Uusille lukijoille; K.M.Lahti on pessimistis-aggressiivinen naisihminen, ja tämä on kyseisen rouvan päiväkirja. Epäilemättä tekstin suorasukaisuus loukkaa useampaakin kansalaista. Se on kuulkaa voi voi. Tämä "blogi" on luotu lähinnä netissä liikkuvia ystäviäni varten, ja jokainen (etenkin ei-ystävä) lukee omalla vastuullaan.

Disclaimer: tämä on aikuisen ihmisen päiväkirja kohdeyleisönään muita aikuisia ihmisiä. Tämän blogin sisältö voi vaihdella missä tahansa seksin ja raivokohtauksien välillä, eikä sen lukemista voida suositella edes pääosalle aikuisista ihmisistä. Lukemalla eteenpäin sitoudut paitsi siihen, että ymmärrät em. kohdat. Jos mielipiteesi eroavat omistani, voit puolestani tunkea ne sinne mihin aurinko ei paista.

Palautetta saa lähettää mailitse osoitteeseen kmlahti [AT] gmail.com tai blogin omalla lomakkeella. Jos olen epätavallisen hyvällä tuulella, saatan jopa teeskennellä välittäväni jonkun muun mielipiteistä, mutta se on hyvin epätodennäköistä.






31.12.2008 (Ilta)

Lähes jokainen nainen tietää että kommunikoidessaan miehen kanssa tekemättömistä töistä on hänen käytävä läpi muutama vaihe;
Vaihe 1; huomauta tekemättömästä työstä. Vaikutus; mitään ei tapahdu
Vaihe 2; ärsyynny. Vaikutus; verenpaine nousee. Siis oma.
Vaihe 3, vaihtoehto A) huomauta asiasta uudelleen. Vaikutus; mies valittaa että nalkutat. Mitään ei tapahdu. Vaihe 3, vaihtoehto B; Karju. Mies tekee vaaditun työn nopeasti. Verenpaine laskee.

Pitäisi voida jättää pois kaikki välivaiheet ja ottaa kolmannen vaiheen vaihtoehto B vaiheeksi yksi. Ai niin, ja hyvää Uutta Vuotta teillekin.



28.12.2008 (Ilta)

Hämmästellessään jälleen kerran ulkoisen olemukseni ja musiikkimakuni ilmeistä ristiriitaa alkoi Mikko pohdiskelemaan sitä millaista musiikkia klassiset säveltäjät edustaisivat mikäli he eläisivät nykyajassa. Mikon mielestä Wagner säveltäisi tietenkin Heavy Metal-musiikkia ja Mozart poppia liukuhihnatyönä kunnes yllättäisi kaikki oopperametallilla. Bach kirjoittaisi kuulemma progista tai technoa. Lopuksi herra kysyi mitä Beethoven tekisi. Vastaukseni? "Itsemurhan".

Minä arvostan klassista musiikkia huomattavan paljon, joten en suvainnut kertoa herralle sen selvemmin mitä mieltä olen hänen pohdinnoistaan. Kieltäydyn käyttämästä moista kieltä.



26.12.2008 (Yöllä)

Nuorempana luulin, että on aivan normaalia olla syömättä ja juomatta neljä päivää ja tuntea silti olonsa erinomaiseksi. Vasta myöhemmin tajusin että ihmiset aloittavat äänekkään valitusvirren jos joutuvat viettämään puolikin päivää ruoatta. Saatoin teini-iässä viettää helposti kolme, neljäkin päivää larppaamassa tai pelaamassa juomatta tai syömättä pisaraakaan eikä oloni muuttunut heikoksi tai janoiseksi. Nyt fysiikkani selvästi pyrkii samaan; en ole yli kahteen kuukauteen muistanut syödä aamiaista, ja havitsen ajoittain etten ole myöskään muistanut päivän mittaan syödä ainoaakaan lämmintä ruokaa. Ei ole nälkä.

Painoni on vuodessa pudonnut noin 22 kiloa ja on nyt 62 kg. Voi kamalaa, eihän naisen pitäisi kertoa painoaan ja pituuttaan julkisesti, eihän? Mennään nyt vielä pidemmälle ja kerrotaan että pituuteni on 160,5 cm. Vaatekokoni on nyt 36-38. Vaatekaupan myyjä ilmoitti että minulla on nyt tiimalasivartalo, mitä se ikinä sitten merkitseekin. Tämä ei johdu ruokavalion muutoksesta, sillä laihtuminen alkoi tammikuussa kun taas ruokahaluni alkoi kaikota vasta kesällä, eli syy-seuraussuhde on käänteinen. Suklaa kuuluu olennaisena ja tärkeänä osana ruokavaliooni. Olen verenhimoinen lihansyöjä. Rakastan suolaisia, mausteisia ja rasvaisiakin ruokia (pekoni <3). Liotan ilolla kastikkeisiini kermoja ja haistattelen pitkät kevytvaihtoehdoille. Uusimpien mittausten mukaan veriarvoni ovat huippuluokkaa, vaikka harrastamani urheilu rajoittuu tietokoneen näppäimistöllä kiitämiseen. Minulla on itse asiassa aika hyvä olo. Minun fysiikkani korjaa nyt itse itseään. Jo oli aikakin...



21.12.2008 (Ilta)

Me näimme kuinka kuun valo lumeen varjot heitti
me näimme kuinka puuska pellon lumivaippaan peitti
Me unohdimme sen joka sodan kauhut näki
sen joka joulun yksin vietti kännissä kuin käki

Me istuimme ja katsoimme kun aurinko taas nousi
me näimme kuinka heinäsorsa veden yli sousi
me näimme miten aamunkoitto kevään maahan johti
me näimme kuinka ruusunnuppu punaisena hohti

Me unohdimme kuinka joku joka hetki kuoli
me unohdimme myös sen joka haavojansa nuoli
Me emme muista sitä jolla sydämessä muuri
Me emme huoli siitä jonka sielussa käy tuuli

Antamatta aina jäi se yksi lahjapakkaus
avaamatta jäi se sydän jossa asui rakkaus
tuoksuu kinkku, raikuu nauru, kimaltelee kulta
vaan sydän sisällä on tyhjän ankea ja turta.

...Well, that's stating the obvious...



18.12.2008 (IP)

Päätin pyrkiä ystäväni Nenen hovinarriksi, mutta olen ylipätevä; hakemustani ei otettu vakavasti.

Jonkun pitäisi oikeasti suksia takaisin töihin sen sijaan että lököttää tuolissa löysänä kuin kulahtanut salaatinlehti ja käyttää aikaa nettihölmöilyyn. Oletan etten ole ainoa tähän syntiin syyllistyvä.



16.12.2008 (Ilta)

Kysymys; onko moraalisesti oikein myrkyttää strykniinillä henkilö joka aioo joulujuhlissa lausua ruotsinkielisiä runoja? Entä voiko kyseisen henkilön lain mukaan hutkia hummerilla hengiltä? Toivoen myöntävää vastausta edes jompaankumpaan kysymykseen...

Ja tänään ajattelin esitellä teille transvestiittiarabin valtavalla mustalla parralla (avatkaa tämä kuva ja etääntykää monitoristanne useita metrejä niin näette mitä tarkoitan).



11.12.2008 (Ilta)

Like the stars in misty sky so will our love be lost
we carry on our daily lives but with a higher cost.
The flame of love we held within is now but dust and ash
onward in our long cold path without a thought we dash
letting go so carelessly of what we both held dear
thinking that without the flame our life will be more clear.
We built a jail within our hearts and threw it all away
but without love the warmth within can never really stay.

