Disclaimer: K. M. Lautanen on pessimistis-aggressiivinen naisihminen, ja tämä on kyseisen naisotuksen päiväkirja. Sen lukemista ei voida suositella edes pääosalle aikuisista ihmisistä. Tämä on aikuisen ihmisen päiväkirja kohdeyleisönään muita aikuisia ihmisiä, eikä sovellu lapsille. Epäilemättä tekstin suorasukaisuus loukkaa useampaakin kansalaista. Se on kuulkaa voi voi. Lukemalla eteenpäin sitoudut siihen, että ymmärrät em. kohdat. Jos mielipiteesi eroavat omistani, voit puolestani tunkea ne sinne mihin aurinko ei paista. Sarkasmivaroitus!

Palautetta saa lähettää mailitse osoitteeseen kmlahti [AT] gmail.com tai blogin omalla lomakkeella. Jos olen epätavallisen hyvällä tuulella, saatan jopa teeskennellä välittäväni jonkun muun mielipiteistä, mutta se on hyvin epätodennäköistä.





31.12.2010 (IP) M. Everest

Kaikki naiset taitavat ajoittain kärsiä vaivasta nimeltä "mies joka ei hyväksy kieltävää vastausta". Joskus sellaista saa kokea humalaisten taholta, joskus vain niin jääräpäisten miesten että sitä voisi jo epäillä typeryydeksi. Ei auta mikään kieltely, ei vakiosuhteeseen vetoaminen, ei edes sen seikan ilmaiseminen että kyseinen lähentelevä mies on seksuaalisesti yhtä kiinnostava kuin viikon maassa lojunut kärpänraato - ainoa tapa saada asia perille on antaa nyrkistä naamaan.

Siitä tulee sellainen fiilis kuin olisit Mount Everest jonka päälle miehen on jokin pakko päästä kiipeämään. Ja uskokaa pois, nainen EI halua tulla assosioiduksi niinkin massiiviseen asiaan kuin vuori.



31.12.2010 (Yöllä)

Vietän uutta vuotta sylissäni sairas undulaatti sekä ruisku täynnä hyvin omituista keltaista litkua. Ihmiset pitivät aikanaan epäilyttävänä sitä, että taskussani saattoi olla neulaton ruisku tai purkillinen keltaista jauhetta - kyseessä on muuten hätäruokintasetti eikä mikään omituinen huume. Nykyään, kun allergia pakottaa pysymään hieman etäämmällä linnuista... No, tämä lintu ei ole itse syyllinen sairastumiseensa. Palaan pian taas Tampereelle, ja koska hoidan sairastapaukset itse mielummin kuin jätän ne Mikon harteille, lintu saattaa siis tulla hetkeksi aikaa Tampereelle. Mitenköhän ne yliopistolla suhtautuisivat, jos kaivaisin jossain vaiheessa kesken luennon taskusta pesyeen kiljuvia talitiaisen poikasia ja alkaisin ruokinnalle? Miten olisi kiukkuisen kuikan pakkoruokinta kesken pienryhmätunnin?

Ei, luultavasti ei lainkaan hyvä ajatus. Jos tapauksia tulee, joudun lintsaamaan. Kerran tosin suoritin sukulaisvierailun ja kaivoin kesken kaiken taskusta innokkaan, piipertävän kääpiöviiriäisen poikasen. Kaikki rakastuivat siihen äärettömän syvästi. Toisaalta... kukapa ei?

En tiedä jääkö undulaatti eloon- sen tila on vakava. Hiemankin sairas lintu nälkiintyy ja kuolee nestehukkaan äärettömän nopeasti. Tämä lintu huojuu kuoleman rajalla, joten nesteytän sitä ja annan erittäin ravitsevaa hätäruokaa terästettyinä eräillä lisäaineilla vanhan resetini mukaan. Undulaatti on oikeastaan pieni puremakone, jonka elämän tarkoituksena on käsiteltynä iskeytyä kiinni omistajan käden herkimpään kohtaan ja purra koko voimallaan: tämä otus ei pure, ja jos lintu ei pure asiat ovat pahasti. Tilanne on yleisesti ottaen aina paljon parempi, jos pitelemäsi lintu yrittää tappaa sinut, ja jos se ei tee niin, jotain on vialla.



29.12.2010 (Ilta )

Tulin ihmetelleeksi sitä mikä on yleisimmin arjessa käyttäämäni sana. Valitettavasti se näyttäisi olevan merde...

Olen aiemminkin saattanut mainita unenlahjoistani tai suhtautumisestani herätykseen - liittyen osaltaan mainitsemaani "yleisimpään sanaan". KMLautasta herätettäessä voisi satunnainen tarkkailija havainnoida, että vuoteella lojuvasta valtavasta peite- ja tyynykasasta pistää esiin ehkä käsi tai muutama hiussuortuva. Herätysliikkeen tapahtuessa - oli sitten kyseessä kännykän piippaus, kanssaeläjän tönäisy kylkeeni tai kattilankansien räiskiminen yhteen - kuuluu peiton alta ärtynyttä urinaa. Mikäli yöunia on takana alle kymmenen ja mahdollisuus lisäunien hankkimiseen on, saatamme seuraavaksi todistaa aikamoista annattelua - toki peiton tukahduttamana versiona. Mikäli herätysliike on kyllin voimakas tai motivaatio ylösnousuun tarpeeksi suuri, kurottuu pian peitteen alta käsi sieppaamaan aamutakin. Aamutakki katoaa peitekasan alle, ja tietyn huojunnan jälkeen vuoteesta sukaisee yllättävällä nopeudella suihkuun naisen muotoinen ja kokoinen luoti. Tämän jälkeen suihku on varattuna yllättävän pitkän aikaa, ja yritys keskeyttää tämä suihku on vähintääkin hengenvaarallinen.

Hengenvaarallinen tilanne jatkuu tämän jälkeen vielä ainakin puoli tuntia, kunnes kurkusta on kaadettu alas kannullinen teetä ja sähköpostit on tarkistettu. Sen jälkeen - ja vasta sen jälkeen - on kriittinen hiileentymispiste ohitettu ja minulle voi puhua tarvitsematta pelätä henkensä ja fysiikkansa puolesta.

Tämä siis vain varoituksena: ei kannata yrittääkään mennä minun ja yöunieni väliin. Tai minun ja suihkun, tietokoneen ja teekannun.



28.12.2010 (Ilta II) Karsinogeenipihvi kermakastikkeessa, kiitos!

Ai niin, ja sitten on tuo hiilihydraattitietoisuus. Hui, minä en moiseen ala. Jos on jotain syötävää ja se maistuu hyvälle, niin se pitää voida laittaa suuhun heti ja täysin tiedottomana siitä onko siinä jotain hiilihydraatteja tai ei. Jos se hiilihydraattitietoisia lohduttaa, niin ainakaan ihan puhdasta hiiltä en syö. Enkä karsinogeenejä. Jos joku sanoo "karsinogeeni", mietin heti sellaista rotantyyppistä jättimäistä otusta jota kasvatetaan karsinassa. Mikäli ne karsinogeenit ovat sellaisia tuntemattomia otuksia joita kasvataan karsinoissa eivätkä ne ole sikoja, lampaita, kanoja tai lehmiä niin en syö. Jos ne ovat jotain muuta niin sitten syön ne heti pois kuljeksimasta - sori!

Ylipäänsä voidaan katsoa että lähes mitä tahansa eläintä voi syödä, kunhan se ei järjestä mielenosoitusta lautasella, yritä tarttua haarukkaasi ja pistää sillä sinua, tai yritä potkia vastaan kurkussa. Sanovathan ne aina että se, tämä ja tuo on epäterveellistä, mutta olen kyllä mielummin syönyt juuri hyvän, maukkaan ja epäterveellisen aterian kuin terve.



28.12.2010 (Ilta)

Eräs ystävä tuskaili sitä, että oli ostanut kaikenlaisia herkkuja, mutta että on itsekidutusta olla koskematta niihin ennen perjantaita. Sitä minä en kyllä käsitä, sillä eikö tilanne on helppo ratkaista? Pitäisi syödä kaikki herkut tänään ja ostaa keskiviikkona lisää. Sitten syödään ne keskiviikkona ostetut ja ostetaan torstaina lisää, ja...no... niin edelleen.

Muistuu mieleen se, kuinka ostimme väliaikaisen asuintoverini Niinan kanssa muutamia jättimuffinseja viime kesänä. Pari niistä oli tarkoitus pantata aamuun saakka, ja sitten kumpikin syytteli puolitosissaan toista aikeista hiipiä yöllä jääkaapille. Olisimme varsin hyvin saattaneet kumpikin kytätä huoneiden ovilla kuunnellen milloin toisen askeleet kuuluvat, hyökätä ulos purren ja potkien ja sitten havaita pysäyttäneemme toisen reissun naistenhuoneeseen. Joka tapauksessa hiivin keskellä yötä huoneestani ja jätin jääkaappiin muffinsilaatikon päälle suuren lapun jossa luki "EN SYÖNYT!"

Niina parka, olin varmasti hyvin omituinen asuintoveri. Ainakin onnistuin korruptoimaan hänet pahemman kerran kasvissyöjästä lihansyöjäksi.



28.12.2010 (Yöllä) Karva- ja muista elukoista

En pidä kissoista enkä koirista - tai siis tarkemmin sanottuna en ikimaailmassa haluaisi sellaista omaan kotiini sotkemaan ja jättämään karvoja joka paikkaan. Silti lähes missä tahansa kyläillessäni päädyn silittelemään jotain elikkoa. En ole oppinut ymmärtämään useimpia naisia vaivaavaa halua hankkia jokin karvaelukka kotiinsa: äidillä on aina ollut kissoja, isällä koiria ja Tonilla vielä lisää niitä perhanan katinretaleita. Minä olen sitten se, joka hoitaa korvapunkit, tunkee madotusruiskun kiukkuisen kissan suuhun ja ärsyyntyy vaatteisiin jäävistä karvoista.

Kerroinko koskaan sitä, että pienenä refleksini olivat niin nopeat, että pyydystin pikkuveljelleni hiiren lemmikiksi paljain käsin? Tai että meressä kahlatessani nappasin paljain käsin kiinni pikkuruisia, noin viiden sentin pituisia kaloja? En ole tainnut.



27.12.2010 (Yöllä) Kettuilukerroin l. syyt siihen etteivät miehet saa aina pesää

Monet miehet veikkailevat ties mitä syytä sille, etteivät he saaneet halutessaan pesää. Arvailahan saa vaikka maailman tappiin, mutta totuutta he eivät ole vielä koskaan saaneet tietää - eivät tätä ennen. Totuushan piilee nk. Kettuilukertoimessa.

Silloin kun miehet tyhminä ja noloina oppivat peniksen toiminnasta, lisääntymisestä ja murrosiästä, opetetaan tytöille Kettuilukertoimen laskemisen salat. Kettuilukerroin edustaa korkeaa, edistynyttä matematiikkaa ja siihen vaikuttaa niin lukematon määrä vakioita, muuttujia, bonuksia, sanktioita ja arvoja, että kaavan täydellinen selostaminen olisi mahdotonta ilman useamman tunnin kirjoitustyötä. Itse asiassa kaava saa monimutkaisuudellaan jopa MIT'n professorit vaikuttamaan korvavaikkua kaivavilta primitiiviapinoilta. Tässä kuitenkin opiksi ja ojennukseksi muutamia arvoja raakamuodossaan:

*Päänsärkyvakio (eli päänsärkyjen vuotuinen määrä) miinus jo koettujen päänsärkyjen määrä. Jäljelle jäävä päänsärkylukumäärä jaetaan vuodessa jäljellä olevien päivien lukumäärällä.
*Penissanktiot (haju, muoto, pituus, väri, karvoitus tai sen puute) vs. Penisbonukset (suunnilleen samat)
*Humalatilasanktiot
*Ulkonäkösanktiot tai -bonukset
*Mahdolliset sanalliset kohteliaisuusmuuttujakertoimet painotuksineen: suusta päässeet sammakot, tahalliset tölväisyt, naisen ulkonäköön kohdistuvat negatiiviset tai positiiviset huomautukset painotettuna koreuden, toimitustavan ja tapauksesta kuluneen ajan mukaan. Toisin kuin luullaan, jokin kymmenen vuotta sitten sanomasi saa kyllä painotuksen, vaikka toki pienemmällä kertoimella kuin viime viikon mokailusi.
*Sanktiot muiden naisten takaliston tai rintavarustuksen tuijottelusta painotettuna tapahtuman/tapahtumien frekvenssin ja edellisestä tapauksesta kuluneen ajan mukaan
*Tapa jolla mies pyysi pesää tällä kertaa (voi olla vakioarvo tai muuttuja)
*Sanktiot muiden naisten pesän pyytämisestä (nk. pelimies- ja kapakkapesähyrrä-vakionegaatioarvo)
*Ynnä kymmenkunta muuta muuttujaa, vakiomuuttujaa ja vakioarvoa.

Näitä vastaan lasketaan painottaen mm.:
*Oma kiimaisuusarvo ja nautinnontarve
*Miellyttämishalu
*Mieheltä saadut lahjat, kukat ja muut huomionosoitukset vakioarvoillaan painotettuna lahjan arvon, hankintaan käytetyn työmäärän ja tapahtumasta kuluneen ajan mukaan
*Tarve saada jotain (voi olla kiinteää materiaalia tai jotain sanallistakin)
*Tarve osoittaa rakkautta tai hellyyttä

Ja tämän vuoksi, mies, naisesi ei antanut sinulle pesää vaikka pyysit. Nyt tiedät. Ei tarvitse kysyä.



26.12.2010 (Yöllä)

Kullanarvoinen temppu, jonka vannoin toistavani heti kun saan videokameran hollille: vaihdoin salaa äitini punaviinilasin lasilliseen Coca-Colaa. Anne ei voi sietää makeita makuja: hänen silmänsä pullistuivat ulos ja hän päästi mitä hienoimman inhon älähdyksen.

Tärkeintä tämän kaltaisissa tempuissa on kuitenkin muistaa kaksi sääntöä:
1) varmista etukäteen pakoreitti ja
2) ole nopeampi kuin uhrisi.



23.12.2010 (Yöllä) Varoitus: suunnittelija työssä

Kello on melkein neljä aamuyöstä, mutta miettikääpä tätä: kaksi hopeaketjua roikkumassa silmälasien sivuista. Ketjuilla voisi olla pituutta noin 5 cm ja niiden päissä posken kohdalla roikkuisivat kyyneleen muotoiset riipukset. Riipukset voisivat olla vaihdettavissa - voisi olla monenvärisiä kyyneliä tai vaihtoehtoisesti pienet sydämet. Ketjut olisivat irroitettavat ja ne voisi kiinnittää tai irroittaa tilanteen mukaan. Tai vaihtoehtoisesti ketjut voisivat olla jopa 30 senttiä pitkät ja riippua vapaina rinnuksien eteen. Kyllä, tiedän ettei niillä olisi mitään käytännöllistä funktiota, mutta eikö olisi hauska idea kun kummallakin poskella roikkuisi pieni kiiltelevä kyynel tai sydän, jonka väriä voisi vaihtaa muun asun tai mielialan mukaan? Uskokaa pois, niiden olemassaoloon tottuisi äärettömän nopeasti.

Oikeastaan kyse on vain siitä, että se sopisi kauniisti korusarjani jatkoksi. Uusin tulokas tältä päivältä, kiitos nerokkaan kultaseppäni: Kuva 1, Kuva 2. Viisi pikkuriikkistä hopeakelloa hopeisessa nilkkaketjussa, jokaisessa kaiverrettuna perheenjäseneni nimi. Kellot soivat hiljaa kun kävelen. Korkeutta jokaisella kellolla on sentin verran ja jokainen on reunasta koristettu pikkuriikkisin zirkonein. Kutsun sitä nimellä "rakkaiden äänet"

Taidanpa laittaa joulun jälkeen uuden tilaustyön vireille.



20.12.2010 (IP)

Tuntuu hyvältä saada kommentteja muiltakin oikolukijoiltani. Ei siinä mitään, onhan toki mukavaa kun Mikko oikolukee, mutta Mikko on Mikko: Mikkoon tekisi suuren vaikutuksen vaikka tunkisin tuuban nenääni ja ajaisin kolmipyörällä motocrossia hiekkalaatikossa.

*Edit Mikon huomautus: "Kyllä, minuun tekisi suuren vaikutuksen mikäli joku tunkisi tuuban nenäänsä."



19.12.2010 (IP)

Temperamentissa on pakko olla jotain vikaa, jos instrumentin kieli on liian löysällä ja sen sijaan että ottaisi ja virittäisi sen, tekee mieli ottaa mainittua instrumenttia kaulasta ja lähteä etsimään muista huoneista jotakuta jota lyödä sillä päähän.

Tarkemmin sanottuna pitelin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni kitaraa. Löimme vetoa siitä etten oppisi mitään, ja nyt kumpikin katsoo voittaneensa: opin kyllä Beethovenin "An Die Freuden" ensimmäisen säkeistön, mutta siihen meni melkein tunti, eikä niin hidasta tahtia voida pitää oppimisena. En osaa lukea nuotteja joten soitin ulkoa ja korvakuulolta, tuo... "rinnusalue" menee koko ajan eteen ja tielle, kädet ovat niin pienet että sormet eivät ylety kielille vaaditulla tavalla, kynnet liian pitkät ja koko hiivatin soittopeli on aivan liian massiivinen joten se saa olkapään lähes sijoiltaan. Lisäksi joka kerran kun soittopeli menee hieman epävireeseen tai kieli särähtää kynttä vasten, alkaa ärsyttämään, koska korva sanoo että jokin mättää - kuulemma yliherkkä sävelkorva. Annan periksi ja katson voittaneeni vedon, sillä tunnissa oppiminen ei ole edes oppimista, se on typerää pelleilyä ja ajanhaaskuuta.

"Kuule, jos kieli on liian löysällä, sinun ei tarvitse kuin kiristää sitä näin..."
"Eikä tarvitse. Minun tarvitsee lyödä tuo perhanan instrumentti päähäsi ja tehdä siitä sinulle kauluri!"





18.12.2010 (IP) Couscous

Unet ovat lasisia taloja.
Kivi on piittaamaton, julma sana
ja lasitalojen hajotessa särymme myös me
lasitalojen lasiset asukkaat.

Kirjoitin... jotain. No, kirjoitan paljon jotain mutta tämä "jotain" oli epätavallisempaa "jotain". Ei, kyseessä ei ole tuo yläpuolinen ajatuspätkä. Pyysin Niinaa lukemaan sen "jonkin", ja hän piti siitä huomattavan paljon. Pyysin Mikkoa lukemaan sen, ja hän palasi tietokoneeltani itkua tuhertaen. Pyysin Annea lukemaan sen, ja hän alkoi niiskuttamaan eikä koko loppuiltana halunnut edes ajatella koko "jotain", jottei olisi alkanut itkemään. Silti se henkilö, joka toimi tämän "jonkin" inspiraationa... tuskin hän ymmärtäisi miksi, tai että se johtui hänestä.





15.12.2010 (Yöllä) Epäterve

Sain pyynnön varata aika "terveyskeskusteluun", oletettavasti juuri näiden toistuvien päänsärkyjen ja keskittymiskyvyn puutteen vuoksi. On muuten todella helppoa keskittyä, kun kahdenkymmenen minuutin tentissäistuminen saa aikaan jyskyttävän päänsäryn, jonka tuloksena taas tulee käytyä joka ikinen koepaperi läpi kuin pikajuoksija jonka kantapäillä rynnii lauma kiimaisia karhuja. Havaitsen jatkuvasti lukeneeni kysymyksiä väärin, enkä aina tenttien jälkeen muista edes mitä koepaperiin olen raapustanut. Parhaassa tapauksessa en edes muista miltä se halvatun koepaperi näytti, ja eräässä kokeessa taas olin jättänyt osia täyttämättä. Huoh.

Mitenhän sellainen terveyskeskustelu menee?
(ovi avautuu)
"Terve!"
"No terve terve."
"Terve?"
"Terve."
"Hienoa! No, terve vaan sitten!
(potilas poistuu)

Sivuun voisi muistuttaa kirjoittamastani yleishyödyllisestä "kunnallisen terveyspalveluoppaan tulkintaoppaasta".



12.12.2010 (Ilta II) Ketutuskäyrä

Joka hiivatin puodilla ja putiikilla on oma kanta-asiakaskorttinsa. Yksi osa ketutuskäyrässäni on suoraan yhteydessä kanta-asiakaskortteihin: aina kun uutta sellaista tarjotaan lompakkoni täytteeksi, ketutuskäyrä kohoaa julmetun nopeasti.
"Saisiko olla kanta-asiakaskortti?"
"Ei kiitos. Saisiko teille olla nyrkistäni?"

Ketutuskäyräni on myös yliherkkä joululauluille. Lakatkaa heti vonkumasta, penteleet! En halua kuulla sanaakaan joulupukeista, tontuista enkä puurosta. Ei ole hyvä joulumieli, mutta vielä vähän tuota vinkunaa niin tulee joulumielipuoli.

Suomalaiset eivät yleensä osaa olla hilpeitä - paitsi laulaessaan joululauluja. Silloin ne ovat niin hilpeitä että se ottaa päähän.



12.12.2010 (Ilta)

Mikolla on 50-vuotissyntymäpäivät - no, huhtikuussa 2012, mutta parempi alkaa ajoissa töihin. On kuitenkin palkattava ja varattava esiintyjät, juhlapaikka, pitopalvelu, tarjoilijat jne. Kakku jäi mietityttämään: on tietysti mahdollista ostaa jättikokoinen kakku jossa on päällä suurella numero "50", mutta olisiko parempi ostaa kolme: kahdessa numero "25" ja niiden väliin plus-merkin muotoinen?



12.12.2010 (Yöllä) Terveyskysely

Jouduin täyttämään yliopiston terveyskyselyn, jossa kysyttiin mm. "onko suhteesi ruokaan terve". Olen kuullut ilmaisua käytettävän puhuttaessa parisuhteista. Niin että siis mitä helvettiä? Kyllä, aivan terve on minun ja ruoan suhde, seksiasiatkin ihan kohdallaan - tosin petän aina välillä jälkiruoan kanssa. Ihan terve ja normaali suhde, aivan. Ja hittoako minun sukupuoliasiani teille kuuluvat?

Kysyivät myös "haluatko keskustella sukupuolitautiasioista?" Se kuulosti ikävästi joltain matkapuhelinliittymäkaupittelulta. Ei kiitos, en tarvitse sukupuolitautia.

Seuraava kysymys!



9.12.2010 (Yöllä)

Veikkaus: ennen kuin lukukausi on lopussa on koettu sekin, että kesken jokin luennon tai pienryhmäsessioon ilmaan vongahtaa kierrejousi purkamastani pienestä mekanismista tai koneistosta, ja sitä säestää hajamielinen "Sori!" Nyt kun pitäisi keskittyä kielioppiin ja kirjallisuuteen, on hyvin mielenkiintoista miettiä kuinka paljon vääntövoimaa tarvittaisiin sellaiseen mekanismiin, joka todella pyörittäisi paitsi lattiaa, myös sen päällä tanssivia ihmisiä. Amlit ykkösen parasta antiakin olivat vain Twainin "Huckleberry Finn" sekä Edgar Allan Poen "The Purloined Letter".

Musiikkimainos: Faith And The Muse - "The Chorus Of The Furies" sekä "Cantus"

Torstai on shoppailupäivä. <3



8.12.2010 (Ilta) Argh

Olen juuri tehnyt kaksi koetta - arvioitu kestoaika yhteensä 5 tuntia - kahdessa tunnissa. Professori Gurney valvoi kokeita, ja sain aloittaa toisen heti ensimmäisen perään. Sitä ennen tuli taas yksi niitä hemmetin "blackoutteja" luennolla: kun sanon että minun on pakko keskittyä muihinkin asioihin luennon aikana, tarkoitan sitä aivan todella. Tein kuten käskettiin, lopetin kirjoittamisen ja keskityin vain ja ainoastaan kuuntelemaan: tuloksena putoaminen pulpetista.

Se on kammottava tunne: hetkeksi koko kehon ja kielen kontrolli menee, miljardi ajatusta huuhtoutuu aivoihin samanaikaisesti, silmissä näkyy punaisia pisteitä eikä yksikään lihas vastaa normaalisti. En tiedä miksi: aivoni menevät sekaisin ellen tee kyllin montaa asiaa yhtä aikaa.

