Disclaimer: K. M. Lautanen on pessimistis-aggressiivinen naisihminen, ja tämä on kyseisen naisotuksen päiväkirja. Sen lukemista ei voida suositella edes pääosalle aikuisista ihmisistä. Tämä on aikuisen ihmisen päiväkirja kohdeyleisönään muita aikuisia ihmisiä, eikä sovellu lapsille. Epäilemättä tekstin suorasukaisuus loukkaa useampaakin kansalaista. Se on kuulkaa voi voi. Lukemalla eteenpäin sitoudut siihen, että ymmärrät em. kohdat. Jos mielipiteesi eroavat omistani, voit puolestani tunkea ne sinne mihin aurinko ei paista. Sarkasmivaroitus!

Palautetta on turha lähettää, sillä se ei kiinnosta minua pätkääkään, enkä jaksa teeskennellä että se kiinnostaisi. Sama pätee mielipiteisiisi: ne kiinnostavat minua aivan yhtä paljon kuin sorakuoppaan hukkunut ja puolimädäntynyt rotanraato. Tässä oli aiemmin linkki "palautelomakkeeseen" jota ei ollut olemassa, mutta poistin senkin, koska idea meni ohi ihmisiltä ja jotkut todella olettivat linkin sisällön puuttumisen olevan vain virhe.



25.12.2016 (Yöllä)


Swarovski Turtle Doves. Joululahja ihanalta Mikoltani.


Swarovski Butterfly light peridot. Toinen joululahja Mikolta.



23.12.2016 (Ilta)


Crystal Memories: ilmapallot sekä kitara v.1.



15.12.2016 (Ilta)


Online exclusive star ornament. Tätä annettiin ilmaiseksi jos osti SCS-lumihiutaleen: ei auttanut kuin ostaa tuplakappale saadakseni tämänkin kokoelmaani, sillä olin jo aiemmin ostanut molemmat SCS-lumihiutaleet.



25.11.2016 (Ilta)





Toinen nimipäivälahja aviomieheltä. Ei ole Swarovskia.



25.11.2016 (IP)


Pearl oyster with black pearl. Nimipäivälahja Mikolta 2016.



24.11.2016 (IP)


Eagle's head paperweight (2 versiota)


Red Primula


Happy Flowers, small-versioita: rose red, aster red, flower clear, tulip red.


Piano (First Steps)



21.11.2016 (IP)


25th Anniversary Snowflake 2016 (paljon suurempi kuin peruslumihiutaleen suurempi versio, ja ab-päällysteellä)



18.11.2016 (Ilta)


Kukkia sarjasta "Happy Flowers: "flower pink small" sekä "flower clear medium".


Christmas ornament cookie


Annual Snowflake 2006 (suuri versio)



11.11.2016 (IP)


SCS:n jäsenyyslahja 2013, orkidea


Annual Snowflake 2003 (suuri versio)



9.11.2016 (Ilta)


Adena



2.11.2016 (Ilta)


Baby Crocodile eli krokotiilivauva. SCS:n event exclusive 2016.



31.10.2016 (IP)


Swarovskin ensimmäisen figuriinin eli hiiren eri versioita, joista keskellä oleva saapui tänään.

27.10.2016 (IP)


Crystal Memories "Teddy bear on wheels"



17.10.2016 (IP)


SCS exclusive event piece 2013 Butterfly



8.10.2016 (IP)


"Bird's nest" eli linnunpesä.


Crystal Memories "Wedding cake" sekä "Gardening set"



1.10.2016 (Ilta)


Merihevonen


Happy flowers sunflower (pienin versio) sekä vase of roses, sisällä miniatyyrikristalleita, sarjasta "Swarovski Secrets".


Egg with garland sekä beauty box, kummassakin pitäisi olla värillistä minikristallia sisällä, mutta munan kristallit puuttuvat. Molemmat sarjasta "Swarovski Secrets"


Karttapallo sekä lahjapaketti, molemmissa sisällä piilotettu kello. Molemmat sarjasta "Swarovski Secrets"



25.9.2016 (Ilta) Takaisin Swarovskiin


Taskurapu



22.9.2016 (Yöllä) Jotain muutakin kuin Swarovskia?

Siirsin dataa koneiden välillä ja löysin sattumalta sarjan vanhoja screencappeja eräästä myynti-ilmoituksesta, jonka kanssa minulla ja Mikolla oli melkein liiankin hauskaa vuonna 2012. Tavallaan sääli että taulu todella myytiin, sillä sen kuvauksen kirjoittaminen oli melkein liiankin hauskaa.

















20.9.2016 (IP) Tänään saapuneita


Dalmatiankoiran pennut. Seisova oli yllätyslahja Mikolta sadepäivänä 2015, istuva yllätyslahja samaiselta miehenketaleelta "rakkaudentunnustuksena". Oma kultani <3.


Swarovski SCS exclusive annual Snowflake gold 2016, molemmat kokoversiot telineessä. Jätin näiden ripustusnauhat paikoilleen, vaikka ne telineessä kaiketi kuuluisikin poistaa.

Muitakin uusia on tullut hankittua, mutta olen yhdistellyt ja siirrellyt vanhoja kuvia kokoelmasivullani, joten helpoimmin niitä näkee suoraan kokoelmasivultani, linkylinky. Lisäsin sivun alkuun vielä listan uusimmista esinelisäyksistä. Täällä blogin puolella postittamani kuvalinkit tulevat hajoilemmaan ja korvautumaan väärillä kuvilla sitä mukaa kun otan uusia kuvia, järjestelen ja siirtelen, mutta se ongelma ei tällä hetkellä jaksa kiinnostaa: minulla on reippaasti yli 300 kristallifiguriinia, ja vaikka niitä oli osittain yhdistelty samoihin kuviin, oli kuvia silti melkein 200 kpl. Yritän uudelleenkuvaamalla päästä alle sadan kuvan rajapyykin, mutta tällä hetkellä ei oikein olisi aikaa.



25.8.2016 (IP)


Swarovski Mandarin Ducks eli mandariinisorsat, lahja aviomieheltä hääpäivänä 2016.



14.8.2016 (Ilta)


Emperor Angelfish



4.8.2016 (Ilta)


Swarovski annual Snowflake 2016 (suuri versio).


Kissanpennut, lahjana Mikolta kihlauksen vuosipäivänä 2016, sekä kissaemo, oma ostos myös 2016.



4.8.2016 (Yöllä)


Täytän päiväkirjoja lähes kroonisesti, se on vanha tapa. Näistäkin kaksi on jo täynnä ja kolmas kesken: kirjoittamisen ilo moninkertaistuu, kun on käytössä esteettisesti miellyttävä kirja.



2.8.2016 (IP)


Helmisimpukoita ja -ostereita. Shell with pearl hankittu 2014. Shell with pearl light azore oli ensitapaamisen vuosipäivälahja Mikolta 2016. Shell with crystal pearl sekä kaksi vaaleanpunaista helmiosteria omia ostoksia 2016.



27.7.2016 (Ilta)


Lion Cub.


"Love Heart violet small". Lahja aviomieheltä ensitapaamisen 17. vuosipäiväksi 2014, sekä "Love Heart violet medium", oma ostos 2016.

24.7.2016 (Ilta)

Sukulainen kävi läpi keuhkosyöpädiagnoosin leikkauksineen, ja kieltäytyy nyt ottamasta hoitoonsa kuuluvia sytostaattihoitoja. Olen juuri kirkunut, raivonnut, uhkaillut ja karjunut puhelimeen niin että katto soi ja seinät kajasivat, pidin taukoa ja karjuin ja mylvin vielä hiukan lisää, mutta ei siitä mitään apua näköjään ollut.

Ei auta kuin alkaa valmistautua hautajaisiin, vaikka ihmisessä henki vielä pihisee. Karjuisin lisää, jollen olisi jo karjunut kaikkea raivoa pihalle (ja kurkkuani kipeäksi). Jäljellä on enää turhautunut itku. Miten joku voi olla niin tyhmä ja turhamainen, että ottaa mielummin erittäin korkean riskin hengenmenosta kuin menettää hiuksensa?!



20.7.2016 (Ilta) ...ja taas...


Celebration Swan, SCS Exclusive 1995


Ketunpentu (ja aikuinen takana).


Beaglen pentu ja mäyräkoira


Peuranvasa (Roe deer fawn).


Lumme-kynttilänjalka


Poro ja pulkka alkuperäisine peilialustoineen.


Panda-vauva (Endangered Species).



20.7.2016 (Ilta) Swarovskia taas


Kolibri


Kanaperhe



15.7.2016 (Yöllä)


Swarovskin kissanpennut, lahjana Mikolta kihlauksen vuosipäivänä 2016.


Swarovskin hanhenpoikanen "Harry" Mikolta hääpäivälahjana 2015, poikaset Dick ja Tom sekä hanhiemo kihlauksen vuosipäivänä 2016.



11.7.2016 (Ilta)


Swarovski Sparkling Heart. Joka siis ei ole sama kuin nyt myynnissä oleva Brilliant Heart, leikkaus on aivan erilainen.



8.7.2016 (Ilta)


Swarovski Golden Retriever-perhe.


Swarovski piglet.



30.6.2016 (Ilta)


Swarovski Turtle Doves.


Swarovski Rose Bouquet ja Rose.

Yksi käytännöllisimpiä ostoksia koko vuonna on ollut koottava kevyt maalausteline. Pääsee todella korkeallekin, pyörät alla, kevyt koota ja siirtää... kätevä peli kaiken kaikkiaan.



21.6.2016 (IP)


Swarovski SCS vuosittainen jäsenyyslahja 2016, paperipaino.


Muista hankinnoista vanha matkarasia 1800-luvun loppupuolelta. Sisältää paitsi esiintaitettavan peilin, myös kynäkotelon, muste- ja hiekkasäiliöt, säilytysrasioita ym. Vähän pölyinen, mutta puhdistan sen paremmin myöhemmin.






14.6.2016 (Ilta)

Arvuuttelimme matkalla radiosta kuuluvaa kappaletta:
K: "Beethoven".
M: "Mozart?"
K: "....eeehkä? Mahdollisuuksien rajoissa. Mutta en usko. Beethoven."
M: "Brahms? Tai joku venäläisistä suurista?"
K: "Ei ikinä Brahms. Eikä venäläinenkään. Beethoven, usko pois".
M: "No nimeä kappale!"
K: "En saa mieleeni. Ajatusblokki. Beethoven silti."
(kappale jatkuu 20 minuuttia, kunnes alkaa "Ode an die Freude"
K: "AH-HAAAAAA! 9! " (ja tässä kohdassa häpeämätön voitonriemun tuuletus, joka sitten vaihtui molemminpuoliseksi riemuksi kappaleen suosikkikohdissa).

Rehellisesti, vaikken myönnäkään sitä Mikolle, häpeän syvästi sitä, että korvani tunnistaa säveltäjän tyylin ja jopa kappaleen, mutta ajukoppa ei toimi senkään vertaa että osaisin nimetä yhden suosikkisinfonioistani.


Swarovski kiivi ja zodiac-kukko, turtledove ja pelikaani.


Swarovskin ankat: "murjottava" ankka yllätyslahja aviomieheltäni vuonna 1999, muut myöhempiä hankintoja, vaakkuva 2014 ja uiva 2016.



3.6.2016 (Yöllä)



Yllätyslahja Mikolta. Rakastan Phalejen värimuotoja, ja Mikko tuntee makuni niin hyvin.



2.6.2016 (IP)

Lahjoitetaan (ja ilmoitus koskee vain ystäviä, idiootit!) lipstikkaa / liperiä. Saa ihan runsain määrin pakkaseenkin.



24.5.2016 (Ilta)

Päätin siirtää yhden Vandan kylpyhuoneeseen kokeeksi. Noiden päivittäinen kasteleminen laatoittamattomalla alueella sekä lukuisat muut tarpeet ovat ongelma muissa huoneissa, joten ehkä kylpyhuoneen olosuhteet ovat paremmat myös kukinnan kannalta. Vuorokauden lämpötilaeroja en saa aikaan tuolla, mutta ehkä homma muuttuu helpommaksi ja kukintatulos paremmaksi.



24.5.2016 (Yöllä)

Perjantaina oli pakko vihdoin käydä kansallisarkistossa etsimässä taustatietoa työtä varten. Voin todeta, että en osaa oikein kuvata sitä tunnetta, kun tajusin pitäväni kädessäni yli 180 vuotta vanhaa kirjettä, jossa näkyneitä tahroja arvelin kyyneliksi, koska kirjeen kirjoittaja puhui toiselle sukulaiselleen sisarensa menettämisestä. Kieli vanhaa ranskaa, äärettömän kaunista käsialaa, ja silti tuntui siltä kuin olisin voinut koskettaa ajan kuilun halki toista ihmistä.