The love we held we should have used to set our poor souls free
without that warmth all joy in life will permanently flee.
We smile on streets but in our eyes is cold and glassy stare
we say we love but deep inside we really do not care.
Our minds grow cold, our hearts go numb, in our soul a scar
for we know we lost it all- lost all we really are.



11.12.2008 (IP) Late opettaa #2

< luento > Kuten varmaankin kaikki ala-asteen ajoilta muistamme ovat tekstityypit seuraavat; narratiivinen, deskriptiivinen, argumentoiva, ekspositorinen sekä instruktiivinen tekstityyppi. Tässä havainnoimme;

Narratiivinen;
Valmistin tänään päivällisekseni kinkkuun käärittyjä parsakaaleja jotka oli marinoitu kermakastikkeessa ja gratinoitu juustolla.

Deskriptiivinen;
Keittiöni täytti paha löyhkä. Kiehuva parsakaali haisee samalta kuin joku olisi asettanut keittokattilaan parin käytettyjä rapaisia villasukkia ja keittänyt niitä tunnin ajan härskiintyneessä sillinrasvassa. Lemu olisi riittänyt tyrmäämään jopa edesmenneen ja kankean rottavainaan. Gratinointivaiheessa sitä vain pahensi vuoan reunoille kärähtänyt juusto, jonka pahaentinen ritinä uunissa nostatti kauhun hikipisaroita iholleni.

Argumentoiva;
Ruoka oli hemmetin pahaa, eikä sen huoneilmaan jättämää hajua kestäisi kuollut kärppäkään. Maailmassa on liian paljon pahoja ruoka-aineksia, kuten nyt vaikkapa parsakaalia. Kaikki parsakaalinviljelijät tulisi hutkia hengiltä elävällä näädällä.

Ekspositorinen;
Tein ruoaksi kinkkuun käärittyjä ja juustolla marinoituja parsakaaleja, mutta miksi? Luultavasti koska en keksinyt muutakaan. Onkohan päässäni jotain vikaa kun sekoitan hyviin aineksiin (juusto, kinkku ja kermakastike) jotain parsakaalin tyyppistä vihreää kuonaa? Mitä seuraavaksi, alanko kuolaamaan ja ulvomaan kuulle?

Instruktiivinen;
Mitäpä jos olisit minua viisaampi ja valmistaisit seuraavaksi ateriaksesi pekoniin käärittyjä ja pippuriseoksella sekä hunajalla maustettuja broilerin rintafileitä? Lisäkkeeksi voisit valmistaa riisiä ja jälkiruoaksi herkullista suklaakakkua.
< /luento >



9.12.2008 (Ilta) Late opettaa:

Nainen, oletko masentunut? Harmittaako? Ketuttaako? Osta push-up-liivit! Rinnankorkeus on suoraan verrannollinen mielenkorkeuteen. Ja taas hymyilyttää.



8.12.2008 (Ilta II) KMLahti ja hänen ihmeelliset soivat rintansa

Naisten asusteissa ei useinkaan ole taskuja. Minulla on aina oltava mukana kännykkä, korvassa nappikuuloke ja MP3-soitin päällä. Kuten jo aiemmin taisin sanoa on rintojen väli mukava paikka pitää kännykkää mikäli taskuja ei asustuksessasi satu olemaan. Ongelma on seuraava; mikäli yrität poistaa kännykkää varomattomasti (sanotaan nyt vaikka pienentääksesi äänenvoimakkuutta) tai vaikkapa satut liikahtamaan hieman väärin, nappikuulokkeen liitäntä irtoaa herkästi. Tämän jälkeen saat lähes loputtomiin kuulla huomautuksia musikaalisesta rintavarustuksestasi, etenkin kun jo muutenkin huomiotaherättävä rintavarustuksesi parkaisee pahasti ennakkovaroituksetta ja pauhaa sitten Tactical Sektiä kovalla volyymilla kanssakansalaisten riemuksi (tai mahdollisesti kauhuksi). Katte tarvitsee jonkun muun viritelmän, sillä uskokaa mitä haluatte, mutta Katja "rääkyvät rinnat" Lautanen ei olisi ykkösvalintani lisänimeksi.



8.12.2008 (Ilta)

Palatakseni asialistalle; tässä teille Facebookiin kirjoittamani "Cthulhun nuha", pieni verbaalipila. Kirjoitusmotivaationa lähinnä muutaman Cthulhu-puristin ärsyttäminen. Tämä ei varmaankaan sano mitään niille jotka eivät tiedä vähintään perusasioita Lovecraftin Cthulhu-mythoksesta.

Kaupungissaan meren alla Cthulhu heräsi
puputossut sängyn alta jalkaan keräsi
Niskaan veti aamutakin vaaleenpunaisen
tuhat vuotta sitten hälle Hastur antoi sen.

Kas kylmiä on kadut uponneen R'lyehin
ei kuulu katvealueeseen Suomen Fortumin.
Merivedestäkin Cthulhu kovan nuhan saa
se kyllä mahtaa suurta muinaistamme harmittaa.

Ei mahdu villahousut lonkeroihin muinaisen
ei sovi villatakki vaikka Cthugha kutoi sen.
Krapulakin päässä hakkaa vuosimiljardin
vaikutusta Yigin pahan paukkuBackardin.

Vaan noustava on uuteen aamuun vuoteen lämmöstä
tehtävänä nostaa kaupunki tää merestä.
Pitää koko ihmiskunta vielä teurastaa
planeetta kai kokonaan myös vereen hukuttaa

Kas kultisti on joukon kavereita kerännyt
lattiaan hän kuvioita on myös piirtänyt
kahvikestiin Cthulhumme on tänään kutsuttu
ja onhan tässä kai jo kyllin pitkään nukuttu.

Tuhon ihmiskunnan päälle Cthulhu tänään tuo
suosikeilleen ehkä pikaisemman kuolon suo
Kas Cthulhu on taas nuhainen, Cthulhua harmittaa
kultistien messu alkaa pikkuhiljaa vitu ...hatuttaa.



4.12.2008 (Ilta) Suomalaisuudesta

Ensinnäkin pieni "Heikkojen Antimien Itkuvirsi" niille suomalaisille jotka aina vähättelevät pöytänsä antimia;

Parhaan teille pöytään toin
vaan minkä minä sille voin
että pihvit polttelin
perunatkin raiskasin.
Vihannekset katkerat
suussanne kai polttavat
ja jälkiruoka imelä
älkää tulko enää ikinä...

Ja suomalaisuudesta noin yleisesti ottaen;

Minä olen suomalainen
henkisesti heikonlainen
fyysisesti jaksavainen
rakkaudessa varovainen.

Mä kuljen selkä kumarassa
hiljaa ja niin hartaasti.
Tuolissa niin mukavassa
istun aika kankeesti.

Hymyä ei huulillani
ole nähty vuosiin kai
myssyn pidän korvillani
se katseet poissa pitää sai.

Kas minä olen suomalainen
pelokas ja arka niin.
vaan kun olen humalainen
paikat pistän remonttiin.

Hah! :P



4.12.2008 (IP) Muistokirjoitus

Rakas vanha ystäväni menehtyi tänään pitkällisen hivuttavan sairauden uuvuttamana. Jään kaipaamaan rakasta luotettavaa ystävääni syvästi; hän oli aina apunani vaikeissa tilanteissa ja ongelmissa joita kohtasin arkipäivässäni. Lopulta hän ei enää jaksanut taistella vastaan ja antoi periksi.

Lepää rauhassa, Terve Järki.

