Disclaimer: K.M.Lahti on pessimistis-aggressiivinen naisihminen, ja tämä on kyseisen naisotuksen päiväkirja. Sen lukemista ei voida suositella edes pääosalle aikuisista ihmisistä. Tämä on aikuisen ihmisen päiväkirja kohdeyleisönään muita aikuisia ihmisiä, eikä sovellu lapsille. Epäilemättä tekstin suorasukaisuus loukkaa useampaakin kansalaista. Se on kuulkaa voi voi. Lukemalla eteenpäin sitoudut siihen, että ymmärrät em. kohdat. Jos mielipiteesi eroavat omistani, voit puolestani tunkea ne sinne mihin aurinko ei paista.

Palautetta saa lähettää mailitse osoitteeseen kmlahti [AT] gmail.com tai blogin omalla lomakkeella. Jos olen epätavallisen hyvällä tuulella, saatan jopa teeskennellä välittäväni jonkun muun mielipiteistä, mutta se on hyvin epätodennäköistä.





31.12.2009 (Ilta)

Kävelin eilen paikallisen kapakan ohi: jokaisessa ikkunapöydässä yksi yksinäinen tuijotti lasiaan. Kuinkahan moni tänä yönä hankeen nukahtaa viimestä kertaa, viimeisen hauskanpidon uuvuttamina ja pakkasen poisvieminä? Kuinka monen sydän rikkoutuu tai rikotaan tänä yönä, kun kaikki ajatukset ovat alkoholin sumentamia ja ihmiset vailla suunnitelmia tai itsekontrollia? Kuinka moni herää aamulla äärettömän kipeänä ja surkeana, paljon tai ehkä kaiken menettäneenä, uuteen ja mahdollisesti paremaan vuoteen?



28.12.2009 (Yöllä)

Lauluääneni on jo muutenkin kammottava, mutta suihkussa ja ammeen vahvistamana se muuttuu pirulliseksi sekoitukseksi kapista shakaalia, kontra-alttotenoria, korisevia kupariputkistoja sekä varsin selkää imitaatiota hukkuvasta virtahevosta. Räpiköin sävelestä toiseen yhtä säälittävänä ja aivan yhtä suurella tarkkuudella kuin Stadilainen Lasol-pulsu, ja mikäli osun oikeaan oktaaviin, voidaan äänirepertuaariin lisätä vielä kiljuva kissa ja karhupumppu. Mutta ei se mitään, sillä Unionin lainsäädäntö on hidas prosessi: kestää vähintään vuosikymmenen ennen kuin ne saavat säädetyksi lain joka kieltää minua laulamasta suihkussa.



22.12.2009 (IP) Nälkä

Suomalaiset ovat kylmä, etäinen kansa. He kaihtavat kosketusta ja fyysistä hellyyttä, kätkeytyvät kylmän muurinsa taakse ja naamioituvat kylmään maisemaan, muuttuvat yhtä lumiseksi kuin ympäristönsä. He pakenevat kosketusta, pelkäävät sulavansa muodottomiksi lätäköiksi suudelmasta tai käden lämmöstä.

Se tekee kipeää. Ihmiset kaipaavat elääkseen ruokaa ja juomaa: samoin minun ruokavaliostani tärkeimmän osan muodostavat kosketus ja hellyys. Minä kuolen nälkään täällä, näiden pohjolan kylmien tähtien alla.

Olen sellaisella tuulella, että kohta Shakespearen "Kootut teokset" saa koota lattialta sivu kerrallaan.

Joulumieltä ei löydy, ei pisaraakaan. Jotkut voisivat argumentoida ettei minulla ole mieltä laisinkaan, ja muutamat tulevat puolitiehen vastaan julistautuen kannattajaksi termille "mielipuoli". Niinpä minun onkin lähdettävä pikaiseen joulumielen hankintaan aseinani päättäväinen asenne, murhanhimoinen mieli sekä suuri kirves. "Katte lähti lähti innoissaan, joulumielen hankintaan, kirves suuri kourassaan, verinen pää pulkassaan..."

(Turha sitä on sitten poliisin tulla urputtamaan: kai sinivuokoillakin on edes vähän joulumieltä)



19.12.2009 (IP) Mistä on pienet misantroopit tehty?

Päivän opetus ruoanlaitosta eräälle ystävälle: kasarissa lämpenevää kastiketta kannattaa hämmentää ajoittain muutenkin kuin vain esittämällä sille kysymyksiä epistemologiasta.

Olen epäluuloinen misantrooppi. Voinko koskaan luottaa keneenkään tarpeeksi? En tiedä. Minulta on usein kysytty miten valmistetaan aito misantrooppi, ja voisin vastata: "rikkomalla ihminen useaan kertaan eri tavoilla".

Tämä tosin menee jo ämpäripsykologian puolelle: ämpäripsykologia taas on sitä, kun vedät päähäsi vertauskuvallisen ämpärin ja yrität päätellä toisten aivojen liikkeitä oman pääsi sisältöön perustuen. Päättelet, että koska olet päästäsi pimeä ja ämpärissä, kaikki muutkin ovat. Tämä kuuluu omiin luonteenpiirteisiini niin, että ämpäri voisi aivan yhtä hyvin olla hitsattu kiinni päälakeeni.



17.12.2009 (Yöllä) Peukaloruuvit ja Shakespeare

Pessimismistäni huvittuneena Mikko ilmoitti, että minun tulisi siirtyä slaavilaisen pessimismin alalajiin, mutta olen varma siitä, ettei Mikko tarkoittanut olla niin julma. Kas slaavilainen pessimismihän koostuu pääosiltaan aatteesta "kaikki menee kuitenkin pieleen, joten juodaan ja lauletaan kun vielä eletään", ja minun lauluääntäni voidaan verrata täysmittaiseen Espanjan inkvisitioon varusteltuna peukaloruuveilla, kuumennetuilla teräspiikeillä, viidellätoista korkkiruuvilla, Poen kuilulla&heilurilla sekä lyhentämättömällä painoksella Shakespearen "Koottuja teoksia".

Toki melankolisuuden saa yhdistettyä aggressiiviseen pessimismiin, mutta se merkitsisi vain sitä, että itkisin samalla kun hutkisin kanssakansalaisiani valikoiduilla objekteilla, eikä se varmaankaan lohduttaisi ketään.



16.12.2009 (IP)

Torstaiksi Helsinkiin jouluostoksille. Mutta sanokaapa, olisiko tavattoman törkeää jos ottaisin jonkun ruuhkassa päälleni ryysivän kurkusta kiinni, taittelisin asianomaisen muutamalle mutkalle ja pakkaisin siististi omiin ostoskärryihinsä? Näin tosin tuskin tapahtuu: vanhempieni hyytävästä paheksunnasta huolimatta olen ollut poikkeuksellisen loistavalla tuulella viime viikot, ja uskoisin hyvän tuuleni kestävän jopa Stockan jouluryysiksen.

Tällä hetkellä olen sellaisella tuulella, että taidan antaa vanhemmilleni vielä lisääkin paheksuttavaa. Tukehtukoot siihen: minä teen mitä haluan, eivätkä he voi enää lyödä.



13.12.2009 (Ilta)

Hei, tyypit, pessimismi on loistava elämäntapa.



10.12.2009 (IP)

Lehtiotsikon (asialla jälleen kirjallisen epäilmaisun kultakaivoksemme Aamuposti) mukaan "EU laajenee eteen- ja taaksepäin". Ai... ihanks' totta? Tähän mennessä EU on tyytynyt laajenemaan maasta toiseen, mutta nytkö pitää väärinkäyttää aika-avaruusjatkumoa ja laajeta ajassa?

Saa nähdä käynnistyykö Parasiittikartsalla jälleen taistelu "vuoden ilkeimmän 'kartsalaisen" tittelistä. Luultavasti ei, sillä moderaattorien asiaanpuuttuminen muutti viime vuodenkin kilpailun tylsähköksi loppupäästään (ilmiselvästi joku pitää miesstrippareita nahkatangoissa moraalittomana lahjuksena). Ja olihan se viime vuonnakin rankkaa: vuoden kilteimmän 'kartsalaisen tittelistä kisailevien ei tarvitse kun räpytellä söpösti silmiä ja olla niin kilttiä tyttöä että oksat pois, mutta ilkeimmän tittelistä piti käydä hirveä taistelu, kun tietyt nimeltämainitsemattomat tahot (köhköh) turvautuivat lahjontaan, kiristykseen sekä muihin epäreiluuksiin. Sai vääntää kuin maailman vahvin mies-kisassa konsaan, ja siinä karisivat oksien lisäksi myös neulaset ja runko. No, onneksi olen varmuuden vuoksi hotkinut hormoneita ja humehia koko vuoden niin, että karvaa kasvaa useammastakin epäuskottavasta paikasta ja ihmiset arvuuttelevat kipittääkö siinä kadulla nainen, mies vai kaksijalkainen jakkihärkä. Nyt on turha tulla uhoamaan, nyt on taistelukunto kohdillansa...



7.12.2009 (Yöllä) Suoritamme siestaa

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi. Älkää ihmetelkö sitä, etten itse juhli kyseistä juhlapäivää: Lahtistanian diktatuurivaltion itsenäisyyspäivää juhlitaan kolme kertaa vuodessa, koska arvon diktaattori KMLahti I Pönäkkä (Kas hyvää päivää!) on näin päättänyt. Lisäksi propagandaministerin K.M. Lautasen (Hauska tutustua!) aloitteesta Lahtistanian onnellinen kansa juhlii itsepäisyyspäivää erehdyttävän samankaltaisin juhlallisuuksin kahdesti joka viikko. Menneellä viikolla itsepäisyyttä juhlittiin kaikki lait ja asetukset itsepäisesti huomiotta jättäen viisi kertaa, ja alkaneella viikolla perustuslakikomiteamme jäsen K. (Tervehdys vaan) järjestää itsepäisyyspäivistä ensimmäisen heti maanantaista aamutuimaan: Lahtistania nukkuu itsepäisesti vähintään kello kymmeneen IP. Keskiviikon tienoilla voisimme itsepäisesti päätellä olevamme pieni ruskea lampunjalka (Heippa!) ja pyrkiä varastoitumaan sopivaan kaappiin, ennen kuin joku alkaa epäillä meillä olevan useampiakin persoonallisuuksia.

Kyllä, on taas vähän turhankin hauskaa. Sitä se väsymys teettää.



5.12.2009 (IP)

Minulla ei ole tietokonetta. Sen sijaan minulla on sietokone (=sietämätön kone), jota voin vain hädintuskin sietää, mutta josta olen auttamattoman riippuvainen.

Lehtien mukaan "Lautaskiista rauhoitettu Itsenäsyyspäivän ajaksi". Mitä, tarkoittaako se, että mikäli joku häiritsee kiistelyämme, hänet hirtetään tai vähintäänkin tuomitaan sakkoihin?



1.12.2009 (Ilta) Lautaskiista

Pääministeri Vanhasen mukaan kahden Lautasen kiista on ratkaistu. Tämä osoittaa vain sen, ettei pääministeri tunne sukuani lainkaan: meitä on enemmän kuin kaksi ja me keksimme aina lisää kiisteltävää.



30.11.2009 (IP) Vanha, mutta soveltuu päivään

On unta turha odottaa
vaikka kuinka nukuttaa;
vielä olet valveilla
aamuyöstä kolmelta.
Silmäpussit valtavat
kasvoihisi kasvatat
Kun et jaksa valvoa
et enää voi sä nukkua;
Töihin kutsuu aikataulu
turvoksissa naamataulu
(ja tämäkin kai turha laulu).

Ja kömpelö, mutta sekin on luonnollista tässä tilanteessa. Vuorokausirytmini on jälleen korahtanut, kupsahtanut ja potkaissut tyhjää. Se on sille jo rutiinitoimenpide: vuorokausirytmini on voittanut sukupuuttokuolemien ennätyksessä jo koko jurakauden eläimistön.

Nilkkoja pitäisi varoa - tiedän, tiedän. Sitä on kuitenkin vaikea muistaa, sillä liikkuminen on nopeampaa ja vaivattomampaa kun astuu varpaille, nopeita liikkeitä ja pyörähdyksiä kömpelöiden askelten sijaan. Tiedän, että ennemmin tai myöhemmin jokin naksahtaa taas ja sitten hoipun kainalosauvoilla kuin hulluksi tullut mutanttikurki... mutta myöhemmin on myöhemmin, huominen on aina huominen.



28.11.2009 (IP) Pyhä kirkkovene

Pääsin huomauttamaan eräälle ystävälle hänen olevan niin epäpyhä, että mikäli hän saisi jostain pyhimyksenkehän, hän olisi vääntänyt sen alle viikossa kirkkoveneen muotoiseksi...



27.11.2009 (Yöllä) Filosofisesti

Istun ja pohdiskelen elämän suuria kysymyksiä. Näistä tärkein lienee filosofinen klassikko "Mistähän saisin suklaata?"



17.11.2009 (Ilta) Kohteliaisuuksia, solvauksia (hyvin loogista)

Mistä johtuu miehiä riivaava kohteliaisuusvajaus? Olisi joskus hauskaa kuulla jotain kaunista, kuten "näyttääpä uusi mekkosi hyvältä" tai "onpa sinulla suloinen hymy!". Kyseisenlaisten lauseiden pääseminen miesten kurkusta tuntuu vain mahdottomalta: ne takertuvat johonkin päin henkitorvea ja tulevat ulos alkukantaisina murahduksina, jotka olisivat tehneet heidän esi-isänsä luolamies Ogin hyvin ylpeäksi ja saaneet ojentamaan urahtelukoulun kiertopalkintoluun. Olisiko olemassa jokin kohteliaisuusleikkaus, jolla avarretaan henkitorvea siten, että nuo kovin suuret ja vaikeat sanat pääsisivät kulkemaan ja sulattamaan sydämiä? Kurkulla pidetty teräase ja vaatimus kakistaa kohteliaisuudet ulos taitaisivat latistaa niiden tehoa valitettavan paljon.

Naisten logiikalla "jaettu murhe on lievempi murhe". En ole ikinä ymmärtänyt tätä logiikkaa, mutta mikäpä minä olisin kiistelemään naisten enemmistön kanssa? Tällä logiikalla isoäidiltäni saamieni solvausten pitäisi lieventyä jos jaan ne ympäristöni kontolle. No kokeillaan. *ahem* Te olette rumia ja laiskoja paskiaisia. Nenänne on aivan liian suuri päähänne ja olette muuten ylipainoisia koko joukko, tai sitten alipainoisia ja epäterveitä ruipeloita, kärsittekö anoreksiasta mitä hä? Jos teillä ei ole lapsia olette surkeaa, kiittämätöntä ja saamatonta sakkia, ja jos sattuu olemaan jälkikasvua niin se on rumaa ja vääränlaista jälkikasvua. Kuolette nuorena ja hyvä niin. Puolisonne tai seurustelukumppaninne on huomattavasti omaa tasoanne korkeammalla ja parempi kuin ansaitsette, tai jos seurustelukumppania ei ole, se johtuu vain siitä, ettette osaa sitoutua vaan olette haihattelijoita ja kevytkenkäisiäkin. Kotinne - jota en ole nähnyt - on surkea mörskä syrjässä kaikesta ja elämänne surkeaa paarustamista. Hävetkää. Mutta olisipa hauskaa nähdä teitä useammin ja miksi ette juuri koskaan soita ja...

...ei, ei se auttanut.

Päivän quote: "The police warn that the sudoku killer will kill either one, four or nine people next." -Theonion.com



16.11.2009 (Yöllä)

Havaitsin huvittuneena, että Pennsylvanialainen verkko-operaattori "Pennsylvania telephone data jotain" käyttää itsestään lyhennettä "Penteledata". Sellainen olo minullakin on joskus: penteleen data!



14.11.2009 (Ilta) Kroonisesti väärässä, osa sata

Vastoin kaikkia opetuksia ja ystävieni neuvoja päädyin erääseen... valintaan, joka sisältää riskin. Suurenkin riskin, mutta uskaltaudun sittenkin. Juho otti lähes bulttia ratkaisustani ja maalaili riskejä suurin sanoin, vaikka Mikko on paljon rauhallisempi asian suhteen. Seuraava keskustelu seurasi;

M: "Juho on ollut pitkään turvallisuusalalla. Siellä epäillään aina pahinta vaihtoehtoa ja ollaan helpottuneita kun ollaan väärässä."
K: "No ilmankos sinä olet aina niin helpottuneen ja tyytyväisen oloinen."



13.11.2009 (AP) Vielä Väinämöinen

Vielä yksi suuri ero on Vakaaseen Vanhaan Väinämöiseen: kun Väinämöinen aikanaan "runolle ruveni", kivet itkua tiristelivät. Minun laulaessani ne pirun murikat muuttavat Norjaan.



13.11.2009 (Yöllä) Kaboom

Sanovat, että minusta löytyy "tulta ja tappuraa". Väärin, rakkaat kultamussukat, niin väärin: aina ajoittain allekirjoittaneeseen päätyvät tappurat valellaan välittömästi bensalla, jolloin ne eivät niinkään pala kuin räjähtävät.



12.11.2009 (IP) Elämää hiusten kanssa

Minun hiuksillani on oma elämänsä ja oma tahtonsa. Ne liikkuvat omien päämääriensä mukaan. Maatessani vuoteessa hiukset pitävät seuraa toisilleen ja päätyvät milloin mihinkin. Niinpä makailin peitteissäni raukeana ja uneen vaipumaisillani, kun tunsin leuallani kutinaa. Ankarana araknofoobikkona ensimmäinen reaktioni oli raju: onnistuin tinttaamaan itseäni kuonoon. Mutta ei se mitään: jos lyö itseään, tietää ainakin saavansa köniin parhaalta mahdolliselta tappelukumppanilta ;)



10.11.2009 (IP) Lehtiotsikoita ja lastulevy

Sarjassamme "hölmöimpiä lehtiotsikoita" loistaa taas Aamuposti, tuo Riihimäen alueen päivittäispaperikasa helmellä "Palamaan syttyneet kengät veivät naisen sairaalaan". No, täytyy sanoa että olivatpa ne ystävälliset monot.

Ja "Mies puhalsi ojan pohjalta kolme promillea". Alko näköjään laajentaa myyntiverkkoaan ja alkoholivarkaat seuraavat perässä, jos viinaa sieltäkin "puhalletaan". Likaista touhua ojan pohjalla...

Uusimpia väärin luettuja: Otsikko "Joulukranssi ja tyttö joulumerkeissä" vääntyi väsyneessä mielessäni muotoon "joulukranssi ja tyttö ilmiliekeissä", kun taas ystäväni linkittämä hömppäartikkeli "tule tutuksi rintojesi kanssa" kääntyi muotoon "tule hulluksi rintojesi kanssa". No, kieltämättä joskus siltä tuntuukin. Mutta millainen idiootti ei tunne omia rintojaan? Siinähän ne ovat päivästä päivään. Hyvää päivää, hyvää päivää teillekin siinä vaan, rintavarustukset, hauska tutustua. En usko että kättelyä tarvitsee välttää... sikainfluenssasta huolimatta.



9.11.2009 (IP)

Nene rauhotteli pelkojani sanomalla näin (suora quote, anteeksi): "Mein Bruder sagte zu mir: es gibt keine schlechten Menschen! Jeder Mensch ist einfach so, wie er ist. Niemand ist dein Feind. Jeder ist, wie er ist - und wenn man das toleriert, ärgert man sich nicht mehr so viel über andere Menschen." Toisaalta minun kokemukseni osoittavat päinvastaista.



8.11.2009 (Ilta) Omituista

"Katte, laula vähän."
No enkä hemmetissä laula. Viimeksi kun sorruin laulamaan suihkussa, löysin pihaltani ankkuroituneena koko Greenpeacen laivaston. Ne halusivat tietää missä se luvatta harppunoitu ryhävalas on, ja luulivat ulkonäöltä japanilaiseksi kalastusprikiksi. Kesti iät ja ajat päästä eroon niistä vihreistä paskiaisista.

Esittelin Hannulle yhtä uusista kenkäpareistani, jolloin hän kommentoi pitävänsä naisten korkokengistä. En voinut vastustaa heittoa: oli pakko sanoa, että kyllä ne varmaan hyvin häntä pukisivatkin.

No, olenhan minä jo varoittanut omituisesta huumorintajustani. Turhaan te siellä minua syyttelette ;)



7.11.2009 (Ilta) Lyhyesti, summa summarum

Tiedättehän sen vanhan säännön, joka kuuluu "Shop 'till you drop"? No, nyt sitä on taas seurattu niin maan perusteellisesti. Help, help, I've fallen and I can't get up!

Toipumispäivä Annen luona osoittautui varsin... hauskaksi. Nukuin pahimman tokkurani pois Annen vuoteessa, ja tämän jälkeen suuntasimme Hannulle siivoustalkoisiin. En voi sanoin kuvailla sitä kaaosta, mutta siistiä tuli: Toni erityisesti teki valtavan urakan siivoten kokonaisuudessaan viitisen tuntia. Tämän jälkeen Annelle, jossa söimme mukavan kolmentoista ruokalajin päivällisen (totta kai se onnistuu. On vain osattava syödä maltillisesti, kontrolloidusti ja maistellen).

Olen väsynyt ja tuntuu siltä kuin joku olisi liiskannut koko kroppani tiejyrällä. Seuraavat kaksitoista tuntia vietän esittäen erityisen taitavasti maantiellä päälle ajettua rusakkoa: minua ei saa ylös edes kepillä tökkimällä, mutta samalla olen ehdottoman syömäkelvoton. Olenkin erityisen lahjakas leikkimään kuollutta, ja teatterit voisivat vuokrata velton, kuorsaamattoman ruumiini lavasteeksi esittämään kaikkea mahdollista kuolleesta Caesarista edesmenneeseen Hitleriin. Sivutöikseni voisin lisäksi esittää poismenneen Tšingis-kaanin osan ja vetää kaiken päälle kuutamokeikkana vielä jäykän esityksen ämpäriä potkaisseesta kuningas Tutanhamonista. Kriitikot saattaisivat tyrmätä esiintymiseni sanoen "taas jäykkä, eloton ja ilmeetön esiintyminen", mutta ei se mitään. En minä loukkaantuisi.



4.11.2009 (AP) Lassolla ja lapiolla

Millainen tuleekaan olemaan seuraava paras kaverini, kauhisteli taas eräs ystävä puhelimessa. No... mielellään ainakin sellainen, jonka saa kiinni jotenkin muutenkin kuin lassolla ja lapiolla.

