Disclaimer: K. M. Lautanen on pessimistis-aggressiivinen naisihminen, ja tämä on kyseisen naisotuksen päiväkirja. Sen lukemista ei voida suositella edes pääosalle aikuisista ihmisistä. Tämä on aikuisen ihmisen päiväkirja kohdeyleisönään muita aikuisia ihmisiä, eikä sovellu lapsille. Epäilemättä tekstin suorasukaisuus loukkaa useampaakin kansalaista. Se on kuulkaa voi voi. Lukemalla eteenpäin sitoudut siihen, että ymmärrät em. kohdat. Jos mielipiteesi eroavat omistani, voit puolestani tunkea ne sinne mihin aurinko ei paista. Sarkasmivaroitus!

Palautetta on turha lähettää, sillä se ei kiinnosta minua pätkääkään, enkä jaksa teeskennellä että se kiinnostaisi. Sama pätee mielipiteisiisi: ne kiinnostavat minua aivan yhtä paljon kuin sorakuoppaan hukkunut ja puolimädäntynyt rotanraato. Tässä oli aiemmin linkki "palautelomakkeeseen" jota ei ollut olemassa, mutta poistin senkin, koska idea meni ohi ihmisiltä ja jotkut todella olettivat linkin sisällön puuttumisen olevan vain virhe.





31.12.2020 (Yöllä)

Teen seuraavan kerran pahamaineista lammaspataani joko sunnuntaina 3.1. tai maanantaina 4.1.2021. Koska en tällä kertaa ole kutsunut ketään vakioruokavieraistani, kiinnostuneet syömävieraat voivat ottaa yhteyttä (tiedätte kyllä miten ja mitä kautta). Aterian hintana on yksinkertaisesti vähintään 30 minuuttia joko lauta- tai korttipelejä tai shakkia Mikon kanssa sekä se, ettei minua pyydetä osallistumaan peliin millään tavalla (ruokapuolesta huolehdin kyllä, pelit jätän muiden huoleksi).

Jep, olen edelleen henkisesti allerginen kaikille peleille.



27.12.2020 (Ilta)

Vaarallisia nämä välipäivät, kun kirja-alennusmyynnit alkavat. Pitää tarkistaa tuo sivu ja tämä sivu, ja tuolla antikvaari-palvelussa on muuten tuokin kirja, ostetaan se nyt samalla. Ja joka vuosi vannomme kivenkovaan ettei kirjoja osteta kuin hakulistalta, jonka pituus on aina kilometrien mittainen, mutta oho, onko tästäkin aiheesta ilmestynyt kirja, ja Adlibriksellä ilmaisten toimituskulujen raja ylittyi jo kolme kirjaa sitten mutta jos nyt tuo vielä ja klik ostoskoriin jne.

Adlibris on paska lafka. Vannon aina etten osta niiltä enää mitään, mutta sekin lupaus on tullut rikottua moneen otteeseen. Välttäkää kanssaeläjät Adlibristä. Älkää sortuko, vaikka minä niin toistuvasti teenkin. Opin kyllä virheistäni, mutta halpoja kirjoja kohdatessani ne opit tapaavat jäädä sivuun. Syytän hävyttömästi Mikkoa, joka on vähintään yhtä kirjahullu kuin minäkin. Pari raivokasta kirjashoppailijaa saattaa lietsoa toisensa sellaiseen ostoshehkuun että siinä tulessa palavat rahojen ja hermojen lisäksi pahimmillaan lakanat sängystä (teimme ostoksia mukavasti vuoteessa makoillen).

No, pian saa taas purkaa kirjalähetyksiä (ja kirota Adlibriksen palvelua).



22.12.2020 (IP)

Viisaana nelikymppisenä naispuolisena kanssaeläjänä huomaa välillä joutuvansa neuvonkysyjän uhriksi. "Tykkäävätkö naiset jos--" tai "Onko OK jos naiselle--". Miksi sä minulta kysyt? Mistä minä tietäisin?! Joo, okei, olen periaatteessa nainen, mutta hädin tuskin ihminen. Olen jakanut elämäni Mikon kanssa vuodesta 1999, ja sosiaalinen taituruuteni voidaan koostaa periaatteessa lauseeseen "ihmisten potkimista tulee välttää eivätkä ne välttämättä tykkää jos niille huutaa".

Älä herranjumala multa kysy. En minä tiedä!



18.12.2020 (Yöllä)

Suomalaiset joululaulut voi jakaa kahteen pääkategriaan:
1) "Lypsylehmän utarevaivat".
2) "Purkki piristäviä reseptilääkkeitä ja pannu tummapaahtoista kahvia päälle".

Lisäksi voidaan määritellä kolmas kategoria, eli biisit jotka on tekaistu nopeasti fyrkan takia ja tulos niin yhdentekevä ettei sitä viitsi luokitella mitenkään.

Mikon pahin koirankuje oli laittaa päälle laptop jonka passuja en tiedä, säätää se soittamaan kovalla äänellä joululauluja ja karata sitten ulos "saunaa lämmittämään". Tämä kaikki sellaisena hetkenä jolloin kuumennettavaa ruokaa oli hämmennettävä jatkuvasti ja keskeyttämättä, ja laptop oli taktisesti sijoitettuna tarpeeksi kauas jotta sinne ei aivan äkkiä hyökättykään. Olin vihainen kuin ampiainen Mikon palattua, ja laptop oli esitellut minulle pitkän listan: utareet, piriste, utareet, utareet, piriste, piriste, utare.... Joo, kyllä akunpoisto ja kova buuttikin kävivät mielessä, jos olisin voinut lähteä hellan edestä tai jos Mikon koneella ei olisi aina auki sellaisia ohjelmia jotka tykkäävät pahaa raaemmista buuttimetodeista.

Jokohan muuten Wiener Nougat riittää? Sitä on 3,5 kiloa, kun otetaan huomioon sekä itsetehdyt että Fazerilta ostetut. Pöytään ne eivät mahdu: suklaat, marmeladit, karamellit, lusikkaleivät ja piparit ovat valloittaneet jo jälkiruokapöydän lisäksi yhden astiakaapin tason ja toinenkin alkaa täyttyä.



16.12.2020 (Ilta) Murtovarkaus makeiskulhossa

Mahdollinen on myös sellainen ikävä tilanne, jossa kauppaan lähtevä puoliso saattaa kytkeä ajatuksissaan hälytinjärjestelmän päälle. Ja kotiinjäänyt puoliso saattaa jossain vaiheessa herätä tuntikausien tietokonekoomastaan, haukottelee makeasti, päättää haluavansa syötävää alakerrasta ja tulee laukaisseeksi koko systeemin. Kuvatunkaltainen tilanne saattaa aiheuttaa erittäin napakoita sananvaihtoja aviopuolisoiden kesken. Mahdollisesti.



15.12.2020 (Ilta)

Olen himoinnut akvaariota, mutta aika ei riitä akvaarion rakentamiseen, saati huoltoon ja ylläpitoon. Minulla oli kuitenkin vanha, huonokuntoinen ja silikoninsa menettänyt akvaario jossa kasvatin jauhomatoja silloin kun lintuja oli enemmän hyönteissyöjiä. Otin akvaarion ja pistin sisälle valikoiman Swarovskin vesiaiheisia esineitä (SCS Wonders of the Sea-sarjan väriversio taustalla, valikoima kaloja ja yksi helmisimpukka etualalla), pyysin Mikkoa väkertämään siihen uuden kannen, ja hops, nyt meillä on akvaario joka vaatii kevyen tomutuksen kannen päältä kerran viikossa. Mission accomplished.

Uusi, suurempi Swarovski-paketti saapui postissa (Astaran vihreä versio sekä SCS AE Tiger&cubs), ja valmistettuna n. kilo kotitekoista Wiener Nougatia, joka saa aina Mikon hyrisemään mielihyvästä.



15.12.2020 (Yöllä)

Kaikkialla toistellaan "social distancing"-ilmiön tärkeyttä. Kehutaan sitä kuinka hyvin pysytään loitolla kanssakansalaista jne. Minä olen kyllä harrastanut omaa versiotani, jonka nimeän täten "antisocial distancing", eikä sitä kehu kukaan. Neljäkymmentä vuotta olen haistatellut kanssakansalaisille paskaa, käskenyt tempomaan tumppuunsa ja lompsimaan lähimpään lettoon, mutta kehuuko kukaan? Ei kehu.

Että haistakaa sitä itseään vaan edelleen.



13.12.2020 (Ilta)

Muun sälän lisäksi Mikko saa joululahjaksi yli 30 kirjaa, sarjakuvaa ja lehteä sekä leffaa. Tai saisi, jos Worderyn lähetykset löytäisivät tiensä perille ajoissa. Voi minkä stressin saat aikaan, kansainvälinen postisysteemi. Adlibriksen ja CDOnin paketit onneksi saapuivat jo.

Havaitsimme myös, että siinä missä Postin kuljettajat osaavat soittaa ovikelloa, PostNordin ja DHL:n kuriirit taas osaavat jättää paketin ulkoportaalle suoraan ovikellon alle painamatta sitä tai vaivautumatta kolkuttimenkaan kanssa. Kuukauden sisällä ulkona avotaivaan alla on ollut paketissa Swarovskin esineiden lisäksi mm. kirja 1600-luvulta. Sateessa, jumalauta! Paketin päällä oli muuten kännykkänumeroni, eikä siihenkään kukaan vaivautunut soittamaan. Sen sijaan Postin kotiinkuljetettavat ovat tulleet poikkeuksetta ongelmitta. Miten nuo kuriirifirmat voivat olla noin absoluuttisen paskoja? Kuriirifirman autosta ehtii nähdä keulan kun se ajaa pihatielle sekä perävalot siinä vaiheessa kun ehtii etuovelle sitä avaamaan ja kuski painaa kaasu pohjassa asiakasta karkuun. Ainoa onni on siinä, että kunkin kohteen kohdalla esine itse on ollut niin hyvin pakattu etteivät ne vahingoittuneet.



09.12.2020 (IP)

Päivän keittiökoe osoittaa, että on mahdollista samanaikaisesti valmistaa punaviinikaritsaa, perunamuusia, suuri erä lusikkaleipiä sekä tiskata tästä kaikesta syntynyt jättitiski yhden hengen voimin ilman että mikään hajoaa, palaa tai tuhoutuu luonnonmullistuksessa, mutta tuloksena on aikamoinen häslinki sekä kipeät jalat. Ei, en edelleenkään ole sortunut tiskikoneen hankkimiseen. Olen elänyt nelikymppiseksi ilman tiskikonetta ja uskon pärjääväni loputkin elinvuoteni ilman.

Lisäksi ensimmäinen koetulos alkoholittomasta punaviinistä karitsapaistin punaviinikastikkeessa oli positiivinen. Paisti oli autuaallisen mehevä ja murea, rosmariinin, timjamin ja valkosipulin kyllästämä ja suorastaan suli suussa. Jatkan kokeita ahkerasti (pakastimessa on vielä pari kiloa karitsan ulkofilettä sekä parin kilon edestä paistia).

Postissa on tulossa lähetys Kultasuklaalta ja kirjoja saapuu useamman paketin viikkovauhdilla. Sitä paitsi Mikko toi kaupasta kastanjoita.

Ikivanha kyläloistokottaraisemme Vippi kuoli eilen. Vippi tuli taloon kesällä 2004, ja se oli jo silloin hyvin vanha eikä sen entinen omistaja uskonut sen elävän paria vuotta pidempään. Loppuun asti se oli silti suunnattoman utelias hyväkäs joka tuli mielellään kärkkymään makupaloja ja katselemaan mitä se hullu tänäänkin aviaarion pohjalla huhkii. Ikävä tulee.



06.12.2020 (Ilta) Kyseenalaisen Moraalin Joulukalenteri

Tuli mieleen sekin, että olisi voinut tehdä blogiin vaikkapa Kyseenalaisen Moraalin Joulukalenterin. Luukut 1-4 puuttuvat koska ne vietiin valtiolle perintöveroon vertautuvana kaksinkertaisen verotuksen tapaisena kertamaksuna ja luukku 5 varastettiin ja kaupattiin kanikonttoriin selän takana. Luukussa 6 voisin vaikka toivottaa että haistakaapas kaikki paskaa. Seuraavissa luukuissa neuvotaan mm. lähettämään minulle kaikki sukulaisten rahat, arvokorut, Swarovskin kristallifiguurit ja kirjat, solvataan erinäisiä enemmän ja vähemmän julkisia henkilöitä sekä henkilökohtaisesti että yleisemmällä tasolla, annetaan kyseenalaisia neuvoja siitä kuinka lähetetään rahaa pyramidihuijauksiin, miten myrkytetään epätoivottuja sukulaisia, kuinka sijoitetaan veroparatiiseihin sekä kuinka voi tehdä kavalluksia joista pääsee lusimaan ennen ensi joulua. Samalla Kyseenalaisen Moraalin Joulukalenteri on interaktiivinen, koska lukijat voivat syytellä luukkujen luonnin takana olevia henkilöitä, tarjota lahjuksia tai yrittää kiristystä. Joulumieli on kauempana kuin Kamputsea ja moraali matalalla.

