Disclaimer: K. M. Lautanen on pessimistis-aggressiivinen naisihminen, ja tämä on kyseisen naisotuksen päiväkirja. Sen lukemista ei voida suositella edes pääosalle aikuisista ihmisistä. Tämä on aikuisen ihmisen päiväkirja kohdeyleisönään muita aikuisia ihmisiä, eikä sovellu lapsille. Epäilemättä tekstin suorasukaisuus loukkaa useampaakin kansalaista. Se on kuulkaa voi voi. Lukemalla eteenpäin sitoudut siihen, että ymmärrät em. kohdat. Jos mielipiteesi eroavat omistani, voit puolestani tunkea ne sinne mihin aurinko ei paista. Sarkasmivaroitus!

Palautetta saa lähettää mailitse osoitteeseen kmlahti [AT] gmail.com tai blogin omalla lomakkeella. Jos olen epätavallisen hyvällä tuulella, saatan jopa teeskennellä välittäväni jonkun muun mielipiteistä, mutta se on hyvin epätodennäköistä.





29.12.2013 (Yöllä) Help help, I'm being repressed!

Mieleeni juolahti sellainen, että koska Facebook aina pyytää minua lisäilemään tietoja (koska lähes jokainen tietokenttä profiilissani on tyhjänä), niin mitäpä jos laittaisin kenttiin, että Mikko on aviomieheni. Ja äitini. Ja sattumalta myös isäni. Ja vielä veljeni ja itse asiassa enoni ja kummin serkun kaimakin. Jossain vaiheessa - ennemmin tai myöhemmin - se palvelu ilmoittaa ettei tämä ole mahdollista. Ja tässä vaiheessa otetaan ylläpitoon yhteyttä ja saadaan aivan hirveä meltdown: "Tämä on uskonnollista syrjintää! Minun uskontoni määrää näin!". Ja kun vastapuoli epätoivoisesti inttää etten aviomies voi olla samaan aikaan myös äitini ja isäni, karjun hysteerisesti suunnilleen että "Niinhän sinä kuvittelet! Sinä et TIEDÄ miten vaikeaa ja monimutkaista perhe-elämämme muutenkin on! Buuuuuhuuuhuuu!". *click*



24.12.2013 (IP) Hyvää joulua tanimbarinkakaduilta

Saapuessamme lintutalolle yllätimme tanimbarinkakadut istumasta enkelimäisen kiltteinä ja rauhallisina orrelta ja sukimassa toistensa niskahöyheniä. Melko useinhan ne roikkuvat esimerkiksi aviaarionsa katossa veuhtoen siipiään, heittävät kuperkeikkoja ja riekkuvat riemusta, ottavat kylpyä juomakupissaan tai repivät silpuksi pahvilaatikoita aviaarionsa pohjalla. Esitys olisi mennyt paremmin läpi, ellei oven sulkenut lukituslaite olisi lojunut maassa. Päivän aikana linnut olivat ehtineet tehdä seuraavaa:
-Repiä oman aviaarionsa pohjapaperit, kääntää ruokakuppinsa sisällön lattialle ja vesikuppiin sekä tuoreruokakuppien sisällön vastaavasti ruokakuppiin (tosin tämän ne tekevät lähes joka päivä, koska tätä varten ei tarvitse tulla ulos),
-Kiskoa muista aviaarioista muutamia orsia verkkojen välistä vetämällä,
-Kääntää nurin useamman verkkoihin kiinnitetyn ruokakupin muista aviaarioista,
-Rikkoa pari pienempien lintujen ruokintaan tarkoitettua muovista ruokintalaitetta (kakaduille on turha antaa muovia, se ei kestä edes puolta tuntia),
-Repiä säleitä irti ikkunanpuitteista,
-Käydä uhoamassa ruusukakadulleni ja kääntää sen ruokakupit lattialle yrittäessään päästä niihin ruokiin käsiksi (omassa kupissa oli samaa ruokaa syömättömänä), ja sen jälkeen silputa kattopalkkeja ruusukakadun aviaarion yläpuolelta,
-Maistella joka ikisestä seuraavan päivän ruokintaa varten prepatusta ruokakupista,
-Kipata kolme kupeista nurin ja tehdä seoksen sisällöstä lattialle. Ja sontia siihen päälle,
-Löytää lintunamipussin - siis niitä nameja joita saa yhden kappaleen per nokka oltuaan kiltisti ruokinnan aikana - ja syödä siitä puolet,
-Pudottaa vahingossa pussin kesken syömisen, jolloin sen sisältö oli tipahtanut roskapaperipussiin, -Protestoidakseen putoamista repiä listaa ja kuoria maatilavaneria suurelta matkalta, tehdä aikamoisen tikku- ja roskasilpun siis, sen jälkeen repiä palasiksi sen jätesäkin koko paperisen ulkokuoren ja levitellä sisällön pitkin lattiaa. Ja sontia taas päälle.

Ja sitten niillä helkkarin elukoilla oli vielä otsaa tulla siivouksen jälkeen ilolla viereen ja kerjäämään sitä "olin-kiltti-koko-siivouksen-ajan"-namipalaa. Olisi pitänyt kehua että olitpas sinä kiltti, hieno lintu, kaunis lintu, kiltisti olit koko sen 20 minuuttia joka aviaarionne kuuraukseen siivoukseen meni...



18.12.2013 (IP)

Irvistin automaattisesti kun luin kannanottoja kirjastoja vastaan: eräs juntti oli ilmoittanut että kirjasto on tarpeeton, koska "suurin osa ihmisistä ei käytä kirjastoa, mutta elää silti pitkän ja ihmisarvoisen elämän". Onneksi olkoon vaan. Johtuneeko siitä, että he ovat antaneet muiden istua kirjastossa puolestaan? Lääkärit, farmaseutit, ravintokehittelijät... kaikki he istuvat kirjastoissa, ja vain jotta joku juntti perämetsäkunnasta saa olla käymättä kirjastossa. Onneksi saamme sentään kerätä omaa yksityiskirjastoamme rauhassa.

Mikko on koko pitkän päivän kokouksessa Helsingissä, mutta onneksi tekstiviestit kulkevat. Olen silti melko onneton, ja Mikko pommittaa viesteillä. Sain juuri viestin "Rakastatko minua vielä?", ilmeisesti lähinnä koska en ollut sanonut sitä suoraan reiluun tuntiin (siivoan yläkerran hallia). Vastasin kahdella peräkkäisellä viestillä, ensimmäisessä "Harkitsen" ja toinen välittömästi perään "Harkitsin jo. Valtavasti."



17.12.2013 (Ilta) Päivältä unohtunutta (melkein kaikki)

Ai niin, unohdin mainita, että kehittelin Mikon avustuksella puolessatoista vuorokaudessa uuden korttipelin. Tai siis oikeastaan Körttipelin, koska pelikörtit ovat korttien sijasta paperilappusia eli körttejä, printattu tavallisella talousprintterillä. Asia tuli esille siitä, kun sanoin Auroralle että pitää pelata "Kysy Krisseltä-kortti" kun ei tiedä myyntikohteensa arvoa. Sitten kehitin "Kysy Krisseltä-körtin", "Custom bait-körtin", "Katte kertoo härskin jutun-körtin", "Maija suuttuu-körtin" ja lopuksi körttejä olikin jo päälle sata ja peli testipelautusvalmis kolmessa tunnissa. Viikonlopun miitissä ehdimme vain yhden pelikierroksen, mutta ehkäpä jatkossa... peli ei tosin sano mitään muille, koska kyseessä on niin inside-vitsien saastuttama homma kuin ikinä voi olla, mutta onpahan tehty sekin.

Mikolla on uusi monitori, koska Mikko tarvitsee juuri nyt kahta eri näyttöä työssään. Tämä uusi monitori kohoaa oman monitorini yläpuolelle, joten Mikon kursorin liike näkyy silmieni ylälaidassa, ja siksi olen nyt jo viidesti säikähtänyt silmieni ylärajalla näkyvää liikettä luullen sitä hämähäkiksi tai joksikin muuksi. Joka ikisellä kerralla olen sätkähtänyt kuin sähköä saaneena. Ehkä on parasta että siistin pöydältäni kaikki nopeasti heitettävät esineet pois, sillä yksi vakioreaktioistani mihin tahansa hämähäkkiin on "heitä sitä jollain käteen osuvalla", eikä Mikko välttämättä ilahdu jos saa keskelle kallista superohutta näyttöään pullollisen kynsilakanpoistoainetta tai taskulampun.

Joku kyseli Kellohuoneesta. Kellohuone on siis laiskottelu- ja lukuhuone lähinnä siksi että siellä on 1) talon mukavin sohva ja 2) koska siellä on takka. Televisiota ei ole, koska emme katso sitä juuri koskaan. Laiskuusnurkkaus näyttää tältä:

Ja nimensä Kellohuone on saanut tästä:

Kakkutarjottimen päällä oleva jouluruusu on paikalla vain väliaikaisesti, kunnes löydän sopivan suojaruukun paikasta "X". Se vaikeutti teen tarjoilua ikävästi, mutta suojaruukkujen paikka X on oletettavasti yksi suurista säilytysarkuista, ja niitä ei yksi nainen noin vain nostele ja availe.

Ja kun nyt kuvien pariin pääsin, niin näytän vielä kuvan pikkuruisesta posliiniesineestä jonka eilen ostin:
(Pahoitteluni monogrammivesileimasta jokaisen kuvan päällä. Kyllästyin ihmisten tapaan "lainailla" kuvia luvatta.)



17.12.2013 (IP) Katastrofaalisten mittasuhteiden kakkukriisi

Meillä on tehtävä, jonka kimppuun eivät uskaltaisi käydä edes "Charlien Enkelit": äiti antoi meille pakastimestaan kaksi muovikassillista kuivakakkua. Ja kun sanon muovikassillista, tarkoitan sitä aivan kirjaimellisesti. Ikävä kyllä unohdimme kotiin saapuessamme ne autoon, eikä ulkona ollut pakkasta, joten ne olivat yön aikana sulaneet, eikä sulanutta kuivakakkua voi pakastaa uudelleen. Ja vielä ikävämpää on se, että itsekin unohdin ne kakut, ja ryhdyin yötä myöten ajan kuluksi leipomaan kroonisesti. Tämä kaikki täytyy nyt syödä vuorokaudessa.

"Charlien Enkalit" eivät varmaankaan uskaltaisi käydä käsiksi tähän dilemmaan. Ehkä tarvittaisiin jotain sellaista kuin "Mikon Demonit".



14.12.2013 (IP) Lepra, malaria ja hunajapurnukka

Katsellessani postimerkkejä päädyin siihen tulokseen, että ennemmin tai myöhemmin ne päätyvät julkaisemaan postimerkkeinä myös sarjan nimeltä "Ikävät sairaudet". Kehukopöhö. Lepra. Paiserutto. Malaria. Siitä se filateelinen riemu repeääkin...

Olen kyllästynyt tyhmiin kysymyksiin, etenkin siihen vanhaan "Miten niin et pidä lapsista? Kaikkihan rakastavat lapsia!". Sopivin vastaus on kai "njää, niiden liha on rasvaista ja tarttuu hampaisiin ikävästi." Rehellisesti sanottuna en tiedä miksi en rakasta lapsia. Ehkä muut vaan maustavat omansa tarpeeksi valkosipulilla.

Mikko ja minä pidämme teestämme makeutettuna. Monet brittiystäväni pitäisivät sitä kauheana rikoksena teen makua kohtaan, mutta siinähän pitävät. Joka tapauksessa Mikko oli juuri tuonut teen Kellohuoneeseen ja meni sitten noutamaan hunajapurnukkaa, kun taas minä kaadoin teen kuppeihin ja lisäsin sokeria kuppiini (en voi sietää hunajaa). Tämän jälkeen menin lisäämään halkoja vieressä olevaan takkaan, kun taas Mikko palasi hunajan kanssa, nappasi pöydältä minun kuppini - sen jossa oli sokeria - lisäsi anteliaan lusikallisen hunajaa, sekoitti ja siemaisi. Ja hänen vieressään minä taas poimin jäljellejääneen makeuttamattoman kupillisen pöydältä ja siemaisin myös. En ole varma kumman ilme oli kamalampi, mutta veikkaan että Mikon. Eikä todellakaan kestänyt kauan keksiä mikä oli mennyt pieleen.



9.12.2013 (Yöllä)

Eräs tietty chat herättää osallistujien puolisoissa ja kumppaneissa varmaan kaikenlaisia tunteita. Kuulin jo, että aiempi otsikko "Kiimaiset Kotirouvat" sai aikaan kaikenlaista mielenkiintoista keskustelua ja muutamia mieleenjääviä huomautuksia. On varmasti mielenkiintoista kuulla mitä spekulaatioita seuraa tästä uusimmasta: "Tissejä, tappouhkauksia ja tyranniaa".



8.12.2013 (Ilta) Näyttelijälahjattomuus

Näyttelijänlahjani jäävät vaille tunnustusta. Mikko puhui Kellohuoneessa puhelimessa äitinsä kanssa, ja kun anoppi kyseli olenko toipunut jo flunssastani ja Mikko vastasi että pikkuhiljaa, heittäydyin dramaattisesti selälleni Kellohuoneen lattialle, otin kiinni kurkustani, korahtelin ja potkin jaloillani lattiaa. Aviomiehen hyväkäs nauroi vain. Ei puhettakaan aplodeista tai suklaamakeissponsoroinnista. Seuraavan kerran esitän impersonaation aiheesta "henkilö kuolee samanaikaisesti lepraan ja paiseruttoon", ja huipennan näytöksen siihen että heitän irronneella kädelläni yleisöä. Päähän. Katsotaan sitten ryhtyykö mesenaatikseni!



3.12.2013 (IP)

On monia tapoja sanoa "olipas hyvä päivä", ja ne kaikki ovat tylsiä ja toinen toistaan siirappisempia (ainakin jos sanojana on nainen, koska asiaan liittyy silloin joku hiton kynttilänvaloillallinen ja jotain muuta yhtä vaahtoista, sokerista ja imelää). Mutta keksin juuri, että loistava tapa todeta päivän olleen hyvä on ilmaista sellainen tosiseikka kuin "ostimme yli kahdeksankymmentä kirjaa". Kolmisenkymmentä niistä menee äidille, loput omaan kirjastoomme (joka tällä hetkellä muodostaa aika vaarallisenoloisen pahvilaatikkoseinän kirjaston lattian kunnostamisen aikana, mutta hällä väliä, onhan tuolla tilaa väistää, jos pino alkaa kaatumaan.



25.11.2013 (Ilta II) Mutta toisaalta...