Mikko on yhä baletin lumoissa ja ylistää Greven koreografiassa erityisesti joutsenten liikkeitä ilmentäviä liikesarjoja. Minä olen kuitenkin virkaatekevä pessimisti ja realisti, joten on aika omalle installaatiolleni nimeltä "Joutsenlammen toinen todellisuus, osa II" (Refer."Joutsenlammen surullinen todellisuus", 13.1.2008).
Kuvitelkaapa ballerinallenne jalkaan suuret mustat uimarinräpylät. Kahdenkymmenen minuutin välein valkopukuinen ballerina päästelee alleen ja sotkee sitten eteenpäin omissa jätöksissään - tanssisarja saa pian aivan uuden sävyn. Lantiosta ylöspäin tanssijatar pysyy toki varsin tyynenä, mutta mustat räpylät sotkevat villisti sontalietteessä. Ilmentääkseen joutsenen ääntä ballerinan tulee päästää ajoittainen nenä-ääninen honotus. Toisten ballerinojen purjehtiessa näyttämölle alkaa hemmetinmoinen höyhenpölly ja mekastus, jossa untuvat pölyävät ilmaan kuin ohjelmointivirheen yllättämässä höyhenpatjatehtaassa. Rapa roiskuu, kun ballerinakaarti sotkee sontavedessä taistellen likaisen näyttämön omistusoikeudesta. Lopulta prinssin koikkelehtiessa lavalle tulee ballerinan hyökätä hänen päälleen ja purra häntä sekä - ilmentääkseen joutsenen siiven iskuvoimaa - lyödä tätä lapiolla.

Siinä teille realistisempi joutsenlampi.

Olin muuten hyvin pettynyt, kun Runeberginkadulla ei ollutkaan "Naapurin hautaustoimistoa", kuten luulin lukevani, vaan "Viipurin hautaustoimisto".



3.11.2009 (Yöllä) Äitini "Bätmänöityminen"

No, nyt on tullut taas nähtyä Ankkalätäkkö Sorsarapakko Sotkalutakko Joutsenlampi. Greven versio oli... mielenkiintoinen ja erilainen, mutta melko hyvin toimiva. Yllätyin homoseksuaalisen/transsukupuolisen juoniteeman toimivuudesta sekä videon käytöstä osana kohtausta - olisin päästänyt pahan porun jos olisin tiennyt etukäteen, mutta ennakkoluuloitta paras. Suosittelen.

Anne on onnesta litteänä. Söimme hyvin, ja ilta sujui mukavasti. Perheeni huumori osaa tosin olla ajoittain varsin pistävää, kuten ehkä seuraavat dialoginpätkät osoittanevat:
A: "...Hassua ajatella että Töölökin on ollut lehmilaidunta."
K: "No ilmankos sinäkin olet täällä liikuskellut. Ihmettelinkin jo miksi sinä aina märhedit asioita."
A: (naurukohtaus) ... Kalliokin taisi olla lehmilaidun....
K (joka on asunut Kalliossa): "Ammuuuuu!"

A: "Jakomäki, täälläkin minä olen asunut"
K: "No ilmankos ne kutsuvat sitä Jakomäeksi..."
A: (naurukohtaus)

Kävellessämme illallisen jälkeen autolle pimeän, tuulisen parkkipaikan läpi ihmettelin, missä viipyy se ryöstäjä joka ampuu minut, jolloin äidistäni tulee Batman - eli Anne "bätmänöityy". Annella oli sopivasti yllään pitkä, musta ja liehuva takki...

Joka tapauksessa Anne on myös uudelta titteliltään "etanankiilloittaja". Ei kai kukaan muu haluaisi kotinsa koristeeksi juuri syömiensä valkosipulimarinoitujen etanoiden kuoria? Hyh.

Ja pieni vinkki/opetus maksutta, ihmisparat: kannattaisi ihan oikeasti tilata ne väliaikatarjoilut ennakkoon. Yllätys yllätys: kahvijonot ovat pitkät ja väliaika lyhyt. Viimeiset ehtivät saada kahvinsa kun ihmisiä kuulutetaan jo näytäntöön sisälle, ja kahvin juomisen seisaaltaan kahdessa minuutissa kuvittelisi olevan vähän kurjaa. Etenkään kun niitä pöytiä ei ole juuri vapaana. Ei sitten kannata mulkoilla kadehtien minun hyvinvarusteltua ja ennakkomaksettua kahvipöytääni, jos et itse ole viitsinyt tehdä tilausta ennakolta. Yllätin äidin tälläkin: olin tilannut kaikille leivoksia, suolapaloja ja virvokkeita.

Siis: oikein hyvä ilta. Osaan moniakin asioita, mutta nautinnoissa ja nauttimisessa olen mestaruusluokkaa. Seuraavaksi nautinnolliset ja pitkät yöunet.



1.11.2009 (IP) Kausaliteetti ja tulevaisuuden tapahtumia

Saan jatkuvasti kamppailla itseäni vastaan, ja erityisesti jotten hajamielisyyksissäni laulaisi julkisella paikalla korvissani kaikuvan musiikin tahtiin. Jos näin tekisin, luonnollisen kausaliteetin kaksi todennäköisintä vaihtoehtoa olisivat seuraavat;
Vaihtoehto a) Minut kiidätettäisiin vastalauseita esittävänä aluesairaalaan, jossa lääkärit hätäpäissään amputoisivat jonkin ruumiinosistani selvittääkseen, mistä moinen kauhea valitus johtuu.
Vaihtoehto b) Poliisit tulisivat ja ampuisivat minut keskelle Riihimäkeä ja puolustelisivat tekostaan sillä, että olettivat ulinan lähtevän sappivaivaisesta saksanhirvestä.

Kausaliteetti on kauhea asia.

Huomena balettiin. En ole vieläkään päättanyt pukeudunko siniseen vai violettiin. Myös leikkausaika on varmistunut, lauantaina 7.11. Anne on luvannut poistaa tikit kunhan aika tulee. Sen sijaan Riston vaimo avustaa leikkauksessa, joten tahtojen taistelu-viihdykettä ei ole luvassa.

Pikkujoulukausi on alkamassa. Armottomana absolutistina ja kovana kyynikkona suhtaudun kännissä palloiluun hieman huvittuneesti, mutta tässä on hyvät puolensa: yleensä maratonmurjotusta harrastavat suomalaiset ryhtyvät joukolla sydämellisiksi, ja luvassa on käsisuudelmia ja kohteliaisuuden osoituksia. Käsisuudelmaa kun ei tunnu selväpäiseltä suomalaismieheltä saavan edes rautakangen ja hakun yhteisvoimalla.

Miksi te suomalaiset ette kosketa? Teidän ympärillänne on laaja kylmyyden ja yksityisyyden piiri, ja odotan jatkuvasti näkeväni jonkun raahaamassa ympäriinsä kottikärryllistä tiiliskiviä ja sementtiä, jotta hän voisi vahvistaa tuon yksityisyyden muurinsa lopulliseksi, pysyväksi esteeksi.



30.10.2009 (Ilta) Termien määrittelyä, parrunpätkä ja Batman

Tikkukaramellimies = mies, joka saa suusi vettymään, koska ensimmäinen ajatus päässäsi on "mistä kohtaa tuota saa nuolaista?"

Lupauduin tekemään ruokaa tutuilleni, mutta joudun lyömään jokaista joka yrittää syödä. Kas kun ajattelin ryhtyä mukaan syövän vastaiseen kamppailuun. Hmmm... "Tue syövänvastaista työtä!" Um, toki. En tiennytkään sen olevan kaatumassa. Minulla olisi teille mukavan tukeva parrunpätkä.

Olen katsonut liikaa Batman-leffoja. Nyt voin kuvitella miten turhauttava Batman olisi vuodekumppanina: "Etkö voisi lopettaa tuon dramaattisen poseeraamisen ja tulla jo vihdoinkin vuoteeseen?!", "Ei, en suostu käyttämään batarangia seksileluna", sekä "sinun kalsonkisi lepattavat dramaattisesti! Lopeta tuo heti!"



30.10.2009 (IP)

Heti kun "The imaginarium of Dr. Parnassus" saapuu leffateattereihin, viedään Kattea leffaan. Joku mukaan? Mielellään Riihimäelle, mutta myös Lahti tai Helsinki mahdollisia (jos pakko).



29.10.2009 (Ilta) Toppatakit, vanhuuspisteitä, tuhoontuomittu torstai jne.

Talvi ja toppatakkikausi ovat saapuneet suomalaisille. Kuljeksivat kaduilla näyttäen siltä kuin heidän koko yläkehonsa peittäisi paksu ja löysä rasvapeite, joka sitten olisi kurottu kiinni joka puolelta ohuilla naruilla.

Valtteria puolittain lainaten huomautan, että nuorison paheksumisesta saa vanhuuspisteitä. Mutta kuinka paljon bonuspisteitä saa, mikäli ei ole hyväksynyt nuorisoa edes silloin kun itse oli nuori? Niin niin, 29-vuotias ei ole "vanha", mutta Annen mukaan kolmestakymmenestä alkaa naisen alamäki. En minä tästä enää mihinkään nuorru, paitsi sitten kahdeksankymppisenä kun taannun vaippaikäiseksi.

Murphyn laki takaa sen, että kun olen kiireinen, kaikki ottavat yhteyttä. Tiedoksi niille joilla ei ole pääsyä online-kalenteriini: Katte on juuri nyt kiireinen torstaisin koko päivän iltayöhön saakka. Torstaina ei kannata tulla kylään. Torstaina ei kannata soittaa. Koko torstai on ammuttu lähes sukupuuttoon, julistettu uhanalaiseksi ja rauhoitettu. Perustan torstain ympärille suojavyöhykkeen ja ammun jokaisen joka yrittää häiritä torstaitani. Nyljen häiriköiltä nahkan ja myyn sen mustaan pörssiin.



29.10.2009 (Yöllä) KMLautasen harvinaisen hyödyttömän tietotoimiston uutiset

Sarjassamme "KMLautasen harvinaisen hyödytön tietotoimisto tiedottaa": olin syödä suihini koristesimpukan. Toni osti tyttöystävälleen synttärilahjaksi lomamatkan, ja he toivat allekirjoittaneelle tuliaisiksi pussillisen makeisia sekä suuren koristellun simpukankuoren. Simpukka sattui olemaan ruskea, ja suklaaseen tottuneena ja tietokoneeseeni keskittyen kalastin pussista seuraavan "namupalan". Olin haukata suuren palasen kotilonkuorta. Huomasin ajoissa, mutta kyse oli puhtaasta tuurista. Eläköön! Saved at the last minute.

KMLautasen mielenterveydettömyyspalvelusta päivää. Toimitamme trendikkäimmät traumat, muodikkaimmat mielenviat, hienoimmat hulluudet, parhaat pääprobleemat. Tartu päivän tarjoukseen; pakettikauppana pieniä pakkoliikkeitä alaraajoihisi, hysteeristä hihitystä sekä tarve kutoa kainalokarvoistasi sukkapari. KMLautanen - supplying you with the most fashionable traumas.



27.10.2009 (Ilta) Pohjattoman ahneuden kaivot / itsekontrolli

Oi hyvänen aika, lopettakaa jo aikuiset ihmiset tuo alituinen kitinänne, te kuulostatte kahdeksanvuotiailta. "Minulle lisää etuja, minulle lisää terveydenhuoltoa, minun verojani alemmas, isomummolle lisää vanhustenhoitoa, lapsilleni lisää luistinratoja, teatteri säilytettävä, lisää päivähoitoa, mutta jonkun toisen ihmisen palkkaa alemmaksi, koska minulle minulle minulle vinku vanku vonku". Te ihmiset olette pohjattoman ahneuden kaivoja: mikään ei ole teille kylliksi, koska "minulle minulle minulle enemmän, muille vähemmän". Kaikkea mikä toisilla on on kadehdittava - vaikka toisilla olisikin pienempi palkka ja henkisesti tai fyysisesti raskas työ.

Minulle minulle minulle. Ainaista kadehtimista, jatkuvaa katkeruutta, pelkurimaista anonyymia huutelua lehtien palstoilla ja netissä. Kasvakaa aikuisiksi ja lopettakaa ainainen ruikutus ja toistenne kadehtiminen.

Liput balettiin varattu, väliaikatarjoilut varattu ja pöytävaraus ravintolaan tehty. Harkittavaksi jää vain se, pukeudunko kermanvalkeaan, metallinkiiltoiseen sinivihreään, violettiin vai (pitkään, liehuvaan ja suurella hopeasoljella koristettuun) mustaan.



25.10.2009 (IP) Huomautuksiin + asianomainen taho ja julkinen virkahäpeäjä

Saamiini huomautuksiin kommentoiden (refer. 24.10 entry 1): kiitos, pitää muistaa leikkaukseen myös kuulosuojaimet mukaan. Kieltämättä voi tulla mielenkiintoista kuultavaa, kun lääkäri ja hoitaja karjuvat toisilleen kroppani yli.

Kävi kuten pelkäsin: heräsin jo kello 11, vaikka piti nukkua kahteentoista. Vääryydellä on minulta siis aikaani viety. Hävetköön asianomainen taho.

Kukahan muuten on tämä tarunomainen "asianomainen taho"? Kaikkialla käsketään ottamaan yhteyttä "asianomaiseen tahoon", mutta minkä näköinen se taho on? Ja missä ja kuinka usein ne palkkaavat "asianomaisen tahon"? Onko Hesarissa palstailmoituksena "Valtion palvelukseen halutaan virkasuhteinen asianomainen taho--"? Eihän asianomaisen tahon häpeäminen olisi silloin oikeastaan edes tyydyttävää. Sehän olisi vain yleisluontoista virkahäpeämistä, joka päätyy virka-ajan päätyttyä, ja silloin asianomainen virkamiestaho lähtee kotiin, eikä hän luultavasti kanna yhtään häpeää kotiin etätyötä varten. Ylityöhäpeilemisestäkin hän saisi vain ylityökorvausta. Blaa.

Ehkä pitäisi palkata julkinen häpeäjä häpeämään kaikkea mahdollista. Palkkaahan hänkin työstään saisi, mutta oikein virkaintoinen häpeilijä voisi kulkea kaduilla julkisesti häpeämässä. Hän kulkisi selkä kumarassa ja katse luotuna maahan, ja aina ajoittain hän istuisi kadulle, painaisi päänsä polviinsa ja itkisi suureen ääneen. Hänellä pitäisi olla ruoska, jolla hän voisi hutkia itseään oikein olan takaa pyydelleen samalla anteeksi kaikesta. Toisaalta esiin nousee käytännön kysymys: mikäli julkinen virkahäpeilijä kulkee selkä kumarassa, ilme synkkänä ja katse painettuna, millä hänet erottaisi muista suomalaisista?



24.10.2009 (Ilta) (II) Roistovaltion vääryyksiä

Jatkona valtion riistolle maaliskuulta voimme todeta, että tänä yönä valtio riistää rehellisiä kansalaisia taas, laistaa velvollisuuksistaan. Tänä yönä valtio aikoo syöttää meille saman tunnin kahteen kertaan! Niin, hyvät ihmiset, tuskin olette sylkäisseet pureskellun tunnin pois, kun se jo tungetaan takaisin alas kurkustanne ja pakotetaan syömään se kahdesti! Turha kakistella, nieltävä on vaikka kyyneleet silmissä. Sen sijaan että valtio tilaisi meille uuden tunnin, tuo tunti onkin jo vanha, kertaalleen käytetty tunti. Kellotaulukin kuluu kun viisareiden täytyy kulkea kahdesti saman tunnin kohdalla.

No, kuka vedetään poliittiseen vastuuseen - halki, poikki ja pinoon - tästäkin hirmuteosta? Valtiovarainministerikö, koska hän saattoi lainata sen uuden tunnin jollekulle joka ei sitä palauttanut? Vai ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, joka on sen tunnin voinut kaupata ryssille puutullikiistan osana? Tai ulkoministeri, joka harjasi valtavat hampaansa tunnillamme ja kadotti sen hammasväliinsä? Ehkä pääministeri, joka käytti tuntia talonrakennusprojektiinsa ja hukkasi sen jonnekin rakenteisiin? Joku pitää nyt laittaa vastuuseen, vaatii huolestunut kansa. Hallitus halkopinoon, ministerit mäkeen! Skuuppia kehiin, media! Kyllä tästäkin turhuudesta vielä lööppi saadaan, kunhan puristetaan...

No, ei saa pilkata. Vääryys tämä on, suuri vääryys: haluaisin nukkua huomena oikein myöhään ja herätä vasta kello 12, mutta kiitos valtion petoksen minulta riistetään tuo unitunneista tyydyttävin ja havahdunkin jo kello 11- vääryydellä ja petollisuudella herätettynä. Hävetkää!



24.10.2009 (Ilta) Päivän sekalaiset

Uudeksi leikkaukseksi menee, vain aika täytyy sopia. Tällä kertaa veistä pitelee Risto, joten arpia ei pitäisi jäädä- Risto on äärimmäisen taitava. Anne tulee luultavasti leikkausavustajaksi, joten saan kaupan päälle kunnon shown: Risto ja Anne uskaltavat huutaa toisilleen kunnolla, joten saan leikkauspöydällä kuulla varmaan aika korkeita desibelejä. Pitäisiköhän ottaa mukaan videokamera...?

Juuri nyt Annella. Lampaankyljyksiä, naudan sisäfilettä, paistettuja perunoita, friteerattuja jättikatkarapuja, herkkusieniä ja sipulia aurajuusto-kermakastikkeessä, keitettyä parsaa, paistettuja kidneypapuja ja pekonia, aleksanterileivoksia. Olen ylensyönyt ja ylen tyytyväinen. Saimme juuri päätökseen pitkän debatin paperin mausta, jonka päätökseksi neuvoin Annea imeskelemään talouspaperia. Seuraavaksi saunaan.

Rakas ystäväni Nene opiskelee historiaa Wienin yliopistossa. Mokoma brassailee kursseillaan: Muinaisen Kreikan kirjallisuutta. Kultit ja sosiaalinen käytös antiikin Kreikassa. Geofyysiset kaivaukset. Ja nyt uusimpana kokeellisen arkeologian kurssi. Suomessa ei ole mitään yhtä mielenkiintoista. Väää! Minä kadehdin, kadehdin ankarasti. Rakastan Neneä, palvon suorastaan, mutta juuri nyt... juokoon pullollisen käsihuuhdetta, mokoma karva-ameeba. Blääh.



21.10.2009 (Ilta) Iloa ja riemua

En pidä Marimekon räikeistä kuviokankaista. Kaipa niiden on tarkoitus näyttää iloisilta, mutta minusta ne näyttävät enemmän siltä kuin joku olisi ratkiriemuissaan hypännyt useampaan riemunkirjavaan maalipurkkiin.



20.10.2009 (Ilta)

Tässä rintavarustuksessa on paljon huonoja puolia. Erityisen rasittavaa on se, että pukeutumiseen on kiinnitettävä erityistä huolta. Olin aamulla uupunut, joten nappasin pukuhuoneesta ensimmäisen käteeni osuneen alusasun - asun, jota en ole käyttänyt pitkään aikaan. Siitä lähtien olen saanut käydä jatkuvaa kaksinkamppailua anatomiaani vastaan, lähinnä estääkseni sitä pullahtamasta pois puserostani. Tänään ei ole tulossa vieraita joten periaatteessa sillä ei olisi mitään väliä, mutta kokemukseni mukaan aikuisen naisen tulisi olla edes sen verran arvokas että ymmärtää pysyä paidassaan.

Huomena on oltava huolellisempi, sillä tarkoituksena on käydä iltapäivällä Riihimäellä. Yleiskohteliaisuuteen kuuluu huolellinen pukeutuminen, enkä usko sen sisältävän mahdollisuutta kulkea kadulla putoillen ulos vaatekappaleistaan.

Tiedän luvanneeni meemejä, mutta kompastun niiden kanssa koko ajan kysymyksiin, joihin en halua vastata. Tulossa ovat, mutta haluan muokata vastauksia vielä hetken. Miten esimerkiksi vastaisi kysymykseen "haluatko seurustella jonkun kanssa", jos on kahta mieltä asiasta? Toisaalta... ja toisaalta. Parisuhteet ovat nautinnollisia eikä niiden mahdollisen päättymisen ole pakko olla tuskallista, mutta toisaalta... olisiko helpompaa olla vain omassa rauhassaan: ei tarvitsisi etsiä, huolehtia, miettiä, hermoilla? Toisaalta...

Toisaalta nyt perhana vie töiden pariin ja toppi turhalle ajatuksien kanssa pelleilylle. Toivotan vain... hmmm, ave atque vale!



19.10.2009 (IP) Harmaa kivi, mutta sisulla vai vasaralla? / hainhampaiset ihmiset

Mira toivotteli jaksamisia [vilkuti vilkuti, Mira, uteliaisuus ON hyve :D], ja hänelle vastatessani päätin, että vaikka sisulla en harmaasta kivestäni läpi suunnista - minähän en ole kokonaan suomalainen - niin tarvittaessa otan hitto vie vaikka vasaran avukseni. Nyt on vain toivottava, että asianomaiset ihmisihmeetkin osaavat arvostaa vasaravalikoimaani. Minulla on niitä monta erilaista. Eräällä saa aikaan tyrmäävän tykkitulen, kun taas toinen vasara on paljon... pehmeämpi ja hienovaraisempi. Nyt vaan vasaroita valikoimaan: kullekin käyttötarkoituksensa mukaan.

No, oikeastaan tuo oli kirotun typerä kielikuva: jos tiellä on kivi, ei ole mitään järkeä suoria siitä läpi. Olisi paljon järkevämpää kiertää kivi kokonaan, käyttää sitä levähdyspaikkana tai tehdä sen ympärille vaikkapa kaunis puutarhaistutus. Tässä tapauksessa on kuitenkin kyse ihmisistä, ja luulen että he ilahtuisivat vielä vähemmän, mikäli yrittäisin istua heidän päälleen tai istuttaa heihin kukkia.

Kysymys: jos soittaa hurjalla volyymilla Simon&Garfunkelin "Sound of silencea" tai Depeche Moden "Enjoy the silencea", onko kyseessä paradoksi?

Miksi ihmiset satuttavat toisiaan niin mielellään? Mistä syntyy tarve levitellä toisista juoruja, ilkeillä, puukottaa selkään? Eräät tuttavani juoruilevat lähes taukoamatta entisistä kumppaneistaan, ystävistään ja perheenjäsenistään. He levittelevät heidän huonot puolensa esille, piikittelevät ja haukkuvat. Nauravat ja viisastelevat heidän vastoinkäymistensä kustannuksella, nauttivat sadistisesti heidän ahdingostaan. Niin kovin katkeraa, julmaa materiaalia. Minun on yhä vaikeampi luottaa näihin ihmisiin: en halua puhua heille omista asioistani, sillä mikä takaisi sen, etteivät he puhuisi minun asioistani muille samalla tavalla?

Tämä on yksi syistä TosiTV-sarjojen vaarallisuuteen; ne opettavat ihmisille julmuutta ja ajattelemattomuutta. TV-ruudussa ihmiset paljastavat teille ilkeytensä, ahneutensa ja himonsa, ja innosta hihkuen te ryntäätte trendiin mukaan. Herätkää, tolvanat, sillä todellisessa maailmassa ilkeydestä ei jaeta pisteitä. Se osoittaa vain oman rumuutenne ja katkeruutenne, julmuuden ja typeryyden kiiltävän hymyn takana. Hain hampaita ihmisen suussa.



17.10.2009 (Ilta) Misc.

Ajassa on eräs ihana puoli: se maksaa kaiken takaisin, korkojen kera. Oletko kärsinyt, surrut, itkenyt? Älä sure, rakkaani. Aika maksaa aina takaisin.

Ihmiset ovat kovin innokkaita tuomitsemaan, mutta he jättävät huomiotta sen, että täällä on vain yksi jolla on oikeus ja lupa tuomita - ja se olen muuten minä.