Sitten muistin että joku saattaisi tykätä siitä, ja totesin etten missään nimessä halua tehdä kenellekään parempaa mieltä. Minulla on muuten Tante Julietten appelsiini-ankkapateeta, punaviinijuustoa, suklaateetä ja pöydällinen suklaata, ja veikkaan että sinulla ei ole. Mene ja kuole koronaan. Tähän ottaisin kuvan keskisormestani, mutta en viitsi vaivautua.



19.11.2020 (Yöllä)

On päiviä joina kaipaa lohtua ja rakkautta enemmän kuin mitään muuta. Mikko on maailman erinomaisin lohtunallekarhu: vuoteella sylissä voi hyvin vaihtaa surkeita vitsejä pahan olon poistamiseksi. Mikko on juuri sopivan lämmin ja pehmeä juuri oikeista paikoista, juuri sopivanpituiset raajat turvaavat mukavan sylissämakoilun.

Apteekin (äitelän vaaleanpunaisessa) pussissa oli slogan "Tehdään suomalaisista maailman välittävin kansa". Mitä ne haluavat meidän välittävän? Huumeita? Aseita? Varastettua tavaraa? Kiinteistöjä? Entäs jos kauppa ei käy esimerkiksi kiinteistöalalla, onko kyseessä silloin kiinteistövalittaja? Ei pitäisi valittaa välittämisestä tai välittää valittamisesta. Valitettavasti.



13.11.2020 (Ilta)

Tein alkuviikosta Charlotte Russea eli "ryssälottaa". Täyte persikasta ja vadelmasta, mutta vadelmat olivat jossain arkkupakastimen pohjalla. Ei auttanut muu kuin purkaa pakastimesta tavaraa kunnes vadelmuuteen syyllinen rasia löytyi. Huokaisin helpotuksesta. Toisella kädellä pitelin Hänen Kuninkaallista Papukaijuuttaan (=Sonja) kurissa ja estin sitä maistamasta kaikkea mahdollista, toisella lastasin tavaraa takaisin pakastimeen kylmästä kivistävin sormin, kunnes huokaisin (uudelleen) helpotuksesta: tavarat olivat jälleen kaikki pakastimessa ja pöytä tyhjä. Niin, kaikki tavarat todella olivat pakastimessa — myös se hemmetin vadelmarasia. Sonja ei ollut. Sonja pihisti vispilän ja pudotti sen pöydältä.

Äiti oli pari päivää kyläilemässä ja pääsemässä eroon masennuksestaan. Onnistumisesta voi olla montaa mieltä. Sen sijaan totesin sen, että siinä missä äiti herää kirkkain silmin kello 6 aamulla, minulla on vaikeuksia herätä ennen keskipäivää, ja silmissäni on kirkasta vain murhanhimo tai heräämisen tuskankyyneleet. Mikko on oppinut jo vuosia sitten ettei minulle kannata puhua paria sanaa enempää ennen kahta teekupillista mikäli arvostaa henkeään ja terveyttään. Lopputulema onkin se, että äidillä on täytynyt olla 9 kk ennen syntymääni ollut salainen seksisuhde joko pöllön tai laiskiaisen kanssa.



25.9.2020 (Ilta)

Lintutalon siivouksen vakiosoundtrack on nimeltään "Lunar ei". Se on joka päivä toistuva litania, joka koostuu määräyksistä kuten "nokka pois sieltä, Luna", "pois sieltä ja heti, Luna", "takas häkkiis, Luna", "Luna ei pure!", "irti, Luna!" tai "anna muiden syödä omat herkkunsa rauhassa, Luna". Solar on kultapulu josta on harvoin vaivaa muulloin kun lääkärireissuilla (koska kuljetusboksiin ei voi mennä vapaaehtoisesti) tai silloin kun on jotain kiellettyä josta pitää nakertaa pala maistiaiseksi, mutta Lunar on yksi pieni pirulainen. Sonja on pieni perskärpänen joka roikkuu koko ajan kiinni, pyyhkii likaisen nokkansa vaatteisiini, kuivaa kylvyn jälkeen höyhenensä mieluiten paitani selkään ja mieluiten dippaa puolet syötävästä kuivaruoasta vesikuppiin ennen sen syömistä, mutta Lunar on se, joka kuljettaa kuppeja ja niiden kiinnikkeitä ympäriinsä ja jemmaa ne huvin vuoksi mitä omituisimpiin paikkoihin, pyrkii murtautumaan ruokavarastoon, katkoo paksua rautalankaa nokkavoimin, nakertaa ikkunankehyksiä tai yrittää osua aviaarion lattiaa kuuraavaa ihmistä pudotettavalla tuoreruokakupilla päähän.

Kaikilla on iän myötä tullut ties mitä kremppaa: on kaihia, on epämuodostuvaa kynttä ja ylikasvavaa nokkaa jota eläinlääkäri joutuu lyhentämään useamman kerran vuodessa, on erikoisruokavaliota jonka pitäisi pitää vanhuksen painoa ylempänä mutta samalla nivelrikkoa kurissa. Ja silti noiden kolmen koukkunokkakanan kanssa eläminen on kuin vetäisi joka päivä parin tunnin kiertoajelun humalaisten sirkuspellejen kanssa klovniautossa. Ja voin sanoa että kakadu joka ei saa pakollista siivouksen jälkeistä herkkupalaansa nyt-just-ihan-heti-sekunnissa on aivan yhtä äänekäs kuin humalainen Stadilaisteekkari vappulehtiä kauppaamassa.

Ah, tämä lemmikkilinnunomistajan autuas ja armas arki. Älkää huoliko, en stressaa. Esimerkiksi Solar on ollut omistuksessani vuodesta 1995 (se oli vanha lintu jo ostettaessa) ja Sonjan sain vuonna 2000, eli en ole yht'äkkiä tympääntymässä "ikäväksi osoittautuneeseen" lintuharrastukseen. Arki lintujen kanssa on aina samanlaista.

Alussa oli paketti viimeistä käyttöpäivää lähenteleviä kananmunia. Katja huokaisi ja sanoi, "tulkoon omenakakku", ja omenakakku tuli. Mikko tuli ja näki, söi ja totesi sen olevan hyvä. Ja Mikko sanoi, "tulkoon toinen omenakakku?". Ja Katja sanoi "haista sinä mies pjaskaa." Ja Mikko odotti päivän ja pyysi uudelleen "tulkoon toinen omenakakku?". Jolloin Katja kiristi sanoen "tulkoon Swarovskia myös?", ja Swarovski tuli, ja se oli hyvä. Ja toinen omenakakku tuli, ja Mikko nimesi sen kakuksi, ja sekin oli kuulemma ihan saatanan hyvä. Amen ja halle-fucking-lujah.



15.9.2020 (IP)

Älkää käsittäkö väärin: en ole huippukokki enkä kulinaristi. Rakastan uusia makuja ja keittiössä häsläämistä, mutta on päiviä joina nautin kebab-annoksesta, Kotipizzan Monsterista tai yksinkertaisesta kaupan valmiiksi marinoidusa kanapihvistä ranskankermassa ja yrteissä haudutettuna avec aistikkaat pakasteranskalaiset kotiuunissa. Kun muutin yhteen Mikon kanssa vuonna 1999, alkuyritykseni olivat kamalia. Mikko ei ollut yhtään parempi: 18 vuoden ikäerosta huolimatta meillä oli suunnilleen saman verran kokemusta keittiötöistä, joten kauppalistalle kirjoittamani ainekset saattoivat olla aivan muuta kuin ne jotka Mikko kantoi kaupasta kotiin (opin esimerkiksi sen, että jos kirjoitat "kakkuainekset", se tarkoittaa Mikolla samaa kuin "valmiskakkupohja ja purkki kuohukermaa"). Kerran maustoin korvapuustitaikinaa curryjauheella koska olin puoliunessa ja purkit menivät sekaisin. Ensimmäiset leipäni olivat niin kovia ja kauheita että niitä olisi voinut käyttää murha-aseina, mutta ylettömän kiltti (ja ilmiselvästi teräsvahvikkeisella vatsalla varustettu) aviomieheni söi ne ja pyysi lisää. Jos teen jotain keittiössä, vieraiden on paras pysyyä muualla tai katastrofi uhkaa, koska haluan keskittyä siihen mitä teen.

Silti pari vihjettä: ota aurinkokuivattuja tomaatteja, leikkele ne pienemmiksi palasiksi ja laita pieneen kasariin, mukana tilkka öljyä (voi käyttää tomaattien omaa säilömisöljyä) ja kuumenna sekoitellen välillä. Huuhtele hiukan (pieniä) katkarapuja sulaksi ja ravistele suunnilleen kuivaksi, heitä samaan kasariin ja anna lämmetä hetken tomaattien kanssa, muista edelleen sekoitella välillä. Ota kasari pois liedeltä, sekoita tomaattien ja katkarapujen sekaan smetanaa, pari lusikallista ranskankermaa ja mausta suolalla ja currylla (mistä minä tietäisin montako lusikallista? Kokeile itse). Jäähdytä ja levitä patongille. Jos et tiedä seuraavaa askelta, olet tyhmempi kuin kuvittelin.

Flambeeratut banaanit: ota banaani per ruokailija, halkaise pituussuuntaan, kuullasta kevyesti paistinpannulla. Kun banaani on kuullastunut, kaada sekaan hiukan persikka- tai aprikoosilikööriä ja anna hautua hetki. Ota lopuksi pannu liedeltä, kaada päälle vähän (!!) konjakkia ja sytytä tuleen. Kun liekit ovat sammuneet (varaa tarvittaessa aikaa verhojen tai huoneistopalon sammuttamiseen tai konjakkipullon riistämiseen asiaankuuluvatlta perheenjäseneltä), tarjoa banaanit vaniljajäätelön kanssa. Älä kysy kuinka paljon alkoholia käytetään, se riippuu siitä perheenjäsenestä jonka kourista konjakkipullon riistit.

Ihmiseksi joka ei ole koko elämänsä aikana juonut pisaraakaan suoraa alkoholia (ei, en edes olutta, kotikaljaa tai simaa), käytän aika paljon alkoholia keittiössäni. Vaikka jossain vaiheessa on taas haettava kiinalaisesta ravintolasta friteerattuja kananpalasia, on tänään vuorossa PUNAVIINIKARITSA! (käytä samaa äänensävyä ja -korkeutta kuin jos huutaisit "This is Sparta!"



4.9.2020 (IP)

Aina välillä joku katsoo asiakseen kritisoida ja paheksua suuren ikäeron suhteita. Täytyy kyllä myöntää että suhteemme alkua vuonna 1999 edelsi pitkä kolmen vuoden periodi jahtaamista ja lähes pakkomielteistä himoitsemista, mutta onneksi Mikko tajusi vihdoin antaa periksi, antautui käsiini ja parisuhde pääsi alkamaan.

Joskus joku kysyi sitäkin, millaista on elää parisuhteessa jossa puoliso on 18 vuotta vanhempi. Hyvä vastaus taitaisi olla "aivan samanlaista kuin elämä ikäerottomassa parisuhteessa". Sen ikäeron muistaa ehkä kerran vuodessa syntymäpäivänä, jos joku erikseen asian mainitsee, tai silloin jos Mikko käy puolestani apteekissa ja apteekkari yrittää myydä vaihdevuosiin liittyviä tuotteita puolisolle (tämäkin on tapahtunut).

Joku joskus kommentoi että lapsuushan on ollut aivan erilaista sellaiselle joka on syntynyt 60-luvulla ja sellaiselle joka on syntynyt 80-luvulla, mutta oma lapsuuteni oli huomattavan erilainen kuin useimpien ikätovereideni lapsuus. Ja (populaari)kulttuurin erilaisuuteenkin joku viittasi aikanaan. Vastasin silloin, että olen kyllä tietoinen siitä että Mikko kuunteli lapsuudessaan 1960- ja 1970-lukujen musiikkia, kun taas oma suosikkimusiikkini on sävelletty jossain 1600 - 1800-lukujen välissä. Sen lisäksi äitini pakkoaltisti minut 50- ja 60-lukujen musiikkiin, joten voinen ainakin jollain tasolla antaa Mikolle anteeksi liian modernin musiikkimaun.