Kun lauantaina lopetimme saunomisen neljältä aamuyöstä, Mikko oli aivan poikki, mutta mumisi unisesti niskaani vasten ettei elämältään halua muuta kuin että jaksan rakastaa häntä. Ja minä totesin että en voisi olla rakastamatta: voisin yhtä helposti olla rakastamatta Mikkoa kuin pulkkailla ylämäkeen. Ja koska kello tosiaan oli yli neljä ja kaikki on hulvattoman hassua siihen aikaan, Mikko alkoi nauramaan, sitten vetäisi vahingossa tukon hiuksiani henkeensä ja oli tukehtua yhdistelmään yskää, naurua ja hiuksia.


Swarovski shell with pearl, light azore. Ensitapaamisen vuosipäivälahja Mikolta 2016 (kuvan sininen simpukka siis).



19.5.2016 (IP)

Vieraiden ihmisten kanssa keskusteleminen on maailman väsyttävin, ärsyttävin ja raskain asia. Lähinnä kai siksi, että maailmassa ei ole mitään sellaista kaunista, kohteliasta ja ei-loukkaavaa tapaa todeta, että hei sorry, olet varmasti mukava ihminen ja sinussa ei ole mitään vikaa, mutta minä taas väsyn, rasitun ja masennun heti vieraan ihmisen tapaamisesta, ja oikeasti, olisi kiva keskustella, mutta voitko puhua kirjoittamalla, koska suullinen kommunikaatio tai vieraan katsominenkin on kuin tarpoisi korkeaa mäkeä ylöspäin. Kokemus osoittaa, että jos sanot noin, se vastapuoli vain loukkaantuu ja kuvittelee että vihaat sitä. Vaikka kyse nyt vain on siitä, että väsyttää ja haluaa olla ihan hiljaa ja puhumatta ja kotona.

Pätee myös puhelinkeskusteluihin. Ja nyt tässä yritän jahkailla sitä, että olisi pakko soittaa kansallisarkistoon ja varmistaa yhden saatavuusrajoitetun dokumentin käyttöä, ja sitten pelkää että siellä on toisessa päässä joku sosiaalinen höpöttäjä jolle on vaikea saada luuria korvaan. Taas. Ja millä selität mitään, kun 90 % energiasta menee siihen, että vihaat sitä tilannetta jossa edessäsi on vieras ihminen?

Jo kevään toinen flunssa. Pitäisi olla edelleen vuoteenomana, koska tämä yskä on taas menossa keuhkoihin, mutta nurmikko ei suostu kasvamaan hitaammin flunssan vuoksi eivätkä lintujen kupitkaan täytä ja pese itseään.

Ja päivän viihteeksi: kyyhkyvauvakuvia. Kyseiset poikaset ovat BWR ja silver, emot samaten.






9.5.2016 (IP)

Seuraava lahjoitetaan-ilmoitus, joka taas kerran koskee vain ystäviä eikä ahneita ventovieraita: lahjoitetaan lähes täysi (-100 gr) pussi mustaa teetä, mausteina cantaloupe, mango, ananas, persikka. Ei ollut meille sopiva maku.

Teekimppatilaus lähteekin vasta ensi viikolla. Ja niille joita asia koskee tiedoksi: myös se suunniteltu ja kauan puhuttu suklaakimppatilaus on tulossa.



9.5.2016 (Yöllä)

Mikolla on aikainen herätys kokouspäivän vuoksi, mutta sain silti spontaanin inspiraation tehdä ohukaisia. Siis kello yhdeltä yöllä, sillä vähät minä vuorokaudenajoista. Vein lautasellisen vuoteeseen. Hetken kuluttua viereiseltä tyynyltä alkoi kuorsauksen sijaan kuulua nuuskintaa, sitten yksi uninen silmä raottui, seuraavaksi ilmestyi hymy, ja rakas pää kurkotti kerjäämään osuuttaan, jonka sitten syötin suoraan suuhun saakka ohukainen kerrallaan, joka toinen ohukainen sokerilla ja joka toinen vadelmahillolla. Puolet taikinasta jäi vielä säästöön huomista iltaa varten.

Päivän ateriana täytettyjä bageleita ja illansuussa tuore, uunin jäljiltä edelleen kuuma vehnäleipä sekä marinoituja oliiveita. Tuoreen vehnäleivän tuoksu omassa kodissa on ihana asia. Huomisen ateria on jo päätetty (kaverin erikoismarinadissa marinoitua sisäpaistia kermahaudutettuna), mutta juuri nyt haluaisin hankkia pari pulleaa fasaania. Teetilauskin pitäisi tehdä.



8.5.2016 (Yöllä) Taas "lahjoitetaan", ja taas "vain ystäville"

Tällä kertaa lahjoitetaan Dendrobium Nobile-hybridiorkidean keikitaimia. Kivan pitkät juuret. Ja jälleen ilmoitus koskee vain ystäviä, ei todellakaan ventovieraita.



6.5.2016 (IP)

Käytimme erään timanttikyyhkyistä eläinlääkärillä keskiviikkona. Paikka on vain vartin päässä Porvoosta, enkä ole voinut käydä Porvoossa vuosiin: hyvät säät ovat olleet yleensä kesällä, mutta Mikko arveli arkipäivän ja melko varhaisen vuodenajan tarkoittavan sitä, että vanhassa kaupungissa ei olisi paljonkaan väkeä. Onneksi Mikko oli oikeassa: vaikka luonnonkivetys osoittautui äärettömän epämukavaksi korkokengillä, ehdimme käydä läpi kaksi suklaakauppaa (Brunberg sekä Pieni Suklaatehdas) sekä neljä kahvilaa, kaikista herkut mukaantuotuna kotona syötäväksi. Parhaiten mieleen jäi passion-pannacotta, jossa passionhedelmän ihana kirpakkuus rikkoi pannacottan makeuden juuri sopivasti. Vaikka kyseinen kahvila ei normaalisti myy pannacotta-annoksia mukaan, ehdimme nautiskella yhden pikarin samalla kuin tarjoilija pakkasi muita ostoksiamme (mm. ihanaa gelattoa), ja seuraavalla kerralla voin kuulemma tilata sitä mukaan rasiassa, kunhan tilaan etukäteen.

Helatorstain heräteostoksiin taas kuului mm. yli kilo marinoituja oliiveita, kuutta eri lajia, sekä pari pussillista leivoksia ja erä varsin ihania nukkekodin huonekaluja.

Ystäväni muuten huomautti, että olin iloisesti sekoittanut Ikaalisten ja Naantalin kylpylät, ja antamassani lahjakortissa oli käyttöaikaa enemmän kuin oletettu. Että noinkin loistavasti mainostettu! Olin puhunut Ikaalisista Mikon kanssa, siitä erehdys. Onneksi lahjakortin saaja kelpuutti sen silti.

Kesän lähestyminen tuo valoisat yöt, mikä on oikeastaan harmillista, sillä valvon mielelläni pimeydessä, vaeltelen kesken yön pitkin talon huoneita, ja saatan nukkua myöhäänkin päivällä. Valvoa joskus parikin vuorokautta putkeen ja nukkua taas univelat pois, kun kirjoitustyö vie mennessään. On ihanaa kun ei tarvitse miettiä vuorokausirytmiä.

Sain äidiltä pihalleni ihanan köynnösruusun ja Queen Elizabeth-jaloruusun, ja anopilta taas pihalle siirrettäväksi kieloja ja lisää sinivuokkoja. Santtu taas antoi Mikon käteen ison rasiallisen tuoreita, ihania kananmunia, luomua omasta kanalasta. Hemmoteltu olo.



5.5.2016 (Yöllä) Pikailmoitus (lahjoitetaan)

*edit* Hyvää tarkoittavan sukulaisen lahjoittama lahjakortti eteenpäinlahjoitettu hieman... kylpyläintoisemmalle kanssakansalaiselle. Ei siis kannata enää kysellä. Yllättävää miten paljon halukkaita ottajia oli, ja ihan vierasta väkeä vielä. Ystävälle meni, kuten oli tarkoituskin: en käsitä miksi aivan vieraat ihmiset kuvittelivat sen saavansa? Ja ei, en anna etuilla jonossa vaikka millaiset perustelut olisivat. Kortti on jo kuljetettu uudelle omistajalleen. Olisin kyllä ilmoittanut julkisemmin enkä henkilökohtaisessa päiväkirjassani, jos olisin halunnut sen jollekin aivan ventovieraalle antaa.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, hygieniafriikki ja lapsi-inhoinen ihminen siis ei oikeastaan tee mitään kylpylälahjakortilla, mutta hyvä että menee käyttöön. Omasta mielestäni julkinen kylpylä on poikkeuksellisen epäilyttävä paikka, mutta selkeästi moni sellaisesta pitää. Mielestäni kylpylät ovat lähinnä erinomaisia paikkoja saada jalkasilsaa, syyliä ja muita epäilyttäviä sairauksia sekä pari hermohalvausta mekkalasta.



2.5.2016 (IP)

Totesin, etten itse asiassa ole kertaakaan elämässäni käynyt vesiliukumäessä. Hetken ajan mietin, olenko missaannut jotain, ja lyhyen hetken verran mietin myös sitä, mahtuisiko tuohon sisäuima-altaaseemme pieni vesiliukumäki. Sitten totesin, että mahtuisi, mutta en halua: maailmassa on jo liikaakin lapsellisia, äänekkäitä narreja, joiden käsitys hauskanpidosta on kiivetä ylikasvaneeseen pyykkipunkkaan ja huutaa. Estetiikkaa siis. Lasi- ja marmorimosaiikkia sekä sisäsuihkulähde.

Mikko tuo kuulemma työmatkalta kotiin melkein kahden kilon palasen naudan sisäfileetä sekä leivoksia Laurellilta. Metellä olisi ollut myös tarjoilla pari purkkia foie gras, hanhenmaksaa siis, mutta passasimme. Liian kiire.



2.5.2016 (Yöllä)

Tein Mikolle aamiaisen valmiiksi: leivät, munkki, pari keitettyä kananhävytöntä jne. Ja totesin ylös tullessani että "kahvinkeitin on ladattu ja munasi ovat kattilassa pöydällä...". Poloinen mies.

Neuvoin jo kuukausia sitten äidille helpon tavan tehdä herkullista leipää. Ei taikinan vaivaamista, helppoa, vaivatonta ja herkullista. Koska täti on taas palannut Suomeen lomalle, äiti päätti tehdä tervetuliaisiksi tuoreen leivän, ja soitti kuuden aikaan kertoakseen ettei löydä kuivahiivapussiaan. Totesin että kannattanee nyt näin alkajaisiksi vaikkapa mennä siihen omaan keittiöönsä, avata oma jauhokaappinsa ja katsoa sieltä. Ja sieltähän se oli löytynyt, ensimmäiseltä hyllyltä. Tarvitsi vain katsoa.

Sen jälkeen äiti kertoi taikinan olevan kohoamassa, ja sitten selvisi, että kun kirjoittamassani ohjeessa lukee "kaikki loput aineet kattilaan", äiti jostain syystä oletti ettei se "kaikki loput" sisällä mausteita (tässä tapauksessa oliivit, sipuli- ja valkosipulijauhe). Ja kun äiti oli saanut leipänsä paistettua, hän valitteli tehneensä jotain väärin, koska leipä oli aivan "vino", eli lättänä toiselta reunalta ja valtava toisesta. Ja kun tenttasin mitä åiti oli tehnyt, kävi ilmi esimerkiksi se, että "lämmin vesi" oli merkinnyt samaa kuin "hanasta ensivetäisyllä tulevaa kylmää vettä", ja että äiti oli laittanut kattilaan veden viimeisenä eikä ollut sekoittanut kunnolla, joten hiiva oli melko lailla kerrostuneena toisessa päässä leipää, eikä ollut sielläkään kohonnut kunnolla (kuivahiiva tarvitsee enemmänkin lämpöä herätäkseen).

Mutta oli se kuulemma kuitenkin syötävissä. Äiti kuitenkin leipoi jatkuvasti kun olin lapsi, joten olisin olettanut hänen tietävän hiivan lämmöntarpeesta, ja näytinkin homman hänelle kädestä pitäen. Pitänee pitää toinenkin oppitunti.



26.4.2016 (AP)

Mikko varoitti moneen kertaan siitä, että tulen olemaan todella uninen, koska hän joutuu kiskomaan minut hereille kello 6 aamulla. Kuuden tullen heräsin herätyskellooni ja jäin kuuntelemaan hiljaisen talon ääniä, ja lopulta pujahdin tiiviimmin nukkuvan aviomieheni kainaloon, joka reagoi tähän toteamalla klassisesti "Xmyyyfllx". Kävi ilmi että:
1) hyvin väsyneenä mies, jonka vakaa aikomus oli herätä kello puoli kuudelta, saattaa unenpöpperössä laittaa herätykseksi 06:30;
2) Mikon kainalo on melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin aivan yhtä autuaan mukava jopa niinkin varhaisena ajankohtana ja yön jäljiltä pesemättömänä;
3) on hyvin vaikeaa herätä ja nousta, kun kumpikin vuorotellen toteaa toisen tuntuvan liian hyvältä ja että sen toisen pitää nousta ensin koska itse ei kykene;
4) ja lopulta jopa puolentoista tunnin aamutyöt saa tiivistettyä puoleen tuntiin, jos oikein yrittää.