Siirryn keskustelemaan erotiik... anteeksi, etiikasta. Päivän kysymyksenä erinäisten kotitalousvälineiden käytännöllisyys argumentaatiovälineinä vs. eettiset ja esteettiset näkökohdat.



16.10.2009 (Yöllä) Historiallinen omena

Annen mielestä historia on parhaimmillaan silloin, kun se kuvailee kauniita kreivittäriä ja kuninkaiden rakastajattaria. Hän pitää historiastaan (vähintään puoli)fiktiivisenä, höystettynä runsaalla määrällä pitsineitsyitä, huokailevia hetale-eukkoja sekä pitkiä, tummia ja komeita herroja. Mikäli Annelta kysyttäisiin, koko historia keskittyisi Versaillesin hoviin ja kaikki muu olisi pimeää, epäselvää ja melko merkityksetöntä. Jos Anne etsii historiallista kirjaa, voi olla varma siitä, että kyseessä on toivoton nyyhkyromaani, jonka ainoa ero nykyajan saippuaoopperasta näkyy ylenpalttisissa pitsipuvuissa sekä vanhahtavassa muka-moraalissa, jota rikotaan henkeä pidätellen ja dramaattisesti voihkien. Voit myös olla varma, että ennemmin tai myöhemmin jostain päin kirjaa hyökkää kimppuusi sana "intohimo", piileskelee sivuilla kuin influenssa-infektio - ja aivan yhtä tervetulleena. Yhtä rakastettavana kuin raivotautinen leguaani.

Minusta intohimo on kyllä ihan hyvä asia, mutta harrastan sitä mieluiten itse horisontaalitilassa aviomiehen kanssa. Historiani taas haluan ilman pitsiä ja lisädramatiikkaa, vailla romantiikkaa. Sanovat ettei omena putoa kauas puusta, mutta entäpä silloin, kun omena ei ole vain pudonnut, vaan se on laukaistu armeijan singolla tuulisena päivänä Mount Everestin huipulta koilliseen?

Päivän paras kehu: "elegantisti pukeutunut". Minä rakastan ihailua. <3.



15.10.2009 (IP) "Saatanan oma"?

Jokin aika sitten eräs vanha ystäväni - uskoon tullut mies - kutsui minua "saatanan omaksi". Minulla ei oikeastaan ole mitään uskovaisia vastaan, mutta en osaa arvostaa moista nimitystäkään. Kokemukseni mukaan aniharva uskovainen osaa kunnioittaa ei-uskovan elämänkatsomusta.

Uskokoon minun puolestani jokainen mihin haluaa - vaikka taivaalliseen sittisontiaiseen - kunhan ei häiritse muita uskollaan. Minä en puutu läheisteni uskoon tai uskomuksiin, mutten myöskään siedä sitä, että omaa katsomustani arvostellaan tai tuomitaan.

Minä en usko "Saatanaan" - muuten kuin kirosanana kun joskus oikein ottaa päähän. Minä en ole mielestäni kenenkään oma, kuulun vain itselleni, eikä minun nimeni ole "Saatana" eikä sen puoleen myöskään "Oma". Kiitos.

Lehdessä otsikoitiin "Eduskunta lopetti öiset pikavipit". Hetkinen - ovatko kansanedustajat niin suuressa rahapulassa, että vippailevat öisin joltakulta tai tosiltaan? Vai vippailevatko he öisin rahaa eduskuntatalon portailta? Että "Paavo, Paavo Lipponen, vippaa mulle viitonen..."



14.10.2009 (IP) Addendum

Kuka aikanaan sanoikaan "Speak softly and carry a big stick" eli "puhu pehmeästi ja kanna isoa keppiä"? Theodore Roosevelt? Niin, sitä vaan piti kysymäni, että käykö metrinen rautatanko?



14.10.2009 (IP)

Winamp-soittolistani seilaa antiikin Kreikan aurinkohymnistä Die Sektorin ja Suicide Commandon kautta Vivaldiin ja Rimsky-Korsakoviin. Ei ihmekään että viiri vippaa ja päässä pyörii. Minä en osaa käsitellä musikkigenrejäkään säädyllisesti.

Perhe varasi minulle ajan lääkärillemme, ja inhoan sitäkin jo ennakolta. Hän ei ole enää nykyään yhtä pelottava kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta mikäli hän käskisi minua hyppäämään, olisin jo ilmassa ennen kuin ehtisin kysyä kuinka korkealle - ja mikäli hän sanoisi ettei korkeus riitä, ottaisin sitä lisää laskeutumatta välissä maahan. Niin pelottava osaa olla perhelääkärini.



13.10.2009 (IP)

Hauskuuden määrä kasvaa aina eksponentiaalisesti verrattuna sokerin määrään. Sääntö ei päde masennuksessa: silloin eksponentiaalinen kasvu on hitaampaa ja kasvaja on rauhallisuuden käyrä.



11.10.2009 (IP)

Jos en muistuta Mikkoa parran ja viiksien trimmaamisesta, hänen naamansa alkaa näyttää siltä kuin hän olisi jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä syönyt suihinsa katuharjan.



10.10.2009 (Ilta)

Tiedänhän minä, etten voi tilanteelle mitään: edessäni on pitkä, synkeä ja surullinen talvi. Niinpä yritän tehdä siihen siirtymisestä mahdollisimman helppoa ja rentoudun omalla omituisella tavallani. Tein tutkimusretken CD-hyllyyni ja kaivoin esille aarteita, joita en ole kuunnellut aikoihin. Tämä - sekä muut suorittamani valmistelut - puolestaan johtivat siihen, että löysin itseni roikkumassa vuoteeltani pää alaspäin ja hiukset lattialle kertyneenä, seuralaisinani tyhjä jäätelökulho ja vielä tyhjempi teekannu, kädessäni puoliksi luettu kirja. Havainnoin myös päästeleväni musiikin tahdissa ääniä, jotka kuullessaan kuka tahansa viaton(?) sivustakatsoja olisi veikannut, että jossain kaukaisuudessa kuristetaan kauhistunutta kukkoa. Toisaalta havaitsin olevani myös huomattavasti piristynyt ja hieman paremmalla tuulella.

Ei, en minä niitä hiuksia katkonut. Niillä on kuitenkin niin paljon pituutta, että ne kertyvät kasoiksi itsestään. Toissa yönä heräsin puoliunesta paniikkiin, koska luulin hämähäkin kävelevän peittoni alla pitkin selkääni- ja havaitsin ihoni tehneen tuttavuutta hiussuortuvan kanssa.

Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta ovat suomalaiset luoneet maailmaan jotain hyvääkin: saunan. Pitkä kuuma sauna rentouttaa tänään mukavasti.



8.10.2009 (Ilta) Pusikosta pohjetta puremaan

Kaikki allekirjoittaneeseen tutustuvat havaitsevat harkitsevansa ennemmin tai myöhemmin yhtä tiettyä kysymystä: "kuinka luultavaa on, että tuo hullu karkaa pusikosta päälle ja pureutuu pohjelihakseeni?" Voin vastata: ei, se ei ole luultavaa. Ei siksi etten olisi hullu, vaan siksi, että pusikoissa on yleensä lukematon määrä kaikenlaisia itikoita, joita kaikkia pelkään ankarasti. Ja vaikka kieltämättä olen lihansyöjä, ei ihmisliha silti kuulu ruokalistalleni - ei varsinkaan raakana. Että ihan rauhassa vaan: jos pusikoista kuuluu rapinaa, voitte huoletta olettaa siellä vaanivan ihan tavallisen puukkomurhamiehen, eikä kenenkään tarvitse pelätä ärisevää, kuolaavaa Kattea.



8.10.2009 (Yöllä)

Huomena- tai siis tänään - jälleen Riihimäelle: alusvaateliike on saanut tilaamani erikoistuotteet. Kauniit alusvaatteet piristävät päivää uskomattoman paljon. Pitsin terapeuttiset vaikutukset ansaitsisivat enemmän huomiota: eivät vain tutkimusta, vaan jotain vielä suurempaa. Hmm, uskonnollinen teos mustista pitsipöksyistä ja korselettien silkkinyörityksistä? Lauluja liivien koristeruseteille? Oodi olkaimettomille liiveille? Pitsi-ihanuuksien ilovirsi, sukkanauhaliivi-sonetti!



7.10.2009 (AP) Otsikoissa

Sarjassamme "lehtien taktisesti vierekkäin sijoiteltuja otsikoita":
"Marimekko irtisanoo, yhtiön johto pakenee"
sekä
"Kaksi vankia karkasi Keravan vankilasta"
A-HAH! Nythän sekin selvisi. No, ilmankos Marimekko onkin aina valmistanut niitä hemmetin rumia raitapaitoja...



6.10.2009 (Ilta)

"Ja tässä modernissa teoksessa ihminen on päässyt eroon kipeästä muistosta, hän liitää sen yli..." Anteeksi kuinka? Minusta tuo näyttää pikemminkin siltä, että joku on keksinyt paremman käyttötarkoituksen katapultille.

Rakastan näitä päiviä, joina ei tarvitse poistua kotoa. Puuhasteltavaa riittää- pyykkejä, tiskejä, siivousta - ja kohta upotan käteni leipätaikinaan. Maltan tuskin odottaa tuoreen vehnäleivän tuoksua. Päälle olen varannut kermaista juustoa ja savustettua broileria. Ruoan kanssa ajattelin päästä helpolla- juustoista katkarapukeittoa, myöhemmin pekonikanaa ja riisiä, jälkiruoaksi syksyistä omenapiirakkaa. Ulkona näyttää kylmältä, mutta sisällä on ihanan lämmintä, ja CD-soittimessa Bachin konserttoja. Teekupillinen silloin tällöin - uutta mansikka-vanilja-ruusuteetä.

Juuri tällaisena rakastan kotiani: lämpimänä, pehmeänä, turvallisena, rauhallisena. Koti on kuin vuoteeni untuvapeite, ja kääriydyn siihen samalla tavalla.



4.10.2009 (Ilta II) Alkusointuja (obsessiivinen otsikointi iskee jälleen)

Niin niin, minä tiedän että tapaan käyttää liikaakin alkusointuja. Ne tulevat usein automaattisesti. Se johtuu siitä, että minussa elää Vakaan Vanhan Väinämöisen henki, tosin nyt feminiinisen puolensa löytäneenä ja parrattomana. Kohta minä runolle ruvenen, laululoita luikamahan, ja kyllä kyynel useampaankin silmäkulmaan kihistyvi - tosin lähinnä epätoivoisesta halusta lopettaa jumalaton ulinani, joka kyiset kärmehet karkoittavi, hermot heikot hajoittavi, toivon turhan tuhoavi.

Väinämöinen osasi sentään laulaa. Minä osaan sen sijaan imitoida erittäin uskottavan kuuloisesti kamelia, jolle tehdään kivuliasta perätutkimusta lapiolla.



4.10.2009 (Ilta) Valinnan vaikeus ja omistamisen onni

En käsitä niitä ihmisiä, jotka väittävät saavansa jatkuvasti huonoa asiakaspalvelua. Minusta huono palvelu on äärimmäisen harvinaista. Ei liikkeessä tarvitse viettää kuin hetki ennen kuin myyjä on jo tarjoamassa apuaan, ja palvelu on aina kohteliasta ja hymyilevää. Myönnän että harva osaa teititellä, mutta se annettakoon suomalaisille anteeksi - kyseessä on kovin epämuodollinen kansa.

That being said, lähdin eilen ostamaan talvitakkia. Löysin ensin yhden oikein kauniin ja heti perään myyjä esitteli toisen vielä kauniimman. Minulla oli vaikeuksia päättää kumman ottaisin, joten ratkaisin ongelman järkevimmällä mahdollisella tavalla: ostin molemmat. Hihittelin ilosta koko kotimatkan. Kotona kokeilin niitä uudelleen ja hohotin seuraavat 30 minuuttia silkasta omistamisen onnesta. Kolmannen kokeilukerran jälkeen riemuni oli yltynyt jo pienoisen ilmaanhypähtelyn asteelle, ja siksi epäilenkin, että seuraavista päivistä on tulossa on tulossa hyvin, hyvin hilpeitä.

Kauniin esineen omistaminen on ilo. Ei vain se mielihyvä, joka syntyy uudesta hankinnasta, vaan ilo siitä, että muut nauttivat vaatekappaleen näkemisestä ja että voit tuottaa mielihyvää heillekin. Tieto siitä, että hankinta on täydellinen: se tieto, että tästä hankinnasta on iloa pitkäksi, pitkäksi aikaa. Suomalaiset aliarvioivat estetiikan tuottamaa mielihyvää.

Molemmat takit ovat melko pitkiä ja molemmat mustaa pehmeää villakangasta, loistavaa laatua. Toinen on pidempi ja hupullinen, toinen lyhyempi ja sirompi avonaisemmalla kauluksella. Molemmat myötäilevät vartalon muotoja rinnuksilta ja vyötäröltä, ja kummankin helma laskeutuu viehättävän leveänä.



2.10.2009 (Ilta II)

Uutisissa kerrotaan, että klovni on saavuttanut ISS-avaruusaseman.

...voi astronauttiparkoja. Vai saivatkohan ne kotiintoimituksen McDonald'silta?



2.10.2009 (Ilta)

Peltosaaren Perkele - joka tunnetaan paremmin nimellä Martti - kävi ihastuttavan espanjalaisen tyttöystävänsä Lauran kanssa syömässä, saunomassa ja iltaa istumassa. Pelit tulivat puheeksi, ja mieleeni juolahti näin jälkikäteen tämä: lähes jokaisesta pelistä on jo olemassa mobiiliversio kännykkään, joten vielä koittaa sekin päivä, jona nerokas nuorisomme pelaa tekstiviestitse discopeliä, joka koostuu lähes täysin sisällöstä *hytkyti nytkyti, hetkuti ketkuti*. Odottakaa vain. Liian kyynistäkö? Tuskinpa.



28.9.2009 (Ilta)

Olen ostanut kopiosuojatun CD-levyn. Se ei toimi stereoissa. Se kieltäytyy tunnistamasta kannettavaa CD-soitintani eikä suostu yhteistyöhön DVD-soittimen kanssa. Itse asiassa ainoa tapa soittaa sitä on tietokoneella, ja Windows Media Player myös kopioi levyn sisällön kovalevylleni automaattisesti ja lupaa kysymättä. Se siitä suojauksesta.

Henkinen kipu muuttuu henkiseksi väsymykseksi, mutta jollain tavalla se on vielä pahempaa. Kipu ei ole poissa: turtumus piilottaa sen alleen, mutta se ei lakkaa olemasta olemassa. Uupmus on vain askel lähemmäs sisäistä kuolemaa.



26.9.2009 (IP) Ainoa hyvä hiilihydraatti on syöty hiilihydraatti

Eräs vanha ystäväni kannattaa kiihkeästi Atkins-laihdutuskuureja. Hän kuuluu ryhmään "hiilaritietoiset". Minäkin olen nyt tietoinen hiilihydraatista. Seuraavaksi haluaisin tietää, kuinka monella eri tavalla ehdin valmistaa sen tänään ateriakseni.



25.9.2009 (AP)

Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Te olette määritelleet ajan, luoneet kuvitteellisen mittauskäsitteen, mutta nyt te pelkäätte sitä ja olette rakentaneet siitä ympärillenne vankilan. Te teette kaiken aikaa mitaten, laskien ja määritellen, mutta samalla noiden määreiden kahlitsemina. Te pelkäätte aikaa, vaikka jokainen sekunti voi olla ikuisuus ja viikko vain ohikiitävä silmänräpäys.

Miksi te luotte itsellenne niin paljon näkymättämiä vankiloita?



21.9.2009 (IP)

Olen tainnut aiemminkin luonnehtia sitä, miten onnettoman huono olen heräämään ja miten pitkiä yöunia nukun. Täten voitte kuvitella tilani kahden varsin lyhyeksi jääneen yön jälkeen - toisena 6 h unta, toisena 4,5. Ohjelmistossa on hillittömiä hihityskohtauksia ja koko maailman geneeristä huvittavuutta: naapurin pihlajat ovat kehittäneet itseensä erityisen huvittavia ominaisuuksia, enkä voi sanoin kuvata sitä, miten hassulta (ja kutsuvalta!) vuoteeni lakana-autiomaa näyttää. Sain ilkeän suonenvedon jalkaani, ja yhdistettynä hillittömään hihitykseen se oli pudottaa minut istuimeltani. Olisin saanut noukkia itseni pöydän alta, mutta onneksi onnistuin pitämään tasapainoni, jos en kohta itsehillintääni ja kylmäpäisyyttäni.

Nukkumaan, Katte. Nyt heti. Hus hus!



19.9.2009 (IP)

Minun pitäisi yrittää viihdyttää teitäkin, mutta juuri nyt olen liian väsynyt. Ajattelin päästä helpolla: linkittämällä teille muuta viihdykettä. Kieroutunutta, tietenkin, mutta itse kerjäätte verta nenästänne pyörimällä tällä sivustolla. Teitä on jo varoitettu useampaan otteeseen ;) Ajattelin nimittäin esitellä erään nuoruudestani säilyneen vaatekappaleen: Kuva 1, Kuva 2.

Aivan, kyseessä on yöpaita/yöpuku. Kaksiosainen, yhteensä neljä kerrosta unelmankevyttä violettia harsoa ja silkkiä satiinikoristein. Ikivanha, käytin tätä jatkuvasti teini-ikäisenä. Painoni on lisääntynyt noista ajoista, mutta yhä puku sopii. Taidan etsiä ompelijan ja teettää uuden, tuo kappale on niin vanha ja kulunut että on aika uudelle. Minulla on runsaasti kaikenlaisia yöpaitoja ja yöpukuja, mutta tuo asu on äärimmäisen miellyttävä päällä.



18.9.2009 (IP) Leipää, leipää

Minua pyydettiin kirjoittamaan leivästä. Kyseessä oli eräänlainen... haaste. Ja kun olen väsynyt ja kyllästynyt, käyttelen sanoja kuin pajavasaraa: edessä siis aikamoinen saarna perushyödykkeestä.

Leipä on kuulunut ihmiskunnan kulttuuriin muinaisuudestamme asti - karkeasti ottaen siitä päivästä, jona luolamies Ogin vaimo Ug päätti paistaa villiviljan siemenistä jauhetun puuron kuumalla kivellä ja valmisti leivän esi-isän. Hyvin säilyvä ja helposti kuljetettava leipä on levittäytynyt jokaiseen maailmankolkkaan. Sitä tunkevat turpavärkkiinsä niin eurooppalaiset kuin afrikkalaisetkin - siis ne afrikkalaiset, joille ruokaa riittää. Leipä voidaan valmistaa lähes mistä tahansa - hirssistä, maissista, durum-vehnästä - mutta leipä on aina leipää.

Leipä on muovannut kulttuuriamme. Luolamies Og piti leivästä kovasti, mutta koska metsästys oli miesten työtä, oli viljan kerääminen ja leivän valmistus varmaankin aluksi Ugin ja hänen sisartensa harteilla. Jossain vaiheessa kulttuurimme kuitenkin muuttui, ja metsästys jäi vähemmälle miesten siirtyessä metsästyksestä peltotyöhön - lienevätkö Ugin naispuoleiset jälkeläiset ties kuinka monennessa polvessa saaneet lopultakin tarpeekseen miespuolisten kanssa-asujaintensa laiskasta metsässä kykkimisestä - jonka palkintona on kenties ruokapöytään saatu pari laihaa oravaa ja yksi sitkeä rotta - ja panneet nämä rehelliseen peltotyöhön? Lieneekö tähän aikaan käytetty leipää ensimmäisen kerran muuhunkin kuin ruokakäyttöön - hivauttiko kenties joku Ugin kanssasisarista miestään päähän kuivalla leivänkannikalla lähettäessään hänet otsa hiessä ansaitsemaan päivittäistä leipäänsä?

Lähinnä viljan ja leivän ansiosta kulttuurimme kehittyi nykyiselleen; maanviljelyllä ja karjankasvatuksella saatettiin elättää entistä suurempi määrä ihmisiä, ja koska ihmisen libido nyt on sellainen kuin on, ei jälkikasvusta ole koskaan ollut pulaa eikä puutetta. Jokainen uusi uliseva leipäläpi oli tukittava leivänpalalla, ja sitä varten taas oli raivattava lisää peltoa ja elintilaa, tehtävä lisää työtä. Toisaalta maanviljelijä sai raavittua maasta enemmän elantoa kuin Og ja hänen karvaiset veljensä metsästysreissuillaan, ja tämä taas mahdollisti yhä suurempien kylien kasvun.

Tässä vaiheessa leipä oli jo kalvanut tiensä läpi kulttuuriimme. Jokaisessa kielessä leivällä on tärkeä osa sanonnoissa ja sananlaskuissa, uskonnossa ja rituaaleissa. Kyllästyessämme me "leipäännymme". Naisten puseron sisältöä hieroessan miehet leipovat. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat", sanovat lukemattomat äidit jälkikasvulleen, herättäen ärsytystä kaikissa jotka ovat leipääntyneet ummehtuneisiin sananparsiin. "Leipää ja sirkushuveja" oli motto muinaisessa Roomassa, nykypäivän Suomessa tämän on jo tosin korvannut "kaljaa ja TosiTV". "Leipä miehen tiellä pitää" on tullut osaksi kulttuuriamme. Suomalaiset tosin pysyvät poissa tieltä toisen viljatuotteen -viinan- voimin ja etenevätkin lähinnä ojanpohjia pitkin ja rapakoissa rypien.

Uskonnot rakastavat leipää. Jumala antaa ihmisille heidän jokapäiväisen leipänsä, oli nyt kyse mistä jumalasta ja mistä leivästä hyvänsä, ja vaikka kyseisestä jumalasta saarnaisikin pelkkä leipäpappi. Nekään uskonnot, jotka ovat asettaneet pannaan tietyt saastaiseksi katsotut lihat (esimerkiksi islamissa sianlihan) eivät ole keksineet mitään paheksuttavaa saastaisuutta leivän elintavoista tai sen puhtaudesta - jättäen vakaasti huomiotta sen, millä leipäviljaa lannoitetaan. Monina paastopäivinään juutalaisetkin saattavat vääntää kitaansa leivänkyrsää ajattelematta usein eloperäistä lannoitetta, jota viljan kasvattamiseen on käytetty. Puhumattakaan uskonnoista, joissa leipä on ylennetty osaksi rituaaleja: kristittyjen kannibalismiin vihjaava ehtoollisrituaali saisi varmasti uusia ulottuvuuksia, jos ehtoollisleivän sijaan osallistujille leikeltäisiin lihaa.

Leivästä on propagandakäyttöön muussakin kuin uskonnollisen sanoman levittämisessä. Jokainen meistä tuntee kauniin kuvan hädänalaisille ja köyhille leipää jakavasta lähimmäisenrakkautta tihkuvasta naamasta, jonka kruunaa laupias hymy - oli leipäapu tarpeen tahi ei. Jo ilmaisen leivän saaminen riittää saamaan useimmat "leivitetyt" antajan puolelle, eikä ole edes tarpeen kaivertaa leipään tekstiä "tämänkin leivän teille tarjosi onnellisen kansakuntamme diktaattori, tuhat vuotta hän eläköön" tai "tämän leivän teille suo vapaa veljeskansanne, liittykää meihin!". Leivästä on tullut synonyymi perusturvalle. Jo fraasina kotona leivotun leivän tuoksu on suuri houkutin ihmisen turvallisuushakuiselle psyykkeelle - se edustaa turvallisuutta, vanhaa charmia - turvallinen koti, kotona leivottu leipä.