...toisaalta, kun asiaa tarkemmin ajattelen, päädyinkin siihen, että miksipä asiaa häpeäisin. Kehunpa tästä lähtien sillä, kuinka taitava olen kutomaan itseni kiinni sohvaan tai muuhun soveliaaseen huonekaluun. Eikä muuten ole edes helppo irroittaa!



25.11.2013 (Ilta) Nauloilla se onnistuu

Talvi, joten ihmiset taas harrastelevat kutomista ja neulomista ja ties mitä käsityötä. Olen itse ihan hiljaa asiasta, koska eihän se ole kivaa tunnustaa omaa tumpelouttaan. Viimeksi kun yritin kutoa Mikolle kaulahuivia (olisiko ollut vuonna 2000) sain aikaan venyneen, epämääräisen muotoisen ja paljon tarpeellista reikäisemmän palasen, jonka heitin tympääntyneenä roskakoriin aherrettuani viikon sen parissa. Vähänkin monimutkaisemmassa työssä onnistuisin yksinkertaisesti virkkaamaan tai kutomaan itseni kiinni sohvaan. Palkkaan mielummin ompelijan jos jotain on saatava teetetyksi, koska minun taidoillani paras tapa kiinnittää kaksi kankaanpalaa yhteen on käyttää vasaraa ja dyckert-nauloja.



25.11.2013 (Yöllä)

Mikolla on kuumetta karvan alle 39 astetta, ja miespahanen on "voinut pahoin" useampaan kertaan. Kuume kävi korkeammallakin, mutta on nyt tasaantunut sinne 38,9 asteeseen - huomena Mikko saa luvan joko pysyä sängyssä tai itkeä ja pysyä sängyssä. Saattaisin harkita makuuhuoneen lukitsemista, jos makuuhuoneessa olisi lukko, tai vielä tarkemmin jos makuuhuoneessa olisi edes ovi jossa voisi olla lukko. Saattaisin harkita ketjuja ja kahleita sekä käsirautoja, mutta se saattaisi johtaa väärinkäsityksiin.



24.11.2013 (IP)

Tiedättekö sen tunteen, jossa aviomies etsii jotain objektia, pyytää turhautuneena apua, ja sitten menet ja poimit sen hänen nenänsä edestä? Kyllä? No, sitten ei tarvitsekaan selittää enempää.



20.11.2013 (IP) Munakas?

Mikolla oli eilen kokous aikaisin aamulla, joten illalla hän pyysi keittämään itselleen aamiaiseksi pari kananhävytöntä. Ehdotin, että tekstaisin äidille jotain tähän tapaan: "Keittelen tässä Mikon munia. Mikko pitää munistaan kovina. Niiden pitää olla valmiit aamulla. Itsellänikin on vähän nälkäinen olo, mutta en yleensä tykkää syödä munia, enkä etenkään keitettynä." Ja niin edespäin. Joskus huono huumori on aikamoinen maanvaiva.



13.11.2013 (IP) Eläköön viikonloppuaamiainen (ja rutiinit)

Olen kuullut ihmisten sanovan että rutiinit ovat huono asia ja että niistä tulisi irtaantua ainakin ajoittain. Eräs sukulainen jopa aggressiivisesti tolkutti sitä, kuinka tärkeää on "irrota arkirutiineista". En ymmärrä miksi: keskustelimme niistä, ja totesimme molemmat pitävämme arjestamme. Arkiaamiainen syödään tarjottimella vuoteessa, viikonloppuisin se syödään ruokahuoneessa ja se katetaan sivupöydälle huomattavasti arkiaamiaista runsaampana. Sitten seuraa työntekoa joko koneilla tai talon töiden ja lintujen kanssa, tee joskus kahden ja neljän välillä kellohuoneessa, ateria viiden ja kuuden välillä, sen jälkeen lisää työtä ja iltatee jälleen kellohuoneessa juuri ennen nukkumaanmenoa. Sauna lauantaisin. Asioille ja esineille on omat paikkansa: verhoja ei vaihdeta kesäksi eikä jouluksi, ja huonekalujen paikka valitaan kerralla sopivaksi eikä niitä tarvitse siirtää muuten kuin siivouksen ajaksi.

Pointti on tämä: rutiinista irtaantuminen voi tehdä joillekuille hyvää, mutta se ei tee sitä kaikille. Onko pakko tuputtaa omia halujaan muiden niskoille, yleistää ja tuntea kaikki muut samaan muottiin? Kaikki eivät tarvitse "irtaantumisia". Jos pidät ulkomaanmatkoista, ole hyvä ja lähde: älä yritä tolkuttaa meille sitä että meidän tulisi lähteä ulkomaille. Ei tulisi. Ei kiinnosta.

(Viikonlopun aamiainen, jos jotakuta kiinnostaa, sisältää vastapaistettuja croissantteja (pakasteesta, sorry), paahtoleipää tai patonkia, ruisleipää, voita (ei margariinia), juustoa, kalkkuna- tai kanaleikkeleitä, paistettuja ja keitettyjä munia, paistettua pekonia, marmeladia, appelsiininpalasia tai lohkottua omenaa, teetä ja kahvia sekä suklaata. Viikonloppuaamiainen saattaa venähdellä spontaanisti brunssiksi.)



12.11.2013 (Yöllä) Kermabanaanikakku tepsii aina (sekä kirnuista, kermasta ja rasvaisista jutuista)

Mikon harrastuksiin kuuluu huonojen vitsien kertominen. Se on vaarallinen harrastus, joka voi päättyä esimerkiksi siihen, että arvon vaimo käräyttää kääminsä ja puukottaa huonovitsisen miehensä hengiltä puisella paistinlastalla.

Toki vielä vakavampi uhkaus on se, ettei mies saa palastakaan kermabanaanikakusta tai vadelma-vaniljakreemi-valkosuklaa-suklaakääretortusta. Se tepsii paremmin kuin mikään henkisen tai ruumiillisen väkivallan kaukainen mahdollisuus.

Haluaako joku kuulla kuinka Katte-tädin pervosatutunnilla kerrotaan tarina kaikille tuhmille pikku aikuisille? Youtube-versio ei ole aivan yhtä härski eikä sisällä yhtä selkeitä käsimerkkejä kuin Hesan miitissä esittämäni versio, mutta kaikki varmaan tajuavat pointin. Siis jos oletamme että sellainen on ollut olemassa.

"Piirakkaan päälle kermaa... jos pyydän oikein kauniisti..."



9.11.2013 (IP)

Tässä talossa on omat vaikeutensa. Etsimme aviomiehen kanssa toisiamme 5 minuuttia pitkin taloa ja puutarhaa: Mikko oli mennyt sisään pohjoisovesta ja etsinyt talon sisältä samaan aikaan kun minä menin ulos oikeanpuoleisesta eteläovesta, kiersin puutarhan, puuvajat ja saunarakennuksen, menin sitten sisään vasemmasta eteläovesta ja kiersin talon sisältä. Sillä aikaa taas Mikko oli mennyt jälleen ulos pohjoisovesta ja etsi minua puutarhasta. Joudimme lopulta paikallistamaan toisemme kännyköillä.



2.11.2013 (Yöllä) Kassit kainalossa

Mikko keksi aukoa päätään jostain jutusta vaihtaessaan housujaan. Keksin samalla hienon tavan aviomiehen hiljentämiseen: näytin kättäni (olin juuri käsitellyt kylmää vettä, joten käteni olivat jäätävän kylmät) ja huomautin, että ottaen huomioon sen miten Mikon tietyt "yksityisemmät osat" reagoivat kylmään (=vetäytymällä ylöspäin), kannattaisi miehen sulkea suunsa - ellei sitten haluaisi kantaa kassejaan kainaloissa. Se tepsi. Saa nähdä kuinka pitkään voin käyttää tätä uhkana ja pelottimena.



22.10.2013 (Yöllä)

Joku kiinteistöfirma oli rohjennut tehdä myyntisivun talostamme, vaikka talo ei ole myynnissä eikä tulekaan. Siellä lisäksi annettiin väärä rakennusvuosi, väärä talotyyppi ("paritalo" my ass) väitettiin että talossa on yksi kerros (ei ole, vaan kaksi, ja ollut kaksi kerrosta suunnilleen sata vuotta), ja että talon lämmitysmuoto on "uuni". On totta että talossa on takkoja, mutta niin on myös ilmalämpöpumppu, maalämpöpumppu ja sähkölämmityskin. Valitse siitä sitten...

Keräilyrintamalla Miralta saapui MOC Bonbon, ja kirjakokoelmammekin karttui: hyllystämme löytyi jo "The Mammoth Book of Seriously Comic Fantasy", ja nyt saimme osan "The Mammoth Book of Comic Fantasy".



19.10.2013 (Ilta)

Googlen Streetview-auto on näköjään käynyt täällä. Niille on käynyt vähän ohraisesti talomme kuvaamisessa: talomme kohdalla nimittäin näkyy vain naapurin pieni yksikerroksinen röttelö. Alueemme on niin kaukana yksityisen pihatien päässä että ne eivät ole päässeet - tai tajunneet - että se edessä oleva on numero 5, ja numero 3 on se jättiläinen siellä takana. Kaikissa muissakin kuvissa näyttää runsas kasvillisuus piilottaneen 'Torpin ihanan kätevästi.

Taidan olla liiankin omistava kotini suhteen: ajatuksissani kangastelee haave siitä, että aitaan koko alueen kolme metriä korkealla takorauta-aidalla. Mutta vain siksi, ettei kolmen metrin korkuinen betonimuuri ole esteettinen.



18.10.2013 (Ilta) Keräilijän elämää pakettimeressä

Miksi asiat eivät jakaannu tasaisemmin? Sitä tilaa useampia lähetyksiä ulkomailta, sitä sun tätä. Sitä olettaisi että ne saapuisivat tipoitellen, eli melkein jokaiselle viikonpäivälle riittäisi yksi saapuva paketti. Mutta ei, ei millään. Viikolla kärsin useamman päivän totaalista pakettien puutosta, ja tänään saapui sitten paljon kerralla. Jennyltä tuli MOC Precious Pockets Li'l Pocket (ja täydensi samalla tämän setin), ja Brittilästä tuli kolme Pratchettia: Discworld Diaryt 1999 (Ankh-Morpork City Watch), 2002 (Thieves' Guild), sekä 2003 ((Reformed) Vampyre's Diary). Nyt puuttuvat vain vuodet 1998 ja 2000.

Toisaalta myönnettävä on, että suuren pakettimäärän aukaiseminen on aina keräilijälle riemukas kokemus.



17.10.2013 (Yöllä)

Tänään päätin, että paras tapa kuvailla peruspornofilmiä on "keppi ja kuoppa-venkutus". Niin, että ei mulla muuta.

Tai no, ehkä sittenkin. Sain tänään postissa Pratchettin "A Blink of the Screenin", sekä yhden Discworld Diaryista ("Lu Tze's Yearbook of Enlightenment 2008"). Kolme on hyllyssä, kolme muuta vielä matkalla. Lisäksi parin viikon sisällä kirjakokoelmaan on tullut liki kolmekymmentä muutakin uutta kirjaa, ja ne kaikki pitäisi lukea, luetteloida ja paikoittaa väliaikaisesti kirjaston remonttia odotellessa.

Jos huomena tulisi postissa vähän lelujakin.



14.10.2013 (Yöllä) Helskyen ja hölskyen ja kassit kilisten

Meidän piti varata tästä illasta puolitoista tuntia rentoutumiselle. Olimme varanneet suuren karkkipussin, kahdeksan tuoretta sokeridonitsia, puolitoista litraa limsaa ja DVD:n, joka on odottanut katsomista puolitoista vuotta. Meidän piti lopettaa työt joskus yhdeksän maissa, jolloin olisimme vielä ennättäneet hyvissä ajoin nukkumaankin. Havahduin laskemaan alakerran kellon lyöntejä vasta kun se löi kahtatoista, ja aikaa oli puolen tunnin historiadokumentille. Ja sen puolen tunnin aikana onnistuimme silti hankkiutumaan lahjakkaasti eroon donitseista, limsasta ja karkeistakin. Minkä sille voi - työ on mielenkiintoista.

Mutta oi, kuinka noloa onkaan muistaa niitä lapsuudenpäiviä joina saatoin elää puolitoista vuorokautta suklaalla, ja joina vannoin käsi sydämellä aikuisena eläväni ainakin viikon putkeen syöden pelkkää suklaata? Kaipaisin ankarasti kunnon suolaista sämpylää.

Sain vihdoin ja viimein luettua Heikki Ylikankaan "Nuijasodan" päivitetyn laitoksen automatkalla äidin luota kotiin. Repesin hillittömään nauruun kohdassa, jossa kerrottiin etteivät kapinalliset luottaneet "vaatteisiin puettuihin" miehiin. Totta kai siinä viitattiin kalliisiin vaatteisiin pukeutuneisiin Suomen aatelisiin (vs. halpoihin kotikutoisiin kankaisiin puetut talonpojat), mutta kun vielä pian sen jälkeen tuli kohta jossa kerrottiin nuijajoukkojen vieneen kaikki vaatteetkin eräältä mieheltä, sain päähäni kuvan Nuijasodasta nudistikapinana, jossa "nuija"miehet kirmaavat Suomen saloilla kassit kilisten ja reidet helskyen. Kuinka voin enää ikinä ottaa tuota vakavasti?



30.9.2013 (IP) Kuulas ja hohtava Mikko

Mikko istui koneellaan töitä tehden, ja tapani mukaan silitin hänen poskeaan kulkiessani ohi. Poskipää tuntui käteeni hieman kuivahkolta, joten nappasin pikaisesti hieman päivävoidettani ja hieroin sitä pisaran verran Mikon poskiin. Varoittamatta, joten Mikko hämmentyi: "Mitä ihmettä sinä teet?". "Rasvaan poskipäitäsi. Sulla on taas iho kuivanut", minä vastasin. "Tuohan on naisten voidetta! Se tuoksuu kukkasilta ja muulta!", Mikko protestoi. Ja lakonisesti totesin, että sittenpähän joku saattaa ihastella kaupassa sitä miten ruusunhohtoinen ja kuulas iho sinulla sänkesi alla onkaan.

Nyt täytyy toivoa että ei.



25.9.2013 (IP)

Päivän iljetyksen ja inhon aiheita: perussuomalaiset ja muut rasisti-sovinisti-natsipellet. Menkää ja kuolkaa kuppaanne, te väljahtäneet lätäköt hillerinvirtsaa. Ja sama koskee myös sivumennen sanottuna kaikkia äärioikeisto- ja populistipuolueita, vihreitä, kommareita, vasemmistoliittoa sekä kristillisdemareita.