Viikonlopulle on varattu hedelmäkanaa. Jotkin vakioruokavieraistani toivovat tätä ruokalajia kerran toisensa jälkeen. Kokonainen broileri pintamaustetaan kevyesti sekä hierotaan vastapuristetulla appelsiinimehulla, täytetään appelsiinin- ja omenanpalasilla ja paistetaan uunissa sivellen välillä oliiviöljyllä sekä appelsiinimehulla. Loppuvaiheessa uunipellille lisätään kuutioiksi pilkottuja hedelmiä (yleensä appelsiinia, omenaa, mangoa, ananasta ja persikkaa) sekä krutonkeja, maustetaan, paistetaan loppuun ja syödään. Hedelmäkana oli oma sovellukseni äidin aikanaan Ranskassa oppimasta klassisesta valkosipulikanasta, joka tarjotaan kidneypapujen ja krutonkien kanssa. Hedelmäkanan etu on se, ettei sen jälkeen haise niin pahasti valkosipulilta että pystyy tyrmäämään naapurit ja kylänmiehet kymmenien metrien etäisyydeltä yhdellä reippaalla hönkäisyllä.

Ruusupapuja on kertynyt kiitettävästi, vaikka omenasato meni päin honkia (tai siis päin pihjalanmarjakoiparvea). Kasvatan pavut itse, poimin ne vajaan vaaksan pituisina, keitän kattilassa al dente, jäähdytän, kääräisen pieninä kimppuina pekoniin ja paistan uunissa. Erinomainen sivuruokalaji.



3.9.2020 (Yöllä)

Mikolla on hämmentävän suuri sietokyky, koska takanamme on yli kahdenkymmenen vuoden parisuhde, mutta edelleenkään ei Mikko reagoi asiaankuuluvasti (eli toivottomuudella, väsymyksellä tai rasituksella) siihen, kun laptopini tienoilta kuuluu vaimon "yee-haw" (aivan, kuin seonnut pohjoismainen cowboy). Tämä 'yee-haw' merkitsee poikkeuksetta sitä, että olen löytänyt, ostanut ja maksanut jotain, ja lasku löytyy Mikon inboxista. Joku voisi väittää että Mikko on vain hidas oppimaan läksyä vaimon rahankäyttötavoista, mutta olen hyväntahtoinen ja totean syylliseksi rakkauden enkä sitä, että toistuvat Paypal-laskut menisivät huomiokyvyn ohitse.

Sonjalla on jotain sanottavaa.



Kiitos, huomenta, hyvää yötä ja onnea.



27.8.2020 (Ilta)

Mikko tuli vuoteen viereen antamaan suukkoa, jolloin nappasin kiinni kuin alligaattori pikaisen välipalan toivossa ja yritin kiskaista miehen viereeni. Se onnistui vain osittain, koska vuoteellani sijaitsi mm. laptop, joten Mikko suhtautui viereen siirtymiseen melko varovasti. Seurasi tavattoman nolon kuuloinen sarja ähinää ja puhinaa tyyliin "nnnngh" ja "grrrrmh", kun Mikon lähes koko paino lepäsi päälläni, ja minä taas yritin koko voimallani painia herran viereeni. Lopulta Mikko päätti auttaa hommassa ja kömpi ylitseni, muttei tarpeeksi pitkälle. Olin romahtaa lattialle kun mies yht'äkkiä varasikin sen tilan jossa olin hetkeä aiemmin sijainnut. Sain roikkua kiinni Mikon niskasta puolittain lattialla ja puolittain vuoteella, ja julmettu painiminen ja vääntäminen alkoivat toiseen suuntaan.

Teetilaus on tehtävä melko pian. Tämän hetkisestä erästä on jäljellä julmetun karmeaa vihreää teetä sekä tee jonka nimi on "Magician's Tea". Sen pitäisi sisältää mm. ruusua ja kookoslastuja, mutta sekoitus maistuu ikävästi vesimelonille. Maaginen efekti ehkä, kuten nimikin ehdottaa, mutta minä inhoan vesimelonia. Ja itse asiassa myös hunajamelonia. En ole lainkaan innoissani tästä magiasta.



24.8.2020 (IP)

Viikonlopun vieraita varten piti hankkia kahvia, ja koska useimmat karttavat Mikon suosimaa tummapaahtoista, piti ostaa paketti "normaalia" kahvia. Mikko taas ei juuri välitä vaaleapaahtoisesta kahvista jos tummaa on saatavilla, joten innostuin kokeilemaan erilaisia asioita kahvin kanssa. Esimerkiksi kaakao-kahvisekoitusta, keittimen suodattimeen heitettyjä erilaisia mausteseoksia, suoraan kuppiin sekoitettuja mauste- ja vaniljasokeriyhdistelmiä ja muuta mielenkiintoista. Kaakaojauhetta, suklaata, kermavaahtoa, neilikkaa, kanelia, muskottia, kardemummaa, jopa ripaus chiliä ihan piruilun vuoksi. Toimisikohan Nutella?

Ongelma on tässä: minä en pidä kahvista. Mistään kahvista, en millään mausteillakaan. Ja kun innostun kokeilemaan, en välttämättä haluaisi lopettaa kokeilua, vaan teen kokeen toisensa jälkeen. Mikko on onneksi aina (enemmän tai vähemmän) innokas ja vapaaehtoinen uhri kokeilleni. Mikko saattaa siis olla tänään ehkä hieman energinen. Tyyliin "sähköverkkoon yhdistetty Duracell-pupu johon on asennettu iskuporakoneen moottori".

Kuinka monessa päivässä saa kokonaisen kahvipaketin kulutettua yhden ihmisen voimin?



23.8.2020 (IP)

Luultavasti useimmille sanat "pudotin kännykkäni kirjastoon" merkitsee jotain muuta kuin kyseisen laitteen äkillistä (ja mahdollisesti jopa olettamatonta) ilmalentoa 4,5 metriä suoraan alaspäin.

Mikko oli perjantaina vakaasti sitä mieltä ettei minun kannata leikata nurmikkoa juuri silloin, koska lauantaina olisi aamulla hyvin aikaa. Kun huomautin sateesta, Mikko totesi iloisesti että sade alkaisi vasta lauantaina iltapäivällä, joten aamulla minulla olisi hyvin aikaa nurmikonleikkuuseen. Lauantaina kello yhdeksän aamulla heräsin siihen, että ulkona hallitsi sateen sijasta vertikaalinen järvi. Asiasta ei tapeltu tai edes keskusteltu puolen sanankaan vertaa: Mikko leikkasi nurmikon tänään. Näin aviomies sai rangaistuksen meteorologien tulkinnoista.



14.8.2020 (IP)





13.8.2020 (IP)

Posliinikukka (siis kansainvälisesti Hoya) availee ensimmäisiä kukkia. Toisessa kuvassa itse kasvi ruokahuoneen nurkassa kuvattuna, alempi kuva otettu noin pari viikkoa ennen ylempää.







10.8.2020 (Ilta)

Yritin useamman päivän ajan muistaa ottaa kuvan kirjavasta teeruusustani, mutta aina tuntui tulevan jotain. Kun eilen olin hankkiutumassa oikuttelevan ja vastahakoisen kamerani kanssa ulos, iski rankka sadekuuro. No, otin sen jälkeen kuvan siitä millainen ruusu nyt oli. Jos vastaisuudessa aktivoituisi kukan ollessa kauniimpana.





10.8.2020 (Ilta)

Fågeltorpin kirjatietokanta löytyy tämän linkin takaa: Fågeltorp book DB

Kanta on tehty helposti sekä tietokoneella, kännykällä että tabletilla selattavaksi. Verkossa näkyvässä versiossa on vain osa kentistä. Hakukentät eivät tunnista villikorttihakuja. Kannasta puuttuvat ne n. 800 kirjaa joista aiomme hankkiutua eroon, sekä tilatut kirjat jotka eivät ole vielä saapuneet (näitä on aina). Fågeltorpin kirjastosta ei saa kirjoja lainaan kukaan (ei poikkeuksia), mutta lukemisajoista paikanpäälle voi yrittää neuvotella sähköpostitse.



7.8.2020 (Ilta)

Aloitin muuten pienimuotoisen epämateriaalisen keräilyn screencap-työkalun ja kamerani voimin. Saatan joskus julkaista tuloksia muuallakin kuin rajatussa FB-albumissa, mutta "kokoelman" idea näkynee tästä kuvakollaasista:



Nimesin kokoelman otsikolla "Häme on ennen paljon pienempi". Kokoelmasta oppii kaikenlaista: esimerkiksi sen, että pyörätuolin pitäisi olla avoinna samaan aikaan kuin kirkonkin, myytävässä kaapissa on ovien takana hullu, vuoden vanha kattolamppu on antiikkia, ja 40-luku on ihan kunnossa.



7.8.2020 (IP)

Jokin pieni osa aivoistani sanoo että pitäisi stressata ja surra koronaan kuolevia ihmisiä, sukupuuttoon kuolevia eläimiä ja kasveja, tuhoutuvaa ympäristöä tai yksinäisiä vanhuksia. Ikävä kyllä edessäni on kuitenkin pussillinen persikoita, ja aivoni totesivat rauhallisesti että "hitot minä kuolevista, yksinäisistä tai tuhoutuvista. Persikka." Niin empaattinen ja sympaattinen olento osaan olla.

Aamulla oli sellainen tunne, että haaskaan koko päivän istumalla ja lukemalla pelkän viihteen ja mielihyvän vuoksi (ja syömällä persikoita). Nyt kello on melkein kuusi, ja olen itse asiassa ollut varsin tehokas. Muutin neljä litraa vadelmaa hilloksi sekä tein tuhmuuksia kasviksille ja karitsanfileelle (liotin karitsanfilekimpaleita punaviinissä, pilkoin palasiksi juurikkaita ja sipulia ja kuullotin ne pannulla sekä karamelisoin ne, iskin sitten isoon valurautapataan karitsat viineineen päivineen, voita, valkosipulia, kokonaisia herkkusieniä, rosmariinia, timjamia, suolaa, mustapippuria, pekonia isoiksi palasiksi leikattuna, karamelisoidut kasvikset sekä vielä reippaasti lisää punkkua päälle. Haudutin uunissa... no, aika pitkään, en katsonut kelloa mutta kai puolitoista tuntia ainakin, valmistelin perunamuusin ja rojautin koko hoidon pöytään. Pitkään ja hartaan aterianvalmistuksen ja hitaan aterioinnin lisäksi ehdin vielä istua ja lukea viihteen ja mielihyvän vuoksi sekä syödä enemmän persikoita olisi pitänyt.

Sitä paitsi postissa tuli taas kirjoja. Erinomaisen onnistunut päivä.



3.8.2020 (Yöllä)

Tunnen oloni epämukavaksi ellei vuoteeni vieressä ole kelloa. Ja kun puhun 'kellosta', tarkoitan aitoa, mekaanista ja avaimella vedettävää heilurikelloa joka lyö tunnit. Koska emme tällä hetkellä pysty nukkumaan samassa huoneessa (Mikon kuorsaus tekee nukkumisen täysin mahdottomaksi) ja kelloistamme hiljaisin on sijainnut (Mikon) vuoteen vieressä yli kymmenen vuotta, siirsin vihdoin yhden muista kelloistamme oman vuoteeni viereen. Tämä kahden vasaran koneistolla varustettu kello on kuitenkin yksi talon äänekkäämmistä yksilöistä. Niinpä heräsin kahtena yönä joka ikisen tasatunnin kohdalla. Väsymystasostani päätellen olin käväissyt myös melko lähellä valveustasoa puolituntisin, jolloin kello lyö vain kerran (tai siis päästää kaksi kilahdusta). Nyt on kolmas yö takana, enkä herännyt kelloon enää kertaakaan, joten totuttautumisaika on ohi. Lohduttaudun myös sillä että pahemminkin voisi olla: suurimmassa kellossa on valtava kaikupohja, ja äänekkäin taas on viisivasarainen kello joka kilauttelee vartin välein.

Mikko löysi taas brie-juustoa, jota kutsui "juuri sopivan pehmeäksi", mutta tuo näyttää kyllä enemmänkin juoksevalta. Niin juoksevalta että vielä pari päivää kypsyttyään se saattaa jopa juosta pakoon. Se myös haisee siltä että oma ensireaktioni on juosta toiseen suuntaan, ja sitten onkin kyse vain siitä, juoksenko nopeammin kuin juusto.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi kirjaostostelua. Todettakoon muuten, että käsitys siitä mikä määrä kirjoja on "hitosti" tai "paljon" näyttää vaihtelevan aika laajasti. Pikkuveljen mielestä 120 kirjaa on kumpaakin, siis sekä "hitosti" että "paljon". Olen eri mieltä, mutta toisaalta minusta 3500 kirjaa "ei riitä".