Kulttuurimme tärkeänä osana leipä on tietenkin syönyt tiensä myös mediaan. Lukemattomia ovat ne kuivakat kirjailijat, jotka ovat pikkutarkasti kuvanneet leipätekstissään talon isännän leivänleikkuuta ja kiittäneet sydämessään sitä, että saivat taas täyttää muuten ohuehkoksi jäävän kirjansa sivuja edes jollain toimintaa muistuttavalla. Sadat elokuvaohjaajat kiittänevät sielussaan leipää, jonka käsittelyllä saatiin täyttää muuten tyhjyyttään kumisevaa rainaa muutaman minuutin pidemmäksi. Modernit taitelijat käyttävät leipää rakennusmateriaalinaan ja suu vaahdoten julistavat kuivien kannikoiden edustavan milloin mitäkin taiteellista ajatusta. Kuinka nopeasti vihreää nukkaa kasvava piimälimppu muodostuukaan merkitsemään paitsi yksinäisen ihmisen ahdistusta hyppyvyötiäisten sukupuutosta, myös voita taitelijan leivän päällä - taitelija-apurahan muodossa. Niiden anominen onkin monen taiteilijan leipälaji.

Perinteinen pohjoismainen ruisleipä kovettuu pian. Saiturit ovat perustelleet kovan ruisleivän hyötyjä leukaperiensä harjoittamisella, ja lukemattomat itarat mummelit ovat ajaneet jälkikasvuaan hulluuden rajoille järsimällä epätoivoisen kuivaa ruisleipää lonksuvin tekohampain. Toisaalta kuivalle ruisleivälle voisi olla muutakin käyttöä. Esimerkiksi reikäleipä voisi toimia hienosti lasten leikeissä frisbeenä, ja parista kuivasta reikäleivästä saa kätevät pyörät vanhaan kottikärryyn. Kovettuneita ruislimppuja voisi kerätä kuistin nurkkaan sen päivän varalle, jona naapurisopu särkyy lopullisesti ja on tarpeen käydä aidan yli taistoon heittoasein. Kaivuuhommissa voitaisiin rautaisen lapion sijaan ottaa käyttöön aito leipälapio, jonka voi käytön jälkeen kätevästi kompostoida kaivettuun kuoppaan.

Terry Pratchett on jo vuosia sitten keksinyt leivälle mielekkäämpiä käyttötarkoituksia. Hänen kuvitteellisessa maailmassaan kääpiökansa leipoo leipänsä osittain sorasta. Kyseinen leipä on tarkoitettu paitsi retkievääksi - Pratchettin mukaan nälkäisen matkustajan ei tarvitse katsoa kääpiöleipää pitkääkään, ennen kuin hän keksii kymmeniä muita syömäkelpoisia asioita, kuten nyt vaikkapa omat saappaansa - myös aseeksi. Kääpiölimpulla lyöminen vastanneekin lähinnä kiveniskua, ja lähileipätaistelussa kunnostautunut kääpiö on Pratchettin universumissa pelottava vastustaja, etenkin jos hänen käytössään on heittoskonsseja tai pitkä kääpiöpatonki.

Mikäpä toisaalta estäisi Pratchettin oppien soveltamisen todellisessa maailmassakaan? Leivän leipominen kivestä ei liene tarpeen, sillä esimerkiksi kunnolla kuivunut ja kovettunut ruislimppu voi olla kotoisilla perheen taistelukentillä huomattava ase, jonka iskuvoimaa voi vielä tehostaa leipään kiinnitetyllä varrella - ja huomattavasti turvallisempi kuin tähän käyttöön jo vakiintunut leipäveitsi. Kovettunut vehnäleipä murtuu herkemmin kun kanssa-asujaimet keskustelevat kodin työnjaosta, mutta muovipussissaan silläkin saa toimitettua perille useita meheviä mielipiteitä ja mustelmia. Avioliiton alussa harrastettu puolison suun tukkinen tuoreella leivällä ei koskaan toimi pitkään eikä ole yhtä tyydyttävää. Mikäli tilanne äityy todella pahaksi ja elinkumppanin murjominen kovalla leivällä ei enää riitä, voi häntä yrittää toimittaa päiviltä esimerkiksi leipään kätketyllä strykniinillä tai sopivasti väärään paikkaan jätetyllä paahtoleipäpaketilla, johon elinkumppani voisi pimeässä kompastua murtaen niskansa. Onkohan koskaan järjestetty tutkimuksia leivän ballistiikasta? Mitkä ovat ranskanleivän aerodynaamiset ominaisuudet? Voiko leivänpaahtimesta rakentaa sarjatulta ampuvan paahtoleipätykin?

Valitettavasti ihmiskunta tyytyy näinä päivinä lähinnä leivän mielikuvituksettomaan syömiseen, mutta viljavuorten kasvaessa voitaisiin leipää alkaa käyttämään muuhunkin kuin köyhäin ruokkimiseen. Moni verinen konflikti voitaisiin ratkaista kivuttomammin, mikäli sodan osapuolille annettaisiin käyttöön muutama valikoitu vehnänisu sekä ohjeeksi käyttää niitä mitä mielikuvituksemmisilla tavoilla. Lähi-idän konfliktin voisi hoidella parhaimmassa tapauksessa alle viiden neliönmetrin alueella käyttäen aseena viittä leipää ja kahta kalaa. Reikäleipä (kirjaimellisesti!) voi vielä löytää itsensä Venäjän-Vladimirin istuma-anatomian aukosta, mutta silloinkin voimme todeta että kyllä, leipä kelpaa toden totta moneen käyttöön.



16.9.2009 (Ilta) Hiljaisuus

On hetkiä, joina hiljaisuus tuntuu laskeutuvan kaiken päälle kuin raskas höyhenpeite. Pelkäät tulleesi kuuroksi, mutta tämä hiljaisuus on kuurouden toisella puolen: käsittämätön, loputon hiljaisuus. Kuin raju orgasmi se kadottaa maailman ympäriltäsi. Sekunti, jona maailma pidättää henkeään, siirtymäkohta hetkestä seuraavaan.

A silence so profound...



15.9.2009 (Ilta) Siis kuka?

Nettiyhteisöissä kansalainen jos toinenkin pahoittelee Patrick Swayzen poismenoa. RIP, oi ja voi, ihmiselämän lyhyys ja sitä rataa, mutta mieleeni tulee yksi kysymys- kuka hemmetti on Patrick Swayze?



14.9.2009 (Ilta II) Mikon parsimusviikot

Valitettavasti Mikko yhdistettynä mihin tahansa kulmaan tarkoittaa lähes automaattisesti katastrofia ja verenvuotoa. Sairaanhoitajan jälkeläisenä minun oletetaan omaavan paljonkin kykyjä ihmisten kokoonkursimisessa, mutta minun suhteeni laastareihin asettaa olettamukset vähintääkin kyseenalaisiksi: minun logiikkani mukaan siinä, missä yksi laastari on hyvä, on viisi vielä parempi, ja laastarien paikoitus osuu kärsimättömyyteni ja hermostumiseni vuoksi useammin väärään kuin oikeaan. Tuloksena on suurelta kasvaimelta näyttävä laastarikertymä, joka kieltämättä lopettaa verenvuodon, mutta on esteettisesti kaikkea muuta kuin edustava. Silti: funktio ennen ulkonäköä, eikö niin?



' 12.9.2009 (IP) Urheilullinen päivä

Rakas päiväkirja, tänään ajattelin omistaa päiväni urheilulle ja fyysiselle harjoittelulle. Aloitin jo yöstä verryttelemällä nukkuma-maratoniin: yhdeksän ja puolen tunnin unoseni harjoittavat minua ensi yön nokosiin, joiden suunnittelin kestävän kolmetoista tuntia. Päivän leukaperäliikkeitä olen aloittanut aamiaisella: croissant ja mansikkamarmeladia, teetä ja kehittämiäni pikkuleivoksia, joita kutsun nimellä "suklaa-vadelmanappi". Kevyen historiadokumenttihölkän jälkeen ajattelin saunoa oikein urakalla, ja jatkaa sitten leukaperäharjoituksia pekoniin käärittyjen kananfilepihvien sekä voilla ja suolalla maustetun riisin parissa, ja kevyeksi lihasten loppuvenytykseksi jäätelöä. Lopuksi vetäydyn illan pääharjoitukseen, joka siis koostuu vähintään kolmentoista tunnin unimaratonista. Saatan tänään lyödä oman ennätykseni: tavoitteenani on suorittaa kolmentoista tunnin nokkaunimaraton neljässätoista tunnissa.



10.9.2009 (IP) Epäcool ja ruma ==> tyylikäs?

Muistan hyvin kuinka suurta hilpeyttä ja pilkkaa jakkupukuni ja pitkät turkissomisteiset takkini herättivät koulutovereissani. Muistan sen 14-vuotiaan "coolin" punapäisen luokkatoveritypykän, joka ajoi ohitseni polkypyörällään kiljuen hameasujeni pilaavan koko luokkani maineen ja että minun olisi parasta hankkia farkut tai saisin katua (menin muuten siitä edespäinkin kouluun päälläni provosoiva hame - minä en ole koskaan neuvotellut idioottien kanssa).

Jossain vuosien varrella on epäcooliuden perikuvasta ja jakkupukutyylin linnakkeesta sukeutunut se tyyliguru, jolta useampikin kuuma ja yleisesti kuolattu pimu kyselee vaateneuvoja - Katte, kerro pitääkö minun pistää suosikkibändini konserttiin päälleni verkkosukat ja minihame vai tiukat PVC-housut, ja violetti korsettiko vai musta? Ja Katte, neuvotko samalla miten viilataan ja lakataan kynsiä oikein ja niin, että ne kestävät kaksi viikkoa? Katte, mistä saa ostaa saumasukkia? Miten epäcoolista lapsesta syntyi se nainen, joka neuvoo miespuolisille ystävilleen värien yhdistelyä ja sitä, miten kannattaa pukeutua näyttääkseen hyvältä? Mistä on ilmestynyt se nainen, jota nyt muut kansalaiset pysäyttelevät kaduilla ja käytävillä kehuen kävelypukujen ja asusteiden tyylikkyyttä?

Mitä tapahtui?

Eräät ystävät ovat juuri nyt ylen ihastuneet netin kauneudenhoitoartikkeleihin. Eräs heistä luki jostain, että todella hienon naisen tuntee siitä miten hoidetut hänen... ala-anatomiansa karvapeitteet ovat. Ah, mutta hyvät lapset, voin kertoa helpommankin tavan: jos nainen paljastaa ala-anatomiansa* tai puhuu sen hoidosta tahi karvoituksesta, hän ei ole hieno nainen. Yksinkertaista, niin yksinkertaista.

*Vuodekumppaneita ei tietenkään lasketa. Mutta hieno nainen osaa myös valita sellaisen vuodekumppanin, joka ei paljasta tietoja hänen anatomiansa ominaisuuksista kansalle. Kumppani joka niin tekee ei näet ole vaivan arvoinen.



6.9.2009 (Ilta)

Monet naiset puhuvat paljon siitä, miten huonosti miehet naisia kohtelevat, mutta minun näkemykseni mukaan naiset kohtelevat miehiä vähintään yhtä rumasti, raukkamaisesti ja sivistymättömästi. Ehkäpä kummallekin osapuolelle tekisi hyvää ottaa vähän etäisyyttä asenteisiinsa ja harkita kahdesti ennen seuraavaa syytöstä.

Minua häiritsee parisuhdekriisien julkinen jakaminen ja puiminen foorumeilla, keskustelupalstoilla sekä lehdissä. Naiset sanovat sen johtuvan sukupuolelle yleisestä tavasta puhua ja jakaa asiat kanssasisartensa kanssa, mutta miltähän heistä tuntuisi, mikäli heidän armas siippansa/ex-kumppaninsa jakaisi tiedot kumppaninsa vähemmän hellyttävistä tavoista kaikelle kansalle?

Oppikaa vaikenemaan - molemmat osapuolet. Nimimerkkien suoma intimiteettisuoja on illuusiota, eikä mikään oikeuta toisen itsetunnon murskaamista.



5.9.2009 (Ilta) Määritelty käsite

Spontaani solmiutuminen: fyysinen asemoitusmismuutos, jota harrastavat paitsi aikuiset ihmiset vuoteessa, myös mitkä tahansa johtomaiset esineet, jotka siististi lasketaan tai asetetaan mille tahansa pinnalle minä tahansa aikana missä tahansa universumissa. Samoin kuin kahden toisistaan kiinnostuneen ihmisen asettaminen horisontaalitasoon* johtaa spontaaniin solmiutumiseen, esimerkiksi MP3-soittiminen laskeminen keittiön pöydälle johtaa viisinkertaiseen solmuun viidessä minuutissa.

*Siis miehillä horisontaalis-vertikaalinen asemoituminen. Repikää siitä...



4.9.2009 (IP) Sadatuksia

Välttääksemme ruman kielen käyttöä voisimme kirota ja haistatella kanssakansalaisillemme vaikkapa näiden esimerkkien mukaan:
Voi Turrrrrku!
Tampereen Tampereen Tampere!
Haist' Helsinki!



3.9.2009 (Yöllä) Projekti: Todellisuus(tm) on asennettu

Niille jotka ovat ihmetelleet miksi olen viime aikoina ollut kiireinen ja väsynyt, voin esitellä uusimman projektimme: Todellisuus(tm) on asennettu. Projektiin vaadittiin pitkä puhelin- ja tekstiviestiruljanssi, mutta illalla sain sen viimeinkin kohtalaisen hyvään kuosiin.



2.9.2009 (Yöllä) Kirouksia

Jos haluaisin kirota ihmisiä oikein pahasti, voisin käyttää vaikkapa näitä peruskirouksia;
"Kiroan sinut KMLahdella!"
"Tapahtukoon sinulle jotain oikein KMLahtea!"
"Sattukoon KMLahti sinulle ja perheellesi viidenteen polveen saakka!"
"Seuratkoon sinua ja sukuasi satavuotinen KMLahti!"

Onneksi en taida vihata ketään aivan niin paljoa. Vaikka olisihan se mielenkiintoista kuulla tulleensa jonkun onnettoman suvun osaksi vuosisatain ajaksi*. Tämän vuosisadan karmein sukukirous on syntynyt.

Kuvittelitko kotitekoisen Daim-kakun olevan hyvää? Kokeile täyttää se Nutellalla ja tarjota sen kanssa suklaamoussea ja kuohukermaa.

*Paitsi oman sukuni osaksi. Mutta ne ansaitsevat sen.



1.9.2009 (Ilta) Halu

Oletko ikinä halunnut jotain niin paljon, että se sattuu? Tuntenut halua, joka kuristaa kurkkuasi ja salpaa hengityksesi? Oletko kaivannut jotain niin paljon, ettet ole enää sinä; koko maailma katoaa ympäriltäsi ja sinä katoat sen mukana, hukut haluusi, katoat jäljettömiin sen voimasta.

Ja nyt ihmisten silmät ovat peilejä, mutta katsoessani niihin ilmestyy halkeamia, ne säröytyvät ja hajoavat kunnes heidän silmiensä heijastukset ovat täynnä kimmeltäviä sirpaleita. Maailma on peileistä rakennettu, ja ohikulkiessani puiden oksat, lehdet ja rungot pirstoutuvat. Pilvet satavat alas terävinä siruina. Maailma vääristyy, enkä näe mitään säröjen, sirpaleiden ja terävien, leikkaavien reunojen vuoksi.



28.8.2009 (IP)

En osaa suhtautua ikätovereihini rennosti. Tiedänhän minä että useimmat heistä yrittävät olla ystävällisiä tai asiallisia, mutta minä en luota heihin: tunnen olevani koko ajan hermojeni reunalla, valmiina puolustautumaan. Minulla on toki ikäisiäni ystäviä, jotka olen tuntenut vuosikausia, jopa joitain uudempiakin, mutta jokin pieni lukko sisälläni pysyy heille suljettuna: minä olen lukittu ovi, teljetty portti, avaimeton talo.

Luulitko minun luottavan sinuun varauksettomasti, olevan rento seurassasi? Ellet ole yli neljänkymmenen, olet väärässä. Näet sen minkä haluan sinun näkevän. Sinä näet puolustusmuureja, vallihautoja, piikilanka-aitoja, ja sinä luulet sitä puutarhaksi. Minun sieluni valehtelee sinulle automaattisesti.



25.8.2009 (yöllä) Hyvää päivää!

Muodollisuudet - ne pitävät maailman rakennetta koossa. Muodollisuudet ovat rakennuspalikoita, joilla voi tukea maailman kokoon, estää sitä sirpaloitumasta ja hajoamasta. Muodollisuudet ovat tukena kun kaikki muu pettää, kun jokainen jalansija on epävarma etkä näe tietäsi pimeydessä. Muodollisuudet ovat turva epävarmuuden keskellä, polku tuntemattoman taipaleen läpi.

Ja joskus "hyvää päivää" voi myös merkitä "rakastan sinua".



23.8.2009 (IP) Terveisiä kadotuksesta

Jo vuosien ajan olen harrastanut päivittäistä asioiden ja tavaroiden hukkailua. Aamusta iltaan vie tieni kadotuksesta toiseen; aloitan aamuni lakana-autiomaahan hävinneella yöpaidalla, jonka jälkeen suuntaan suihkuun kadottamaan pikaisesti saippuan ja pyyhkeen. Sitten suorin alakertaan, jossa havaitsen väärinpaikoittaneeni jonnekin sekä kännykkäni että mp3-soittimeni. Päiväni vietän kadottamalla paitsi erän sekalaisia kotitalousesineitä, myös muutamia tärkeitä papereita ja sekä erinäisiä elintärkeitä tiedostoja tietokoneeltani. Mikäli minut sijoitetaan johonkin tuntemattomaan paikkaan, onnistun kadottamaan suuntavaistoni lisäksi myös itseni vajaassa minuutissa. Itsehillintäni katoaa spontaanisti vähintään kerran päivässä; olen kadottanut sen jo niin usein, ettei sen poistumista tarvitse edes avustaa.

Minulla on jo pitkä ja vankka kokemus tästä harrastuksesta; jo ennen syntymääni olivat geenini onnistuneet kadottamaan esimerkiksi lauluääneni niin täydellisesti, että julmettu hoilotukseni kuulostaa lähinnä vanhan villiaasin kipeältä perätilasynnytykseltä. Samoin terveen järkeni olen menettänyt jo ennen syntymääni, mutta yleisön pyynnöstä (huolimatta) suoritan tästä usein encoren tai pari.

Olenkin vakaasti sitä mieltä, että valtion tulisi palkata minut viralliseksi hukkailijaksi ja kadottelijaksi. Kyllähän jonkun täytyy siitäkin tehtävästä huolehtia. Ehkäpä voin auttaa suomalaisten itsetunnon jatkuvassa hukkaamisessa - se on toki jo kadoksissa, mutta kuinka hyvin? Ja vaikka useimmat kansalaisemme vaikuttavat vähintään yhtä järjettömiltä kuin minä, yhä silti pilkistää terve järki joidenkin päästä. Senkin kanssa voin auttaa, sillä uskokaa pois - kanssakäymisellä kanssani voi pian havaita terveen järjen irroittautuneen ja liihoitelleen tiehensä kuin lehti tuulessa.



21.8.2009 (IP) Kuningas Tutin potkut

Sylettää se, etten voi kertoa MIKÄ sylettää. Ja itkettää, ja harmittaa, ja potuttaa ja ketuttaa ja raivostuttaa. Ja sitten itkettää vielä lisää. Piru vie. Jostain nyt äkkiä keppi tai vasara jolla voi hutkia ympärilleen. Useimmat ihmiset osaavat olla potkimatta tutkainta vastaan, mutta minä olen tottuneempi potkimaan tutit ulos kaimista.



18.8.2009 (Ilta) Mielipaha

Näin sinusta unta viime yönä. Olit paikalla ja hymyilit hymyä, joka sai koko maailman sädehtimään ja lämpenemään. Auringon säteet olivat kirkkaammat, lehdet vihreämmät ja taivaan värit sanoinkuvaamattomia.

Sitten heräsin ja huomasin että on syksy. Hymyilethän taas minulle? Se toisi kevään takaisin.

Sanovat ettei hyvää mieltä voi ostaa. Pidemmän päälle se varmaan onkin totta, mutta ajoittaisiin mielihyvän puuskiin raha tehoaa erinomaisen hyvin. Tätä sääntöä noudattaen ostin vuoteeseeni ihanan muhkeat untuvapeitot ja -tyynyt. Shoppailin itselleni muutaman kauniin vaatekappaleen. Illallisekseni valmistin pippuripihvejä, ranskalaisia ja kermaista pippurikastiketta, jälkiruoaksi tein vadelmatäytekakusta pikaversion.



17.8.2009 (IP) Kylätoimittaja

Vanhassa sanomalehdessä oli lehden oma mainos, jossa iskulauseena oli "Hei! Olen kylätoimittajasi!". Ihanks' totta? Minun kyläni voi toimittaa Helsinkiin kolera-altaan reunalle ja kipata alas.



16.8.2009 (Ilta) Hyvä jätkä

Lapsena veljeni halusi ehdottomasti opettaa minulle kuinka limsapullosta juodaan kuten pojat, sillä minun tapani käsitellä puolentoista litran koukkupulloa oli kuulemma "tyttömäinen". Samoin veljeni opetti minulle kuinka vihelletään ja napsutetaan sormia kuten pojat, ja hänen mielestään oli vain asiallista, että osallistuin puumajan rakennukseen ja vesi-ilmapallosotaan sekä hautauduin ajoittain niskavillojani myöten kutterinpuruun.

Näin jälkikäteen ajateltuna on kenties hassua, ettei mieleeni tullut huomauttaa Tonille että minähän olin nimenomaan tyttö. Mutta toisaalta voin kai sanoa, että minä olin lapsena veljeni mielestä ihan hyvä jätkä.

Yhteiskuntamme on kehittänyt turvakseen ja toimintansa varmistaakseen monenlaisia lakeja. Aivan varmasti, mutta niistä ainoa poikkeuksetta pätevä laki on Murphyn laki.



15.8.2009 (Ilta) Päivän huono

Lukiessani hajamielisesti uutisotsikoita kärsivät aivoni taas oikosulusta; sekoitin kaksi otsikkoa keskenään ja havaitsin lukevani Kabulin itsemurhamaratonista. Mutta ei se mitään, sillä itsemurhamaraton on tietääkseni Kabulin uusien paikallisurheilukisojen laji. Osallistujalle kiinnitetään vyölle aikapommi jonka ajastin on viallinen. Sitten osallistuja ravaa 42 kilometriä ja yrittää räjähtää mahdollisimman lähellä maaliviivaa. Mellakkapoliisit valvovat etteivät kabulilaiset heitä kilpailijoille, hmm, kabuloita rattaisiin.