(Kyllä, olen edelleen sitoutumaton mutta Kokoomukseen päin kallistuva ihminen). Päivän poliittinen olikin sitten tässä. Riittäköön seuraavan vuoden tarpeiksikin.



19.9.2013 (IP)

Minula kysyttiin hiljattain siitä, miksi olen niin suvaitsematon Big Brotheria ja muita bimborealityja katselevia kohtaan. Vastaus tiivistetyssä muodossa taitaa olla yksinkertainen: "tyhmyys". Big Brotherin katsominen osoittaa ihmiseltä tyhmyyttä ja mielikuvituksen puutetta. Monet sitä katselevat ihmiset puhuvat "sosiaalipornosta" - usin samaiset ihmiset myös lukevat mielellään julkisia keskustelufoorumeita etsien tappeluita ja nautiskelevat nähdessään kuinka ihmiset julkisesti häpäisevät itseään ja toisiaan. Se osoittaa paitsi tyhmyyttä, myös ilkeyttä: luonteenlaatua, joka on tottunut repimään päivän "viihdeannoksen" sivistymättömästä käytöksestä ja käytöstapojen puutteesta, sillä sitähän pohjimmiltaan kaikki nuo skandaalit ovat: ihmisiä, jotka eivät hallitse tapoja ja sivistynyttä käytöstä, jotka rahasta (tai huvin vuoksi) käyttäytyvät kuin rakkilauma.

Toisaalta kyse on myös siitä, että Big Brother tyhmentää. Ne, jotka hyväksyvät itsessään tirkistelynhalun, ilkeyden ja tyhmyyden (usein tunnistamatta näitä asioita siksi mitä ne oikeasti ovat), eivät myöskään tee mitään korjatakseen tilannetta, eli hakeakseen viihdykettä jostain järkevämmästä ajanvietteestä.

Mutta jos viihdettä kerran kaivataan: haluaako joku lähteä syksyn mittaan oopperaan ja sen jälkeen syömään?



15.9.2013 (Yöllä) Lintutalon seinässä ei ole broileria

Väsymys selittää jonkin verran kuulovirheitä, mutta tyhmyys lienee parempi selitys. Olin nimittäin lintutalolla, ja kuulin Mikon huutavan "bordelli on seinässä". Hämmennyin syvästi ja pyysin toistamaan - tällä kertaa kuulin "broileri on seinässä". Omaksi kunniakseni voin todeta etten pyytänyt kolmatta toistoa ja arvasin Mikon tarkoittavan "boileri on seinässä", eli että ota lämminvesivaraaja pois seinästä kun tulet. Mutta aika huonoa kertoo jo tuokin tulos.



14.9.2013 (Ilta)

Tajusin tänään opintopisteitä katsellessani, että minulta puuttuu valmistumisesta syventävä teema ja praktikum, kandityö oheisrippeineen sekä humanistiruotsi. Praktikumiin ja syv.teemaan sain juuri luvat ja oikeudet. Mutta oikeastaan ongelmana on se, että virallisesti olen yhä englantilaisen filologian opiskelija enkä ole ehtinyt hakea siirtoa. Eikä ruotsia saa suoritettua ellei ole oikeasaa koulutusohjelmassa. Joten näin sitä tänään. Tälle ongelmalle pitäisi ehkä jopa tehdä jotakin.

Itse asiassa minun pitäisi olla kasaamassa polttopuita, mutta en pääse ylös tuolista ja se on oma syyni: tein kreolilaisia katkarapuja, ja ne onnistuivat maistumaan erinomaisen hyviltä (etenkin sellaiseksi otukseksi jolla on eläessään ollut liian paljon jalkoja ollakseen mitenkään järkiperäinen ruoka-aine). Valkosipulipatonkikin piti syödä koska se maistuu tuoreena kuitenkin paremmalta. Ja päivällä tehtyä Charlotte Russea piti ottaa isot siivut, samaten kulholliset sen ylijäänyttä täytettä (jäädykkeeksi käsiteltynä), ja lopulta piti maistaa tuulihattuja mansikka- ja vadelmahilloineen ja kermavaahtoineenkin. Ja vasta sitten iski tajuntaan se, että ihmisen vetokyvylläkin on rajansa. Ja niinpä me nyt löhöämme tässä kuin kaksi laiskaa porsasta, vaikka töitäkin sopisi vielä tehdä ja lintutalo pestä. Aina hetkittäin typerä pääni sanoo, että helpostihan minä tästä nousen ja lipaisen pihamaalle, kunnes vatsani ja lihakseni haistattelevat päälleni erinäisiä pitkiä asioita ja ryhtyvät makuulakkoon.



9.9.2013 (Ilta) Hausjärveläinen solvaamo

Törmäsin vanhassa kirjassa termiin "kiinalainen pesula". Ne olivat kuulemma pieniä perheyrityksiä. Hetken ajan mielessäni kangasteli sellainenkin mahdollisuus, että perustaisin pienen loukkaamon tai solvaamon. Mikko ovella tervehtisi asiakkaita kohteliaasti, ja sen jälkeen minä taas ensin haukuisin asiakkaan habituksen, tavat ja sukulaiset, sättisin hänen koko olemustaan, ja potkaisisin vielä kaiken lopuksi asiakasta takamuksille saatellakseni hänet ulos. Mielellään korkealta askelmalta vähintään puolentoista metrin pudotuksella.

Sitten tajusin että minun pitäisi katsella niitä solvattavia naamani edessä, ja päätin unohtaa koko jutun.



30.8.2013 (Ilta) "...ja silloin Katte huusi mulle..."

Kun tulee puheeksi se miten tapasimme tiettyjä ystäviämme, he muistelevat tavanneensa Mikon vuonna XXXX, jolloin Mikko auttoi jossakin asiassa. Mutta minut he muistavat tavanneensa vuonna YYYY, jolloin huusin heille. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että nämä tapaukset pelasivat larpeissani, ja pelinjohtajan on karjuttava. Toisaalta se on myös epäilyttävän kuvaavaa...

Olen tainnut ennenkin mainita sen, miten kovasti huolestun kun joku (tietyn pienen ystäväpiirini ulkopuolinen) mainitsee lukeneensa tätä sepustelusivua. Se nimittäin tarkoittaa yleensä sitä, että kyseinen ihminen on menettänyt kaikki vähäisetkin illuusionsa mielenterveydestäni (ja usein halunsa elää). Oikeastaan en edes ymmärrä miksi niin monet tuntemattomat tätäkään lukevat, mutta veikkaisin sen liittyvän joko a) pitkälle kehittyneeseen masoksimiin tai b) viihteellisyysarvoihin: siis siihen, että esimerkiksi rakennustyömaan räjäytykset keräävät suuren uteliaan yleisön, ja samalla logiikalla ihmiset kerääntyvät odottamaan sitä milloin seuraavan kerran saan kuuluisan raivoromahdukseni, vaahtoan suustani ja puren.

Saattaa olla terveellisempää olla tietämättä. Muuten joku saattaa paljastaa vahingossa intohimonsa nahkaruoskiin ja polvipituisiin korkonahkasaappaisiin.



27.8.2013 (Ilta)

Mikko sai lahjaksi kaksi luumupuuta - viime vuonnahan Oitin eläimistö söi suihinsa hankkimani luumuntaimen. Kaivelimme näille istutuskuoppia: Mikko ehdotti että nimitämme toista Mikkopuuksi ja toista Katjapuuksi. Huomautin, että silloin kun vartaloni muuttuu kovaksi ja puisevaksi ja yläpäässä vihertää niin sopii haudata minutkin. Mutta syvempään monttuun.



25.8.2013 (Ilta II) Jopa houkuttelevaa

Onneksi nuo juhlat ovat sentään nyt ohi - vihdoin on aikaa rentoutumiselle. Mikko ilmoitti jo pari vuotta sitten haluavansa juhlat, mutta esimerkiksi viime kesänä pidetyissä juhlissa olisimme joutuneet pistämään arvon vieraat pihalla olevaan mutakuoppaan - ei silti, eivätkö "monttubileet" kuulostakin ihan mielenkiintoiselta? Enkä ole varma siitäkään miten suhtautua ajatukseen Mikon sukulaisista likomärkinä, likaisina ja kiukkuisina.



25.8.2013 (Ilta)

Juhlista enemmän kunhan jaksan: tiskasimme eilen kolmeen saakka yöllä (koska en harrasta tiskikoneita), ja tänään on edennyt koko päivän kestävä raskaan kaluston purku, pyykkäys ja raivaus. Huvittavaa on kuitenkin ajatella, että Juhon puheen alun pienen kryptisyyden vuoksi jotkut sukulaiset uskoivat hetken verran Mikon olleen oikeasti joskus pappi tai mafioso. Selvennettäköön, että se liittyy ilmiöön nimeltä "liveroolipelit", eli kyseinen kohta viittasi Mikon vanhaan näytelmäpeliharrastukseen.

Jopa isäkin tuli paikalle, vaikka ilmeisesti lähinnä siksi että äiti oli mennyt ja raahannut hänet varoittamatta ja vastusteluista piittaamatta mukaansa. Isä on toivottoman ujo: olen perinyt sen luonteenpiirteen, vaikka pystynkin näyttelemään rauhallista paljon isää paremmin. Isän piti paeta olohuoneeseen aika ajoin. Olin saanut suureksi ilokseni paikalle laulunopettajani Anna Ilveskosken, jolla on kerta kaikkiaan jumalallinen ääni: Anna esitti muutamia Mikon suosikkilauluja. Lisäksi (vaikkakin oman aikataulutukseen liittyvän mokani vuoksi vasta jälkiruoan jälkeen) saapui paikalle kaksi taitavaa latinalaisia tansseja esittävää nuorta tanssijaa. Olimme myös varanneet paikalle "humalaisen rattijuoppo-joulupukin", jonka piti tulla ärhentelemään ja haukkumaan joulu, lapset ja koko pukkeilu ja pukin elämä, mutta kyseinen varattu pukki oli liian aito: hän oli keikalle lupautuessaan niin syvässä kännissä, että selvittyään seuraavana päivänä ilmoitti ettei takuulla pukkeile elokuussa, koska vihaa joulua jo muutenkin tarpeeksi.

Juho sanoi pelkäävänsä että alan sensuroida itseäni. Luulin tehneeni niin jo? Toisaalta se on järkevääkin: muutenhan ihmiset viettävät kaiken aikansa peläten että "se hullu" käy päälle ja puree. Ja jos ihmisiä varoittaa etukäteen, ei heitä pääse yllättämään väijyksistä...

Palaan työmaalle. Pyykki odottaa!



23.8.2013 (IP) Mikon 50 huomena

Juhlia järjestettäessä tulisi muistaa tarjoilla myös suklaata...




17.8.2013 (Ilta) Kokonaisen viikon odotus on kidutusta

Ai niin. Sivumennen sanottuna ruokasalissa oli sata Kultasuklaan käsintehtyä suklaasammakkoa odottamassa Mikon juhlia - nyt niitä on enää 98. Kiistelen itseni kanssa raastavasti etten menisi norkoamaan niille rasioille ennen juhlia!



17.8.2013 (IP)

Mikko kärsii raskaasta taakasta nimeltä "nerokas vaimo". Olin nimittäin eilen käymässä läpi kaappeja katsoakseni kuinka paljon sherryä pitäisi ostaa lisää, kun törmäsin muihin pulloihin. Minähän en alkoholiin koske eikä Mikkokin ottaa yleensä vain puoli lasillista viiniä, mutta pidämme aina kaapissa yhtä sun toista vieraita ja vierailuja varten. Joka tapauksessa kaapista osui käsiini mm. kolme pullollista konjakkia (Remy Martin, Hennessy ja Renault), pullo skottiviskiä, rommia, persikkalikööriä jne. Kaikki olivat avaamattomia, mutta jostain syystä katsoin niitä yksinkertaisesti ruoanlaittajan näkökulmasta, ja päättelin että koska ne ovat olleet kaapissa jo pari vuotta, ne ovat varmaankin menneet auttamattomasti pilalle. Kuskasin koko satsin keittiöön ja olin aikeissa kaataa litkut viemäriin, mutta varmistelin vielä Mikolta että pitääkö ne kierrättää erikseen. Mikon ilme oli näkemisen arvoinen, ja vasta sitten keksin että niin, vahva alkoholihan ei oikeastaan mene pilalle... änkytin sitten jotain selittelevää laimentumisesta tai etikoitumisesta, mutta Mikko taisi nauraa liian kovaa kuullakseen.

Syytän väsymystä koko jutusta. Ei johdu aivojen puutteesta, ei lainkaan. Eikä absolutistilta kaiketi voida olettaa suurta alkoholien tuntemusta?



14.8.2013 (Ilta)

Tekisi mieleni kertoa ohjelmasta jonka olen varannut Mikon synttäreille. Kertoisinkin, mutta ikävä kyllä ainakin neljä juhlavierasta lukee tätä, enkä halua spoilata yllätyksiä. Mokomilta utelilailta porsailta... ;) Laittaisin kyllä linkin taakse ja vannottaisin ettei kukaan kutsuvieraslistalla oleva saa katsoa, mutta Juho kyllä katsoisi ihan vaan kurillaankin! Sillä jos joskus on mahdollisuus yllättää joku pahemman kerran, se mahdollisuus pitää ehdottomasti hyödyntää loppuun asti. Ja mielellään vielä hieroa sitä heidän naamaansa.



12.8.2013 (Ilta)

Tähän mennessä olen yrittänyt sietää paria Mikon porsasmaista sukulaista, lähinnä vain Mikon vuoksi. Toisaalta nyt kärsivällisyyttäni koetellaan jo aivan liian pitkälle. Ei, tänään EI ole hyvä päivä.

En silti ymmärrä miten tuollaisesta... elukkapahnueesta on voinut tulla jotain noin ihanaa kuin Mikko.



10.8.2013 (IP) Petsistä vakavammin

Tarkennuksena siis vielä - lähinnä koska Turvallisuus-Juho, Mr. Safety&Security 2013, sai hirmuisen hermohalvauksen ja varmaan aivokasvaimenkin petsijutusta: kyllähän meillä OLI ikkunoista kaksi auki, sellaiset joissa oli hyttysverkot. Mutta kyseiset verkotetut ikkunat olivat liian korkealla auttaakseen siihen että joku häärää suoraan tuoreen petsilakkakerroksen tuntumassa 6,5 tuntia, ja ne ikkunat jotka olisivat auttaneet pahimpaan katkuun olivat auttamattoman liian suuria hyttysverkoille. Olo parani sekunnissa kun nousin lattialta pois, mutta jos lattian petsauksen aloittaa, se on tehtävä myös loppuun. Juhonkin oli turha raivota, sillä olen käsitellyt tuota ainetta ennenkin, ja lakannut varmasti enemmän puulattia kuin yksikään teistä (ellei joku tuntematon satu olemaan restaurointiammattilainen). Relax, ihmiset.