31.7.2020 (Yöllä) Legopalikkaratkaisu

Piti tehdä mehua kirsikoista. Ensin tajusin, että mehustimeen ei mahdu kuin määrä X, vaikka kirsikoita on määrä Y, ja määrä on Y = 2 x X. Sitten huomasin että siivousinnossani olen jo kuukausien ajan vienyt kerran viikossa kaiken ylimääräisen kierrätettävän pois. Siis myös ne pullot. Ja nalkuttanut Mikolle jos pulloja on ollut kaapissa. Myös muovipullot on pesty ja viety muovinkeräykseen. Pitkään pähkäilin ja pohdin ja päädyin siihen lopputulemaan, että ei auta kuin tehdä mehu, koska marjat eivät sellaisenaan mahdu pakastimeen. Ei auta kuin jäädyttää se mehu käteviksi kuutioiksi sopivan nelikulmaisissa rasioissa jotka toimivat muottien tapaan ja pinota ne kuutiot kuin Legopalikat pakastimen pohjalle muovipusseissa.

Mikko nauroi poskettomasti nörttityylistä ongelmanratkaisuani. Turhaa hekottelua, kun se sentään toimi. Tuon mehun voi toki sulattaa kattilassa... tai rakentaa siitä lyhytaikaisen ja hienonvärisen mehupyramidin. Että ihan vaan tahallani tein. Koska halusin kipeästi rakentaa mehupyramidin.



28.7.2020 (Ilta) Siirappimereen hukutettu banaanileipä

Tein reseptillä banaanileipää. Tosin huomaan edelleen suhtautuvani resepteihin epäillen ja omia päätelmiäni tehden, joten nytkin tuli muutoksia tehtyä: "Hyi, en laita rusinoita, yök", "Ei noin pieni määrä soodaa voi riittää taikinan nostatukseen, laitanpa myös leivinjauhetta" sekä klassinen "Eeeeeei tuo pieni liraus siirappia voi millään riittää. Lisää, lisää, LISÄÄ, BWAHAHAHAHAH!"

Perhanan hyvää, sivumennen sanottuna.

Voi aviomies. Mikko tappoi kärpäsen lennosta ja ihmetteli onnistumistaan, koska on yleensä liian hidas: "Yleensä en saa mitään kiinni."
Minä, flirttaillen: "Saithan sinä minutkin kiinni!"
Mikko, ei-aivan-kartalla: "Ei sinua lasketa, sinä olet inhimillisempi."

En tiedä pitäisikö nauraa vai loukkaantua. Valitsin ensimmäisen, koska tunnen aviomieheni.



28.7.2020 (IP)

Kun seuraavan kerran kehun sillä etten ole allerginen muulle kuin hyvin lievästi lintupölylle, käskekää pitämään kitani kiinni ja muistamaan mitä tapahtuu kun paarma pääsee puraisemaan. Ei mulla muuta, kiitti ja heippa ja lisää antihistamiinia.



28.7.2020 (Yöllä)

Saatan jonakin päivänä aloittaa jonkinlaisen kuvapostauspäiväkirjan talomme omituisista esineistä, joita kertyy jatkuvasti. Ikivanhasta kirjoituskoneesta kaukoputkeen, mekaanisista leluista järkälemäisiin laskukoneisiin. Götan Maailman verkkokauppaa katsellessa Mikko pohdiskeli ääneen sitä, miksi suomalaismiehillä ei ole kalukukkaroita, kuten joillain alkuperäiskansoilla. Totesin rauhallisesti että ei niiden tarvitse korostaa heppiään, koska ne ajavat Audeja. Tosin Audia ajava pikkubroidi protestoisi luultavasti pahemman kerran. Faija, joka uskoi aina Volvon voittamattomuuteen, totesi Mikon suosimista Opeleista että ensimmäisten ruosteiden tultua alta paljastuu teksti "sardiineja, made in Taiwan". En lopulta perinyt isältä muuta kuin erakoitumisen ja v-umaisen luonteenlaadun. Ihan varoituksen sanana.



Tai mahdollisesti en aloita. Aika menee muussakin. Pistin juuri elämän vilkkaaksi eBayssa. Pakettia odotellessa.



20.7.2020 (IP)

Tarvitsin pienelle, noin kahden neliömetrin alalle melko vaaleaa sävytelakkaa. Kaikki varastossa olevat lakkapurkit olivat joko liian tummia tai täysin värittömiä. Vaihtoehtona 1 olisin voinut ajaa pitkän matkan Hollolaan, Riihimäelle tai Orimattilaan, stressata ihmisten kohtaamisesta, tiirailla värikarttoja, toivoa että lopputuloksessa maalikoneen sekoitin, pohjamateriaalierot ja lakkapetsin pikkujumaluudet armahtaisivat ja lopputulos olisi halutunkaltainen, ja lopulta ostanut sävytelakkapurkin joista pieninkin olisi ollut aivan liian suuri tarkoitukseen. Vaihtoehdossa 2 etsin käsiini kaksi ylijäänyttä tummaa sävytelakkaa sisältänyttä purkkia sekä yhden värittömän lakkapurkin (kaikissa pohjana Helo Aqua 20), istuin alas ja sekoittelin viisi minuuttia kunnes käsissäni oli pieni purkillinen täysin uutta, värikartoilla melko todennäköisesti tuntematonta sävyä joka oli silti juuri se sävy jota tarvitsin. Maalikauppias ja bensiinikauppias olisivat olleet ainakin hiljaisen kiitollisia vaihtoehdosta 1, mutta punnitsin omaa onnellisuuttani henkisessä vaakakupissa kymmenesosasekunnin ajan ja totesin ytimekkäästi "fuck that".



20.7.2020 (Yöllä)

Arkistoista löytyi neljä vuotta vanha valokuva. Se esittää lukua prostituution vaietusta historiasta: tässä aviomies tekee työtä selällään.



17.7.2020 (Ilta)

Kävimme yhdessä ruokakaupassa. Yksin kaupassa käydessään Mikko on vastuullinen aikuinen ja palaa kotiin mukanaan kassillinen lihaa, maitoa, vihanneksia ja muuta, ehkä hiukan suklaata tai jotain testattavaa keksiä. Jos minä käyn ruokakaupassa yksin, tulevat kasvikset ja liha sekä maito edelleen ostetuiksi, mutta saatan villiintyä hieman leivostiskillä ja suklaahyllyssä. Sen sijaan kahdestaan olemme kuin kaksi ylikokoista kakaraa karkkikaupassa, vaikka ikävuosia on kummallakin aivan tarpeeksi. Vastuulliset ostokset rajoittuivat yhteen artikkeliin: pussi perunoita. Uusia perunoita, toki. Lasketaanko kaupan edestä kojusta ostetut herneet ja kirsikkalitra vihanneksiksi? Lasketaan, päätin niin. Maito unohtui, mutta onhan meillä nyt PH7-Bakeryn Bourbon Vanilla-jäätelöä, ja sehän on tarpeeksi lähellä. Leipääkin tuli ostettua. Kahdelle hengelle pariksi päiväksi neljää eri leipälajia. Juustopatonkia, oliivi-juustoleipää, tomaatti-oliivileipää, tomaatti-yrttileipää. Croissantit eivät ole leipää, joten niitä ei lasketa. Kuten ei myöskään vadelma-rahkapullapitkoa, tai leivoksia tai kinkkupiirakan palasta. Pikkuleivissäkään ei ole varmaan niin paljon jauhjoja että niitä kannattaisi huomioida. Kolmea eri lajia, mutta kaikkeahan pitää maistaa, eikö? Suklaatakin löytyi. Sekä iso vadelma-suklaakääretorttu. ja vielä vähän suklaata. Sekä toinen iso paketti jäätelöä.

Mutta okei, me olemme aikuisia ja kypsiä, vastuullisia aikuisia. Lievästi suklaassa marinoituina mutta kuitenkin.

(En olisi lähtenyt kauppaan, ellen olisi tarvinnut sävytettyä lakkapetsiä pariin oveen. Nyt ei onneksi tarvitse käydä taas hetkeen, ja Mikko saa taas toimia perheen vastuullisempana aikuisena)



14.7.2020 (Yöllä)

Kädessä kolme rakkoa, parista kohdasta puuttuu ihoa ja jumalattoman kipeä olkapää (joka vaati yhden Mikon taivaallisista selkä- ja hartiahieronnoista, lupaan maksaa sen takaisin ASAP), mutta ylägallerian lattiassa on ensimmäinen lakkakerros.

...ensimmäinen kolmesta.

...ja sitten lakka loppui kesken.

Tein lohdutukseksi mustikkapiirakan. En tylsällä pullapohjalla, yök ja thank god. Käytin täytteeseen kermaviilin lisäksi ranskankermaa. Ja ruoasta puhuen: huomena on kihlauksen vuosipäivä, ja kakku on varattu ammattileipurilta (koska kakkuni näyttävät, kuten olen aiemminkin tainnut sanoa, parin metrin pudotuksen uhreilta). Kirsikka- vaniljakakku, btw.



14.6.2020 (Yöllä)

Ymmärrän kyllä uudet makukokemukset, mutta Mikko sai lahjaksi suklaapaketin jossa oli kauhean hajuista tervasuklaata. Miksi hitossa kukaan haluaisi survoa suuhunsa jotain joka haisee kattopaanuille tai vanhalle veneenpohjalle?



13.6.2020 (Ilta) "Well this socks!"

Löysin tekstin, jossa hahmo järkyttyy pahasti. Kirjoittajan oli kaiketi tarkoitus käyttää sanaa "shock", mutta tässä tapauksessa "--the sock was immense--". Aha. "Terve, tässä on meidän sukumme järkyttävän kokoinen villasukka. Siihen mahtuu kuudentoista sukulaisen koipi samaan aikaan."

En ole vielä törmännyt tekstiin jossa joku kuolee sukkaan ("velipoloinen kuoli yritettyään yritti niellä alpakkavillaisen sukkansa") tai jossa hahmo menee sukkatilaan (luultavasti tila, jossa henkilö alkaa kroonisesti hamstrata sukkia ja lopuksi vuoraa kämppäpoloisensa eri materiaalista valmistetuin nilkka- ja polvisukin). Luultavasti sekin on vain ajan kysymys.

Kaupassa oli mansikka- ja appelsiinisuklaanappeja. Ilo on lähes rajaton.



7.6.2020 (AP)

Ei oikeastaan voi sanoa etten pitäisi ihmisistä. Kyse onkin siitä, pitääkö ihmisistä grillattuna, keitettynä vai vartaaseen seivästettynä.



3.6.2020 (Ilta)

Kaupassa myytiin broilerin fileitä valmiiksi pekoniin käärittynä. En todellakaan osta, koska haluan maustaa fileeni itse ennen pekonikäärettä. Mikä muka on vaikeaa siinä että ostaa fileitä ja pekonipaketin?

Sukulaisten tuomat tuliaislahjat ovat ilkeilyn muoto. Siinä valmistelet aterian, siivoat ja katat pöydän. Ihmiset saapuvat. Joku heistä heittää lauseen "tuotiin teille pieni lahja", ja sitten huomaat omistavasi modernin veistoksen joka saattaa esittää lentävää leppäkerttua, kuollutta kissaa tai Teräsmiestä harjoittamassa sodomiaa ydinkärkiohjuksen kanssa.



01.6.2020 (Ilta) Banaani ei ole taiteellinen härän silmässäkään

Katselin Youtubesta erilaisia esitysversioita eräästä suosikkiaariastani, 'Le Veau d'Or", ooppera on Faust ja säveltäjä Gounod. Ensimmäisiä hakutuloksia oli sellainen, jossa lavasteeksi oli pykätty jättimäinen häränpää jolla silmissä pyörivät hedelmäpelin kuviot ja suusta tuli kultakolikoita. Kai sen piti olla jotenkin symbolista, mutta tunnelma laski kuin härän häntä kun mieleen tuli vain sardoninen "no siinä meni banaani".

Miksi muuten kirjoittajat katsovat tarpeelliseksi kuvata kiihkeää suutelua sanoilla "--their lips crashed together--"? Se kuulostaa enemmän kolarilta kuin suutelemiselta, enkä edelleenkään usko että ensisuudelman kuuluisi johtaa haljenneisiin hampaisiin ja vertavuotaviin huuliin sekä (pahimmassa tapauksessa) aivotärähdykseen.



24.5.2020 (Ilta)

Seuraava orgasmia koskeva eufemismiprotesti: "she shattered" tai "they fell apart". Joo, oli hyvä rakastelu, mutta nyt vasen käsivarsi on lattialla, oikea jalkaterä vieri sängyn alle ja satuitko muuten näkemään peukaloani missään? "Oh luv, that was such a nice one I lost me head there for a sec." Mielikuvitukseni on viallinen, mutta takuuaika on kaiketi umpeutunut jo vuosikausia sitten.

Ensitapaamisemme vuosipäivä. Tapasin Mikon ensimmäistä kertaa 24.5.1997. Olin taas hommannut tusinan kirjoja, jotka jemmaan vuoteeni päädyssä olevaan arkkuun jonka Mikko saa aina juhlapäivänä avata ja tyhjentää. Pikkulahjojen lisäksi sain Mikolta toisen Swarovsin uusista kristallikorkokengistä. Sain aihetta huomauttaa saaneeni aviomieheltäni kenkää tapaamisen vuosipäivän kunniaksi.