Professori Gurney ehdotti myös, että voisi jatkossa antaa tehtäväkseni kaksi koetta samanaikaisesti. Ajatus on yllättävän houkutteleva. :)



7.12.2010 (Ilta) Vaatetusiloa

En ole koskaan pitänyt itseäni merkkiuskollisena: ostan sellaisia vaatteita jotka näyttävät mielestäni hyvältä. Näyttää kuitenkin siltä, että Joseph Ribkoffin vaatteiden lisäksi olen koukussa Minna Parikan kenkiin ja käsineisiin. Sain juuri Rita-buutsit sekä Mistress-käsineet: mustan nahkan ja PVC'n ihana yhdistelmä. Omistan parikymmentä paria Parikan kenkiä ja kai viidet tai kuudet käsineet.

Sääli vain, että yhtään liukkaammalla säällä en voi näitä kenkiä käyttää. Tampereella ei hiekoiteta tarpeeksi, enkä halua löytää itseäni nurin kaduilta - niin puhtaita jalkakäytävät eivät ole.

Mikko antoi lahjaksi kauniin rannekellon, ja taisin onnistua hankkimaan erään Minna Parikan vanhemman malliston käsilaukuistakin.



6.12.2010 (Ilta)

Unohdin autuaasti, että kaupat ovat kiinni. Mikko ratkaisi ongelman hakemalla burgereita - roskaruoka on iloinen asia. Ja hilpeä: sain odottamatta käteeni todella tulisen ruokalajin. Otin haukkauksen, joka sai suuni lähes palamaan: seurasi naurukohtaus, johon sisältyi hengen haukkomista, juoman kulauttamista väärään kurkkuun sekä lähes hysteeristä hihitystä. Tämän jälkeen toistin koko ruljanssin useaan otteeseen, kunnes annos oli syöty. Masokismiako? Kenties. Hilpeää? Ehdottomasti.



6.12.2010 (IP)

Tiedättehän, miten kaikilla on nemesiksensä, kuten Sherlock Holmesilla Moriaty? Minun nemesikseni on Raclette. Kohtaamme aina aika ajoin vakavassa kamppailussa. Ja tulee vielä sekin päivä, jona Raclette-grillini voittaa parin juustopalan mitalla, mutta vannon ettei se päivä tule pian! Minä harjoittelen, harjoittelen ankarasti.



6.12.2010 (Yöllä)

Joku väitti, ettei Youtubesta tai Ylen Areenalta saisi säästettyä koneelleen videoita. Potaskaa: saisi kyllä. Verkko on täpötäynnä ilmaisia ladattavia työkaluja siihen tarkoitukseen. Kyllä, kummastakin lähteestä on aivan täysin mahdollista ripata koneelleen materiaalia, ja kyllä, se on jopa hyvin yksinkertaista, tosin (tietenkin) laitonta.

Sain taas ilmaisia leffalippuja, ja taidamme mennä katsomaan "Rare Exports"-leffaa.



5.12.2010 (Yöllä) Vaisto

Disclaimer: minulla ei ole ajokorttia. Kokemukseni autoista rajoittuu sellaisen kyydissä istumiseen, ja suhtaudun siihen vain tapana päästä nopeasti pisteestä A pisteeseen B tapaamatta (tai tappamatta) liikaa ihmisiä. Tältä pohjalta lähtien:

Istuin auton kyydissä matkalla Orimattilaan, kun autoon kantautui kammottava katku. Ilmoitin rauhallisesti Mikolle: "öljysäiliössäsi on jotain vikaa". Mikko kielsi tämän: hänen mukaansa jossain lähistöllä poltettiin roskia, ja hän oli lisännyt öljyä säiliöön vasta hiljattain. Vastaukseni kuului "Ole sitten lisännyt öljyä. Siinä säiliössä on silti jotain vikaa". Saavuttuamme perille määränpäähämme neuvoin nostamaan konepellin ja katsomaan itse - minun olisi sitä ollut hyödytöntä tehdä, en ymmärrä autoista mitään. Kas; öljysäiliön korkki oli auennut ja öljy loiskunut ympäriinsä aiheuttaen pahan katkun.

Tilanne oli sama kuin viime viikolla, jolloin sanoin kummallisen raksutuksen kuuluvan auton renkaista eikä muualta kuten Mikko väitti: hän havaitsi myöhemmin menettäneensä pölykapselin, jonka olisi voinut pelastaa tarkistamalla renkaat silloin kun asiasta mainitsin. Tai pari vuotta sitten, jolloin ilmoitin että autossa kuuluva ilkeä raksutus johtuu siitä että öljysäiliö on typötyhjä - se oli, vaikka vei tunnin ennen kuin Mikko suvaitsi tarkistaa asian paikkansapitävyyden. Tai nelisen vuotta sitten, jolloin määräsin ajamaan auton välittömästi lähimmälle bussipysäkille, ja Mikko havaitsi erään renkaista olevan lähes irti.

Mistä tiesin? En minä tiedä, mutta tiesin silti. En ole koskaan suonut edes puolta vilkaisua auton konepellin alle. Tiedän hämärästi että autossa on säiliöitä vedelle, öljylle ja bensalle, mutten taitaisi erottaa niitä toisistaan, enkä osaisi tehdä mitään pudonneelle renkaallekaan. Minä... tiesin kuitenkin. Olisiko kyseessä jokin minimaalinen vihje auton liikkeessä, äänissä, alitajuntaan vastaanotettu ja liian nopeasti käsitelty?

Samalla tavalla, jolla seisoin kaksi viikkoa sitten parkkipaikalla ja ajattelin "kohta Mikko soittaa auton torvea", ja puoli minuuttia myöhemmin näin tapahtuikin - vahingossa. Tai nelisen viikkoa sitten, jolloin kirjoitin kesken luennon sähköpostia Nenelle, ja vain pari minuuttia tämän jälkeen aivan toiselta puolelta luentosalia joku tuntematon mainitsi juuri samasta, Nenelle mainitsemastani asiasta luennoitsijalle.

Vaisto. Mikko parka: on varmasti raivostuttavaa omistaa auto ja ajokortti ja kuulla sitten täysin autoista tietämättömän ihmisen analysoivan mikä autossa on vialla. Mutta jos joku riivatun kapinen apinanraato nyt sanoo "naisen vaistoa", minä otan ja annan köniin.



2.12.2010 (Ilta)

Tuli taas raapusteltua luennolla. Todisteina Luonnos 1ja Luonnos 2. Tarkemmat kuvaukset taas Suunnittelugalleriasta.

Koska joskus ainoa tapa torjua pääkipua on suunnitella jotain.



2.12.2010 (IP) Turhautuminen ihan muuten vain

Arvoisa henkilö, jonka nimeä en halua mainita: aivan, sinä haluat minun tekevän tämän ja tämän asian, mutta sinä et vieläkään ole luovuttanut määrittelyjä työn tekemiseen. Onko tämä joku TosiTV-formaatti, jossa minun oletetaan varoituksetta väijyttävän sinut toimistosi ovella ja ottavan speksit sinulta lievää väkivaltaa ja pakotusta käyttäen? Minä varoitan: luovuta speksit tänne tai katson asiakseni riistää ne kuolleesta ja kylmästä kädestäsi. Tarpeen vaatiessa värvään ulvovan barbaarilauman, hyökkään kotiisi, tuikkaan mummosi tuleen ja hirtän talosi... tai siis jotain siihen suuntaan.

Anna. Ne. Speksit. Tänne. Heti.



2.12.2010 (Yöllä) Tenttiturhautuminen

Olen saanut valmiiksi hauskan huviprojektin jota kutsuin nimellä "Kuolemien Kirja" - tuttavat tietävät mistä puhun ja muille asia ei oikeastaan edes kuulu. Aloitin nyt projektin nimeltä "Unien Kirja". Ja nyt seuraamme miten uteliaat tunkevat päänsä peräosastoihinsa silkasta turhautumisesta koska eivät ymmärrä ja tiedä mitä oikeasti tarkoitan. Halvat huvit ovat joskus lähes yhtä hauskoja kuin kalliitkin, ja tämä on yksi niistä tapauksista.

Kääntämiskurssin kokeelle oli varattu aikaa kaksi tuntia, mutta sain vain vaivoin ja hädin tuskin käytettyä 20 minuuttia. Keskittymiskykyni on muutenkin hatara, ja jos minut pistetään huoneeseen täynnä muita ihmisiä, se katoaa kokonaan. Tiedättekö yhtään miten tuskallista on keskittyä vain kääntämiseen? Normaalilla luennolla voin kuunnella sekä luentoa että musiikkia, selailla verkkosivuja, luonnostella esineitä, vaatteita ja sisustuksia luentomuistiinpanoihin ja niin edelleen, mutta yritäpä kaivaa laptop esille kesken kokeen - ei onnistu, ei ikinä. Paitsi fonettisen merkistön transkriptiokokeessa, jossa sanelun välillä surffailin laiskasti ja suunnittelin koristenauhaston jakun tai liivin rintamuksiin. Toisaalta siinä kokeessa lienee mahdoton luntata. Tämä koko homma on äärettömän turhauttava - ja kivulias, sillä tekemällä yhtä asiaa kerrallaan saa aikaan uskomattoman, repivän päänsäryn.

Taidan ottaa seuraavaan tenttiin mukaan soittorasian koneiston ja pienen ruuvimeisselin ja purkaa koko hoidon samalla kun täytän niitä typeriä, ärsyttäviä papereita. Vaihtoehtona voi olla se, että jonain ei-niinkään-kauniina päivänä menetän hermoni ja suoritan useita kivuliaita, nöyryyttäviä toimenpiteitä luennoitsijalle sekä kurssitovereilleni käteeni pistetyillä papereilla ja kynällä - ei, älkää kysykö, sillä te ette halua tietää miten ilkeitä temppuja paperilla ja kynällä oikeasti voi tehdä, mikäli omaa jonkin verran ilkeänlaista luovuutta.



29.11.2010 (IP) Päivän ärsytyksenaiheet

Erityisen raivostuttavaa on se kun on nukahtamaisillaan, ja juuri silloin päähän syöksähtää tarina. Unta ei saa millään ennen kuin on noussut vuoteesta ja kirjoittanut tarinan pois päästä melskaamasta.

Ärsytyksen aihe numero II: Ihmiset, joiden surun ilmaisut koostuvat sellaisista kuin "No höh :( " ja "Voi höh". Mikä helvetin "höh"? AAARGH!



27.11.2010 (Yöllä)

Tietokonetta käytettäessä tietää, että aina jonkin virhetilanteen tullessa pääsee ääni. Siedän paljon ääniä. Koneeni voi melko huoletta sanoa "pim!" tai "pling!" tai jopa "kling!", mutta erästä en siedä: jos tämä kone vielä yhden ainoan kerran päästää äänen "plönks", niin otan ja vaihdan jokaisen varoitus- ja huomioäänitiedoston Vivaldin viulukonsertoihin.

Suunnittelugalleriaan lisätty muutama kuva valmistuneesta jakkuprojektista (näyttää paidalta liiveineen, mutta on niiden yhdistelmä).



26.11.2010 (IP) Valtaisa villasukkaviha

Maailmassa on vain harvoja täydellisiä seksintappajia, mutta siihen kategoriaan kuuluvat ehdottomasti Crocks-jalkineet, Reinotossut ja villasukat. Kahdet edelliset onnistuvat poikkeuksetta saamaan allekirjoittaneen berserkkiraivokohtauksen valtaan, ja nähdessäni villasukkia haluan kuristaa niillä asianomaisen henkilön.

Hypätäkseni lennosta hämmentävästi toiseen aiheeseen, informatiivisuuteen, esimerkkinä eilinen puhelinkeskustelu:
Soittaja: "Missä olet?"
Minä: "Tullintorilla."
S: "Mitä teet?"
M: "Palelen."
S: "Vähän yksityiskohtaisemmin?"
M: "Palelen niin perkeleesti."

Tietooni on myös saatettu, että olipa kerran Lumikki-nimisellä naisella seitsemän kaapiötä. Minulla on yksi aviomies: järkeilin, että jos katkon aviomieheni kyllin lyhyiksi pätkiksi, voisin käytännössä saada kolme kääpiötä, mikä olisi tietenkin epätavanomaisempaa kuin yksi aviomies. Ja koska nämä aviomiehestä muokatut kääpiöt tulisi nimetä, esitän harkittavaksi seuraavat; "Räkänokka", "Törkyturpa" ja "Hävytön". Aviomiestä aikeeni huvitti hillittömästi, mutta on toisaalta muistettava että kello kolme aamuyöstä monet asiat saavat humoristisia piirteitä.



23.11.2010 (IP)

Väittivät että on vaikea saada vuodessa tarvittavia opintopisteitä (60 kpl) kasaan ja että valmistuminen vie yleensä ainakin pari ylimääräistä vuotta arvioidun päälle, mutta mikäli jaksan tätä tahtia, tulen valmistumaan nopeammin kuin oletetaan.

On mahdotonta keskittyä pitkään yhteen asiaan, joten on parasta yrittää hoitaa mahdollisimman paljon pois alta ennen kuin menetän mielenkiintoni lopullisesti. On täysin mahdollista, että kiinnostukseni yliopistoelämää kohtaan lopahtaa alta vuodessa.

Joku kerran huomautti, että luonteeni puolesta muistutan räjähdesarjaa, jonka sytytyslanka palaa, eikä räjähtäessä tiedä räjähdänkö raivokohtauksesta, innostuksesta vai intohimosta. Toisaalta huomiokykyni ja keskittymiseni korreloivat vastaavasti...



19.11.2010 (IP) Parisuhdetikkataulu

Tiedättekö sellaiset tyypit, jotka vaihtavat Facebookissa parisuhdestatustaan tiuhaan? Sinkusta varatuksi, varatusta sinkuksi, sinkusta "it's complicated", siitä taas suhteeseen, taas pois... heidän inspiroimanaan kehittelin jutun nimeltä "Parisuhdetikkataulu". Tässä tavallisen tikkataulun kehille ja sektoreille kirjoitetaan sekaisessa järjestyksessä ja useaan kertaan sanoja "single", "it's complicated" ja "in a relationship". Tikkoja heitetään tauluun silmät sidoittuina, ja täten heittäen on aivan yhtä yksinkertaista ja luotettavaa arvailla tyypin suhdestatusta kuin odottamalla ja katsomalla.

Jotkut väittävät että puhuminen helpottaa, mutta omat havaintoni ovat päinvastaisia.



18.11.2010 (Yöllä) Aku Ankan varalta

Mikko oli käymässä nukkumaan ja toivotti hyvää yötä. Sanoin etten hyväksyisi hyvän yön toivotuksia, koska haluaisin puhua hänen kanssaan vielä hetken. Tällöin mies sanoi: "halusin vain toivottaa hyvää yötä siltä varalta että..." ja alkoi samassa päästää kummallisia ääniä vedettyään vahingossa kurkkupastillin henkitorveensa: äänet voitaisiin havainnoillistaa vaikkapa merkkijonona "Klääähgrrphhhäägh".

Niin että minkä varalta? Siltä varaltako, että hän alkaisi puhua kuin Aku Ankka enkä ymmärtäisi jatkoa?

Sivupolulle poiketen: en ota tällä hetkellä kantaa maahanmuutokysymyksiin, mutta saanko huomauttaa, että olen allerginen huonolle argumentaatiolle? Halusin vain varoittaa, että se joka sanoo että "maahanmuuttajat tulevat tänne viemään meidän työpaikkamme ja elävät kaikki täällä laiskoina työttömyystuella" saa armotta paistinpannusta päähänsä. Sanokaa yhtä jos on pakko, tai vaihtoehtoisesti toista - teillä on oikeus mielipiteisiinne - mutta älkää esittäkö typeriä, ristiriitaisia argumentteja. Tuohan on sama kuin sanoisi "Ne ovelat paskiaiset osaavat hyväksikäyttää kaikkia porsaanreikiä. Lisäksi ne ovat kauhean tyhmiä eivätkä tiedä mistään mitään." Jälleen kerran: jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta kenelläkään ei ole oikeutta esittää typerän ristiriitaisia, logiikanvastaisia argumentteja. Tai jos on, niin on oikeus tulla hutkituksi keittiövälineellä.



16.11.2010 (IP)

Yleisen fonetiikan tunnilla luennoitsija pihisee, puhisee, sihisee ja suhisee esittääkseen konsonanttien soinnillisuutta, soinnittomuutta sekä äänteiden luokittelua. Englantilaisen fonetiikan proffa taas pölpöttää, pulputtaa ja sössöttää kita auki ja leukaperät levällään. Kulkiessani kolmen minuutin matkan rakennuksen päästä toiseen kuulin ainakin englantia, suomea, ranskaa ja saksaa sekä pari kieltä joita en äkkiseltään tunnistanut. Opetustarjontaa on paljon, mutta aikaa niin vähän!

Ongelma ei ole siinä etteivät asiat kiinnostaisi: kyse on siitä, etteivät ne kiinnosta pitkään. Kun keskityn johonkin, tulee esille jotain vielä mielenkiintoisempaa tutkittavaa, ja hetkessä jokainen aivosoluni pyrkii eri suuntaan. Jos jokin muuttuu pakoksi, siitä tulee ikävä velvollisuus.

Tehkääpä näin: ottakaa kahdeksan vihaista kollikissaa. Kastakaa neljä kissoista ruokaöljyyn ja toiset neljä veteen, ja pistäkää kaikki kissat samaan suureen kangassäkkiin. Ravistakaa kunnolla. Silloin näette silmienne edessä sen mitä aivoissani oikeastaan tapahtuu. Joku voisi kehittää mikroskooppisia macheteja ja perhosveitsiä ja kipata ne kallooni sisään - tilanne rauhoittuisi kummasti, sillä juuri nyt aseistamattomat aivosoluni tyytyvät vain kolhimaan toisensa lommoille.

Päivän toinen ärsyyntyminen: lakatkaa tulkitsemasta! Jos olen vihainen, sanon sen kyllä. Minä pidän hiljaisuudesta, eikä tapanani ole murjottaa tai mököttää. Jos olen tyytymätön, sanon sen kyllä suoraan. Jos sanon olevani OK, tarkoitan sitä kyllä: en kaipaa arvailuja. Jos sanon olevani iloinen tai tyytyväinen, se ei tarkoita sitä että pidättelisin tunteitani - lakatkaa ihmeessä stressaamasta. En voi sietää ihmisiä jotka eivät sano asioita suoraan, sillä he tekevät elämän hankalaksi. Maailma on paljon mutkattomampi paikka, turha sitä on sotkea typeryyksillä.

Pitäisi olla lyhenne "S.P.S." Se merkitsisi "Sano Perkele Suoraan."



14.11.2010 (Yöllä) Vihasta ja vihaamisestakin

Komento takaisin, olalle vie, taakse poistu jne. Kultaseppäni taisi tuskastua ja turhautua hopealevyjen taivutteluun ja onnistui kuin onnistuikin löytämään pikkuruisia hopeakelloja: sterling-hopeaa, siroja, sieviä ja yksityiskohtaisia kuten halusinkin. Hopealevyntaivutuksen metodi kehitettiin alun perin vain hätäratkaisuksi koska kyllin pieniä kelloja ei onnistuttu löytämään. Nyt jokaiseen kelloon kaiverretaan nimi: rakkaimpien, läheisimpien ihmisteni nimet, ja kellot kiinnitetään hopeiseen nilkkaketjuun. Joudun vielä käymään kerran tai pari katsomassa hienosäätöä, mutta selvää jälkeä tulee paljon nopeammin kuin uskoinkaan. Kohta minulla on haluamani kilisevä nilkkaketju!

Kyse on myös siitä, etten osaa olla vihainen pitkään. Voin räjähtää - ja yleensä räjähdänkin, sillä edes nitroglyseriini ei ole yhtä räjähdysaltista - mutta jostain syystä olen täysin kyvytön vihaamaan ketään.

Vihaaminen on kai maailman vaikein tunne.



12.11.2010 (Ilta/yö) Korkkarikopla

Mikko kaatui koreasti liukkaalla jäällä. Kun kyselin oliko hän kunnossa, hän kertoi (suora lainaus): "Taistelulajeissa opetetaan aina ensimmäiseksi miten kaadutaan loukkaantumatta. Muuten harjoittelu olisikin ikävää." Vastasin toinen kulmakarva kohotettuna ja vinosti hymyillen (jälleen suora lainaus): "Korkokengillä kävelemisessä opetetaan aina ensin miten jätetään kaatumatta. Muuten harjoittelu olisikin ikävää."

Tarvitsisin sen sijaan pientä harjoitusta alushameen liukkauden suhteen. Kas muutamissa puolhameissani on liukas vuori, ja bussin jarruttaessa voimakkaasti liikennevaloissa liu'un lähes penkiltäni. Joudun nousemaan suoremmaksi penkilleni vähintään viisi kertaa jokaisen matkan aikana, ja epäilen synkästi, että jonain päivänä joudun keräilemään itseni lattialta jalkatilasta.



11.11.2010 (Yöllä)

Omistuksessani on mm. pari soittorasian irtomekanismia. Nämä kutittavat mielikuvitustani: näissä on jotain. Näistä voisi keksiä vaikka mitä. Liikkuvia tauluja, ehkä? Skaalaa suurentamalla... miten olisi huone, jonka lattia pyörii?

Näin unta huoneesta, jonka seinillä oli vitriineitä: jokaisessa oli pieni liikkiva kuvaelma - maailma pienessä laatikossa, heräämässä eloon mekanismin voimalla. Jokainen laatikko erilainen, jokainen pieni kuvaelma ja maailma...



10.11.2010 (IP)

Eräs kursseistamme on nähtävästi nimeltään "Oral skills". Huvittaa, koska mielestäni tämän piti olla enkkufilologiaa eikä "erotiikka aasta zetaan", kuten kurssin nimestä voisi päätellä.

Se mitä vielä tarvittaisiin olisi "Striptease Shakespearelaisittain". Tai ehkä "Mauttomuuksia Miltonin malliin".



9.11.2010 (IP) Yllätyksellinen talvi

Joka vuosi talvi kuulemma yllättää autoilijat. Vaikea ymmärtää miten, koska tulee se talvi kuitenkin joka helvetin vuosi näillä leveysasteilla, olipa taas yllätys, huhu huh, luultiin ettei se tänä vuonna tulisikaan.

Olisi paljon mielenkiintoisempaa, jos kerrankin autoilijat yllättäisivät talven: hyökkäisivät sen niskaan takaapäin varoituksetta aseinaan sarja rengasrautoja ja käsitunkkeja. Mc Tampärkkeleen bil- och automobilklubben rc.



8.11.2010 (Yöllä)

Tiettyjen naisten ääni nousee voimakkaasti kun he innostuvat. Se on raivostuttavaa: kuulostaa siltä kuin joku yrittäisi pakkoriisua transvestiittia.



7.11.2010 (Yöllä)

Uusia ideoita tulee koko ajan. Uusia suunnitelmia, uusia haaveita. Näen silmieni edessä huoneita, koruja, vaatteita, esineitä: en ehdi enkä voi toteuttaa kaikkea minkä näen. Kaiken taustalla on jatkuva, sykkivä päänsärky, joka värjää maailman verenpunaiseksi. Maailma sykkii ja tykyttää jatkuvaa kipua.

Paras tapa saada mikä tahansa miespuolinen olento kärsimään: tee enemmän ruokaa kuin mitä hän pystyy syömään. Aviomies kärsii jälleen ankarasti.

Hahmotelma keskeneräisestä ajatusprosessista: nilkkakoru puoliympyräksi taivutetuista 1 cm korkeista hopealevyistä sekä pienistä "kellonkielistä", joiden pitäisi soida hennosti kävellessä. Nyt työn alla kultasepälläni.



6.11.2010 (Ilta)

Lisää kuvasaastetta sisustussuunnittelun alalta Fågeltorpin sivuilla: sauna



5.11.2010 (Ilta)

Olen äärettömän tyytyväinen ompelijaani. Hän tekee juuri työtä sinivalkoisen jakkuni kanssa. Ensinnäkin alkuperäinen hahmotelmani, ja sitten keskeneräisiä työkuvia: kuva 1, kuva 2.

Napit ja rintatasku eivät ole vielä kiinni, helmasta puuttuvat vielä kolmionmuotoiset taskut sinisin kääntein, ja hihansuihin lisätään valkoiset kalvosimet samanlaisin sinikultaisin napein. Taakse tulee tamppi, joka on myös molemmista päistään kiinni napein. Kuvassa jakun hihat ovat kahdesta eri kankaasta, sillä halusimme testata eri materiaalien laskeutuvuutta - päädyimme laskeutuvampaan, kiiltävämpään kankaaseen.

Vaatteiden suunnitteleminen on hauskaa, mutta mikään ei voita sitä tunnetta kun jokin suunnittelemasi muuttuu todelliseksi taitavan tekijän käsissä.





5.11.2010 (Yöllä) Epäpopulaarikulttuuripoliittinen selonteko

"Olemme kaikki yhteydessä populaarikulttuuriin" määritteli media-analyysin luennoitsija, "se koskettaa meistä jokaista." Aivan ehdottomasti. Minun yhteyteni populaarikulttuuriin muodostuu kirveen kautta: sen kirveen varsi on kädessäni ja terä puolestaan hautautuneena populaarikulttuurin verta vuotavaan ruumiiseen.