Sinua kaivaten,
aivot (tällä hetkellä tyhjät)



29.11.2008 (Yöllä)

Liikkeellä on sarjamurhaaja. Hän on murhannut haaveeni ja tappaa nyt uniani yhden kerrallaan. Piileskellen jossain pimeän huoneen varjossa, siirtyen äänettömästi verhojen takaa vuoteen alle ja sieltä komeron oven varjoon, viiltäen ohimennen hengiltä jälleen yhden unen.

Antakaa minulle todellinen vastustaja, joku jota vastaan voin tapella kynsin ja hampain. Miten voisin taistella varjoa vastaan? Perhe on jo ilmaissut ettei minulla saa olla masennusta, ettei minulla ole oikeutta tuntea oloani pahaksi ja että velvollisuuteni on teeskennellä iloista. Hengettömät fantasiat mätänevät olohuoneessani ja murhatut unet täyttävät vuoteeni.

Kun uneni ovat kuolleet, on varjomurhaajalla vain yksi kohde; jo muutenkin heikko mielenterveyteni. Se on jo saanut useita haavoja- se tietää että sen on pian kuoltava.

Opiskelen edesmenemisen vaativaa taitoa. Meneillään on oppitunti 1; omien hautajaisvieraidesi sättiminen arkusta käsin.



25.11.2008 (Yöllä)

Sanoivat että olen liian masentunut. Tai siis ihmiset eivät halua kuulla siitä että joku on masentunut- no phyh, tässä. Nielkää miten haluatte. Älkääkä jaksako nalkuttaa kömpelöistä riimeistä, minulla ei ollut kuin pari minuuttia.

So if you died and went away
they'd ask your mom if she's OK.
You'll be in box before you're cold
before you know you're pushing mold.
All your stuff that you so loved
to the junk yard will be shoved.
Your money they will gladly take
buy with it one damn big cake.
So do you really, truly think
that they'd mind if you rot and stink?
They put your casket underground
at wake they pass some drinks around.
Your spouse will be in dating scene
while you're all stiff and getting green.
Weight of ground will coffin crush
into nothing but just mush
rats will gnaw your cold white tush
So really: don't die! there is no rush!



23.11.2008 (Ilta)

Pahoin pelkään että arvon ystäväni pyrkii maailman ensimmäiseksi parsakaalilla hengiltä hutkituksi herraksi. Sanoisin että hänen mahdollisuutensa titteliin ovat varsin hyvät.



21.11.2008 (Ilta) Ja jatkaaksemme aloittamallamme taipaleella...

In the warm and beating heart
was a dream, now torn apart.
It rested there for many years
behind the cobwebs and the tears
until there came the saddest day
when it died to fade away,
Dreams, you see, are fragile things:
kill them all and no-one wins.


And you and I? We fade away
we never really meant to stay.
Even though we are soon gone
the world around us will go on
at night-time under stars' cold gaze
at the morning in the haze.
And though to us dusk never came
world without will be the same.



21.11.2008 (Yöllä)

What are words?
They are tools, they are a game
they are pleasure, they are pain.
They are pictures that you speak
they are meaning that you seek.
Memories for you to find
vaguest fears creeping behind.
Jewel on a cold stone stair
butterflies in midair
lover's kiss, given with care
car crash victim's last, cold stare.
Seek from deep within your mind
words and more words you will find
words that love, words that hate
words that give, words that take.

Joskus on helpompaa kirjoittaa englanniksi. Kirjoitusnopeuteni kasvaa ja typojen määrä vähenee radikaalisti kun vaihdan kieltä, sillä tietyt kirjainjärjestykset tuntuvat luontevammilta. Tämän lisäksi huomaan sen, että kun minuun sattuu vaihdan nopeasti englantiin. Jokin automaattireaktio- pako jollain tasolla tilanteesta ja mielentilasta josta en voi paeta muulla tavalla.

Huomaan käyttäneeni paljon englantia viimeisen vuoden aikana.



20.11.2008 (Ilta)

Lunta. Jäätä. Kylmää. Tuulta. Kuka tahansa järkevä ihminen olisi jäänyt kotiin. Olin pukeutunut mustaan pitsiin ja satiiniin. Minulla oli kuuma kuppi kaakaota, takkatuli, kirjoja ja tietokone. Oli rasia Guylianin suklaasimpukoita. Millainen lyömätön idiootti vetää jalkaansa kahdeksan sentin liukaspohjaiset piikkikorot ja lähtee hoippumaan kaduille kuin hurjistunut nostokurki? No arvatkaapa huviksenne.

Lordi Chesterfield on kuulemma sanonut "on katsottava ihmisen sisään sen lisäksi että katsoo häneen". Äkkiä- antakaa nopeasti iso veitsi!



17.11.2008 (IP)

Mikään ei piristä yhtä hyvin kuin hyödyllisiin töihin käytetty päivä. Paitsi päivä joka on käytetty laiskotteluun, löysäilyyn ja täydelliseen tyhjäntoimittamiseen.



15.11.2008 (Ilta)

Kummallista miten meidän kaikkien oletetaan työuralla ansaitsevan eläkkeemme, mutta yritäpä toki tehdä työtä leskeneläkkeesi saamiseksi; heti heittävät häkkiin niin että kalterit kolajavat ja murhasta syyttelevät.



14.11.2008 (Ilta)

On olemassa selkä raja siinä kuinka monta Catulluksen lemmenkipeää sepustusta täysijärkinen ihminen jaksaa lukea ennen kuin päättää hirttää Catullus-paran ja hänen "ihmeellisen ihanan Lesbiansa" hamppuköydellä atriumiin. Ja samalla voisi myös tehdä Ovidiuksen sisälmyksistä sandaalinnauhat, hukuttaa Vergiliuksen akveduktiin ja sytyttää Horatiuksen toogan tuleen.



12.11.2008 (Ilta)

Tuntuu siltä etten ole viime päivinä ehtinyt tehdä juuri muuta kuin laulaa toimimattoman Elisa laajakaista-yhteyden itkuvirttä, sävellajina mollivoittoinen karjunta. Musiikkia, maestro! Yhteydet menivät poikki sunnuntaina ja palasivat tiistaina kolmen tunnin ajaksi. Tänään ne palasivat taas viideltä- saa nähdä kuinka kauan tätä onnea taas kestää. Taitaa olla palveluntarjoajan vaihto edessä.



11.11.2008 (AP)

Aina kun näen "Manaajasta" kohdan jossa riivatun tytön pää pyörii ympäri, tekee mieleni etsiä käsiini iloista karusellimusiikkia ja soittaa sitä kohtauksen taustalla.

Tarjosivat "vaaralliseksi ja vakavaksi masennukseksi" luokittelemaansa mielipahaan masennuslääkkeitä. Vaaleanpunainen pilvi purkissa, sateenkaarenvärinen tyytyväisyyden illuusio pienien pillereiden muodossa. Onnellisuutta made in Taiwan.

Ei ikinä. Minä en sukella päätäni piiloon pilleripurkkiin. Miksi? Koska olen teitä kaikkia vahvempi. En ole vielä koskaan hävinnyt taistelua, ja ensimmäisen pillerin ottaminen merkitsisi luovuttamista. Minä seison omilla jaloillani tukeutumatta pilleripurkkeihin tai muihin ihmisiin ja otan vastaan sen mitä tulee. Minä en vajoa muille asetetulle tasolle. Sama se päätänkö elää vai lopettaa kaiken- olen joka tapauksessa voittanut.



8.11.2008 (Ilta) Pettymyksiä suorana lähetyksenä

Sanovat että optimisti odottaa aina parasta ja pettyy usein mutta jaksaa elää optimisminsa voimalla, kun taas pessimistiä pitää hengissä se että hän odottaa pahinta eikä siksi pety niin usein. Valitettavasti systeemi ei toimi; minä esimerkiksi lähestyn aina televisiota odottaen pahinta ja petyn silti aina katkerasti kun avaan sen ja ruudussa näkyy jotain Big Brotherin, Idolsin tai Maajussimorsiamien kaltaista. En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä miten monella tavalla ihmiskunta voi pettymyksiä tuottaa.