Nostelin Cymbidiumit makuuhuoneeni parvekkeelle, leivoin mustikkamuffinseja ja linnoittauduin kyseiselle parvekkeelle teekannun ja kirjan kera, kunnes hämähäkin havaittu läsnäolo karkoitti minut takaisin sisätiloihin. Olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että maailma olisi siedettävämpi paikka ilman hämähäkkejä.



22.5.2020 (IP) Partneria ei kuulu tipauttaa vuoteesta yhdynnän aikana

Luen ajankuluksi (OK, oikeastaan saadakseni aivoni irti lähes loputtomasta ruotsinkielisten 1800-luvun sanomalehtiartikkeleiden jonosta) erästä fantasiatarinaa, jossa sankarit ovat nyt ehtineet vuoteeseen ja tositoimiin saakka. Pehmoporno oli melko toimivaa aina siihen saakka kunnes kirjoittaja käytti orgasmista ylikulunutta eufemismia "--together they fell off the edge". Mitäs helvettiä? Perinteisen kauniit soturisankarit joilla pysyvät kourassa miekat, hallussa on hallintodiplomatia ja mukana kultaa pienen kuningaskunnan tarpeisiksi, mutta nämä dillet eivät osaa naida romahtamatta vuoteestaan? Mitäs helvettiä te vielä tarvitsette, korkein laidoin varustetun sairaalavuoteen tai jeesusteippiä pysyäksenne pedissänne?

Pahemmaksi homma menee vielä kun kirjoittaja myöhemmin kirjoitaa "--he pushed her off the edge and quickly followed--". Siinä tämäkin blondi sankaritar on saamassa melaa maagiseen nahkamekkoon ja mitä siitäkin seuraa? Lihasadonis viskaa akkansa sängynlaidalta lattialle ja rojahtaa itse perässä? Helvetin epäkohteliasta toimintaa.



20.5.2020 (Ilta)

Ja juuri kun pääsin kehumasta Riihimäen reissujen välttämisen onnistumisastettani, piti auto viedä vuorokaudeksi huoltoon ja käydä ostamassa lisää puutappeja. Alla oli vara-auto, jossa sattui olemaan automaattivaihteet ja ylettömän herkät jarrut, kun Mikko taas on tottunut manuaalivaihteisiin ja paljon jäykempiin jarruihin. Tuloksena oli matka, jonka aikana vinkaisin kauhusta useammin kuin kerran tai pari auton tehdessä järkyttäviä loikkauksia ja äkkipysähdyksiä. Tunne on erityisen ikävä sellaiselle joka yrittää keskittyä lukemiseen. Vaikka vanha Opel-kottero on äänekäs ja ärsyttävä, ei sen kyydissä ole sellainen tunne että tarvitsee pelätä henkensä, terveytensä tai mielenterveytensä puolesta. Note to self: Mikko ei saa ostaa autoa jossa on automaattivaihteet.

Ihmisyliannostusta tuli taas parin kuukauden tarpeiksi ja pidemmällekin, mutta Riihimäeltä sain sentään sushia (Mikko syö sushinsa puikoilla ja teeskentelen etten ole lainkaan kateellinen moisesta taidosta, voi keppi), juustoja, juustopatonkia, leivoksia ja kakkua (leivon kyllä mielelläni, mutta täytekakkuni näyttävät esteettisesti siltä kuin leipomistuokion lopputulema olisi tipahtanut lattialle ja korjattu parhaan kyvyn mukaan kiireessä käyttäen konsteista lähes kaikkia paitsi jeesusteippiä).

Nyt on myös katkarapuja ja aurinkokuivattuja tomaatteja, joille ajattelin tehdä jotain epäpyhää curryn, smetanan ja ranskankerman kera.



18.5.2020 (Yöllä)

Täytyy myötää että Mikon rajoitettua liikkumistaan on yllättävästi kalenteriin ilmestynyt paljon enemmän aikaa tehdä töitä kotona. Työmatkat Helsinkiin (ja niihin liittyvät Riihimäellä poikkeamiset) veivät tuntikaupalla työaikaa joka viikko vielä vuoden alkupuolella. Nyt, kun Riihimäellä on tullut käytyä viimeksi kai kuukausi sitten, Helsingissä käynnistä on useampi kuukausi ja kyläkauppakierroksen ja asiamiespostireissun suurin poikkeama on alle kilometrin päässä sijaitsevassa mattopesulassa käyminen, on taloon syntynyt uutta lattiaa ja seinää todella hyvällä vauhdilla. Toisaalta on myös aikaa tehdä kaikenlaista mielenkiintoista, kuten verkkoshoppailla kirjoja kroonisesti. Adlibrikseeen tuntuu tällä hetkellä lähtevän tilaus kerran viikossa, varsinkin sen jälkeen kun Worderyssa aineistoon alkoi ilmestyä "ei ole tällä hetkellä saatavilla"-merkintöjä. Onneksi kirjastossa riittää hyllytilaa. Nyt tuntuu vaan siltä, että pitäisi tilata taas lisää Swarovskin esineitä, ihan noin tasapainoista shoppailua ajatellen.

Oikeastaan kaikkein ikävin juttu on siinä, että rakastan uusia makuja, eikä tästä kyläpahasta useinkaan saa ostettua mitään uutta ja erikoista kokeiltavaksi. Riihimäeltä uutuuksia saisi, mutta minut saa suunnilleen vääntää rautakangella autoon jotta suostuisin lähtemään niin kauas, kun jo reilun kilometrin päässä sijaitseva pikkukauppakin on liikaa. Sitä paitsi kaipaan kroonisesti Bellavitanon chai- ja rosmariinijuustoja, aprikoosi-hasselpähkinäleipää sekä appelsiini-ankkapateeta.



8.5.2020 (Ilta)

Tänään ostettu kymmenen kirjaa kokoelmaan. Seuraa kuumeinen pakettien odottelu. Mikon lahjatoivelista koostuu lähinnä kirjoista, ja niissä on se ilo, että nautin itsekin niiden ostamisesta ja lukemisesta, vaikka kirjamakumme ei ole aina aivan 100 % sama. Mikko tuntuu myös nauttivan Swarovski-figuriinieni katselemisesta ja aivan erityisesti automaton-leluistani.



7.5.2020 (Yöllä)

Hetki sitten löysin eroottisen novellin, jonka kirjoittaja pyrki lyyriseen ja taiteelliseen otteeseen. Kun miespäähenkilö pyrki paljastamaan sankarittaren kuulasta ja kirkasta ihoa (veikkaan kirkastamisessa käytetyn kilohinnalla ostettua glitteriä, paljetteja ja paperiliimaa), kirjoittajanalku (jonka äidinkieli ei ollut englanti) törmäsi kielitaitonsa rajoitteisiin, sillä hänen tarinassa mieshenkilö haluaa "--to skin her." eli nylkeä naispoloisen ennen ensiyhdyntää. Libidoni romahti kuin Boeing 747 taivaalta suoraan Mitä Vittua-valtamereen, joka sijaitsee Ei Jumalauta-mantereen ja Osta Sanakirja-mantereen välissä ja rajautuu pohjoisessa Joo Mä Meen Nyt Nukkumaan-napamantereeseen.

Saatoin toisaalta tahtomattani törmätä Hannibal Lecterille tarkoitettuun eroottiseen novelliin.



6.5.2020 (Ilta)

Aina silloin tällöin on kyseenalainen kunnia kohdata niin jälkeenjääneitä ihmisiä, ettei voi sanoa heiltä puuttuvan laaksosta vain muumia tai paria (tai intiaania kanootista). Pahimman idioottiluokan tapauksessa toteaisin, että koko muumilaakso on myrkytetty, poltettu napalmilla maan tasalle ja lopulta kylvetty maaperään puoli tonnia suolaa.

Vikkon sisällä on saapunut monta ilahduttavaa lähetystä, mutta (keräilykohteita lukuunottamatta) paras oli kaiketi DVDllä "The Goes Wrong Show" season 1. Hillittömän hauska, nauramme Mikon kanssa tikahtuaksemme joka ilta. Myönnän häpeilemättä rakastavani sekä slapstick-komediaa että mukaan sisällytettyä verbaalihuumoria. Suosittelen hankkimaan.

Joudun myös myöntämään erehdykseni. Luulin tienneeni, että miljoonia ihmisiä kuoli ruttoon ('plague'), joka myös mustan surman nimellä tunnettiin, mutta erään kirjoittajan mukaan ihmisiä kuoli mustaan hammasplakkiin ('black plaque'). Tosin jäin miettimään sitä toista vaihtoehtoa, jossa miljoonia kuoli dentaalihygieniaepidemian sijasta mustaan muistokylttiin, koska 'plaque' voi myös merkitä sellaista hienoa muistokilpeä joita näkee esimerkiksi Helsingissä julistamassa että henkilö X eli ja kuoli suunnilleen kolmen metrin korkeudessa tämän tietyn talon seinältä riippuen.

Nyt on kyse vain siitä, kumpi on huolestuttavamman kuuloinen: tappava hammasplakkiepidemia vai murhaavien muistokilpien vitsaus.



29.4.2020 (Ilta)

On olemassa jokin kirjoittamaton yleissääntö, jonka mukaan lattialaudat asennetaan joko pitkittäin tai poikittain. Ja sitten otan ja totean että "ja vitut asennetaan".

Kuvassa yksi ylähallin kolmesta portaita kiertävistä tasanteista uudella lattiapinnalla (lakkapinta puuttuu). Materiaali 28 mm lankkua. Myös seinäpinnat ja portaiden kaiteet puuttuvat (seinillä on pohjamateriaali ja kaiteen sijalla väliaikaiset palkit ja karkeat sahalaudat, jotta kukaan ei tipahda kolmen ja puolen metrin matkaa pikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen ja pyörätuolituomioon). Minulle on hyvinkin tavallista tehdä ensin lattia ja vasta sitten katto ja seinät, vaikka useimmiten taidetaan suosia juuri päinvastaista suoritustapaa. Vastarannankiiskeily toimii tähänkin suuntaan.



24.4.2020 (IP) Logiikka ei aina kannata

Katte ja sosiaalisen kanssakäymisen karikot, osa LXXVII: ilmeisesti ei ole hyväksyttävää tiedustella seksuaalisesti dominantin (ja sivusuhteesta kiinni jääneen) miehen avopuolisolta, miksi hän haluaa vuoteeseensa henkilön, jolla on housuissaan Helsingin Kaupunkiliikenteen vastine. Tiedustelu lipunmyynnin kannattamisesta jäi myös tekemättä.

Ihmisillä on kaikenlaisia mielenkiintoisia taitoja. Jotkut osaavat laulaa, toiset piirtää, ja kolmannet osaavat kurlata vissyvedellä kolmannen kerroksen ikkunasta hamppuköydestä ylösalaisin ripustettuna (tai jotain suunnilleen siihen suuntaan). Oma mielenkiintoinen taitoni on "ihmisten tunnistamattajättäminen". Olen melkein varma että tunnistaisin äitini, veljeni ja aviomieheni missä tahansa, mutta minulla on äärettömän hieno ja huippuunsakehitetty kyky luokitella kaikki muut kategoriaan "ihminen, siis merkityksetön", ja marssia yhtä tyynesti ohi vanhoista luokkatovereista, naapureista ja kylämummoista tunnistamatta heitä sen kummemmin muuksi kuin lajin edustajiksi.

Ohje: ei kannata yrittää mitään hellävaraista. Jos kaipaat jotain, ilmoita selkeästi kuka olet ja miksi minun pitäisi huomioida sinut juuri sillä hetkellä. Kuulumisten vaihtaminen on turhaa, jos en tiedä kuka helvetti sinä olet, ja usko pois, en tiedä ellet kerro sitä minulle. Kyllä, ulkonäkösi voi olla aivan erityinen, ja kyllä, me olemme voineet olla tekemisissä vaikka kuinka paljon, mutta se ei silti merkitse minulle mitään. Esittäydy tai ole hiljaa.

Mikon piti kehua heti kärsivänsä samasta vaivasta. Totesin hänen yrittävän turhaan matkia minua, jolloin Mikko totesi syntyneensä kyseisen vaivan kanssa (eli vanha tuttu 'vetoanpa taas kahdeksantoista vuoden ikäeroetuun'-kortti). Tähän minun taas piti heittää että "minäpäs synnyin sen kanssa ensin" ja heti sen perään vielä todeta, että matemaattinen lahjakkuuteni on vielä aivan omaa, ylempää tasoaan.

Mytologiassa Apollon muuten todetaan olevan "Leton ja Zeun poika". Ensimmäinen reaktioni oli, että Zeuksella on ollut tapana kuksia kaikkia kaikissa muodoissa, nytkö on pitänyt päästä panemaan suotakin?