12.8.2009 (Ilta) Grrrrh (geneerinen ihmisärsytys)

Suksikaapa vaikka vaihteen vuoksi valitsemaanne havupuuhun.

Itse asiassa juuri nyt suututtaa eniten se, että on pakko aina suuttua ennen kuin ihmiset tottelevat tai kuuntelevat. Minulla on aina syy siihen mitä sanon. Minulla ei ole tapana olla väärässä tai tehdä mitään ilman hyvää syytä. Siksi vastaan vänkkäävät ihmiset raivostuttavat minua suunnattomasti. Eivät tosin yhtä paljon kuin ne kansalaiset, jotka eivät osaa sisäistää lukemaansa tekstiä.



12.8.2009 (IP) Arvokkuus ja perhe (ei asiayhteyttä)

Yritän (joskus epätoivoisesti ja usein epäonnistuneesti) seurata elämässäni tätä sääntöä; mitä tahansa elämässäsi teetkin, tee se kunnialla ja arvokkuudella. Ajan myöta kaikki muu haalistuu ja katoaa, mutta kunniasi, arvokkuutesi ja ylpeytesi seuraavat sinua hautaasi.

Se on erinomainen sääntö, vaikka itse sanonkin. Toivoisin kuitenkin, että myös fysiikkani suostuisi seuraamaan sitä: siten voisin välttää ajoittaiset kaikkea muuta kuin kunnialliset romahdukset joita teen torkahtaessani tuoliini ja liukuessani tuolilta pöydän alle. Roskapaperikorin viereltä ei löydy kunniaa. Kirottuja olkoot nämä pyörin varustetut tietokonetuolit.

Vaikka kritisoin usein perhettäni sekä heidän taipumustaan määräillä ja sekaantua minun asioihini, voin kertoa myös sen, miksen koskaan vaihtaisi heitä pois. Syy yksi on se, että rakastan heitä silti. Syy kaksi on se, että he todella, todella rakastavat takaisin. He hyväilevät ja koskettavat eivätkä peittele tunteitaan, kuten suomalaiset yleensä tekevät. He voivat räjähtää ja polttaa pinnansa yhtä helposti kuin minä, mutta he myös tietävät miten paljon janoan fyysistä kosketusta ja hellyyttä. Syy kolme on se, etteivät he ole tylsiä ja ikävystyttäviä. Jotain mielenkiintoista tapahtuu aina.

Suomalaisten tunteiden vähyys saa minut palelemaan. Useimmat ovat yhtä hyytäviä ja paljaita kuin heidän kylmä, pimeä maansa.



11.8.2009 (Ilta) II

Apua, minä vanhenen joka sekunti. Ikäkriisi, ikäkriisi! Ryppyjä ja reumatismia, vanhainkoti ja valitusta!

Mitenköhän Citymarketin henkilökunta suhtautuisi, jos seuraavan kerran heidän mainostaessaan "mammuttimarkkinat"-hintakampanjaansa julistaisin sänkisten elefanttien metsästyskauden heidän liikkeissään pukeutuneena luolamies-tyyppiseen taljaan ja kädessäni kivikeihäs? Kuinka monta poliisipartiota he hälyttäisivät paikalle poistaakseen liikeestä mielipuolen, joka yrittää grillata niitä ärsyttäviä pahvisia ja muovisia irvikuvia hallimyymälän lattialle pykäämällään nuotiolla? "Tulkaa nyt äkkiä hakemaan tuo hullu pois täältä leipäosastolta! Se on keihästänyt ilmapallon, tehnyt kuivista pullapitkoista nuotion ja järsii nyt hiiltynyttä kumia irvistellen ja muristen!"



10.8.2009 (IP)

Eräs isotädeistäni suvaitsi puuttua asioihini. Viimeisen vuoden aikana tapahtuneet muutokset saivat minut kirjoittamaan hänelle kirjeen, jossa ilmoitin varsin suorasanaisesti etten voi sietää sitä, että asioihini sekaannutaan. Voinette siis kuvitella ilmeeni, kun luin hänen vastauskirjeensä, jonka viesti kuului suunnilleen: "Oikein! Minäkään en voi sietää sitä, että jotkut pistävät nenänsä muiden asioihin! Onneksi minä en ole kuitenkaan sitä tyyppiä, en koskaan sekaantuisi toisten yksityisasioihin".



10.8.2009 (Yöllä) Perheessä sattuu ja tapahtuu- varsinkin sattuu

Anne kertoi leikanneensa Hannun ylipitkät hiukset viime viikolla. Hannu oli leikkaustyön jälkeen valittanut niskaansa jääneestä sängestä, jolloin Anne oli asiaa sen kummemmin ajattelematta antanut Hannulle käteen epilaattorinsa ja käskenyt ajelemaan itse niskasänkensä. Hannu ei tajunnut mikä epilaattori on, ja Anne taas on käyttänyt konetta niin pitkään ettei osannut edes ajattella että 1) se sattuu ja 2) Hannu ei tiedä sitä. Kohta kylpyhuoneesta oli kuulunutkin kauhea ulvahdus, kun Hannu oli havainnut että ei, se kapine ei sitten ollutkaan naisten vastine parranajokoneelle...



8.8.2009 (Ilta) Väärin kuultua

Pitkä puhelu Annen kanssa kaikenlaisista asioista, sillä hetkellä parisuhteista ja miehistä. Anne sanoi; "...jokainen kivi pitää kääntää...", mutta jostain syystä kuulin "jokainen kives pitää kääntää". Umm... anteeksiettäsiismitä?

Kuulin huhun, jonka mukaan oopperassa esitettäisiin talvella Verdin Falstaff. Saisinkohan järjestettyä treffit oopperaan? Hah! Not bloody likely, suomalaismiehet eivät taida ymmärtää oopperaa. Oopperanautintoa pilaa suuresti se, jos joutuu kauniiseen pukuun sonnustautuneena kiskomaan seuralaistaan korvasta ja sylkemään kirouksia suupielestään, kun taas toinen suupieli on vääntyneenä viehkoon ja ah-niin-kainoon hymyyn. *edit* Gounodin Faust! Kansallisoopperassa! <3



7.8.2009 (Yöllä)

Rakas päiväkirja, opin taas sen, miten helposti jokin asia voi heittää pois tasapainosta. Sitä voi nauttia shoppailun aiheuttamsta mielihyvästä, olla itsevarma, täynnä luottamusta, kiemurrella kaiken mukavan tuottamasta lähes seksuaalisesta nautinnosta. Alle kolmessa sekunnissa tasapainosi järkkyy, havaitset käveleväsi minuuttin automaattiohjauksessa ja pakenevasi sitten suin päin junaan ja kotiin. Kuin taikatemppu, mutta voi miten surullinen sellainen.

Tämä on typerää ja naurettavaa eikä lainkaan loogista. Miksi en löydä tästä logiikkaa?! Ehkä minun pitäisi... lopettaa. Jättää kesken. Riskeeraan nyt aivan liikaa, enemmän kuin aluksi oletin. En odottanut tätä. Tämä on ongelma.



6.8.2009 (IP) Herätysliikkeet

Aika monet kansalaiset ovat todenneet vastustavansa herätysliikkeitä. Minäkin liityn tähän joukkoon, sillä heräilisin ihan ilomielin itse ja omin voimin. Nukkuisin mieluusti kahdentoista tunnin yöunet, mutta herätysliikkeet sen minulta pilaavat. Puhelimeni on erityisen rasittava herätysliike, sillä sijaintipaikallaan yöpöydälläni se herättää aivan taatusti. Toisaalta olen lapsuudestani saakka havainnut myös sen, että kanssa-asujainten herätysliikkeet osaavat olla vähintään yhtä rasittavia. Erityisen ärsyttävä herätysliike on nimeltään "tökkäys kylkeen". Tähän herätysliikeeseen paras vastaus on nopea ja navakka potku, sillä kuten olen jo aiemminkin todennut: haudasta nousevan zombien herääminen on ratkiriemukas tapahtuma verrattuna minun ylösnousemukseeni.

Käsittääkseni paras tapa reagoida herätysliikkeisiin onkin heristysliike, jossa heristetään nyrkkiä tai muuta sopivaa lyömävälinettä ja uhkaillaan ankarasti jokaista potentiaalista herättäjää. Ellei sitten lasketa vuoteen alle piiloitettua pesäpallomailaa, jota käyttäen on helppo ilmaista kantansa ylipirteisiin herännäisiin.



3.8.2009 (IP) Käsittämätön jälkikasvu

Minun on usein vaikea suhtautua ihmisiin, se on jo tullut selväksi. Lasten hankkiminen ja niihin kiintyminen on minulle vieläkin käsittämättömämpi ajatus, eikä edes kovin mielenkiintoinen aihe. Juuri nyt ystäväni lisääntyvät kilvan ja joukolla - vatsaa on pystyssä siellä, täällä ja tuolla. Ihmiset ihastelevat kiljuvaa jäkikasvuaan, ja hälyttävässä osassa näkemistäni valokuvista näkyy vain suuri punainen sykloni, kun isipapan ja äitylin kultamussukka karjuu kitarisat kohisten kameralle. Kas tässä kuvassa ovat jälkeläisemme Tauno-Uunokki ja Inha-Kaunokki. Tauno-Uunokin poskella on nasaalieritettä ja hän repii palmikosta Inha-Kyllikkiä, joka on pissinyt pöksyihinsä ja ulisee kuin palosireeni julkisella paikalla.

Ja silti Hannu oli viikonloppuna Annen luona katsellut valkokuva-albumeistamme kuviamme lapsuudesta ja vauva-ajalta, ja lopulta alkanut itkemään liikutuksesta. Ei, en minä ymmärrä ihmiskuntaa.



29.7.2009 (Yöllä) Säkenöivän rajoitettu nerokkuudettomuus

Te odotatte minun kirjoittavan jotain säkenöivän nerokasta, vai kuinka? Tänään ei huvita. Minunkin nerokkuudellani on rajat - itse asiassa minun nerokkuudellani on enemmän rajoja kuin itse nerokkuutta, ja sitä rajaa sitten riittääkin enemmän kuin muulla kansalla yhteenlaskettuna - joten antaa olla. En kirjoita tänään sanaakaan, ja nyt te sitten siellä hämmästelette kun ei löydy uutta tekstiä. Turhaan taas latasitte sivun, oi voi.

Mikähän hitto on muuten siinä, että kaikkialla puhutaan suu vaahdossa urheasta "rajojensa etsimisestä"? Minä olen tuntenut kaikki rajani pikkulapsesta pitäen ja löydän ne pimeässäkin tunnustelemalla - kas tuolla alhaalla on varpaideni raja, tuossa kulkee säärteni ja tässä selkäni raja. Ihmisen tulisi tuntea rajansa tarkalleen, sillä muutenhan hän voi joutua kovin noloihin tilanteisiin pyrkimällä ahtautumaan liian pienistä aukoista tai putoamalla metrin verran alakanttiin kun ei tiedä missä istuma-anatomian rajapinta sijaitseekaan verrattuna tuolin rajaan. Ja miten arvon naiset voivat levittää voiteitaan ja geelejään elleivät he tiedä rasvaavatko he selluliittivoiteella reisirajojaan vaiko kenties lattian vähemmän sileitä pintoja?

Pitäisin hyvin urheana sitä jos joku haluaisi etsiä minun rajojani - itse asiassa taitaisin pitää sitä itsetuhoisena hulluutena - mutta en usko että mikään teidän fysiikkanne osa puraisee kättänne mikäli yritte kokeilla minne ahteerinne rajoittuukaan. Niin että etsikää vain rajojanne, mutta ette te kyllä niitä löydä vuorille kiipeämällä tai hyppäämällä kumiköysi koivessa korkealta. Ne löytyvät muutamassa minuutissa käsipelillä. Muu on ehdottoman rajoittamatonta - siis rajoittamatonta typeryyttä.

Haluatteko muuten kuulla kännykkäni soittoäänen? Tätä sävelmää voi käyttää varoitusäänenä - tiedätte sitten milloin minä olen tulossa ja teidän on aika sukaista lähimmän männyn latvuksiin.



26.7.2009 (Ilta) Rajatiedon rajoittamaton rajoittuneisuus

Voi hyvä ihminen, vai ovat sinun chakrasi pahasti sekaisin. Minä olen suorastaan expertti tuolla alueella, haluaisitko minun auttavan? Voin järjestellä ne uudelleen käyttäen apuvälineenäni tätä höyläämätöntä koolinkia.

Kyllä, minä inhoan rajatietoa, höröskooppeja ja muuta soopaa, miten ihmeessä arvasittekaan? Hyvää päivää, KMLahden rajoittamaton rajatietokeskus tässä. Parrunpätkällä paikat paremmaksi, koolingilla kallo kuntoon.



26.7.2009 (Yöllä) Perheasioita sekä matkakertomus Itävallasta (pitkä ja tylsä, varoitus)

Ensin kuitenkin sanon tämän lyhyesti: kyllä, elämässäni tapahtuu juuri nyt monia mielenkiintoisia muutoksia. Olen aina rakastanut stabiilia, muuttumatonta tilannetta ja pelännyt muutoksia, mutta nyt havaitsen itse toivottavani muutokset tervetulleiksi. Pelkään silti; olen tottunut siihen että elämästäni määrätään, että seuraan perheeni ohjeita ja neuvoja. Takanani on nyt runsas määrä tappeluita ja epäilemättä vielä sarja uusia edessäni, mutta tämä on tarpeen. En silti halua puhua asiasta vielä, enkä varsinkaan täällä.

Olen myös äärimmäisen ylpeä pikkuveljestäni, joka on suunnitellut ja sisustanut asuntonsa uudelleen. Verenperintö näkyy kaikessa; veljeni itse suunnittelema ja toteuttama suuri kukka-asetelma hyllyllään oli huikean kaunis, ja himmeästi valaistu takkahuone suorastaan henkeäsalpaavan mystinen ja romanttinen. Uudet kalusteet sopivat kaikki hyvin paikoilleen, ja poimutettu verho oviaukossa oli nerokas keksintö. Tonilla on loistava maku ja tyylitaju.

Ja sitten matkakertomukseeni. Luvassa on pitkä vuodatus, hyvät naiset ja herrat, suosittelen varovaista evakuoitumista lähimmästä ikkuna-aukosta.

Oleskelin pääosan ajastani pienessä Schönbergin kylässä. Paikka on Wienin ulkopuolella sijaitseva pieni tiivis kylä, jossa Nene on asunut lähes koko ikänsä. Talossa asui alakerrassa ikäisemme mies nimeltä Flo (tai virallisemmin Florian, paikallisen viinituvan omistaja) sekä neljä hellyydenkipeää kissaa. Kylä oli todella kaunis ja vanha, sitä ympäröivät vuoret lähes joka suunnalla (ne ovat kuulemma kukkuloita mutta minusta ne näyttivät vuorilta) sekä loputtomat viiniviljelmät.

Saavuttuamme joimme teetä kuistilla kynttilöiden valossa, sillä ilta oli jo ehtinyt pimentyä. Flo liittyi mukaan, ja yhdeksän päivää kestänyt juoruilu- ja suklaamaraton pääsi käyntiin. Paikka oli uskomattoman kaunis; puutarha oli runsas ja peitti kuistin joka suunnalta. Viiniköynnökset verhosivat taloa, ja hepokatit, heinäsirkat ja yölinnut konsertoivat pensaissa.

Ehdimme käydä Wienissä useampaankin kertaan, lähinnä bongailemassa kaunista arkkitehtuuria sekä shoppailemassa parhailla ostoskaduilla. Ostosmääräni oli niin hälyttävä, että jouduin itse asiassa jättämään osan tavaroistani postitettavaksi jälkeenpäin - ja silti palattuani käteni olivat äärimmäisen kipeät matkalaukkujen raahaamisesta! Shoppailukierroksemme ulottuivat myös läheisiin pikkukaupunkeihin, lähinnä Kremsiin. Dürnsteinissä kävelimme Tonavan rannoilla.

Lisäksi käväisimme parissa linnassa, joista erityisen ihastuttava oli Rosenburgin linna. Siellä näimme myös petolintujen lentonäytöksen, jossa keskiaikaisiin asuihin pukeutuneet kouluttajat lennättivät haukkoja, pöllöjä, huuhkajia, kotkia ja valtavia haaskansyöjiä. Lentonäytöksessä eräs kotkista kieltäytyi tulemasta alas linnan katolta, korppikotkat hyppivät ja juoksivat maassa lentämisen sijasta ja eräs pöllöistä suvaitsi lentää niin alhaalta ohitseni että se osui siivellään otsaani! Olen kyllä joutunut käsittelemaään petolintuja, mutta ne ovat olleet aina sairaita ja heikossa kunnossa; tämä oli aivan erilainen tilanne, ja hyvin kaunis ja kiehtova.

Itävallassa tuntui linnoja, raunioita ja nähtäväyyksiä olevan jokaisella kukkulanrinteellä. Sääli ettei minulla ollut aikaa tai mahdollisuutta ottaa kuvia kaikesta näkemästäni, liikuimme todella paljon ja nopeasti.

Wien oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Vietimme useita tunteja katsellen upeita kirkkoja, yliopistoa sekä muita julkisia rakennuksia. Perjantaina Doris tuli kanssamme Wienistä takaisin Schönbergiin, ja osallistuimme kylän vuosittaiseen juhlaan, jossa pääkadun täyttivät myyntikojut, orkesterit ja ruoankaupustelijat. Ihmiset olivat iloisia ja sosiaalisia. Meidät kutsuttiin Flon viinitupaan "biitsijuhliin" -kapakan lattia oli peitetty hiekalla, ihmiset tanssivat ja joivat viiniä ja drinkkejä. Sunnuntaina katselimme suurta ilotulitusta parvekkeeltamme.

Nenen kissoista puhuinkin jo, ne olivat mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Niin olivat Nenen ystävätkin; Nene oli saada muutamaan kertaan bultteja kun Lukas, Peter ja muut soittivat kello kuudelta aamulla ilmoittaen tulevansa juhlimaan kanssamme. He kaikki olivat kuitenkin todella ihania persoonia.

Pääsin myös maistelemaan kaikenlaista uutta ja ihanaa- juustoja, mehuja, leivonnaisia ja ruokia. Kävimme pitkillä autoajeluilla lähikylissä, kävelimme läheisen vuoren huipulle katsomaan uskonnollisia patsaita, bongailimme kilvan kauniita vanhoja taloja ja eläimistöä- pääsin näkemään villin käärmeen metrin päästä sekä useita peuroja kymmenen metrin päästä, eräällä naaraista oli mukanaan pieni vasa!

Yhdeksän päivää menivät ohi vilahtaen. Lähtö oli surullinen, sillä nähtävää olisi ollut vaikka kuinka paljon. Lähtö oli myös kiireinen - Flo sai juuri ja juuri survotuksi matkalaukkuni kiinni, ja jouduimme ravaamaan hirmuista kyytiä ehtiäksemme junalle. Lentoasemalla olin varsin kovassa paniikissa, mutta löysin kuitenkin tieni yllättävän helposti.

Ja nyt kotona. Sää tuntuu hieman viileältä totuttuani Itävallan hellesäähän - pahimmillaan mittari kipusi lähes neljäänkymmeneen asteeseen. Kotona on kuitenkin paras olla; myönnän että silmiini kihosi muutama kyynel kun lentokoneeni nousi Itävallasta, mutta samoin vetistelin päästyäni takaisin Suomeen. Sillä kotini on kuitenkin rakas, rakas paikka. Olin huomaamattani kaivannut Riihimäkeä ja Hausjärveä, ja kotiinpaluu oli yllättävän riemukas kokemus.



24.7.2009 (Ilta) Viimeiset pisarat

Hoitoaine- ja shampoopullojen viimeiset pisarat raivostuttavat allekirjoittanutta suunnattomasti. Aineet tuntuvat aina loppuvan juuri siten, että viimeisetkin pisarat on käytettävä jotta saisit tarpeeksi hoitoainetta hiuksiisi. Viimeiset pisarat kuitenkin jämähtävät pulloon; ne tuntuvat takertuvan siihen tavalla, jonka pitäisi olla lähes mahdotonta aineelle, joka kuitenkin kai luokitellaan nesteeksi. Niiden esille saamiseen on käytettävä lievää vakavampaa väkivaltaa. Turvaudun yleensä raivokkaaseen kiroiluun sekä pullon ravistelemiseen, mutta jollain ilkeällä tehokkuudella pullot on myös valmistettu niin liukaspintaisiksi, että jo muutenkin hoitoaineesta liukkaat kätesi lipeävät ja epäonnekkaat kanssa-asujaimesi voivat pahimmassa tapauksessa saada päähänsä ballistisen hoitoainepullo-ohjuksen.



24.7.2009 (Yöllä)

Olen kyllä palautunut kotimaahan, mutta juuri nyt niin loputtoman uupunut etten ole ehtinyt kuin luonnostelemaan matkakertomustani. Olen silti ihan OK, ja jaksoin jopa käväistä jo Helsingissä Minna Parikalla kenkäostoksilla sekä Sinebrycoffin museossa. Pari lyhyttä huomiota;

1) Menomatkalla odotin jatkuvasti kuulevani konetuliaseen räiskeen lentäjän yrittäessä ampua toisia lentäjiä taivaalta, sillä kyseinen herra tuntui saaneen lentokoulutuksensa hävittäjälentäjänä. En olisi juurikaan yllättynyt, mikäli ohjaamosta olisi kantautunut kamikaze!-kirkaisuja tai kovaäänistä sadattelua.

2) Nenen neljä kissaa olivat mielenkiintoisia tuttavuuksia. Paitsi että Kiralla (siamilainen) oli taipumus nukkua kieli ulkona, kuorsata sekä ajoittain romahtaa nukkumapaikaltaan äänekkäästi lattialle, nuo karvaotukset tunkivat kilvan nukkumaan mitä erikoisempiin paikkoihin. Matkalaukkuni ehti olla lattialla ruhtinaalliset puoli minuuttia ennen kuin pitkäkarvainen Dolly istui sen päällä kuin valtaistuimella, ja itse sain kunnian toimia Kiran nukkuma-alustana ja pesupöytänä. Lattialle jättämämme paperipussit saivat aikaan napakoita tappeluita kissojen pyrkiessä kilvan niiden sisään (kyseiset pussit pompahtelivat ja liukuivat pitkin parketteja kissojen nujakoidessa niiden omistuksesta sisälle tunkeutuneina), ja kenkälaatikkomme päätyivät kissa-astioiksi - ruokana olisi voinut tarjoilla kissalaatikkoa, sillä sekä Kira, Dolly että sokea vanha Charlie tunkivat niihin nukkumaan ("Cat-in-a-box"). Dolly taas onnistui romahduttamaan sohvan selkänojan niskaansa pyrkiessään hyviteltäväksi.

Lisää kuitenkin myöhemmin. Juuri nyt kaipaan valtavasti lepoa ja rauhaa.



20.7.2009 (Ilta)

Terveisiä teille kaikille Itävallasta! Minulla on kyllä käytössä nettiyhteys, mutta kommunikoin koko ajan vain läheisteni kanssa, joten matkakertomusta on odotettavissa vasta maahan palattuani. Minulla on kuitenkin ollut aivan ihana matka; paljon uusia tuttavia, nähtävyyksiä, mielipuolista shoppailua ja ihania juhlia. Odotan silti kotiinpääsyä kipeästi - on ihanaa olla täällä, mutta olisi myös ihanaa päästä taas rakkaideni luokse.