25.4.2016 (IP)

Oman aviomiehen yllättäminen on ihana harrastus. Tänään miehen tullessa kotiin yllätyksenä tulee olemaan vastapaistettu vehnäleipä juuri uunista otettuna sekä oliivivalikoima, ateriana sisäfilepihvit valkosipulivoilla ja valkosipuliperunoilla. Eilen haetutin asiamiespostista paketin, joka saapui Mikon nimellä, herätti hämmennystä vastaanottajassaan, ja paketista paljastui yllätyksenä tilattuja kirjoja. Viime viikolla samanlainen yllätys, mutta sillä kertaa paketti saapui minun nimilläni: pyysin Mikkoa "avaamaan sen puolestani" samalla kun pesin astioita, jolloin paketin oikea sisältö paljastui jälleen kirjoiksi. Rakastan sitä tapaa jolla Mikon silmät suorastaan säteilevät riemua.

Mikon kuorsaus oli taas helpompaa viime yönä, joten nautimme tilanteesta: sylikkäin nukkuen, lämmössä lämmitellen, hellyyden ja rakkauden täyttäessä huoneen. Niinä hetkinä maailma katoaa: Fågeltorp on omassa ulottuvuudessaan, leijailee saavuttamattomissa jossain avaruudessa, eikä maailmassa ole kuin yksi sielu, kaksi sen puolikasta yhteen kietoutuneena.



24.4.2016 (Ilta)

Käytimme viime viikolla Sonjan eläinlääkärillä, koska olin huolissani sen hiljaisuudesta, mutta Gisle ei löytänyt mitään vikaa, vaikka otti näytteitäkin. Siellä Sonja kyllä löysi äänensä ja karjui raivosta ja kiukusta minkä kykeni, kunnes pääsi takaisin boksiinsa, jossa se tunki mahdollisimman lähelle päätäni ja höpötti mielipahaansa moisesta kaltoinkohtelusta: että eläinlääkäri kehtaakin tunkea koeputken kupuun saakka ja napata kupunäytteen, mokoma hävytön lääkärisika! Se ei onneksi kanna meille kaunaa lääkäriinviennistä, vaan kohdistaa murjotuksen Gisleen.

Saimme ostettua kuitenkin sellaisia lisävitamiineja, joita on hävyttömän vaikeaa hankkia. Olihan se lasku (ja kolmen tunnin ajomatkan bensakulutkin huomioiden) melkoinen, mutta saimmepa kuulla Sonjan olevan erittäin hyvässä kunnossa. Gisle sanoi että lintua ei uskoisi niin vanhaksi: että ellei hän tietäisi asiantilaa hän olettaisi sen olevan max. 10 vuoden ikäinen. Vanhuusiän tuoma kihti ja kaihikin ovat pysyneet melko hyvinä, ja lintu on juuri sopivan painoinen, ei liikaa kuten ruusukakaduilla yleensä.

Nytkin Sonja silti osallistuu perhe-elämään peuhaamalla vuoteessa ja nakertamalla taas yhden kolon sängynpäätyyn. Se oma purema- ja leikkipuu ei ole yhtä autuaan iloinen nokanteroituskohde kuin huonekalut...

Toni oli vähällä laittaa oman kissansa piikille kyllästyttyään sen virtsailuongelmaan, mutta suostui vihdoin viemään sen leikkaukseen. Lainasin yhden kuljetuksbokseistani siihen tarkoitukseen: Toni sanoi, että kun se tulee kevätkiimaan, sen voi suunnilleen kääriä rullalle ja pistää boksiin. Hyvä jos homma hoituu: tervettä eläintä olisi sääli lopettaa, koska muuten on kuitenkin kyseessä terve, hieno eläin. Ja ennen kaikkea sellainen, jota veli ei vastuuttomasti ulkoiluta vapaana. Kissojen omistaminen pitäisi kieltää sellaisilta jotka eivät ulkoiluta eläintään hihnassa tai tarhassa.



23.4.2016 (Ilta)

Tein juuri kaupat kolmestakymmenestä aitataimesta, joista pitäisi varsin pikavauhtia tulla noin 6 metriä korkea havuaita. Lisäksi tilasimme pieneläinloukun, joka sekin toimitetaan ensi viikolla. Jos eivät tuossa metsässä elelevät kettu, mäyrä tai ilves ehdi napata tuota kissaa ensin, toimitan sen pikapikaa eläinsuojeluyhdistyksen huomiin. Ehkä ne osaavat pitää siitä parempaa huolta kuin nuo piittaamattomat vähäjärkiset debiilit. Ja eipähän ESYn hoivissa tunge sisälle talooni, kuseksi matolleni tai hätyyttele lintujani.

Pari viikkoa sitten näin taas erään ketun vievän kissan, tosin täältä kilometrin päässä, mutta samaa ne tekevät kaikkialla. Pahasti se kissa huusi ja parkui, mutta tuskin pääsi irti. Jo toinen kerta melko lyhyen ajan sisällä. Tämä paikallinen kettu näyttäytyy varsin usein, kun osaa katsella oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan: ihana eläin, ja tekee tärkeää työtä pitäessään kusipäiden vapaana leiskuttelevia kotikissoja aisoissa: ekologiaa kauneimmillaan. Ilves oli sekin varsin hieno eläin, vaikka sitä ei ole nähnyt kuin kerran, mutta sen jälkiä näkyi taas talvellakin. Ilmeisesti rusakoiden perässä, mutta kotikissa on varmasti kätevä, nopea lisäateria.

Rakennustyö ei edisty, koska kirjoitan gradua koko ajan, ja kun en kirjoita tekstiä, teen tutkimusta sitä varten. Mikko joutuu kompensoimaan tekemällä enemmän talon töitä, joten emme ole päässeet koskemaan mihinkään sen jälkeen kun talvella tapetoitiin ja Reijo veti sähköt ruokahuoneeseen. Vastaava mestari tuskin on innoissaan kun näkee, ettei mihinkään ole tullut laudan lautaa sitten viime käynnin. Ikävä kyllä Reijokin jää eläkkeelle, joten joudumme etsimään uuden sähkömiehenkin: suuri sääli, Reijo on ollut äärettömän pätevä ja hyvä sähkömies. Veikkaan kuitenkin, että sähkömiehen löytäminen on helpompaa kuin taidemaalarin: "Päivää, halua palkata taidemaalarin maalaamaan 6 metriä korkean yksityiskirjastoni kupolikattoon lintuja. Haloo...?"



22.4.2016 (Ilta) Excuse my French

Kuinkahan moni nainen saa äidiltään tekstiviestin, jonka koko sisältö on "Vittu. Halit"? Siinä äiti taas reagoi suvun perinteisellä tavalla huonoihin uutisiin. Eli kroonisella vitutuksella.



22.4.2016 (IP)

Lähdin mukaan kauppoihin keskiviikkona, mutta kotiin palattuani valittelin sitä, että kengässäni oli kivi. Mikko totesi, että parempi niin: Uudessa-Seelannissa oleskelevalla ystävällämme saattaa nytkin olla kengässään kiivi. Tämän ja muut huonot puujalkavitsit teille toimitti Lautanen-Lahden puujalkavitsitehdas. Hekoti hee.

Se tunne, kun huomaa kello yhdentoista aikaan illalla kaipaavansa kipeästi kipulääkettä, ja että kotona on vain ibuprofeenia, jota ei saa käyttää samaan aikaan kortisonin kanssa. Ja se tunne, kun heräät aamulla ja toteat että sama tilanne, eli kipeä. Ja sitten huomaat, että huomaavainen aviomies onkin herännyt aikaisemmin käydäkseen hakemassa kaupasta Panadolia, joka ei vaikuta pahasti kortisoniin. Ja se tunne, kun kipulääke vihdoin vaikuttaa. Se autuas yhdistelmä kipulääkettä, suukkoja sekä takaapäin saatua suurta, lämmintä halausta.

Mutta nyt, Mikon poissaollessa, pilkon Sonjan kanssa kasviksia illan Spagetti Bolognese-padalliseen. Eli minä pilkon ja Sonja pyrkii varastelemaan palasia sekä kätkemään niitä. Ainakin toisella meistä on siis hauskaa.



21.4.2016 (Yöllä)

Mikko sai reseptin, jossa annosteluohje "1 tabletti viikossa luustoon". Täällä me nyt harkitsemme sitä, pitäisikö siltä lääkäriltä piruuttaan kysyä, haluaako se toimittaa jonkin luustonleikkauslaitteen, ja mihin kohtaan luustoa se tabletti pitää paikoittaman.

Päivän linkki, eli pari uusista leluistani Youtubessa. Mekaanisia eivätkä siis paristotoimisia leluja. Kellokoneistoja siis. Ihania esineitä. Pitänee ottaa videoita muistakin jossain vaiheessa.


Swarovski, annual Snowflake 2002 (suurempi versio)



17.4.2016 (IP)

Niin, se allerginen reaktio. Ensinnäkin ilmaisen pahoitteluni siitä, ettei ovella käynyt yhtä ainoaa kaupustelijaa tai uskonnontuputtajaa, koska räikeänpunaläiskikäs olemukseni olisi säikäyttänyt virtsat housuun rohkeammaltakin maailmanparantajalta ja saanut katoliset tavoittelemaan vihkivesipullojaan. Nyt olo on parempi, eikä kiitos tosiaankaan kuulu Hausjärven terveyskeskukselle.

Olin siis mennyt nukkumaan tuossa 13.4., kun jo useita tunteja sikeästi nukkunut Mikko heräsi puoliksi ja kauhustui: hänellä oli nimittäin suora näköyhteys selkääni, joka oli räikeän punainen ja osittain myös pienten rakkuloiden ja kohoumien peitossa. Katsoin käsivarsiani, vatsaa, rintoja, jalkoja, ja lopulta kasvojani peilistä: kirkkaan punaista, ja niitä rakkuloita selässä ja käsivarsissa. Ajattelin nukkua yön yli, mutta heräsin jo kolmen tunnin unien jälkeen: rakkulat olivat levinneet jo punertaneeseen naamaani, ja leuan muotokin oli alkanut muuttua turvotuksesta. Soitin paikalliseen terveyskeksukseen, jossa terveydenhoitaja ilmoitti laittavansa lääkärille soittopyynnön, ja jäin odottamaan. Ei mitään. Muutaman tunnin kuluttua soitin uudelleen: hoitaja ihmetteli eikö lääkäri soittanutkaan. Ei, uusi soittopyyntö ja käsky odotella vaan. Lopulta odotin terveysaseman sulkemiseen saakka ja pyysin sitten Mikolta kyydin Riihimäen sairaalaan, jossa ne katsoivat kauhuissaan räikeänpunaisena loistavaa pärstääni. Tässä vaiheessa henkitorveakin jo ahdisti. Eukko kanveesiin ja kanyyli käteen, antihistamiinia, kortisonia ja nesteitä. Pääsin kyllä pian kotiin ja odottelin autossa Mikon hakiessa lääkkeeni apteekista. Inhoan julkisia paikkoja jo muutenkin, ja erityisesti vihaan ja inhoan tuijottavia ihmisiä, mutta tällä kertaa auton ohittaneet ihmiset todella jäivät toljottamaan, eikä ihme: naamani oli kuin häkämyrkytysuhrilla, enkä kehdannut pistää edes nenänpäätäni pihalle sinä tai seuraavana päivänä. Otin kyllä seuraavana päivänä muistoksi muutaman kuvan: niiden on tarkoitus muistuttaa minulle siitä, että jos sairastun, ei apua auta hakea Hausjärveltä. Kunnia meni mutta henki säästyi: kuvia katsonut äiti sanoi, että huulissakin näkyy jo alkanut anafylaktiseen kohtaukseen viittaava turvotus.

Lääkkeet kuitenkin auttoivat yllättävän paljon: jo perjantaina sain pahimmat punerrukset naamasta peittoon meikkivoiteen avussa, pahimman mentyä ohi nukluin melkein 14 tuntia putkeen, ja olo alkaa olla jo melko hyvä. Flunssan jäähyväisyskä vielä vaivaa, eikä se ilmeisesti jo krooniseksi muuttunut korvatulehdus parantunut sillä penisilliinillä, mutta haen siihen apua yksityiseltä. Vaikka se sitten tarkoittaisikin inhottavaa reissua julkiselle paikalle kaupunkiin.

Muutamia hajanaisia mietteitä:
-Maikkarissa oli otsikko: "Poliisi: Uudenkaupungin palossa kuolleet yrittivät ilmeisesti sammuttaa paloa". On siinä muuten taas virkeitä vainajia ollut sammutushommissa. Tuppaa tuo haudantakainenkin elämä olemaan vilkasta, kun Nordea allekirjoituttaa kuolleilla omistuspapereita ja Sonera kuulemma lukuisista huomautuksista huolimatta lähettää laskuja ja tarjouksia jo vuosikausia kirkkomaalla maanneelle miehelle, ja nyt vainaat sammuttelevat palojakin.
-Paras tapa suututtaa satanistigootti: keksi Luciferille uusi lempinimi. "Luffe".
-Miksi molemmat vanhempani aina kännykän hajottua ilmoittavat haluavansa "aivan samanlaisen kuin tämä nyt hajonnut", vaikka kyseinen kännykkä saattaa olla jo viidestä kahdeksaan vuotta vanha ja myynnistä poistunut malli? Kyllä isä, hyppään heti taskuaikakoneellani vuoteen 2006 ja haen Expertiltä. Suosittelin isälle samaa helppokäyttöistä perusmallia jonka hankin äidillekin ja sanoin, että äiti voikin opettaa miten sitä käytetään. Seurasi hetken hiljaisuus, jonka jälkeen sekä isä että minä repesimme samanaikaiseen nauruun.