18.4.2020 (Ilta)

Kriittiset roskaruokapäivät* taas muutaman viikon ajaksi kaiketi ohi. Kääräisin pintamaustellut broilerin filepihvit pekonisuikaleisiin ja paistelin öljyssä ja aidossa voissa hitaasti molemmin puolin käännellen välillä. Lopuksi lätkäisin pannulle purkillisen ranskankermaa, maustoin hiukan lisää ja haudutin pihvejä siinä kunnes kerma kiehui kastikemaiseksi. Sivuun raapaisin pilahviriisin (laitoin riisin sekaan vain sipulia, koska tein tämän vain lisäkkeeksi).

Lukijan fiktiopainajainen: first-person narrative in present tense. Ei ei ei ei eiiiiii!

Jääkaapissa on viimeistä käyttöpäivää lähestyviä kananhävyttömiä. Normaalitilassa heittelisin kokoon kermaisen banaanikakun, mutta minulla ei ole sen kummemmin kermaa kuin banaaniakaan. Pakastimessa on viime kesänä poimittuja villivadelmia ja mustaherukoita. Tulkoon marjakakku.



17.4.2020 (IP)

Swarovskin figuriineja tulee ostettua jatkuvasti, samoin kirjoja, mutta muut kokoelmat tapaavat jäädä vähemmälle huomiolle. Tässä pari viimeisintä mekaanisten lelujen kokoelman hankintaa:


Kakadu, iän myötä kellastunut ja menettänyt varpaan, mutta pään keikutusmekanismi toimii edelleen.


Bontemsin antiikkilintuhäkki. Täytetyt linnut, joista toinen on menettänyt päänahkansa ja nokan yläpuoliskon ajankuluessa. Koneisto vielä toistaiseksi huoltamatta ja vetokampi puuttuu, koska näille on vaikeaa löytää korjausta ja huoltoa. Näillä linnuilla pyrstö keikkuu ja pää kääntyy sekä nokat avautuvat ja sulkeutuvat äänten tahdissa.



14.4.2020 (AP) Rando(o)m

Väsyttää. Neljän tunnin unet yöllä, viiden tunnin unet sunnuntaina iltapäivällä, viiden tunnin unet lauantaina iltapäivällä... Ei ole hyvä fiilis.

Seuraa muutama päivä joiden aikana en ihan satavarmasti tee ruokaa. Itse asiassa muutaman seuraavan vuorokauden aikana syön roskaruokaa ja suklaata, olen kiukkuinen ja kiroilen paljon. Ei kannata häiritä.

Se tunne kun menet ruokakauppaan mukanaan pitkä ja epäselvä ostoslista, huomaat että on tarve kysyä selvennyksiä aviomieheltä, etsit käsilaukustasi puhelinta ja huomaat ettei se ole siellä. Ja kun pääset kotiin ja otat kengät ja takin pois, löydät puhelimen sieltä missä se koko ajan oli. Paidan taskussa. Saatana.

Sitä paitsi kaupassa on aina liian korkeat hyllyt. Kauhea taistelu jotta sain hyllystä se viimeisen ja ainoan pullon persikkakoukkua. Onnistui vain siksi, että jalassa oli 10 cm korot platformeilla ja jouduin silti seisomaan varpaillani ja nappaamaan sormenpäillä pullosta kiinni. Maailma on paska paikka vertikaalisrajoitteiselle.



12.4.2020 (Yöllä)

Lisää karitsaa. Marinoin isoa karitsanpaistia vuorokauden verran seoksessa jossa sotkin noin puolikkaaseen pullolliseen punaviiniä runsaalla kädellä Herbes de Provencea, mustapippuria, rosmariinia sekä pari murskattua valkosipulinkynttä. Sitten kääräisin karitsanpaistin kauttaaltaan pekoniin (2 pkt) ja kaadoin marinadin vuokaan paistin päälle, paistelin pari tuntia ja käänsin pariin kertaan paistia vuoassaan paiston aikana. Parin tunnin kuluttua nostin lihan pois, siivilöin suurimmat mausteet pois ja kiehautin paistolientä kasarissa. Lisäsin liemeen kiehumisen aikana joukkoon vielä pari lirausta punaviiniä, pari lusikallista ranskankermaa, jonkin verran kuohukermaa, mustapippuria, suolaa ja ruokosokeria ja suurustin. Tämän lisäksi vastatehty perunamuusi, jonka lisämaustoin ranskankermalla. Jälkiruoaksi pari jäätelöpääsiäismunaa, joista puhuin jo aiemmin. Lopputuloksen voi arvata, mutta siihen kuuluu syvä haluttomuus liikkua.

Ei, en ole hyvä kokki, mutta on kiva puuhastella kaikenlaista ja nauttia työnsä tuloksista puolison kera. Onneksi Mikkoa vasten on tavattoman mukava ja lämmin nojata rentoutuessa. Jos syö itsensä liikuntakyvyttömäksi, voi energian käyttää hellyyteen.



10.4.2020 (Ilta) Bläh

Jostain syystä roskaruoka vaikuttaa aina hyvältä idealta etukäteen, ja syödessä sitten muistaa aina totuuden. Silti aina silloin tällöin (esimerkiksi tänään) aivot pyyhkivät pois sen tylsän pettymyksentunteen ja makukokemus (/makupettymys) on uudistettava.

Tarvitsen kipeästi jotain mielenkiintoista. Tarvitaan vastalääkkeenomaisesti fajitas-annos tai vaikkapa ranskankermaan upotettu pekoniin kääritty kanapihvi avec perunamuusi. Ja sitä paitsi keittiön kaapissa taitaa olla avaamaton kilon Confit de canard.



10.4.2020 (Yöllä)

Huono päivä, ongelmana jälleen kaupassakäynti. Itse olen olosuhteiden pakosta äärettömän järjestelmällinen kaupassakäynnin suhteen: tarkistan etukäteen mitä kaapista puuttuu, kirjoitan paperilapun, ostan viikon tarvikkeet kerralla ja vietän ajan toipuakseni traumaattisesta kokemuksesta. Mikko taas kirjoittaa ostoslistaansa aina silloin tällöin puuttuvia tarvikkeita ja ajelee sitten kauppaan ostamaan alle kymmenen tuotetta kerralla, vain palatakseen kauppaan seuraavana päivänä koska ei tullut kirjoittaneeksi kännykässä yläpidettävälle ostoslistalle jotain (mahdollisesti koska teki sillä hetkellä jotain muuta eikä halunnut ottaa kännykkäänsä esiin).

Nyt, koska Mikko ei voi käydä ruokakaupassa, joudun itse tekemään ruokaostokset. Se on jo muutenkin tuskallista, mutta Mikon kauppastrategian vuoksi vähintään joka toinen päivä joudun kuuntelemaan marinaa siitä että nyt on lopussa hunaja, puurohiutale, jogurtti, palasokeri tai kahvi (tuotteita joita en itse käytä). Ja marisemisen vuoksi on sitten taas pakko mennä kauppaan, koska arvon herra ja ruhtinas ei vaivautunut huomauttamaan käyttäneensä tuotteen X loppuun. Välillä totean kylmän rauhallisesti että ole sitten ilman. Tänään en jaksanut olla ilkeä, joten vaivauduin kauppaan vaikka viimeksi kävin maanantaina ja jääkaappi ja pakastin ovat täynnä syötävää.

Mutta eikös tämä idiootti saa päähänsä lähteä autolla huitomaan kaupassakäyntini aikana! Oli ajellut kotiin, poistanut kengät ja ulkovaatteet ja järjestellyt mm. postit, kun soitin paniikkikohtauksen päälleiskiessä kaupan pihalta. Kaupassa taas sosiaalisten kohtausten määrä oli aloittanut siis jo sellaisen paniikkikohtauksen, jossa en tullut ostaneeksi muovikassia, enkä pystynyt millään jäädä jonottamaan pitkään kassajonoon lunastaakseni sen saatanan muovipussin, joten tein ostokset mahdollisimman pikaisesti ja poistuin liikkeestä.

Lopputuloksena siis odottelin koko ajan pahenevan paniikkikohtauksen vallassa kaupan pihalla ostokset kädessä että arvon idiootti suvaitsee raahata perseensä ja autonsa paikalle. Jos kädessäni olisi ollut mitään lyömäaseeksi sopivaa, olisin läimäyttänyt aviomiestäni sillä. Mikko osaa olla hyvin huomaavainen ja hellä aviomies, mutta harkintakyky pettää välillä pahemman kerran.

Kyseinen persiö luultavasti huomaa viimeistään lauantaina jonkin tuotteistaan loppuneen kesken. Ehkäpä oppi menee perille kun on ilman ensi torstaille saakka.

Bonuksena taas voidaan kertoa että nyt meillä on kolmekymmentä Mignon-munaa.



09.4.2020 (Yöllä)

Kreikkalaisen mytologian Poseidonilla ja Suomen oikeusjärjestelmällä on paljon yhteistä. Otetaan vaikkapa tapaus "Polyfemos", joka tappaa ja syö Odysseuksen tovereita kaksi kerrallaan, kunnes Odysseus kavereineen pistää seipään silmään ja sokeuttaa sen ja sitten pakenee. Ja Poseidonin reaktio? "Joo joo, kyllähän se teitä tappoi ja olisi syönyt loputkin, mutta ETTÄS KEHTASITTE SOKEUTTAA, TÄMÄ ON HÄTÄVARJELUN LIIOITTELUA, SYYTTEESEEN JA TUOMIOLLE! KOSTO TEITÄ PIAN KOHTAA!".

laitetaan Polyfemoksen tilalle murtovarkaat, pahoinpitelijät, vaimonhakkaajat ja raiskaajat, Odysseuksen tilalle se itseään puolustanut, ja Poseidon muuttuu kuin itsestään Suomen oikeusjärjestelmäksi.



08.4.2020 (Yöllä)

Kunnioitettu herra Paavi Vatikaanista! Haluaisin mitä kunnioittavammin tiedustella Teiltä Jeesuksen toisesta tulemisesta. Onko sillä ikäraja K-18? Mikäli Jeesus viimeksi tuli 2000 vuotta sitten, onko kyseessä impotenssi, vai onko Jeesuksen toinen tuleminen Viagran ansiota? Nöyrin terveisin Katja kakstoista vee.



06.4.2020 (Ilta)

Tein karitsanpaistille jotain johon kului puoli pulloa punaviiniä, puolitoista pakettia pekonia ja kasa erilaisia mausteita. Paistoaikaa uunissa kului jonkin verran, mutta en kyllä katsonut kelloa. Päälle perunamuusi, johon sekoitin keskimääräistä runsaammalla kädellä voita. Voitte syyttää tätä edesmennyttä karitsavainaata tämänhetkisestä kyvyttömyydestäni liikkua. Vaihtoehtoisesti syylliseksi voidaan myös mainita esimerkiksi lihan myyjä, koska minun vikanihan tämä ei missään nimessä ole.

Mainitsemme lisäksi seuraavan lauseen: "pieneksi paloitellut aurinkokuivatut tomaatit ja katkaravut kevyesti kuumennettuna ja sekoitettuna smetanasta ja ranskankermasta tehtyyn pohjaan, maustettuna reippaalla määrällä currya ja suolaa". Tarjotaan patongin päällä. Reseptiä ei ole, koska improvisoin tuon lennosta. Lisäksi suunnittelin eräälle ystävälle juhlamekon, kirjoitin vähän ja kävin ruokakaupassa. Kultasuklaasta piti tulla paketti, mutta Posti mokasi ja sen toimitus viivästyi vuorokaudella tai kahdella. Katson silti päivän menestyksekkääksi. Kiitos ja hyvää yötä.



06.4.2020 (Yöllä)

Pyörän uudelleenkeksiminen on mielenkiintoisempaa kuin jo keksittyjen asioiden toisintaminen ohjeista. Siksi päätin improvisoida jälkiruoka-alalla: sahasin halki pari pääsiäismunaa liitoskohdan suuntaisesti ja täytin puolikkaat hedelmäsalaatilla, jäätelöllä ja kermavaahdolla. Täytteeksi olisi voinut tosin improvisoida myös esimerkiksi jonkin sopivan moussen (joko kirpakka sitrus/appelsiinimousse tai persikka-/mangomousse pääsiäisväreiksi ja koristeeksi esimerkiksi ohuita persikkasiivuja, tai suklaamousse pelkän suklaan vuoksi). Luultavasti sata ihmistä on keksinyt saman idean, mutta idean itsekeksiminen on mielenkiintoisempaa kuin reseptisivujen selaaminen.