Tai sitten mahdollisesti ei.

Maailman kaunein biisi on juuri tänä yönä Diary Of Dreams:in "Painkiller". Olen kirjoittanut yli 9600 sanaa fiktiota ja taidan olla valmis nukahtamaan.



4.11.2010 (Yöllä) Levoton Tampereella

Aviomiestä häiritsee usein se, kun kuuntelin kahta eri musiikkikappaletta samanaikaisesti. Se kuulosti kuulemma kauhealta. Ei se aina minultakaan onnistu: kappaleiden pitää olla tarpeeksi erilaisia jotta erottelukykyni riittäisi - ei paljon, mutta ainakin hiukan - ja oloni täytyy olla täysin rentoutunut ja rauhallinen sekä ympäristön häiriötön. Täällä Tampereella olen jopa omassa asunnossani liian hermostunut kyetäkseni siihen, ja tuntuu kuin osa kyvyistäni olisi jäässä.

Hahmotuskyky: värejä, muotoja, kaavoja, kaikki helposti hahmotettavissa ja hallittavissa, järjestettävissä tarpeen mukaan uudelleen ja uudelleen. Tässä kylmässä kaupungissa ei mikään ole hallinnassa: värit ovat rumia, muodot kömpelöitä ja kaavat raakoja ja hienostumattomia.

Laulunopettajani näyttää olevan todella tyytyväinen edistymiseeni. Seuraavaksi... pianotunteja vai tankotanssia? Perheellä oli piano jota testailin silloin kun olin varmasti yksin, mutta Anne myi sen pois, sillä hän itse ei halunnut sitä soittaa. Näin aikuisena voi ottaa takaisin niin paljon sellaista mihin menetti mahdollisuutensa lapsena. Taidan lisäksi hankkia kunnon kameran ja jatkaa valokuvausharrastusta, joka keskeytyi kun olin kahdentoista.

Vihaan yhteen ainoaan asiaan keskittymistä.

Diary of Dreams - Rumours about angels



1.11.2010 (IP) Hautausurakka

Jos sukulaisissa on lääkäreitä tai sairaanhoitajia, tuntuu siltä että he aina arvioivat terveyttäsi kriittisellä silmällä tai miettivät millä tekosyyllä sinuun saisi pistettyä neulan tai muun piikin. Silmälääkärit tuntuvat vilkuilevan silmiäsi ja arvioivan silmälasien tarvetta. Sisustussuunnittelijat arvioivat kotiasi ja sisustusratkaisujasi, kun taas psykologit miettivät miten sinun viirisi vippaakaan, ja heidän ilmeensä kertoo, että tietämättäsi näytät merkkejä tuhannesta eri neuroosista. Onhan se toki ahdistavaa: tuntuu siltä, että olet jatkuvasti arvoitavana ja tarkkailtavana. Toisaalta miettikääpä millaista olisi, jos sukulaisena olisi hautausurakoitsija: koko ajan sitä miettisi, millaiseen arkkuun hautausurakoitsija sinutkin pistäisi? Mittaako hän sinua sopivaan arkkuun ja miettii, että tuolle kelpaisi se halpa mäntyarkkukin, se jonka yksi laita on valmistusvikainen.

Älkää, sukulaiset, ryhtykö hautausurakoitsijoiksi. Kovin ahdistavaa olisi se.



31.10.2010 (Ilta)

Maailmassa on paljon iloisia asioita, mutta niistä hilpeimpiä on Confit de canard: rasvaan säilötyt ankanreidet, jotka paistetaan uunissa pinnalta rapsakoiksi, ja joiden liha on niin mureaa että se sulaa suussa. Samalla tarjotaan perinteisesti ankanrasvassa paistettuja valkosipuliperunoita sekä uunissa paistettuja pekoniin käärittyjä vihreitä papuja. Rasvasäilötyt ankanreidet piti monta vuosikymmentä tuotattaa Ranskasta, mutta nyt sitä vihdoin ja viimein saa Suomestakin. Jälkiruokana kotitekoista omenapiirakkaa vaniljajäätelöllä.

Suomi on synkkä maa, mutta onneksi arkea voi näpsäkästi piristää kaikenlaisin kulinaristisin iloin.



29.10.2010 (Ilta) Mauttomuudet

Sinä samanaisena päivänä, jona alan kutsua jotakuta "kultipuppeliksi" tai "hanimuruseksi" vailla ironian tai sarkasmin hiventäkään, suksin johonkin helvetin Vladivostokkiin enkä enää ikinä tule takaisin.

Ja muumit saisi ampua kanuunalla Näsijärveen.

Niin, ei mulla mitään sen kummempaa.



29.10.2010 (IP) Silmälasit

Niin, en ole tainnut näyttää silmälasejani. Kas tässä! Pikakuvatus kännykkäkameralla hämärässä huoneessa. Ei, en ole katkonut hiuksiani: ne ovat haisoljella enemmän tai vähemmän kiinni (eli pyritty pistämään kiinni, mutta karkaavat välittömästi ensimmäisen tilaisuuden saatuaan. Hiukseni ovat täysin kurittomat.) Suurempi kuva Facebookissa.

Rakastan tuota takkia. Se on niin paksu että itse asiassa minulla on kuvassa sen alla mekko puolipitkin hihoin.



27.10.2010 (Ilta)

Huomasin taas sen, kuinka paljon inhoan niitä asioita joita on pakko tehdä. Vapaaehtoisesti tekee paljonkin, mutta kun jostain alkaa tulla pakkopullaa ja velvollisuus, mielenkiintoni karisee nopeasti. Lapsena inhosin laulutunteja, tänään taas lauloin laulunopettajani ohjauksessa iloisia merimieslauluja ja hihitin koko kotimatkan.

Piti palauttaa lyhyt essee Hawthornen "The Scarlet Letter"-nimisestä romaanista (älkää turhaan lukeko, se on kammottavan tylsä opus). Valitetettavasti annetut ohjeet olivat äärettömän ylimalkaiset ja puutteelliset (ts. niitä ei ainakaan minulle annettu ollenkaan), joten kirjoitin saman tien kaksi esseetä ja palautin sen, joka sopi oletettuun tehtävänkuvaan paremmin. Se oli onneksi myös se vakavampi essee: siinä vain ilmoitetaan, että päähenkilöiden tarinan voisi ehkä samaistaa Aatamin ja Eevan syntiinlankeamukseen - tosin sillä erolla, että Eeva roikataan niskaperseotteella paratiisista ja Aatami piileksii pusikossa teeskennellen olevansa hirvi. Toinen - se jota en palauttanut - käsitteli mm. päähenkilöiden luonteita ("Päähenkilöt kahlaavat synnissä kuin pari porsasta sikolätissä", "kertomuksen kolmas päähenkilö on kuin alennusmyynti-Saatana, jolla ei ollut varaa edes sarviin ja sorkkiin, ja jolle hiilihangon leasing-sopimuskin oli liian hinnakas" sekä "tarinan kyläyhteisön jäsenet ovat kuin oopperakuoro, joka on joka hetki valmis puhkeamaan äänekkääseen paheksuntaan D-mollissa, ja miespäähenkilön kuolema on yhtä luonnoton ja ylidramatisoitu kuin saippuaoopperassa, jossa hahmo mökeltää minuuttikaupalla ennen kuin tajuaa potkaista tyhjää.")

Jos ne halusivat akateemista tekstiä, olisivat perkele sanoneet suoraan. Jos minua ei rajoiteta, pidän hauskaa, maksoi se sitten pisteitä arvosanasta tahi ei. Toisin kuin muilla, minulla on vaihtoehtoja - minun ei ole pakko käydä yliopistossa yhtään pidempää kuin haluan. Maailmassani on satoja mahdollisuuksia, ja elämä on kuin suuri luumupuu täynnä kypsää satoa vapaasti poimittavaksi.



22.10.2010 (IP)

Mokoma lurjus mieheksi - siis se mies, jonka olin kaavaillut palkata tekemään suunnittelemani kaapin. Oli ilmeisesti aavistanut aikeeni telepaattisesti ja luikkinut Ruotsiin. Ärtyneenä manasin autossa "Perkele koko Ruotsin periköön!" ja heristin nyrkkiäni ilmansuuntaan X. Tämän jälkeen jouduin kysymään missä suunnassa Ruotsi oikeastaan olikaan ja korjaamaan suuntaa, sillä jos kiroaa Ruotsia ei ole järkevää puida nyrkkiä Venäjän suuntaan.

Suunnittelin sivumennen sanottuna sohvan.



21.10.2010 (Ilta)

Suosikkivaateputiikkini oli varannut sivuun mm. Valkyrianin ihanan harmaan jakun. Omistan järkyttävän määrän vaatteita, mutta niistäkin minulla on omat suosikkini, ja tuo ponnahti heti rakkaimpien vaatteiden joukkoon.

Joku kysyi taas paljonko käytän kuukaudessa vaatteisiin. Ei muuten harmaan kirjavaa aavistusta. Riittää että joku tietää, ja asiainhoitajani osaa aina kiljaista jos alan liioittelemaan. Miesparka ulvahtaa aina tarpeen tullen kuin ruoskittu aasi; paljon tehokkaampaa kuin se, että yrittäisin olemattomilla matematiikantaidoillani miettiä kuinka paljon asioiden pitäisi maksaa.

Olenko jo muistanut mainita, että mikäli olisi tarpeen määrittää laskutaitojani, pitäisi sitä varten kehittää aivan oma matematiikan ala, joka käsittelisi rinnakkain äärettömän suurta epäpätevyyttä ja uskomattoman pientä kiinnostuksen tasoa - itse asiassa kiinnostuksen siihen alaan voisi määritellä äärettömän suurin negatiivisin luvun. Metatasolla käsitteenä olisi määre "matematiikka-aasi". Summa "1 euro" on käsitettävissä, kaikki sitä pidemmälle menevät laskutoimitukset saavat aikaan taskulaskimen ylösnousemuksen ja, mikäli kyseessä ovat desimaalit tai murtoluvut, seuraa avuton ja surkea turvautuminen lähimmän kanssakansalaisen osaamiseen. Jopa ameeba osaisi laskea paremmin kuin minä: "yksi ruokapala, kaksi ruokapalaa", kun taas minulla kaava menee "yksi... gnjärf." Mutta ei se mitään, sillä pärjään varsin hyvin apunani logiikka "olipa kerran pankkikortti".



20.10.2010 (Ilta) Kuume

Olen vihdoin toipumassa kuumeestani - tällä kertaa toipumassa todella enkä vain keräämässä sarjaa "hädin tuskin"-tyylisiä valetoipumisia. Tuntuu siltä kuin joku olisi tehnyt vakavaa väkivaltaa parilla käytettyjä sukkia: tunkenut ne haisevina ja hikisinä nieluuni, kuristanut niillä, täyttänyt ne hiekalla ja hutkinut niillä kroppaani, survonut niiden nukkaa sieraimiini ja lopuksi vetänyt toisen pääni yli ja sitonut toisen kurkkuni ympärille rusetiksi.

Kömpelöä. Yritin löytää jotain lyhyempää ja ytimekkäämpää, mutta juuri nyt sanojen löytäminen on yhtä helppoa kuin hauen tuulastaminen hammastikulla.



17.10.2010 (Ilta) Päänsärky

Puolen tunnin aikana aivoni kehittivät suuren kaksoisportaikon kynttelikköpylväineen sekä lattialaatoituksen suureen porrasaulaan, mielenkiintoisen rannekorun, helisevän nilkkaketjun sekä kulmakaapin, jonka leikkaukset naamioivat salaovia ja piilotiloja. Käväisin jo usuttamassa ompelijattareni uuden projektin kimppuun, ja aikatauluun on vielä ujutettava ainakin neuvottelukäynti puusepänverstaassa sekä vierailu kultaseppäni luona - hänen täytyy testailla hopean akustisia ominaisuuksia, sillä seuraava nilkkaketjuni tulee kilisemään hennosti jokaisella askeleella, ja haluan siihen aivan tietynlaisen soinnin.

Siirryin suunnittelutilaan täysin varoituksetta kesken mielenkiintoisen keskustelun kantavien rakenteiden muokkaamisesta, ja suunniteltuani sillä hetkellä tarpeeksi päädyimme keskustelemaan tekoälyn mahdolisuuksista sekä mittakaavoista ja -suhteista.

Useimmat ihmiset haluavat tehdä vain paria asiaa, ja heistä tulee erityisen lahjakkaita omalla alallaan, mutta itse en saa pakotettua itseäni samaan. Maailma on aivan liian mielenkiintoinen. Tosin luen tästä pois kaiken matemaattisiin aineisiin liittyvän - kun näkökenttääni ilmestyy yksikin numero, aivoni kytkeytyvät välittömästi pois päältä. Itse asiassa pahimmassa tapauksessa parinkin lukusarjan tai laskutehtävän ilmestyminen elämääni voi saada aivoni niin sekavaan tilaan, että sekoitan raajani keskenään ja päädyn istumaan lähimpään kukkanpenkkiin kasvoillani kaikkea muuta kuin arvokas ilme. No jaa, kaikki muu on hyvin... mielenkiintoista.



16.10.2010 (Yöllä)

Minulla on paha tapa olla kiinnostunut vähän kaikesta mahdollisesta, mutta yleensä vain rajoitetun aikaa. Mielenkiintoni yliopistoa kohtaan karisee ennätysvauhtia, ja sain juuri päähäni ajatuksen vanhan, suuren tehtaan ostamisesta ja sen muokkaamisesta valtavaksi taloksi muuttamalla rakenteita. Kantavien rakenteiden tulisi olla kyllin vahvat (ja niitä voi vielä vahvistaa lisää), ja kyseessä olisi kyllin suuri kokonaisuus jossa voisin toteuttaa joitain villeimmistä suunnitelmistani - huoneiden toimintaa operoivia mekanismeja, Escher-tyyppisiä illuusioita toteutettuna todellisuudessa sekä valtavia tiloja - mutta kaikki toteutettuna hallitusti ja tyylikkäästi sekä antaen vaikutelman hieman vanhanaikaisesta, hillitysta klassisuudesta.

Tämän kaltaisiin projekteihin en koskaan väsy kesken, sillä silloin on mahdollisuus työskennellä melko lailla omassa rauhassaan. On toki palkattava työmiehiä ja selitettävä heille tarkasti suunnitelma, mutta sehän luonnistuu. Ongelmana on pikemminkin se, että toteutumaton suunnitelma hakkaa pääni sisällä kuin lekavasara: se häiritsee elämääni ja keskittymistäni. Juuri nyt päässäni pyörivät valtavan suuri koristekaiverrettu portaikko sekä jättimäinen avotakka - ja kun sanon jättimäinen, tarkoitan sitä todella. Puolentoista metrin levyinen avotakka on vielä normaalia, pienehköä kokotasoa.



14.10.2010 (AP)

Näin jälkiviisaasti voisi ehkä veikata, että olisi ollut järkevämpää nukkua enemmän kuin kolme tuntia ennen tenttiä. Ei ole hyvä asia, jos ja kun 1) pitelee kynää ja tuntee lievää epävarmuutta siitä kummalla päällä tähdätä paperia ja 2) kun saa paperit käteensä, on ensimmäinen reaktio "paperia, woo-hoo."



13.10.2010 (Ilta) Yllätyksellisyys (tai sitten ei)

Suomeen tarvitaan lisää sukupuolivalistusta. Kaupan lehtitelineissä lööpit kirkuvat "yllätysvauvasta". Millainen helvetin yllätys sellainen muka on, ja kenelle? "Kyllähän mulla oli yli puoli vuotta vatsa pyöreänä, mutta en mä arvannut yhtään!" "Joo, ei kukaan meistäkään. Aivan puun takaa tuli, että ohoh ja hups!"

Kertokoon nyt joku nyt jo helvetissä noille toimittajille ja pikkujulkkiksille se mistä ja miten lapset tulevat, niin päästään tuostakin jatkuvasta yllättymisestä.



12.10.2010 (Ilta)

Joku amerikkalaisupseeri on kuulemma kertonut, että vielä tänä vuonna maapallolla nähdään ufoja. Ja minusta tuntuu että samalla kertaa maapallolle ilmestyvät myös steppaava Jeesus sekä kaikki viisi miljoonaa Muppet-hahmoa ilmielävinä. Tulevat kysymään onko meillä hyvää spagettikastikereseptiä sekä lainaamaan pari desilitraa ruisjauhoja.



11.10.2010 (IP)

"Sisäinen valo", kuulemma. Aha. Joku on siis viettänyt vähän aikaa ydinjätesammiossa.



10.10.2010 (Ilta)

Valittivat etten näe asioita useammasta näkökohdasta. Mitä helvettiä, odotetaanko minun nyt poraavan päähäni pari uutta silmänreikää? Sanovat myös, että pieni etäisyys auttaa ottamaan perspektiiviä ja laajentamaan näkökulmia, mutta mikäli todella saisin sen mitä haluaisin, ottaisin ensin rauhallisen parin sadan kilometrin etäisyyden kaikkiin ongelmiini ja jatkaisin sitten etääntymistäni horisonttiin mahdollisimman tasaisella ja pikaisella vauhdilla.

Mutta miten voisi etääntyä yliaktiivisista aivoistaan? Juuri nyt päässäni on tilataideteos, joka yhdistelee valoja ja pimeyttä, lasia, kristallia, vettä ja musiikkia (harppu, huilu ja viulu). Hetki sitten aivoni kehittivät uuden, herkullisen täytetyn voileivän - vaikka katselin samalla suosikkileffaani ja keskustelin ystävän kanssa.



7.10.2010 (Ilta)

Oletteko koskaan menneet suihkuun silmälasit päässä? Oletteko koskaan vaahdottaneet käsissänne meikinpoistosaippuaa ja lätkäisseet sitä silmälaseihinne? Niin, sitä minä vain että ei kannata, ei ole vaivan arvoista.



5.10.2010 (Ilta)

Kaipaan kipeästi kuumaa kylpyä, mutta täällä ei ole ammetta. Kuinkahan suuri mekkala nousisi, jos tukkisin kylpyhuoneen lattiakaivon, tukkisin ovenpielten raot mahdollisimman tarkkaan ja yrittäisin sitten täyttää kylpyhuoneeni puolilleen höyryävän kuumaa vettä?



3.10.2010 (Ilta) Hautuumaalta kätevästi ostoksille

Muilla on sellainen juttu kuin "binge drinking" eli ryyppäämään ratkeaminen. Me taas ratkeamme syömään hyvinkin usein - nk. binge eating vie meitä ravintolasta toiseen, kun maistelemme yhtä sun toista hyvää ja nautimme joka suupalasta. Perheen vanha tapa vietynä vielä äärimmäisyyksiin.

Kotimatkalla näytti olevan kauppakeskus Elon mainos, jossa ohjeistettiin "Shoppaile Elossa!" Ja vaihtoehto elossa shoppailemiselle oli...?



3.10.2010 (Yöllä)

Olemme syöneet koko viikonlopun, ja muutama tunti sitten hän ryömi vuoteeseen ja kuorsaa nyt kaikuvasti vatsa pullollaan. Kuulostaa silti kuin kokonainen kirottu sinfoniaorkesteri olisi joutunut kapakkatappeluun, enkä usko hänen lopettavan ennen aamua.

Olipa silti taas hyvää ruokaa. Jos tuo broileri olisi eläessään tiennyt miten äärettömän herkullinen siitä tulee uunissani, se olisi saattanut olla aavistuksen verran tyytyväisempi loppuunsa.



1.10.2010 (Ilta) Valokuvaa

On minullakin ollut ihan aito kamera - siis joskus vuonna keppi ja kivi. Sain sen isovanhemmilta joululahjaksi kun olin 9 tai 10 ja kuvasin silloin paljonkin, mutta kamera - samoin kuin lähes kaikki valokuvani - tuhoutuivat tulipalossa. Muutama kuitenkin on säästynyt skannerini iloksi ja riemuksi.

Ensinnäkin entinen kotitalomme "Hopeapajut". Arviolta 500 neliötä lämmitettyä asuinpinta-alaa ja huomattavan paljon kylmää varastotilaa kahdessa rakennuksessa. Kuvassa tosin vain noin yksi kolmas- tai neljäsosa päärakennuksesta (joka oli huomattavan pitkä, korkea ja leveä), mutta ymmärrätte varmaan idean. Hopeapajut myytiin vuosikausia sitten henkilölle, joka kuulemma väittää nykyisin äitini ja isäni tekemiä pinta- ja suunnittelutöitä omikseen.
Seuraavaksi vanha sinisorsani Shakki, taustalla yksi kanoistani. Kanat olivat perheystävän yli-ikäisiä häkkikanoja, ja adoptoin niistä neljä ennen kuin loput teurastettiin. Sinisorsat kasvatti sukulaiseni ruoaksi - adoptoin niistäkin kolme ennen teurastusta.
Kolmanneksi kolme saksanpaimenkoiristamme. Koiria oli aina useampia, ja ne toimivat sekä tehdasalueen suojelijoina että perheen lemmikkeinä (ja kiusankappaleina). Nämä koirat metsästivät laumassa kissoja ja puliukkoja sahalta sekä putosivat yhtenään uima-altaaseen yrittäessään pelastaa meitä "hukkumasta".
Ja neljänneksi äitini jo edesmennyt kissa Pöpö. Tämä otus oli valtava elukka, peto joka pyydysti rusakoita ruoakseen, mutta meille muuttaessaan se oli vain pieni kulkukissa - tosin hyvin jääräpäinen - se vain muutti itsekseen luoksemme.



1.10.2010 (AP) Vali(s)tan, olen siis olemassa

Valistusaika ja valistusaika. Minä sanon ettei se helkkarin valistusaika ole vieläkään päättynyt, koska jatkuvasti joku haluaa valistaa jostain - milloin ihmisoikeuksista, milloin eläinten oikeuksista, milloin terveydestä... suunnilleen kaikesta mistä itse en halua kuulla sanan puolikastakaan. Valistusaika vallitsee mitä äänekkäimmällä tavalla - paitsi itselläni. Minun elämässäni vallitsee jatkuva valitusaika, sillä en saa kerta kaikkiaan millään muuta maailmaa ymmärtämään omaa elämänfilosofiaani, joka koskee sitä että KMLautasta ei perkele valisteta yhtään mistään.

Hiljaa, hemmetin kouhkaajat. Ei kiinnosta.



30.9.2010 (Ilta, liian myöhäinen)

Vaihteeksi vaatetusluonnoksia: versio 2 aiemmin suunnittelemastani jakku/paita/liivi-kombinantista (versio 1), hieman erilaisin leikkauksin. Kankaat ovat jo ompelijallani, pitäisi valita kummat leikkaukset valitsen. Hah, ehkäpä molemmat! Seuraavaksi vaikeimman projektin kimppuun: jäljittämään aivan tietyn tyyppistä ja väristä kangasta. Käännän tarpeen vaatiessa koko tämän perhanan maan ylösalaisin ja ravistelen saadakseni esille sen mitä haluan.

Sitä paitsi jossain päin tätä jumalten hylkäämää maata asustaa se puuseppä-rukka, jonka kohtalona on tulla ravistelluksi esiin, löydetyksi ja alistua ankeaan kohtaloon nimeltä "sain juuri mieleeni yhden projektin..."



30.9.2010 (Aamu, liian aikainen)

Ajanvieteideoita idiootilta, osa MXXXVI: Oluttanssi. Otetaan joukko pienessä (tai isommassakin) tuiskeessa olevia kanssakansalaisia, ja asetetaan heidät peräkkäin jonoon kädet edessään seisovan vyötäröllä - vähän niin kuin letkajenkassa. Osallistujien tulee hyppiä jonossa eteenpäin potkaisten ensin kaksi kertaa oikealla jalalla ja kolme vasemmalla, seuraavaksi kolme oikealla ja kaksi vasemmalla... jne. Aina kun (ei jos vaan kun) joku tekee virheen, hänen on juotava joko kauhallinen vahvaa olutta tynnyristä tai mahdollisesti yksi shotti lasista (kannattaa kaataa reipas määrä valmiiksi). Jos joku tekee virheen, on hyvinkin luultavaa että hän tekee uusia virheitä vielä helpommin, ja hyvinkin pian tanssi muuttuu aikamoiseksi sekoiluksi ja örvellykseksi - ja sehän kai sopii suomalaisille mitä parhaimmin.

Mitä? En minä käytä alkoholia, mutta se taas ei estä keksimästä kaikenlaista omituista. Kehitinhän Mikon kanssa Brockilaisen Ultrakriketin live-versionkin, vaikken urheilisi vaikka joku uhkailisi haulikolla. Itse asiassa lause "onko sulla ideoita" on usein vähän sama kuin joku pudottaisi päähäni pommin.