Itävalta on ihana, ihana maa. Täällä on lämmintä, kaunista, ihmeellistä, ihanaa ruokaa ja niin paljon nähtävää! Nene on ollut ihana emäntä, ja meillä on ollut todella hauskaa. Paljon rakkautta ja suukkoja teille kaikille. xxx



13.7.2009 (IP)

Kaikille eläimille tyypilliseen tapaan ihminen pyrkii tarkkailemaan ja havainnoimaan ympäristöään, mutta valitettavasti hän on tietämättään sekä sokea että kuuro. Erityisen valitettavaksi asiaintilan tekee se, ettei hän ole mykkä.



12.7.2009 (Ilta)

Mistä johtuu tämä jatkuva toisten ihmisten ulkonäön ja olomuodon julkinen arvosteleminen ja haukkuminen? Miksi tuo tapa on niin yleinen? Eivätkö ihmiset todella ymmärrä sitä, ettei kanssakansalaistaan voi tuomita hänen kasvojensa tai vartalonsa muodon perusteella? Tuo nainen on ylipainoinen, tuo mies on kaljuuntunut, tuolla ihmisellä on huonot hampaat, tuolla liian suuri nenä, tuolla heikko leuka... ja entä sitten? Mihin se vaikuttaa? Tuolla ihmisellä voi myös olla koko universumin hellin, rakkain ja rakastavin sydän rinnassaan, täynnä lämpöä ja hellyyttä, iloa joka huuhtoo arjen pois, kuumuutta joka sulattaa kylmimmän jään. Rakkautta jonka vertaista voi turhaan etsiä.

Katsokaa itseänne peilistä. Katsokaa todella ensin itseänne. Oletteko Te itse todella siinä asemassa, että voitte arvostella toisen kuluneita housuja, pöheikköistä hiuskuontaloa, suurta nenää tai silmien pienuutta? Ovatko Teidän kasvonne todella niin virheettömät, vaatteenne uniikkeja ja pukevia muotiluomuksia, vartalonne vailla vertaa? Uskallan veikata etteivät ole. Katsokaa uudelleen kun seuraavan kerran tunnette tarvetta avata suunne - ja olkaa vaiti.



9.7.2009 (IP) Lyhyt faktanpätkä

Poliittinen debatti on parhaimmillaan käytynä valkohehkuisen raivon vallassa ja pitäen käden ulottuvilla jotain kättä pidempää.



8.7.2009 (Ilta)

Kertokoon joku nyt minulle onko nykyisen etiketin mukaan soveliain tapa avustaa herrain edesmenemistä a) keittäminen b) paistaminen c) myrkyttäminen vai d) hirttäminen. Sillä emmehän me missään tapauksessa haluaisi väärin toimenpitein loukata tätä keskuudestamme mahdollisimman pian poismenevää menehdytettävää (poismenijää? poismenehdytettävää? keskuspoismenehtyjää?)

Krisse postitti linkin PC World-lehden artikkeliin, jossa povattiin viittä syytä siihen miksi Facebook tulee tuhoutumaan. Minusta ne unohtivat listasta kohdan kuusi; minut. Olisihan se ollut hienoa jos kohta kuusi olisi kokonaisuudessaan kuulunut: "6) KMLautanen. 'Nuff said."

Heinäkuun neljästoista lähenee uhkaavaa vauhtia. Pieni paniikki sisälläni tolkuttaa, ettei vielä ole liian myöhäistä hankkia esiliinaa matkalle mukaan, mutta minä aion tehdä tämän silti ilman. Koska minä haluan tätä.



8.7.2009 (Yöllä)

Kaikki ne, jotka tuntevat perheeni, tietävät miten voimakas luonne jokaisella sukulaisellani on. "Voimakas" on kenties väärä sana tässä yhteydessä- kaikki eivät kestä paineita ja lähes kaikki ovat heikkoja ja herkkiä joissain asioissa, joten ehkä "voimakkaasti elossa" tai "jättimäinen persoonallisuus" olisivat sopivampia kuvauksia.

Minun perheessäni konflikti on arkipäivää. On varsin tavanomaista suuttua ja riidellä. Kunnon sanaharkkaa ja nälvimistä käytetään paineenpurkamiskeinoina, ja toivotamme toisemme hornan tuuttiin suorin vartaloin kerien useamman kerran vuodessa. Pidän itsekin ajoittaisesta hirmustumisesta: vaihdan usein vanhempieni kanssa niin ilkeitä solvauksia että perinteisessä suomalaisperheessä moisesta seuraisi vähintäänkin viiden vuoden välirikko.

Minun vanhempani ovat kuitenkin myös hyvin vaativia. Minuun ja veljeeni kohdistetaan paljon odotuksia ja vaatimuksia, jotka sanelevat ja ohjailevat hyvin paljon sitä mitä me teemme, kaikkea taloudesta ihmissuhteisiin. Toni on paljon minua kiltimpi ja taipuvampi ja seuraakin usein vanhempiemme tahtoa. Minä taas olen erinomainen hämääjä ja valehtelija: minä hymyilen kiltisti ja sanon kyllä, mutta yhä suuremmissa määrin olen oppinut tekemään sitä mitä itse haluan.

Olen löytämässä jostain syvältä sen osani, joka tietää mitä se haluaa. Olen muuttumassa, ja puolentoista vuoden masennuksen alta on nousemassa jotain uutta. Ennemmin tai myöhemmin vanhempani saavat selville sen, että olen siirtymässä heidän vaikutuspiirinsä ulkopuolelle - sitä konfliktia en odota. Toistaiseksi nautin kuitenkin salaisuuksistani, siitä salaisesta osasta jota vielä piilottelen kaikilta paitsi neljältä rakkaimmalta ystävältäni.



6.7.2009 (IP)

"Testaa mikä on voimaeläimesi"? Minun voimaeläimeni on just se elukka jonka päätän lounaaksi valmistaa, eivätkä pöllöt, sudet tai näädät kuulu keittiörepertuaariini, joten thanks, mutta taidan jättää väliin.

Oletin että kaikki A7-aviaarion pikkupapukaijat olisivat villejä, enkä ole tehnyt mitään lähentymisyrityksiä vuosikausiin -lukuun laskematta tietenkään päivittäistä siivousta ja ruokintaa. Olettamukseni osoittautui vääräksi, kun aavikkoloistokaija Pavarotti työntyi varoittamatta naamani eteen, pisti nokkansa kiinni nenääni ja alkoi sukimaan etuhiuksiani. Otin kokeeksi hirssinsiemeniä käsiini, ja minuutissa olivat käteni täynnä undulaatteja ja neitokakaduja. Tähän mennessä A7'n pahimpana siivousvastuksena ovat toimineet naurukyyhkyt, jotka hyökkäävät istumaan niskaan ja olkapäille yrittäen pesiä, ja Pavarotti on kyllä joskus päätynyt istumaan ruokakupin laidalle kun niitä on vaihdettu, mutta tämä on jotain uutta minullekin. Mielenkiintoista.



1.7.2009 (IP)

Päätin ex tempore varata ajan plastiikkakirurgille. Se on asia jonka vannoin jättäväni väliin, mutta tälle ei voi mitään- en enää kestä kahta leuassani olevaa luomea. Pois mokomat minun kasvoiltani heti huomenna. Joka tapauksessa ihmiset ovat jatkuvasti olettaneet minun sortuvan tähän trendiin, mutta lupaan ja vannon että se jää toistaiseksi tähän. Onhan minulla vielä aikaa- joskus viisikymppisenä menen ja pumppautan huuleni niin turvoksiin että näytän kalan ja imukupin epäpyhältä sikiöltä.



30.6.2009 (Yöllä) Addendum koppeloon

Addendum edelliseen merkintään: myönnän tosin auliisti, että yleensä koppeloiden ei ole tapana olla jatkuvassa sortumisvaarassa, kun taas minun ääneni voittaa romahtelukyvyssä jopa lamavaltion talouden. Sitä paitsi koppelo istuu munillaan hiljaa, kun taas... no, sanomatta paras.



28.6.2009 (IP) Koppelo ja jodlaava paristojyrsijä

Ystäväni puhui äänestäni ja kutsui sitä mezzosopraanoksi, lausuen sanan perisuomalaiseen tapaan ts-äänteellä- "metsosopraano". Aivan, lauluääneni tunnetaan myös synonyymilla "koppelo".

Kahdenkymmenenyhdeksän elinvuoteni aikana olen saanut suuren tukun lahjoja: kaikenlaista tavaraa ihanista esineistä kieroutuneisiin kapistuksiin. Kammottavin näistä oli silti aikanaan saamani jodlaava paristojyrsijä. Tuo kyseinen hirvitys oli puettu lederhosen-alppiasuun sulkahattuineen kaikkineen, varustettu valtavilla etuhampailla jotka vetivät vertoja omalle valtavalle purukalustolleni, ja aina kosketettaessa se päästi mitä hirveimmän jodlauksen, jota ei saanut vaimennettua millään. Yritin aikani poistaa siitä paristoja välttääkseni täydellisen mielenromahduksen, mutten koskaan saanut luukkua auki, ja sitä paitsi otus ulisi kuin henkensä hädässä aina kun sitä käsiteltiin. Tulin lopulta siihen tulokseen, että kyseinen otus oli hienostunut kidutusväline, jonka tarkoitus oli kenties hankkiutua eroon epätoivotuista vieraista jodlauttamalla jyrsijää heille, kenties vain erikoistunut keino päästää päiviltä erinäisiä sukulaisia perinnön toivossa.

Lopulta pistin vahingon kiertämään ja annoin pois paristojyrsijän, toki asiaankuuluvin varoituksin varusteltuna. Missä lienee paristojyrsijä nyt- vartioimassa jonkun kesämökkiä epätoivotuilta mökkivierailta? Jossain autossa pelotteena ja uhkana takapenkillä kitiseville ja mekastaville kakaroille? Lahjapaketissa matkalla jollekulle jonka tulisi jo edesmennä? Viimeinen hiiskahdus jonka kuulin paristojyrsijästä oli tukahtunut ulvahdus kiinniteipatusta paketista kun lähetin kapineen jatkamaan epätoivottua maallista taivaltaan, ja jäljelle jäi vain paheksuva ilme paketin vastaanottaneen postivirkailijan kasvoilla. Missä tahansa paristojyrsijä nyt elääkin- toivon, etteivät polkumme enää koskaan kohtaa.

Kuinkahan moni annetuista lahjoista on paristojyrsijän tapaan valheellisen välittämisen lahja? Kuinka monta esinettä vuodessa annammekaan yrittäessämme valehdella välittävämme, pitävämme, rakastavamme? Kuinka moni kallis lahja on negatiivisten tunteiden turmelema, musta sisältä? Kuinka rakastavat ajatukset voivatkaan kiillottaa halpa-arvoista lahjaa kunnes se säihkyy sisältä kuin kirkkain tähti? Silloin annamme lahjan mukana palan sydäntämme kätkettynä.



26.6.2009 (Ilta)

Onnistuin jälleen hajoittamaan nilkkani. Näin toki tapahtuu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta yleensä onnistun myös korjaamaan sen itse. Tällä kertaa se ei onnistunut, ja uudelleensijoittumistani huoneesta toiseen säestääkin varsinainen sadatusten parvi. Olen yksikseni annatellut jo useamman sanakirjan verran, julistanut yleistä paheksuntaa todellisuutta kohtaan, solvannut anteliaasti lähes jokaista ihmisrodun edustajaa ja keksinyt useampiakin hävyttömiä kirosanoja, joita en missään nimessä kehtaa kirjoittaa edes tähän ajatusten kaatopaikkaan. Paranemisaikaa on toki runsaasti: maanantaina jalan on oltava kunnossa aamusta, sillä minun on oltava Riihimäellä lääkärillä kello 12, eikä viikonloppunakaan tarvitse kuin - katsotaanpas - leipoa sämpylöitä, imuroida ja siivota lintutalo päivittäin. Eläköön!



24.6.2009 (Ilta) Merkilliset nimimerkit

Nimimerkillisyys? Nimimerkittömyys? Nimimerkillisyydettömyys? Nimimerkityksettömyys? Taivaan merkit minä teille näytän...



22.6.2009 (IP) Kieliopillisia väärinkäsityksiä ja vuodevaatteiden kurittamista

Myönnän suoraan, ettei kielenhallintani ole täydellinen. Olenkin ihmetellyt miksi suomalaiset reagoivat rutiiniasiointiini murjottamalla, tuhahtelemalla tai vain naama ilmeettömänä. Kaikki on tietenkin minun syytäni: aina asioidessani ihmisten kanssa kuuluu tervehdysrutiiniini hymy ja "Hyvää päivää", mutta suomen kielessähän tämä merkitsee tietenkin "haist'vi---". Uskoakseni minun siis tulisi tästä lähin käyttää tervehdyksenäni "haist'hevonv--- ja kuole", jolloin kanssasuomalaiseni alkaisivat varmaankin nyökkäilemään ystävällisesti, hymyilemään suupielet korvissa ja toivottelemaan vastaavaa. Että huonoa päivää sinullekin, ruma vanha apina, kuole ja kuristu. Hevonveetä, hevonveetä.

Tiedostamattoman äkäisestä luonteestani kertonee sekin, että havaitsen herääväni joka aamu erilaisessa asennossa - yleisimmin poikittain kaksoisvuoteellani maaten - solmiutuneena peittoihin ja kuristaen verenhimoisesti tyynyä. En tiedä ketä oletan unissani murhaavani, mutta voitakoon hänen onnekseen laskea se, ettei hänen kaulansa ole tyynyni sijalla. Tyynyni sietää julman kuristusotteeni valittamatta eikä Suomessa ainakaan toistaisesti ole tyynynsuojeluliittoa - Suomen ihmistensuojeluliittona kun toimii poliisi.



16.6.2009 (IP)

On hyvä olla aivoton juntti ja varustettu älykkyysosamäärällä joka voisi saada päättömän kurjenkin kavahtamaan kauhusta, sillä kukaan ei oleta sinun oppivan mitään. Mutta tänään jopa minäkin opin jotain uutta- nimittäin sen mikä on merirosvojen suosikkialkuaine. Aivan, sehän on arrrrrgon.

Sain varattua lentoliput, ja koska edessäni on suuri rumba pakkaamisessa, varustautumisessa ja tarvikkeiden haalinnassa, olen ryhtynyt urakkaan omalla tehokkaalla tavallani- uppoutumalla kiihkeään lukumaratoniin. Aina muistaessani edessä olevan työmäärän ryntään kiihkeästi kuuraamaan tiskejä. Havaitessani tarpeen vaatevaraston inventointiin syöksähdän lähes epätoivoisella kiihkolla pesemään lattioita. Mutta arvatkaapa mitä tapahtuu seuraavan kerran kun edessä on sukulaisvierailu, jota varten talo tulisi puhdistaa kauttaaltaan? Aivan, silloin alkaa kiihkeä matkalaukkujen pakkaaminen. Niin ylen tehokas on allekirjoittanut.

Havaitsin että minullahan on jälkikasvuakin. Takamukseni on nimittäin harmillisen leveä ja se on aivan ehdottomasti takanani, joten sitä ei voine nimittää muuksi kuin jälkikasvuksi.



16.6.2009 (Yöllä)

Ai niin, eräs ystävä päätti heittäytyä taiteelliseksi kameransa kanssa; Kuva, olkaa hyvät. Saa haukkua mallia (huonot geenit!) muttei kuvaajaa, joka on aivan ihana ihminen.



15.6.2009 (Ilta)

Harmistuttavan rauhallinen ja hermostuttamaton päivä. Minä haluan jostain syyn hirmustua. Olisin valmis vaikka paheksumaan polvilumpioitanne.

Miksi jokainen johtoasemassa oleva tuntuu kärsivän jonkinlaisesta kokousmaniasta? Veikkaan, että mikäli johtohenkilö ei pysty järjestämään kokousta muutamaan viikkoon, hän kehittää nopeasti hermosto-oireita ja spastisia pakkoliikkeitä. Sanovat että kokoustaminen on erinomainen kommunikointitapa, mutta minusta olisi nimenomaan parempi mikäli ihmisten kanssa ei kommunikoitaisi. Ellei kokouksissa sitten harrasteta akuuttia poissaolevuutta ja voimakasta vaikenemista. Hiljaa, apinat. Älkää aina pälättäkö.



14.6.2009 (IP) Wien!

Katte lähtee Wieniin. Vietän viikon tai pari Nenen luona. Ilman seuralaista tai esiliinaa. Tämä on hyvin... epätavallista.



14.6.2009 (Yöllä)

On olemassa koko joukko sellaisia huolellisia kansalaisia, jotka säilyttävät kaikki ohjekirjansa, konsultoivat ongelmatilanteissa manuskoita ja täten ratkaisevat kaikki teknisiä laitteita koskevat ongelmansa. Toiset kansalaiset taas vähät välittävät ohjekirjoista ja ratkaisevat pulmatilanteet trial and error-periaatteella. Ja sitten on allekirjoittanut- minun yleisin ongelmanratkaisureittini on trial and error => error => error => (jatka error-sarjaa ad infinitum) => success. Mutta ratkeavat ne niinkin.

Ja jostain nyt tänne joukko ranskalaisia, jotka pikaisesti pistäisivät poskeensa puutarhaani piinaavat etanalaumat ja sammakkoparvet.



11.6.2009 (Ilta)

Pää tolkuttoman kipeä. Piti lähteä Riihimäelle shoppailemaan, mutta se hupi saa nyt jäädä huomiseen. En usko että shoppailemistani piristäisi se, että kulkisin arvokkaasti kadulla ja karjuisin joka viidennellä askeleella kanssakansalaisilleni käskyjä tukkia turpaläpensä ja tunkea päänsä anatomia-aukkoonsa.



9.6.2009 (Yöllä) Pönäkkänä pyykkipunkassa pönöttäen (Pyh!)

Helsingissä on muuten ravintola nimeltä Fidel. Jos tavallisissa ravintoloissa käy gastronomeja, onko Fidelin versio tästä Castronomi? ...Aivan, se oli päivän huono vitsi, vähän samaan tapaan kuin pakollinen verikoe tai rokote. Nyt sitä ei tarvitse enää pelätä. Hys hys.

Sunnuntaina tuli käytyä Linnanmäellä ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Logica oli vuokrannut paikan yksityistilaisuutta varten, ja kaikki laitteet sun muut olivat ilmaiskäytössä kutsuvieraille. En lapsuudessanikaan ollut kiinnostunut kieputtimista tai vaunuradoista, eikä mielenkiintoni ollut herännyt niistä ajoista. Jätin siis ajelut ja muut väliin, tyytyen vain katselemaan paikkaa ja muistelemaan.

En ole koskaan ymmärtänyt moisesta saatavaa huvia. Ehkä synnyin vanhana, mutta mikäli minä haluan kastua, en todellakaan päädy hyppäämään ylikasvaneeseen muoviseen pyykkipunkkaan joka johdetaan paria kiskoa pitkin likaiseen vesilätäkkön; minä laskeudun arvokkaasti joko uima-altaaseen tai ammeelliseen kuumaa vettä. Eikä minun laskeutumistani todellakaan säestä täyskurkulllinen kiljuntaa. Edesmennyt isoäitini piti minua harvinaisen ärsyttävänä lapsena; kun innokas pieni serkkuni kirmasi riemulla keinusta ja kieputtimesta toiseen, minä istuin mieluiten silmät ummessa mukavalla nojatuolilla teetä siemaillen.

En koskaan osannut olla lapsi, jotkut taas osaavat sen taidon vanhuuteensa asti. Minä osaan kyllä huvitella, mutta ne huvit ovat pehmeämpiä ja useammalle kansalaiselle täysin käsittämättömiä. Henkinen ikäni? Kuka tietää! Luultavasti se olisi jokin täysin tuntematon luku, joka toisilta osiltaan on käsittämättömän pieni ja toisilta osiltaan uskomattoman suuri.



5.6.2009 (IP) Lahjakkuutta

Olen aina haaveillut siitä, että osaisin soittaa jotain instrumenttia, mutta minä olen siihen liian lahjakas. Minä osaan nimittäin lahjakkaasti tuottaa joka ikisestä soittimesta ääniä, jotka kuulostavat siltä kuin kissaa kidutettaisiin. Ylen taitavissa kätösissäni jopa huippuviritetty ammattitason konserttiflyygeli tuottaa vongahduksia, jotka voi luokitella kategoriaan "kulkukolli käväisee rikkihapossa". Viulunvingutuksella saan aikaan hienon efektin a'la "viiksiniekka vesisaavissa" ja nokkahuilukonserttoni kuulostavat kissauroon kevätkiimalta.

Mutta ei se mitään, sillä lahjakuutta lienee sekin. Kaikissahan meissä on jotain ylen rakastettavaa- jopa niissä, jotka saavat ammattimuusikot toivomaan pikaista ja kivutonta kuolemaa.



31.5.2009 (Yöllä)

On olemassa monta hienoa ja perusteellista tapaa valmistautua kokouksiin ja muihin vastaaviin tapahtumiin, joissa on muistettava paljon asioita. Ja sitten on minun tapani- tapa, jossa tiedetään kokouksesta jo viikkoja etukäteen ja tiedetään että tietty materiaali pitäisi käydä läpi, mutta jossa jatkuvasti lykätään tätä ikävää velvollisuutta, kunnes puoli tuntia ennen kokousta paperit onnistutaan ottamaan esiin ja niitä mulkoillaan murhaavasti. Maailman ongelma on se, että siinä nyt sattuu olemaan niin paljon mielenkiintoisempia asioita kuin liuta havainnollistavia pylväsdiagrammeja sekä kasa kokousmuistioita.

Itkettää, mutta yritän pysyä kiireisenä. Vaaleissa pitää äänestää ennakkoon, sillä vaalipäivälle osuvat suuremmat juhlat, joita varten firma on vuokrannut koko Linnanmäen huvipuiston yksityiskäyttöön aamupäiväksi. Huomenissa Annelle syömään ankanrintoja ja muuta hyvää. Ensi viikoksi olisi kuitenkin keksittävä jotain hauskaa, sillä olen väsynyt ja masentunut.



30.5.2009 (IP) Edesmenneen Kiven kivitystuomio kivistävällä päällä

Eräs niistä suomalaisuuksista joita en kerta kaikkiaan ymmärrä on Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä". Kulttuurihistoriaa ja blaa blaa blaa- se on surkean paksu opus joukosta kouluttamattomia, käytöstavattomia ja raivostuttavan hyödyttömiä pässinpäitä, jotka ravaavat hillumaan likaisessa, haisevassa lepikossa, sotkevat mölisten pöpeliköissä ja tuikkaavat ohimennen yhden saunan tuleen. Miksi, oi miksi meidän oletetaan lankeavan polvillemme ja hihkuvan suomalaisen kulttuurin ylistystä lukiessamme siitä, kuinka joukko imbesillejä idiootteja sotkee suossa? Miksi, oi miksi meidän oletetaan riemuitsevan teoksesta, josta saisi iloa vain jos siihen kiinnittäisi varren, sillä muuten sitä ei voi käyttää edes lyömäaseena? Sen aerodynaamiset ominaisuudet ovat surkeat. Oven pönkkänäkään siitä ei ole hyötyä- paperi imee kosteutta ja turpoaa muodottomaksi ja rumaksi möhkäleeksi alta aikayksikön.