Ylägalleriaan tulee nyt lattiaa hitaasti mutta varmasti. Sama resepti kuin useammassa muussakin huoneessa: vaikka materiaalina on jälleen 28 mm lankku, miksi sen lankun pitäisi muka aina kulkea yhteen ja samaan suuntaan? Ylägalleriassa neliöitä riittää, joten kokeilemme sen lattiassa taas "jotain vanhaa, jotain uutta, ei mitään lainattua eikä sinistä". Tämäkin on luultavasti pyörän uudelleenkeksimistä, mutta minun pyöräni on viihdyttävämpi kuin sinun vanha laiska laminaatti-parkettisi, jonka luultavasti vielä asennutit jollakulla muulla, tylsimys.

Takkojen eteen piti tehdä laatoitus tai tilata peltilevyt. Onneksi löysin varastosta kivan kasan marmori- ja graniittilohkareita ja keksin säätää niiden kanssa.

Tosin tipautin perjantaina puhelimeni maaliämpäriin. Tai siis tarkalleen ottaen ämpärissä oli vesiliukoista sävytettyä petsilakkaa, mutta lopputulos on arvattava. Onneksi kyseessä oli vanha halpiskännykkä jonka korvaaminen on nopea ja helppo juttu.

Mikko täyttää tiistaina 58. Juhlimme ylensyömällä.



30.3.2020 (IP)

Tasku täynnä puutappeja ja käden ulottuvilla käsisaha, kumivasara, pora, mittanauha ja pirusti 28 mm lankkuja. Kyllä, on aika tehdä lattiaa.

Netissä puhutaan koko ajan ilmiöstä joka on saanut nimen "social distancing". Se on muuten sosiaalisempi ja ystävällisempi muoto jokapäiväisestä elämästäni. Aiemin kirjoitin että ellen joutuisi käymään kaupassa kerran tai kahdesti viikossa, en välttämättä huomaisi koko koronaa. Paitsi ehkä siten, että Mikko on aiemmin noutanut minulle keräilykohteita PK-seudulta, ja nyt keräilyäni haitataan siltä osalta. Perkele, sanon minä suoraan.



26.3.2020 (Yöllä)

Mikko kuuluu riskiryhmään keuhkovaurionsa vuoksi, olen tainnut jo mainitakin sen. Firma onneksi myönsi pysyvän etätyöluvan jo alkuvaiheissa, mutta Mikon suojelemiseksi olen tosiaan joutunut hoitelemaan ruokakauppa- ja postiasiat itse. Se on ikävää ja ahdistavaa, mutta kestän kyllä käydä ruokakaupassa kerran viikossa, vaikka iljettää se muiden kärryjä happamana tiiraileva mummoporukka jolla ei täällä maalla ole muuta tekemistä kuin ihmetellä että mihin tuokin tarvitsee kokonaisen karitsanpaistin ja kaksi maitolitraakin rohmusi, mokoma ihmissika.

Itse asiassa ruokatilanne ei ole ongelmallinen, sillä jos jotain ei kaupassa ole, osaan improvisoida lennosta ja keksin päätän laittaa ruoaksi jotain aivan muuta. Ei, ongelma tulee yhdistelmästä suklaa-, leivos-, jäätelö- ja keksihyllyjä sekä siitä, että makean suhteen omaan yhtä hyvän impulssikontrollin kuin kolmevuotias. Paitsi että kolmevuotiaan saa vaikenemaan selkäsaunalla eikä kolmevuotiasta ole varustettu pankkikortilla ja isolla ostoskärryllä. Lopputulemana kolmevuotias ei tule kassalle hymyillen kuin naantalin aurinko ja lastaa autoon enemmän suklaata kuin ruokaa.

Tuloksena meillä on nyt paljon juttuja syötäväksi. Tiedättekste niinku... "juttuja".



25.3.2020 (Yöllä) Seksi marmoripatsaan kanssa on huono idea

Luin juuri lyhyen pätkän eroottista fiktiota, jossa nainen harrastaa yhdyntää marmoripatsaan kanssa. Patsas saa orgasmin. Ensimmäinen ajatukseni oli looginen "eikö marmorinen heppi olisi ihan perkeleen kylmä?" ja seuraava ajatus koski patsaan orgasmia, tai siis sitä, millaiset tuskat tämä perverssi eukko joutuisi käymään läpi poistaakseen valkoiset hiekat vaginastaan. Puhumattakaan siitä, että hahmo otti ankaran riskin raskaaksi tulemisesta. Sietämättömän raskaaksi, koska todennäköisesti yhdeksän kuukauden kuluttua syntyisi maailmaan joko kivenmurikka tai palanen marmoria. Ja mitähän se valkoinen marmoripatsas sanoisi (tai suuremmalla todennäköisyydellä olisi sanomatta), jos se nainen synnyttäisikin kimpaleen punaista graniittia tai mustaa marmoria?

Minulla on juuri nyt aivan liian paljon aikaa, liian huono maku ja liian törkeä mielikuvitus.



21.3.2020 (Yöllä)

Avioliitto. On päiviä joina olen suunnattoman rakastunut (ja on kulunut 24 vuotta siitä kun ihastuin Mikkoon alunperin, luojan tähden!), ja sitten päiviä joina on vakavasti kysyttävä puolisoltaan haluaako mies palliensa pysyvän 1) alkuperäisen muotoisina, 2) alkuperäisessä koossaan, 3) alkuperäisellä paikallaan. Ei tarvinnut lisätä kysymystä väristä, pointti meni perille. Ja jos nyt vielä totean että minun suustani kyseisen uhkauksen voi ottaa jopa tosissaan ja silti Mikko pysyy parisuhteessa vapaaehtoisesti ja reippain mielin, voimme todeta yhteen ääneen Mikon olevan todella rohkea mies.



15.3.2020 (Ilta)

Syntyi muuten tuossa spaghetti bolognese Fågeltorpin tapaan. Eli pari kiloa jauhelihaa, reilut 3 kiloa tomaattimurskaa, koko pullo punaviiniä, iso pussillinen sipuleita, kokonainen valkosipuli, kolme pakettia pekonia, pari kourallista sellerinvarsia, iso pussi porkkanaa ja iso kasa mausteita. Kuoritaan, kuutioidaan, murskataan ja paistetaan ja haudutetaan viisi tuntia kolmessa isossa padassa. Pakastin on täynnä. Ja jääkaappi. Ja Mikko.

Olisiko se "tulin, näin, kokkasin"? Vai "kuutioin, silppusin, keitin"?



15.3.2020 (IP) Piristävä aamuraivari

Eräs Mikon huonoista puolista on monia vaivaava "teen myöhemmin"-syndrooma. Esimerkkinä roskapussi, jonka aina laitan kuistiin ja käsken viemään roska-astialle. Mikko toteaa "kohta" ja jatkaa joko työntekoa, remonttia tai lukemista, ja seuraavana päivänä roskapussi on edelleen kuistissa. Sanon asiasta uudelleen, Mikko toteaa "kohta" ja tämän tulisi normaalissa parisuhteessa johtaa nalkutuskierteeseen. Olen jo vuosikausia sitten omaksunut tavan huomauttaa asiasta kahdesti, jonka jälkeen saan kattopalkit romahduttavan raivokohtauksen, jonka jälkeen asia hoituu kerralla. Niinpä eilenkin herätystäni siivitti piristävä ja kirpakka aamuraivari taas unohtuneesta roskakassista. Mikään ei kyllä piristä yhtä paljon kuin karjuminen.

Mikon krooninen pölykeuhko tekee Mikosta kuulemma riskinalaisen tässä tautitilanteessa, joten joudun ilmeisesti reipastumaan ja käymään ruokakaupassa itse. En ole tainnut lähteä kotoa taas pariin kuukauteen, joten saattaa olla ironista että vaaditaan joku hiton tautiepidemia minun ulossaamisekseni. Sitä paitsi ihmiset reagoivat lähes hysteerisen kauhistuneesti Mikon yskään, vaikka tuo mies on yskinyt kymmenen vuotta. Viihdearvot saattaisivat olla korkealla kun paikalliset mummot kiipeilevät pakoon paikallisen marketin hyllyjen yli. Köh köh vaan teillekin.



4.3.2020 (Ilta)

Vajaan viikon kuluttua täytän neljäkymmentä. Juhlin samalla tavalla kuin joka vuosi: teen hyvää ruokaa (tarkasti ottaen käyttelemme Raclette-grilliä ruokahuoneessa), Mikko tuo valikoiman leivoksia, ja sitten teeskentelen koko päivän etten ole kotona ja luen ankarasti kirjaa. Minulla olisi harras pyyntö: älkää lähettäkö kukkia, rahaa tai lahjoja. Minä en halua muovisorsia, ummetuksesta kärsiviä nisäkkäitä esittäviä posliinifiguriineja enkä suomalaista susirumaa muotoilua edustavia pakaranlämmittimiä. Voin olla materialisti, mutta jos kuvittelet tuntevasi makuni ja mieltymykseni kyllin hyvin, olet väärässä, riippumatta siitä kuka olet. Ostan itse haluamani esineet (tai varsin usein puolisoni ostaa ne minulle, sekin toimii). Jos tunnet halua jakaa materiaa syntymäpäivänäni, mene ja anna rahaa suosikkihyväntekeväisyyskohteeseesi (ei, en valitse kohdetta puolestasi. Valitse itse hyväntekeväisyytesi, perkeleen laiska pummi).

Kuten sanoin eräälle aiemmin: "Life has treated me well, my husband treats me better, and I'll treat myself to some chocolate".

Päättelin erinäisistä huomautuksista että nelikymppisenä pitäisi jotenkin muuttua tuhmemmaksi ja villimmäksi. Ensimmäinen ajatukseni oli se, että elämään nelikymppisenä liittyisivät nahka-asut, käsiraudat ja radikaalisti alenevat kaula-aukot, mutta jätän ne kyllä ammattilaiselle. Näyttäisin nahka-asuun tungettuna porsaalta ja jos kaula-aukkoni mataloituu nykyisestä, rinnuksistoni ottaa ja evakuoituu siitä pihalle. Paras pitää nämä rinnukset edes jossain kurissa, koska tällä kuppikoolla joudun kahdeksankymppisenä ottamaan kepin ja käärimään polviin saakka roikkuvat daisarit rullalle sen ympärille saadakseni ne pysymään paidan sisällä.



2.3.2020 (IP)

Eräs henkilö oli todennut että eräästä kiinnostuksenkohteestani että "tuo ei kiinnosta kuin vanhoja miehiä". Sukupuolenvaihdokseni tuli täytenä yllätyksenä, mutta menenpä tästä seuraavaksi kiillottamaan kiveksiäni.

Meillä on nyt hyvin, hyvin vihainen tanimbarinkakadu, joka murjotti koko eilisen illan eläinlääkärireissusta. Sen nokka kasvaa ylipitkäksi vasemmalta puolelta ja se pitää nyrhiä aika ajoin lyhyemmäksi, vaikka oikealta puolelta se kuluu normaaliin tapaan. Vanhuudenkremppoja jo aiemmin havaitun nivelrikon lisäksi. Olen omistanut tuon linnun 25 vuotta, ja se oli vanha kun ostin se huimalla ikäalennuksella. Sillä oli puuttuvia kynsiä ja muuta ikävää, lintupoloisella. Automatkalla se oli tavalliseen tapaansa aika hiljaa ja käytti aikansa raadellakseen kuljetusboksia peittävää vilttiä hiukan lisää, mutta kotiinpäästyä se ampaisi boksista kuin luoti ja lensi orrelleen, jossa sen jälleennäkeminen puolison kanssa yli neljän tunnin poissaolon jälkeen oli tavattoman huvittava. Yleensä ottaisin molemmat mukaan seuran vuoksi, mutta vain toisen vääntäminen boksista pois on aina haastavampaa.

Sillä aikaa kun Solarin nokkaa ja kunniaa loukattiin, Mikko vei minut Porvooseen (15 minuutin ajomatka lääkäristä), jossa saimme alle tunnissa ostettua kymmenen leivosta ja juotua kupit tavattoman hyvää valkosuklaakaakaota. Inhoan ihmisten näkemistä ja heille puhumista, mutta Mikon kanssa se on hieman siedettävämpää. Lisäksi kotiinpaluu on maailman paras tunne, jonka voittaa vain ja ainoastaan se tieto, ettei kotoa tarvitse lähteä pitkään aikaan.



14.2.2020 (Yöllä)

Kyllä voi ihmisellä olla saastainen mielikuvitus. Joku naispuolinen kanssakansalainen mainosti Facebookissa ryhmää nimeltä "Posliini ryhmä" (kyllä, yhdyssanavirheineen), eivätkä ensimmäiseksi todellakaan tulleet mieleen teekupit ja kahvikannut. En silti taida mennä loukkaamaan niitä tarjoamalla a) epilaattoria, b) Veet-tuubia, c) Ladyshavea, d) kieliopin lisäosaa yhdyssanoista.