13.4.2016 (IP)

Jahas. Penisilliinistä allerginen reaktio. Yritin soittaa terveyskeskuksesta vahvempaa allergialääkettä tai jotain apua, mutta ei, kun lääkärillä on ilmeisesti kiireisempääkin tekemistä. Mutta kuulemma pitää etsiytyä Riihimäelle jos syyhy käy sietämättömäksi (ai miten niin v-u JOS?!), tai jos tulee hengitysvaikeuksia.



13.4.2016 (Yöllä)

Puoli vuotta sitten tunsin vasemmassa korvassani kummaa ratinaa ja ulos tuli jotain nestettä. Kävin lääkärillä kuten neuvottiin, mutta sosiaalisten tilanteiden pelkoni sai taas tekemään huonon valinnan: olisin voinut mennä yksityiselle, mutta lähin on tunnin ajomatkan päässä ja sijainti on vilkkaalla kadulla ja paikalla aina paljon ihmisiä, kun taas paikallinen terveyskeskus on vain viiden minuutin päässä ja yleensä hiljainen ja rauhallinen. Lisäksi päättelin että eivät ne voi mokata niin yksinkertaista asiaa. En päässyt tapaamaan lääkäriä, mutta pätevän oloinen sairaanhoitaja tähysti korvan ja totesi vakuuttavasti ettei minussa ole mitään vikaa. Kunnes viikko sitten korvakipu oli niin kauhea, että menin takaisin. Oletin kaiken johtuvan flunssasta, mutta toinen hoitaja totesi että korva on kauhean arpeutunut pitkäkestoisesta tulehduksesta ja lääkäri määräsi penisilliinikuurin yhä jatkuvaan korvatulehdukseen. Varmistin vielä äidiltäkin asian: arpikudos on uutta, minulla ei ollut korvatulehdusta lapsena.

Sain yöllä viimeisen pillerin alas, ja olo on nyt parempi, mutta vasemmassa korvassa kuulo on selkeästi heikompi kuin oikeassa. Perhelääkäri on jo jäänyt eläkkeelle, ja sainpa tästä senkin opetuksen siitä, että sosiaalisten tilanteiden pelko on muutakin kuin vain lievä haitta ja ärsyyntymisen aihe.



11.4.2016 (Ilta)


Kaksi Swarovskin vanhempaa kaninpoikasta



11.4.2016 (Yöllä)


Swarovski Sea Goldies. Suurempaa Crystal Paradise-sarjaa



7.4.2016 (Yöllä)

Mikolla on syntymäpäivä. Olen koko päivän ollut äärettömän, loputtoman ylpeä omasta rakkaastani, omasta aviomiehestäni. On ollut hellä päivä, läheinen päivä, hyvä päivä. Toivon huomisesta yhtä hyvää tai parempaa. Sekin on tämän avioliiton parhaita puolia: jokainen päivä on hyvä ja rakkautta täynnä.





5.4.2016 (Yöllä)


Swarovski Crystal Memories, rhodium-versioita: vauvantarvikkeita (keinuhevonen, vauvanvaunut ja tutti) sekä hääkellot. Rakas ystäväni Kristiina oli löytänyt nämä minulle.

Ihme valitusta kaikkialla: Nordeahan tekee vain hyvää asiakkaailleen. Miettikääs nyt, jos kahdeksan vuotta haudassa maannut nainen jaksaa sieltä arkustaankin allekirjoitella papereita, niin sehän on hieno asia! Ei paraskaan hautaustoimisto, meedio tai New Age-hippi saa edes viikko sitten kuollutta allekirjoittamaan yhtä ainoaa paperia, mutta Nordeapa saa. Turhaan siellä solvaatte.



4.4.2016 (Ilta)

Unohdin mainita, että meillä oli pääsiäisenä "pääsiäistipuja".


Lauantaina poikaset oppivat muuten lentämään jo orsille, kasvavat hyvää kyytiä. Kyseessä on erään nuorimman parini ensimmäinen pesye.

Tässä toinen timanttikyyhkykuva — kuvan pariskunta ei siis esitä em. poikasten emoja. Nämä yrittävät tehdä kiihkeästi pesää pellettikuppiinsa.





2.4.2016 (Ilta)

Olen ollut räävittömän kipeänä viimeiset päivät, mutta Mikko on tehnyt olostani sentään siedettävän. Olen joka aamu saanut aamiaisen vuoteeseen (vaikken ole aina saanutkaan siitä palotettua alas paljon muuta kuin kuuman teen), ja joka ilta saan nukahtaa käyttäen lämmintä rakastani kuumavesipullonani sekä selänlämmittimenäni. En ole jaksanut tehdä ruokaa, mutta Mikko on ratkaissut asian eineksillä, ja ennen kaikkea olen joka päivä saanut tavallisen, totutun määrän halauksia, suudelmia ja hellyyttä. Mitäpä muuta nainen voisi elämältää pyytää? Paitsi ehkä vähemmän tukkoiset keuhkot, vuotamattoman nenän sekä vatsan joka ei kipeydy yskimisestä...

Mikon syntymäpäivä on torstaina, ja toivon suunnattomasti pääseväni jalkeille siihen mennessä. Ajatuksissa oli sitrus- ja neilikkakastikkeessa haudutettua broilerinleikettä, pilahviriisiä, banaanikakku, kotitekoista nougat-suklaata, vadelmatäytekakku ja lahjoja. Ikävä kyllä tilaamastani kahdeksasta sarjakuva-albumista vasta kuusi on saapunut, enkä usko että viimeinen niistä edes ehtii ajoissa: se oli postitettu Englannista vasta perjantaina.



31.3.2016 (Yöllä)

Pahassa flunssassa sunnuntaista lähtien. Kauhea yskä, keuhkot ovat melko lailla lähes poissa pelistä ja hengitys vinkuu kuin keuhkotautisella maratoonarilla. Mutta Mikon olemassaolo auttaa, vaikka olo on kammottava.

En tiedä mitä tekisin ilman Mikkoa. Kun olen rakkaani sylissä, tunnen oloni lähes normaaliksi, mutta jos lähden Fågeltorpista tai avaan tietokoneen ja katson uutisia tai SoMea, alan tuntea väsymystä ja raivoa. Se oli pelkkää tympääntymistä typeryksiin, niihin sivistymättömiin ja itsekkäisiin taulapäihin joita netti on pullollaan, mutta se on hiljalleen kasvanut raivoksi, kihiseväksi massaksi inhoa ja raivoa ja vihaa. En osallistu keskusteluihin, koska olen jo kuukausia sitten huomannut sen turhaksi — miksi tekisin niin, kun kaikkialla on vain perustelemattomia mielipiteitä, "musta nyt vaan tuntuu niin"-päätelmiä sekä "minun kouluttamaton mielipiteeni on joka asiassa aivan yhtä tärkeä kuin vuosikymmeniä koulutetun asiantuntijan mielipide"-paskaa. Tänään mieleen juolahti sellainenkin ajatus, että kuolkoot kaikki pois. Jos tapahtuu maanjäristys, lentokoneen putoaminen tai hurrikaani, mitä se minua liikuttaisi. Eikä kyseinen tunne ole hyvä, terve tai edes järkevä. Toisaalta koko ihmiskunta tuntuu muuttuneen pelkäksi itsekkääksi, epämiellyttäväksi roskamassaksi, itsekkääksi ja väkivaltaiseksi hysteeriseksi sontatunkiöksi.

Olin miltei punahehkuisen raivon vallassa kunnes näin Mikon auton ajotiellä palaamassa kotiin työpaikan koulutuspäivästä. Sydän hypähti rinnassa ja alkoi takoa nopeammin, perhoset lepattelivat vatsassa ja sydämessä tuntui siltä, että maailmassa on silti yksi hyvä, hellä ja rakas ihminen, se mies jonka kanssa olen onnekseni naimisissa.



28.3.2016 (Yöllä)


Swarovskin viinisetti (crystal memories)



27.3.2016 (Ilta)

Harrastamme usein esimerkiksi suukkokaupittelua. Parisuhteessa ei periaatteessa tarvita syitä, tekosyitä tai kaupankäyntiä suukkojen saamiseksi, mutta se tekee asiasta joillain tavalla hauskempaa. Siksi päätinkin kysyä Mikolta, millaista softaratkaisua hän minulle suosittelisi, jos kaipaisin uutta suukkoratkaisua. Mikko totesi että jokin "ketterän kehityksen" suukkoratkaisu, jolla päästäisiin suukkotuotantoon miltei välittömästi. Totesin että jos Mikko ei aloita loppuhinnan määrittelyllä ja sopimisella, niin kokonaan uuden suukko-subrutiinin ohjelmoiminen voisi kestää vaikkapa kolmekymmentä vuotta ja jättäisi minut tuottajaloukkuun pitkäksi ajaksi. Mikko selitti että niin ei voisi käydä sekä syyt siihen, jolloin tuhahdin ja totesin että missä sitten oli pointti: entäs jos haluan päästä siihen tuottajaloukkuun ja joutua riippuvaiseksi vain Mikon tuottamista suukoista? Olemme siis tällä hetkellä suukko-subrutiinin testausvaiheessa. Iloitsen tästä tuottajaloukustani.

Viime yönä oli mielenkiintoinen luontokohtaaminen: pihapuussa oli nimittäin pöllö. Kuulin sen äänen kauempaa metsiköstä käydessäni laittamassa saunaan puita: kutsuin Mikonkin kuuntelemaan, mutta Mikko oli liian oli äänekäs eikä huhuilua enää kuulunut. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin kuljin uudelleen pihan poikki, ja tällä kertaa ääni kuului ihan viereisestä puusta: kutsuin Mikon uudelleen, tällä kertaa neuvoin olemaan hiljaa, ja hetkessä bongasin pöllön viereisen puun keskivaiheelta. Se huhuili muutamaan kertaan ja lensi sitten istumaan talon katolle. Viime kesänä kuulin noiden pesintähuutoja, ja nyt myös paljastui se, mikä joskus öisin katolta kuulunut omituinen tössähdys on ollut: erilainen ääni kuin putoavista lumista ja jäistä tuleva, kuulunut aina katon ylimmältä harjalta. Talon katto onkin melkoisen korkea, tuo lintu ilmeisesti käyttää sitä hyvänä tähtystyspaikkana. Oli pimeää enkä nähnyt linnun värejä, mutta sen koon ja muodon kyllä, ja niiden sekä äänen perusteella lehtopöllö.



23.3.2016 (Ilta)


Swarovskin kellot-joulukoriste.





Lintuhäkki saapui tänään. Posti toimi taas perinteisellä tehokkuudellaan: paketti oli seissyt paikallisessa asiamiespostissa yli viikon eikä sieltä vaivauduttu päivittämään lähetyksen saapumista, saati sitten lähettämään saapumisilmoitusta. Kyseisen linnun laulumelodia ja -tyyli on tavattoman kaunis ja kirkas. Se taitaisi kuitenkin tarvita kunnolliset silmät noiden maalattujen pisteiden sijaan.



20.3.2016 (Ilta)

Tuossa jokunen päivä sitten Mikko nukkui tavalliseen tapaansa käpertyneenä selkääni vasten, mutta kuorsasi tavalla, joka jossain toisessa paikassa ja yhteydessä olisi muistuttanut äkäisen sorsan kuristamista. Työnsin miestä eri asentoon, jolloin Mikko avasi silmänsä ja mutisi "älä nyt, minun on jäähdytettävä sinun teesi". Kun kysyin miksi Mikko uskoo tekevänsä mitään teelle kello kaksi aamuyöstä, sain vastaukseksi vain "sinä sanoit jotain siitä, en osaa selittää". Emme ole vieläkään päässeet varmuuteen siitä, mitä uni koski, koska Mikko ei muista uniaan. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista tietää, sillä en ole ikinä pyytänyt jäähdyttelyä teekuppiini, juon sen polttavan kuumana.

Viime yönä taas Mikko suukotti unissaan niskaani, mutta nukahti kesken suukon huulet edelleen niskaani vasten. Oikein nautinnollisen mukava tunne — aina siihen asti, kunnes kuorsaus alkoi kutisevalla huultenpäristelyllä ihoani vasten. Ilman sitä kutinaa se olisi ollut maailman autuaallisin nukahtaminen.