Ja ennen kuin joku hirmustuu siitä että vaaransin Mikon, voin kyllä todeta että vaikka loppuvaiheessa petsasimme lattiaa rinnakkain parin tunnin ajan, tein itse siitä suurimman osan eli sen 6,5 h. Mikko tuli auttamaan melko loppuvaiheessa. Vetelin tänään yksin toisen kerroksen, ja se ei enää vienytkään kuin neljä tuntia. Olen varsin tyytyväinen sävyynkin. <3



10.8.2013 (IP)

Ongelma näissä samaan aikaan tapahtuvissa aamuheräämisissä on se, että ilahdumme toistemme näkemisestä niin paljon ettemme pääse ylös pariin tuntiin. Tai, kuten tämän aamun tapauksessa, neljään tuntiin...

Silittelin Mikkoa kyljestä, jolloin hän tietenkin kysyi pidinkö häntä ylikokoisena koiranpentuna. Ilmoitin rauhallisesti että en, vaan pienehkönä aasina, ja sain rangaistukseni partakutituksen muodossa (=partaa hierotaan arkoihin, helposti kutiaviin alueisiin) mikä taas johti kostona guerrilla-tyynysotaan, ja nyt yritämme molemmat yllättää toisemme väijyksistä. Ei, kumpikaan kommentti ei ollut negatiivinen: me riitelemme kyllä, mutta emme sarkasmin tai ilkeän piikittelyn muodossa. Laskeskelin kerran, että riitelemme viikossa viidestätoista minuutista puoleen tuntiin: se voi olla hyvinkin kiivasta riitelyä, mutta toisaalta 1) se tapahtuu aina selvin päin, 2) riitaan ei koskaan vedetä vanhoja tapahtumia tai muita ihmisiä, 3) ketään ei satuteta fyysisesti, ja 4) se ei koskaan kestä pidempään kuin 15-30 minuuttia, eikä se jatku murjotuksena tai pahana mielenä. Lisäksi laskujeni mukaan vaihdamme suukkoja, halauksia, hymyjä ja kosketuksia keskiarvoltaan kerran kolmen minuutin välein, ja vuorokaudesta vietämme erillään ehkä 10 minuuttia - sekin lähinnä siksi, että toinen on käymässä eri puolella taloa.

Petsasimme eilen lattiaa rinnakkain. Reilun kuuden tunnin urakka, aineena todella vahva petsilakka, emmekä uskaltaneet pitää ikkunoita auki koska pelkäsimme että tuoreeseen lakkaan lentää ikkunasta jokin ötökkä tai roskia. Suuri virhe: loppuvaiheessa olin nimittäin houraillut jotain harmaista jutuista ja tuupertunut lattialle iskien otsani tuoreeseen lakkaan. Jos se olisi mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, minun olisi pitänyt pyörtyä vieressä olevan aviomieheni käsivarsille, mutta eipä tietenkään: oikeastaan puuttumaan jäi vielä se, että olisin iskenyt nurin petsipurkkini ja romahtanut koko pituudeltani lakkalammikkoon. Onneksi ruskea petsi ei näy ruskeista hiuksista kovin pahasti.



3.8.2013 (IP) Kala-ateria

Joku oli taas olettanut etten pidä kalasta. Se on itse asiassa väärä käsitys: syön mielelläni kalaa, kunhan se on valmistettu oikealla tavalla (ja tällä tarkoitan nyt että kaikkia valmistustapoja tulee noudattaa): ensinnäkään se ei saa maistua kalalta, vaan voimakkaamman maun tulee peittää kalan maku kokonaan. Toisekseen se tulee valmistaa huolellisesti sopivalla tavalla - esimerkiksi kermakastikkeessa, leivitettynä, voimakkaasti maustettuna jne. Kolmannekseen kalasta pitää poistaa huolella viimeinenkin ruoto. Ja neljänneksi kala-annoksesta pitää poistaa kaikki kala, jokainen kalan osa ja itse asiassa kaikki mikä on oleskellut sadan metrin säteellä kalasta. Itse asiassa siis kalaruoka on erittäin hyvää ja terveellistä, kunhan annos ei sisällä pienintäkään kalanhitusta, ja kunhan se on höystetty sopivasti - esimerkiksi suurella grillipihvillä.



26.7.2013 (IP)

Olen viime viikkoina kärsinyt pahasta unettomuudesta: pahimmillaan olen saanut nukuttua kolme tuntia yössä. Parhaina öinä jopa 10 tuntia (tosin katkonaisesti), mutta sitä edeltäneet ja sitä seuraavat yöt söivät molempien pidempien unien hyödyt.

Stressiähän se. Eräs rakennuksen tavarantoimittajista vitkuttelee ja venkoilee sovittujen tavaroiden toimituksessa, ja lopulta karjuin että "Ne saakelin laudat on toimitettava HETI, enkä välitä vaikka ne toimitettaisiin kermakastikkeessa marinoituna, kunhan toimitatte ne saakelin HETI!". Nyt sitten toivon kuumeisesti etteivät ottaneet sitä todesta.



15.7.2013 (Yöllä) Midsomerin ponimurhat

Olemme olleet tikahtua kiitollisuuteen sen jälkeen kun Juho pistäytyi auttamassa rakennuksella. Olemme koko kevään ja kesän ajan kieltäytyneet ottamasta vieraita vastaan - sekä sukulaisia että ystäviä - sillä useimmat tulevat kotiimme odottaen täyshoitoa, ruoan ja leipomusten kiikuttamista eteen ja täyssiivousta ennen ja jälkeen. Ja sitten on sellaisia ihmisiä kuin Juho, joka tuli auttamaan: siivosi, nosteli raskaita kaappeja ja kipsilevyä valittamtta, nurkumatta ja pitkälle yöhön, keksi useita hienoja juttuja, teki vuorokaudessa niin paljon töitä että saimme projektia roimasti eteenpäin, ja kaiken lisäksi vielä onnistui piristämään ja ilahduttamaan hienolla seurallaan meitä molempia. Kumpa muutkin olisivat sellaisia kuin Juho. <3

Pieni dialoginpätkä illalta:
K: (tekopyhällä ja liioittelevalla äänellä ja Mikon takapuolta juuri kouraistuaan) "Ja sinun seksuaalinen ahdistelusi ei kuulu millään tavalla arkeen tai harrastuksiini, ja jos moiseen edes vihjaat niin loukahdat minua verisesti"
M: "Mikä on loukahtaminen"
K: "Samaa kuin loukkaaminen, mutta nopeasti tehtynä."

Olen selkeästi katsonut liikaa Midsomerin Murhia, sillä näin unta jostain jaksosta ja heräsin kun Barnaby sanoi että "tähän murhaan täytyy liittyä My Little Pony, kuten kaikkiin muihinkin".



9.7.2013 (Yöllä) Nollat (sekä numeroina että figuratiivisessa mielessä ihmiset)

Taas yksi niistä päivistä joina menetän uskoni ihmiskuntaan. Numeroni on salainen enkä anna sitä kuin valikoiduissa tapauksissa, joten aina kun lomake vaatii numeron, laitan numerokseni sarjan nollia: tyhmimmänkin tapauksen pitäisi tajuta ettei ole numeroa joka koostuu pelkästä rivistä nollia. Parin viikon sisällä jo kaksi umpitanopäätä on valitellut sitä että numeroni ei vastaa: toinen oli soittanut useampaan kertaan ja toinen vielä lähettänyt tekstiviestiäkin kun soitto oli epäonnistunut. Eikö pitäisi olla jokin laki idiotismia vastaan?

Lisäksi tänään ärsytystä tuottavat sellaiset ihmiset jotka höystävät lauseitaan useammilla huutomerkeillä ja hirveällä rivillä pisteitä. Ja tietenkin sellaiset äärivasemmistolais-kommunistiset idiootit, joiden mielestä kaiken maailman hanttanpulien tulee saada anteeksi se, etteivät he itse osaa hoitaa raha-asioitaan ja järjestävät itselleen huonot luottotiedot. Se on kuulemma asennetta nimeltä "köyhät kyykkyyn"? Ei, se on asenne nimeltä "aikuinen ihminen on vastuussa omista raha-asioistaan, ja jos hän ei osaa niistä huolehtia, saa luvan opiskella asian tai kärsiä omasta laiskuudestaan".



7.7.2013 (Yöllä)

Tiedättekö sen typerän laulun, jossa lauletaan että halumme "korkehin" on elää ja kuolla siniristilippumme puolesta? Niin eikä hitossa ole! Se on hyödytön kappale värikästä kangasta joka hissataan silloin tällöin pirun korkean törökän nokkaan, eikä siitä törökästäkään ole yhtään enempää hyötyä kuin siitä kankaanrepaleesta. Tiskipyyhkeestäkin on enemmän hyötyö ja iloa! Minun elämäni ei todellakaan ole niin turha että haluaisin elää - saati sitten kuolla- jonkin kankaankappaleen vuoksi. Sen sijaan voisin hyvinkin elää ja kuolla syödäkseni erinomaisen hyvälaatuisia ja maukkaita aterioita, nielläkseni järkyttäviä määriä suklaata, sekä harrastaakseni erinäisiä mielenkiintoisia aktiviteetteja aviomieheni kanssa. Mutta onko hymnejä suklaasta, onko häh? Ei, vaan jostain perhanan törökän nokassa lepattavasta jalkarätistä.

Minusta se voisi mennä ehkä näin:
"Oi Sininen sä Fazerin
sä suklaa kultainen
Ei Geishaa, Ei Fazerinaa
ei Tupla-Shufflekaan oo parempaa
kuin sininen sä Fazerin
suklaista parahin!"

Tai mahdollisesti...
"Oi katso suklaa, sinun päiväs koittaa
paperisi revitty se on jo pois
ja balladejansa taas soittaa
kalorilaskuri, kuin harppu sois..."

Ja tässä kohdassa voimmekin sitten pitää pienen tauon jotta nationalistit, Persut ja muut hjihhulit ehtivät kuolla paskahalvaukseen...



6.7.2013 (IP) Tyhmä olo

Kun ruuvi menee läpi kipsilevystä mutta ei suostu tekemään pientä kuoppaa enempää allaolevaan puuhun ja tekee saman vieläpä kolmessa kohdassa peräkkäin, vika voi olla sähköruuvimeisselissä. Se voi olla ruuvissa. se voi jopa olla puussa. Mutta järkevämpi ihminen kyllä kysyisi ensin onko se omassa tyhmässä päässä, esimerkiksi siinä että sähköruuvimeisseliä käyttelevä tanopää itse käytti 3 sekuntia aiemmin samaa laitetta ruuvin poistamiseen ja unohti sitten kääntää terän pyörimissuunnan. Ja mielellään ennen kuin sadattelee ja karjuu turhautuneesta kiukusta niin että koko halli kaikuu.

Lisäksi sekoitin mehiläiset kaloihin. Mutta se johtuukin siitä, että mehiläiset pärjäävät paljon kaloja paremmin akvaariossa.



5.7.2013 (Yöllä)

Kuljetimme jälleen paljon tavaraa tikapuita pitkin yläkertaan. Kätemme olivat täynnä, eikä mattoveistä viitsisi laittaa taskuun, ellei sitten halua saada muutamia haavoja. Mikko ehdotteli kaikenlaisia veitsenkantotapoja, mutta minä katselin veistä kädessäni ja kysyin: "tämä siis pitää saada ylös?" Mikon nyökättyä heitin veitsen hienossa kaaressa ylös. Mikko jäi tuijottamaan melko hämmentyneen oloisena, ja minä taas kohautin olkapäitäni ja huomautin että ylhäällä se on. Ja olihan se.

Miksi tehdä asiat vaikeasti, jos ne voi tehdä yksinkertaisemmallakin tavalla?



4.7.2013 (IP) Oh that went well...

Siirtelimme eilen leikattuja kipsilevyjä paikalleen. Koska yläkerran lattia on reippaasti yli kolmen metrin korkeudessa - alakerran huonekorkeus on matalimmissakin huoneissa yli 3 metriä, ja siihen päälle lattiarakenteiden paksuus - toimimme niin, että Mikko kiipeää tikapuita kipsilevyn kanssa, minä otan levystä kiinni ja kiskon sen ylös. Tekniikka tuntuu toimivan leikatuilla paloilla - kokonaiset levyt on hinattava ylös taljoilla, ja olen edelleen sitä mieltä että olisi ollut järkevää rakentaa taavetti. Ensimmäinen kerta meni kyllä hieman pieleen, koska yritin kiskoa levyä istualtani ja onnistuin kiskomaan levyn päälleni. Sen alta sitten kommentoin että "...tämä tekniikka vaatii vielä hiomista..."



30.6.2013 (IP) Teknisesti ottaen sukua

Äiti sanoi etten saa antaa Mikon mennä ruokailun jälkeen saunaan, koska "-- meillä on suvussamme niin paljon sydänvikoja, useammasta sukupolvesta on ihmisiä kuollut sydänvikaan." Huomautin äidilleni ettei Mikko itse asiassa ihan teknisesti ottaen ole meille sukua. Äiti oli hetken hiljaa ja sanoi että onhan se ainakin avioliiton kautta. Katsoin parhaaksi olla yrittämättäkään enempää.



19.6.2013 (IP) Miehet!

Puoli vuotta sitten kuulin lämminvesivaraajan vuotavan, ja sanoin Mikolle asiasta sekä pyysin kutsumaan korjausmiehen. Sen jälkeen olen sanonut asiasta vähintään kuusi kertaa, joka ikinen kerta huomauttaakseni että vuoto on pahentunut. Tänään rakas, suloinen aviomieheni tuli kertomaan minulle että boileri vuotaa. En onnistunut teeskentelemään hämmästystä, en edes silloin kun Mikko ilmoitti kutsuvansa korjaajan... ensi viikolla. Niinpä sitten odotin kunnes Mikko lähti kokoukseen, soittelin kunnes löysin miehen joka ajoi paikalle ja korjasi boilerin. Olen liian huvittunut ollakseni äkäinen rakkaalleni. Ja sitä paitsi Mikko on nyt velkaa vähintään muutaman ruusun ja parin lahjan verran.



17.6.2013 (Ilta) Roskakoriin?