Lisäksi petyn joka aamu nähdessäni pärstävärkkini peilistä; kyllä, edelleen silmäpusseilla varustettu vanha kameli. Onneksi vuodekumppanini ovat aina heränneet ennen minua, sillä muuten olisin joutunut havaitsemaan, että lakana-autiomaassa on kamelin lisäksipahanhajuinen kaktus. Liian suora lähetys. Sensuuria, kiitos!



3.11.2008 (Ilta)

Katselin yötaivaan tähtiä. Putoavat lehdet ovat kuin perhosia jotka kuolevat kesken siiveniskun, pudoten maahan peittäen maan siivillään. Tuulenpuuskat kahistelevat niitä, ja tuntuu siltä kuin kuolleet perhoset kuiskailisivat toisilleen menetetystä elämästään. Taivas ylläni on kuin valtameri jossa tähdet kelluivat, niin syvä että siihen voisi sukeltaa, kellua tähtien keskellä. Ne eivät näytä aidoilta täältä alhaalta katsoen. Ehkä tähdet todella ovat pieniä lamppuja, ne roikkuvat pilvistä johtojensa varassa, vetäen sähköä universumista.

Tunnen jälleen mielenterveyteni lipuvan pois. On kuin seisoisi satamassa ja katselisi laivan lähtöä; tiedät ettet voi mennä mukaan, että on jäätävä.

Toivoin että nyt syksyn ja talven tullen tähdet laulaisivat minulle. Eivät ne tee niin. Tähdet kirkuvat, enkä kestä niiden ääntä. Niiden kirkaisut ravistelevat pilviä taivaalla.



31.10.2008 (Ilta) ...

Avioerotus= yhteisen omaisuuden se osa joka jää lakimiehille.

KMLahti- powered by Buracaps. Keeps you going and going and going...



28.10.2008 (Ilta) Avioeroamisen taito

Äitini (joka on pitkähköllä sairaslomalla toipumassa aivoverenvuodostaan ja voi jo paremmin, kiitos kysymästä) on ottamassa avioeroa nykyisestä miehestään. Tämän johdosta isäni piti minulle puhelimessa pitkän luennon aiheesta "miten avioeroan kannattavasti". Itselläni ei ole juuri nyt aikeita erota- avioliittoni on hyvä bisnes ja rahallisesti erittäin kannattava- mutta nyt tiedän miten minun tulisi erota jotta saisin mahdollisimman paljon rahaa puolisoni osuudesta, miten pelastaa perheyritykseni eron melskeistä ja miten jakaa kiinteistö. Se että minulla ei ole myöskään omaa firmaa ei vaikuttane, kuten ei sekään että vanhempieni avioerossa isäni lensi kuin leppäkeihäs talosta niskaperseotteella. Avioeroaminen on nähtävästi taito jonka arvon isäni hallitsee mestarin elkein, kokonaisen yhden avioeronsa kokemuksella.

Ja minusta avioeroaminen on ihan hieno termi. Missä on kielitoimiston puhelinnumero? Minusta kyseinen ilmaisu tulisi heti integroida kielemme kaunistukseksi.

Viimeöisessä painajaisunessani taivaalta putosi pilvi. Yritin juosta pakoon, pois sen alta, mutta se oli liian suuri ja liian paksu. Hukuin siihen pilveen. Tunsin itseni kuolevan kesken askeleen, aina liian kaukana pilven reunasta ja turvasta. Se teki kipeää; ei aaltojen pehmeää liikettä tyynnyttämässä ruumistani, ei niiden kuisketta rauhoittamassa kauhusta kirkuvia ajatuksiani. Vain tieto siitä että olen hukkumassa kuivalla maalla. Heräsin käsieni raadellessa ilmaa edessäni, kuin yrittäen epätoivoisesti repiä tukahduttavia sumulonkeroita kasvoiltani.



27.10.2008 (IP)

Ihmisen fysiikan pitäisi olla aika yksinkertainen asia. Sitä on vain yksinkertaisesti liikaa ahdettuna suhteellisen pieneen tilaan.

Ihmisellä on syvälle rakennettu tarve päteä jossain, olla paras jossain, vaikka vain yhdessä asiassa. Tämän vuoksi maailmaan ilmaantuu jatkuvasti uusia kilpailuja; paras keihäänheittäjä, paras pituushyppääjä, paras Tetriksen pelaaja ja paras kusiaispesässä istuja.

Kaikki kuitenkin vanhenevat, ja silloin katoaa tämäkin maine. Nuoremmat ottavat paikkamme, lyövät laudalta entiset ennätyksemme ja pian oletkin Korppoon paras ojanperkaaja vuodelta 1968. Tarvitaan uusia kilpailuja vanhuksille, sellaisia joissa he voivat päteä omalla tavallaan, kilpailla viimeiseen hengenvetoon. Laji jossa vanhimmat pärjäävät parhaiten. Unohtamiskilpailu.

"Ja tänään johdossa Seppo-Untamo, joka on viidentoista minuutin ennätysajassa unohtanut vaimonsa nimen, käydä suihkussa, pukea kalsarit housujen alle, ottaa lääkkeensä ja henkeäsalpaavassa loppukirissään jättänyt kotinsa avaimet jääkaappiin, maidon mikroaaltouuniin ja aamiaisleipänsä lavuaariin".



25.10.2008 (Ilta) uskon voimalla

Aion ensi jouluna kidnapata joulupukin ja vaatia siitä punaisesta paskiaisesta lunnaita. Pääsiäisenä tarjoilen pääsiäispupua suklaakastikkeella, ja heti maanantaina lähden kyyläämään koulujen nurkille tarkoituksenani metsästää Suomen aapiskukot sukupuuttoon.



22.10.2008 (Ilta) Katte does the Kalevala

Katte-täti äkäilevi
koneellansa kiukuttelevi
kiukuissansa huudahtelevi
raivoissansa karjahtelevi
ettei tulis kansalainen
leipäläpeään avajaisi.
Syntyis melu kovanlainen
ja uhrin kallo kalajaisi.



21.10.2008 (IP) blogilomake nimimerkiltä "E"

"En usko, että näytät majavalta hymyillessäsi. (Vaikka en ole sitä nähnyt, edes kuvissa, et ole tainnut hymyillä?) Hymyileminen kyllä kaunistaa kaikkia, uskoisin. (Huomaa tämä palaute koskee uskomista aika vahvasti.)"

Huomasin, kiitos. Turvaudun jälleen todisteisiin; Majavavirnistys a'la Katte.


"Niin ja en muista olenko kysynyt aikaisemmin, että kirjoitatko joihinkin / johonkin julkaisuun?"

En kirjoita, lähinnä koska harva ihmisolento on kyllin masokistinen halutakseen lukea raivonpurkauksiani. Luottamukseni ihmiskunnan täysjärkisyyteen ei ole suuri, mutta ainakaan toistaiseksi en ole havainnut niin suurella prosentuaalisella osuudella kansalaisistamme taipumusta itsetuhoisuuteen. Maamme on täynnä ex-missejä, ministereitä, eroottisia tanssijoita ja tissiblondeja joiden blogeja julkaista ja joiden lukeminen lienee jo kyllin haastavaa kansalaistemme aivokapasiteetille.



21.10.2008 (Yöllä)

Yritän välttää hymyilemistä viimeiseen asti. Lähinnä koska etuhampaani ovat valtavat, joten näytän helposti häiriintyneeltä majavalta...