Huomaan käyttäväni sanaa 'valitettavasti' aina halutessani pehmentää jotain sanomaa. "En ole valitettavasti kiinnostunut--" tai "Valitettavasti minulla ei ole nyt juuri aikaa--". Odotan sitä päivää jona lipsahdan ja totean että "Haistakaa valitettavasti paskaa" tai "Vedelkää valitettavasti käteen". Ottaen huomioon sen kuinka paljon maailmassa on idiootteja, se hetki ei ole kaukanakaan.

Tämän päivän 'valitettava' oli "valitettavasti en käytä Whatsappia". Alkuperäinen draft sisälsi kolme kirosanaa, yhden suoran loukkauksen sekä erinäisiä mielipiteitä yhteydenpidon hyödyllisyydestä sellaisen ihmisen kanssa, jonka luetunymmärtäminen on selkeän puutteellista. Onneksi sorrun loukkauksiin vasta kun selviää että vastaanottaja on aivan liian typerä tajutakseen kevyempää viestiä.



12.2.2020 (Ilta)

Mikko toi Helsingistä lahjaksi uuden Cymbidiumin. Rakastan Cymbejä, vaikka ne vievätkin koko talven ajan aika rutosti tilaa kuistilla, jossa on muutenkin ahdasta. Ahtauden aiheuttavat Cymbien lisäksi sylinkokoinen joulukaktus, minua korkeampi Hedychium sekä suunnilleen päänkorkuinen Strelitzia. Päätin viime kesänä olla nostamatta Hedychiumia ja Strelitziaa enää kesäksi ulos, koska niiden saaminen sisälle hallalta suojaan ei ole mikään hetken leikki. Olin vähällä menettää molemmat v. 2018, kun en huomannut yöpakkasia ajoissa, mutta onneksi ne ovat toipuneet ennalleen. Etenkään Hedychiumia ei ihan joka paikassa ole tullut vastaan.

Ludisia on kukkinut marraskuusta saakka. Tuo yksilö on ollut minulla kuusitoista vuotta. Edes pahimmat remonttivuodet, joiden aikana menetin useita rakkaista kasvivanhuksistani, ei tappanut Ludisiaani. Sen sijan suren kyllä edelleen Vandojen menetystä.



10.2.2020 (Ilta)

Pihalla olevia jäitä väistellessäni tulin taas muistaneeksi sen, miten helppoa on Suomessa talvella kaatua nolosti. Nolouden vähentäminen ei aina onnistu kaatumista välttäen, joten keksin vähentää nolouden määrää uudelleennimeämällä tapahtuman. "Suoritin horisontaalis-vertikaalisen pika-asemoitumisen" kuulostaa aika hiton paljon vaikuttavammalta kuin "räimelsin jäillä perssiilleni ja päädyin kuralätäkköön".

(En kaatunut, mutta vain koska nappasin Mikosta tukevan tukiotteen. Syytän pimeyttä ja sitä, että sade oli huuhtonut lähes kaiken muun jään ja lumen pois. Viime vuonna kaaduin kyllä, eikä olkapääni ole vieläkään täysin kunnossa. Onneksi kaaduin omilla ulkoportailla, joten voin syyttää vain itseäni huonosta lumenpoistosta ja hiekanpuutteesta eikä tarvitse marista kenellekään muulle omasta tyhmyydestään.)



7.2.2020 (Ilta)

Siivosin pakastinta ja jääkaappia, ja muutaman Mikon tuoman pienen lisäostoksen jälkeen muutin viimeisen palasen hirvenpaistia, paketin pekonia, joukon sieniä, juurikkaita ja yrttejä sekä pullollisen halpaa punkkua improvisoiduksi mutta mahdottoman herkulliseksi pitkään haudutetuksi hirvipadaksi kera perunamuusin. En tällä hetkellä ole aivan varma olemmeko jo siirtyneet tilasta nimeltä "liikuntakyvytön" tilaan "liikuntahaluton". Harkitsen myös sitä, tulkitaanko kykyni liikuttaa sormiani näppäimistöllä jälkiruoka-ajaksi.

Asiaa harkitaan yhä.



6.2.2020 (Ilta)

Minulla ja Mikolla on paljon yhteisiä piirteitä, ja yksi niistä on uteliaisuus. Minun pitäisi tehdä tutkimusta, mutta olen keskeyttänyt työni useampaan kertaan mm. seuraavista syistä:
1) Katsoin tarpeelliseksi selvittää sen, miten pater noster-hissi toimii ja miten sellainen rakennetaan,
2) halusin oppia enemmän latimerioista,
3) sain idean eräästä tukirakenteesta ja halusin piirtää siitä luonnoskuvan,
4) halusin selvittää miten hyvin morseaakkosisto soveltuisi erääseen projektiin, ja vielä
5) päätin että nyt on heti ostettava kirja intarsiatekniikoista.

Kun kerroin katkonaisesta työstäni aviomiehelleni, hän ilmoitti haluavansa heti itsekin selvittää miten pater noster-hissin tekniikka toimii, oppia mahdollisimman paljon latimeriasta, pyysi rakennekuvia ja morse-koodiani tutkittavakseen ja varasi ensimmäisen lukuoikeuden intarsiatekniikkakirjaan (prkl). Sen sijaan sain jälleen keskustella fiktiosta tunnin ajan sekä lupauksen lyhyestä oppitunnista virtausmekaniikan perusteista.

Lisäksi puolisoni tietää sen, miten onnelliseksi vaimo voi tulla saadessaan odottamatta uuden kirjan sekä laatikollisen kermaleivoksia.

Aloitimme tänä vuonna suurta Runebergintorttuvertailua: ehdimme maistaa kahtakymmentä eri Runebergintorttua. Kummankin suosikkilistalla numero 1 on Laurellin konditorian tuote, ja omalla listallani seuraavat olivat Backers Raaseporista sekä Ullan Pakari, Mikolla kakkos- ja kolmossijalla ovat Kanniston Leipomon ja Ullan Pakarin. Sääli että tarjonta loppuu liian nopeasti ja kuin seinään. Keräsimme makukokemukset paperille ja kokeilu jatkuu ensi vuonna. Runebergintorttu: se on vakava asia.



1.2.2020 (Yöllä)

Törmäsin kirjassa seksikohtaukseen. Hahaaa! Tosin hahmojen ääntely ('moaning', 'groaning' etc) on kyllä sitä luokkaa että alan vakavasti epäillä zombie-apokalypsia yhdynnän sijaan.

Ostin Mikolle Martinin ASoIaF:n käännetyt versiot, koska Mikon on nopeampi lukea suomea kuin englantia. Tosin kirjat paljastivat jo alkusivuillaan aviomiehellenikin sen, miksi luen mielummin kirjani alkukielellä: ensimmäisessä niteessä Ned Starkin hahmo leikkaa kiinnisidotun vangin ja kiskoo hänet pihan poikki vaikka samanaikaisesti istuu itse edelleen oman hevosensa selässä. Alkukielellähän hahmo leikkautti ja raahautti ("--had them man cut down and dragged before them--") vankinsa alaisillaan. Jos Ned Starkilla olisi ollut kyky kloonautua kahdeksi ja istua samalla konin selässä ja raahata ukkoja pitkin pihaa, hänen olisi pitänyt elää aika paljon pidempään.



25.01.2020 (Yöllä)

Keksin juuri mitä haluan tehdä uima-allashuoneen katolle. Suunnitelma tulee vaatimaan perhanan monimutkaisen tukisysteemin, ja koska työskentelemme puun kanssa (inhoan muita materiaaleja), puhutaan todella, todella mielenkiintoisesta viritelmästä. Mutta ei se mitään, hämähäkinverkon voi tehdä puustakin kunhan on käytettävissä tarpeeksi tarkkoja mittoja, hyvä saha ja iso läjä kyllin vahvoja pultteja, muttereita ja ruuveja. Ei, kyseisestä katosta ei tule tasainen eikä kupoli (kirjastossa on jo puusta tehty kupoli, ja samojen ideoiden toistaminen on tylsää).

Jos resursseja olisi, teettäisin taloon vielä ainakin yhden tai kaksi uutta laajennusosaa, sillä ideoita on loputtomasti. On toisaalta varsin klassista kuulla jonkun sanovan minulle "ethän sinä voi toteuttaa tuota" ja huomata sitten minun tekevän juuri miten haluan.

Alahallin ja ylägallerian välinen suuri portaikko on valmis. Ja kun sanon suuri, tarkoitan portaikkoa jossa keskivaiheilla mahtuisi neljä ihmistä kulkemaan rinnakkain, ja koska se levenee kaarevaksi alapäässä, alimmille portaille mahtuisi istumaan aika liuta kanssakansalaisia rinnakkain. Kyllä, suorasta puusta saa ihan oikeasti pyöreitä tai kaarevia muotoja, ja se on jopa hauskaa. Ei, en kerro miten: keksikää itse. Portaikon kuvat tulevat näkyville kun saamme kaiteet valmiiksi. Eli "joskus".

Talon viides takka (iso kaakeliuuni alakerran vierashuoneeseen) muurataan keväällä, ja tarkoitus olisi saada kuudeskin muurautettua tämän vuoden puolella. Tämän työn jätimme suosiolla ammattimiehelle, joka tekikin todella hienoa työtä kirjaston takan kanssa.

Unohdin mainita että ostimme vanhan antiikkiposetiivin. Jaa että miksi? Ihan piruuttaan. Se on jännä vekotin. Lisäksi olemme uhrautuneet tieteen puolesta maistamalla tähän mennessä kolmentoista valmistajan Runebergintorttuja ja tekemällä niistä muistiinpanoja tulevia vuosia varten. Tarkoitus on selvittää parhaat Runebergit, joten aktiivimaistelu jatkuu niin pitkään kuin kaupat torttuja myyvät.



22.01.2020 (Ilta)

Onnellinen koti-ilta aviomiehen kanssa koostuu kotiintoimitetusta kirjapaketista, Swarovskin kristalliesineitä sisältävästä paketista, täytetyistä pekoniin käärityistä herkkusienistä, hirvipaistista (kypsennetty uunissa kokonaan punaviini-kasvis-mausteliemeen upotettuna) sekä Runebergintortuista ja kannullisesta kuumaa teetä. Ei tarvittu edes suklaata.

Eräs tyyppi oli valmistanut kuvamanipulaation pariskunnasta ammeessa, mutta kuvaan oli päätynyt vaahdon joukkoon kolme miehen kättä. Hetkeen en tiennyt olisiko huolestuttavampaa ajatella pariskunnan leikanneen käden toiselta mieheltä ja kylpevän sen kanssa, vai sellainen mahdollisuus että jollakulla olisi kolmas, täysin funktionaalinen käsi. Hetken ajateltuani totesin, että kolmekätisellä miehellä olisi suurempi todennäköisyys paikallistaa klitoris.

Eräässä amatööritekstissä mainitaan koukkunenäisen miehen sijaan mies jolla on "--hocked nose--" (kanitettu, annettu lainan pantiksi). Seuraavaksi voisimme miettiä paljonko kanikonttori nenää vastaan antoi ja lunastiko kyseinen hyypiö klyyvarinsa koskaan takaisin. Sama kirjoittaja ei myöskään näytä tietävän eroa burleskin ja limerikin välillä, ja siispä lukija, joka oletti kuvauksen perusteella löytävänsä humoristisen tarinan päin mäntyä, kuusta ja koivua menneestä burleskista, saattoi olla hieman pihalla.



10.01.2020 (Yöllä) Aavikoituminen uhkaa ruokapöytiämme

Löysin amatööritekstin, jossa hahmo kantaa pöytään "--decadent chocolate desert--" eli dekadentin suklaa-aavikon. Hitto, Sahara ei voita tuota dekadenssissa. Mitä seuraavaksi? Mailikaupalla mansikoita, kunnes kuolet janoon jossain kuohukerma-astian tienoilla?

Autuas on päivä, jona saat Swarovskin paketin lisäksi kirjoja. Eikä vain muutamaa kirjaa, vaan kokonaisen nivaskan ihania, uusia kirjoja, etkä tiedä mitä seuraavaksi pitäisikään sormeilla ja käsitellä ja lukea, koska kirjakirjakirjakirjakirja.

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Jos kujeilla tarkoitetaan teekannullista, suklaarasiaa ja kirjaa mukavassa nojatuolissa.
















Päiväkirja vuonna 2003
Päiväkirja vuonna 2004
Päiväkirja vuonna 2005
Päiväkirja vuonna 2006
Päiväkirja vuonna 2007
Päiväkirja vuonna 2008
Päiväkirja vuonna 2009
Päiväkirja vuonna 2010
Päiväkirja vuonna 2011
Päiväkirja vuonna 2012
Päiväkirja vuonna 2013
Päiväkirja vuonna 2014
Päiväkirja vuonna 2015
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja vuonna 2017
Päiväkirja vuonna 2018
Päiväkirja vuonna 2019