Lauantaina saunassa huomasin kertyneenä paineena viimeisen viikon liiallisen kiireen, ja jäin tuijottamaan Mikon... sukukalleuksia vähän samalla innolla kuin nälkäinen koira kolmen kilon pihviä. Mikko huomasi katseeni, mutta luuli silmieni kohdistuneen vieressä olevaan shampoopulloon - minulla on tapana roskiin kuuluvia esineitä bongatessani tuijottaa niitä ja Mikkoa syyttävästi kunnes Mikko kuljettaa ne roskakoriin - ja voihkaisi että "Kyllä, kulta, tiedän että se on tyhjä ja se pitäisi heittää roskiin, teen sen kohta." Tässä vaiheessa silmäni laajenivat, ja seurasi molemminpuoleinen litania ilmaisua "täh?", kunnes minulle selvisi että Mikko tarkoitti shampoopulloa ja Mikolle taas se, että tarkoitin jotain aivan muuta.

Me emme pudonneet lauteilta, mikä voitanee laskea jo suureksi voitoksi.



12.6.2013 (Ilta) Ei ovia

Suureksi mielenharmikseni rakennuspiirtäjäni piirsi avautuvia ovia niihin kohtiin joihin sanoin tarvitsevani "oviaukon". Sisäovet ovat nykytaloissa tavallisia, mutta minä taas en voi sietää sisäovia: oikeastaan niitä tulee vain käymälätiloihin, tekniseen tilaan ja uima-allashuoneeseen. Ja tämän vuoksi jokainen piirroksia lukeva tenttaa aina minkä korkuinen ovi on tulossa ja mihin suuntaan sen pitäisi kääntyä. Tänään käämini vihdoin paloin, ja karjuin näin: "EI OVIA! Ei tule ovia! Jos näet oviaukon, oleta ettei siihen tule ovea! Ilmatieteen laitos ennustaa erittäin vähäistä ovien mahdollisuutta!" Tämä taas on erikoista, kun ottaa huomioon että monet muut rakennusmiehiä työllistävät saavat varoa sanojaan työläistensä keskuudessa ja oppivat pitämään suunsa kiinni: minun karjahdellessani kalpenee kovapintaisinkin rasvanahka.

Pitäisi aina kaupan ovella katsoa ettei mene sisään jos sinne on suuntaamassa nainen jolla on mukanaan neljä lasta tai enemmän: kersat kirkuvat kaupassa kuin teurasporsaat ja akka kuin sumutorvi, ja kassajonossa saa sitten odotella puolen ikuisuutta, kun "superäityli" kaivelee rahapussistaan viimeisiä pennosiaan ja yrittää estää syntymästään latvalahoa jälkikasvuaan syömästä ostoksia, ostoskassia, ostoskärryjä tai kassahihnaa.



9.6.2013 (Yöllä) Ehdottomasti-ei-vesikello, naurukielto ja naurukyyhky

Keksin viikonloppuna mennä rannekello kädessä suihkuun. Tarkalleen ottaen olin pakahtua kuumuuteen ja unohdin kellon ranteeseen, mutta onneksi paikallinen kelloseppä sai sen taas kuntoon. Tuntia sen jälkeen kun sain kelloni takaisin jouduin sateeseen, ja suojellakseni kelloa uudelta kasteelta sujautin sen paitapuseroni turviin sisälle sellaiseen vaatekappaleeseen jota ei ole asiallista mainita nimeltä, mutta jossa on kätevät... kupit. Viitisen tuntia myöhemmin olin aterialla äidin ja Mikon kanssa, kun Mikko kysyi mihin olen kelloni hukannut; silloin kalpenin, löin käden suulleni... ja ongin täydellisessä kunnossa olevan ja kuivana säilyneen kelloni paitani sisältä. Ja kielsin ehdottomasti nauramasta.

Äiti pyysi minua hakemaan tietyn merkin valkoviiniä ruoan kanssa juotavaksi. En itse käytä alkoholia muuten kuin ruoanlaittoon (ja silloinkin vain kiehautettuna tai poltettuna ettei alkoholia jää jäljelle), joten olen tottunut ostamaan erään toisen merkin valkoviiniä valkoviinikastiketta varten. Päätin valmistaa valkkarikastikkeen grillatuihin artisokkiin, joten nappasin äidille Alkosta pullon viiniä A sekä pullon viiniä B valkkarikastiketta varten, ja selitin kassajonossa Mikolle että "sääli että tästä pullosta tarvitaan vain kupillisen verran kastikkeeseen, ja loppu menee sitten pilalle." Mikko keksi ehdottaa, että mikset ota Annen pullosta sitä kupillista, ja minä taas selitin että tarvitsen nimenomaan valkoviiniä kastikkeeseen. Silloin kassaneiti huomautti että "molemmathan nuo ovat valkoviinejä", ja minä taas - niin tyhmänä etten edes tajunnut pitää päätäni kiinni - möläytin että mitä, oikeastiko? Ja kassahenkilö valisti ettei niissä ollut muuta eroa kuin että toinen on puolikuiva ja toinen makea. Kiittelin kyllä, mutta ilmoitin Mikolle että jos hän kertoo tästä äidille, päädyn vankilaan aviomieheni hirttomurhasta.

Naurua ei myöskään kaipaa pikkuinen kurnuttajavarpuskyyhkykoiraani, joka on onnettomasti rakastunut. Se on ollut murheenkryyni, koska se hyökkää raivopäisenä jokaisen itsensä kokoisen tai itseään pienemmän linnun kimppuun ja lähes tappoi oman puolisonsa, mutta toisaalta pelkää ihmisiä hysteerisesti ja iskeytyy raivokkaasti päin häkkiverkkoa pienestäkin ihmisen vilauksesta. Lopulta keksin siirtää sen samaan suureen aviaarioon reippaasti itseään suurempien lintujen kanssa, toivoen että valtavan suuri häkki jossa on tilaa väistää saisi linnun rauhallisemmaksi. No, se tehosi ehkä liiankin hyvin: nyt tämä pieni kiukkuinen koiras (kropan pituus huimat 9 cm) on ihastunut noin kolme kertaa itsensä kokoiseen naurukyyhkynaaraaseen. Kyseinen naaras on sokea (kaihi), joten se ei edes näe pientä kosijaansa, ja kyyhkyparka siis esittelee kosioeleitään varsin turhaan. Voin vain ihmetellä kyseisen linnun makua: oman lajin edustaja ei koskaan kelvannut, mutta ilmeisesti tälle linnulle naaraassa pitää olla "paljon rakastettavaa?"

Kyseisen naaraan oman lajin koiraspuolisokaan ei oikein osaa pitää niin pientä sinttiäistä uhkana. Parina nämä naurukyyhkyt soveltuvat erittäin hyvin yhteen: koiras on puolisokea, mutta huolehtii kokosokeasta naaraastaan hyvin. Oikeastaan sen suurimpana ongelmana voitanee pitää "tähtäystä": naurukyyhkyt parittelevat jatkuvasti ja paljon, mutta olen todistanut jo kymmenkunta kertaa kun tämä koiras parittelee naaraansa pään kanssa - siis väärin päin.

Toisaalta se kurnuttajavarpuskyyhky on nykyään täysin rauhallinen. Kaipa rakkaus tekee sellaisiakin ihmeitä!



6.6.2013 (IP)

Lihapakkauksen kannessa oli teksti "avaa". Ei, ajattelin kyllä paistaa koko muovilaatikon...



31.5.2013 (Yöllä) Kirjoista se tieto löytyy

Löysin netistä meemin, jonka mukaan ottamalla lähimmän kirjan ja lukemalla ensimmäisen kokonaisen lauseen sivulta 45 saa tietää millainen seksielämä on odotettavissa vuodelle 2013. Kaapista käsiini päätyi kirja nimeltä "Oudot Sanat", kirjoittaja Christopher J. Moore, ja lause kuului seuraavasti: "Nyt sillä on syvällinen ja monisäikeinen merkitys, joka ylittää taiteiden rajat; sitä voi käyttää niin flamencosta kuin härkätaistelusta."

Jaahas.



29.5.2013 (Ilta) Jälleensyntymää odotellessa

En muista ennustivatko tyhmiin asioihin uskovat käen kukunnasta elinvuosia vai onnen vuosia, mutta joka tapauksessa paikallisen käen mukaan niitä vuosia on edessäni paljon. Se kroonisen äänekäs siivekäs nimittäin "ennusteli" minulle kovaan ääneen ensin 148 vuotta, ja sitten pienen tauon jälkeen vielä satakunta lisää.

Että sitä 181 ikävuoden jälkeen tapahtuvaa yllättävää edesmenoa ja pikaista jälleensyntymää odotellessa...



28.5.2013 (Yöllä) Demokratiaa

Äärettömän Oudon Lomakkeen äänestysaika on nyt ummessa. Äänestyksen päivän kukkakuva-kampanjasta voitti Kekkonen, heti perässään kakkossijalla Kekkonen ja kolmannella sijalla Kekkonen. Sen sijaan Kekkonen pärjäsi äänestyksessä heikosti ja päätyi lähelle jumbosijoja. K.A.Fagerholm jäi nollapisteille, mikä ei yllättäisi yhtään vaikka valintanappi olisikin ollut olemassa. Äitis oli menestyi oletettua heikommin, varmaankin koska äitienpäivä oli ja meni, joten jopa Vaarinhousut sai suuremman äänisaaliin. Ei ja Juu päätyivät tasapeliin, mikä todistaa ikävän paljon suomalaisten mentaliteetista, kun taas Ehkä pääsi lähelle Kekkosen äänisaalista ja todistaa vielä ikävän paljon enemmän. Koska elämme demokratiassa jossa kansa päättää ja jossa jokaisen mielipide on yhtä tärkeä, leimaan jokaisen äänen turhaksi ja vääräksi ja asiat jatkuvat vanhalla ja oikeaksi koetulla tavalla, eli minä päätän ja muut ovat hiljaa.



26.5.2013 (Yöllä) Täytetyllä töyhtölunnilla

On taas kuulemma se aika vuodesta, jolloin Mikon firma vuokraa kokonaan jonkin huvipuiston työntekijöilleen. Ei, en ole menossa: sanotaan nyt vaikka näin, että keksin hemmetin paljon parempaakin tekemistä kuin survoutua tolvanajoukon kanssa räikeänväriseen muoviseen pyykkipunkkaan ja kirkua vesisuihkussa kuin syötävä. Jos haluaisin tehdä niin, pääsisin helpommalla siitäkin ilosta räiskimällä maalia kylpyammeen kylkiin ja kääntämällä vesihanan kylmimmälle. Ja kyllä siitä hitonmoinen älämölö nousisikin. Eikä loppuisi ennen kuin vesiroiskeet ja maalit olisi siivottu pois.

Lueskelin historiateosta kelttien druideista. Siihen oli katsottu parhaaksi liittää lyhyt katsaus nykyajan luonnonuskontojen (=mm. wiccalaisuus ja druidismi) uskomuksiin. Olipa muuten niin kauheaa ja maasta polkaistua sontaa, ettei moista saa aikaan kuin vatsatautinen koira automatkan jälkeen. Jos silloinkaan. Niin, minulla on useita mielipiteitä kaikista jotka uskovat esimerkiksi homeopatiaan, kummituksiin, reikihoitoihin tai luonnonjumaluuksiin. Lähinnä sellaisia mielipiteitä, jotka ilmaistaan parhaiten karjumalla samalla kun mielipiteiden kohdetta sivallellaan olan takaa jollain sopivalla astalolla. Hädän hetkellä vaikkapa täytetyllä töyhtölunnilla.

Kiitos ja hyvää yötä.



20.5.2013 (Yöllä) viettelys, kiusaus ja kidutus

Mikko huomautti jälkiruokaa syödessämme, että koska on olemassa ruokalaji nimeltä "kiusaus" (esim. kinkkukiusaus) ja toinen nimeltä "viettelys" (esim. mustikkaviettelys), niin pitäisi olla myös olemassa ruoka nimeltä "kidutus". Kyllä sellainen onkin. Se on nimeltään "Se mustikka-valkosuklaalevy jonka ostit lähetettäväksi ystävällesi ja jota et voi siksi syödä vaikka omasi onkin jo loppu".



19.5.2013 (IP)

Kun aloitimme talon laajennusprojektia, pari ystävää varoitteli siitä että rakentaminen on eräs suurimpia parisuhteen koetinkiviä. Emme ottaneet varoituksia kovinkaan tosissamme, sillä ostettuamme talon yli kymmenen vuotta sitten teimme peruskorjaukset ja sisustukset itse, eikä se vaikuttanut suhteeseemme negatiivisesti. Eilen, kun vietimme aikaa vasaroiden ja ruuvaten - samalla suukkoja vaihtaen, kuten tavallista - huomasimme, että rakentaminen on itse asiassa vain vahvistanut tätä suhdetta. Meille 'Torpin kanssa työskenteleminen toimii parisuhteen vahvistajana.



18.5.2013 (IP) Virheet

Nukumme yleensä aikamoisessa solmussa: yleisimmin jalkani ovat Mikon jalkojen välissä, Mikon käsi kurottuneena ylitseni, minun käteni Mikon kädessä ja Mikko kiertyneenä selkääni vasten. Viime yönä sain jalkaani pienen krampin ja jouduin siirtymään, jolloin Mikon... tietyt yksityisemmät osat pääsivät liikahtamaan rajummin, ja Mikko heräsi päästäen säikähtäneeni "au"-huudon. Kun kysyin tokkuraiselta vuodekumppaniltani olinko vahingossa satuttanut häntä, kuului vastaus: "Et, mulla jäi virhe leipätekstin väliin". Ilmiselvästi aviomies näkee edelleen unia asiakkaan dokumentaation kirjoittamisesta.

Olen tänään kutsunut Mikon osia "virheiksi". Juttu jaksaa naurattaa molempia. Mikon kanssa nauraminen on yksi niistä asioista, joita rakastan avioliitossani. Arvostan sitä melkein yhtä paljon kuin nukkumista yhteen painautuneena. Melkein.



18.5.2013 (Yöllä) Jengi taas kasassa

Eilen pihallamme oli kyykäärme. Päästimme sen päiviltä, sillä se oli matelemassa uhkaavasti suurten kyyhkyjen ulkoiluhäkkiä kohti, siis sitä häkkiä jossa elelee muutamia maailman uteliaimmista ja silityksenkipeimmistä linnuista (mukaan voi laskea kukon, jonka mielestä ihmistä kuuluu seurata kuin koira). En pidä tappamisesta ilman todella hyvää syytä, mutta kyyllä ei ole asiaa kilometrin säteelle linnuistani. En ole ikinä nähnyt täällä kyytä, joten kohtaaminen taisi järkyttää minua melkein yhtä pahasti kuin käärmevainaata. Ei kuitenkaan yhtä peruuttamattomalla tavalla.