Laukatkaa lettoon, suomalaiset. Kulttuurihistorialliset opuksennekin kertovat henkilöistä jotka ovat arveluttavia paitsi moraaliltaan ja älykkyydeltään, myös syntyperältään. Sillä uskoakseni ainoa tapa synnyttää maailmaan moista taulapäisyyttä on sisällyttää sukupuuhun muutaman sukupolven taakse pari epätoivottujen lemmekkäiden lähentelyjen uhriksi joutunutta nautaa.

Moraalisen selkärankanne voitte tunkea sinne minne ei päivä paista. Jos voisin mennä taaksepäin ajassa repisin herra Kiven selkärangan henkilökohtaisesti ja käsin ulos ja pieksisin sillä hänen ruipelon ruumiinsa. Järsisin mieluummin jalkani poikki kuin sekaantuisin moiseen opukseen enää sivunkaan vertaa.



29.5.2009 (IP) Hämäräperäinen kompensaatioteoria

Heräsin unosiltani vain havaitakseni, että taloa maalaavat työmiehet olivat peittäneet makuuhuoneeni ikkunan suurella matolla suojellakseen lasia maaliroiskeilta ja minun yksityisyyttäni heidän katseiltaan. Huoneen pimeydestä päätellen minun kai oletetaan ryhtyvän hämärämieheksi. Toisaalta mikäli peittoni on nukkuessani päässyt luiskahtamaan ja paljastamaan valitettavan suuria alueita ala-anatomiastani, voitaisiin keskustella myös hämäräperäisestä toiminnasta. Minun voidaan katsoa muutenkin olevan niin päästäni pimeä ettei kukaan kuitenkaan näe mitään eroa. Teksti ainakin on hyvin hämärää, eikä sen tarkoitusta voine löytää muuten kuin käsikopelolla. En kuitenkaan suosittele kenellekään sitä että he yrittäisivät kirkastaa tilannetta nauttimalla kirkkaita. Erityisesti suosittelen välttämään pimeitä kirkkaita.

Valitettavasti kohteliaisuus ja käytöstavat estävät minua roikkaamasta ämpärillistä vettä ikkunani alla kälättävien työmiesten niskaan. Mutta miksi, oi miksi ihmisten on pakko pölistä silloin kun minä yritän nukkua? Ovatko kahdentoista tunnin pienet yöunet muka mahdoton vaatimus? Luulin että talonmaalaus olisi hiljainen toimenpide verrattuna työkoneita ja vasaroita käsitteleviin yleistyömiesporukoihin, mutta onko sitä puuttuvaa mekkalaa tosiaan pakko kompensoida verbaalisesti? Armoa.



26.5.2009 (Ilta) Demokraattisesti diktaattori

Lyhyesti sanottuna demokratian ja diktatuurin ero on tämä: diktaattorilla on oikeus olla oikeassa silloinkin kun hän on väärässä, ja muilla on oikeus olla hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Demokratiassa kaikilla on oikeus olla väärässä monin eri tavoin ja ylpeitä siitä.

Sain vihdoinkin tilattua uusia käyntikortteja. Kuinka laiska voikaan ihminen olla? Nyt tyytyväinen olen.



20.5.2009 (IP)

Rakas Nene pyysi minua luokseen Wieniin pariksi viikoksi. Juuri nyt olen vakuuttunut siitä, että mokasin täydellisesti: itkettää ja harmittaa. Muutama kesäviikko Wienissä voisi tehdä terää. Sitä paitsi pölyyntymään päässyt saksantaitonikin kaipaisi pientä terästystä.

Imbesillien idioottien välityspalvelu, pää-älykääpiö puhelimessa, päivää. Millaisen debiilin voimme tänään toimittaa?



19.5.2009 (IP)

Saatoin keksiä erään syyn siihen, etten osaa hahmottaa rahamääriä samalla tavalla kuin muut. Pääsyylliseksi voisin kokemuksen puutteen lisäksi listata satulogiikan, joka kuuluu kokonaisuudessaan "olipa kerran pankkikortti".



16.5.2009 (IP) Hatšepsutin haudan toinen tuleminen

Eräs Annen työntekijöistä harrastaa sivutoimenaan kanalapitoa ja myy kanojensa tuottamia luomumunia. Yrittäessään puhua lyhyesti Anne selitti, että henkilö "on taas myymässä muniaan", herättäen tiettyjä epäluuloja kyseisen myyntitoiminnan laillisuudesta ja eettisyydestä. Epäluulot miesrukan toimintaa kohtaan lisääntyivät entisestään, kun Anne kertoi miehen kastelleen myynnissä olevia kasveja lauseella "hän oli heittämässä kukille vettä".

Kävin kampaajalla. Kahden tunnin ikävän ähräyksen jälkeen kampaaja sai hiuksiini aikaan lettipaljouden, joka taidokkuudestaan huolimatta sai hiukseni näyttämään varsin mitättömiltä ja litteiltä. Kahden tunnin kuluttua kampaus näytti jo siltä kuin raivokas siili olisi harrastanut sukupuolista kanssakäymistä pääni kanssa. Kampauksesta pahastunut Anne poisti sen muutaman tunnin kuluttua, ja tuloksena maailma koki Hatšepsutin haudan toisen tulemisen, tosin lapsuuttani lievemmässä muodossa. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, linkittäkäämme kuva 1, kuva 2, ja kuva 3. Pakko hankkia toinen kampaaja. Tuo kampaamo on ala-arvoinen. No, onneksi hiuksistoni toipui tyrmistyksestään muutamassa tunnissa ja oikaisi itsensä sievästi, huolimatta ainakin yhdestä pullollisesta päähäni ajettua kiinniteainetta ja lakkaa. Nyt tuosta pehkosta ei ole enää jälkeäkään jäljellä.

Edit: kyllä minä tiedän ettei Hatšepsutia haudattu pyramidiin. Älkää whinettäkö.



12.5.2009 (Ilta)

Silmälasipäiset, luonteeltaan pehmeät (tai äärimmäisen helposti pehmenevät) keski-ikäiset miehet... suunnilleen sama asia kuin jos joku roikuttaisi haialtaassa verta tihkuvaa lihakimpaletta. Paitsi että tässä altaassa asustaa vain yksi suuri ja pirun äkäinen hai.

Hannu huomautteli taas pessimismistäni. Jostain on ilmeisesti syntynyt harhakuva siitä, että perintötekijöideni osittaisluovuttajana Hannu olisi oikeutettu antamaan minulle määräyksiä siitä, mitä kirjoitan. Keskustelu kulki jotakuinkin näin;
H: "...sinä olet aina niin pessimistinen. Sanoisit joskus jotain positiivista. Vaikkapa nyt äidistäsi, joka aina tekee niin ahkerasti töitä. Keksipä jotain positiivista sanottavaa siitä"
K: "Siis idiootti."
H: "Minä sanoin positiivista!"
K: "Hmm. Se on melko harmiton ympäristölleen."



9.5.2009 (Yöllä)

Eräs ystävä kertoi alkuvuodesta suunnittelevansa vanhalle Lahden LARP-porukallemme peliä tulevalle kesälle. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseisen tapahtuman tulisi olla keijukaispeli Lahden keskustassa- olisi riemastuttavaa nähdä gootti- ja punkkaripojat vaaleanpunaisiin balettihameisiin sonnustautuneina ja kirmailemassa keskustan pubista toiseen taikasauvoja heilutellen, kassit kilisten ja reidet helskyen.



8.5.2009 (Ilta)

KMLahti - tuo nerokkuuden arvokas henkilöitymä- onnistui lukitsemaan tänään itsensä pihalle. Koska odotettavissa ei ollut pelastavaa enkeliä tai prinssiä loihtimaan ovea auki, oli KMLahden -tuon heikon, ylen avuttoman ja neuvottoman ladyn- turvauduttava omaan fysiikkaansa. Onneksi olin avannut makuuhuoneen ikkunan tuuletusta varten ennen uloslähtöä; kesti noin 30 sekuntia sukaista toiseen kerrokseen ja suoriutua ikkunasta sisään. Mikäli naapurini sattuivat katsomaan sopivaan suuntaan he saattoivat saada epämiellyttävän paljon katsottavaa StayUp-sukkieni ja pitsiunelmapöksyjeni vilkahdellessa koreasti tuulessa.

Sisälle sentään pääsin, helpostikin. Fysiikkani on onneksi joustavampaa lajia enkä kärsi korkeuskammostakaan.



6.5.2009 (IP) Julkkisehdokkaat

Miksi, oi miksi jonkun imbesillin on aina pakko äänestää julkkisehdokkaita? Herätys, pahvit! Te äänestätte Europarlamenttiin tai Eduskuntaan idiootteja joiden ainoa meriitti on se, että he juoksevat nopeasti ovaalinmuotoisella radalla. Ikään kuin sellaisella radalla olisi edes mitään eksymisen mahdollisuuksia! Tai joku kimittävä naisihminen jonka CV on luettavissa hänen aikaansaamistaan povipommi-lööpeistä, ja jonka koko päivittäinen aivokapasiteetti kuluu kenkien laittamiseen oikeisiin jalkoihin.

Kirottuja olkoon suhteellisen vaalitapa, D'Hondtin menetelmä sekä ääntenkalastelu. Kirottuja olkoot julkkisehdokkaita äänestävät ääliöt. Poistakaa sappenne alakautta ja nielkää se. Ja ottakaa nyt jo se Isä Mitronne ja tunkekaa hänet takaisin sen kiven alle josta hänet tongitte.



3.5.2009 (Yöllä) Hajanaisia mietteitä/ hyvää "vaappua"

Vappu tulisi uudelleennimetä "vaapuksi", sillä se kuvaisi tapahtuman luonnetta paremmin. Pääosa suomalaisista on niin syvässä humalatilassa että he menevät ovistakin vain sihtaamalla, ja aivan varmasti vaappuen.

Enkä tiedä onko kukaan suurista filosofeista huomannut sanoa, että suurimmat ongelmat saa ratkaistua jättämällä ne tehokkaasti huomiotta. Mikäli he eivät sanoneet niin, he eivät ole filosofoineet kyllin tehokkaasti. Minä olen epähuomionut kaikentasoisia ongelmia tehokkaasti jo vuosikaudet, ja olen jo kehittymässä mestariksi lajissa.



28.4.2009 (Ilta)

Juuri siten vietän vappuni; vaahtokylpyjä ja Vivaldia. Lisätään muutama hyvä kirja- saanen vietettyä turvallisemman ja rauhallisemman vapun kuin ne riiviöt jotka jo täyttävät alkoholivarastojaan. Patsastelen pitkin kämppää pukeutuneena mustaan pitsiin ja syön suklaata kuin sekopää.

Tiistai ja torstai ovat tällä hetkellä viikonpäivistä parhaat, mutta tulevaa torstaita en odota. Koko vappu saisi olla jo ohi ja ensi viikko koittamassa.



27.4.2009 (Ilta) Kriisiytymisestä vielä

Aiempi ohimenevä viittaukseni kolmenkympin kriisiin poiki palautteen, jossa tiedusteltiin tikittääkö biologinen kelloni jo. No ei tietenkään tikitä, ja mikäli tikittäisi ottaisin vasaran ja hajoittaisin sen. En minä ole kriisissä, en sen enempää kuin tavallisestikaan. Minä vain käytän "kriisiä" tekosyynä sille, että olen muuten vain vaikea ihminen.

Kriisiä ei ole edes olemassa- on vain olemassa oikutteleva, hemmoteltu KMLahti. Saatan lähestyä kolmeakymmentä yhtä vääjäämättömästi kuin Titanic jäävuorta (ja yhtä arvokkaasti kuin yksijalkainen humalainen sorsa kuralätäkköä), mutta tuloksena lienee vain lisää teenjuontia mukavalla paikallani takkatulen ääressä. Kriisit ovat antoisia asioita, mutta nautin omani mieluiten seuraten sen ohimenoa kauempaa. Onneksi kriisit vaistoavat vaikea luonteeni jo kaukaa ja kulkevat suosiolla muita polkuja.



26.4.2009 (IP) Päivän random KMLahti-quote

"...and then it's off to the horizontal with him..."
-KMLahti kuvailee kärsimättömyyttään seksuaaliasioissa.



25.4.2009 (IP)

Minä en suostu jakamaan palvelijoitani minkään muun jumalan kanssa, itsekästä tai ei. Vaan minäpä en oletakaan kenenkään ryhtyvän selibaattiin, pukeutuvan mustaan säkkiin, uhraavan sekalaisia nisäkkäitä kunniakseni tai kiduttavan fysiikkaansa eriskummallisilla tavoilla. Kaipaatteko valaistumista? Hyvä. Minulta löytyy taskulamppu. Kaipaatteko uskonnollista herätystä? Onnistuu lasillisella kylmää vettä nukkuvalle fysiikallenne. Taivaallisen olonkin voin luvata ruoan ja juoman voimalla. Eikä minun vihaanikaan tarvitse pelätä; mikäli kiroan teidät, pahin mitä voitte odottaa ei ole se, että jalkanne putoaa pois; selviätte aina sadatustulvalla ja kuhmulla kalloonne. Herätysliikkeestänikin on vaivaa vain, mikäli satutte kuorsaamaan huoneessa jossa yritän nukkua; koko herätysliike koostuu yhdestä hyvintähdätystä potkusta jonka saatte pyhästä jalastani -mahdollisesti omaan pyhään paikkaanne. Eli halleluja vaan teillekin.



22.4.2009 (Yöllä)

Netti on pullollaan kaikenlaisia testejä. Millainen luonne olet, mikä hyppyvyötiäisten lahkon edustaja olet, millainen ammatti sinulle sopii... mutta hetkinen. Missä piilee se aito ja oikea, rehellinen testi? Kaikki vastaukset ovat positiivisen pinkkejä, missä on rehellisyys? Missä se todellisuus, jossa 99% populaatiosta on laiskoja paskiaisia joiden suurin tarve olisi kunnon potku ala-anatomiaan ja kyynärpää munuaisiin? Vaikkapa nyt näin;

"Tällä henkilöllä on ongelmia henkilökohtaisen hygieniansa kanssa. Hänen kehonsa löyhkä voi tyrmätä tiaisen ja pudottaa pulun puusta kymmenen metrin päästä. Hän on sellainen johon viitataan kun puhutaan infestaatiosta. Ideaalinen uravalinta: laboratoriorotta."
Tai...
"Tämä henkilö on itsekäs, omahyväinen äpärä. Hän voi päätyä mukaan politiikkaan. Tapa hänet ja maailmasta tulee hieman parempi paikka. Ideaalinen uravalinta: sarjamurhaaja, poliitikko."
Tai...
"Tämä henkilö on vielä typerämpi kuin miltä näyttää. Hän on typerämpi kuin mitä kukaan voi kuvitella. Hänen geeniensä olisi pitänyt eliminoitua jo satoja vuosia sitten, mutta hänen sukunsa on piileksinyt viemäriverkostossa. Ideaalinen uravalinta: roskapaperikori"
Tai...
"Tämä henkilö on epärehellinen ja taipuvainen varkauksiin ja huijauksiin. Anna hänelle mahdollisuus ja hän varastaa hampaat suustasi, olivat ne kultaisia tai eivät. Potentiaalisia uramahdollisuuksia: varas, lakimies"
Tai vaikkapa...
"Tämä henkilö on kirottu valehtelija. Hän valehteli ja huijasi jokaisessa vastauksessaan tähänkin kyselyyn. Jos hän sanoo olevansa kauan kadoksissa ollut isoäitisi, älä usko häntä! Ideaalinen ammatti: rangaistusvanki, poliitikko".



17.4.2009 (Ilta) Kymppejä kymmenittäin

Allekirjoittaneessa on tunnetusti huomattava määrä huonoja puolia, mutta onhan joitain etujakin. Minun läheisilläni nimittäin ei ole tarvetta kehittää neljän- tai viidenkympin kriisejä- minä kun toimin heistä jokaiselle henkilökohtaisena liikkuvana kriisinä. Tunnetulla tehokkuudellani toimin lisäksi itselleni alkavana kolmenkympin kriisinä. Ja jos joku tuntemattomampi nyt haluaa hieman kriisiä niin minulle voi mielihyvin pulittaa muutaman kympin ja kehitän jostain olemattomasta kriisin niin kympillä että oksat pois.



16.4.2009 (Ilta)

Kuten jo aiemminkin olen sanonut: näköpiirin kapeuteen ja katsannon laaja-alaisuuden puutteeseen ei mikään auta yhtä hyvin kuin etuhiuksien lyhentäminen. Olen niin tottunut etuhiuksiini, että huomaan niiden liiallisen pituuden vasta kun ne alkavat kutittamaan nenänpäätäni tuulessa. Liiallista pituutta siis sekä nenässä että hiuksissa.

Tulikin mieleeni se, että minusta Suomessa olisi markkinarako sellaiselle yritykselle joka kuljettaa ja vuokraa tiilimuureja, joihin nolot ihmiset voisivat maksusta juosta pää edellä. Maksulliseen varausnumeroon soittamalla voisi tilata koottavan tiilimuurin paikkaan X, ja se toimitettaisiin sinne muutaman minuutin sisällä. Maksun jälkeen pikainen rynnistys tai pari muuria vasten, jonka jälkeen muurimiehet kiittävät asiakasta, purkavat muurin ja vievät sen seuraavaan paikkaan.

Havaitsin muuten tänään erään herran, joka oli niin tukevassa humalatilassa että hänellä oli vaikeuksia tähdätä tulitikkua tupakkaansa. Olisin mielelläni jäänyt katsomaan onnistuisiko miekkonen tuikkaamaan partansa tuleen, mutta kiire, kiire...



14.4.2009 (Ilta)

"Suomalaisia naisia on laajalti kritisoitu siitä, että he käyttävät varsin vähän rahaa vaatteisiin..." "Anteeksi, Sir, voisinko saada tuon kirjallisena?"



13.4.2009 (Ilta)

Ai miten niin miten minulla on aikaa masentua? Koska minä olen tehokas masentuja. Käyttäkää termejä "moniprosessointi" tai "multitasking".

Pääsiäinen? Todellakin. Pitäisikö minun olla otettu siitä, että pitkin peltoja haahuilee jättimäinen jänis joka vielä hekottelee häiritsevästi? Ottaisin ja ampuisin sen, ellei se olisi kiellettyä ja paheksuttua. Jänis = ruoka. Eikä ruoan tulisi olettaa virnistelevän raivostuttavasti. Mikäli seuraava ateria virnistelee, sillä on jotain ilkeää mielessään, ja voit olettaa että ruokamyrkytys tai tarttuva tauti ovat vähäisintä mitä joudut pian kokemaan. Mikäli virnistys on maaninen, tulisi harkita pikaista uudelleensijoittautumista vaikkapa lähimpään puuhun.

Onko kukaan teistä koskaan edes nähnyt linnun munivan? Onko teillä mitään käsitystä siitä miltä se prosessi näyttää? Jos munimaan ajatellaan nisäkäs- ei, älkää ajatelko. Antakaa olla.



12.4.2009 (IP)

Masennukseni täytti vuosia jo tammikuussa. Olen pohtinut sitä pitäisikö minun joko järjestää sille syntymäpäiväjuhlat ("Hyvää myöhästynyttä synttäriä, debis!") vai vaatia siltä takautuvasti vuokraa. Pääni ei ole muutenkaan niin suuri ja massiiviset aivoni (Bwahahahaha!) vievät siitäkin tilasta suuren osan, joten sitä tilaa ei olisi jaettavaksi. Mutta minkäs teet- masennukset ovat kuin infestaatio: niistä on lähes mahdotonta päästä eroon ilman voimakkaita lääkkeitä, enkä halua lähteä sille polulle. Olen käynyt tämän läpi aiemminkin, teen sen tarvittaessa myös uudelleen.

Olisipa jo tiistai. Kaipaan mahdollisuutta hypätä junaan ja karata Riksuun shoppailemaan, ystäville tai kahvilaan.

Last.fm:ssä voi näköjään kuunnella myös klassista musiikkia. Kyseinen sivu pitää myös kirjaa siitä, mitkä artistit keikkailevat juuri sillä hetkellä sekä merkitsee heidät leimalla "On tour". Koska Mozartia esitetään jatkuvasti konserteissa, on Mozartin "taitelijaprofiilissa" leima On Tour, keikkailemassa. En yhtään epäile- Wolfgang on varmaan tietoinen iskelmämusiikista ja pyörii siksi kadonneessa haudassaan kuin hyrrä. Mikäli herra on tietoinen suomi-iskelmästä, voinee Mozartin jäännökset tunnistaa siitä että kyseinen kalmo heittää minuutin välein kuperkeikan tai kärrynpyörän.



11.4.2009 (Yöllä)

Nenellä on professori, joka luennoi vain ja ainoastaan takkinaulakolle. Mutta minäpä tiedänkin henkilön, joka käy pitkiä dialogeja lattian kanssa ja luo siihen murhaavia katseita!



8.4.2009 (IP)

Eräs tyypillisimmistä olotiloistani on "yrittämässä paikantaa epäpaikoitettua kännykkäänsä". Rutiininomaisesti pyydän jotakuta soittamaan puhelimeeni jotta paikallistaisin sen soittoäänen perusteella sieltä, minne sen kulloinkin olen onnistunut sijoittamaan. Valitettavan usein havaitsen myös, että vaatteeni alkavat kilisemään; "hyvää päivää. Olette soittanut KMLahden rintaliiveihin. Palvelemme teitä mahdollisimman pian."



7.4.2009 (Ilta)

Juuri nyt teen asioita tuhat kertaa vapaammin kuin koskaan aiemmin elämässäni. Tiedänhän minä että jos teen yhdenkin virheen tai jos otan yhdenkin harha-askeleen koko kaunis luomukseni romahtaa maahan kuin korttitalo kaatosateessa -mutta oi, miten ihana olo minulla juuri nyt on. Odotan jatkuvasti sitä käskyä joka kieltää minulta huvini, sitä että määräykset estävät pienen viattoman harrastukseni, mutta siihen asti aion nauttia sydämeni kyllyydestä.

Laskun aika tulee vielä ja tulen epäilemättä vielä katumaan tottelemattomuuttani ja pientä, niin kovin viattomalta kuulostavaa harrastustani, mutta siihen saakka annan mennä. Huomisella ei ole väliä ja tuleva aikakin on vain illuusio.

Suomen kansalaisilla on perusoikeuksia ja vapauksia, mutta ne eivät ulotu Lahtistanian rajojen sisäpuolelle, eikä Lahtistanian diktaattori ole vapaa samalla tavalla kuin muut. Mutta Lahtistanian diktaattorikin voi uneksia ja fantasioida, eikä sitä vapautta voi kukaan poistaa. Sillä unelmat, oi te rakkaat kanssakansalaiset, ovat perusoikeuksista suurin.



7.4.2009 (Yöllä) Status aivan liian quo

Status update: need more status.