18.10.2008 (Yöllä)

Okei, pahin on nyt ohi. Annella oli todellakin kaksi vuotokohtaa aivoissa. Hänet leikattiin aamulla ja hän on nyt toipumassa. Hänellä on kipuja ja hän on varsin huonovointinen, mutta elossa ja täysjärkinen (tai ainakin niin täysissä järjissään kuin yksikään sukulaiseni ylipäätään voi olla). Sairaus on vakava mutta Annen tila on vakaa ja ilmeisesti odotukset positiiviset. Toipumisaika tulee olemaan pitkä, mutta Anne jaksaa jo laskea leikkiä, ja se on erinomainen merkki.

Mette on palannut Suomeen. Järjestin hänelle hotellimajoituksen Tampereelta ja hoidin koko päivän kommunikaatiota eri henkilöiden välillä. Vietin iltapäivän TAYS'issa ja organisoin asioita, Illalla tapasimme Lauran ja Johannan, ja kävimme shoppailemassa ja syömässä Coussiccassa Nyyrikinkadulla. Tämän jälkeen haimme Meten lentokentältä kello 21, ajoimme hänet ensin sairaalalle ja sitten hotellille, jonka jälkeen palasimme kotiin.

Huomena ilmeisesti uudelleen. Paitsi tapaamaan äitiä, myös Coussiccaan syömään Meten ja mahdollisesti Tiian kanssa, ja sitten kahville Miikan kanssa. Toni ja Jari tulevat myös ilmeisesti tapaamaan Annea. Jos joku muu haluaa tavata, soittakaa; numeroni on edelleen 040-540 5291. Sähköpostia ei välttämättä kannata yrittää, lähdemme melko varmasti liikkeelle suhteellisen aikaisin.

Ja minun oma oloni? Väsynyt. Tuntuu siltä kuin ylitseni olisi ajettu viidettoista kottikärryt (tunnetila joka insporoi irrationaalisia vihanpuuskia maailman kottikärryteollisuutta kohtaan) ja pääni päällä tanssittu tunnin ajan polkkaa (sama tunnetila tanssikouluja kohtaan). Kaipaan kipeästi pitkiä yöunia. En ole silti romahtamassa; minä olen työkalu joka on suorittanut fukntionsa. Perhe on tyytyväinen suoritukseeni ja olen rauhallinen ja tyytyväinen tehtyäni työni oikein.



17.10.2008 (Yöllä)

Eilen iltapäivällä äitini sai aivoverenvuodon. Hän oli luhistunut maahan puutarhassaan. Hänet on viety Tampereelle teho-osastolle. Perjantaina- siis alkavana päivänä- edessä on ilmeisesti leikkaus. Tilanne on vakava, suku panikoi ja syyttää minua tunnekylmyydestä, kun taas minä yritän rauhoitella panikoivia, toimia linkkinä riitelevien faktioiden välillä ja estää sotaa (tästäkin) aiheesta. Jonkun on pakko pitää ihmiset ajan tasalla ja koordinoida toimintaa.

Minulla ei ole nyt varaa luhistua ja itkeä vaikka mieli tekisikin. Jonkun on pakko pitää tilanne hallinnassaan ja pitää nuo hysteeriset ja raivoavat mielipuolet 1) aisoissa 2) poissa toistensa niskavilloista ja 3) poissa laääkäreiden niskasta jotta he saavat tehdä työnsä.

Oletettavasti yritän matkustaa huomena Tampereelle sairaalaan tapaamaan äitiä. Kyllä se tästä- kuten jo aiemmin sanoin Miikalle, olenhan minä kuitenkin suomalainen ja se tietää niin pirusti sisua että sillä mennään paitsi läpi harmaan kiven, myös haukataan siitä ohimennen pala lounaaksi.



16.10.2008 (IP) ...ja uskontoa.

Minua voitaisiin käyttää erinomaisena argumenttina sekä evoluutioteoriaa että uskonnollisia luomisteorioita vastaan; geenini ovat niin surkeita että niiden olisi kaiken järjen mukaan pitänyt eliminoitua jo vuosisatoja sitten (tai vaihtoehtoisesti evakuoitua kehostani ja tehdä itsemurha), kun taas jokainen jumala/jumalatar/ulottuvuuksienvälinen olento jolla epäillään olleen lusikkansa sopassa minun luomisprosessissani tulisi tutkia virhekäytöksen ja mielipuolisuuden varalta, asettaa syytteeseen, tuomita anteeksiantamattomasta typeryydestä ja hirttää.

No okei, uskon suuren pamauksen teoriaan, mutta sitäkin suurempi pamaus aiheutuu siitä kun lyön jotakuta päähän käteeni sattuvalla kirjalla, oli kyseessä sitten tieteellinen tai uskonnollinen opus. Kummassakin on hyvät puolensa; uskonnollisesta opuksesta lähtee mukava ontto ja tyhjä kumahdus ja sillä saa paukutella kanssa-asujaintaan päähän tuhat kertaa ja muut vain puolustavat toimintaa vedoten uskonvapauslakiin, kun taas tieteellisellä teoksella on niin paljon painoarvoa että kuulijan saa tajuttomaksi jo yhdellä kunnon kumautuksella.



13.10.2008 (Ilta) Symboliikkaa...

And so he smiled and reached his hand to flip the switch. All the stars lit up, and they shone so bright and so close. The stars were glass lamps, held in the air by their cords, and though they now shone brightly I had never seen them before.

Such radiant lights, so bright.

And then he flipped the switch again and I could no longer see. I lost my sight, and in the following darkness I didn't see the stars, I didn't see him, the switch nor myself.

And now it's dark and I can't see my steps.



13.10.2008 (IP) Parisuhteen ongelma N:o 1

Ongelma N:o 1: liikaa puhetta, liian vähän seksiä. Housut pois ja vaakatasoon, kiitos.

Mitä muutakaan me olemme paitsi taidokkaita kulisseja joita rakennamme hämätäksemme toisiamme? Surullista on se, että ihmiset loukkaantuvat jos et näe heidän rakentamansa harhakuvan läpi.

En tiedä mikä pelottaa minua eniten: tieto siitä etten luultavasti koskaan tule näkemään muiden julkisivujen läpi, mahdollisuus siitä että joku voisi nähdä minun harhojeni läpi, vai pelko siitä että kulissini kestäisivät elämäni loppuun ja ettei kukaan näkisi minua todella.

"Sillä hän valehteli jokaisella ajatuksellaan, hänen jokainen henkäisynsä oli väärennös ja hänen hymynsä oli valheista suurin."



12.10.2008 (IP)

Jokainen naimisiin päätyvä nainen käsittää ennemmin tai myöhemmin että vaikka mies on kaikin tavoin kätevä kapine, jotkin hänen käyttöliittymäominaisuuksistaan ovat auttamattoman alkeellisia. Esimerkiksi Settings-valikosta kohdassa File Output on vain kolme säätömahdollisuutta; Stupid, Damn Idiot ja Bloody Retard.



10.10.2008 (IP)

Ihmiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä: jokaisella on mielipide jokaisesta asiasta. Etenkin niiden joilla ei ole mitään käsitystä tai asiantuntemusta käsiteltävästä asiasta on ehdoton pakko päästä ilmaisemaan omansa.

Minä en halua mennä ulos. Ulkona on liikaa kaikkea, kuten vaikkapa ilmastoa. Ilmastoa on aivan liikaa kaikkialla muualla paitsi sisätiloissa.



9.10.2008 (Ilta)

There are no monsters under your bed, beloved. They're all inside of you.