Tänään taas metsässämme oli suuri mäyrä. Pari vuotta sitten näin toisen yksilön vajaan kilometrin päässä, ja viime kesänä kuulin sen liikuskelevan niillä samoilla alueilla, mutta tämä yksilö näytti suuremmalta. Tai ehkä siihen vaikutti vain viidenkymmenen metrin välimatka.

Viime talven jäljiltä löytyi runsaasti peuran jälkiä, rusakoita ja lintuja täällä on aina, haapanat ja sorsat ovat kansoittaneet pikkusuolammen laitamat ja pöllön ja käenkin ääniä on kuulunut. Nyt pitäisi vielä bongata se kettu, niin voisimme todeta jengin olevan tänäkin vuonna koossa.



17.5.2013 (Yöllä II) Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...

Tässä, äänestäkää lomakkeella. Tai mahdollisesti myös ei.

Kello on melkein 4 aamuyöstä. Huomaako sen?



17.5.2013 (Yöllä) Hymyili

Laulunopettajani sanoi viettävänsä kesän maalla. Huomautin Mikolle, että niinhän se on, maalla on ihan kiva olla kesät mutta vain hullu viettää talvisin aikaa maaseudulla. Ja siihen taas Mikko huomautti että "Hiljaa nyt, kun me asumme täällä".

Kaupassa ohitseni käveli joku nuorehko isä työntäen ostoskärryissä istuvaa arviolta parin vuoden ikäistä pikkutyttöä, joka hymyili minulle korvasta korvaan - suurempi hymy ei olisi se lapsen naamalle enää edes mahtunut. En pidä lapsista mutta osaan kyllä käyttäytyä, joten hymyilin takaisin - en vastaa ystävälliseen eleeseen negatiivisesti. Pikkutytön hymy levisi ilmeisesti vieläkin enemmän ja hän hihkui "Isi, tuo täti hymyili mulle!". Lapsen isä mutisi jotain hiljaista nolona ja painui hartioitaan kumaraan, ja pikkutyttö kiljui vastauksen vielä kovempaa: "hymyili se!". Vielä pitkältä seuraavasta hyllyvälistäkin kuului kyseisen lapsen huutoja keuhkojen täydeltä: "HYMYILI!"

Hyvä etten irvistellyt: se kersa olisi epäilemättä pirstonut pakastealtaiden lasit huudoillaan.



14.5.2013 (Yöllä) Tikapuiden huono onni

Väittävät, että tikapuiden alta kulkeminen merkitsee huonoa onnea. Minä taas väitän, että sellaisessa (tietenkin täysin teoreettisessa) tilanteessa, jossa aviomies seisoo niillä tikkailla jalassaan sellaiset hyvin laajalahkeiset shortsit ja jossa minä taas seison tikkaiden alla katsoen ylöspäin... niin, voisimme katsoa että asia kyllä olisi aivan päin vastoin. Teoreettisesti.

Tikapuista puheenollen: Mikon tikapuissa on kuvallinen lista oikeista ja vääristä käyttötavoista. Oikeissa on tietenkin niitä perustapoja, mutta kielletyissä tavoissa on varsin kryptisiäkin piktogrammeja, joista en aina edes ymmärrä mitä ne tarkoittavat. Eräässä niistä mies renkkuu tikapuilla puolimakuulla, mutta toinen on niin epäselvä etten edes ymmärrä miksi tikapuilla ja niissä kiinni on monta ihmistä ja kuvassa vauhtiviivoja sun muuta. Ensimmäinen päätelmäni oli, että valmistajan mukaan tikapuiden kanssa ei ole suotavaa tanssia vauhdikkaita tansseja kansoitetulla tanssilattialla. Se taas tarkoittaisi sitä, että tikapuilla itsellään on hyvin huono onni.

Tai hyvä onni, jos ei satu pitämään bileistä.



12.5.2013 (IP) Luonneviaksi voidaan laskea myös muovijoutsenten haukkuminen

Mikko koki pahimmanlaatuisen järkytyksen, kun komerosta kuuluivat odottamatta seuraavat kylmät ja lopulliset sanat: "Ja nyt sinä lähdet ulos tästä talosta. Sinä olet aina ollut tiellä ja harmiksi, ja olen kyllästynyt lopullisesti. Nyt haluan eroon sinusta". Ja minähän siellä tosiaan puhuin ja tarkoitin mitä sanoin. Sanat oli tosin osoitettu muovijoutsenelle.

Sukulaiset antoivat sen meille vuosia sitten, ja se oli tarkoitettu käytettäväksi paikallisessa luonnonvedessä purjehtimassa. Pidän kuitenkin aidoista linnuista enkä voi sietää muovia, mutten ole raaskinyt heittää sitä poiskaan, kunnes nyt päätin että se saa muuttaa toiseen varastoon. Onneksi hämmentynyt miespoloinen tajusi pyytää selvennystä moiseen töykeään ja varoittamattomaan lausuntoon.

Joskus hämmästelen sitä, miten Mikon kaltainen ihme jaksaa minua. Kun vertailen luonteitamme, näen Mikossa vain yhden lievän vian - hitauden - eikä sitä voida edes pitää vakavasti otettavana virheenä. Itsessäni näen luonnevian toisensa perään.

Ja joskus päättelen ettei hämmästely kannata, että on vain parasta nauttia jokaisesta sekunnista läheisyyttä, rakkautta ja kosketusta.



10.5.2013 (Yöllä)

Rakas päiväkirja. Tänään aviomieheni otti moottorisahan ja teki sillä olohuoneen hirsiseinään ison aukon. Päivä oli siis erittäin hyvä.



9.5.2013 (Yöllä) Höyhenperkeleet

Kaverini kyseli olenko lintukuiskaaja. En ole. Lähinnä toimenkuvaani kuvaisi titteli "lintuhuutaja": kattopalkit kajahtelevat, kun mylvin että "turvat kiinni, hemmetin höyhenperkeleet".

Mikon kuorsauskin kuulostaa siltä kuin sorsaa kuristettaisiin. Lintuajatukset vainoavat tänä yönä.



8.5.2013 (IP) Tietokone: loputtomasti tekemistä tyhmälle

Olin lisäämässä vesileimaa erääseen kokoelmakuvaani. Kyseisessä apuohjelmassa läpikuultava vesileima lisätään yhteen kenttään ja leimattava kuva toiseen, jolloin ohjelmisto liittää vesileimakentässä olevan kuvan leimattavan kuvan päälle. Tässä nyt saattoi käydä niin, että lisäsin epähuomiossa saman kuvan kumpaankin kenttään, jolloin ohjelma kirjoitti saman kuvan edellisen päälle. Ja koska en tajunnut miksi kuva ei muuttunut lainkaan, toistin prosessin kerran toisensa jälkeen, kunnes huomasin kirjoittaneeni saman kuvan päällekkäin - kertaa kuusi.

Tietokoneet on selkeästi kehitetty osittain myös siksi, että tyhmillä riittäisi tarpeeksi tekemistä ja he pysyisivät poissa suuremmista hankaluuksista.

Jos jotakuta ei-keräijää kiinnostaa kyseinen kokoelma, mainittakoon etten ole kuvannut siitä kuin tietyt osat, mutta kyseiset kokoelmasivut voin tyrkätä iloksenne. Keräilijät ovat ne varmasti nähneetkin. Aika suuri osa on vielä kuvaamatta, mutta kaipa senkin jossain vaiheessa joudun tekemään. sivu 1, sivu 2, sivu 3, sivu 4.



5.5.2013 (IP) Mittasin. Ei ylettynyt.

Varsin usein tyrmistyn kanssakeräilijöideni kiivasta kateutta ja katkeruutta. Jos olisin tässä vuosien varrella repinyt perseeni vastaavalla tavalla aina kun tarjoukseni ylitetään - usein viimeisellä sekuntilla - anukseni ulottuisi täältä Marsiin saakka.

Anteeksi kielenkäyttöni.



30.4.2013 (Yöllä) Entä jos savolaisetkin osaisivat jotain?

Virkanimike "tullivirkailija" on jotenkin kauhean pitkä ja kankea verrattuna sellaiseen ammattinimikkeeseen kuin "poliisi". Miksi emme nimeäisi tullissa työskentelevien ammattikuntaa uudelleen? Kävisikö "tulliisi?" Sitten savolaisetkin saisivat sanottua edes yhden sanan kieliopillisesti oikein ja venkoilematta



29.4.2013 (Ilta) Vielä huonommin menee

Kaveri päivitti FB-statukseen että "kohtaa aina pelkosi kasvokkain, niin ne katoavat". Olen aina ollut sitä mieltä, että kyllä mikä tahansa katoaa kun on tarpeeksi ruma naama.

Ja siis mitkä katoavat - kasvot vai pelot.



29.4.2013 (Yöllä) Ei hyvin mene

Täysjärkiset ihmiset voivat joskus lukea jotain väärin - kuten vaikkapa tapaus, jossa mainoksessa oli otsikko "AsuntoSatama", ja luin selvästi "AsuntoSaatana" - mutta vaaditaan melko heikkoa mieltä ajattelemaan väärin. Kuten nyt vaikkapa, no, esimerkiksi allekirjoittanut.

Olimme silloin olleet edellisenä iltana käymässä äidillä, ja äiti kuunteli juuri silloin Harry Belafonten kappaletta nimeltä "Venezuela", jossa lauletaan "I met her in Venezuela / with a basket on her head", eli laulussa siis kerrotaan naisesta jolla on päänsä päällä kantokori. Mutta kun seuraavana aamuna heräsin ja se hemmetin laulu soi päässäni, jostain syystä korvissani soi "--with a blanket on her head". Ja siispä makasin liki minuutin sängyssä ihmetellen tokkuraisesti sitä miksi naisella olisi peitto päässänsä sekä sitä, mikä naisella päänsä päällä oikeasti olikaan.

Että näin taas tällä kertaa.



28.4.2013 (Yöllä) Ilkimyksellisti

Lauantain levoton saunakeskustelu:
Katte: "--löin itseni kanssa vetoa siitä, että olisit nukahtanut saunan lämmitessä. "
Mikko: "No, miten kävi?"
K: "Kertoimet nukahtamisesi puolesta olivat korkeat. Minä hävisin ja Katte voitti."
M: "Sinä olet sitten optimisti tuossa."
K: "Hm?"
M: "Optimistin mielestä on hyvä idea lyödä itsensä kanssa vetoa, koska siinä voittaa joka tapauksessa. Pessimisti taas päättelee että häviää joka tapauksessa."
K: "Mutta minäpä en ole kumpikaan. Edustan suuntausta nimeltä ilkimyksellisti. Se tarkoittaa sitä että kävipä kummin tahansa, saan tuntea vahingoniloa hävinnyttä kohtaan."



27.4.2013 (IP) Miehillä ei ole oikeutta olla oikeassa

Paikallinen optikko lähetti kupongin ilmaiseen näöntarkastukseen. Siinä katsottiin hyväksi kertoa että "ikääntyessä näkö heikentyy huomaamatta". En ehtinyt hillitä itseäni yhtään vaan karjaisin äkämystyneenä että "minähän en vanhene!". Mikko katsoi minua tietokoneensa yli ja totesi että "Olihan se huonosti muotoiltu, mutta kyllä kaikki vanhenevat joka päivä". Nyt tekisi mieli potkaista tuota miestä. Aviomiehillä ei pitäisi olla mitään oikeutta olla oikeassa.



26.4.2013 (Yöllä) Lintuasioita ja muuta

Deco black&cream. Olin alun perin ajatellut värikkäämpää "allsorts"-versiota samasta kengästä, mutta tämä soveltui hienosti aiemmin ostamaani Deco-olkalaukun mustaan versioon. Kyllä, Minna Parikka Universum on edelleen eräs suosikkipaikoistani koko maassa.

Mikko ihmetteli sitä, kuinka utelias riikinkukkokyyhkystä on tullut - se juoksee nopeasti ovelle aina kun tulemme lintutalolle, ja kurkistelee ja tarkkailee läheltä aina siivouksen ajan. Eilen sain selville sen verran ettei se lintu utelias ole, vaan rakastunut - tuo hupsu höyhenpentele on mennyt ja ihastunut talvisaappaisiini. Kyseiset saappaat ovat valkoiset, lattapohjaiset ja niissä on karvareunus, joka kyseisen linnun mielestä on äärettömän viehkeä. Sääli että ihastuksen tunne on kyllä tässä tapauksessa täysin yksipuolinen.

Suurten kyyhkyjen ulkolakassa taas on tullut yleiseksi tavaksi tulla koko joukolla ovelle kerjäämään herkkupaloja aina kun saavumme näköpiiriin. Kyyhkyjen kanssa elelevä kääpiökoch-kukko olisi tulossa syliin saakka vain saadakseen parhaat palat. Samaa ruokaa on usein kupissa, mutta se maistuu paremmalta kun sen saa kädestä. Älkää ihmessä kysykö mikä logiikka siinä on, sillä en tiedä.



24.4.2013 (Ilta)

Tänään havainnoitua: aviomiehen puheesta saa huomattavan huonosti selvää, mikäli aviomiehen naama on puhuessa painettu rintavarustusta vasten. Jälleen yksi riemuvoitto kokeilevalle tieteelle, hip hurraa!



20.4.2013 (Ilta)

Ihmettelin tänään mikä Mikkoa hymyilytti. Se kuulemma johtui siitä, että arvon aviomies on kuullut juttuja muiden naisten PMS-oireista: kiukunpuuskia, kytevää raivoa, kroonista siivoamista, puolison suuntaan tappavalla vauhdilla lenteleviä teräviä esineitä ja niin edelleen. Minun oireeni - aviomiehen huomioinnin mukaan - koostuvat hellyydestä ja halailusta.

Totta kai se on. Voin olla kärsimätön ja nopea suutahtamaan, mutten ikinä PMS-oireena. Nautin elämästäni suhteettomasti, eivätkä... tietyt asiat... vaikuta siihen mitenkään.

' Painonikin on muuten alkanut taas putoamaan. Huomasin sen jo muutama viikko sitten (lähinnä koska olen alkanut nukahtelemaan esimerkiksi istuessani tietokoneen ääressä), mutta nyt painon tipahtaminen jo näkyykin. Äitikin kommentoi jo asiasta.



20.4.2013 (Yöllä) Hyvä ateria kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tämän päivän voisi oikeastaan tiivistää yhteen objektiin: kana, joka täytettiin appelsiinilla, omenalla, krutongeilla ja persikalla, tarjoiltuna paistettujen perunoiden kera. Eikä oikeastaan juuri mitään muuta tarvitse sanoa.