Ja minä muuten vihaan näitä kahdeksalta alkavia luentoja.



29.9.2010 (Ilta)

Gurney kysyi menenkö ikinä minnekään ilman tietokonettani. Ei, en mikäli voin siihen asiaan vaikuttaa. Itse asiassa mukanani on yleensä paljon muutakin tekniikkaa (alkaen PowerChimp-hätälaturista), joten sain päähäni sellaisen kummallisen tunteen, että seilaan Tampereen katuja mukanani enemmän tekniikkaa kuin taistelulaivassa.



29.9.2010 (Yöllä)

Joku kysyi käyttäisinkö tosissaan juhlapukua jossa on edessä korsettinyöritys (viitaten aiemmin luonnostelemaani pitkään iltapukuun). No tuota, en välttämättä ehkä niin suurella innolla, vaikka kyllähän minulla kanttia siihen olisi. Itse asiassa kyseinen nyörihahmotelma tuli tehtyä luonnospiirrokseen koska pyörittelin samalla mielessäni pukusuunnitelmaa esiintymisasusta eräälle laulajattarelle - kun suunnittelee muille, on myös otettava huomioon heidän tarpeensa ja toiveensa. Jos suunnittelisin saman asun itselleni, se näyttäisi suunnilleen tältä.

Suihku on maailman parhaita keksintöjä. Aina kun olen väsynyt, surullinen, masentunut, kylmissäni... tai jos olen muuten vaan "KMLautanen"... silloin sukaisen suihkuun. Riisuudun suihkua varten niin usein, että elämäni tuntuu välillä joltain groteskilta pikakelaus-stripteaselta. Tosin suosittelen edelleenkin ihan aitoja strippareita, sillä palkkastrippari ei yleensä kimpaannu kesken kaiken ja kolhi kalloanne lattiankuivaimella ennen kuin pääsee poistamaan edes ensimmäistä korsettisukkaansa.



27.9.2010 (AP)

"Ei voi nukkua raivokkaasti", väittää professori Määttä yleisen kielitieteen tunnilla. Voinpas, minä voin! Yrittäkääpä herättää minua ennen kuin olen valmis heräämään vapaaehtoisesti - silloin näette kuinka raivokkaasti nukutaan, ja muistatte sen koko päivän ajan kipeää fysiikkaanne hoivatessanne. Sitä paitsi sellaisen ihmisen, joka nukkuu helposti ja vaivatta kymmenestä kahteentoista tuntia yössä, voi nimenomaan kuvata nukkuvan raivokkaasti.

Muistilappu itselleni: tulipunainen huulipuna voi olla mukava asia, mutta Katte, voi Katte, muista ettei meikit päällä kannata suksia sänkyyn lepäämään, koska sitä nukahtaa kuitenkin. Eikä ainakaan pidä mennä sinne huulipunaa huulilla, eikä - tätä korostan - ainakaan valkoisiin lakanoihin.



26.9.2010 (IP)

Temperamenttinen taitelijaluonne, väitti Mikko, missä vaiheessa aloin harkita hänen päänsä iskemistä auton sivuikkunasta läpi. Hänet säästi armottomalta tälliltä vain kaksi tosiseikkaa; se, että hän oli juuri sillä hetkellä auton ratissa keskellä moottoritietä, sekä se, että leppymiseeni kuluu kutakuinkin viisi minuuttia. Enkä taatusti ole lyhytpinnainen ja helposti kiivastuva! Panettelua moinen. Tulkoon joku sanomaan päin naamaa niin heti suutun ja annan köniin.

Selvisin sentään muutaman ruokalajin päivällisestä äitini kanssa. Pitäisi kai kirjoittaa ylensyönnin kultainen ohjevihkonen perheeni vieraille ja aloittaa se lauseella: "varaudu häviämään. Et kuitenkaan saa syötyä yhtä paljon kuin muut, joten häviäjäfiilis kannattaa varata jo etukäteen mukaan. Etenemme kappale kerrallaan oliivileivän, salaatin, pekoniin käärittyjen papujen, fasaaniterriinnin ja kylmäsavulohen kautta valkosipulilla kyllästettyyn kasvispaistokseen, kartsanliha-couscousiin, ja sitten päästäänkin itse pääasiaan eli kunnon syömiseen..."



26.9.2010 (Yöllä) Kenkää tuli

Löysin tienpätkän, jolla nopeusrajoitus muuttui kahdeksastakymmenestä sataseen samalla kohdalla jolla alkoivat hirvivaara-alue ja metsä. Samalla logiikalla voisi perustaa hirviaitauksen, paimentaa sinne sata hirveä, rakentaa sen läpi autotien ja asettaa sen nopeusrajoitukseksi 150 km /h. Tai itse asiassa ajakaa vielä sitäkin nopeammin niin hirvet eivät häiriinny teistä. Jaa niin, ja jos näette hirven suoraan autonne takana niin peruuttakaa.

Urheilu on idioottien hommaa. Urheilijoista tulee aikaa myöten niin typeriä, että kohta rata-ajoissakin tarvitaan rallikuskille kartanlukija, joka kertoo että käännytään edelleen oikealle rataa seuraten, ei, ei ajeta nyt tuonne betoniaitaan vaan oikealle, ja edelleen seuraavassa kurvissa oikealle, ja seuraavassakin oikealle - ei, ei, sanoin oikealle! - ja taas seuraavaksi oikealle...

Päivän ostokset: Minna Parikan "Paloma" sekä "Leonora". Plus torstailta eräs Tampereelta ostettu kenkäpari. Taas tuli kenkää niin perhanasti. Mutta miksi kaikki aina säälivät jos sanoo saaneensa kenkää? Kengän saaminen on hieno juttu, minäkin yritän saada kenkää niin usein kuin vain suinkin voin.



25.9.2010 (IP) Lyhyesti

Joka paikassa on noita perhanan hymiöitä, ja ne ovat kauhean ärsyttäviä. Vetoan teihin: eikö niitä voisi nimetä uudelleen "ärsiöiksi"?

Kysymys: jos sanotaan "villinä ilosta", tarkoittaako se, että asianomainen on lankattu kenkälankilla mustaksi ja pukeutuu kaislahameeseen? Entä mitä hän tekee keihäällä, mikäli hän on villinä ilosta - villinä vihasta hän voisi tökätä sen vihansa kohteeseen. Ja jos sanotaan "villinä nälästä", tarkoittaako se sitä, että ravintoloihin hiippaa keihäineen kuppikuntaa kaislahameissa?

Lueskelin CD-levyn kantta, ja silmiin osui biisi "Rose on the grave of love". Luin väärin: "rose in the arse of love." Aha...



25.9.2010 (yöllä) Välillä muuallakin kuin Tampereella

Olen jo vuosikaudet turhaan ihmetellyt sitä piipitystä, joka kuuluu kaikista työkoneista ja rekoista kun ne peruuttavat. Siis ihmetellyt sitä, että onko kyseessä ääni, joka on hiottu huippuunsa ärsyttävyydessä aina sellaiseen ärsyttävyyteen saakka, jossa ohikulkijan ketutuskäyrä nousee puolessa sekunnissa punaiselle ja saa toivomaan, että kyseisellä koneella ajava kuljettaja nielisi sen pirun piipittimen. Tänään kuitenkin sekin selvisi: kyseessä on tietenkin kiroilusensuurin ääni. Sellaisella koneella peruuttaminen on varmaankin raivostuttavaa, ja äänen on tarkoitus piilottaa kuskin kirosanat.

Ainoa sitä piipitystä raivostuttavampi ääni on jäätelöauton vonkuna. Onko todella olemassa jokin raivostuttavien äänten tuotantolaitos, joka suoltaa kammottavuuksia kiroksemme? Ei tuollainen voi millään olla vahinko.

Sen sijaan aivan silkan raivostuttamisen vuoksi on varmaankin täkäläisen tien varteen pylkätty kyltti, jossa on ruma keltainen hymynaama. Sen on kai tarkoituskin kertoa, että "Lähestyt Riihimäkeä. Vituttaako?! Haahahaha!"

Maailmassa on kuulemma ihmisiä, jotka eivät halua seksiä. Siis heillä on sitä enemmän kuin mitä he haluaisivat. Ja heille minä sanon - hartaasti ja syvästi - että haistakaapa te pitkä p___a.



22.9.2010 (Ilta)

Puhuivat tänään Benjamin Franklinista. Materiaaliin sisältyi sananlasku jonka mukaan ihminen on samanlainen kuin meloni: päältäpäin on vaikea tietää onko se pilalla, mädännyt ja huono. Minusta helpoin tapa olisi kyllä hakea kirves ja ryhtyä ratkomaan asiaa - tarkemmin sanottuna melonin syötävyys paljastuu nopeasti ja kysymys ihmisen hyvyydestä muuttuu yhdentekeväksi hetken "kirvestelyn" jälkeen. Paljon mielenkiintoisempi tapa on viedä kumpanenkin korkealle paikalle ja pudottaa alas. Jos mies kiroilee matkalla alas, hän ei todennäköisesti ollut ainakaan täysin hyvä ihminen, pyhimystasolla siis. Jos taas meloni kirkuu ja sadattelee matkalla alas, se on selkeästi niin pilaantunut että on kehittänyt jo elämää ja mahdollisesti kulttuurinkin. Ja lopuksi voidaan kutsua asiantuntijoita - esimerkiksi patologi ja kokki - tutkailemaan pilaantuneisuusastetta jäännöksistä.

Toinen tarpeellinen varoituskyltti päähäni liimattavaksi: "varoitus! Kohonneita sarkasmin ja kyynisyyden pitoisuuksia! Ei vakavasti otettavaksi!"



22.9.2010 (IP)

Ylettömän kiivas temperamenttini saa espanjalaiset näyttämään seesteisen rauhallisilta ja italialaiset vaikuttamaan siltä kuin he olisivat nauttineet useita purkillisia rauhoittavia. Se on hyvin hankalaa täällä Suomessa, missä ihmiset ovat luonnostaan melko hiljaisia ja vaatimattomia - paitsi humalassa. Pitäisi kantaa mukanaan varotuskylttiä, jossa kerrotaan että räjähdän vähintään kerran viikossa eikä vihani koskaan kestä pitkään.

Itse asiassa minun temperamentillani kuristetaan espanjalaiset ja kirvesmurhataan italialaiset ennen kuin he ehtivät edes ärsyyntyä hiukan.



21.9.2010 (IP)

Ylikierroksillä käyvät aivoni ovat alkaneet tuottamaan musiikkia. Makaan vuoteessani iltaisin ja päässäni seilaa sävelmänpätkiä ja niihin yhdistettyjä kuvia: näin valveunta lehtiään pudottavasta vaahterasta sekä melodiasta, jossa oli naisvokaali (sopraano) sekä surullisen sävyinen viulutausta. On kuin saisi päähänsä tarinan, muttei osaisi puhua tai kirjoittaa: puuttuu työkalu asian käsittelemiseen. En muista hyräilinkö sävelmänpätkääni, mutta aamulla heräsin ja päässäni oli kohta, johon sävelmä oli kuollut: se on nyt poissa eikä se enää palaa.

Odotellessani suunnittelin jälleen uuden puvun, tällä kertaa kyseessä on nk. "Grand Ball Gown". Puku on takaa ja sivuilta pitkä, mutta edessä vain hyvin lyhyt hameentapainen, joka paljastaa sääret ja reisiäklin hyvin anteliaasti ja sallii samalla hyvin vapaan liikkumisen. Valehalkio, eli näyttää siltä kuin avautuisi haaroihin asti, mutta hämää hyvin. Edessä valekorsettinyöritys - suljetaan vetoketjulla, nyöritys on vain koriste. Vyön luonnostelin, mutta hylkäsin sittemmin - parempi ilman vyötä. Hihaton, mutta kauluksen seutuvilta voimakkaasti poimutettu ja laskostettu niin, että kangas nousee olkapäille voimakkaasti. Takaa puku on voimakkaasti laskostettu ja paljastaa selkää yhtä anteliaasti kuin edestä dekolteeta. Mietin ensin punaista, sitten mustaa, sitten niiden yhdistelmää ja lopulta tummaa violettia - miksei kaikkiakin. Anyway: luonnos 1, luonnos 2 tai linkki design-galleriaani. . Hmmm, piirroksesta poiketen pidempi osa voisi pudota ehkä aavistuksen enemmän eteen sivuilta, muttei paljonkaan. Lisädraamaa voisi saada laahuksenalulla eli jättämällä helmaa takaa vielä hieman pidemmäksi, mutta se vaikeuttaa liikkumista hieman. Dramaattisia värejä - hehkuvan punaista, pimeää mustaa, tumma pehmeää violettia.



20.9.2010 (Ilta/yö)

"Mutta ystävänpäivänä kauppias rakasti asiakkaitaan vaaleanpunaisin pahvisydämin."



20.9.2010 (Ilta) Vielä käännytyksestä ja lähetyksestä

Tulipa vielä mieleeni muutama asia tuota kirkollisesta käännytyksestä.
Ensinnäkin: jos papit käännyttävät ihmisiä, niin millä tavalla homma hoituu? Sitenkö, että kesken saarnan pastori karjaisee - kuin pahinkin tykistöluutnantti - että "Käännös!" ja silloin koko seurakunta kääntyy penkeillään? Mutta miten tai mihin suuntaan seurakunta kääntyy? Pitääkö heidän kääntyä katsomaan takaseinään, vai kääntyä kokonaan ylösalaisin niin että jalat harittavat kohti kattoa ja pää pyyhkii lattiaa? Pitääkö seurakunnan kääntyä homoiksi?
Toisekseen: eikö käännytyspappeja voisi vuokrata myös solariumeihin, jossa aina ajoittain pappi mylväisee "kääntykää", ja silloin nämä solariumkäännynnäiset kääntävät toisen kyljen - ja samalla toisen posken? Onko muuten sellainen henkilö joka nukahtaa solariumissa myös solariumherännäinen?
Kolmannekseen: kaipa myös armeija tekee käännytystyötä joka kerran kun kapiainen karjaisee "käännös oikeaan päin!", mutta pilaantuuko käännytys mikäli samalla annetaan käsky "taakse poistu"? Käännytetäänkö alokkaita kommunismiin mikäli käsketään "käännös vasempaan päin"? Vai onko käskyn "käännös oikeaan päin" vastakohta "käännös väärään päin", jolloin osa kapiaisista olisi kaappisatanisteja?

Ja lopuksi, siis neljännekseen: jos liityn kirkkoon, niin lähettäisivätkö ne lähetystyöntekijät minut pariksi viikoksi vaikkapa Ranskaan tai Italiaan? Jos, niin liittyisin heti, vaikken jumalaan uskokaan.



19.9.2010 (Ilta) Kiinnostus tai sen puute

Olen tainnut sanoakin kiinnostuvani monenlaisista asioista. Pyynikin kesäteatterissa inspiroiduin kääntyvän katsomon mekanismista niin paljon, että seuralaiseni sai kiskoa minut pois etten olisi ryöminyt lavan alle tutkimaan mekanismeja. Saatan innostua jostain mielenkiintoisesta päähäni juolahtavasta sisustusratkaisusta tai väriyhdistelmästä niin etten kuule mitä minulle puhutaan, ja nyt kun pitäisi keskittyä enkkufilologiaan olen päässäni kehittänyt valtaisan puutarhasuunnitelman, jonka toteuttamiseen vaadittaisiin useamman hehtaarin pinta-ala sekä muutama satatuhatta euroa ja joka riivaa elämääni päivin ja öin. Valtaisia köynnösten verhoamia kivisiltoja, koristeellisia takorautaisia aitoja, portteja ja kaiteita, sirosti kaartuvia puisia siltoja, piilotettuja polkuja jotka poikkeavat salatuille aukioille, kivikaiverruksia, miltei piilossa piileksiviä harvinaisia kukkia, valtavia kosteikkopuutarhoja...

Tiedättekö miten raivostuttavaa on elää puutarha päässään? Se vie paljon tilaa eikä maksa edes vuokraa.

Kokeilin muuten pentuna piirtämistäkin, mutta erittäin huonoin tuloksin: piirtelin kirjoihini ja papereideni taakse muutaman kuukauden 14-vuotiaana, kunnes eräänä selväjärkisyyden hetkenä tajusin että haaskasin turhaan aikaani ja että tulisin koko loppuikäni olemaan surkea töhertelijä, pistin kynäni pois ja kieltäydyin siihen enää koskemasta. Itsensänolaamisen taito on tärkeä ja iloinen asia, joten sarjassamme "Katte on huono ja omistaa skannerin" todistesarja:
todistekappale 1, todistekappale 2, todistekappale 3, todistekappale 4. Bwahahahahaha! Onneksi olen paljon parempi suunnittelijana: yhtä taiteellinen kuin viikon kuolleena maannut kissanraato, mutta pystyn näkemään mielessäni esineitä, paikkoja ja rakenteita, sellaista minkä tulisi olla olemassa. Sen jälkeen kyse on vain oikeiden tekijöiden löytämisestä sekä asian selittämisestä heille.

Ruusukakaduni Sonja on erinomainen muuttolintu. Mikko pelkästi että se purisi ja pistäisi hanttiin muuttolaatikkoon pakattaessa ja hämmästyi, kun otin kuljetusboksin ja pistin sen pikkuneidin nokan eteen: sekunnin puolikkaassa Sonja oli sukaissut laatikkoon ja tuhosi iloisena sen pohjapapereita koko automatkan Tampereelle. Loin Mikkoon sen paljonpuhuvan "no niin"-merkkisen katseen ja laitoin yksinkertaisesti laatikon oven kiinni.



19.9.2010 (Yöllä) Käännytys ja lähetys

Kyllä kirkko saisi vihdoin ja viimein selvittää mitä haluaa. Kyllä siellä niin saakutisti saarnataan käännytys- ja lähetystyön puolesta, mutta annas olla kun valtio käännyttää maasta niitä joille ei ole oleskelulupaa myönnetty tai tekee lähetystyötä eli lähettää pois maasta ulkomaalaisia - ei se silloin kelpaa vaan pitää taas kitistä. Ei, ei saa lähettää tai käännyttää.

Päättäkää nyt jo!



18.9.2010 (IP) Kohteliaasti ja sivistyneesti

Mikko tuli hakemaan allekirjoittanutta viikonlopuksi kotiin Tampereelta. Matkalta hän soitteli aikatauluista: söin juuri sillä hetkellä tuoretta oliivileipää. Yksi omituisista piirteistäni on hotkiminen: jos saan eteeni jotain erityisen hyvää, käyn sen kimppuun kuin harvinaisen vihainen ja nälkäinen susi ja alan yleensä nikottelemaan. Joka tapauksessa Mikko jäi kuuntelemaan nikotteluani ja totesi, että syön edelleen liian nopeasti. Vastaukseni: "Mutkun mun leipä!" ja nikottelin uudelleen. Mikko lupasi, ettei kukaan tulisi viemään leipääni pois, ja järkevä vastaukseni oli "Niin mutkun mun leipä!"

Anteeksi, possessiivisuffiksi, pyydän nöyrästi anteeksi. Leipäni vei sillä hetkellä voiton jopa sinusta.

Eilen oli joka tapauksessa nälkäpäivä, joten järjestimme sen kunniaksi hotkijaiset (l. syöjäiset) raclette-grillin avulla ja kutsuimme Niinan joukkoon. Tulimme syöneeksi niin paljon ettemme päässeetkään liikkeelle, ja niinpä Mikko jäi taas Tampereelle yöksi, kuten yleensä. Kohtelias ja sivistynyt tervetulotoivotukseni meni näin; "Hyvää yötä. Voit keittää aamulla kahvia ja kaapissa on leipää ynnä muita aamiaistarpeita. Jos et löydä jotain, et perkele herätä kysyäksesi." Aamu-uneni on pyhä asia.



16.9.2010 (IP) Maraton

Maratonin juokseminen on ilmeisesti muotia. Ajattelin itsekin liittyä joukkoon - koska kaikkeahan on kokeiltava - mutta en aio tehdä sitä sellaisella tylsän tavallisella tavalla, jota kaikki harrastavat. Ensinnäkin aion sisällyttää alkuun taistelun: persialaisia nyt ei taida olla käsillä, mutta perseaivoja kyllä näyttää löytyvän yllin kyllin, ja hätätilassa järjestän painimatsin persialaismattoa vastaan. Sen jälkeen hoitelen maratonmatkan kahteen kertaan, ja nopeammin kuin kukaan muu: käytän bussia. Älkääkä yhtään valittako: jos juoksija Feidippides olisi saanut valita juokseeko hän koko matkan vai hyppääkö hän TKL'n dösään, mitä luulisitte hänen vastanneen? Älkää olko tyhmiä.



16.9.2010 (IP) Väsymys

Suunnittelin puoliunessani huvimajan. Herätessäni näin yhä silmieni edessä sen ruusuköynnöskaiverrukset ja kaiverretut pylväät, ja sain hetkeksi silmiini kyyneliä sen kauneudesta. Tiedän miltä sen pitää näyttää, ja arkistoin sen aivojeni suunnitelmavarastoon: ehkä saan sen joskus rakennutettua.

Päivän biisi.



16.9.2010 (AP)

Olen heräämisen ammattilaisurheilija. Muut saattavat herätä, nousta ja painua suihkuun, mutta minun harrastuneisuuteni on syvempää: minä herään, nukahdan uudelleen, herään taas, kiskottelen nautinnollisesti ja nukahdan uudelleen - ja niin edelleen. Kun tavalliset herääjät heräävät vain kerran päivässä, saan itse venytettyä heräämisen urheilijatason suoritukseen.

Siksi onkin absurdia huomata heränneensä kello 06:30 aamulla ja osallistuvansa luennolle. Neetta puhui juuri eilen elävän musiikin yhdistyksestä, jonka toimintaan hän osallistui: olisin vielä kuukausi sitten sanonut, että ainoa tapa pitää musiikki elossa läsnäollessani on antaa sille jatkuvia sähköshokkeja sydämeen ja varata käsille hengityskone, mutta tällä hetkellä pelkään että laulunohjaajani listisi minut moisesta häviäjäasenteesta. Sen sijaan tuntuu siltä, että ainoa tapa pitää minut elossa päivän läpi olisi varata hengityskone ja sellaiset sähköshokkikapulat.



15.9.2010 (Ilta)

Tiedättekö sellaiset ruoka-annokset, joita mainostetaan lauseilla kuten "kaikkia lihoja?" Niissä on yleensä kanaa, lammasta, nautaa ja sikaa. Niin että mikä helkutin Syrjitäänpäs Taas Kannibaaleja-kampanja niillä on käynnissä?

Kuume on sahannut edestakaisin jo pari viikkoa. Päivän pointsit siitä, että on pyörtyä kesken fonetiikan tutoriaalin ja joutuu vetäytymään epäarvokkaasti kesken tunnin.



15.9.2010 (IP)

Räjäytyksistä puhuttaessa Mythbusters-sarjassa sanotaan yleensä, että "When in doubt... C4." Siksi minusta onkin kovin ikävää, että seuraava luento järjestetään salissa C5.



14.9.2010 (Ilta) Saanko esitellä...

Kas, saanko esitellä teidät yöpuvulleni? Saapui juuri ompelijalta.

Violetti on maailman ihanin väri. <3



13.9.2010 (Ilta)

Mikko mietiskeli ääneen sitä, missä järjestyksessä hän kotitöitään tekisi: asialistalla olivat pyykkien silitys, imurointi sekä ruoka. Suositukseni työjärjestykseksi oli "kaikki kerralla" tähän tapaan: silityslauta teipataan vartaloon kiinni, jolloin vasen käsi jää vapaaksi silitysraudalle ja oikealla kädellä kuljetetaan mukana imuria. Suu jää vapaaksi syömiseen - no, ainakin mikäli Mikko ei aio prässätä kieltään tai järjestää suuhygieniaansa aivan uudella ja radikaalilla tavalla. Kas näin ne asiat hoituvat!



11.9.2010 (Ilta) Keskittymisvaikeudet

Yhteen ainoaan asiaan keskittyminen on lähes tuskallista. En voi keskittyä esimerkiksi pelkkään luentoon ja muistiinpanojen tekemiseen: on paljon helpompaa, kun samaan aikaan voi tehdä muutakin. Niinpä esimerkiksi kuunnellessani tarkkaavaisesti kirjallisuudentutkimuksen perusteiden luentoa keskustelin samalla yhden henkilön kanssa messengerissä ja kahden kanssa tekstareilla, järjestin aikataulujani sekä suunnittelin koristeellisen kaapin.

Sitä paitsi tulimme Niinan kanssa siihen tulokseen, että kampusalueella pitäisi organisoida livenä Pacman-näytös tai Spy vs. Spy useamman kymmenen vakoojaparin voimin. Tosin juuri nyt eletään melkein puolta yötä, ja mieleni tekee valmistaa pieniä murotaikinapohjaisia leivonnaisia, jotka täytetään mausteilla, aurajuustolla, aurinkokuivatulla tomaatilla, kinkulla, jauhelihalla, pekonimuruilla ynnä muulla hyvällä ja kuorrutetaan lopuksi juustolla.