9.10.2008 (IP)

Olen yrittänyt saada perhettäni juomaan teetä kahvin sijasta. En mistään muusta syystä kuin siitä, että kahvinjuojan hengitys haisee yleensä siltä kuin joku olisi virtsannut vanhaan tiskirättiin ja käristänyt sitä varttitunnin mikrossa. Onnistumisprosenttini on tähän mennessä ollut kuitenkin varsin heikko.



8.10.2008 (Ilta)

Sain ennen uskoteltua itselleni että minun on elettävä muiden vuoksi, elettävä koska minä rakastan perhettäni ja ystäviäni. Nyt en saa itseäni uskomaan edes siihen. Haluaisin kipeästi tuntea edes... jotain. En minä voi oppia rakastamaan.

Te ihmiset haluatte kipeästi uskoa onnellisiin loppuihin. Juolahtaako koskaan mieleenne se, että minun onnelliseen loppuuni ei ehkä kuulukkaan "happily ever after"? Pitäkää yltiöromanttiset onnelliset loppunne- ne eivät kiinnosta minua. Viekää pois romanttiset haihatuksenne älkääkä kuvitelko voivanne sovelttaa satujanne minuun.



7.10.2008 (Ilta)

Suomalaiset jaksavat vaahdota lähes loputtomasti villistä ja kuvankauniista luonnostaan. Kuitenkin se tuntuu aina osoittautuvan liejuiseen lettoon rajoittuvaksi vihoviimeiseksi korveksi jonka villieläimistöä edustavat miljoona itikkaa, pari häiriintynyttä hirveä sekä naapuruston mullantonkijan läpikotaisin kyllästynyt lehmä.



5.10.2008 (Yöllä)

Katjan raivokohtaukset, oppitunti 65: lajityyppejä.

Perusraivo: lyhytkestoinen solvaussade, voimakkaita tuulia oraalikanavasta. Ajoittaista räjähtelyä.
Nimbocumulus-raivo: Korkealta ja kovaa
Sopersolu-raivotila: ei kuole kylmässä eikä kuumassa, ruokkii itseään. Hengenvaarallinen.

Joo, ei muuta. Jatkakaa.



3.10.2008 (Ilta)

Olen kyllästynyt itkemään joka päivä ja teeskentelemään ettei mikään ole vialla. Olen kyllästynyt loputtomaan henkiseen ja fyysiseen kipuun. Olen kyllästynyt heräämään joka aamu ja miettimään onko tämä se päivä jonka läpi en enää jaksa raahata itseäni. Olen kyllästynyt menemään illalla nukkumaan ja toivomaan ettei aamu koskaan tulisi.

Toivoisin että olisi olemassa jokin jumala jolta voisin rukoilla ettei olisi enää huomista, että olisi aina rauhallista ja hiljaista. Mutta taivaat ovat autioita, helvetit hylättyjä ja maailma täynnä onttoja kaikuja.



3.10.2008 (Yöllä) Kyllä, Katte on nainen

Todisteitakin on.


No joo joo, kävin taas ostoksilla. Tänään ostamani vaatekappaleet olivat kokoa 36, ja refernssinä mainitsen että viime vuonna vaatekokoni oli 50 ja alkuvuodesta 44.

Olen tehnyt perheeni ylpeäksi usealla alalla. Minua on taas kehuttu kauniiksi ja seksikkääksi. Makuani on ylistetty maasta taivaisiin, parfyymiani on palvottu ja älykkyyttäni ja verbaalisia taitojani on kuvailtu monin ylistävin sanoin. Minä tarvitsen tätä; minä tarvitsen rakkautta. Rakastakaa minua.



2.10.2008 (IP)

Taas eräs asia jota en voi sietää: ihmiset jotka puhuvat terveyteensä liittyvistä intiimialuevaivoista julkisesti. Naisten tietyt... periodit... ovat aihe jota ei minun mielestäni kannattaisi käsitellä julkisilla alueilla ja paikoilla, samoin vastaaviin alueisiin liittyvät muut ongelmat. Tietenkin ne ovat luonnollisia asioita, mutta niin ovat kehon eritteetkin eikä niitä silti ole tapana esitellä julkisesti. Jos on pakko viitata, eikö asiaa voisi tehdä kohteliaasti ja hienovaraisesti eikä täräyttää asialla naamalle? Ei kiinnosta, kuulitteko? Hyh. On olemassa sellainenkin asia kuin "tact". En juuri nyt löydä sanavarastostani vastetta tällä kielellä, katsokaa sanakirjasta ja harkitkaa asiaa.



30.9.2008 (IP)

If the crimson, scarlet sky
could whisper down and tell you why
would that secret make you cry?

If the leaves and branches could
tell you why, I'm sure they would.
From the ocean you can seek
hope in vain that depths will speak.
You can ask it from the river
its waters only make you shiver.
No fish, no bird can answers find
All insects mute, whole world is blind.

Seeking answers you will gain
naught but more and more of pain.

Totta hemmetissä se on kömpelöä ja alkeellista. Jos keskittyisin siihen ja yrittäisi hioa sitä, silotella sen vikoja, karheuksia ja ongelmia, se ei olisi enää hauskaa tai kiinnostavaa.



29.9.2008 (IP)

Ihmiset kysyvät jatkuvasti tulevaisuudensuunnitelmistani. Minä olen joka tapauksessa päättänyt ryhtyä konkistadoriksi. Olen jo edennyt valtaamaan vuoteen ja tuolin sekä melko suuren alan virtuaaliavaruutta. Ajattelin seuraavaksi valloittaa Riihimäen ja edetä sitten Helsinkiin kylväen tuhoa, ryöstäen kaiken mikä kiiltää sekä orjuuttaen kaksi kolmasosaa kansasta. Helsingin herruuden saavutettuani lähetän retkikunnan valloittamaan Lahden, Tampereen ja Oulun sekä polttamaan Turun maan tasalle. Suomen kaaduttua aion vallata Ruotsin ja Norjan, mutta näiden kiireideni vuoksi Manner-Eurooppaan orjuuttaminen jäänee ensi vuoden puolelle. Venäjää en taida haluta, mutta propagandaministerini voinee pelotella moisen pikkuvaltion hiljaiseksi parissa päivässä.

Että näin minun tulevaisuuteni.



27.9.2008 (Ilta)

Aina kun kuulen papin saarnaavan pitkään ja hartaasti, pieni ja ilkeä sisäinen ateistini haluaa reagoida antamalla aplodit ja huutamalla encorea.



26.9.2008 (IP)

Sanat eivät jätä minua rauhaan. Toivon hetkeä ilman niitä, hiljaista autuasta hetkeä vailla sanoja. Näen itseni kuolevan tietokoneen monitorilla. Sanat syövät sitä mikä minä olen; näen itseni katoavan bittiavaruuteen sanojeni kanssa.

Mielenterveys on hento silkkilanka jonka toisessa päässä roikkuvat kaikki nämä sanat. Joskus tunnen niiden painon vetävän lankaa käsistäni niin nopeasti että se polttaa nyrkeissäni ja toivon vain että voisin päästää irti. Mitään kuitua ei voi venyttää loputtomiin; kumpikohan antaa periksi ensin? Irrotanko vain otteeni langasta vai katkeavatko sen kuidut ennen kuin ehdin antamaan periksi?

Ja tapahtuuko se ennen kuin olen ehtinyt kirjoittamaan tai sanomaan kaikki sanat?



23.9.2008 (IP)

Ihmisissä on se valitettava puoli että he eivät suostu tekemään kuten käsketään. Jos annat määräyksen, ihminen junnaa heti vastaan. Kyseessä on luultavasti jokin primitiivinen puolustusmekanismi; he tietävät että marssittaisin heti koko sakin jonossa alas jyrkänteeltä ja vilkuttaisin perään.