Virpojat ovat onneksi pysytelleet tänä vuonna poissa. Törkein tapaus oli kaksi aikuista naista oksakimppuineen: kun heille ei avattu, kyseiset törkimykset koikkelehtivat puutarhani poikki oikaisten naapurille. Suunnittelen nykyisten turvalaitteiden lisäksi hankkivani vielä jonakin kauniina päivänä paitsi kaksimetrisen takorauta-aidan, myös vallihaudan, talvenkestävän pirajiaparven, pakkasnesteellä toimivia alligaattoreita, karhunrautoja sekä yksityisen kannibaaliheimon puutarhan suojaksi.



15.3.2016 (Yöllä)

Mikko tuli saunalta virnuillen tavalla, joka viittaa pian uhkaavaan huonoon vitsiin, ja totesi että Nokia selvästi menestyy vielä hyvin Suomessa, koska saunakin katolta oli taas tullut lumia. Totesin salamannopeasti, että nuohous suoritettiin tammikuussa, joten savupiipuissakin on varmasti jo nokia. Tässä vaiheessa poloinen mies taipui kaksin kerroin naurusta. On se surullista huomata, että aviomies kärsii niin hupsusta huumorintajusta. Toisaalta sydämessä läpättää ja lämmittää aina, kun saan aviomiehen nauramaan.

Hetki sitten Mikko kömpi vuoteeseen vaatteet yhä päällä, mutta maha täynnä teetä ja vastapaistettua vehnäleipää. Menin hetkeksi pitämään rakkaani päätä rintojani vasten ja kyselin mahdollisuudesta saada mies ulos vaatteistaan ja suihkun kautta nukkumaan, mutta Mikko totesi, että jos on mahdollisuus torkkua rintojani vasten, hän on valmis makaamaan vaatteissa vaikka koko yön. Joutunen silti kohta hätistämään miespolon suihkuun ja peittojen alle, koska lähtöni ei raukkaa herättänyt.

Välillä Mikon hellyys ja rakkaus jaksaa hämmentää, siis jopa näin vuosikausien avioliiton ja jatkuvan yhdessäolon jälkeen. Olin haltioissani naistenpäivänä saamistani "kukista", mutta Mikko pyytelee niitä jatkuvasti anteeksi, väittää niitä vaatimattomiksi ja lupailee... pääsiäislahjaa. Voi omaa pientä rakastani.



13.3.2016 (Yöllä)

Mikko suhtautuu työhön paljon vakavammin ja innokkaammin kuin minä. On toki loistavaa tietää, että ajoittaisesta uupumuksestaan huolimatta puoliso todella pitää työstään: onpahan yksi stressinaihe vähemmän. Mutta välillä on melkein hermostuttavaa kuulla Mikon kehuvan sitä miten hyvä työmoraali työpaikalla on, miten paljon pomot osoittavat arvostustaan kaikkia työntekijöitä kohtaan, miten hyvin kaikki pelaa, ja miten hyvä se firma kaikin puolin on. Välillä tulee mieleen että jos tuo firma muuttuu yhtään Jeesusmaisemmaksi, niin se seuraavaksi muuttaa veden viiniksi ja työntekijäin käymälän sisällön leiviksi ja kaloiksi...



12.3.2016 (Ilta) <3





Sekä naistenpäiväksi saamani "kukkakimppu" ;)






10.3.2016 (Ilta)

Äiti on luoja ties kuinka usein muuttanut mieltään siitä, mihin ja millaisessa muodossa haluaa tulla haudatuksi, ja jaksaa käydä asiaa läpi kerran toisensa jälkeen. Totesin, että jos kerran hautajaisista näin ennakkoon puhutaan, voisin suunnitella itselleni mahdollisimman pahennusta herättävät ja hirvittävät peijaiset. Siispä voisin vaikka todeta haluavani tulla haudatuksi räikeänvärisessä muoviarkussa, sellaisessa läpinäkyvässä ja glitterillä koristellussa. Siinä tulee olla sisäänrakennetut bassokajarit ja vahva sisäinen akku, jotta arkku soittaa koko hautajaisten ajan (ja pitkään sen jälkeenkin) kauheaa discojytää ja -jumputusta, joka viedä resonoi haudan seinämistä, ja jota edes päälle lapioitu maakerros ei vaimenna. Lisäksi kesken hautajaisten arkun kannesta tulee työntyä esiin discopallo, ja kannessa on niin paljon vilkkuvaloja että ne aiheuttavat kohtauksia kaikille epileptikoille näköetäisyydellä. Hautakiven tulee olla räikeän värinen ja jättimäinen muovi"kivi", jossa on kirkasvärisiä teennäisiä ja tyhmiä sloganeita. Ja hautakynttilän sijaan haudalle tulee tuotaman perhanan iso soihtu, joka uhkaa sytyttää koko hautuumaan tuleen.

Siinä teille pahennusta kerrakseen.

Rakas, ihana aviomieheni antoi syntymäpäivälahjakseni mekaanisen lintuhäkin, siis antiikki-automatan. Siitä kuvia myöhemmin, kunhan saan kiireisimmät työni tehtyä.

9.3.2016 (IP)

Meillä oli toissayönä kiehtova luontokokemus: peuroja. Olimme juuri lopettelemassa iltateetä kun satuin katsomaan ikkunasta ja havaitsin peuran kävelevän rauhassa pitkin pihatietä. Niiden jälkiä on näkynyt useinkin, mutta koskaan ennen en ole päässyt niitä rauhassa katselemaan. Pian näkyi toinenkin: ne kiertelivät meidän taloamme ja sitten naapurin taloa, söivät molempien lintulaudoilta (naapurin laudalla oli parempaa ruokaa, koska sinne palattiin kahdesti), antoivat pikakyydin julmetun isolle rusakolle, maistelivat omenanoksia jne. Kävimme päivällä katsomassa pihalla niiden jälkiä: ne ovat selkeästi tottuneita vieraita, ja niiden vanhempiakin jälkiä oli havaittavissa. Hienoja eläimiä kyllä, seurasimme niiden liikkeitä yli tunnin ajan ikkunoista.

Eilistä naistenpäivää ei juhlittu suuremmin, mutta sain kyllä ihanan ruusuasetelman nukkekoti-projekteihini sekä aamiaisen vuoteeseen (ja muuten toisen tänään). Mikko totesi ettei halua sen kummemmin juhlia naistenpäivää, koska seuraavana päivänä juhlitaan aina "Ainoan Naisen Päivää".

Onnistuin voitamaan taas yhden mekaanisen lintuhäkin Hollannista, ja kävi myös selväksi se, miksi Mikko ei ollut halunnut ostaa niitä paria muuta häkkiä: sain nimittäin sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Kolmen linnun automata. Mikko on maksanut törkeän ylihinnan, mutta sellaista voikin odottaa suomalaiselta kauppiaalta.



3.3.2016 (Yöllä)

Eräs timanttikyyhky otti karkauspäivän muuten kirjaimellisesti: karkauspäivän iltana nuori silver-värimuodon (ei siis BWR, se on aivan eri värimuoto) naaras karkasi aviaariosta, jossa se eleli pariutumattomien sisarustensa kanssa, ja lennähti toiseen päähän huonetta juuri sen aviaarion viereen, jossa asusteli yksinään pariutumaton perusvärimuodon koiras (joka kuitenkin kantaa piilevänä punaista väriä, kuten sisaruksensakin). Totesin että mikäs siinä, ja saatuani selkeästi kosiomatkalle karkauspäiväkaranneen naaraan kiinni tuuppasin sen koiraalle puolisoksi. Koiras pelästyi häkkiinsä tunkeutujaa ja toivoi selvästi timanttikyyhkyversiota hamekankaasta (tai kahtakin), mutta jo puolen tunnin yhdessäelon jälkeen ne päätyivät orrelle vierekkäin ja siellä jo suittiin niitä pääsulkia joita on yksin mahdotonta rapsutella.

Ostimme 11 banaanilaatikollista kirjoja huutokaupasta ja vietimme riemukkaat kolme tuntia niitä lajitellen ja läpikäyden (pinot "omaan kokoelmaan", "tarkistettava onko tämä tuplakappale", "äidille" "äidille ensin luettavaksi ja sitten poistoon" sekä "suoraan poistoon".) Mutta oli huvittavaa löytää:
1) kirja nimeltä "Opi Tuntemaan Koirasi" ja heti sen alla koiran pureskelema aforismikirja, sekä
2) kirja nimeltä "Pako Siperiasta", jonka välissä virolainen seteli.
Mikko oli kuitenkin riemuissaan ostoksestamme.

Pakollinen musiikkilinkitys Youtubeen.



29.2.2016 (IP) Pataleivän tuho ja turmio

Keksin tavan tehdä Mikon kokouspäivistä edes hiukan parempia: aikaisen nukkumaanmenon lisäksi illalla paistetaan aina pataleipä, ja vartin jäähtymisen jälkeen sitä saa iltateellä syödä kuumana, voin ja kermajuuston kera, kun taas loppu jää aamuksi. Syötyään tarpeekseen Mikko toteaa aina ettei lisää mahdu, ja kun teen uuden viipaleen itselleni, varastelee haukkauksia viipaleestani "vaikkei mahtuisikaan". Sonja puolestaan marssii sylistä toiseen kurkoitellen varpaillaan saadakseen pieniä leivänkirpaleita, jotka se murentaa sohvalle ja pyyhkii sitten nokkansa vaatteisiimme.

Karkauspäivä. Koska tarkoitukseni on hankkia mahdollisimman pian eräs mekaaninen lelu, olen käyttänyt päivää hyväkseni ja kosinut Mikkoa tähän mennessä kolmesti saadakseni "hamekankaan". Logiikkani tässä on seuraavanlainen: olemme jo naimisissa, joten Mikko ei voi mennä enää uudelleen kanssani naimisiin, josta taas seuraa se, että saatuani kyllin monta "hamekangasta" voisin todeta, että voimme saman tien hankkia sen esineen, koska sen arvo vain kasvaa, toisin kuin kankaiden. Ongelma tässä logiikassa on nyt sellainen, että olen paljastanut päättelyketjun joskus aiemminkin, ja Mikko hyväksyy onnellisena jokaisen kosintani. Mutta vähänpä mies tietää olevansa kävelemässä ansaan: pian hän on nimittäin velkaa minulle jo neljät tai viidet hääjuhlat, pidot ja vihkimykset, ja koska moinen tulisi räävittömän kalliiksi (ja olisi sitä paitsi moraalisesti huono asia sekä saisi sukulaiset julistuttamaan meidät holhouksenalaisiksi), tulee helpommaksi ja halvemmaksi ostaa se automaton.



28.2.2016 (Ilta)

Olin päästä hengestäni eilen. Olin nimittäin vaihtamassa erästä orkideankasvatukseen käytettävää kasvivaloa, kun Mikko tuli "auttamaan", ja napsautti ajastimen kytkimen ja virrat päälle, olettaen tietenkin etten ollut testannut niiden toimivuutta (olin, lamppu oli kärähtänyt). Tunsin hurjan humauksen oikeasta kädestä vasempaan jalkaan, ja vasemman jalan isovarvas jäi hieman sattumaan hetkeksi. Onni oli siinäkin, etten seissyt vedessä - lattialle nimittäin oli kaatunut vettä kun olin kaatanut phaleista kasteluvedet pois, ja kuivaamaton lätäkkö oli alle sentin päässä jalastani.

Tänään pitäisi vielä tehdä vähän töitä zygopetalumien, dendrobiumien ja ja cymbidiumien kanssa. Mutta tällä kertaa taidan lukita kuistin ovet sisäpuolelta: jos Mikko tulee auttamaan, oletan että saatan hyvin päättää illan orkidean tukikeppi sieraimessani, orkideamultaa silminnäsi ja suuri kukkapurkki ala-anatomiassani.

Vältimme taas suurimmat hankinnat huutokaupassa, mikä on hyvä asia, koska valmistaudun ostamaan mekaanisen lintuhäkin, ja ne ovat melko kalliita hankintoja. Saimme kuitenkin ennakkotarjouksilla sellaisen kohteen jota Mikko erityisesti himoitsi: 11 banaanilaatikollista kirjoja. Pääsimme näkemään niistä vain neljän sisällön, sillä ennen huutokauppaa ne olivat pinottuna. Ensin siis valikoimme laatikoista kaiken haluamamme, jäljelle jäävistä äiti saa valikoida kaiken mitä itselleen haluaa, sen jälkeen menevät jäljelle jäävät joko huutonettiin tai divariin, ja ne jotka eivät mene kumpaankaan muuhun menevät sitten yliopiston kierrätyskirjahyllyyn lahjoituksina. Kirjalaatikkoon sukeltaminen on ehdottomasti paras liikuntaharrastus.



25.2.2016 (IP)

Eilen.
K: "Mehän voisimme rakastella noilla työtuoleilla."
M: "Niissä on pyörät alla ja kumpaankin mahtuu vain yksi ihminen. Miten se niillä muka tehdään?"
K: "En tiedä. Ehkä kumpikin istuu omallaan ja sitten niitä kiskotaan käsivoimin yhteen ja erilleen?"
M: "Sen jälkeen meillä olisi vain yksi ehjä työtuoli."
K: "Ainakin se selviytynyt tuoli olisi minun. Saisit sen jälkeen istua lattialla."
M: "Minun tuolini on suurempi ja tukevampi kuin sinun tuolisi."
K: "Ehkä, mutta minun tuolini on vanhempi, kokeneempi, monen taistelun veteraani. Se on yhtä sisukas kuin puoli pulloa votkaa ja askin sisupastilleja vetänyt suomalainen sotaveteraani! Minun työtuolini voittaa sinun tuolisi mennen tullen!"