18.4.2013 (Yöllä) Säynätsalon Esso voi olla jollekulle turistikohde

Lauantaina saunan jälkeen Mikko valitteli väsymystä, joten ehdotin "Juo vähän", ja tarkoitin tällä siis Coca-Colaa. Mikko naurahti, että tuskin useinkaan vaimo neuvoo miestänsä juomaan. Ihmettelin ääneen sitä, että suomalaiset ovat kovia juomaan - he juovat sekä iloonsa että suruunsa, mutta koska on se mielentila jolloin he eivät juo? Mikon mukaan se aika tulee "Kun viina loppuu". Mietin hetken. "Tuohon en muuten keksi mitään vastaväitteitä."

Valkosipulikrutongeilla täytetystä maustetusta kanasta höysteineen on tullut Mikon suosikkiherkku. Kunhan se tehdään kunnolla, samaan tapaan jolla sitä Ranskassa valmistettiin. Onneksi Suomesta saa silloin tällöin kokonaisia kanoja tuoreena. Pakastekanakin menettelee, mutta lopultakin pakastekanan nauttimisen tunne on vähän sama kuin jos odottaisit pääseväsi katsomaan lomamatkallasi vaikkapa Egyptin pyramideja tai Louvrea, ja päätyisitkin Säynätsalon Essolle. Siis melkoinen pettymys.



13.4.2013 (yöllä, osa II)

Niin niin, sanattomaksi vatkaan huuliani yllättävänkin usein.

Siiri ihmetteli eikö kilpailussamme ole useampia tuomareita, koska kuulemma kunnon "kissatappeluun" tarvitaan useampia ihmisiä. Se kuulostaa melko hämmentävältä, sillä olen saanut aikaan kissatappeluita jopa yksin itseni kanssa.



13.4.2013 (Yöllä) "Sanaton" ei tarkoita samaa kuin "hiljainen"

Ystäväni kertoi tänään, että hänen vaimonsa, joka ei yleensä pidä monestakaan ihmisestä, oli pitänyt minusta. Ja mikä vielä mielenkiintoisempaa: hän oli sanonut kuulemma, ettei ole koskaan tavannut ketään jolla olisi yhtä hyvät käytöstavat.

Olen sanaton. Tai ainakin melkein.



12.4.2013 (IP)

Päivästä tulee taas aivan tietynlainen, kun eräs parhaista ystävistäsi solvaa sinua despootiksi. Kyllä Juho, kyllä solvasit, ihan selvästi ;)



7.4.2013 (IP) Käsityskyky avartuu liikaa

Eilen lintutaloa siivotessa iski tajuntaan uusi fakta. Kas kun luonnossahan linnut etsivät ruokansa ja siemenensä itse maasta ja puista, mutta lemmikkilinnuille täytyy siemenet, pelletit, hedelmät ja vihannekset tarjota kuppiin. Niin itse asiassa mehän olemme... "lintujen keinosiementäjiä".



6.4.2013 (Yöllä) Yleistekninen vempele

Kun äiti oli maininnut tädilleni minun leipovan sämpylöitä, oli täti väittänyt ettei ole mahdollista leipoa leipää ilman leipäkonetta. Voi elämän kevät! Olen kyllä kuullut että kodeissa on tarpeen olla sellaisiakin teknisiä vempaimia kuin munankeitin, riisinkeitin, popcorn-kone, vedenkeitin ja niin edelleen. Minullakin on sellainen mielenkiintoinen ja hieno väline, jossa on kaikki nuo toiminnot ja monia muitakin. Sen nimi on "kattila".



4.4.2013 (Yöllä) Botanistisia huonoja ideoita

Viisaammat ja terveysasioissa koulutetut kertoivat, että nilkka tulee pitää sidottuna siteellä koko ajan, että sitä pitää lepuuttaa, ja että sen ympärillä tulee pitää kylmäsidettä. Ja mitä teen? Kuuma kylpy, jonka jälkeen side unohtuu lattialle, vietän tunnin nostellen ja kantaen raskaita palkkeja laajennusosassa, ja päälle lintutalon siivous sekä hieman puuhastelua orkideojen parissa. Seuraava mielenkiintoinen kysymys on se, miten saan kengän mahtumaan turvonneeseen, aristavaan jalkaani?

Onneksi reflekseissäni ei ole mitään suurempaa vikaa: sain eilen kiinni hiiren. Elävänä. Käsin. Nopea se oli, mutta olen jo lapsesta saakka osannut ottaa merestä pikkukaloja kiinni paljain käsin, eikä hiiri ole toivoton vastus. Se oli tosin sen hiiren loppu ja turmio.

Jossain välissä viime talvea tehdessäni quacamolea sain yhden "päänpistoistani" (joiden lopputulos ei välttämättä ole aina hyvä) ja istutin kaksi avokadonkiveä multapurkkeihin. Purkit pistin muiden koepurkkieni joukkoon ja kastelin niitä silloin tällöin. Tällä hetkellä toinen purkki sisältää metrin pituisen avokadopuun alun ja toisella taimella on pituutta reippaat puolitoista metriä. Muissa "koepurkeissa" (tai tarkalleen sanottuna ämpäreissä) on sisätiloissa kukkivia tulppaaneja, krookuksia, narsisseja, scilloja, helmililjoja ynnä muuta. Ei tämä ole ensimmäinen kerta: kun olin lapsi, äiti sai useampaan otteeseen hämmästellä niitä kasveja, joita versoi hänen huonekasvisammioistaan. Sillä tavalla onnistuin kasvattamaan esimerkiksi pari appelsiini"puuta", jotain taimia mandariinista sekä yhden avokadon, joka ehti kasvaa kattoon saakka ennen kuin äiti bongasi sen valtavankokoisen palmun takaa - ja teki lopun botanistisesta kokeilustani.



2.4.2013 (Yöllä) Kunnianhimo voi olla paha asia

Loppusuoralla urakka nimeltä "Rooma antiikista nykyaikaan vierailijoiden ja asukkaiden silmin". Mutta ehdottomasti jollakin paremmalla otsikolla.

Nilkkani ohitti sormen palorakon kilpailussa kipeimmän ruumiinosan tittelistä. Odotan kauhulla sitä, että jokin muukin osaseni päättää ryhtyä kunnianhimoiseksi.



1.4.2013 (Yöllä) Krooninen tyhjäpäisyys

Juuri päättyneen päivän ikävin kokemus tuli 250 asteeseen lämmitetystä uunista: ruokaa uunista ottaessani onnistuin nimittäin iskemään yhden sormenpäistäni kuumaan metalliritilään. Sain valtavan valkoisen rakon sormenpäähäni. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt todistamaan tyhmyyttäni - saunalta lähtiessä Mikko antoi käteeni metallisen taskulampun, sillä saunapolku on yhä pimeänä kunnes ehdimme kytketyttämään pihavalaisimet. Nautiskelin jääkylmän taskulampun tunteesta palanutta sormeani vasten ja kompuroin sandaalit koivessa pitkin lumihankea, kunnes vasta kotiovella tajusin että olisin voinut käyttää lamppua myös polkuni valaisemiseen...

Kysyin myös aivan turhaan Mikolta haluaisiko hän alhaalta vaikkapa Mignon-munan, mandariinin, kupillisen kahvia tai korvapuustin, sillä vastaus oli tietenkin "kaikki". Ja mitäpä muuta saisi olla? Vaikkapa keittiön tiskipöytä?



29.3.2013 (Yöllä)

Olen muuten onnistunut tekemään jotain ikävää nilkalleni, vaikken tiedä mitä, koska en ainakaan muista nyrjäyttäneeni sitä aivan lähiaikoina (mikä on kieltämättä epätavallista sekin). Portaissa kulkeminen on muuttunut varsin mielenkiintoiseksi ja yllättävän äänekkääksi toimenpiteeksi. Mikäli kirouksillani ja annatteluillani olisi hitusenkin lisää volyymia, ne riittäisivät kuorimaan petsit paneleista ja tipauttamaan tapetit seiniltä.



28.3.2013 (Ilta) Seismistä aktiviteettia Hausjärven tapaan

Tässä maassa on vain yksi liikkuva ja liitoksissaan natiseva mannerlaatta ja se olen muuten minä, ja se joka erehtyy ehdottamaan minulle jotain niin pliisua kuin romanttisia komedioita tai -musikaaleja kerjää konfliktia ulkomaiden kanssa sekä syytöksiä luvattomasta ydinkokeesta. Jo pelkkä sellaisesta roskasta kuuleminenkin nostaa sisäistä lämpötilaani niin hälyttäviin lukemiin, että joudun pysyttelemään kaukana Ilmatieteen laitoksen koemittausasemista jotten vääristä lämpätilastoja. Suuri päällikkö mannerlaatta on puhunut.



25.3.2013 (Yöllä)

Joka ikinen ilta seitsemän aikaan alan odottamaan kuumeisesti yön tuloa. En siksi että olisin väsynyt, vaan siksi, että pääsen sujahtamaan vuoteeseen Mikon syliin ja nukahtamaan aviomiestäni vasten.



23.3.2013 (Ilta) Diktaattori sanelee

Lautastanian syntyperäisenä ja Lahtistanian valloittaneena diktaattorina tulin siihen päätökseen, että koska on olemassa auttavia puhelimia nuorille, alkoholisteille, pahoinpidellyille ja ties mille muille ryhmille, pitäisi olla myös neuvova puhelin ilkeille yksinvaltiaille. Englanniksi sen nimi olisi dicta-phone.

(Jos joku ei tajunnut: hyi, häpeä)

Mikon mielestä dicta-phonessa pitäisi simuloida kotiaan kaipaaville pakolaisille vapaavalintaisen hullun diktaattorin houreita. Voisi vapaasti valita vaikka Castron, Kim Jong Unin tai al-Assadin raivokasta paasausta ja mölinää. Mussolinista tai Francosta saisi sitten alennusta.



22.3.2013 (Ilta) Alas murteet

Taas lyhykäinen käväisy Minna Parikalla. Uudet ostokset:
Deco shoulder (black) sekä Art (mint)
Seuraava reissu heti kun loput ennakkotilaamani tuotteet saapuvat.

Kirjaston ovessa luki "savuton vyöhyke", ja hetken luulin lukeneeni "savoton vyöhyke". Luulin kirjaston liittyneen murteidenvastaiseen taisteluun ja riemuitsin ohikiitävän hetken ajan.



18.3.2013 (Yöllä)

Äiti: "Voitko tuoda punaviiniglögiä? Tarvitsen kuumaa juotavaa saadakseni keuhkon kuntoon."
Minä: "No ei sitä hitto keuhkoihin vedetä!"

Well thank you, Captain Obvious!



15.3.2013 (Iltaa, kansalaiset)

Mikon oikutteleva kännykkä soitti taskupuhelun firman seminaarista, jossa oli motivaatiopuhujana kuulemma Mato Valtonen. Puhelu kesti alle kymmenen sekuntia, mutta jo siinä ajassa päättelin että kyseinen puhuja kuulostaa vihaiselta orangilta peltitynnyrissä. Etenkin sen jälkeen kun joku on ottanut ja roiminut halolla muutaman iskun tynnyrin kylkiin. Aihe oli jälkeenpäin tulleen anteeksipyyntö-tekstiviestin mukaan "luova hulluus". Epäilen syvästi ja synkästi "luovaa" osuutta, mutta "hulluuden" voin hyvin uskoa. Kyllä sitä nyt kuvittelisi aikuisista ihmisistä koostuvan yleisön uskovan vähemmälläkin huutamisella.

Saatanan mölyapina.



14.3.2013 (IP)

Mikon 50-vuotispäivät vietetään elokuussa - tarkempi päivä varmistuu myöhemmin. Kutsuvieraslistaa koostetaan, tarjoiluyrittäjä on löytynyt (ja äärettömän innoissaan suuresta ja epätavallisesta haasteesta, häntä lainatakseni "--kun aina pyydetään vaan sitä karjalanpaistia!") ja ohjelmistonkin koostaminen on alkanut. Mikäli kaikki menee putkeen, pitäisi tästä seurata huikean makea juttu.



12.3.2013 (Ilta) Vedä kuule itse

Käväisimme taas ravintolassa syömässä. Sanottakoon, että teen kyllä itse parempaa saltimboccaa kuin tuon paikan kokki: saltimboccassa pitäisi olla salviaa ja mausteitakin. Suomalaiset pitävät kyllä yllättävän mauttomasta ruoasta. Mikon annos oli onneksi parempi.

Toissapäivänä kiireessäni pyysin ystävääni tuomaan ruokakaupasta paketin kanansuikaleita fajitas-annosta varten. Tuodussa paketissa oli kulma, jossa luki "vedä tästä". Ja minähän vedin. En kyllä vieläkään tiedä mitä valmistaja oletti minun tekevän sillä pienellä kulmasta irronneella muovinpalasella, joka vetämisen ainoana tuloksena käteeni jäi - siis saksien lisäksi, kun jouduin kuitenkin leikkaamaan paketin päältä auki saadakseni kanan paketista.

Tai ehkäpä kyseinen muovinpalanen oli jotenkin erityinen?



11.3.2013 (Yöllä)

Oletusarvona näyttää olevan se, että mikäli ihmisellä ei ole karvalemmikkiä - koiraa, kissaa tai kania - hän ei pidä eläimistä. Se on väärin. Kyllä minäkin eläimistä pidän.

Erityisesti kermakastikkeella.



9.3.2013 (IP)

Eräs tiukasti sinkkuelämää kannattava ystäväni väitti kerran, ettei parisuhteesta ole juurikaan käytännön hyötyä. Mikon aamulla vuoteeseen tarjoilema aamiainen todistaa päinvastaisesta. Mainitsematta mitään muista iloisista, miellyttävistä eduista.

Päivät kuluvat melko tarkasti työn ja rakennuksen parissa, mutta aamut ja illat kuuluvat meille molemmille.



28.2.2013 (Ilta)

Yöllä, kun olin jo sykertynyt Mikon syliin nukkumista varten, käytiin seuraava uninen keskustelu, joka joko osoittaa että nukkumaan ryhtyvät pariskunnat puhuvat omituisista asioista, tai vaihtoehtoisesti että pariskunnalla tarkoitetaan vähemmän omituisia ihmisiä:
Mikko (uneliaana): "Kulta, keksin juuri ratkaisun Syyrian kriisiin".
Katte: "Mmmm?"
M: "Poistetaan alueelta siviilit. Sitten annetaan kummallekin osapuolelle valtaisa määrä lyhyen matkan ohjuksia ja vapaat kädet."
K: "Hyvä, kulta. Mutta saanen huomauttaa, että jos minä olisin kertonut tuon jollekulle, minulle olisi sanottu että hyi kun olen ilkeä ja epäinhimillinen."
M: "Kyse on kontekstista. Minä kerroin tämän vain sinulle."
K: "Aha. Mikko?"
M: "No?"
K: "Hyi kun olet ilkeä ja epäinhimillinen."