Monikaan ei ymmärrä miksi olen joskus niin äkkipikainen ja helposti ärtyvä. Kokeilkaa joskus elää hetki pääni sisällä: jatkuvassa ilotulituksessa, jossa ideoita, ajatuksia ja päätöksiä syöksyilee edestakaisin kuin risteilyohjuksia - ja jälki on sen mukaista. Keksin paljon kaikenlaista, enkä millään ehdi kanavoida kaikkea. Suunniteltujen vaatteiden ideamerellä seilaa huonekalujen piirroksia kuin jäävuoria, ja sävelmänpätkiä, runoja ja pieniä tekstinkatkelmia rynnii pitkin päässäni pyörivän puutarhasuunnitelman polkuja kuin joukko epätoivoisesti käymälää etsiviä pidätyskyvyttömiä kofeiiniaddikteja.



11.9.2010 (IP) Keittiöbarbaari ja tuomion kaulin

Aidot, asiantuntevat barbaarisankarit voivat heitellä sellaisia toteamuksia kuten "tänään on hyvä päivä kuolla taistelussa", mutta koska barbaarisankarointi (naisten versiona Barbarointi?) on tehty Tampereella vähintäänkin vaikeaksi ja jopa lähes mahdottomaksi, on tyydyttävä sellaisiin lauseisiin kuin "tänään on hyvä päivä leipoa korvapuusteja". Ei se ole silti yhtä tyydyttävää, vaikka sitä pukeutuisikin nahkamekkoon ja sadattelisi julmetusti jauhoja lisätessään.

Itse asiassa leipominen on hauskempaa kuin syöminen. Siksi leivontabarbaroinnistanikin seuraa väistämättä uhreja, jotka sitten kärsivät akuutin kuolleisuuden sijasta akuutista ähkystä ja vatsakivuista.

Indiana Katte ja turmion kardemumma? Kadonneen voirasian metsästys? Conan Katte Barbaari ja julmetut jauhot?



11.9.2010 (Yöllä)

Taas yksi kutsu saakutin syöpätutkimuksiin. Eivätkö nuo ihmiset voisi kehittää jotain uutta harrastusta? Nyppisivät välillä paloja jostakusta muusta. En varmasti mene.

Olen juuri todistanut, kuinka Juho kiskoi ensin puoli litraa teetä kannusta ja sitten toiset puoli litraa suoraan metallisesta puolen litran mitta-astiasta. Tämän lisäksi käsissämme tuhoutui joukko suklaa- ja omenakaneli-muffinseja, padallinen pastakastiketta ja spagettia sekä huomattava määrä suklaata. Ei absoluuttisesti paras tapa viettää aikaa, mutta top viitosessani ehdottomasti: ensin syödään, sitten levätään, sitten syödään vielä lisää, levätään lisää ja taas syödään. Elämä tuntuu ehdottomasti positiivisemmalta kunhan sitä katsoo kohtuullisen suuren tee - ja suklaamäärän läpi.

Voisin toivottaa "hyvää yötä" tämän kappaleen myötä.

Ai niin, ja Danten "Helvetin" saisi muuten tiivistettyä selkeästi parempaankin muotooon: "Paska reissu, mutta tulipa tehtyä."



9.9.2010 (Ilta)

Kuume nousee ja laskee. Yleisin ihmisten kysymys on "montako astetta"- mitä helvettiä? Olettavatko he minun kuljeksivan ympäri Tamperetta kuumemittari korvassa ja toinen anuksessa, ja kysyttessä nappaavan toisen ja sanovan että "oho, kas, vai näin paljon." Eikä riitä se, että kuumetta on niin paljon ettei ole kiva olo, mutta sen verran vähän että pysyn tolpillani? Ihme porukkaa.



8.9.2010 (Ilta)

Amerikkalaisen kirjallisuuden luennolla käsitellään aluksi intiaanien/alkuperäisamerikkalaisten kirjoituksia. Luettavaksi määrätään teksti nimeltä "Iktomi and the coyote", ja kysytään mistä tietää että tämä on intiaanien kirjoituksia. Tekstissä on heebo nimeltä Iktomi, joka peurannahkaan pukeutuneena pötkii pitkin preeriaa ja keskustelee kojootin kanssa. No voi helvetti, kylläpä kuulostaa ranskalaiselta! Jos olisivat vielä lisänneet, että Iktomilla päässä pari sulkaa sekä peyote-höyryjä, niin ei olisi kukaan arvannut. Olisivat varmaan veikanneet eskimoksi.



7.9.2010 (Ilta) Riipus

Olen uskoakseni päässyt eroon masennuslääkityksestä: vieroitusoireet ovat nyt poissa. Sen sijaan huonompi asia on se, että takaisin on palannut myös halu avata ranteensa. Näin jälleen unta verestä, joka sekoittui kynsilakkaani ja värjäsi lattian kauniin rubiininpunaiseksi, siihen sävyyn joka toistuu korvakoruissani, kynsissäni ja huulipunassani.

Unessani rubiiniriipukseni putosi lattialle, verilammikkoon, ja se hehkui sulaessaan vereen. Elämä on juuri nyt kuin kaulariipus, mutta tämä riipus on liian raskas ja se painaa minut pinnan alle.



4.9.2010 (Ilta) Kutistus

Jos psykologeja ja psykiatreja kutsutaan kallonkutistajiksi, niin eikö muitakin lääkäreitä pitäisi kutsua samalla tavoin? Keuhkospesialisti olisi keuhkonkutistaja, jalkalekuri olisi jalankutistaja ja sydänkirurgia kutsuttaisiin sydämenkutistajaksi. Toisaalta samalla logiikalla miesten genitaalialueisiin erikoistunut lääkäri olisi sitten peniksenkutistaja.



4.9.2010 (Yöllä) Sekalaista ja sopeutumisvaikeuksia (välillä jotain vakavaakin)

*edit* design-galleriaan lisätty muutama piirretty raakaluonnos suunnittelemistani vaatteista, ompelijoitani varten tarkoitettuja piirrettyjä selityksiä. Toimivat myös todisteina siitä etten osaa piirtää.

Eräs professori ehdotti, että minun tulisi tutkia misantropiaa 1600-luvun kirjallisuudessa. Ehkä, mutta toisaalta on myös mahdollista että päädyn vain litaniaan siitä miksi itse vihaan noita kirjailijoita, heidän teoksiaan ja niiden nykylukijoita sekä listaan siitä mitä nykylukijat voivat noilla teoksilla tehdä ja minne he voivat ne sen jälkeen työntää. Poikittain. Ilman liukuvoidetta.

On Niinan oma onni että hän tuli vapaaehtoisesti syömään illallista: muuten olisin mennyt tunkemaan annoksen hänen postilaatikkoonsa, ja kanssa-asukkaat olisivat saaneet ihmetellä miksi a) postilaatikko tuoksahtaa voimakkaasti ja b) miksi Niina syö suoraan postilaatikostaan. Lisäksi makuelämys olisi voinut olla erikoinen, sillä olisin joutunut survomaan luukusta väkipakolla kanapihvit ja riisin, kaatamaan kermakastikkeen suppilolla perässä ja lopuksi sullomaan muffinsit koko koreuden päälle.

Aikomuksena on myös tuoda jossain vaiheessa hyppytunnilla koululle litra jäätelöä ja syödä se kahteen pekkaan. Käytämme ruokailuun mahdollisimman suuria kauhoja - niin suuria ettei purkkiin mahdu kuin yksi lusikka kerrallaan - ja käymme taistoon lusikointioikeudesta niin suurella innolla, että sulaa jäätelöä on kummankin hiuksissa ja pitkin Pinni Been käytäviä ja kattoja. Mielenkiintoista on myös nähdä kertyykö ympärillemme kannustusjoukkoja seuraamaan hillitöntä jäätelönhotkintaamme.

Sanomatta jätettyä: Kas, hyvää päivää, yliopistolaiset ja professorit. Minä olen muuten misantrooppi, pelkään ja vihaan teitä jo valmiiksi, ja koen samanaikaisesti halua pyörtyä, paeta sekä antaa ylen. Rakastan juustoja, mutta anteeksi, sukaisen nyt kotiin Stockan juusto-osaston kautta: en voi syödä juustoani teidän läsnäollessani, sillä te olette minulle vieraita, vaarallisia olentoja.

Sinne kauas, kauas jättämäni rakkaat olivat uteliaita näkemään millaisessa vuoteessa nykyään nukun: no, tässäpä kuva 1 ja kuva 2 . Kakkoskuva näyttää kehittämäni verhojen keskussidoksen nauhoineen. Ihmettelittekö lintuhäkkiä? Se on tämän näköinen: kuva 1 ja kuva 2.



3.9.2010 (IP) Kuvallista kerrontaa

Olen viettänyt vapaa-aikaani hyödyllisesti tavaroitani järjestellen. Olin myös vähällä herättää vakavia epäilyksiä seksuaalisesta suuntautumisestani vastaamalla puhelimeen "hetkinen, olen kaapissa, tulen juuri ulos".

Eräät ovat ihmetelleet eikö naisten... se yleensä paidan sisään piilotettava anatomia... ole kovin hankala ja aina tiellä? Minusta se on kaiken kaikkiaan hyvinkin käytännöllinen, esimerkiksi juuri näin;

Ta-daa! Kynäteline!
Samalla linjalla voisimme jatkaa listaamalla kohteita kuten kännykkäteline, MP3-soittimen teline... avainteline...

Harvinaisen kieroutunut - siis minun lisäkseni - on myös tämän lelun idea:

Kyseessä on My Little Pony-sarjan pehmolelu, jonka on tarkoitus kuvata nukkuvaa ponia. Olenko ainoa, jonka mielestä tuo lötkönä makaava karvaraato näyttää pikemminkin kuolleelta kuin nukkuvalta? Asiaa pahentaa vielä se, että kapineella on vatsassa vetoketju:

Ja vetoketjun taakse on tarkoitus piilottaa esimerkiksi pyjama tai yöpaita. Ponin sisälle on ommeltu valkoinen vuori juuri tätä varten,

mutta jostain syystä aina kyseistä esinettä käsitellessäni saan fiiliksen siitä, että tuon sisäpuolen pitäisi olla paitsi punainen myös limainen, kuuma ja litisevä, ja että vetoketjua avatessani olen kaivamassa käteni pastellinvärisen pehmoeläimen sisuskaluihin ja riipimässä niitä ulos. Ei, älkää pelätkö: tuo kapistus ei kuulu kalustukseeni. Se on keräilykohde, jonka olen juuri myynyt erittäin hyvään hintaan. Kunhan tuli mieleen.



2.9.2010 (Ilta) II

Suunnittelemieni asioiden valokuvaus jatkuu: tällä kertaa vuorossa eräs juhlapuku. Selitykset löytyvät jälleen design-galleriastani, ja suoralinkkeinä
kuva 1, kuva 2 sekä kuva 3.

Ja uusia ostoksia: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4, kuva 5, kuva 6, kuva 7, kuva 8, kuva 9.



2.9.2010 (Ilta)

Ilmeisesti em. professori nauttii haastamisesta huomattavan paljon, sillä hän lähetti jatkohaasteen sähköpostilla, käskynä löytää neljäskin täydellinen riimi sanalle "love". Välitön vastaukseni on muotoiltu samalla äkämystyneenä vasteena perverssin äänekkäille naapureilleni:

No more love!
Go back above*
and shove**
a dove.
And, um, guys? Use a bloody glove.

(*Upstairs)
(**where the sun won't shine). Vastaukseni sai hilpeän hyväksynnän.

Muut voivat joskus lyödä vyön alle, mutta minä myös potkin, puren ja jauhan murskaksi sen mitä vyön alta sattumalta löytyykään.



1.9.2010 (Ilta)

Rakas päiväkirja, tapasin tänään sen professorin, joka onnistui loukkaamaan noin puolta kaikista kokelaista sisäänpääsykokeessa. Alle minuutin ensitapaamisen jälkeen olimme jo kinastelemassa täydellä vauhdilla, kun arvon professori haastoi käsitykseni englannin vs. suomen ilmaisuvoimasta. Professori haastoi minut ilmoittamaan riimin sanalle "love", ja tässä nopea vastaukseni:

He says "love" and I say "shove
that feeling where the sun won't shine.
No brain above*, buy a rubber glove
and find a better reason to whine."

(*in the head). Neljä riimiä sanalle "love" neljässä rivissä, pärkkeles.



1.9.2010 (IP)

Itse asiassa - nyt kun olemme jo valmiiksi aiheessa "potentiaalisia hauskoja tapahtumia" - voisi tulla mieleen myös yliopistoversio vanhasta tutusta "murhapiiristä", tosin sillä erolla, että murhattavilta kerätään heidän "opintopisteensä". Mitä pidempään opiskelleen päästät päiviltä, sitä suuremman opintopistemäärän keräät. Voittaja tietenkin palkitaan. Tällä tavoin olisi mahdollista saada kaikki hetkessä paranoideiksi apinoiksi ja koko kampus täyteen hiiviskeleviä, käytävästä toiseen salakähmäisesti luikkivia opiskelijoita, jotka pyrkivät samalla etsimään seuraavaa uhriaan ja nirhaavat toisiaan yli ainejärjestörajojen.

Ja ehdotanko tätä kenellekään? No en helvetissä. Uuden ajatuksen julkituomalla kerjää ylimääräistä vapaaehtoistyötä, sillä yleisin vastaus mihin tahansa ehdotukseen on "hei, hienoa, sinähän alatkin järjestämään". Ajattelin istua siististi ja siveästi paikallani, kasvoillani yhtä puisevan kuivakka ilme kuin vuoden kuivuneella pyökkibalkilla ja näyttää aivan yhtä organisointikykyiseltä kuin lätäkkö maahan läikkynyttä mehua.

Sitä paitsi vihaan kaikenlaisia pelejä.



31.8.2010 (Ilta) Kommentteja

Ihmisissä pitäisi olla pakollisena varoitusvalosarja. Tai siis ainakin varoitusvalon pitäisi palaa niissä ihmisissä, joiden kanssa puhuttuaan saattaa havaita päätyneensä palkattomaan vapaaehtoistyöhön. Kenties myös kyltti jossa kerrotaan että "tämän hyypiön kanssa kommunikoiminen saattaa altistaa sinut palkattomalle vapaaehtoistyölle" tai "keskustelu saattaa aiheuttaa vapaa-ajan menetystä" tai jopa "järjestöissä toimivat kanssakansalaiset aiheuttavat univaurioita ja ajanmenetystä". Nyt puolustuskeinot ovat rajattuja: on joko käytävä vuorokauden ympäri järkijättöisestä debiilistä tai vaikutettava muilla tavoin niin mielipuoliselta, että säästyy ikävältä raatamiselta. Varoitusvalojen ja -kylttien aikakaudella taas voisi pötkiä siististi pakoon lähimmän kulman taakse.

Minusta olisi ollut paljon hienompaa, mikäli kaikilla yliopiston ainejärjestöillä olisi ollut oma pieni järjestötilansa saman käytävän varrella: silloin järjestöt voisivat pelata vuotuista "fuksinkaappausta", jossa puijataan eksyneet fuksit vääriin ainejärjestötiloihin ja pisteitä kerätään paitsi huijattujen henkilöiden määrällä, myös sillä kuinka kauan heidät onnistutaan pitämään väärässä tilassa ilman fyysistä väkivaltaa ja pakottamista. Erityispisteitä voisi saada vanhempien opiskelijoiden keräämisestä esimerkiksi ovikyltit sekoittamalla tai juottamalla heidät syvään humalaan: parhaimmillaan kilpailevan ainejärjestön puheenjohtajan kaappaamisesta saa sata pistettä.

Ja ihan näin sivumennen sanottuna myös näin eikä vain yliopistolla: selvittäkääpä joku sen syyllisen nimi, jonka mielestä oli hirmu hyvä idea avata kurssien ilmoittautumiset kello 6 aamulla niin, että kaikki inhimilliseen iltapäiväaikaan järjestettävät kurssit täyttyvät puolessa tunnissa ja saat joko hypätä ylös kello 6 yhtenä aamuna tai vaihtoehtoisesti kello 6 seuraavat puoli vuotta useita kertoja viikossa. Niin että selvittäkää tämä syyllinen osapuoli ja palkitkaa hänet: sivelkää hänet tuoksuvalla ruusuöljyllä ja hunajalla, kieritelkää hänet kidesokerissa ja päästäkää hänen päälleen kuusituhatta ampiaista sekä miljardi muurahaista.



30.8.2010 (Ilta)

Tapoja säikyttää äitisi miltei järjiltään: ilmoita puhelimessa olevasi rakastunut, äläkä heti paljasta lemmekkäiden tunteidesi kohteen olevan ranskalainen Comte-juusto - 14 kk kypsynyt - vaan anna hänen elätellä kauhukuvia ties minkälaisista sivusuhteista.



29.8.2010 (Ilta) Varoitusvalo

Eräs ystävä uhkasi ottaa kuvia sukkanauhaliiveistäni. Aina ystävällisenä, ymmärtävänä ja pasifistisena persoonallisuutena ilmoitin rauhallisesti ja rakastettavasti, että mikäli hän kaivaa kameran esille läsnäollessani, tungen sen niin syvälle hänen ala-anatomiaansa että siitä eteenpäin hänen käydessään käymälässä hänen takamuksessaan palaa punainen varoitusvalo ja luonnollisia asioita toimitettaessa näkyy ja kuuluu salaman välke ja räpsähtely. Ilmaisin tämän karkeammin sanankääntein, mutta asia tuli varmaankin selväksi näinkin.



28.8.2010 (Ilta) Kuvastuksia

Kuvastan teidät kaikki ennen lähtöäni: ensinnäkin uusia suunnittelemiani vaatteita, joiden selitykset ja kuvaukset löytyvät paremmin design-galleriastani, mutta tässä kuitenkin suoralinkityksenä laiskoille:
univormun kuva 1, 2 sekä kuva 3, violetti kietaisuvyö sekä vyön yksityiskohtaa.

Lisäksi kolme eilen Parisiennesta ostamaani ihanuutta: vihreä jakku, violetti olkaimeton cocktail-mekko sekä mustavalkoinen jakku

Osallistuisin pärstävärkilläni variksenpelättikilpailuun, mutta tarkoituksena on lähinnä pitää varikset poissa pellolta eikä tappaa niitä sukupuuttoon.



27.8.2010 (Yöllä)

Yksi asia todistaa aviomieheni huonosta mausta yli kaiken muun: hän haluaa minun laulavan ääneen. Hän pitää onnettomasta raakunnastani, joka tuo omaan mieleeni parven variksia kissanraadolla. Hän uskoo myös vakaasti taitooni kitaran kanssa, vaikka oma käyttöajatukseni sille soittopelille liittyy muille aiheutettavaan väkivaltaan melee-taistelussa. Sitä paitsi laulaessani ylärekistereissä ääneni sortuu kuin Rooman valtakunta, mutten koskaan pääse niin ylös ennen kuin YK:n ihmisoikeuskomissio käy kimppuuni irvistellen, ja mikäli Mikko ei sitä kuule, hänen täytyy olla paitsi puolikuuro myös vanhuudenhöperö.

Jos sen sijaan on mainittava kauniita suomalaisia kappaleita, aloitetaan tästä sekä tästä.



26.8.2010 (Yöllä)

Suunnittelin puoliunessa sähkömoottorilla toimivan komeron, joka mekanisminsa ja rakenteensa ansiosta pyörähtää tarvittaessa eri asentoon. Asiaa on oikeastaan mahdotonta selittää tarkemmin ilman pitkää ja monimutkaista selitystä rakenteista, tasapainotuksista ja mekaniikasta, mutta idea on selkeä. Se olisi hyödyllinen muutenkin: sukulaisten voisi rauhassa antaa tutkia vaatekomeroa joutumatta selittelemään erityisiä... aavistuksen raisummanpuoleisia vaatekappaleita ja objekteja. "Äiti, ei tuo todellakaan ole valtavankokoinen musta dildo. Se on... se on taiteellinen surrealismin abstraktiosuuntausta edustava... hattuteline!"

Päätelmiä: vaikka on olemassa nk. tietokonefarmeja, tietokonetta ei ole tarpeen kastella kuten kukkia. Lisäksi on täysin tarpeetonta lannoittaa tietokonetta orkidealannoksella: tietokoneessa on yleensä paljon sontaa jp muutenkin. Suurin sontakökkäre on nimeltään "Windows".

Olen varannut loppuviikon ompelijoideni ja vaatehankkijoideni tapaamiseen sekä lauantaini stand up-komedialle, eli lyhyesti sanottuna mielihyvän tavoittelulle kaikissa aspekteissaan. Lisää mielihyvää saan uudehkoista hankinnoistani: kuva 1, kuva 2. Tämän phalin taas olen omistanut jo vuosikausia, mutta se on intoutunut kukkimaan: pitkälti toistakymmentä loistavanvaloista kukkaa, kokoa jokaisella kämmeneni verran. Olenhan maininnut rakastavani orkideoita? Noita hyväkkäitä on ilmaantunut vuosien mittaan toistakymmentä. Onnistuin tosin tappamaan Miltoniopsis-hybridini kuivattamalla: avioero vei liikaa aikaa.



23.8.2010 (Yöllä)

Sovittaessa vastakkaisen sukupuolen kanssa tapaamista ei-julkiselle paikalle ei ole niinkään tärkeää se, että on suorittanut itsepuolustuskurssin ja osaa paeta uhkaavasta tilanteesta: paljon tärkeämpää on se, että tietää tarpeen tullen ja nopeassa tahdissa voivansa murtaa vastapuolelta käsivarren, murskata hänen polvilumpionsa sekä iskeä hänen päänsä pariin otteeseen vasten sopivaa, kiinteää pintaa. Tietenkin vain tarpeen tullen.

Tosin vielä tärkeämpää on pukeutua tuhmiin alusvaatteisiin. "Osta alusvaatteesi kuin olisit kurtisaani ja vaatteesi kuin olisit Lady", sanon minä.



22.8.2010 (IP)

Masennuslääkkeiden aika on lähes ohi: saan harvakseltaan vieroitusoireita lievän huimauksen muodossa, mutta tällä hetkellä otan enää neljännestabun joka kolmas päivä. Painajaisunet ovat palanneet, mutta niistä olen kärsinyt lapsesta saakka, ja elävämpien unien ansiosta olen mm. suunnitellut puoliunessani kokonaisen talon. Henkisesti olo on rauhallisempi kuin puoleen vuoteen, ja tästä on paljolti kiittäminen elämäni rakkaita ihmisiä. Masennus on hälvennyt ja jäljellä on vain kylmän rauhallinen päättäväisyys.

Jokin sisälläni on silti nyt entistä kylmempää ja kovempaa. Olen aina uskonut taiteen tukemiseen ja lahjoittanut hyväntekeväisyyteen ajattelematta, uskoen sen velvollisuudekseni. Nyt jokin on muuttunut: miksi minun pitäisi välittää muista? En enää näe syitä siihen. Vakiokohteliaisuuden ja hymyn takana on nyt jotain, joka välittää yhtä paljon kuin kylmin kivi meren pohjassa.

Suunnittelusta sivumennen sanottuna... lisäsin suunnittelugalleriaani (vanhan ja huonolaatuisen) kuvan ensimmäisestä koskaan suunnittelemastani vaatekappaleesta: turkistakista, jonka suunnittelin ollessani hurjan 13 vuoden ikäinen. Toivoakseni saan lisää kuvia piakkoin: ensi viikonoppuna Mikko vie minut paitsi Ismo Leikolan keikalle, myös ompelijalleni sovittamaan univormuani, ja samalla noudan (ja toivottavasti ehdin myös kuvauttaa) suunnittelemani sinisen juhlapuvun.

Ohjelmassa myös mainostuskatkostus: etsitkö kauniita vaatteita arkeen tai juhlaan? Tässä maassa ei ole parempaa vaatekauppaa kuin Parisienne Riihimäellä, kauppa johon minunkin tieni taas ensi viikonloppuna johtaa. Mahtava mesta, kannattaa kokeilla.



19.8.2010 (Ilta)

Olen juuri selvinnyt voittajana eeppiset mittakaavat saavuttaneesta taistelusta, johon kuului kemiallisia aseita, heittoaseita sekä yksi lyömäase, korviasärkeviä kirkaisuja ja karjahduksia, ja jonka vastapuolena toimi kylpyhuoneessani piileskellyt pieni hämähäkki...



17.8.2010 (IP)

Like the stars in misty sky so will our love be lost
we carry on our daily lives but with a higher cost.
The flame of love we held within is now but dust and ash
onward in our long cold path without a thought we dash
letting go so carelessly of what we both held dear
thinking that without the flame our life will be more clear.
We built a jail within our hearts and threw it all away
but without love the warmth within can never really stay.