Tiedän että se on hyvä asia hengissä selviämisen kannalta, mutta jospa kuitenkin harkitsisitte vielä hetken jyrkänteen tarjoamia etuja?



22.9.2008 (Ilta)

Minä en usko positiivisen ajattelun voimaan. Sen sijaan uskon vakaasti typerysten ja muiden jänkkääjien hutkimiseen kunnes he hiljenevät, omien mielipiteideni oikeutukseen, muiden ihmisten ehtymätttömään erehtyväisyyteen sekä geneeriseen ja kohdentamattomaan lusmuiluun.

Surkea päivä. Kävin ostoksilla, mutta sekin piristi vain väliaikaisesti. Itkettää. Jostain nyt äkkiä tiilimuuri johon voin juosta pääni muutamaan otteeseen.



21.9.2008 (IP)

Suomalainen huumori tuntuu koostuvan lähinnä humalaisesta örveltämisestä. Sitä kutsutaan "maanläheiseksi huumoriksi", mutta ei siksi että kansalaiset harrastaisivat läheistä kanssakäymistä maaperän kanssa (vaikka niin he tekevätkin, erityisesti ojanpohjien). Ilmiselvästi tätä maanläheisyyttä pidetään positiivisena ominaisuutena, mutta odotan vielä sitä valaistumisen hetkeä jona kaikki kirkastuu ja ymmärrän vihdoin miksi näin on.

Oletettavasti ennen sitä hetkeä ovat odotettavissa mm. ne hetket joina maapallon sula ydin jäähtyy viiteentoista celsiusasteeseen, nautakarja kehittää yllättäviä aerodynaamisia ominaisuuksia ja Suomen kansa selviää lopullisesti ja pysyvästi.



20.9.2008 (Ilta)

Mikko onnistui viime viikolla kolauttamaan autonsa oven autotallin pylvääseen. Järjestin perhesuhteideni avulla autolle halvan mutta laadukkaan uudelleenmaalauksen ja lommon oikaisun (totta kai se onnistuu- suhteilla, kuten sanottu. Perheeni on erittäin hyödyllinen työkalu kaikenlaisissa järjestelyissä) mutta marmatin asiasta mm. Jarille ja huomautin että kyllä naisia aina kelpaa solvata huonoiksi kuskeiksi, mutta ainakaan minä en ole ikinä rutannut yhtään autoa. Jari väitti sen johtuvan siitä etten ole koskaan ajanut autoa, mutta kielsin tiukasti vaihtamasta puheenaihetta. Eihän se nyt liity asiaan mitenkään...



20.9.2008 (Yöllä)

Leivoin useita sitruunakakkuja. Lopputuloksena oli- sitruunakakkuja. No, taputtakaa nyt- tämänhetkisen väsymykseni ja tunnetilani tuntien lopputulos olisi voinut olla vaikkapa kuubalainen polkupyörädynamoilla toimiva sukellusvene. Aivan hyvin olisi voinut olla! Hiljaa siellä!



19.9.2008 (IP) Pehmeää erotiikkaa

Calmly, beloved, the night is not too old.
Gently, beloved, the air outside is cold.
Would, you, beloved, be so bold
and touch me, make our bodies unfold?

Pahoittelen, olen jostain syystä jumittunut englantiin. Joskus on vaikea muistaa sanojen suomalaisia vastineita.

Vaikea keskittyä. Olen kontrollifriikki vailla kontrollia, hyrrä pyörimässä kaltevalla, epätasaisella ja liikkuvalla pinnalla. Minä aion saada tilanteen hallintaani, mutta juuri nyt en löydä kohdistuspistettä, fokusta. Tuntuu siltä kuin olisin sokea jollain epämääräisellä tavalla. Se on turhauttava ja pelottava tunne.



18.9.2008 (IP) Kohtelias pikaleskeys?

"Rakas aviomies, suvaitkaa edesmennä." Ei? Ei, luultavasti ei.



18.9.2008 (Yöllä)

Put your fears far behind
tomorrow is ahead.
Happiness for you to find
when heart will find homestead.

Sanat huvittavat minua aivan liikaa. Niiden kanssa voi pelleillä niin mielettömillä tavoilla.



15.9.2008 (IP)

Kuten lauantaina sanoin herroille; pelaajat eivät aikuistu koskaan. Jos menet lautapelinörtin kanssa vuoteeseen ja avaat jalkasi, mitä sanoo hän? Aivan; "Oho! Afrikan tähti!".



14.9.2008 (Ilta)

Keskustelimme eräässä porukassa suomalaisuudesta ja siitä mikä on yhteistä suomalaisille. Konsensus oli "luonto". Jätin tahdikkaasti huomauttamatta että minulla ja luonnolla on erikoinen tapa suhtautua toisiimme; ajoittain luonto vaeltaa tietämättömyyttään pihalleni ja minä jahtaan sen pakoon karjuen ja lapiolla lyöden.



13.9.2008 (Ilta)

Feel naught but sorrow
taste naught but pain.
Ahead another tomorrow
and nothing new to gain.


Nothing is clear at the verge of insanity.
Situation closing to absurdity.
We dance, we jump, we fly so high
we touch the clouds and kiss the sky
In the dawn, in brightest light
we look around and find the night.

Nothing is clear at the verge of insanity
behind your eyes I see the stars.



12.9.2008 (Ilta)

They tell me I have to stop feeling so much, to stop being so passionate about everything. But how could I? I can feel the heels of my shoes hit sparks from the wet pavement as I walk. I can't see them or hear them but I can feel them. I can feel the air on my lips as I drink it, and it's full of scents and tastes. Human emotions leave tastes in the air until it becomes liquid smoke. It tastes sweet and smells foul. The world is colours, rhythms, it's music, tastes and scents. How could I take it all calmly? How could I be cold?

The world is inside me. It twists into manic, frantic coils, strangling me, killing me gently, and it has no way to escape. I need to take it all out but I can't, not right now. I need something and I can't find it.

I also need sex, goddamit.

Every emotion is so strong now. Even hate. And love. Would I be even able to tell the difference?

Frantic, manic, insane. Can I take this? Can I really? What if I can't?



11.9.2008 (Yöllä)



Ei, en voinut vastustaa tuota mekkoa. Norsunluun valkoinen Ribkoff. Edessä rintojen välissä hopeisia paljetteja, pysyy ylhäällä rintavarustusten ja niskanauhojen varassa (eli nauhat solmitaan niskaan). Helmassa on neljä kerrosta. Ihana, ihana mekko. Menkää kaikki ostoksille Riihimäen Parisienneen. Sieltä saa ihania vaatteita.



8.9.2008 (Ilta) Kulttuuripessimismiä

Kulttuuripessimisti on kuulemma ihminen joka uskoo että kulttuuri oli huipussansa antiikin aikoina ja on siitä lähtien vain degeneroitunut. Minä sanon että tuo pessimismi on vain lievää harmistuneisuutta- minusta ihmiskunta alkoi degeneroitua siinä vaiheessa kun kehitti peukalo-otteen eikä ole sen jälkeen löytänyt ylämäkeä.



6.9.2008 (IP)

Lähetin Parasiittikartsalle kokoelmakuvani. Ihmiset ihastelivat, mutta mielestäni asian olisi voinut sanoa paremminkin, vaikkapa runomuodossa näin;

Onpas sulla poneja
mutta mitä hittoa;
ihan liikaa kuvia.
Nirvanasi paskoja
jouhissansa hamppua
turha niistä vaahdota.
Eikä missään tavata
rumempia MOC'eja.
Voisit tuleen tuikata
ettei tarvis katsoa.
Haista, Katte, hometta.