Kiista jäi ratkaisemattomaksi. Toistaiseksi.



22.2.2016 (Yöllä)


Yksi lukuisista keräilyharrastuksistani: miniatyyrit. Tässä pari otosta leipomosta.





19.2.2016 (Yöllä)


Mikon 17.2.2016 tuoma yllätyslahja


Ostosreissun tuloksia.



18.2.2016 (IP)

Paljon iloa siitä, että Mikon työpöytä on omaani vastapäätä: vaikka joudunkin päivittäin katselemaan Mikon monitorin taustapuolta, seuraa kuitenkin mahdollisuus jalkapeliin, ja aina välillä Mikon silmät kurkistavat monitorin reunan yli ja hymyilevät. Eikä sitä edes lasketa työskentelyn häiritsemiseksi, koska usein Mikko ottaa jalkani omiensa väliin sitä edes huomaamatta. Yritän olla olematta mustasukkainen työlle joka vie miehen mielenkiinnon niin täysin ettei työaikana saa edes puhua, mutta onneksi siitä maksetaan tarpeeksi. Enkä ymmärrä sitä mielenkiintoa, koska historia on niin paljon mielenkiintoisempaa kuin joku helkkarin ohjelmointityö ja monitorin toljottaminen.

Kiistelisin Mikon kanssa siitä asiasta, siis siitä kumman työ on mielenkiintoisempaa, mutta Mikolla ei ole lupaa puhua työstään edes minulle. Olen siis julistanut itseni voittajaksi: vaikka joskus käyn pelaamassa jalkapeliä pöydän ali tai suukottamassa, vietän lähes 70 % työajastani kellohuoneen pehmeällä, mukavalla sohvalla kädessäni kuuma teekuppi, toisessa kädessä kirja sekä käden ulottuvilla suklaarasia. Sitä kutsutaan "historian opiskeluksi". Eikä kukaan maailmassa voi vakuuttaa että monitoria 8 h päivässä tuijottavalla aviomiehelläni voisi olla yhtä hauska duuni kuin minulla.

Mikon lopetettua aherruksensa lähdimme Riihimäelle konditorioihin. Kaksi suurta rasiallista leivoksia ja kakkupalasia. Tarjoilija totesi ottavansa "suurimman laatikon", jolloin totesin Mikolle ettei kannata huolestua vielä siitä: vasta sitten on syytä huoleen, kun kävelet vakiokonditoriaasi ja myyjä ottaa kysymättä valtavan pahvilaatikon.



17.2.2016 (Yöllä)

Mikolla on yleensä lupa etätyöhön, mutta nyt tuli pyyntö viettää yksi päivä viikossa Helsingissä. Tunne on vaikea: kyse ei ole siitä että olisin avun tarpeessa tai edes yksinäinen, mutta tuntuu siltä kuin puuttuisi raaja. On vaikea päästä hereille; tarkasti ottaen hereille ja jalkeille pääsee helposti kaksi, kolmekin tuntia normaalia heräämisaikaansa myöhemmin. Vaikken oikeastaan tarvitse Mikon apua, olen tottunut noutamaan työskentelevälle aviomiehelleni kahvia tai suklaata sekä saamaan ohimennessäni suukon tai halauksen, tai pelaamaan jalkapeliä työpöydän ali. Yksin ollessani huomaan koko ajan kurottavani koskettamaan tyhjää työtuolia tai pöydän yli siihen kohtaan jossa Mikon käsi yleensä lepää. Eikä Mikkokaan ole erityisen ilahtunut, vaikkei protestoikaan. Onhan se sitä mistä maksetaan, ja Mikko on työnantajalleen täysin lojaali.

Sain kuitenkin itseni kammettua hereille, lintutalon siivottua, ja kun Mikko saapui kotiin (mukanaan ihana yllätyslahja, josta valokuva myöhemmin), olin saanut uunista ulos kuuman kuminalla maustetun pataleivän sekä ensimmäisen pellin vastaleivottuja korvapuusteja. Mikolla oli vaikeuksia kiivetä portaita yläkertaan sen ylensyömisen, teen litkimisen ja kirjanlueskelun jälkeen. Uni maittaa selkeän hyvin. Hetken kuluttua pääsen livahtamaan omalle paikalleni syliin.

Mietin tänään sosiaalisten tilanteiden pelkoani puhuessani erään ystävän kanssa. Kun kerroin etten taaskaan ole poistunut Fågeltorpista pitkään aikaan, kyseinen ystävä oli sitä mieltä, että on mieletöntä "hautautua elävältä". Olen kyllä huomannut liikkumiseni rajautuneen jatkuvasti vuosien kuluessa, mutta en kärsi siitä: veikkaan että vielä jonakin päivänä suljen 'Torpin portit enkä enää astu niistä ulos. Ajatus oli ystäväni mielestä surullinen, mutta tuntemukseni ovat lähinnä neutraalit, ehkä jopa hieman innokkaatkin. Se ei ole surullinen ajatus.



15.2.2016 (Yöllä)

Auton manuaalissa väitettiin, että seisontavalon vaihtaminen on nopea ja yksinkertainen juttu. Nähtävästi se ei ollut, sillä vaadittiin Mikolta yksi turha kokeilukerta sekä toisella kerralla pihdit, akun poistaminen, 45 minuuttia työtä sekä yksi konepeltiin verille kolhaistu silmäkulma. Kun puhdistin haavaa, Mikko manasi että jos joku kysyy että joutuiko Mikko tappeluun, hän aikoo vastata "kyllä, auton kanssa". Ehdotin kyllä useita mielenkiintoisempia vaihtoehtoja, kuten "kännissä nakkikioskin jonossa", "poliisin kanssa", "moottoripyöräjengiä vastaan" sekä "hullujenhoitolaitoksen kuljettajia vastaan, mutta pääsin pakoon". Onneksi haava ei ollut syvä eikä suuri.

Siitä huolimatta vietimme lemmekkään viikonlopun Valentinen päivää juhlien. Mikko tarrautui lahjaksi saamiinsa sarjakuviin sekä kainalooni kuin simpukka kiveen, ja muillakin tavoilla Valentinen juhlinta oli äärimmäisen... tyydyttävää. Loppuillasta oli tosin vaikeuksia päästä nukkumaan, koska leivoin pataleivän, jonka syöminen kuumana, juuri uunista otettuna on poikkeuksellisen addiktoivaa. Jokainen yritys poistua Kellohuoneesta keittiön kautta kilpistyi kuumaan limppuun, voipakettiin ja juustokiekkoon, kunnes olimme molemmat onnistuneet syömään itsemme kipeähköiksi. Tosin ylitäydestä vatsasta valittaminen menettää uskottavuutensa, kun siitä valittava aviomies hymyilee autuaasti vielä nukahtaessaankin.



14.2.2016 (Yöllä)


Swarovski "Love Butterflies", Valentine-lahja Mikolta 2016



12.2.2016 (Yöllä)

Tänään opimme, ettei ehkä kannata valmistaa rasvaisia ohukaisia mansikka- ja vadelmahillojen sekä kermavaahdon kera juuri ennen nukkumaanmenoa, eikä ainakaan syödä itseään ähkyksi niistä. Tai siis minun ehkä kannatti, koska en pahemmin kärsi mistään, mutta Mikon uni oli selvästi levotota. Olin yöllä juuri ehtinyt nukahtaa tyytyväisesti hykertyen miehen syliin, kun heräsin horteestani siihen, että mies potki jalkojani, kaivoi kyntensä kylkeeni, tarttui rintaani ja väänsi sitä kipeästi. Kiljaisin kivusta ja kiukusta, ja siihen Mikkokin heräsi - oli nimittäin nähnyt painajaista, jossa puolusti minua jotain katuraggareita vastaan. Nukahtaminen oli vaikeaa, koska Mikon rauhoituttua aloimme molemmat hihittää tilanteelle, eikä Mikon uusi lempinimi "tissinvääntelijä" juurikaan helpottanut tilannetta.

Lukaisin mainoslehden hieman väärin: lause "mukana lahjakortti" muuttui muotoon "mukana lahjakörtti". Mitä lahjaksi saadulla körtillä tehtäisiin? Käytettäisiinkö sitä lehtitelineenä tai ovenpidikkeenä? Koristeeksi sellaisesta ei olisi, mutta entäpä variksenpelättinä tai murtohälyttimenä?

Uusia kokoelmaesineitäkin on saapunut.


Swarovski "African Dreams".


Linnunpesä ja joutsen, valmistaja luultavasti Preciosa (en ole aivan varma tästä, en tunne Preciosan kristalleja kovin hyvin).



10.2.2016 (IP) "Pierin juuri jojon"

Lopultakin on löytynyt se täydellinen asento jossa Mikko ei kuorsaa, ja jossa saamme molemmat nukuttua rauhassa. Siinä makaamme molemmat oikealla kyljellä, jalkani ovat Mikon jalkojen välissä ja Mikon vasen käsi vedettynä rintakehääni yli. Mikon nenä melkein niskassani ja tiiviisti toisiamme vasten. Saa nähdä kuinka hiostava asento on pahimmilla kesähelteillä, mutta ainakin se toimii erinomaisesti nyt, eikä ole tarvetta kuumavesipullolle tai lisäpeitteille. Erityisesti ylivedetty käsi on tärkeä: ilman sitä Mikko kuulostaa ruosteisista laakereista kärsivältä sorsalta.

Minulla ja ystävälläni on naamakirjassa eräänlainen roolipelihahmo: tavattoman kammottavaluonteinen vanhempi leski-ihminen. Odottamaton oheisilmiö oli sellainen, että kokonainen parvi nigerialaishuijareita alkoi lähestyä tätä olematonta leski-ihmistä treffikutsuilla ja kaveripyynnöillä. Keksimme ensin testailla niitä, koska meistä vaikutti siltä että näitä lähestymisiä lähetettiin täysin koneellisesti: kehuttiin ulkonäköä vaikka profiilikuvassa oli pelkkä lupiinipöheikkö, ja niin edelleen.

Kävi ilmi, että ensi alkuun aika monet lähettelevät täysin koneellisesti kohteliaisuuksia ja muuta, mutta jos viestiin vastaa, ilmeisesti nigerialaishuijari alkaa kiinnittää jopa huomiota niihin vastauksiin joita saa. Koska työtä on hauskinta vältellä silloin kun on kiireisintä, testasimme kolmea: annoimme yhdelle puhelinnumeron pyytelijälle kalliin seksipuhelinlinjan numeron (ouch), toiselle vastailimme suomenkielisin raamatunlausein (capslockilla kirjoitettu "JOS SILMÄSI LOUKKAA SINUA REVI SE ULOS!!!!" toimi muuten kerralla, eikä toista lähestymisyritystä tullut), ja kolmannelle vastasimme alusta alkaen pelkillä suomenkielisillä mainoslauseilla.

Vastapuolen tyyppi oli ilmeisesti poikkeuksellisen himmeä: hän osasi kyllä ajaa google translatorilla vastaukset ja vastasi samaten google translatorilla käännetyillä lauseilla, mutta oletti ilmeisesti käännöskoneen tekevän virheitä. Niinpä aloitimme keskustelun toteamalla että "Hei! Tänään Bio-Luvililla huipputarjous, kaksi pesuainepakettia yhden hinnalla", kun meiltä kysyttiin onko leski syönyt illallisen kerroimme että "Citymarketissa Latz-kissanruoat vain euron purkki, synttärierikoistarjous tänään", kun tyyppi iloitsi viestittelystä tämän viehkeän naisen kanssa totesimme "Onko käynyt nolosti? Onko vaikea istua? Ei hätää, apukin on lähellä. Hae lähimmästä apteekista Scheriproct Neo peräpukamavoide, kolmenkymmenen gramman tuubi kympillä. Ja taas kelpaa istua!". Tarjosimme nigerialaishuijarille illan aikana silmälaseja Specsaversilta, Danone Activiaa ("kyllä vatsa kiittää ja suolistossa taas pulputtaa"), Cillit Bangia, Lambi-vessapaperia ("kuin vastasyntyneen karitsan selkään pyyhkisi"), telttoja Lahden Retkeilymajasta, Tena for men-karkailusuojia, Vihreän liiton jäsenlehteä, Soneran Rajaton-pakettia, possunkorvia Musti&Mirristä... kun meiltä kysyttiin onko leskellä lemmikkejä, totesin että "Fifi, Fido, Dodo ja Udo, mutta onneksi on Hietaniemen lemmikkihautausmaa ja HESYn lemmikkikrematorio, joustavaa palvelua lemmikkisi iäisyyteen". Tyypin päätettyä alle tunnissa muuttaa Suomeen kerroimme että kyseinen leski osti omakotitalon Huoneistokeskuksen kautta, osta sinäkin, ja että "Toisaalta vuokraan itseäni Vuokrakolmion kautta, alusvaatteissani asuu nytkin kolme perhettä koirineen, kamala mekkala mutta minkäs teet. Lisäksi pierin juuri jojon". Ja aina välillä tämä tyyppi toteaa ettei ymmärrä, jolloin vastasimme taas uudella mainoslauseella. Monosen Hautaustoimistoa, kymmenen vuoden huoltotakuuta, Fennialta itsemurhahenkivakuutusta, OB:n tamponeja... kun tyyppi kyseli millaista miestä leski rinnalleen etsii, vastauksemme oli "Sellainen mies joka ei anna hiivatulehduusta. Kutittaa ja syyhyttää! Onneksi on Canesten ja Canesten Combi, emätinpuikot Berneriltä!". Ja niin edespäin. Ilmeisesti tyyppi sai lopulta tarpeekseen kun tarjosimme ovulaatiotestejä...