The love we held we should have used to set our poor souls free
without that warmth all joy in life will permanently flee.
We smile on streets but in our eyes is cold and glassy stare
we say we love but deep inside we really do not care.
Our minds grow cold, our hearts go numb, in our soul a scar
for we know we lost it all- lost all we really are.



16.8.2010 (IP)

Pääsen katsomaan stand up-koomikko Ismo Leikolan live-esitystä Helsingissä. Parhautta!

Poliisi on hyvä asia, poliisi on ystävä, ja ennen kaikkea poliisi on inhimillinen. Sen saattoi todeta, kun poliisiauto veteli pientä ylinopeutta eikä käyttänyt vilkkuja mutkissa - eikä kyseessä ollut hälytysajo. Näky toi pienoisen hymyn huulille - aivan kuin olisi löytänyt työergonomin vääntäytyneenä kuudelle kulmalle ja monelle mutkalle tai siveysvalan tehneen nunnan orgioista.



15.8.2010 (IP)

Mikko kertoi heränneensä yöllä siihen, että hänen (nenään tarkoitettu) kuorsauslastansa oli hänen silmässään. Ystävällinen mies tuo Mikko: kuorsaa niin pahasti, että pyrkii suojelemaan maailmaa kuorsaavilta silmiltäänkin.

Tiian kanssa lounastaessani huomasin jälleen miten vaikea on puhua asioista, kun äitinä on ollut sellainen nainen kuin Anne. Olen vuosien varrella oppinut sen, ettei edes omalle äidilleen voi puhua asioistaan ilman, että hän kertoo asioistasi sukulaisille ja ystävilleen tekosyynä "minun on pakko kertoa edes jollekulle, ja muista ettet kerro minun kertoneen". Rakastan yksityisyyttäni: siksi nykyäänkin jonkun päästessä lähelle on helpompaa väistellä tai valehdella suoraan.



14.8.2010 (IP) Kunnianarv. rva keittotaito

Tarkoituksenani oli keittää riisiä. Oli vähällä, etten keittänyt aimo annosta kahvinkeittimen suodatinpusseja kanapihvien kyydittäjäksi.



13.8.2010 (IP)

Niinan kanssa Tampereen keskusta: yliopiston ravintola Minerva sekä Stockmannin herkkuosasto, josta tuli ostettua yhtä sun toista. Loppupäivä kulunee jäätelöiden, kermakastikepihvien, pariisinperunoiden sekä omenakanelimuffinsien parissa, ja illemmalla suunnitelmissa suunnata uimaan Peltolammelle. Nyt lasi jääteetä ja relaamista.

Yritimme yöllä bongailla meteorisadetta makoilemalla rinteellä nurmikolla, mutta kaupungin valot ovat jopa täällä liian kirkkaat. Lisäksi oli riskinä se, että mukavan lämpimässä yössä nurmikolle olisi nukahtanut vesiselvänäkin ja herännyt aamulla poliisin juoppoputkassa: "ihan oikeasti, konstaapelisetä, tähtiä vain katseltiin, ihan selviä oltiin, rehellisesti!"



10.8.2010 (Ilta)

Lopetin masennuslääkityksen pari päivää sitten. Oireet ilmaantuivat raskaan huimauksen muodossa: unohduin kellarin pesutupaan, josta Niina minut löysi ihmetellen mihin hemmettiin olin jäänyt kuppaamaan. Olin pari kertaa pyörtyä portaissa, mutta muutamaa tuntia sen jälkeen kun olin ottanut neljännestabletin oli olo jo hieman parempi.

Huomena Tiian kanssa Coussiccaan syömään.



9.8.2010 (IP)

Kotona aviomiehen kanssa voin koska tahansa murahtaa tuolini syvyyksistä "valoa kansalle" - käsky johon Mikko osaa reagoida asianmukaisesti sytyttämällä valot - kun taas kuka tahansa muu katsoo kuin täydellistä riemuidioottia ja alkaa tuijotella mietteliäästi, oletettavasti aprikoiden koska kasvatan viikset ja ryhdyn kommunistijohtajaksi.



9.8.2010 (Yöllä) Misantropia iskee jälleen

Viittasin aiemmin Annen kauan sitten kadonneisiin ja nyttemmin uudelleen löytyneisiin velipuoliin: no, tarkemmin harkittuani olen päättänyt, että koko sakin saisi palauttaa kadonneet ja löydetyt tavarat-toimistoon, mikäli olisi sellainen toimisto joka huolisi ei-kaivattuja yli-innokkaita sukulaisia. Minä en halua puoliserkkuja enkä puolienoja: päätän itse kenen kanssa jaan yksityisyyteni, eivätkä tyystin vieraat ihmiset kuulu siihen joukkoon. Arvostan jopa mieheni sukulaisia enemmän kuin tyystin vierasta sakkia, joka uskoo voivansa noin vain valssata elämääni. Pitäkööt muut yhteyttä jos haluavat, minulle riittävät ne ihmiset jotka itse olen elämääni valinnut. Loikkikoot nämä puolisukulaiset letkajenkkaa lähimpään lettoon.



7.8.2010 (Ilta) Alapääjuttuja

Uhkasin hirttää erään miespuolisen (ja mielipuolisen) ystäväni munista kattoon, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se saattaa olla huono ajatus. Mitäpä sitten, jos joku sattuukin kävelemään odottamatta sisään ja löytää asuntoni katosta ukkelin killumasta killuttimistaan katossa? "just hanging around--"



2.8.2010 (Ilta)

Silloin tällöin tulee sellainen ilkeä olo. Siis silloin, kun etsii turhaan jotain tavaraa kaupan hyllystä eikä ole varma siitä onko akuutisti typerä vai sokea, ja vielä vähemmän varma siitä kumpi olisi pahempi asia.

Sivumennen sanottuna tienviittoja katsellessa sitä vakuuttuu joskus siitä, että kuka tahansa teiden ja paikkojen nimiä onkin keksinyt, hän ei ole kuollut kyllin aikaisin eikä nopeasti. Saako perustaa kansanliikkeen nimeltä "tappakaa teiden ja kaupunginosien nimeämisen ammattilaiset sukupuuttoon"?



29.7.2010 (IP)

En ole kärsivällinen. Itse asiassa olen varusteltu kärsivällisyydellä, joka saisi litran risiiniöljyä kiskaisseen kollikissan suuressa juuttikangassäkissä vaikuttamaan kärsivällisyyden perikuvalta: haluan asioiden tapahtuvan heti eikä huomena. Jos siis saan päähäni haluta jonkin esineen jota ei satu markkinoilla olemaan, on helpompaa palkata joku tekemään se kuin odottaa puolen ikuisuutta esineen ilmestymistä näköpiiriin.

Päätin jokin aika sitten haluavani hopeisen rannekorun, jossa olisi kolmella hopeaketjulla kiinni kolme hopeasormusta. Ajan ja rahan säästämiseksi projekti aloitettiin valmiin rannekorun pohjalta (Kalevala Korun), ja tässä on lopputulos. Kokonaisuus on täsmälleen sellainen kuin toivoinkin. Tosin harkitsen vielä haluanko koruun kaksi sormusta lisää: ainakin tällä hetkellä kokonaisuus on siro, elegantti ja hienostunut sekä täydellisesti tasapainotettu.



28.7.2010 (Ilta)

Suomessa on aivan liikaa Vaahterateitä, Koivukujia tai Tammiraitteja. Pitäisi kai ottaa kirves ja mennä antamaan hyvä syy nimenmuutokselle: Sahanpurupolkuja, Tuohiteitä, Halkokujia ja Pilkepolkuja sekä luvattoman puunkaatotalkooni muistoksi ainakin yksi Raivopäänraitti.



28.7.2010 (Yöllä)

Tällä säällä tulee väkisinkin mieleen, että se kaikkein tärkein hankinta on jäänyt tekemättä: siis sellainen kaupan pakasteallas, joissa jäätelöitä myydään. Tähän pakastealtaaseen asennettaisiin pyörät ja jousitus, se kytkettäisiin auton akkuun ja kiinnitettäisiin auton perään kuin peräkärry. Kelpaisi sillä sitten matkustajien huristella auton perässä tälläkin helteellä mukavasti viilentyneenä. Muun ajan pakastearkku voisi sitten seistä makuuhuoneen nurkassa, joten siinä voisi aina tarpeen tullen käydä hetken jäähyillä.

Tuli vaan mieleen siitä, että kaupan myyjät eivät välttämättä olisi arvostaneet, mikäli olisin päättänyt pyrkiä makuulle kaupan pakastealtaaseen. Hetkittäin jopa toivoin, että kauppaan olisi luvallista ja hyväksyttyä raahata mukava lepotuoli kylmäaltaiden väliin. Kirja, lasi kylmää mehua ja pakasteallas ovat hellekesän paras resepti.



27.7.2010 (Yöllä) Selvä!

Perheelläni on selvästi ilmiselviä selvännäkijän taipumuksia: joka kerta minut nähdessään he näkevät selvän kansalaisen, kun taas itse heihin katsoessani en yleensä näe ketään vesiselvää - ellei sitten kyseessä ole sellainen tilanne jossa he pyrkivät korjaamaan hiprakanpuutetta parhaansa mukaan.

Kysymys: onko mahdollista olla selvästi humalassa?



26.7.2010 (Yöllä)

Fiktiossa ja elokuvissa ihmiset saavat yllättäen yhteyden kadonneisiin sukulaisiinsa ja juonessa seuraa riemukas jälleennäkeminen. Todellisuus tuntuu välillä matkivan fiktiota, sillä perjantaina puhelimeni soi: asialla oli mies, joka "etsi tietoa siskoistaan Annesta ja Metestä".

Olin tietoinen siitä, että Annella on kaksi veljeä isoisän myöhemmästä avioliitosta: heidän äitinsä, josta käytän tällä hetkellä nimitystä "ynseä, ilkeä harppu" kielsi isoisää ottamasta yhteyttä lapsiinsa aiemmasta avioliitosta, ja välit katkesivat kokonaan. Nyt äidin nuorempi veli - Antero - etsi meitä, ja oli jälkikasvunsa avulla onnistunut löytämään nämä sivut sekä yhteystietoni. Nähtävästi yhden ainoan todellisen serkun lisäksi meillä on kolme puoliserkkua ja pari enoakin. Tapaamista on suunniteltu keskiviikoksi, ja Anne painostaa päivittäin jotta saapuisin paikalle: ymmärrän riemun, koska sukumme on ollut äärettömän pieni.

En tiedä - muuttopäivä lähestyy, ja olen kiireinen. Onko osittain yhteisellä verellä todellakaan oikeasti väliä? Sitä on vielä harkittava. Toinen kyseenalainen asia on tämä: onko oikein, että on sukulaisia joiden kanssa ei ole kertaakaan riidellyt kymmeniin vuosiin? Onko tämä kirjoitettava n. neljänkymmenen vuoden mykkäkouluksi ja murjotukseksi jotta riidattomuus saataisiin selitettyä asiallisesti?



23.7.2010 (IP)

Olen addiktoitunut Dents-pastilleihin, tai siis tarkemmin sanottuna mansikkakerma-pastilleihin, joiden kuulemma pitäisi olla hyväksi hampaille. Kun askini loppui kesken automatkan, jouduin ostamaan mustaherukkaversiota. Vietin useita tunteja pohtien hiljaa mielessäni "mitä helevettiä" kunnes tajusin välähdyksenomaisesti totuuden: mustaherukkadentsit ovat itsetuntopastilleja! Niitä maistettuaan tajuaa että hemmetti, mullahan on pirun hyvät hampaat vaikka ovatkin täynnä kraaterin kokoisia reikiä, en minä ainakaan noita pastilleja tarvitse!



21.7.2010 (IP)

Ikätoverini alkavat olla jo kaikki lisääntyneet, ja moni hämmästelee mitä on tapahtunut KMLautasen biologiselle kellolle, koska en vieläkään halua hankkia jälkikasvua. Luulen, että sain sen selville: vihaan herätyskelloja intohimoisesti, joten olen varmaankin huomaamattani viskannut biologisen kelloni ikkunasta pihalle ja johonkin jorpakkoon. Hyvästi, biologinen kello. Toivottavasti en heittänyt sinulla vesilintua, sillä toisin kuin lapset vesilinnut ovat viehättäviä otuksia joista ei ole kenellekään vaivaa.



19.7.2010 (Ilta)

Tanimbarinkakadut Lunar ja Solar taistelivat jälleen herkkupaloista. Kutsuisin yhteenottoa tukkanuottasiksi, mutta kakaduilla ei ole karvaa - onko siis mahdollista puhua höyhennuottasista vai onko tyydyttävä ilmaukseen nokkapokka?



18.7.2010 (Yöllä) Retorinen kys.

Tiedättekö sen virnistelevän joutsenen, joka on maalattu säiliörekkojen perään - oliko se nyt Nesteen rekka? Olenko todellakin ainoa jonka tekee mieli antaa sille perhanan virnistelevälle räpyläjalalle köniin vain, koska sen virnuilee niin raivostuttavasti?



15.7.2010 (Yöllä) Hullu hatuntilaaja

Burtonin Alice in Wonderland-leffan hurmiossa ihmiset riemuhihkuvat hulluista hatuntekijöistä ja hyperventiloivat samalla itsensä unholaan. Minun hatuntekijäni onni on se, että hänen ei tarvitse olla hullu: minä hoidan itse sen puolen. Todisteena Kuva 1 sekä Kuva 2.

Hatun design ihan minä itse. Toteutus hattuateljee Miia, Helsinki. Syvimmät suositukseni: Miia on todellinen taiteilija hattujen kanssa.



13.7.2010 (Ilta) Kaikkea ei voi saada

Kehoni muistaa nämä lämpötilat lapsuudestani: kuinka joka ilta nukahdin 25-28 asteen lämmössä katsellen uneliaasti takkatulta vuoteeni katosverhojen lomasta. Silloin nämä lämpötilat olivat tavallisia, enkä pitänyt niitä hankalina tai tuskallisina. Nyt, kun olen vuosien ajan tottunut viileämpiin lämpötiloihin, on valveilla olo tukalaa, mutta unessa vartaloni muistaa: joskus herätessäni huomaan käteni kurottavan vuoteen katosverhoja.

Kaipaan aniharvoja asioita lapsuudestani, mutta kaipaan kipeästi lapsuudenkotiani. Kaipaan suloista, hiljaista huonettani, kaipaan takkaani ja katosvuodettani. Kaipaan yöpöydällä olevaa suloisentuoksuista teetarjotinta, jolta eräs papukaijoistani poimi sokeripaloja ja marmeladilusikoita kantaakseen ne pöydän reunalle ja tirskuakseen riemusta kun ne putosivat lattialle. Kaipaan sitä, kuinka lähdin äitini kanssa suosikkivaatekauppoihimme ostoksille.

Nukkuminen helteen läpi on muutenkin hyvä idea: juon aivan liian vähän nesteitä, joten kehoni huojuu jo muutenkin aivan dehydraation partaalla. Alakerta on kuitenkin suloisen viileä, sillä ilmalämpöpumppu säilyttää tasaisen 20 asteen lämpötilan, ja Puujoen uimapaikka on lähellä ja vesi viileää. Silti kaipaan perheeni uima-allasta, jolle saatoin hiippailla koska tahansa vuorokaudenajasta riippumatta ja kellua omassa rauhassani kirkkaassa vedessä pihalamppujen loisteessa katsellen tähtiä. En suurin surminkaan haluaisi olla jälleen lapsi, mutta haluaisin poimia parhaat palat molemmista kausista.

Aivan kaikkea ei silti voi saada.



12.7.2010 (IP)

Kun keväällä päätin hakeutua yliopistoon opiskelemaan englantilaista filologiaa ja viestintää, perhe suhtautui kielteisesti pääsykoeasenteeseeni, joka kuului "sehän on vain englantia, meneehän siitä läpi lukemattakin" ja johon kuului rauhallista relaamista koetta odotellessa. Olin jo vähällä stressata lukemisen puutteesta kun professori ilmoitti kokeen aluksi, etteivät he välittäisi hevonsonnan vertaa vaikka jokaisella olisi koko OED housuissaan, sillä koe olisi niin helvetillisen vaikea, ja säesti toteamustaan infernaalisella naurulla. Silti yli 40 sivun pumaska oli nopeasti käyty läpi. Olin kuitenkin oikeassa: sain hyväksymiskirjeen, ja lähden Tampereelle haluamalleni linjalle.

No, tällä siis eteenpäin. Seuraavaksi on etsittävä Tampereelta tarpeeksi suuri asunto kahdelle huomattavan nopeassa ajassa. No...



11.7.2010 (Ilta) Ikkunanpesua ja grillipyromaniaa

Näky, joka voittaa hupaisuudessa sen kun joku syöttää sähköä kuolleeseen sammakonraatoon: hyönteisfoobikko pesemässä ikkunoita. Sätkitäefekti on suunnilleen sama, mutta ryyditettynä kiljaisuilla, kirouksilla ja naaman vääntelyllä sekä joka suuntaan lentävillä rievuilla ja lastoilla.

Päättelin, ettei Anne olekaan grillipyromaani kuten oletin, vaan vaihtoehtoja on kaksi:
A) joko hän uskoo että koska lääkehiili on hyvä, niin hiiltyneiksi grillatut ruoat ajavat saman asian, ts. hän ajattelee terveyttämme tai
B) Hän on päättänyt lopettaa epillaattorin käytön ihokarvain poistossa ja käyttää kotitekoista kuumennushoitoa. Tähän viittaa mm. seuraava tapahtuma eiliseltä:

A: "Nuo hiilet eivät syttyneet kunnolla".
K: "Kyllä se palaa, anna olla vain."
A: "Eikä pala. Annas kun äiti vähän näyttää..."
(Anne ottaa sytytysnesteen ja ruiskuttaa sitä kunnolla palavaan grilliin)
K (samanaikaisesti): "Älä, hullu....!"
Grilli: "Ka-WOOSH!"'
K: "....."



9.7.2010 (Yöllä) Ruoka-ateismi

Mikko on vienyt skeptisisminsä turhan pitkälle: hän kutsui valmistamiani aurajuustolla, savukinkulla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä ja mozzarellalla kuorrutettuja tartaletteja "uskomattoman hyviksi". Hänen ruoka-ateisminsa menee liian pitkälle - onko pakko epäillä sen ruoan olemassaoloa jota olet juuri ahtamassa leipäläpeesi? Ei siinä ole järkeä: kristityt uskovat joka sunnuntai pieniin leivänpalasiin ja kulaukseen halpaa viiniä, joten yhtä hyvin voi uskoa johonkin hieman laadukkaampaan.

Kristittyjen ehtoollisenkin saattaisi ottaa hieman vakavammin, mikäli sakki vetäisi alttarillaan muutaman laatikollisen kunnollista Dom Perignonia. Olen ollut koko ikäni ateisti ja absolutisti joten minulla ei ole kokemusta kummastakaan, mutta jokin pieni osanen sisälläni sanoo, että levitetty sanoma saisi reippaasti lisäväriä, mikäli rovasti kapuaisi ehtoollisen jälkeen kirkontapuliin ja yrittäisi soittaa Juice Leskisen kapakkaviisuja käyttäen kirkonkellojen lyömiseen kalloaan. Oi paikalle harhautuvat kirkollisen sektorin edustajat, miettikää miten eläväksi tilanne muuttuisikaan seurakunnallenne, joka tukevassa parin promillen humalassa huojuisi ja horjuisi kirkkosalissa laulaen "myrskyävältä mereltä pelastavasta jumalasta". Paitsi ne muutavat jotka laulaisivat "Mikkihiirtä Merihädässä".



7.7.2010 (Ilta)

Puujoella havaittiin tänään "Tappajahain kosto".

Tuo puolen tunnin railakkaan pulikoimisen ja sukeltelun jälkeen. Estee Lauderin ja Diorin meikit voivat olla roimaasti markettimeikkejä kalliimpia, mutta ne myös kestävät sen mukaisesti. Minusta kannattaa panostaa siihen, että voi pitää rauhassa hauskaa ilman että maskarat rynnistävät pitkin poskia ja huulten rajaukset järjestävät kilpajuoksun kohti korvalehtiä.



7.7.2010 (Yöllä)

"Marimekossa on tyyliä", sanoo mainoslause. Aivan, tyyliäpä todellakin: kuosit näyttävät aina siltä kuin yksi täti olisi kääriytynyt perinnöksi saatuun täkkiin, toinen on värjännyt pari vankilaunivormua mielenkiintoisemman värisiksi ja kolmas tullut hulluksi, sivellyt itsensä pikaliimalla ja pomppinut sitten räikeässä kukkakedossa.

Erään ystävän postittama linkki taas kiljui "kaunis sisustus vähentää stressiä", mutta väsyneenä satuin lukemaan "kännissä sisustaminen vähentää stressiä". Aivan, voin kuvitella moisen tositv-formaatin: juotetaan yksi noista muutenkin mielenlaadultaan epävakaista sisustusammattilaisista hillittömään humalaan ja annetaan työkohteeseen vapaat kädet. Kerrankin ohjelma, jossa kotiinpalaajat voivat ällistyä aivan aidosti.



6.7.2010 (Ilta) Hullu generalissimus-diktaattori

Sain päähäni tilata univormun: yksi ompelijoistani valmistaa mustan jakkupuku-mallisen univormun puolhameella, kun taas hatuntekijäni Helsingissä ottaa hänelle toimittamani venäläisen sotilashatun, repii siitä kokardit ja päällystää sen uudelleen mustalla kankaalla. Kokardiksi tulee punaisesta satiininauhasta ja mustasta hopealalangalla koristetusta pitsistä tehty rusetti, hatun sivulla olevat napit ovat kultaisia ja sydämenmuotoisia, ja jakun epoletteihin tulee pitsistä ja satiinistä "kunniamerkit".

Siis täydellinen univormu hullulle generalissimus-diktaattorille, maan isälle... tai ehkä pikemminkin maan ilkeälle ja pahansisuiselle anopille, mikäli etsimme parempaa kuvausta. Juho mutisi jotain fetissiasuista, mutta tämä asu on sitä vain, mikäli henkilön henkilökohtaisiin perversioihin kuuluu kuunnella korvaträjäyttää karjuntaa ja ilkeitä solvauksia sekä päätyä lopuksi runneltuna ruumiina maakellariin. Generalissimus saa nimittäin ilkeimmänkin anopin vaikuttamaan aika sydämelliseltä veikkokullalta kaikkine vihasta törröttävine viiksikarvoineenkin.



4.7.2010 (IP) Tottumuskysymys

Suomi on omanlaisensa maa. Kun soitan leipomoon ja ilmoitan toivovani heidän valmistavan miehen nyrkin kokoisia tuulihattuja kermavaahto- ja hillotäytteellä, on odottamani vastaus joko "kyllä, m'lady" tai "Haluatteko tuulihattuihinne vadelmaa vai mansikkaa?", mutta sen sijaan suomalainen voi aivan yhtä hyvin virkkoa sinutellen "pittääpi kyssyy tuolta meitin keittiöpäälliköltä notta onnistuuko". En paheksu sinänsä - maassa maan tavalla - mutta joskus olisi hauskaa saada aivan suoralta kädeltä odottamansa vastaus.

En katso sitä silti sinänsä huonoksi asiakaspalveluksi. Pitäisikö? Niin monet suomalaiset valittavat saamastaan surkeasta, epäkohteliaasta asiakaspalvelusta, mutta en silti voi katsoa sinuttelua huonoksi palveluksi. Saan epäkohteliasta ja ynseää palvelua ehkä kerran tai kaksi vuodessa, ja olen sentään erityisen aktiivinen shoppailija. Kokemukseni ovat päinvastaisia: myyjät tulevat nopeasti tarjoamaan palveluksiaan, he hymyilevät ja ovat todella kohteliaita, monet heistä jopa teitittelevät pyytämättä vaikkei se selvästi kuulu täkäläiseen kulttuuriin. En koskaan tingi tai pyydä alennuksia, mutta usein saan niitä pyytämättä. Vakioliikkeideni myyjät oppivat tuntemaan kokoni ja makuni, ja he tilaavat valikoimiinsa tuotteita joita ei liikkeen valikoimassa ole, tai tarpeen vaatiessa vaadittavaa kokoa minua varten. Toissapäivänä eräs ompelijaparoistani pahoitteli "huonoa palvelua" koska tilaukseni myöhästyisi hiukan hänen sairastumisensa vuoksi.

En voi sanoa kaipaavani montaakaan asiaa mantereelta, mutta ehkä hieman Varszawan suuria kermatuulihattuja tai rapeita vastaleivottuja patonkeja sekä valtavankokoisia jäätelöannoksia Arlesissa.