4.4.2009 (IP)

Mikko kuvaili sukumme tämänhetkistä olotilaa sanalla "värikäs". Aivan, värikästä se onkin- koko mustelman värikirjo reunojen kellertävästä keskikohdan mustanpunaiseen.



29.3.2009 (Ilta) Tuntivarkaus II

Joku raukkamainen surkimus oli käynyt sen tunnin kuitenkin nyysimässä. Vai miten muutenkaan voimme selittää sen, että aamulla tunti oli poissa, vaikka olin sen illalla paitsi naulannut lattiaan, myös sitonut varmuuden vuoksi aamutakkini silkkisellä vyöllä vuoteeni jalkaan kiinni?

Tiedänhän minä että ne palauttavat sen syksyllä, mutta se on silloin jo käytetty ja nuhjaantunut tunti. Ja mistä sitä tietää missä se koko kesän pyörii? Ehkä ne käyttävät sitä Vihreän liiton ruokatuntina ja palauttavat tuntiparkani roskaisena, täynnä kuivahtaneita ituja ja luomuleivän muruja, tai eduskunnan kyselytuntina, jolloin tunnistani ei palatessaan ole muuhun kuin ympäripyöreiden latteuksien latelemiseen ja valehteluun? Tai kenties presidentin vastaanottotuntina, mikä tarkoittaisi sitä, että tuntini hymyilee palatessaan maireaa tekohymyä ja löyhkää sosiaalidemokratialta?

Hyi olkoon.



29.3.2009 (Yöllä) Tuntivarkaus

Tänä yönä teiltä muilta varastetaan tunti. Te saatte sen syksyllä takaisin, mutta korkoa on teidän turha odottaa. Koko kesän valtio sillä tunnilla huvittelee, kuluttaa sitä niin että saadessanne sen takaisin se on nuhjaantunut ja kulunut tunti, käytetty kirpputoritunti.

Mutta minäpä aion fuskata. Naulaan oman tuntini kiinni niin, ettei valtio sitä vie. Niin koko seuraavan kesän ajan minulla on oma ylimääräinen tuntini omassa käytössäni. Kenties syksyllä valtion kirjanpito on niin sekaisin, että pystyn vaatimaan palautustunnin ja saan siten vielä toisen, ylimääräisen tunnin. Joku jää silloin ilman- joku, jonka ylimääräisen tunnin vien minä- mutta niinhän se aina on. Joillakuilla nyt menee vain luonnostaan paremmin.



24.3.2009 (Ilta)

Kävin tänään Hesassa shoppailemassa ja pistäysin Minna Parikan putiikissa Bulevardilla ostamassa uudet saappat. Sain kuulla omituisen kysymyksen miespuoleisen myyjän suusta; "oletteko laulaja?" WTF? Minun ääneni aiheuttaa hermoromahduksia jo ennen kuin alan laajentamaan ääniskaalaa, ja tavoitellessani ylärekistereitä se aiheuttaa syyhyn, umpilisäkkeentulehduksia ja heinäsirkkoja.



16.3.2009 (Ilta)

Lahtistanian diktaattori KMLahti I Pönäkkä on jälleen puhunut. All hail KMLahti- the bane of breakfasts, the destroyer of foods, the eater of souls dinners!



14.3.2009 (Ilta) Saapasvihamielisyys

Minulle on aina opetettu, että keskustellessa ihmisen kanssa on katsottava keskustelukumppaniaan silmiin (tai vähintään kasvoihin) ja hymyiltävä. Mutta miten keskustelet sellaisen miehen kanssa joka puhuu kengillesi ja mulkoilee niitä kuin ne olisivat häntä henkilökohtaisesti solvanneet? Miten hymyilet ja olet kohtelias jos huomaat suuntaavasi häikäisevän hymyn henkilön hiusjuurille?

Minä pelkään ihmisiä, mutta pyrin silti olemaan kohtelias parhaan kykyni mukaan. Minun korkosaappaani eivät tiettävästi ole kenenkään vihollisia, enkä ole potkaissut kyseistä henkilöä kertaakaan. Minun saappaani eivät myöskään kysyneet kysymyksiä. Minä voin olla ruma, mutten uskoakseni niin ruma että kenenkään silmät hajoaisivat pärstävärkkini katsomisesta muutaman minuutin ajan. Eikä se pieni hymykään olisi yhtään pahaksi. Oikeasti.

Kertokoon minullekin se, joka logiikan löytää tuosta saapasvihamielisyydestä. Sääli, sillä kyseinen mies on kaikin tavoin äärimmäisen viehättävä.



13.3.2009 (Ilta)

Minulle huomautettiin taas tavastani keskustella- tai tarkemmin sanottuna tavastani olla keskustelematta. Aivan, tämän myönnän; minulla on - etenkin hermostuneena - taipumus ottaa mikä tahansa aihe, vääntää se potkivana ja kirkuvana selkääni ja pötkiä sen kanssa pakoon kuin pelästynyt aropupu. Keskustelulle ei juuri jää sijaa- pahimmillaan avaan sanaisen arkkuni ja kaadan sen sisällön asianomaisen kansalaisen päälle kuin likasangon.

Keskustelu vaatii ainakin jonkin verran luottamusta, enkä ole enää varma siitä opinko koskaan luottamaan keneenkään tarpeeksi.

Kysymys; miksi juuri minun on oltava kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä? Ja miksi juuri minun vaistoni villiintyvät täysin silmälaseista? Hillitön houkutin. Mistä saisi hankittua sellaisen hauskan teknisen vempeleen, joka läimäyttäisi minua huomaamattomasti aina kun ajatukseni karkaavat tietyille urille?



8.3.2009 (AP) Ylensyöneenä ja ylettömän onnellisena

Tapa, jolla etenen valtavan ruokamäärän läpi pysäyttämättömänä kuin panssarivaunu voisi saada minkä tahansa "pysäyttämättömäksi" kutsutun armeijan punastumaan häpeästä ja hipsimään pusikon kautta pakoon.

Ruoka on iloinen asia.



27.2.2009 (Yöllä) Romahduksia ja horisontaaliolotilaa

Usein puhutaan Rooman valtakunnan romahduksesta. Se romahdus oli kuitenkin arvokas ja hieno, kun taas minun tapaani romahtaa liittyy suuri määrä sadattelua ja solvauksia. Roomalaiset varmasti sättivät aikanaan barbaarikansoja valtakunnan kukistumisesta, mutta minä en saa ketään vakuuttumaan vuoteeni/jalkojeni/portaiden barbaarisista ominaisuuksista. Sitä paitsi Rooma romahti vain kerran, kun taas minun elontieni vie alamäestä vain seuraavaan alamäkeen- käymättä koskaan ylämäen kautta.

Myös talvi yrittää edesauttaa romahteluani- Suomen ilmaston mukaan ihmisen luonnollinen olotila on horisontaalisessa asennossa liukkaalla kadulla, kun taas minun katsantoni mukaan ihmisen luonnollinen olotila on vertikaalinen asento, mielellään sellainen etteivät rystyset laahaa maata. Talvi käyttää hyväkseen jäätä ja ohutta lumipeitettä auttaakseen minua pitkin pituuttani romahduksesta toiseen, kun taas minä pyrin itsepäisesti pysymään vertikaalisesti asemoituneena, vaikka -kieltämättä varsin ristiriitaisesti- käytän korkeita korkoja joka armas päivä.

Kieltäydyn ehdottomasti pukeutumasta korottomiin kenkiin liikkuessani kanssakansalaisteni keskuudessa. Minä en ole mies enkä suostu pukeutumaan kuin mies!



23.2.2009 (Ilta)

Ajattelin näppäimistön hakkaamisen sijaan siirtyä hakkaamaan ihmisiä näppäimistöllä. Ihan vain vaihtelun vuoksi.

Sanomatta jätettyä, osa MCXVIII: Rakas lapsi, joko hiuksillesi on käynyt jotain sanoinkuvaamatonta tai sitten päässäsi on kuollut kukko. Kumpi tahansa kyseessä onkin... ota se pois ja anna sille hautajaiset.

Kysymys: jos Maxwell Smart soittaa kenkäpuhelimestaan, onko kyseessä monologi vai monodialogi?



12.2.2009 (Ilta) Sänkinen elefantti ja muuta

Kaupungilla näkyi taas kiertelevän autokuormittain lavoilla hihkuvia ja huutavia mielipuolia. Ei sinänsä, itsekin teki mieli juhlia taas abeja heittelemällä karkkeja muuallekin kuin pohjattomaan kitaani (tosin kyseinen heittosuunta on minusta kyllä paljon järkevämpi). Abeja ei kuitenkaan saa heitettyä millään, ja vaikka jokin heihin osuisikin he olisivat liian humalassa huomatakseen mitään. Kotonakin oli vain kolme karkkia. Yritin heittää niillä Mikkoa, mutta se kurja väisteli ja juoksi pakoon. Kehtasi vielä väittää että teen sen muka väärin; karkkia heitettäessä kuulemma EI pidä tähdätä arkoihin paikkoihin tai kiroilla ja solvata asianomaista naama punaisena.
Ei mikään näköjään kelpaa.

Tiedättekö muuten mikä on eräs maailmankaikkeuden iljettävimmistä asioista? Se on Citymarketin "mammutti". Se on ruma. Sillä on päässä harvinaisen ruma ja tyylitajuton villapipo. Eikä se edes ole mammutti- sehän on siniseksi maalattu elefantti jossa kasvaa sänkeä! Havaitsen itsessäni itsemurhahakuisia taipumuksia joka kerta kun joudun katsomaan moiseen irvikuvaan.



3.2.2009 (IP)

Olet epäilemättä suomentanut latinaa väärin, mikäli havaitset suomennoksen kuuluvan "neljä porsasta on humalassa". Enkä usko että "sillä porsas on juotu" on myöskään oikea käännös.



3.2.2009 (AP)

Onnistuin heräämään ennen kymmentä! Itse asiassa onnistuin heräämään kello yhdeksän, ja vaikka löhösin liki tunnin vuoteessa sen jälkeen olin kuitenkin kohtalaisen kommunikaatiokykyinen ja tietoinen ympäristöstäni. Tietenkin ameebankin voidaan katsoa olevan jollain tasolla tietoinen ympäristöstään, mutta tämä on suuri parannus henkilölle jonka elämänfilosofia on "herätyskelloni soi yhdeltä iltapäivällä mutta nukahdin heti uudelleen".



2.2.2009 (Ilta) VR - modernin kielen uusiokirosana

Meidän rakas vanha tuttavamme VR parantaa palveluitaan. Kolme minuuttia ennen junan aikataulunmukaista oletettua lähtöaikaa kuulutetaan junan saapuvan ja lähtevän raiteilta kahdeksan, ja hyvää matkaa vaan sinnekin. Kaksikymmentä minuuttia mainittua junaa odotettuani ymmärsin että VR on palveluparannustensa kiihkossa keksinyt uuden, mullistavan junatyypin; junan joka on paitsi täysin äänetön, myös täysin näkymätön ja täristämätön. Enää ei tarvitse junaradan varressa asuvien kärsiä junan kolinasta, pillien ulvonnasta tai sen aiheuttamasta tärinästä. Enää ei matkustajien tarvitse huolehtia aikatauluista. Pian voimme jopa kääriä kiskopalkit kerille ja tunkea ne jonkun ala-anatomiaan.

Pitäisi kai hankkia se ajokortti. Mutta kun ei millään uskaltaisi eikä jaksaisi.

Vielä yksi pieni vihje; en ole tietääkseni antanut monellekaan teistä lupaa kutsua minua etunimeltä. Se että luette tätä sivua ei tee meistä ystäviä eikä anna teille lupaa puhutella minua kuin kaverianne. Kiitos.

Älkää sanoko mitään, sillä juuri nyt räjähdän helpommin kuin kannullinen nitroglyseriiniä tehosekoittimessa.



30.1.2009 (IP) Hammaslääkärihurvittelua

My dentist told me; "now, my dear, I gotta say out loud
There is a huge hole in your tooth, inside your gaping mouth.
They say there is a large black hole out there in the space
I'm 'fraid to say that one of those has set upon your face.
Tell me now and let that hole swallow all your lies;
you've been eating cakes and sweets, you've been eating pies!
In your head, my dearest child, is more than one tooth loose
consider going back your home, use dental floss as noose
Gangsters could use such a hole to smuggle booze and drugs
renting out such big a space you could earn big bucks.
If Hitler had had such a hole he could have hid his army there
Truthfully it is now clear you really need some dental care."

Why did we both decide
to run from love and hide?
To brush our hearts aside
go cold and numb inside?

No eivät perustu todellisuuteen. Kunhan taas naputtelin.



26.1.2009 (Ilta) Kaksi mielikuvaa pohdittavaksenne

1) Suuri puinen metallikoristeinen vuode pehmein patjoin. Punaiset satiinilakanat. Kannu tuoksuvaa teetä. Suuri ruusu maljakossa. Punainen silkkiaamutakki. Vivaldia CD-soittimesta. Aamutakissa ja lakanoissa uninen Katte.

2) Aamu-usvassa kylpevä metsä. Sumuinen metsälampi jota pienet villikukat koristavat. Lammen keskellä aamuauringon ensisäteissä lämpenevä kivi, jolla köllöttää lihava sammakko.

Näettekö yhtymäkohdat? Aiiiivan. Niin minäkin.



25.1.2009 (Ilta)

Mistä minä löytäisin sen kuuluisan nurkkaan heitettävän kupin? Potkaistava ämpärikin kelpaisi hätätilanteessa. Kaikki aina puhuvat asiasta, joten minunkin olisi kai syytä kokeilla. Yritin jo kokeilla hanskojen ripustamista naulaan mutta minulta loppuivat käsineet kesken- vaikka ripustelin kaiken puutarharukkasia myöten. Pyyhkeitäkin heittelin kehiin, ympyröihin ja vihoviimeisenä keinona vielä kahdeksankulmioonkin.

Ei näissä vanhoissa sanonnoissa ole kuulkaa mitään perää.



24.1.2009 (Ilta)

...lisäksi olen muuten sitä mieltä että kääpiönheittokilpailuiden lisäksi tulisi järjestää jättiläisenheittoa. Käsiin etsitään suurin Suomen maaperältä löytyvä Helvetin Enkeleiden, Bandidoksen tai Natural Born Killersin jäsen, sidotaan jessellä sopivaksi mytyksi ja viskotaan. Tästä tulee tietenkin joukkuelaji, kenties kolmen hengen joukkueilla pelattava.



23.1.2009 (Ilta)

Suomi on typerien juhlien ja kilpailujen luvattu maa. On saappaanheittoa, eukonkantoa ja suojalkapalloa. On sen ja tämän syöntikilpailuja, solvauskilpailuita ja kusiaispesässä istumista. Joka kunnalla on oltava oma ihmelajinsa jossa kilpaillaan leikkimielisesti parin vuoden ajan kunnes perustetaan mm-kisat ja seuraavaksi maahan pukkaakin jo sakkia ronttaamaan naisihmisiä selässään ja viskomaan rumia jalkineita ja matkapuhelimia mahdollisimman pitkälle.

Minun käsittääkseni nyt olisi hyvä aika yhdistää tämä kaikki ja järjestää typeryyden mm-kisat. Kilpailijoille pakkosyötetään valkosipulilla terästettyä mämmiä solvaten samalla heidän olemustaan. Sen jälkeen kukin kilpailija ottaa karjuvan eukkonsa selkäänsä ja ravaa hyttysiä ja kusiaisia kuhisevalle suolle johon he uppoavat hyvällä vauhdilla. Perään heitetään kumisaappaita, ja lopuksi mennään kotiin.



21.1.2009 (Yöllä)

Kaikenkarvaiset kansalaiset perustavat ryhmiä ja sivuja joissa sanotaan ettei lamaa saa ruokkia. Mikä suuri ja huutava vääryys: laama on mukava eläin. Laamoja pitää ruokkia. Minä ainakin ruokkisin laamaa jos sellaisen jostain löytäisin.

Tiesittekö muuten että Parasiittikartano-foorumilla on meneillään kilpailu vuoden 2008 ilkeimmän jäsenen tittelistä? Saatte arvata kuka johtaa tulostaulukkoa. Kilpailu on kuitenkin raakaa ja kireää; pitänee keksiä vielä lisää läpinäkyviä ja törkeitä tapoja huijata.



19.1.2009 (IP)

Voisin väittää heräämiseni muistuttavan zombien haudastanousua, mutta se olisi valitettavasti liioittelua: minuun verrattuna zombien herääminen on ratkiriemukas tapahtuma. Molemmat ärisevät, örisevät ja voihkivat, mutta ainakaan zombien heräämiseen ei liity huikeaa liutaa hävyttömiä kirosanoja ja loputtomia yrityksiä vetää peitteitä takaisin päälleen.



18.1.2009 (IP)

Aina kun näen Facebookissa jonkun pelaavan peliä nimeltä "who has the biggest brain" on ensimmäinen reaktioni "antakaa kirves niin minä tarkistan".



15.1.2009 (IP) Murphyn lain sovelluksia

Mikäli postinkantaja soittaa saapuvasta lelupaketista ja ilmoittaa olevansa paikalla "kymmenen hujakoilla", voit reagoida kahdella tavalla; voit joko päivystää ikkunan ääressä nähdäksesi koska hän saapuu (ei ovikelloa) tai mennä suihkuun pesemään hiuksiasi ja pitää samalla pihatietä silmällä ikkunasta. Mikäli päädyt odottamaan herra postimiestä saat odottaa ainakin puoli tuntia turhaan eikä hän saavu. Jos taas sukaiset suihkuun ja läträät kourallisen shampoota hiuksiisi voit olla varma siitä että hän ajaa pihallesi ennen kuin olet ehtinyt huuhdella shampoosta puoliakaan pois.

Mutta ei se mitään; ajattelin kertoa teille nyt näin julkisestikin että märkään pyyhkeeseen ja shampoonjämiin pukeutuminen on uusinta ranskalaista haute couturea.



14.1.2009 (Ilta) Katte murskaa kielemme peruskiviä, osa 1000

Monologi = tarve potkia (eli monottaa) henkilöä joka puhuu (logos = puhua) jatkuvasti liikaa. Henkilö joka puhuu itsekseen = hullu.



13.1.2009 (Ilta)

Katte -perheensä jalokivi ja palvottu puolijumala- on palautunut viikottaisesta ostosvimmastaan. Lyhyesti: Paljon makeita ja maukkaita herkkuja. Kaksi uutta mekkoa (näistä kuvia myöhemmin). Uudet yöpöydät. Jiihaa.

Tarkoituksenani oli paneutua vaatekomeron siivoukseen, mutta kuten tunnettua on keskittymiskykyni sama kuin kissanpennulla- ei, vaan säkillisellä raivokkaita ja vatsatautisia kollikissoja- joten rauhoittaudun öljykylvyssä ja nautin illastani tulisijan ja mozzarellapestoleivän ääressä.

Eräs tuttavani kertoi pitävänsä elämänohjeenaan ennakkoluulottomuutta ruoan kanssa, maistavansa kaikkea uutta vähintään kerran. Minä voisin kuitenkin täsmentää sen, että "maista ennakkoluulottomasti mitä tahansa joka on ollut elossa, kunhan sillä on ollut vähintään kaksi ja enintään neljä jalkaa ja kunhan syötävä osa ei ole sijainnut kyseisen eläimen päässä tai lukeudu sisälmyksiin tai sisäelimiin". Lisätäsmennyksiä on sitten tiiliskiviromaanin verran, mutta yleensä tyydyn lyömään kyseisellä opuksella päähän jokaista joka rohkenee tuoda eteeni äyriäisiä (katkaravut ovat poikkeussäännön poikkeus ja ne sallitaan), sisäelimiä, aivoja tai esimerkiksi kieltä (hyi).





11.1.2009 (Ilta)

Mikäli päätökset arvostellaan, ne pitäisi luokitella niiden paremmuuden mukaan; alimpana "uskomattoman surkeat päätökset" ja pinon päällä "mahtavat päätökset", näiden välillä sitten laskevassa käyrässä muut päätökset. Parhaimpiin päätöksiin tulisi lukea päätös nukkua 10 tuntia, vuoteessa nautittu aamiainen ja sitten vielä parin tunnin uinahdus. Myönnän että se sekoittaa vuorokausirytmin viikkokausiksi mutta ah, miten autuas olo.

Samoin vuoteeseen tuodut aamiaiaset pitäisi voida luokitella. Tässä minun käsitykseni täydellisestä aamiaisesta;
Taustamusiikkina pitää soittaa Vivaldia tai Tchaïkovskia. Aamiainen tuodaan vuoteeseen tarjottimilla. Suurella metallikuvulla peitetyllä tarjottimella tarjoillaan reunoilta rapeiksi paistettuja kananhävyttömiä, rapeaksi paistettua pekonia ja vehnäpaahtoleipää (ei liian tummaksi paahdettua). Teräksiset aseet (hopeiset aseet + kananmuna= huono idea). Lämmin vehnäsämpylä, pieni veitsi sen halkaisemiseen, voita (EI margariinia) sekä muutama viipale leikkeleitä ja juustoa sen väliin pantavaksi. Lasillinen tuoremehua. Pienessä kipossa on tarjolla hieman marmeladia paahtoleivän päälle sekä pieni hopeaveitsi levitykseen. Kannussa haudutettua teetä (mielellään valkoista teetä), pienessä kipossa sokeripaloja, sekä pieni hopealusikka ja teekuppi. Muutama palanen tuoretta ananasta, mandariini tai muutama makeahko kirsikka. Pieni makea leivos (tai vaihtoehtoisesti esim. pieni kipollinen suklaamoussea ja kermavaahtoa). Ehkä myös pieni kipollinen mansikoita- viitisen kappaletta- sekä toinen pieni kipollinen kevyesti makeutettua kermavaahtoa niiden kanssa nautittavaksi.

Päivän voi aloittaa monilla tavoin, mutta tämä on luokitteluissani ehdottomasti paras tapa.

Mitä? Minähän olen sanonut olevani hemmoteltu. Kysymys on tottumuksista ja koulutuksesta.



9.1.2009 (Yöllä) Spontaani vesikauhistuminen

Toisin kuin jotkin kanssakansalaisemme saattavat uskoa ei spontaani vesikauhistuminen merkitse esimerkiksi sitä että sinut äkkiarvaamatta roikataan kauhistuttavan kylmään veteen- ei, spontaani vesikauhistuminen on tunne siitä että suustasi alkaa pursuamaan vaahtoa ja tarve purra varoituksetta kanssaihmisiäsi kasvaa vastustamattomaksi. Tätä tunnetta voi herättää esimerkiksi nyt vaikka se, että samana päivänä onnistut katkaisemaan neljä kynttäsi, sekä ilmalämpöpumppu että pyykinpesukone irtisanovat työsopimuksensa, ulkolämpötila on -15 C ja juna on yli 20 minuuttia myöhässä.







Päiväkirja vuonna 2003
Päiväkirja vuonna 2004
Päiväkirja vuonna 2005
Päiväkirja vuonna 2006
Päiväkirja vuonna 2007
Päiväkirja vuonna 2008
Päiväkirja vuonna 2009
Päiväkirja vuonna 2010
Päiväkirja vuonna 2011
Päiväkirja vuonna 2012
Päiväkirja vuonna 2013
Päiväkirja vuonna 2014
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja, uusin