Joskus yksityisyrittelijäisyys ei maksa ajankäytön vaivaa. Jos noita tulee vielä lisää, yhteen voisi yrittää raamatunlauseita ilman capslockia, toiseen puppugeneraattoria ja kolmannelle otteita talousvaliokunnan mietinnöistä.



5.2.2016 (Yöllä)

Tässä siis se seurustelun vuosipäivälahja jonka sain poikkeuksellisesti itse valita. Sen saavuttua Mikko tarkisti sen, ja näin sen ensimmäistä kertaa juuri keskiyön jälkeen. Äärettömän ihana esine. Ja suurempi kuin osasin hahmottaa. Siipisulkien kärkiin on kaiverrettu kuunsirpin muotoinen kuvio - äärettömän kaunista työtä.


Swarovski Snowy Owl. Noin 30 cm korkea. Seurustelun vuosipäivälahja 2016 Mikolta.



2.2.2016 (Ilta)

Mikkokin oli muuten viime yönä aivan hajalla. Vaikka olemme kokeneet paljon kaikenlaista lintujen kanssa, noin raaka ja ruma tapahtuma sai Mikonkin itkemään, kun lintu oli haudattu. Itkimme sylikkäin pitkän ja raskaan itkun, ja sitten kävin hakemassa pukeutumishuoneen kaapista Mikolle yhden Valentinenpäiväksi varaamistani lahjoista (ostan uuden tilalle, onhan tässä vielä aikaa).

Seurustelun vuosipäiväkin on perjantaina. Olen suunnitellut leipovani tuoreita vehnäsämpylöitä ateriaksi - Mikon suurta herkkua. Olen varannut lisäksi rakkaalleni lahjan. Väitin ostaneeni pari lahjaa, mutta todellisuudessa onnistuin hankkimaan eräästä 11-osaisesta sarjakuva-albumisarjasta kahdeksan osaa kerralla ja muutaman muun (kunnollisen ei-sarjakuva)kirjan päälle. Annan ne yksi kerrallaan selkäni takaa tai laatikosta, ja katson missä vaiheessa Mikko nauraa ja ihmettelee tuleeko niille loppua lainkaan.



2.2.2016 (IP)


Swarovskin Crystal Memories-sarjaa: cell phone (hankittu 2014), ruusukimpun rhodium-versio ja korkokenkä (hankittu 2015) sekä keinutuoli (hankittu 2016)

Eilen oli kammottava ilta. Tanimbarinkakadut olivat oppineet uuden tempun: avaamaan A1-aviaarion liukulukon JA hakasalvat. Ja menemään sisälle syömään hedelmiä, vaikka omat hedelmät olivat omissa kupeissa. Joten loistokottaraiset olivat sitten siitä A1-aviaariosta lähteneet lennolle. Kun tulin lintutalolle, tanimbarit menivät kiltisti takaisin häkkiinsä, kuten opetettu on, mutta loistokottaraisten ei olisi pitänyt olla edes vapaana, niiden kolmimetrinen aviaario on vakioasumus josta niitä ei lennätetä. Ja toinen näistä hömelöistä ressukoista keksi lentää tanimbarien aviaarion seinään juuri kakadunaaraan ulottuville. Kyseinen tanimbari on hyvin aggressiivinen paitsi vieraita ihmisiä, myös jokaista reviirilleen tunkevaa vierasta lintua kohtaan, ja se nappasi kiinni kyseisen kottaraiden jalasta ja väänsi. Lujaa. Tulos: avomurtuma. Kauheasti verta ja luu esillä törröttämässä.

Koska oli kyseessä kriittinen hätätilanne, yritin soittaa paikalliseen eläinlääkärin hätäpäivystykseen ensiapua - sieltä ei vastattu puhelimeen. Yritin soittaa Riihimäellä olevalle EL-asemalle jonka piti olla auki - ei vastattu. Soitin kolmannelle - meni vastaajaan. Yritin soittaa eläinlääkärilleni, joka asuu puolentoista tunnin automatkan päässä, enkä ollut saada millään puhelinvaihdetta uskomaan että yhdistää sinne vaikka kuinka sivuilla väitetään sen olevan auki viiteen (se on auki kahdeksaan), ja jouduin karjumaan kolmannen vänkkäysyrityksen jälkeen että "nyt jumal***a yhdistät sinne ja heti!" Sieltä ilmeni ettei taitavin lintuläääkäri ollut paikalla, mutta suostui siihen että ohjaisi puhelimessa amputaatioleikkausta. Auto oli jo matkalla kohti Porvoota, mutta jo vartin ajon jälkeen lintu oli kauhuissaan onnistunut repimään perunajauhosta tekemäni verenvuotoesteen pois ja vuoti kuoliaaksi käsiini.

Kauhea kotimatka verinen, poloinen höyhenmytty käsissä. Ja nyt olen raivoissani sille kakadulle, vaikka tiedänkin ihan järjellä että se reagoi lajinsa tapaan, kuten linnut aina - se vain puolusti reviiriään eikä se voi nähdä asiassa mitään väärää. Tiedän sen järjellä, mutta en tunteella, enkä pystynyt antamaan sille herkkupalaa vaikka se myöhemmin tunki kerjäten lähelle. Mutta päällimmäisenä on nyt vain pahoinvointi pienen lintureppanan vuoksi. Ja vaikka tiedän että amputaatioleikkauksen onnistumisen mahdollisuus olisi ollut huono (kyseinen lintu oli yli 25 vuotta vanha, mikä on tuolle lajille jo paljon, ja moni lintu kuolee nukutuksessa itsestään, saati sitten verta menettäneenä), ja tiedän että jos leikkaus olisikin onnistunut niin lintu olisi joutunut kestämään kauheita kipuja, jatkuvaa käsittelyä lääkkeiden ottamiseksi, ja silti saanut vain ehkä vuoden tai pari elinaikaa. Mutta silti.

Ja nyt on niin voimaton ja raivostunut olo. Myös siihen, että paikallista el-päivystystä ei ole (ja jos on, heistä ei ole apua, koska eivät viitsi vastata puhelimeen). Nukuin huonosti vaikka itkin moneen kertaan illan aikana, ja olen koko päivän ollut masentunut ja allapäin. Rakas, poloinen höyhenmyttyni. Mikko hautasi sen routaiseen maahan - jalka oli niin ruma ja lintu niin pahasti veressä, ettei lintua olisi voinut täyttää. En tiedä olisinko edes kestänyt ajatusta.

Kun kaikki oli ohi ja olin ensi-itkuni itkenyt, oli vielä pakko soittaa takaisin sinne numeropalveluun ja pyytää silloin puhelimeen vastannutta aspaa välittämään anteeksipyyntöni sille aspalle jolle olin raivoissani ärähtänyt. Niillä aspoilla on velvollisuus pitää asiakas puhumassa mahdollisimman pitkään ja oli kai ihan suloista tiedustella esimerkiksi millä asialla soitan, onko eläin kunnossa, voisiko hän yhdistää jollekin toiselle eläinlääkärille jolle olin jo kahdesti pyytänyt yhdistämään - ynnä muuta. Mutta silti on naurettavaa ärähtää vaihteelle, joka tekee vain työtään. Ei oma huono päivä oikeuta pilaamaan toisen iltaa. Täytyy vain toivoa että anteeksipyyntöni meni perille. Kuinkahan monta kertaa joku niille soittaa takaisin ja pyytää anteeksi? Ei varmaankaan moni ole aivan niin idiootti.



28.1.2016 (IP)


Swarovski: butterfly rosaline large. Kuva ei millään tuo oikeuksiinsa perhosen koko kauneutta: keskusperhonen ja osa sivuperhosista ovat hennon vaaleanpunaista kristallia, loput kirkasta. Kerta kaikkiaan ihana esine.


Swarovski: butterfly violet large. Olin vähällä ohittaa tämän käytettyäni jo muutenkin pitkälti nelinumeroisen summan Swarovskin kristalleihin parin viikon sisällä, mutta Mikko neuvoi ostamaan surutta. Enkä kadu!



27.1.2016 (Ilta)

Näyttää siltä, että kotiin eristäytyminen alkaa olla vakiotilani, ja poikkeukset tästä vakiosta käyvät yhä harvinaisemmiksi ja lyhyemmiksi. Onhan se toki helpompaa, koska silloin ei tarvitse varmistaa että joku valvoo taloa poissaollessani, mutta olen huolissani siitä, saako aviomies tarpeeksi sosiaalista seuraa - Mikko on kuitenkin paljon minua sosiaalisempi. En itse pelkää omasta puolestani - ihmiset ovat epämiellytäviä otuksia joita en kaipaa edes parhaina päivinä - mutta en ole varma, nauttiiko Mikko yhtä paljon hiljaisuudesta, vaikka niin väittääkin.

Rakkauden piirteitä: kun on huolissaan toisesta ja valmis vaikka vääntymään kolmelle solmulle saadakseen rakkaalleen paremman olon. Ja toisaalta pelko siitä, että Mikko saattaisi valehdella nauttivansa asiantilasta koska rakastaa niin suunnattomasti, ja tietää sen, miten paljon inhoan ja vihaan muualla käymistä.



26.1.2016 (Yöllä)

Mikolla on vielä toinen koulutuspäivä. Pitäisiköhän valvoa aamuun saakka ja leipoa vaikkapa skonsseja aamiaiseksi? Toisaalta eilen olin niin väsynyt, että luulin vuoteen vapisevan ja tajusin vasta kymmenen minuutin kuluttua ettei se ollut ohimenevä juna vaan väsynyt kroppani.

Mutta niistä vohveleista tuli hyviä! Mikko tuli alakertaan leveästi hymyillen, niiden tuoksu oli kantautunut vuoteeseen saakka. Mikon ilo ja onni on maailman paras palkinto.



25.1.2016 (Ilta)


Swarovski: butterfly jonquil



25.1.2016 (Yöllä)

Mikolla on kaksi pitkää koulutuspäivää Helsingissä ja aikainen herätys, joten ajattelin itsekin herätä aikaisin ja valmistaa yllätysaamiaiseksi vohveleita. Se olisi hauskempaa, jos aikainen herääminen ei olisi niin äärettömän tuskallinen, ja taikinan turpoamista odotellessakin silmät ovat läpsähtää kiinni.

Puhuin Mikon kanssa tästä "naisrauhaa"-mielenosoituksesta ja siitä, kuinka naurettavalta kuulostaa kun oman kumppaninsa pahoinpitelystä tuomittu vaatii ulkomaalaisia "kunnioittamaan suomalaista naista" (puhumattakaan muista niissä riveissä vaikuttavista kumppaninsa raiskanneista ja pahoinpidelleistä verkkopaitaporsaista ja sohvanpohja-ameeboista). Totesin että aika tekopyhää vaatia toisia lopettamaan lähentelyt ja raiskaukset, kun on itsellä niitä tilillä. Ja Mikko totesi virne suupielessä, että niin, ne taitavatkin protestoida sitä että ulkomaalaiset tuossa suhteessa vievät suomalaismiehiltä "työt".

Uusia ostoksiakin, tämä pari siis:





22.1.2016 (Ilta)

Käväisimme Turengissa katsomassa antiikkihuutokaupan ennakkonäyttelyn ja olimme ajaa matkalla peurakolarin. Jos Mikko ei olisi ajanut alinopeutta, jos se peura olisi seisahtunut tai juossut hitaammin, tai jos se olisi todella kaatunut (liukasteli pahasti), olisi tullut pahaa jälkeä. Onneksi Mikko on varovainen kuski, ja ajoimme hyvin hitaasti muutenkin mutkaisella tiellä. Näimme kuitenkin läheltä kyseisen eläimen - hieno elukka, yllättävän suuri.

On olemassa kivoja miehiä, sellaisia jotka pitävät lupauksensa ja tekevät osansa kotitöistä. On olemassa kilttejä miehiä, jotka suukottelevat ja tuovat pyydettäessä vaikkapa suklaata tai teekannullisen. Mutta sitten on olemassa myös sydämestään hyviä, ihania ja herttaisia miehiä, kuten nyt vaikkapa sellaisia, jotka vartin ennen lähtöä huikkaavat kuistilta että "kulta, kuistilla on kylmä, nostin kenkäsi sisälle jotta ne lämpenevät jalkojasi varten". Varsin usein kyllä tuntuu, että tuon korkeimman, parhaimman ja ihanimman mieskategorian täyttää Mikko yksinään - oma, rakas, ihana mieheni.


