien hinta n.
tikari (40 cm)	30 cm	25 cm (+ 25 cm)	(25 cm)	20 cm	4x4x5 cm	5 €
miekat:
1-kätinen (95 cm)	80 cm	75 cm + 40 cm	75 cm	30 cm	5x5x7 cm	9 €
äpärä (125 cm)	110 cm	90 cm + 40 cm	90 cm	30 cm	5x5x7 cm	10 €
2-kätinen (180 cm)	150 cm	130 cm + 50 cm	130 cm	30 cm	5x5x15 cm +5x5x7 cm	13 €
kirves (80 cm)	60 cm	50 cm	-	-	15x40x50 cm	7 €
keihäs (230 cm)	2 m	1 m	-	-	20x20x40 cm + 5x5x7 cm	17 €

Bofferimiekan valmistaminen

Tarvittavat materiaalimäärät määräytyvät miekan pituuden mukaan. Oheisessa taulukossa on annettu muutamia esimerkkejä eri pituisten miekkojen vaatimista materiaalimääristä.

1. Sahaa runkoputki sopivan mittaiseksi ja tasoita puukolla sen päät ja pyöristä päiden reunat. Runko on alle 150 cm aseissa noin 15 cm ja pidemmissä 30 cm valmista asetta lyhyempi.

2. Sahaa väistinputkesta 25-35 cm pituinen pätkä sen mukaan, miten pitkän väistimen haluat. Tee puukolla väistinputken puoliväliin kaksi putken pituussuuntaista n. 7-10 cm pitkää viiltoa putken vastakkaisille puolille niin, että runkoputki voidaan ujuttaa väistinputken läpi. Viiltojen tekeminen ei ole aivan helppoa, koska väistinputki on melko paksua materiaalia. Ole siis varovainen, ettei puukko luiskahda sormiisi. Kirjoittaja on käyttänyt seuraavaa menetelmää:

* Ota tukeva ote puukon päästä ja paina puukon kärki väistinputken pintaan sisäkaarteen puolelle.

* Nytkytä varovasti puukkoa kunnes se menee putkesta läpi.

* Tämän jälkeen on helppo painaa kärki kiinni putken vastakkaiseen sisäpintaan ja viiltää äsken puhkaistua pintaa sopivalta matkalta.

* Jätä puukko putken viiltoon ja puhkaise nytkyttämällä nyt vastakkainen pinta ja viillä myös se auki.

3. Pehmennä viiltojen ympäristö vääntelemällä väistinputkea edestakaisin, mutta varo katkaisemasta sitä. Viillot saattavat vääntyä tällöin tiukasti kiinni, niiden avaamiseen voi käyttää apuna jotakin kiilamaista tylppää esinettä, kuten puukon tuppea. Väännä toista viiltoa auki niin paljon, että saat rungon juuri ja juuri pujotettua sen läpi. Tämä voi vaatia hieman ähellystä ja runko on hyvä tukea toisesta päästän lattiaa vasten. Väännä sen jälkeen väistinputkea toiseen suuntaan ja pujota väistinputki kokonaan runkoputken ympärille. Kannattaa katsoa etukäteen kumpaan suuntaan haluaa väistimen kaartuvan, terään vai kahvaan päin.

4. Aseta väistin oikealle korkeudelle. Yksikätisessä miekassa riittää oman kämmenen leveys, äpärässä ja kaksikätisessä kannattaa jättää mahdollisimman pitkä kahva (enintään 35 cm rististä pommeliin) vipuvarren aikaansaamiseksi. Huomioi kahvan pituudessa pommelin pehmusteen vaatima tila. Teippaa väistinputki tukevasti kiinni pakkausteipillä joka suunnalta vetäen useita kierroksia teippiä ristiin vuoroin väistinputken ja rungon ympäri. Jos väistin tuntuu joustavan liikaa, sille voi tehdä väistinputken paloista tuet tai tunkea halkaistua västinputkea väistimen sisään.

        
        Kuva 2: Kahvan kiinnitys ja rakenne

5. Peitä kaikki putkien päät ensin pakkaus- ja sitten ilmastointiteipillä. Leikkaa solumuovilevystä kunkin putken pään ulkoreunan kokoinen ympyrä ja teippaa ne ilmastointiteipillä putkien päihin (ks. kuva 2). Lyömäkärkiin ja yli 150 cm aseen pommeliin tarvitset kolme päällekkäistä asteittain kapenevaa levyä kukin erikseen teipattuna (ks. kuva 3), väistimiin ja pienen aseen pommeliin riittää yksi levy.