Olen ollut viimeisen viikon aikana uskomattoman unelias ja väsynyt. Saan taas hädin tuskin pidettyä silmäni auki muutamaa tuntia pidempään, ja ajatuskin takkuaa.

Eräs vanha ystävä (en paljasta nimeä, ikää, sukupuolta tai asuinpaikkaakaan, hähää) muisteli, että kun olimme lukioikäisiä, eräissä kotonani talvella pidetyissä rajummanpuoleisissa bileissä hånet oli lukittu ulos pakkaseen pelkät sukat jalassa, koska hän oli mennyt juomaan hiukan liikaa. Olin itse vetäytynyt jo Mikon kanssa makuuhuoneeni puolelle, joten ei ihme etten ollut koskaan kuullut asiasta. Kyseinen ystävä toimii nykyään opettajana: kyseenalaiseksi jäi vain se, että mikäli hänen oppilaansa saisivat selville sen että opettaja jäi kännissä ulos sukkasiltaan pakkaseen kännitilan takia, olisiko hänen katu-uskottavuutensa joko a) suurempi vai b) juu ei.



25.2.2013 (Ilta)

Pari viikkoa raskaampaa aikaa, mutta talonkunnostusprojekti on taas edennyt pitkin harppauksin. Ja etenee edelleenkin. Väsymys tosin alkaa painamaan.

Luulin lukevani vanhasta lehtiotsikosta, että Pohjois-Karjalan ohjuskoe suututti kansainyhteisön. Kyse oli tietenkin Pohjois-Korean ohjuksesta, mutta ehdin jo miettimään, että takuulla suivaantuisin itsekin, jos joku murretta vääntävä mulkoturpa jostain Joensuusta saisi vielä ohjuksenkin käsiinsä. Korealaisista vielä tietää sen mitä ne sillä ohjuksella tekevät. Mutta karjalaisten kanssa...!



7.2.2013 (Ilta)

Mikko pitää kovasti Kiinan historiasta. Oma kiinnostukseni ei yllä sinne - oikeastaan Kiinan historia tiivistetyssä ja toistuvassa muodossaan on seuraava: nelikirjaimisen dynastian keisari [neljä kirjainta-kolme kirjainta] kuoli, kun hänet syrjäytti valtaistuimeltaan keisari [kolme kirjainta- neljä kirjainta], ja hänet taas teurasti sotajoukkoineen keisari [neljä kirjainta-kolme kirjainta], jonka päästi päiviltä keisari [kolme kirjainta - neljä kirjainta] seuraavasta dynastiasta, ja niin poispäin. Ai niin, ja kaikilla oli vinot silmät, hassut hiukset ja paksuja silkkikaapuja päällänsä.

Mikon työnantaja antoi työntekijöilleen lahjaksi sateenvarjot. Mikko arvostaa firmaa, ja hänen assosiaationsa sateenvarjosta oli heti "Yhteisö suojaa". Pessimistisen luonteeni ensimmäinen ajatus oli kylläkin "Onpas Suomessa paska sää".



4.2.2013 (Ilta II)

Jos vielä yksikin typerä ahteeriläpi kysyy minulta miksi meillä on niin suuri talo, niin vastaan varmasti että v-ttu, siksi että saunatontut vintiltä käskivät. Tai siksi, että saisin taas selittää yhdelle persääliölle sellaista mikä ei tippaakaan kuulu hänelle.



4.2.2013 (Ilta)

Näissä unilääkkeissä on karmea sivumaku. Aamusta alkaen kaikki makea saa happaman sivumaun. Se haihtuu paria tuntia ennen nukahtamista, joten koko päivän mehu maistuu lääkkeeltä ja hedelmät hapantuneilta. Vain suklaan makeus on riittävä, ja siinäkin aistin lievän sivumaun. Viimeiset päivät ovat olleet poikkeuksellisen epämiellyttäviä.



31.1.2013 (Aamu)

Suuremmilla papukaijoilla on suurten lentohäkkien lisäksi vapaalentoajat, sillä vaikka useita metrejä pitkät aviaariot riittävät pienemmille linnuille, suurille nekään eivät ole tarpeeksi. Linnut tietävät kuitenkin varsin hyvin milloin on aika olla aviaariossa ja milloin lentotiloissa, ja siivousaika on ehdottomasti sisälläoloaikaa. Tanimbarinkakaduista Lunar kokeili viime viikolla rajojaan ja tuli luvatta ulos siivousaikaan: se kieltäytyi menemästä aviaarioon komennosta, joten nappasin mutkitta linnun haaviin ja laitoin sisään. Eilen se kokeili samaa temppua uudelleen, mutta riitti kun karjaisin "Lunar heti sisään" ja otin käteeni haavin: se kipusi muitta mutkitta aviaarion seinää alas ja ovesta sisään ja katsoi sitten kysyvästi ja päätä kallistaen tyyliin "Menikö se nyt varmasti oikein?"

Kääpiökoch-kukko taas on oppinut rakastamaan hedelmänsyöjien low iron-pellettejä. En usko niiden eroavan niiden maultaan peruspelleteistä - oikeastaan syynä on kai se, että low iron-pellettejä saa vain kerjäämällä ja peruspellettiä tylsästi ruokakupista: niinpä se tulee heti vastaan talvitilojen ovelle, kurkottelee kiihtyneenä ylöspäin, ja tarvittaessa yrittää seurata aviaariosta ulos asti. Se nyppii nätisti pelletit kämmeneltä, vaikka Mikko väittääkin sen ajoittain yrittävän nokkia myös sormenpäitä. Nykyään se sietää jopa silittelyä, jos palkkiona on muutama pelletti kädestä syötettynä, ja hyppäisi oletettavasti syliinkin istumaan, jos kämmentä ei heti laskettaisi ulottuville.



29.1.2013 (yöllä)

Lahtistanian diktaattorin hullussa koekeittiössä koekaniinina toimii arvon herra Mikko Lahti, koekaniinitunnus "aviomies". Koekaniini kokeili tänään improvisoitua ja paikan päällä keksittyä mustikka-mustaherukkakakkua, ja näyttää edelleen voivan erinomaisen hyvin.



27.1.2013 (Ilta)

Mikko-rukka kärsii kuivasta ihosta talvisin. Minun pitäisi öljytä rakkaani selkä päivittäin, mutta kultani ei halua teettää sitä minulla, koska kuvittelee sen olevan "työtä". Niinpä odotan kunnes Mikko on nukahtanut ja kääntyy unissaan kyljelleen, ja rasvaan selän sitten. Mikko teeskentelee ettei herää siihen, ja minä taas teeskentelen etten koskaan häntä rasvannutkaan.

Hupsu mies. Ikään kuin aviomiehen selän rasvaaminen voisi olla muutakin kuin suurta iloa ja huvia.



23.1.2013 (Ilta) Pastillipeli

Useimmat varmaankin tuntevat vähintään maineelta Läkerolin Dents-pastillit? Olen pahasti addiktoitunut Strawberry Cream-pastilleihin - nielen niitä laatikkokaupalla. Askeja sai jatkuvasti raahata kaupasta kotiin, joten tilasin saman tien niitä suurissa 1850 pastillin rasioissa. Kolme rasiaa, eli n. 5550 pastillia. Ensimmäinen reaktioni oli avata rasia ja nuuhkia nautinnolla. Toinen, tosin toteuttamatta jäänyt impulssi oli tunkea koko naamani pastillimereen. Ja kolmas (ja jälleen toteuttamatta jäänyt) ajatus oli pelata live-versiota Pac-Manista suurella lattiapinta-alalla ja pastilleita hyväksi käyttäen. Ja sitä paitsi veikkaan, että Mikko ei kuitenkaan suostu pukeutumaan värilliseen haamukaapuun.



18.1.2013 (IP) Tyhmä Hippi

Minulla on tuttava, josta käytän nimeä "Tyhmä Hippi". Tyhmän Hipin elämässä tähän mennessä muunmuassa seuraavaa:
Tyhmä hippi ihastelee hiirtä: voi kun se on suloinen nappisilmä. Hiiri syö Tyhmän Hipin ruokaa ja sontii kaikkialle. Tyhmä Hippi ostaa elävänä pyytävän hiirenloukun Ruohonjuuresta ja vie hiirulaisen "luonnolliseen ympäristöönsä" eli lähimetsään, jossa olettaa sen elelevän lumipalatsissa koko talven. Hiirulainen palaa Tyhmän Hipin pikkutaloon - viidensadan sukulaisen saattueen kera.
Tyhmä Hippi ihastelee pientä, ruskeaa perhosta makuuhuoneessa. Tyhmä Hippi iloitsee, miten perhosetkin hakevat turvaa ihmisten suojista. Puoli vuotta myöhemmin Tyhmä Hippi löytää loput koiperhoskoloniasta... vaatekomerostaan. Oi voi.
Tyhmä Hippi ruokkii rusakoita, koska ne ovat hienoja eläimiä. Tyhmä Hippi huomaa myöhemmin myös ruokkivansa samalta ruokintapaikalta rottapopulaatiota. Keväällä Tyhmä Hippi havaitsee, että rusakot ovat jälkiruoaksi popsineet myös omenapuut. Ja päärynäpuun. Ja luumun.
Tyhmä Hippi ihastelee, millainen luonnon ihme on etana. Tai siis tarkasti ottaen lehtokotilo. Tyhmä Hippi ei kuuntele ohjeitani pikaisesta etanamyrkyn hankinnasta, saati sitten etanoiden keräämisestä ja tappamisesta kiehuvalla vedellä. Sehän olisi julmaa! Tyhmä Hippi antaa lehtokotiloiselle hiukan salaattia ja valokuvaa sitä nettiin. Ja pian Tyhmä Hippi hämmästelee, kuinka nopeasti etanat syövät ekologiset mansikat, luomutomaatit, yrtit ja kukkaset penkeistä. Ynnä kaiken muunkin.

Ja niin edelleen, lähes loputtomasti. Tyhmä Hippi olisi huvittava, ellei hän olisi niin äärettömän tyhmä ja rasittavan hippi.



16.1.2013 (Ilta) Joulusta jälkikäteen

Linnuillamme olisi paljon opittavaa vaatimattomuudesta. Koska siinä tyhmässä joululaulussakin sanotaan että "tule varpu riemulla, ota siemen multa". Eikä todellakaan "tule tanimbarinkakadu riemulla, ota MP3-soitin multa". Vaikka sitten olisikin tammikuu.



13.1.2013 (Yöllä)

Käväisimme katsomassa Hobitin Juhon kanssa. Voin sanoa ainakin sen verran, että elokuvateatterit joko suuresti aliarvioivat ihmisten kuuloa, tai sitten korvani ovat vain yliherkät: sain vuosisadan pääkivun. Kotiin palattuani heitin myös odottamatta ehkä maailman surkeimman vitsin: kas kun Angmarin noitakuningas (Witch-King of Angmar) on oikeastaan vain kuulovirhe, sillä joku vaan kysyi että "Which king of Angmar?" Jopa Mikko yllättyi, sillä noin surkean vitsin laukomiseen luulisi tarvittavan jo ihmettä.

Käväisimme myös Minna Parikalla. Uusin ostoksena oli pari Myra-saappaita, tällä kertaa mustana.
Myra black.
Käsilaukut ja käsineet eivät mahtuneet yhteiskuvaan.



10.1.2013 (Ilta) Kaurahalme käsilaukussa

Näin unta, jossa äiti soitti kännykkääni kertoakseen että hänen käsilaukussaan kasvaa kauranoraita ja tulppaaninsipuleita. Hän oli juuri kertomassa miksi, kun Mikko herätti minut. Se oli niin omituinen uni, että piti soittaa äidille ja kysyä.

Mikko on jaksanut autuaan kärsivällisesti vaikeuksiani, kun olen yrittänyt muuttaa vuorokausirytmiäni. Olen synnynnäisesti yöihminen: tein mitä hyvänsä, vuorokausirytmini kääntyy parissa päivässä siihen, että herään aikaisintaan kello 10 ja mieluiten vasta puolen päivän jälkeen ja vastaavasti valvon myöhään yöllä. Olen nyt yli kahden viikon ajan taistellut muuttaakseni rytmin samaksi kuin Mikolla, eli ylösnousu kahdeksan aikaan aamulla. Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että nukahdan viimeistään kahdeksalta illalla, nukun kaksitoista tuntia, olen jatkuvasti uupunut ja kipeä kaikkialta, ja aina muutaman päivän välein romahdan täysin ja nukun päiväunia, joiden avustamina vuorokaudesta tulee nukuttua melkein 20 tuntia. Olen nukkunut viisitoista tuntia viime yönä: silti kaipaan unta niin että haluaisin itkeä, ja jalkani ja käsivarteni särkevät.



6.1.2013 (Yöllä) Mikko valvoo

Mikko ehti pariin otteeseen vakuutella että häntä vain väsyttää, ei nukuta. Vuoteesta aina kyselyiden välissä kantautunut kuorsauskin todisti sen puolesta: selvästi oli ankara ja huolellinen valveillaolo käynnissä. Lopulta ravistelin äänekkäästi hereillä olevaa aviomiestäni ja neuvoin, että jospa hän kuitenkin ottaisi vaattet pois ja kävisi suihkussa, niin voisi jatkaa valvomistaan vuoteessa ja peittojen välissä.



2.1.2013 (Ilta)

Terveisiä täältä pyhän Turpakiinnistisen uskontokunnan lahkosta nimeltä sen seitsämännen päivän turpakiinnistit. Kirkko on mutta kukaan ei ole tervetullut - etkä varsinkaan sinä, senkin epämiellyttävä paskiainen - turpakiinnistisiä pyhäpäiviä on vuodessa 365, ja jos kirkkoherra yrittääkin saarnastuolistaan sanoa jotain, niin on yleinen velvollisuus huutaa "turpa v-u kiinni!". Tiedätte velvollisuutenne. Nyt hiljaa siellä. Täällä yritetään nukkua.





Päiväkirja vuonna 2003
Päiväkirja vuonna 2004
Päiväkirja vuonna 2005
Päiväkirja vuonna 2006
Päiväkirja vuonna 2007
Päiväkirja vuonna 2008
Päiväkirja vuonna 2009
Päiväkirja vuonna 2010
Päiväkirja vuonna 2011
Päiväkirja vuonna 2012
Päiväkirja vuonna 2013
Päiväkirja vuonna 2014
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja, uusin