2.7.2010 (Ilta)

Orimattilassa iltaa viettämässä äidin luona. Näytän perheelle närhen munat, mistä kukko kusee ja kana kaljuuntuu. Lisäksi yritän epätoivoisesti hankkia kirsikkayliannostusta.



30.6.2010 (Ilta) Vaatefanaattisesti

Rakastan vaatteiden tilaamista. Kolme ompelijaa tekee töitäni; yksi varmistaa vaatteiden istuvuutta ja sopivuutta pienin muokkauksin, toinen kauempana asuva tekee vaatteita lähettämieni vaatteiden ja kankaiden perusteella, ja kolmas tekee suurempia suunnitelmatöitä - hänellä on nytkin työn alla kaksi pukua. Lisäksi teetätän kultasepällä suunnittelemiani koruja sekä hatuntekijällä hattuja. Pääosan vaatteistani kuitenkin ostan kuten kaikki muutkin, tosin paljon keskivertoa nopeammin, täysin spontaanisti ja harkitsematta - enkä koskaan tee virhehankintoja.

Tässä taas pari esimerkkiä;
Joseph Ribkoffin pikkumusta.
Paljon aiemmin ostamani Ribkoffin mustavalkoinen iltapuku.
Jälleen Ribkoffia: hame, toppi ja bolero, sekä maaninen ja mielipuolinen virnistys.
Sekä vielä yksi Ribkoffin cocktail-mekko.



28.6.2010 (Ilta) Käki

"Käki kukkuu elinvuosia", kertoi äitini vuosia sitten. Odotettavissa olikin, että puutarhaani muuttaa niin virkaintoinen käki, että se kukkuu minulle enemmän elinvuosia kuin laki tai fysiikka sallisivat. En taitaisi päästä hengestäni vaikka hakkaisin kaulaani kirveellä.

Päivän dialogi:
-Onko stressiä?
-Ei.
-Haluatko?



25.6.2010 (Ilta) Le(i)vitysoperaatio

Näin unta kuolleen naisen kummituksesta. Toimi kuin kauhuelokuva aina siihen kohtaan asti, jossa sisuunnuin, iskin haamua tyynyllä päin pläsiä ja aloin antamaan sille selkäsaunaa.

Sorruin leipomaan. Jotkut sortuvat huumeisiin, toiset salaviinan polttoon. Ehkäpä poliisikin tänne tulee ja käydään seuraava keskustelu;
-Jaahas, jaahas, täällä on sitten sorruttu leipomiseen.
-Ihan yksi pulla vain, herra konstaapeli... ja kotikäyttöönhän minä vain...
-Kyllä tämä näyttää ihan levitysoperaatiolta: rouva katsoo vaan leveää takapuoltaan. Se on kuulkaas putkareissu nyt edessä.



24.6.2010 (IP)

Hausjärven viidakossa on tänään kuultu uusi ääni: se kuulosti siltä kuin jossain olisi ollut vihainen vaippapaviaani, mutta itse asiassa kyseessä oli mielipide-ero tietokoneen näppäimistön kanssa. Kukaan ei melkein-kuollut. Näppäimistö kuoli kokonaan.

Uusi tietokone, uusi tietokone! Olen rakastunut! On jotain erityisen hienoa siinä, että vaikka Mikko saa tietokoneensa töistä ja sen toimittaa tunnettu IT-firma, oma koneeni on nopeampi, uudempi, tehokkaampi, kauniimpi, paremmin varustettu ja paremmin ohjelmoitu. Seuraavaksi edessä on pieni improvisoitu voitontanssi.

Muutos oli helppo: vaikka tarvitsemieni tuhannen ja yhden ohjelmiston asentamiseen meni muutama päivä (sekä yksi irtonäppäimistö), oli helppoa ottaa kopiot kaikesta vanhan koneen sisällöstä ulkokovolle, iskeä se kiinni uuteen koneeseen ja asennella sitten siltä vanhat asetukset mm. selaimiin, jotka sitten käynnistyivät täsmälleen ohjelmoimassani järjestyksessä. Sillä erolla, että kun pari vuotta vanhassa koneessani koko valtava käynnistysprosessi vei useita minuutteja, tällä koneella kaikki on valmista alle minuutissa.

Illan agendassa vielä: raivoromahdus muistitikulle ja apinanraivoa toimimattomalle html-koodille. Lepää rauhassa, vanha näppäimistö.



21.6.2010 (Ilta)

Alusvaateostosten onnistumista voi arvostella monilla asteikoilla. Sanotaanpa näin: mikäli katolinen pappi näkisi alusvaatteeni, hän kuolisi sydänkohtaukseen silkasta kiukusta ja, aivan, sydämistymisestä. Jopa evankelis-luterilainen kirkonmieskin paheksuisi noita vaatekappaleita, joten voinemme kuvata ostoksiani "erittäin onnistuneiksi".



18.6.2010 (Ilta)

Seuraavaksi käyttöön taktiikka Z: kaadetaan kurkusta kilo kirsikoita ja vietetään pari seuraavaa tuntia tyytyväisesti virnistellen.



17.6.2010 (Yöllä)

Kävin ostamassa silmälasit. Valikoin suloisen sirot ja kevyet Versacen kehykset... muistaakseni nämä tässä kuvassa.

Joku joskus kommentoi, että pukeudun yllättävän usein mustaan. No, ottakaa tästä, vetäkää päähänne ja tukehtukaa.



11.6.2010 (Ilta)

Huomena rouva Lautanen suuntaa ostoksille. Varokoot kaikki Riihimäen pitsialusvaatteita myyvät kaupat: Katte tulee, hyökkää ja puree. Jälleen ostos- ja talouslogiikkaani: "olipa kerran luottokortti"

Vanhempieni kulkua on helppo seurata vaikka silmät kiiinni - on vain kuunneltava mihin suuntaan nalkutuksen ja motkotuksen rintama kulkee - ja, mikäli päässä on hitunenkin järkeä ja itsesuojeluvaistoa, suunnattava ehdottomasti vastakkaiseen suuntaan. Kun yhtälöön lisätään tätini Mette, voisi harkita grillausta ilman grilliä tai hiiliä. He kuulostavat vihaiselta kanalaumalta, tosin sillä selkeällä erotuksella että kanalauma ei nauti kiistelystä yhtä paljon kuin perheeni.



11.6.2010 (Yöllä)

Muutama asia saa nyrkkini kutisemaan voimakasta kieliopillista korvatillikkaa ennakoivalla tavalla.
*"Muttah". Mikä hemmetin "muttah"? Mistä se H on tuohon loppuun varastettu? Viekää se heti takaisin!
*"Nytten". Voi p-le. Lopettakaa nyt jo. Tämä sana ei kuulu kieleen. Jokainen tätä ilmaisua käyttävä ansaitsee tusinan vastenmielisyyspisteitä.
*Possessiivisuffiksin puute: ARGH! Ei "minun Sonera", ei "sinun iPad" eikä "Meidän häät" vaan "meidän hääMME", "sinun iPadISI" ja "minun SoneraNI". Possessiivisuffiksit ovat olemassa: käyttäkää niitä.
Ja seuraava joka kirjoittaa "meidän koirat on" saa päähänsä viisitoista potkua korkokengistäni samalla kun karjun "meidän koiramme ovat!".

Ei, minun työni ei ole tolkuttaa kieliopin saloista kenellekään, mutta tietyt tapaukset saavat korvani vihlomaan ja pääni särkemään.



10.6.2010 (Yöllä)

Jokainen lintuharrastaja oppii pian tunnistamaan erään tärkeän ilmiön nimeltä "se pahaentinen ja toimelias hiljaisuus joka merkitsee sitä, että joku tekee jotain kiellettyä. Se eroaa siitä hiljaisuudesta, joka merkitsee sitä että linnut nukkuvat, ja tämä äänen puute herättää sikiunesta välittömästi. Niin tälläkin kertaa: silmäni rävähtivät auki enkä ehtinyt sitaista edes aamutakkiani kiinni ennen kuin olin jo talitiaisten pesäpurkin luona. Kaksi viidestä poikasesta oli kiltisti pesässä; sen sijaan kaksi muuta seikkaili pitkin pöytää ja sain etsiä viidettä useamman minuutin ajan lattialta. Siispä pienin varahäkki käyttöön: kaksi poikasista on koko päivän tehnyt tarmokasta tutkimusretkeilyä ympäri häkkiä, eikä niistä vilkkaampi suostunut pysymään pesässä ennen pimenemistä ja nukkumaanmenoaikaa.

Vauvat aikuistuvat kovaa kyytiä. Ne syövät koko ajan enemmän ja vaativat ruokaa raivokkaalla kiihkolla yrittäen välillä jopa viedä ruokapalan toisen kidasta. Ne räpyttävät siipiään vangitakseen "emon" huomion, ja ainoa tapa ruokkia täysin rauhanomaisesti on ottaa poikanen kerrallaan pesästä käteen, ruokkia se kämmenellä ja palauttaa sitten tyytyväinen poikanen pesään. Ongelma on vain tämä: usein ennen kuin kaikki viisi poikasta on syötetty, ensimmäinen vaatii taas ruokaa. Ne ovat täysin sopeutuneet syömään hammastikusta: sen lisäksi ne saattavat yrittää syödä esimerkiksi sormenkynnen, mikäli sormen työntää keskellä nälkäistä pesää.

Jatkuvasti unenpuutteesta huolimatta katson olevani etuoikeutettu, kun pieni linnunpoikanen istuu luottavaisena kädelläni ja pyytää ruokapalaa, tai kun se ruokinnan jälkeen sykertyy vasten kämmentäni ja nukahtaa hetkessä. Kun asetan ruokitun poikasen äärimmäisen hiljaa pesään jossa kaikki muut poikaset jo nukkuvat, ja ne heräävät juuri sen verran, että sykertyvät lähemmäs kättäni ja pyrkivät nukkumaan sormieni väliin.



8.6.2010 (IP) Kiitos, sisäinen ääni

Talitiaisvauvat jäivät eloon, koska sisäinen ääneni nalkutti minut ylös vuoteesta puolentoista tunnin välein ruokkimaan ja vaihtamaan kuumavesipulloja. Perjantaina aamupäivällä sisäinen ääni nalkutti, kunnes kävin tarkistamassa pesän alusen: sieltä löytyi vielä kolme vauvaa lisää. Yksi oli liian heikko ja kuoli käsiini, mutta kaksi vauvaa jäi henkiin. Aivan liian nuoria lähtemään pesästä, eivätkä ne tunnu syöneen pitkään aikaan. Emot ovat hylänneet koko pesän.

Mikko ihmetteli, kun lintuja oli viisi eikä kolme, mutta kerroin osaavani laskea kyllä lintuja, vaikken paljon muuta. Ai niin, aivosoluni kyllä laskin: niitä on 1 kpl ja sekin on aivan orpo ja hylätty. Vaaditaan melko hullua ihmistä käymään tätä ruljanssia läpi.

Tintit ovat voimistuneet huomattavan paljon, ja poikasuntuva on lähes poissa. Höyhenet kasvavat ja linnut ovat reippaita ja ennen kaikkea äänekkäitä. Kuvia voi nähdä vaikkapa täällä ja parin päivän takaisen ruokintavideon Youtubessa. . Ja sitten on tietenkin video joukkokerjäyksestä.

Lajin nimi on englanniksi "Great Tit", ja se voidaan kaantaa myös slangiksi "Suuri Tissi". Ihmisten mielestä on huvittavaa kysyä "Katte, miksi sinulla on viisi suurta tissiä?" No hekoti hee.



4.6.2010 (Yöllä) Tervetuloa, tintit

Mikäli olisin jäänyt Lauralle Tampereen reissun jälkeen, olisin varmasti kulkenut niiden ohi huomaamatta niitä: neljä pientä, surullista talitiaisen poikasen ruumista kyljellään maassa, räystäspesän alla. Tuntia myöhemmin olisi ollut jo liian pimeää. Onneksi yksi niistä reagoi liikahtamalla vain aavistuksen: nappasin kaikki neljä käsiini ja yritin puhallella niihin lämpöä. Hämmentävää, että kolme poikasista oli vielä todella elossa - yksi oli jo kuollut ja kolme muuta olivat aivan yhtä kylmiä ja luurangonlaihoja kuin kuollut pesätoveri. Sain Mikon tuomaan kaupasta jauhelihaa ja pidin sillä aikaa poikasia elossa papukaijojen käsinruokintaruoalla ja infrapunalampulla lämmittäen.

Kolmikon voimakkain jäsen on työnimeltään Hemmetti. Se kerjäsi jo kolmen tunnin lämmittelyn ja varovaisen pakkoruokinnan jälkeen melko auliisti. Himputti on hiukan heikompi: se kerjää joskus kun Hemmetti innostuu kerjäämään innokkaammin, ja nielee ruokansa hyvin. Pentele sen sijaan on hyvin heikko: se ei kerjää eikä sui sulkatuppiaan kuten Hemmetti ja Himputti. Se on muita laihempi ja pienempi eikä jaksa edes pitää päätään pystyssä kuten muut.

Hyvästi, viikonlopun suunnitelmat, tervetuloa kupillinen talitiaisia. Yö ja seuraava päivä näyttänevät jääkö Pentele eloon: Hemmetin ja Himputin mahdollisuudet ovat paljon paremmat. Edessäni on uneton yö, koska ruokintaa on tehtävä varovasti ja jatkuvasti. Huomena voinen päivällä torkahdella parin tunnin jaksoja.



2.6.2010 (Yöllä)

Valtaosa naispuolisista ystävistäni on hupsuna ilmiöön nimeltä "Sex and the City". Mutta koska eroan naissukupuolesta yhtä voimakkaasti (ja nopeasti) kuin luoti pyssyn piipusta, on täällä vain ilmiö nimeltä "masturbaatio ja maaseutu".



31.5.2010 (Ilta)

Allekirjoittaneella on nyt upouusi lelu (eli siis tietokone). Ja Hyvinkään kaupungilla puolestaan näkyi olevan tilataideteos, joka näyttäisi muistuttavan kolmea erektoitunutta penistä ylisuurissa kondomeissa. Mikäli tuon hirvityksen nimi ei ole "homo-orgiat", se on nimetty väärin.

Löysin uuden ompelijan toteuttamaan mielipuolisia vaateprojektejani. Vakio-ompelijani on niin kiireinen että ehtii hädin tuskin tekemään muokkauksia ja pienennyksiä olemassaolevaan vaatevarastooni (sillä toisin kuin suomalaisnaiset yleisesti uskovat, eräs tyylikkään vaatekappaleen tarkeimmistä ominaisuuksista on istuvuus eikä muoto nimeltä "pussittaa päällä kuin kolme vanhaa perunasäkkiä") ja toinen taas on auttamattoman hidas. Tämä kolmas vaikutti oikein pätevältä ja mukavalta, joten saa nähdä miten yhteistyömme alkaa sujumaan.

Seuraavaksi alan etsimään modistia tekemään suunnittelemaani hattua. Pitäisi myös ehtiä käymään korusepällä: jätin viimeksi sisään pari tilausta. Hän teki varsin hyvää työtä sen kaulakorun kanssa, jonka suunnittelin entisestä kihlasormuksestani, joten luottamukseni hänen taitoihinsa uusien korujeni kanssa on korkealla.



31.5.2010 (Yöllä)

No okei, tässä meillä on ikivanha muukalaisrotu avaruudesta. Rotu, joka on kehittänyt huipputeknologiaa avaruusmatkailuun, teleportaatioon ja kommunikaatioon. Rotu, joka orjuuttaa ihmisiä ja hallitsee satoja planeettoja ympäri galaksia. Ja mitä tältä rodulta puuttuu? Aivan oikein: oma kieli. Tämä rotu on hallinnut, murskannut ja orjuuttanut sivilisaatioita vuosituhansia. "Ja miksi hiivatissa tässä muka vaivautuisi keksimään vielä oman kielenkin", he pohtivat. "Mehän voimme käyttää amerikanenglantia. Ei kukaan kuitenkaan pidä millään tavoin epäloogisena sitä, että tähtiä ja planeettoja hallitsevat systeemilordit eivät ole käyneet maapallolla pariintuhanteen vuoteen mutta puhuvat silti enemmän tai vähemmän täydellistä englantia: näillä eväillä mennään. Okei, seuraava planeetta!"

Mitä tästä päätellään? Joko A) avaruuden muukalaisilla kaikki lingvistiset kyvyt ovat korvaantuneet teknologian tuottamisen kyvyillä tai B) amerikkalaisten TV-sarjojen tuottajat ja käsikirjoittajat saisivat hävetä joukolla. Olisiko se ollut niin kauheaa palkata lingvistiä tai paria kehittämään joku möngerryskieli, mitä häh?

Älkää käsittäkö väärin: on hienoa että on TV-sarja jossa erinäköiset kohteet menevät ja sanovat jossain vaiheessa "boom!". Sarja, jossa voidaan pelata vedonlyöntipeliä siitä mikä tällä kertaa räjähtää ja sanoo "boom" (mahdollisesti avaruuden tyhjiössä). Olisi silti hauskaa, jos pariinsataan episodiin mahtuisi edes kymmenkunta episodia jossa alkuasukkaiden kanssa ei pysty kommunikoimaan sanomalla "Terve, mitä kuuluu, olisiko teillä jotain mielenkiintoista räjäytettävää?", ja että hahmojen tarvitsisi nähdä oikeasti hieman vaivaa saadakseen kyläpäällikön mongeruuksesta selville, että "Kyllä, voitte räjäyttää tuon takapihalla olevan ladon täynnä vesikauhuisia ja demonin riivaamia kuusijalkaisia sikapossuja".



28.5.2010 (Yöllä) Motivointia

Ensi viikolla olisi paljon tekemistä, ja siksi Murphyn lain mukaan saan heti lauantain aikana keuhkotaudin, katarrin, hinkuyskän, kupan, hiirilavantaudin, viisitoista influnssaviirusta sekä sikotaudin ryyditettynä tuhkarokolla. Sen jälkeen saan koirien penikkataudin, hiukseni tipahtavat pois, varpaani menevät kuolioon ja nenäni paisuu kuusinkertaiseksi. Kuolen kuuteentoista tautiin kolmena peräkkäisenä päivänä, kuhunkin tautiin vuorollaan. Ja sen jälkeen - kunhan päästään maanantaihin - alkaakin kunnon sairastelu. Pitäisi vain suksia vuoteeseen ja pysyä siellä, mutta tuskin sekään onnistuu: putoan vuoteesta, peitto syttyy tuleen ja pölypunkkien armeija tekee vallankaappauksen ja pakenee mukanaan tyynyni.

Motivaatio - taidemuoto, jossa epäsuorasti uhkaillaan ihmisiä tulevilla vieläkin kamalammilla asioilla.



27.5.2010 (IP) Päivän keksintö

Päivän keksintö: tenttikirjakatapultti, jolla laukaistaan tiiliskivikokoisia lingvistiikan kirjoja kohti sellaisia naapureita joilla on liian äänekäs ruohonleikkuri. Morfeemit = sirpalekranaatteja.



23.5.2010 (Yöllä) Eläimellisesti

Olen palannut ylensyömisretkeltä perheeni luota. Tietättekö mitä tarvitsen? Sellaisen kyltin, joita näkee eläintarhoissa: "Kattea ei saa syöttää!"



20.5.2010 (Ilta)

Tarvitsen uuden tietokoneen. Ja kun sanon "tarvitsen" tarkoitan tietenkin "haluan". Mutta lasketaan se silti tarvitsemiseksi!



18.5.2010 (IP) Kattoveto

Paikallislehti otsikoi nerokkaasti kuinka "Auto kierähti rampissa katolleen ja jatkoi matkaa". Niin, nykyään hienomman luokan autoja voi vielä ajaa katollaankin...



18.5.2010 (Yöllä)

Muistin taas sen, miksen voi sietää kampaajalla käyntiä: he käyttävät voimakkaanhajuisia muotoilutuotteita, jotka saavat kampaajalla käyneen henkilön haisemaan kuin räjähtänyt parfymeria. Tämä oli hyvä muistutus siitä, miksi olen itse vältellyt jo pitkään kampaamoja. No, se sekä vuoden takainen kohtaamiseni erään paikallisen kampaamon kanssa. En viitsi puuttua hiusteni elämään: olen luvannut olla häiritsemättä niitä ja ne puolestaan pysyvät asiallisesti suorina eivätkä näytä siltä kuin raivokas siili olisi yrittänyt paritella pääni kanssa. Molemmat ovat ilmeisen tyytyväisiä shampookäsittelyyn sekä muutamaan päivittäiseen harjanvetoon.



17.5.2010 (Yöllä)

Se kuinka puhdasta jälkeä lintutalon pesusta tulee riippuu vain siitä, kuinka monta tuntia jaksaa keskittyä reippaanlaiseen kuuraamiseen. Sen sijaan poikkeuksetta lintutalon pesu johtaa yksipuoliseen ja provosoimattomaan vesisotaan Mikkoa vastaan. Painepesurilla.



16.5.2010 (IP) Unikeon valitusvirsi

Heräsin siihen, että kaksi naapuria käynnisti ruohonleikkurin ja kolmas trimmerin. Kävin läpi vuoteeni sisällön: Yksi Katte. Yksi Mikko. Kaksi peittoa, kolme tyynyä, kirja, kännykkä. Ei ruohonleikkuria, ei trimmeriä, ei moottorisahaa, ei edes paristokäyttöistä dildoa. Seuraavaksi kävin muistissani läpi muutamia moraalia ja etiikkaa käsitteleviä teoksia, mutta mikään niistä ei ollut sanonut mitään nukkumisesta kello 13 iltapäivällä. Lopulta annoin periksi ja nousin ylös... ja sillä saakutin hetkellä ne lopettivat! Kaikki, ja samaan aikaan.

Myönnän, ettei Suomen laki anna oikeutta tappaa naapureitaan, mutta kaiken unisen etiikantajuni mukaan pitäisi perhana vie antaa.



2.5.2010 (IP)

Ei Pyhäjärvi ole kovin pyhä
eikä Hyvinkääkään yhtään hyvä
Outokummussa ei ole kumpuja kai
Veikkolan viimeinen Veikkokin potkut jo sai.
Sääksjärveltä kaikki sääkset on kuolleet
Laihian läskit on rasvat pois nuolleet
Vetelissä ei oo mitään vetelää
Kokot Kokkolan sateessa lätsähtää.
Orimattilan orit ne karkasi pois
makkaratehtaassa olla ne vois?
Pieksämäen mäet pois kaivettiin
Riihimältä riihet pois poltettiin
Metsolasta metsotkin lahdattiin
Lammilta lammet me kuivattiin.
Sulkavalla on sulkasato
Viljakkalassa käy vuosittain halla ja kato.
Joen suustansa sisälle juoda jos jaksaa
tulee Joensuustakin kasapäin vetelää p-kaa.
Suota on täynnä Suomen maa
kuokkineen Jussi pois matkustaa:
piti olla pelto ja oraalla vehnä -
on liejuinen letto ja vaimona lehmä.

Järki on kaikilta päästänsä pois
sanotaan "terve" vaik kuumetta ois.



30.4.2010 (Yöllä) Paetkaa! Maailmanloppu on täällä!

Kaikki ovat tottuneet vakavaan KMLautaseen. Monet ovat jopa epäilleet naamani olevan kovaa muovia ja huulten taipuvan vain vakavaan ilmeeseen. Todistettakoon toisin valokuva avulla: ja ei, kyseessä ei ole raivonirvistys. Kliks.



27.4.2010 (IP)

Pari viikkoa sitten yövyimme äitini luona. Ilmoitin vaihtavani parivuoteeseen lakanat, jotta työtä ei tarvitsisi tehdä myöhään yöllä: tässä vaiheessa Anne oli ehtinyt maistella kaksi pikarillista viiniä ja oli jo aika tuiskeessa, ja niinpä hän ilmoitti minulle, että hänpä näyttäisi kakaralle kuinka lakanoita vaihdetaan ammattilaisen ottein. Ei auttanut se, että muistutin vaihtaneeni itse lakanani lapsesta asti: rouva nappaa pussilakanan ja peiton ja alkaa painimaan ja vääntämään. Hetkessä rouva on sukeltanut sisään pussilakanaan peiton kanssa, ja huojuvasta kasasta kuuluu tukahtuneita manauksia ja jupinaa. Katselen hetken tyynesti, nappaan toisen peiton ja sujautan sen pussilakanaan, teen saman tyynyille ja kommentoin sitten "kerro jos kaipaat apua tuon kanssa". Lakanamytystä kantautuva jupina ja ärinä nousee volyymissa, joten pakenen hihittäen keittiöön.

Näin meidän "äitee".



22.4.2010 (IP)

Olen toipumassa ensimmäisestä flunssasta suunnilleen neljään vuoteen. Kuume on jo laskenut, mutta yskä vaivaa yhä. Keuhkoni korisevat kuin hirtettävä sika.