6. Katkaise runkopehmuste vähintään 3 cm pitemmäksi kuin terän pituus väistimestä putken pehmustelevyjen kärkeen. Pujota pehmusteputki aseen teräosan päälle väistimeen asti. Koska pehmuste on tiukka, tämä vaihe on hidasta junnaamista ja vaatii aikaa ja sitkeyttä. Älä väännä pehmusteputkea niin kovaa, että se halkeaa. Katkaise pehmuste niin, että kärkeen jää noin 3 cm tyhjää solumuoviputkea rungon pään pehmusteiden jälkeen.

7. Leikkaa kaksi noin sentin syvyistä ja levyistä kolmion muotoista lovea runkopehmusteen kärjen vastakkaisille puolille miekan lappeiden keskelle (ks. kuva 3), jotta kärki joustaa hyvin lyötäessä.

        
        Kuva 3: Turvallisen kärjen rakenne

8. Leikkaa ulkopehmusteputki pitkittäin halki, halkaise toinen puolisko vielä uudestaan ja aseta näin saadut neljännessuikaleet runkopehmusteen päälle terien kohdalle. Teippaa suikaleet pakkausteipillä väistimen vierestä kiinni runkopehmusteeseen. Leikkaa suikaleiden kärjet poikki sentin runkopehmustetta pitemmältä (ks. kuva 3), teippaa yläpäät kinni rungon pään kohdalta ja tarvittaessa myös rungon keskivaiheilta.

9. Muotoile vaahtomuovipala aseen kärjeksi. Enintään 150 cm miekoissa vaahtomuovikärjen on yletyttävä vähintään 5 cm pitemmälle kuin solumuovin, yli 150 cm miekoissä vähintään 15 cm pitemmälle. Kärjessä (edes vaahtomuovissa) ei saa olla teräviä kulmia, jotka mahtuvat otsa- ja poskiluun välistä silmään! Tee siis miekan kärjestä huolellisesti pyöristetty. Muotoile kärki niin että se sopii runkopehmusteen pään päälle ulkopehmusteiden kärkien alle (ks. kuva 3). Kiinnitä vaahtomuovi ilmastointiteippipaloilla runkopehmusteeseen (pakkausteippi ei tartu vaahtomuoviin).

10. Päällystä terä pehmeällä, suojaavalla ilmastointoteipillä pitkin vedoin väistimistä suoraan kärkeen, kevyesti kärjen yli ja takaisin terän toista puolta. Teippi on vedettävä kärjen yli niin kevyesti, ettei vaahtomuovi painu lainkaan kasaan. Paina teippi kiinni solumuoviin niin että pinnasta tulee tasainen ja sileä. Kolme edestakaista vetoa vieretysten on yleensä riittävä määrä: ensin lappeet kahdella vedolla ristiin kärjen yli ja viimeisenä terät suoraan kärjen yli. Älä koskaan jätä teipin päitä aseen kärkeen. Leikkaa myös teipin laskokset auki ja taittele ne erityisesti aseen kärjestä, ettei niistäkään jää teräviä kärkiä tai kovia ryppyjä. Teippiä ei saisi tulla minnekään kolmea kerrosta enempää, muutoin pinnasta tulee liian jäykkä.

Ilmastointiteipin reunojen pitäisi joka kohdassa mennä vähintään 3 mm viereisen teipin päälle, muuten teippien välinen sauma aukeaa helposti. Jos ase on niin leveä ettei kolme pitkää teippausta riitä peittämään terää kunnolla, aloita vetämällä kummankin lappeen keskelle teippi joka ei ulotu kärjen yli. Tämän teipin päiden tulee ehdottomasti jäädä teippauksessa alimmaisiksi.

11. Pehmusta väistimet solumuovikerroksella (joko putkea tai levyä) ja päällystä ilmastointiteipillä. Tee solumuovipallo tai -kuppi pehmustavaksi pommeliksi kahvan päähän. Yli 150 cm miekkaan tee pommeli kuten lyhyeen miekkaan kärki.


Kuva 4: Kahvan viimeistely

12. Jos ase kaipaa lisäpainoa, se on hyvä asettaa tässä vaiheessa. Jos sijoitat painon kahvan sisään, poista putken pään suojalevy väliaikaisesti, mutta muista laittaa se lopuksi takaisin paikalleen. Toimivaksi havaittuja painon sijoitustapoja on useita:

* Yksi hyväksi havaittu materiaali on juuri ja juuri sopivaksi (ei aivan pyöreäksi) vuoltu puunkappale, joka tungetaan putken sisään niin, että se tarttuu tiukasti kiinni. Varo ettei putki halkea. Ulkopuolelle jääneen painon ylimääräisen osan voi sahata pois.

* Toinen tapa on teipata raskaita metallinpaloja tiukaksi nipuksi, jonka toinen pää on niin leveä, ettei se mahdu runkoputken sisään (muoto on siis kuten shampanjapullon korkki).