Swarovski: Daisy ja Forget-Me-Not (Sunflower saapui siis tänään, muut jo aiemmin).



20.1.2016 (Yöllä)

Sarjakuvat ovat viihdelaji jota en ikinä opi ymmärtämään. Nautin kirjoista, mutta sarjakuva näyttää ja tuntuu lähinnä lasten viihteeltä, vaikka tiedän järjelläni ettei se sitä ole. Lisäksi ne ovat aivan liian visuaalisia. Mikko on kuitenkin aina arvostanut sarjakuvia, joten niitä löytyy talostamme hyllykaupalla, ja koska Mikon lahjatoivelistasta noin puolet koostuu pelkästä sarjakuvasta, olen joutunut jo vuosikausia sitten opettelemaan niiden ostamiseen liittyvät niksit. Saan silti jatkuvasti päänsärkyä yrittäessäni selvittää sitä, onko kyseessä pehmeäkantinen vai kovakantinen albumi ja onko sillä tässä tapauksessa väliä, jubilee-silver-collector's-mikälie-edition ja onko SILLÄ taas väliä, onko kyseisestä sarjakuvasta joitain aiempia osia jotka pitäisi etsiä ensin vai onko silläkään mitään väliä, ja niin edelleen. Ja vaikka pääni sisällä jokin syvällä oleva osa edelleen sanoo että kyseessä on lasten viihde, paljon suurempi osa sydämestäni sanoo että noin ihmeellinen, rakas ja älykäs otus kuin Mikko ei todellakaan ole lastenviihteen kuluttaja. Sitä paitsi vilkaisin sellaista sarjaa, jonka nimi on "Fables", ja voin todeta että ei, liian suuret ja liian paljon näkyvillä olevat hinkit, jotta kyseessä olisi lasten viihde.

Ja toisaalta on hyvä, että Mikolla on jokin sellainen kiinnostuksen kohde joka ei minua kiinnosta: meillä on enemmän yhteisiä asioita ja kiinnostuksenkohteita kuin eroavaisuuksia. Jos annan lahjaksi kirjoja, voin aina huolestua siitä ostanko kirjan vain jotta pääsisin itsekin sen lukemaan. Siksi on luontevampaa ostaa sarjakuvia: en lukisi niitä kirveelläkään. Sama kuin ostaisi lahjaksi sukkia, boksereita tai solmion: jotain vain Mikolle tarkoitettua.

Tämä siis siksi, että seurustelun vuosipäivä lähestyy kovaa kyytiä, samaten Valentinen päivä, ja kumpanakin haluan antaa Mikolle runsaasti iloittavaa. Sekä yhteiseksi iloksi suuri vadelmatäytekakku.



19.1.2016 (IP)

Suomen postijärjestelmä. Katsotaan tyyppitilannetta: Swarovski lähettää pakettini kello 06:48 Bernistä, Sveitsistä. Kello 13:42 se saapuu Baseliin, 21:55 Neuensteiniin Saksassa, ja seuraavana päivänä keskipäivän tienoilla Koldingiin Tanskassa (1150 kilometriä Google mapsin mukaan). Suomen maaperälle paketti saapuu illalla. Jos paketti saapuu Helsingin kautta, sen matka perille tänne Hausjärvelle kestää kahdesta kolmeen vuorokautta, ja Turusta taas jopa neljä, koska onhan matkaa jopa 171 kilometriä. Paitsi jos väliin osuu viikonloppu.

Minulla on selkeä mielikuva suomalaisesta postitoimistosta: se on vetoinen, kylmä ja puolilaho rakennus, jossa asustelee viitisen vanhaa, melkein muinaista miestä, jokaisella kipeä selkä ja ankara nivelreuma. Kun paketti saapuu, sitä kauhistellaan ja nuristaan, mutta vedetään kuitenkin velvollisuudesta pitkää tikkua. Häviäjä vetäisee jalkaansa sukset ja matkaa sitten susien ja karhujen asuttaman metsän poikki, telttaa ja pakettia selässään raahaten, vältellen huolellisesti aurattuja ja kunnostettuja teitä, junia ja, luoja paratkoon, autoja. Koska Suomen Postilla on ylpeytensä, jumalauta! Se myös selittää miksi pakettini joskus saapuvat kyljessään reikiä tai likaisina, sillä nälkäinen susilauma on taas pyrkinyt parhaansa mukaan raatelemaan postinkantajan kairan verisessä näytelmässä. Odotan henkeä pidätellen sitä, että pakettini osoitekortista löytyy postinkantajan verta, tai karhun raatelema postinkantaja henkensä heittäneenä mutta paketin viimeisillä elinvoimillaan toimittaneena ojasta.



15.1.2016 (IP)


Swarovski: butterfly aurora boreale.


Swarovski: annual Christmas bell 2015.



13.1.2016 (Yöllä)

Mikon jo mentyä nukkumaan päätin tehdä "yö-yllätyksen" ja leivoin korvapuusteja. Normaalisti mieskultani nukkuu hyvin koko yön, mikäli jokin kolaus tai muu epätavallinen ääni ei herätä, mutta olin juuri saanut ensimmäisen erän kypsäksi kun yläkerrasta kuului askeleita ja herra riensi portaita alas kuin tuulispää. Kuulin jo portaiden alatasanteella nuuhkintaa ja sitten tyytyväistä hyrinää: Mikko pitää tiukasti kiinni tarinasta "kipeästä vatsasta joka herätti", mutta vannon että tuolla miehellä on nenä kuin ajokoiralla. Kukaan, toistan, kukaan ei kaavi taikinakulhosta raa'an taikinan rippeitä kitaansa sekä ime kipeään vatsaansa kolmea korvapuustia yhdeltä istumalta.

Minulla on eräänlainen temppu, jolla saa taikinasta aivan erityisen pehmeää ja kuohkeaa: pullista ei tule kauniita ja taikinan käsitteleminen on vaikeaa, mutta valmis pulla on todella pehmeää ja hyvää. Se ei aina onnistu aivan yhtä hyvin, mutta tälläkin kertaa Stetson-Harrison-tyylillä lisätyt ainesosamäärät menivät nappiin. Täytyy myöntää että söin itsekin kaksi pirullisen suurta puustia, vaikka kello on neljä aamuyöstä.

Tänään pitäisi tulla seuraava Swarovskin paketti. Sitä odotellessa.



11.1.2016 (Ilta)

Treffit Helsingissä. Oli yllättävän hauskaa ja rentoa, mutta kotiin palattuani olin aivan puhki, vaikken ollut käynyt missään sitten joulunaluspäivien. Olen yhtä ihanaa, silkkistä aamutakkia rikkaampi, sekä monta herkullista makukokemusta. Kokoelmassakin hiukan uutta, tänään tuli kaksi pakettia (ja lisää matkalla).


Swarovski Butterfly sekä Butterfly rosaline


Swarovski Christmas ornament poinsettia gold (lahja Mikolta nimipäivänäni 2015) sekä silver (oma ostos 2016).


Swarovski Christmas Ornament Silver Star, lahja aviomieheltä 2014, sekä gold, ostos 2016.



9.1.2016 (Yöllä) Saatanan uusi kulkuvälinen on pororeki

Swarovskin jättimyynnin alennusprosentti lisääntyi, ja pikaisen neuvottelun jälkeen päädyimme epätavalliseen ratkaisuun: seurustelupäivälahjani ostettiin jo nyt, eikä se ole siis yllätys. Mikko ei ollut suorastaan riemuissaan, koska on aina mielellään valinnut ja ostanut lahjan itse, mutta koska kyseinen esine on normaalisti törkeän kallis ja nyt myynnissä puoleen hintaan, päädyimme tähän ratkaisuun. Ja kyllä, olen tyytyväinen. En näytä esinettä ennen seurustelupäivää, enkä itse asiassa saa nähdä sitä ennen kyseistä päivää, mutta kyllä, olen äärettömän innoissani.

Pakkaset ovat syöneet voimia, mutta onneksi pian lämpenee. Tilanne olisi paljon miellyttävämpi jos sitä voisi vain istua sisällä, lukea kirjaa tai kirjoitella päiväkirjaansa sekä juoda teetä, mutta lintutaloa ei voi jättää hoitamatta, eikä alituinen ravaaminen pihan poikki järjettömässä pakkasessa ole lainkaan mieltäylentävää. Patjat ja peitot saivat kuitenkin vuotuisen pakkasvuorokautensa viime yönä: tunnin tarmokkaan tomutusurakan jälkeen sukaisin sisälle sellaisella vauhdilla, että poloinen Mikko oli kaatua astuessaan kiireesti syrjään oven tieltä. Kultainen poloiseni totesi minun suorineen avatusta ovesta täysin vauhtia hidastamatta, minkä ei pitäisi yllättää ketään.

Tunnun taas lukevan kaiken vähän väärin. Esimerkiksi Swarovskin sivulla "Happy Duck - Santa and reindeer" => "Satan and reindeer". Eräällä toisella sivustolla kaksi lukemaani viestiä meni silmissäni sekaisin: viestit olivat "Hieno juttu, vadelma--" ja toinen "Ihanaa pakkaslunta sadellut tänään!--". Luin "Ihanaa pakkasvadelmaa sadellut tänään!".



2.1.2016 (Yöllä) Ahneus lyö leiville

Kävimme keskiviikkona pikaisesti Suomalaisen Kirjakaupan alennusmyynnissä, ja tänään oli sitten vuorossa alennusmyynti cdon.com:in kirjapuolella ja -10% alennuskuponki Worderyyn. Mikko päästi itsensä valloilleen, ja lisäsin itsekin muutaman kirjan ostoskoreihin... ja tässä kohdassa sanan "muutama" voi tulkita melko liberaalisti. Tein sopimuksen villisti ilosta virnistelevän aviomieheni kanssa: minä en huomauta kirjoihin käytetystä summasta, ja Mikko taas unohtaa täysin ne summat jotka käytin Swarovski-figuriineihin. Voitan kaupassa mennen tullen, joten vaadin vielä kaupanpäällisiksi useita suukkoja "tasoitukseksi". Kuka muka väitti ettei ahneus kannata?



1.1.2016 (Yöllä)

Ihmiset ovat taas "juhlineet" vuoden vaihtumista mm. paukuttelemalla ruutia taivaan tuuliin. Kiitos taas hitosti siitä. Koko ilta meni lintutalolla, koska linnut olivat kauhuissaan: yleensä miltei syliin herkkupalojen himossa tulevat tanimbarinkakadut olivat vauhkoja ja säikkyjä, loistokottaraiset säikkyivät ja olivat hermostuneita, ja timanttikyyhkyt olivat munineet hätämunia lattialle. Ne parit jotka olivat munineet pesiin tai ruokakuppeihinsa olivat rikkoneet munat. En ole antanut kenenkään pesiä pitkään aikaan, mutta olen antanut parin innokkaamman munijan hautoa "tapettuja" munia, ja nekin haudottavat olivat nyt hajonneena sotkuna pesien pohjalla. Onneksi ei tosiaan ollut poikasia, koska joskus on käynyt niinkin, että poikaset löytyvät kuoliaaksi tallattuna emojen panikoitua, ja nuorimmat poikaset ovat jääneet lämmöttä pesään. Tämä on vuosittaista, ja osaamme varautua siihen viettämällä suosiolla koko uudenvuoden lintuja rauhoitellen, mutta millä autat, kun paikalliset debiilit paukuttavat aivan vieressä? Eräs neitokakaduvanhus maksoi hengellään lentämällä seinään ja taittamalla niskansa. Sonja oli oikeastaan ainoa jolla ei tuntunut olevan suurempaa huolta, mutta Sonjan koko huomiokyky meneekin helposti talouspaperirullien teurastamiseen, jos se on huomannut että sujautan sisälle pari mantelilastua ja maissinjyvää, eikä se pahemmin stressaa kun olen vieressä.

Vuodenvaihde on se hetki jona halveksin ihmiskuntaa voimakkaimmin. Siellä on taas nähty välkkyviä värivaloja ja kuultu kovia ääniä, ja voitte haistaa sontaa koko sakki. Jokainen raketteja ampuva voisi mielestäni saada kiitokseksi ja palkkioksi housuihinsa kaksi kiloa ruutia ja palavan tulitikun.




Päiväkirja vuonna 2003
Päiväkirja vuonna 2004
Päiväkirja vuonna 2005
Päiväkirja vuonna 2006
Päiväkirja vuonna 2007
Päiväkirja vuonna 2008
Päiväkirja vuonna 2009
Päiväkirja vuonna 2010
Päiväkirja vuonna 2011
Päiväkirja vuonna 2012
Päiväkirja vuonna 2013
Päiväkirja vuonna 2014
Päiväkirja vuonna 2015
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja, uusin