Keskustelu Mikon kanssa muistutti siitä, että olen muuten minäkin nuorempana manannut kuolleita, paljonkin. Menetin kiinnostukseni, kun minulle kerrottiin että tarkoitus on loitsia kuolleita haudastaan eikä sättiä heitä tai kiroilla räävittömästi.



12.4.2010 (IP)

Tunnustan olevani laiska apina. Normaalisti tämä tunnustus loppuisi tähän, mutta olen niin laiska etten jaksa edes olla laiska kunnolla.

Jos joku sanoo menevänsä yöpuulle, kuinka korkeaan yöpuuhun asianomaisen on kavuttava, vai riittääkö yöpuun luokse meneminen? Tuleeko yöpuusta hyvää polttopuuta silloin kun sitä ei enää käytetä? Mikä on yöpuun mottihinta? Vastauksia näihin ja muihin kysymyksiin voi etsiä jostain muualta.



8.4.2010 (IP) Sosiolingvistiikan kiehtova maailma

Mikko: "--käyn keskusteluja periaatteella, jossa puhuu ensin yksi ja sitten seuraava".
Katte: "Se on huono strategia. Omani on parempi: siinä minä puhun ja muut ovat väärässä."



7.4.2010 (Yöllä) Lahtistanian diktaattori suosittelee

Kalastologian professori S.Illiltä on ilmestynyt uusi merkkiteos: "ABBA-säilykesillien tuoksukuvaukset sekä rivohkot vertaukset tuoksujen vertailukohteista ihmisanatomiassa".
Lue professori Illiltä myös seuraavat teokset:
Bestseller-listalla yli vuoden verran: "Sinappisillin oodi ja ylistys"
Myyntimenestys "ABBA-silli aasta beehen"
Esikoisteos "Suolasillin sielunliikkeet"
Sekä kohueepos "Tuhat ja yksi käyttötapaa rasvasillille", joka herätti suuren kohun kalaperäisen naapurustoväkivallan oikeutuksesta modernissa lähiöympäristössä.



3.4.2010 (IP)

Mistä tietää, että vihaa matematiikkaa aivan todella? Siitä, että sattuessaan ohimennen kuulemaan loppulauseet matematiikan historiaa koskevasta dokumentista "--ilman näitä suuria mieliä meillä ei olisi differentiaaliyhtälöitä, moniulotteista geometriaa eikä--" on ensimmäinen reaktio kirkua "Te paskiaiset! Te kirotut absoluuttiset paskiaiset!"



30.3.2010 (Yöllä) Virkistävää

"Virkistävä ja raikas chilikastike" todellakin! Tuntuu siltä kuin otsani olisi räjähtänyt irti kallostani. Täydet pisteet ja peukku pystyyn uudelle pääkallon ilmastoinnille, mutta jospa ei kuitenkaan enää ikinä.



27.3.2010 (Ilta)

Jälleen fyysisesti kipeä ja väsynyt. Väsyneenä taas olen ärtynyt, joten olen jo varoittanut ihmisiä ärsyttämästä yhtään enempää: muuten voi jollekulle käydä köpelömmin kuin Kultakutrille, mikäli kolme karhua olisivat kärsineet samanaikaisesti syyhystä, raivotaudista sekä pahimmanlaatuisesta ummetuksesta.

Vaate- ja laukkuostoksien ohessa kävin näyttämässä yhtä uusista kenkäpareistani, ja sain kuulla, että jalkani ovat niin pienet että kengätkin näyttävät kuin nuken kengiltä.

Kesäaikakin. Jälleen seuraavat ne päivät, joina vietän jokaisen vuorokauden ensimmäiset valveillaolotunnit yhtä aurinkoisessa mielentilassa kuin kameli, jolta joku idiootti yrittää poistaa sisälmyksiä voiveitsellä ja rikkalapiolla. Uni on autuas tila: auttakoon armias sitä, joka riistää minulta yhdenkin tunnin unten mailla. Kun joku muu suuttuu pahanpäiväisesti sanotaan helvetin olevan irti, mutta kun minä kimpaannun, kaikki muut säntäävät kokeilemaan avaimiaan helvetin portteihin.



22.3.2010 (IP)

Hiukseni ovat kummalliset. Voin käydä nukkumaan märillä hiuksilla, nukkua levottomasti ja herätä pehko villisti joka suuntaan sojottaen, mutta vartin sisällä jokainen suortuva on järjestänyt itsensä paikalleen. Ja väittävät että lyhyet hiukset ovat muka helppohoitoiset! Myönnän, että olen useampaan kertaan herännyt puoliunesta luullen jonkin hyönteisen ryömivän ihollani ja huomannut vetäväni itseäni hiuksista, mutta jos se hinta on maksettava siitä ettei hiuksia tarvitse koko ajan suoristella ja huoltaa - sallittakoon hiusten ryömiä pitkin selkääni.



18.3.2010 (Yöllä)

Sanovat, että ihminen on auttamattoman hullu silloin, kun hän puhuu kissalleen. Vaan minäpä löysin juuri itseni karjumasta solvauksia tietokoneelleni.



14.3.2010 (IP) Tangoten tankoon

Tulipa mieleen uusi urheilulaji. Otetaan yksi lipputanko ja sivellään se rasvalla ja saippualla. Sitten otetaan yksi tangolaulaja ja käsketään sen suksia siihen tankoon ja laulaa mennessään yksi tango sekä toinen tango tangon nokassa. Ja jos se laululintunen ei suostu suosiolla sukaisemaan siihen tankoon, niin nostetaan se pirun joikaaja nostokurjella korkeuksiin ja pudotetaan tarkasti lipputangon nokkaan, jonka jälkeen todistetaan hoilottajan nopeaa ja liukasta laskeutumista korkeuksistaan. Muutenkin lipevåää porukkaa nuo tangolaulajat...

Osa verestäni voi olla saksalaista ja osa venäläistä, mutta pääosa on kuitenkin aggressiivisen suomalaista - ja se suomalainen osa vetelee ryssää ja sakemannia kuonoon.



13.3.2010 (IP)

Täysi hölmökin osaa leikata käteensä haavan leipäveitsellä leipää leikatessaan. Mutta minäpä olenkin kerran onnistunut viiltämään käteeni haavan leivällä!

Riemuromahdus: se tunne, kun vaatekaupassa tietää, ettei tarvitse valita vaan voi ostaa kaiken mitä mieli tekee.



6.3.2010 (Ilta)

Ja jumala sanoi "tulkoon valke...." - anteeksi, siis: Ja Katte sanoi "tulkoon kannullinen teetä sekä juustosämpylä". Ja tee ja sämpylä tulivat, ja Katte näki että niin oli hyvä. Ja teen hän nimesi "teeksi" ja sämpylät "sämpylöiksi"...



3.3.2010 (Ilta)

Paras ja nopein tapa hankkia aivokasvain on tunkea päänsä ydinreaktoriin. Toiseksi paras on sitten lukea parin kirjan verran metafysiikkaa.

Mielummin kuolisin silti siihen kuin hankkiutuisin hengestäni jollain korpivaelluksella jossain hemmetin jumalten kiroamassa letossa tai lepikossa. Aikanaan - kun Mikko ei tuntenut vielä luonnettani - hän pyysi minua mukaansa vaellukselle Lappiin. Soin hänelle pitkän ja rauhallisen katseen, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Sen jälkeen sanoin myös ne tuhat sanaa, joista pääosa oli erittäin rumia eikä muutama niistä tainnut olla edes suomea. Jos joku haluaa päättää päivänsä hyttysten kuivaksi imemänä, kantapäissään appelsiinin kokoiset rakot, peräsuolessaan parvi mäkäräisiä, päällään likaiset ja haisevat vaatteet ja kurkussaan raivotautinen tunturisopuli... no, omahan on asiansa. Itse mielummin kuolisin rakastelun yhteydessä saatuun sydänkohtaukseen tai akuuttiin ylensyöntiin.



28.2.2010 (IP) Ajatusten kevät

Viime keväästä saakka olen nähnyt lähes joka yö painajaisunia. Koska uneni ovat hyvin eläviä ja tarkkoja, tuntui siltä kuin olisin katsonut koko yön kauhuelokuvamaratonia. Marraskuusta joulukuuhun oli hetken helpompaa, mutta sitten seurasi toinen, jyrkkä romahdus. Nyt Citalopram-kuurini on alkanut purra, ja looginen, rauhallinen uni on palannut. Suunnittelen unissani taloja ja rakenteita, vaatteita, väriyhdistelmiä, puutarhoja, patsaita, koruja ja kenkiä. Ajatus kulkee helpommin, ja tuntuu siltä kuin olisin vihdoinkin heräämässä kunnolla.



27.2.2010 (Aamu) Jäillä järjettömänä

Jääkiekko on äärettömän ikävystyttävä urheilulaji, mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen: innovatiivisena ihmisenä keksin sääntömuutoksia, joilla voi tehdä lajista paljon mielekkäämmän. Suositukseni on, että joukkueista poistetaan sellaiset turhat tyypit kuin puolustajat ja maalivahdit - sen sijaan jokaisesta tulee hyökkääjä tarkoituksenaan tehdä maali. Pelaajille annetaan lupa lyödä vastustajaa mailalla, purra sekä tarpeen vaatiessa jemmata kiekko alasuojaansa, sukanvarteen tai paitaansa mikäli se auttaa tekemään maalin. Lopputuloksena olisi paljon vauhdikkaampi laji, jossa jäälle muodostuisi helposti kasa villisti hokkareissaan räpiköiviä ja nujakoivia äijänturjakkeita, jotka yrittävät kaikin voimin poistaa toisiltaan erinäisiä vaatekappaleita.

Tosin vielä järkevämpää olisi se, ettei jääkiekon pelaajille maksettaisi puolikasta puupenniä. Hemmetin turhaa touhua isoilta miehiltä sotkea jäällä pienen kumikiekon perässä.



22.2.2010 (IP) Hip. Hiiop!

Olen niin perhanan pyhä pylväspyhimys, että ennemmin tai myöhemmin joku kuitenkin perustaa sen KMLautasen päivittäisen ja toistuvan sängystäylösnousemuksen kirkon. Koska korkeisiin kirkonmiehiin ei ole luottamista, aion jakaa Suomen yhteen hiippakuntaan, ryhdyn sen piispaksi ja hankin piisanhiipan. Sitten hiipassani hiippakunnassani hiippailen.

Totta kai yhteen ainoaankin hiippakuntaan jakaminen on jakamista. Maan jakaminen hiippakuntiin on tärkeä toimenpide kirkkoni historiassa, joka kirjoitetaan paperiarkille, ja tämä taas tekee minusta oikeastaan arkkipiispan. Joudun varmaankin lisäksi palkkaamaan kirkkooni arkipiispan, joka huolehtii arkipäiväisistä asioista - esimerkiksi juuri ylimääräisistä paperiarkeista, sekä varmistaan sen että joku Noak rakentaa tarpeeksi paljon arkkeja. Eivätkä ne liiton arkitkaan itsestään pölyjä pyyhi. Hiippakunnan kuitenkin on oltava olemassa, jotta voisin siellä asiallisesti hiippailla ja hipsutella, tein sen sitten pyhähiipassani tai arkihiipassani, joka on tehty vähemmän juhlavasta kankaasta. Juhlahiipassa taas on hieno tupsu päässä, ja hiipan alla päässä hiustupsu. Suunnittelin molemmat päähäni painettavat hiipat ihan omasta päästäni. Hip hei!



19.2.2010 (IP) Näkymättömät vuoret

Voin olla misantrooppi, mutta vietän vähintään yhtä suuren osan ajastani säälien ihmiskuntaa. He viettävät suuren osan elämästään huolten ja murheiden vallassa, peläten ja pelkojaan paeten.

He kaikki pelkäävät jotain. Itsensä menettämistä, toisen menettämistä, elämänsä menettämistä, vapautensa menettämistä, kontrollin menettämistä. Menestyksen puutetta tai liiallista näkyvyyttä. Toiset pelkäävät hallitsemattomia tilanteita, toiset sitä etteivät he itse hallitsisi tilannetta, ja jotkut vielä sitä, että he todella itse hallitsisivat kohtaloaan ja itseään. He pelkäävät lapsuutensa traumojen takia, kuulemansa tiedon takia, vanhempiensa ja ystäviensa kokemusten takia, menetettyään itse, tultuaan petetyiksi. Jotkut puhuvat, mutta eivät kuuntele: toiset kuuntelevat mutteivät puhu, ja pienen kivenmurikan kokoiset ongelmat kasaantuvat vuoren kokoiseksi ylittämättömäksi esteeksi, jota vasten murskautuvat sekä ihmiset että heidän toiveensa. On kuin katsoisi orjalaumaa: kukin kulkee eteenpäin kiskoen perässään pelkojen kivirekeä ja paeten sitä ruoskaa, jota he itse tietämättään heiluttavat. Tämä on näkymättömien vuorten maailma, ja itken sen vuoksi.

Fyysisten kipujen keskelläkin minusta löytyy vielä sääliä.



15.2.2010 (Ilta) Laiska apina

Olympiakisojen huumassa kaikki tuntuvat urheilevan ja harrastavan. Kompensoidakseni olen nukkunut tänään pitkään, ja sen jälkeen nukuin vielä hieman lisää, ja - jotta asia ei olisi jäänyt keskeneräisen oloiseksi - vielä kunnolla lisää. Sadan pisteen suoritukseni jälkeen reippailin neljän metrin matkan tietokoneelleni ja näpyttelin urheasti ja intoa puhkuen näppäimistöäni ja hiirtäni pitkän aikaa. Ja koska aina sanotaan, ettei reippaasta urheilusuorituksesta ole iloa ellei harjoitusta toisteta mahdollisimman usein, menen seuraavaksi vetämään pikku encoret. Enkä oikeastaan ihan pieniäkään encoreja: esitän teille seuraavaksi olympiatason nukkumisesityksen joka saisi alastomat antiikin kreikkalaisetkin häpeään.

Tästä pitäisi järjestää kunnolliset kilpailut. Paitsi etten minä ainakaan mitään jaksa ja viitsi järjestää, enkä oikeastaan osallistuakaan jos sitä varten pitää tehdä jotain. Tehköön joku muu, ja kertokaa sitten kun on valmista ja miten meni.



7.2.2010 (Ilta)

Alkuviikosta näin naakan lentävän autotielle kynsissään pieni hiiri. Se pudotti hiiren keskelle tietä ja kävi sitten sen kimppuun kerran toisensa jälkeen nokkien ja repien, estäen sitä samalla pakenemasta. Minusta tuntuu kuin olisin tuo hiiri: vain sillä erotuksella, että minä olen sekä hiiri että naakka, ja revin itse itseäni hengiltä.

Masennus.



5.2.2010 (Ilta)

Vanhassa Mythbustersin jaksossa murrettiin myytti jäästä tehdystä luodista, mutta tiimi onnistui tekemään luodin jäädytetystä jauhelihasta. Keksin ravintolassa tehokkaamman huomattavasti tavan ampua joku lihaluodilla: sen nimi on "tölkki sikanautaa sekä sinko". Spam bazooka!



1.2.2010 (Ilta) Kermakakku

Ymmärrän kyllä, että monen naisen suurin unelma on lumenvalkea prinsessamallinen pitsipuku häissä. Ja minä ymmärrän, etteivät haaveet riipu painosta tai ulkonäöstä - uskokaa pois, minä jos kuka ymmärrän sen - mutta voi hyvät hyssykät sentään. Huomattavan ylipainoinen naisrukka valkoisessa pitseillä, tylleillä ja harsoilla koristetussa prinsessaunelmassa näyttää lähes väistämättä siltä kuin hän olisi vetänyt ylleen kaksi kermakakkua sekä marenkitortun. Vaatteista puhuttaessa "enemmän" ei ole synynyymi sanoille "parempi" eikä "tyylikäs".



31.1.2010 (IP)

Minuun ei satu, sillä tunteettomaan olentoon ei voi sattua, mutta joskus taloni liikkuu ja voihkii kivusta. Minä en itke: minulla ei ole sydäntä eikä sydämetön olento voi itkeä, mutta joskus öisin minun tyynyni itkee puolestani, ja herään posket märkinä ripustamaan tyynyliinani kuivumaan. Minä en uneksi kuolemasta, sillä sydämetön ja tunteeton ei voi uneksia, mutta joskus vuoteeni uneksii puolestani, ja unet roikkuvat katossa alati haalistuvina vielä pitkälle iltaan saakka.



27.1.2010 (Ilta) Nenen lähettämä runo

Septembergold
Und neuer Wein.
Ich hab' gewollt
Es wär aus Stein,
Mein Herz aus Gold.

Oktoberrot
Und Hasenjagd.
Die Liebe tot.
Die Leiche fragt
Nach Lippenrot.



26.1.2010 (Ilta)

Riihimäellä mainostettiin suurin kyltein "koko perheen lumiriehaa". Mitä hemmettiä? Kyllä minäkin riehaannun nähdessäni lunta - riehaannun niin maan perhanasti - mutta en sitä kyllä koko perheen ohjelmana mainostaisi. Siinä nimittäin ärräpäät lentävät ja nietokset kirouksista kajahtelevat, kun Katte lumesta riehaantuu.



22.1.2010 (Ilta)

Nene ja Flo katsoivat illalla Conan Barbaari-leffan. Tätä juhlistaakseen Nene laittoi FB-statuksekseen lauseen "Conan! Wots best in life?". Minun vastaukseni tuli salamannopeasti: "Conan sez: "pickin' flowers, arrangin' them in pretty vase, decoratin' 'em vit a ribbon!" Tämä oli kuulemma herättänyt suurta hilpeyttä koko elokuvan ajan, ja floristi-Conanista on nopeasti tulossa Schönbergin klassikko.

Tällä hetkellä kaipaan kauheasti takaisin Itävaltaan, ja Nene pyyteli minua palaamaan takaisin. Hän myös toivoi, että matkustaisimme kahdestaan pariksi päiväksi Venetsiaan ja sieltä muutamaksi päiväksi Paolan luokse Milanoon. En tiedä ehdinkö: kevät ja kesä tulevat olemaan äärettömän kiireisiä. Mutta voi, kuinka kaipaankaan Neneä, Paolaa ja Eurooppaa.



20.1.2010 (Ilta)

Kävin Mikon kanssa seuraavanlaisen keskustelun:
K: "--en näköjään sairastele enää lainkaan. Viimeisin nuhakuumeeni taisi täyttää jo kolme vuotta."
M: "Tarkoitat, että nuhasi on maatunut haudassaan jo kolme vuotta. Sinä muistat miten kurjaa oli olla nuhassa, ja pysyttelet terveenä silkalla sisukkuudella."
K: "Tarkoitat, että flunssani muistaa miten kurja minä olin, ja pysyttelee poissa silkasta pelosta."



17.1.2010 (IP)

Maailmassa voi olla minua äkkipikaisempiakin kansalaisia, mutta he ovat kaikki Italian tai Venäjän mafian palveluksessa, ja heidän työnantajansa toistelevat lauseita kuten "kannattaa tarttua tähän tilaisuuteen, sillä Nyrkkirauta-Ginolla on paha päivä".

Ei se ole niin hauskaa kuin miltä se kuulostaa. YK'n aseistariisuntaohjelmakin alkoi ahdistelemaan minua ja kyselemään kenen velvollisuus on riisua minut aseista. Tarjosin toisenlaista riisuntaa, mutta komission puheenjohtaja kuoli kauhusta ja varaPJ pyysi minua olemaan hiljaa ja "pistämään vaatteet takaisin päälle, jooko hei please".

Ehdottaisin vastineeksi yleistä valtionjohtojen aaseista riisuntaa, mutta jostain syystä se olisi kuulemma suoran demokratian vastaista. Jäkäti jäkäti jää.



16.1.2010 (IP)

Asiallisen shoppailun tärkeä pelisääntö yksinkertaistettuna: osta alusvaatteesi kuin olisit kurtisaani ja päällysvaatteesi kuin olisit Lady.



16.1.2010 (Yöllä)

Olen nukkunut paljon viime päivinä, mutta uni ei tee hyvää: herään aina painajaisiin. Viimeisimmässä katsoin itseäni ulkopuolelta: olin vuoteessa peitteiden alla ja käteni roikkui vuoteen laidan yli. Katsoin omia punaiseksi lakattuja kynsiäni ja näin, kuinka etusormesta putosi pisara lattialla olevaan lammikkoon. Verta, kynsilakkani väristä.



7.1.2010 (Ilta) Hengähdystauko

Tulen saamaan kaivatun hengähdystauon perheeni painostukselta, sillä Hannu aikoo huomauttaa Annelle asioihini sekaantumisesta ja sen moittimisesta. Prognoosi on seuraava: Hannu tulee pistelemään Annea muutamalla napakalla, tarkkaan valitulla sanalla. Tähän Anne reagoi käymällä Hannun kimppuun kuin panssarivaunuprikaati. Hannu puolustautuu ottamalla esille Annen avioerot, ja Anne taas sotkee mukaan firmat, rahan ja liikeasiat. Seuraavaksi Anne pyrkii vetämään sotkuun veljeni, joka reagoi hymähtämällä. Tällöin Anne turvautuu Mette-tädin auliiseen apuun. Tästä seuraa vähintään kahden viikon hillitön taistelu, jonka voitte kenties parhaiten havainnollistaa jos kuvittelette, että Puolaan olisi hyökännyt annektointiaikeissa samaan aikaan kuusi Kolmatta Valtakuntaa Hitlereineen päivineen. Ja mikä parhainta, tämä taistelu ei vaadi mitään minulta, mutta pitää vanhempani visusti kiinni toistensa niskavilloissa ja heidän nenänsä poissa minun asioistani.



6.1.2010 (IP)

Ajatukset ja sanat ovat kuin lumipalloja. Kuvitelkaa ihmiset heittelemässä lumipalloja toisilleen: kuvitelkaa, että pallo muuttaa kokoaan, muotoaan ja koostumustaan ilmalennon aikana. Huonon keskustelukumppanin ottaessa kopin pallo voi murtua ja hajota pieniksi palasiksi, jolloin hän ymmärtää viestin aivan väärin tai vain murto-osan alkuperäisestä viestistä. Erittäin huono keskustelukumppani on raakakätinen, ja pallo muuttuu hänen käsissään aivan muodottomaksi. Erityisen turhauttavia ovat ne keskustelukumppanit, jotka ovat joko liian typeriä tai liian laiskoja ottaakseen koppia tai palauttaakseen heittoa: he eivät joko ymmärrä viestiä tai eivät välitä muiden ajatuksista. Sen sijaan hyvän keskustelukumppanin kanssa pallo kasvaa kokoa lentäessään: se palaa luoksesi vielä suurempana, ehkä myös uuden muotoisena, mukanaan uusia merkityksiä ja ilmaisuja.

Ajatukset ja sanat ovat tärkeitä: voit ajatella itseksesi ja heitellä palloa ilmaan yksin lumisateessa, mutta hyvän keskustelukumppanin kanssa ajatusten sisältöä voi kasvattaa ja muuttaa erityisen paljon. Tosin myönnän auliisti, että ajoittain minun keskusteluni muistuttaa lähinnä silmitöntä lumisotaa koko muuta maailmaa vastaan.

Tuli puhetta siitä, pitäisikö lääkärillä olla oikeus antaa potilaan kuolla, mikäli tämä itse on idiootti ja kieltäytyy hoidosta. Ei, minun mielestäni ei ole; sen sijaan jokaisella - lääkäri mukaanlukien - pitäisi olla oikeus ampua idiootti välittömästi sellaisen bongatessaan, sillä idiotismi on vaarallisen tarttuvaa ja jokainen hitunenkin siitä tulisi eliminoida ensimmäisten merkkien ilmaantuessa.

(Lyödäänkö vetoa, että joku jo puisteli päätään ja mietti itsekseen, että KMLautanenhan olisi jo itsekin kuollut?)



2.1.2010 (IP)

Näillä kylmillä pohjoisen mailla aurinko tuntuu pieneltä ja kaukaiselta. Silti eilen näin ikkunasta sateenkaaren: se osoitti suoraan maasta taivaaseen kuin syyttävä sormi, ja se sanoi minulle: "vain täältä sinä löydät sateenkaaren pään ja kultaruukkusi, vain näiltä pohjoisen kylmiltä mailta - tai sitten et mistään tästä maailmasta.







Päiväkirja vuonna 2003
Päiväkirja vuonna 2004
Päiväkirja vuonna 2005
Päiväkirja vuonna 2006
Päiväkirja vuonna 2007
Päiväkirja vuonna 2008
Päiväkirja vuonna 2009
Päiväkirja vuonna 2010
Päiväkirja vuonna 2011
Päiväkirja vuonna 2012
Päiväkirja vuonna 2013
Päiväkirja vuonna 2014
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja, uusin