* Kolmas tapa on teipata runkoputken pintaan pommelin pehmusteen alle kolikoita.

13. Joka tapauksessa paino on kiinnitettävä runkoputken ulkopintaan tukevasti reilulla teippauksella. Muista aina kokeilla, ettei paino lähde kovallakaan ravistelulla irti tai liikkeelle putken sisällä.

14. Kädensija kannattaa päällystää sopivan levyisellä nahkanauhalla, joka leikataan päistään vinoksi, kastellaan ja kierretään venyttäen kädensijan ympärille sekä liimataan kiinni päästään (ks. kuva 4). Vähemmän tyylikäs, mutta helppotekoisempi kädensijan päällyste on sopivan värinen kangasteippi, jota vain kierretään kädensijan ympäri.

15. Anna ilmastointiteipin kuivua vuorokauden verran ennen kuin kokeilet asetta, muutoin teppiin lyötäessä tulevat taitokset tarttuvat kiinni ja jättävät aseen ruman näköiseksi. Tämän jälkeen kannattaa vielä tehdä paksulla neulalla reikiä teippiin muutaman sentin välein vaahtomuoviosien kohdalle. Reiät helpottavat ilman pääsyä vaahtomuovista pois ja takaisin, jolloin vaahtomuovi palautuu nopeammin oikeaan muotoonsa.

16. Uutuuttaan jäykkä solumuovi pehmenee käytössä. Tee aina viimeinen testi: lyö itseäsi muutaman kerran uudella aseellasi. Jos et sen jälkeen uskalla itse taistella tekemääsi miekkaa vastaan pienemmällä aseella, pura aikaansaannoksesi ja aloita uudelleen alusta.

Muiden lyömäaseiden rakentaminen

Tikari (siis lyönti-, ei heittotikari) tehdään aivan kuin pieni miekka, mutta kaksinkertainen pehmustus terässä ei ole välttämätön, jos tikarin pituus on alle 50 cm. Muut lyömäaseet (kuten kirveet ja nuijat) tehdään suunnilleen samoin kuin miekat. Joitakin eroja kuitenkin on:

* Koska vain miekoissa on väistin, jäävät muilla aseilla vaiheet 2 - 4 (väistimen valmistus) kokonaan pois.

* Koska näissä aseissa lyömäterä on pelkkää vaahtomuovia, jää vaihe 8 (ulkopehmusteen leikkaus ja kiinnitys) pois

* Vaihe 9 (aseen kärjen valmistus) muuttuu seuraavanlaiseksi: Tee kirveisiin ja nuijiin vaahtomuovipalan puoleen väliin asti tiukka reikä, johon upotat aseen rungon pehmusteineen. Kirveen tai nuijan pistokärjen pitää olla rakenteeltaan samanlainen kuin miekan kärjen. Lyömäosan piikkien tai muiden ulokkeiden tulee olla pelkkää vaahtomuovia.

* Vaiheeseen 10 (terän päällystäminen) tulee seuraava lisäys: Päällystä kirvestyyppisten aseiden koko vaahtomuovityyny ilmastointiteipillä, mutta jätä vaahtomuovi pehmeäksi! Kovaksi kiristettynä teippi ei pehmusta. Tällaisissa aseissa teipin rei'ittäminen on teippiryppyjen välttämiseksi erittäin tärkeää. Teipin reunojen kannattaa myös olla normaalia enemmän toistensa päällä jotteivät saumat aukea, sillä ilmastointiteippi tarttuu vaahtomuoviin huonommin kuin solumuoviin ja terän teippi joutuu muutenkin suuremmalle rasitukselle.


                                                
                                                Kuva 5: Kirveen rakenne

Pistoaseet

Pistoaseiden (kuten keihäiden) valmistus eroaa miekan tekemisestä seuraavasti:

* Kahvan pituus eli pehmustamaton osa on pistoaseella enintään 150 cm ja enintään puolet aseen koko pituudesta.

* Keihään kärki tehdään isosta vaahtomuovin palasta (n. 20x20x40 cm). Tee vaahtomuovipalan toisen päädyn keskelle puoleen väliin asti ulottuva reikä, johon aseen runko pehmusteineen uppoaa tiukasti. Vaahtomuovin alla pistokärjen rakenteen pitää olla samanlainen kuin miekan kärjen (lukuunottamatta ulkopehmusteen puuttumista).

* Muista että pommeliin tulee samanlainen pistokärki kuin lyhyeen miekkaan, jos keihäs on yli 150 cm pitkä.

* Pistoasetta saa käyttää vain pistämiseen, ei lyömiseen!


            
            Kuva 6: Pistoaseen kärjen rakenne (mitat ovat minimimittoja)

Ketjukuula

Ketjukuula oli erikoinen keskiaikainen lyömäase, jossa varren päässä oli ketju ja ketjun päässä raskas metallipallo, joka oli joskus piikitetty. Siitä on kehitetty useita pehmoversioita, mutta liikeratansa takia se on ehkä vaikemmin hallittava ja vaarallisin bofferiase. Köysi kiertyy hyvin helposti raajan tai kaulan ympärille, joten ketjukuulan kanssa on oltava erityisen varovainen. Suositeltavin versio tehdään seuraavasti:

* Ketju tehdään 10-20 mm paksusta ja n. 150 cm pitkästä köydestä, jonka ympärille kiinnitetään solumuovin paloja pehmusteeksi. Vaihtoehtoinen tapa on tehdä koko ketju solumuovipatjasta leikatuista renkaista, mutta ketju on silloin jäykempi ja heikompi ja se katkeaa usein jo muutamasta kunnon heilautuksesta.

* Pallo tehdään kokonaan vaahtomuovista. Pyöristä vähintään 15x15x20 cm kokoinen vaahtomuovipala palloksi tai soikion muotoiseksi. Kuulaan ei voi tehdä piikkejä, koska niitä ei saa millään keinolla niin leveiksi etteivät ne aiheuttaisi vaaraa silmille. Leikkaa vaahtomuovipalan päästä keskelle kapea viilto puukolla ja saksilla ja kaiva keskeltä vähän vaahtomuovia pois.

* Tee köyteen isohko solmu ja työnnä se vaahtomuovin sisään.

* Vedä vaahtomuovin päälle sukkahousut ja teippaa vyötärö köyteen pakkausteipillä. Pujottele sukkaosat moneen kertaan köyden säikeiden lomitse ja kiinnitä ne pakkausteipillä. Katkaise yli jäänyt osa pois.

* Tee solumuovipatjasta pakkausteipillä putki, jonka sisähalkaisija on sama kuin köyden halkaisija (jos löydät sopivan pientä solumuoviputkea valmiina, käytä sitä). Pätki putki 5 cm pätkiin ja pujota palat köyteen. Kiinnitä ne ilmastointiteipin paloilla köyteen, niin että kahden pätkän väliin sekä laitimmaisen pätkän ja vaahtomuovin väliin jää enintään 3 cm tyhjää.

* Tee kahva PVC-putkesta, joka 10 cm haluamaasi otetta (maksimi 35 cm) pidempi ja jonka päät on tasattu ja reunat pyöristetty. Pujota sen kumpaankin päähän 10 cm pitkä solumuoviputken pätkä niin, että se jää 5 cm PVC-putken reunan ylitse. Kiinnitä pakkausteipillä. Pujota köysi putken lävitse ja tee sen päähän niin iso solmu, ettei köysi millään mene putkesta läpi. Kiristä köysi putkeen ja katso ettei solumuoviputken ja solumuovipalojen väliin jää yli 3 cm rakoa.

* Lyhennä solumuoviputkea solmun takaa niin, että se juuri ja juuri peittää solmun. Peitä solumuoviputken pää solumuovilevystä leikatulla palalla ja kiinnitä se pakkausteipillä. Leikkaa toisen pään solumuoviputken päähän muutama kolmiomainen viilto, kiristä se kasaan köyden ympärille ja teippaa kiinni köyteen.

* Peitä ilmastointiteipillä kaikki osat jotka haluat piiloon (ainakin kaikki solu- ja vaahtomuovi). Teippaa erityisen huolellisesti vaahtomuovi kiinni köyteen. Päällystä kahva kuten miekassa. Teipin kuivuttua rei'itä se vaahtomuovin ympäriltä.


                    
                    Kuva 7: Ketjukuulan rakenne (ennen ilmastointiteippausta)

Kilpi

Tee kilven runko 5 - 7 mm paksusta vanerista (tai muusta tukevasta materiaalista, kuten muovi- tai kuitulevystä). Pyöristä levyn kulmat ja reunat. Kiinnitä reunan päälle halkaistu kumiletku (esim. tavallista puutarhaletkua), kiinnitykseen voi käyttää joko teippiä tai levyyn poratuista rieistä pujotettuja muovisia nippusiteitä. Kumiletkun päälle teipataan halkaistua solumuoviputkea. Tee kädensijat ovenkahvasta ja tukevasta nahkahihnasta ja kiinnitä ne tukevasti runkoon ruuveilla. Päällystä kilven etupuoli solumuovilevyllä ja koristele se joko maalaamalla tai kankaalla. Peitä lopuksi ilmastointiteipillä kaikki solumuoviosat, joita et halua näkyviin.


                                             
                                             Kuva 8: Kilven reunan rakenne