4.9.2008 (Ilta)

Taru sanoi toivovansa raikkaita vilpittömiä tuulia blogiini. Taru-parka on optimisti. Voin kyllä vilpittömästi toivottaa ihmiskunnan kierteen kautta suolle. Teen sen raikkaasti, sillä söin juuri Dents-pastillin (makuna mansikkakerma).



31.8.2008 (IP)

Seuraavalla kerralla, ennen kuin joku teistä kysyy minulta sanalla "miksi" alkavan kysymyksen, harkitkaa sitä että loogisin ja siis oletusarvoinen vastaus on "koska te muut olette kroonisesti väärässä".



30.8.2008 (IP)

Voi hyvät jumalat sentään, joko taas tuo perhanan Big Brother-juttu alkaa? Joka tuutista iskee silmille samaa roskaa. Minusta tuota kilpailua pitäisi uudistaa radikaalisti siten että jokainen poisäänestetty eliminoitaisiin oikeasti katsojien äänestämällä tavalla. Elämä olisi paljon mielenkiintoisempaa jos lööpit hehkuttaisivat että "Kilpailija X hukutettu puolimätiin kalansuoliin", "Kilpailija Y hirtetty suolistostaan lippusalkoon" tai "Kilpailija Z hutkittu kuoliaaksi kynityllä kanalla". Viimeinen jäljellejäänyt voittaisi kirurgisen sterilisaation tai -mikäli sellainen on jo tehty- lobotomian.

Älkäämme kannustako typeryyttä, sillä idiotismi on itseään ylläpitävä tila joka ei tarvitse ulkoisia kiihdyttimiä.



28.8.2008 (IP)

Ratkaiskaapa huviksenne seuraava yksinkertainen yhtälö; Jos X on vihani matemaatikkoja kohtaan, Y on seksin arvo ja vakio C on aviomiehen arvo muussa arjessa, osuuko kuvaajalle a) murha, b) törkeä pahoinpitely c) sukupuoliyhteyteen pakottaminen?



27.8.2008 (IP) 2

Kävin puutarhassa. Takapihan pensaassa oli yksi ruusu, viimeinen lajiaan; yksi ainoa villiruusu yli kahden metrin korkeudessa, kuin jokin kaunis jalokivi vihreässä lippaassa.

Pian on syksy ja ruusu lakastuu, kuihtuu kuten nuoruus ja lämpö. Jospa sen kauneuden voisi tallentaa ikuisiksi ajoiksi, niin että jäätävän kylmänä talvipäivänä lumen alta pilkahtaisi suloinen punainen terälehti ja levittäisi hitusen lämmöstään minuunkin.

Säälisittekö tuota ruusua, talven kylmät tuulet, edes tämän kerran?



27.8.2008 (IP)

Lehdet pauhaavat Venäjän suhteiden kylmenemisestä ja otsikoivat Venäjän "eristävän itseään". Kannatan! Pitäisikö lähettää Kremliin rulla jeesusteippiä, tukkupakkaus mustia muovisäkkejä sekä raahata paalikaupalla karhuvillaa itärajalle?

Ja Suomi NATOon, kiitos.



27.8.2008 (Yöllä)

Jotkut eivät ymmärrä naisia (yleensä miehet). Jotkut eivät ymmärrä miehiä (yleensä naiset). Minä en ymmärrä ketään!



25.8.2008 (Ilta)

Yksi eutanasia, kiitos! Ottaisin omani puoliraakana ja kylmänä.



23.8.2008 (Yöllä)

Olen jälleen kerran tullut siihen johtopäätökseen etten ymmärrä ihmiskuntaa. Sen sijaan en ole vieläkään varma siitä pitäisikö asian tiimoilta olla pettynyt vai helpottunut.



21.8.2008 (Yöllä)

Olen avoimen vihamielinen aviomieheni Mikkihiiri-boksereita kohtaan. Me emme mahdu samaan talouteen. Tämä tietää avointa, kylmää sotaa. Puukkoja, rynnäkkökivääreitä, ohjuksia, taktinen ydinase.



19.8.2008 (IP)

Kun olin lapsi, eräs äitini toistuvimmista lauseista oli "kenen leipää syöt sen lauluja laulat". Hän määräsi elämästäni ja tunteistani, hänen määräyksensä olivat lakeja kunnes pääsin muuttamaan pois. Mikko kutsuu minua pikkulinnukseen ja lapsivaimokseen eikä aina hahmota etten minä ole esine tai omaisuutta, että edes aviomiehelläni ei ole esimerkiksi oikeutta neuvotella lupaa kysymättä kännykkäliittymäni siirtämisestä eri operaattorille tai lukea sähköpostejani kysymättä. Minä olen 28; aviomieheni ei ole holhoojani eikä omistajani.

Nyt tuntuu siltä että siipeni saattaisivat kantaa, vaikka pelkäänkin pudottautua. Nyt minulla on oma lauluni, ja voi jumalat kuinka laulankaan sitä. Ehkä jonain päivänä uskallan laulaa sen ääneen.



18.8.2008 (Yöllä)

Minulla ei ole ollut puhelinvastaajaa sen jälkeen kun Mikko sai yhden kuuluisista hysteriakohtauksistaan ja jätti vastaajaani kolmekymmentä viestiä joiden purkaminen oli mahdotonta koska idiootti jätti niitä koko ajan lisää. No, joka tapauksessa mietin jälleen kerran vastaajan käyttöönottoa. Yksi viestimahdollisuus olisi tämä (karjuen, huutaen pahimmalla kapiaisäänelläni); "MINÄ! NIIN, MINÄ! TIEDÄT KYLLÄ MITÄ TEHDÄ! NO TEE SE!!! piip!".



17.8.2008 (Yöllä)

Säälikää nyt vihdoinkin jo nuhaista parkaa, te karva-ahteriset suomalaisapinat. Eikä mitään kaupan hyllysäälejä tai tukospar-ketjun ylijäämäsäälejä vaan aitoja laatusäälejä. Kiitos! Flunssa on inha tauti. Tuntuu siltä kuin aivoni olisivat päättäneet tehdä benji-hypyn ilman köyttä ja yrittäisivät nyt kaivautua läpi kallostani otsan kautta käyttäen kaivuvälineenä lusikkaa. Osa aivoistani lienee jo päässytkin pakoon avarien sierainteni kautta, ainakin äätellen siitä kuinka monta kertaa olen joutunut niistämään nokkani viime päivien aikana.



13.8.2008 (IP)

A dream never achieved
a wordless promise never kept
those words left unsaid
an insult unintended
emotions untended
the heart left unmended.

Varsinkin kuumepuuskien aikana sanoja tulvii vaikka en aina tiedä miksi tai mistä. Kuten olen jo aiemminkin sanonut, sanat ovat perhosia. En pysty estämään niitä tulemasta ja menemästä. Mieleni ikkunat ovat auki halusin tai en, ja sanat lentävät sisään joko itsestään tai jonkin tuntemattoman tuulen mukana.

Mistä se tuuli on peräisin? Missä se on alkanut? Mikä oli se perhonen joka lepatti siipiään luoden sen ensimmäisen tuulen joka paiskasi auki mieleni ikkunat ja rikkoi ne, sen tuulen joka nyt paiskoo pienempiä perhosia sisälleni?

Mieleni ikkunat ovat rikki. Näkyvätkö lasinsirpaleet silmieni läpi?



11.8.2008 (Ilta) Lyhyesti Ropecon-raporttia

Joo, lyhyesti; hotelli oli sama ja edelleen OK, ei loistava mutta mukava. Saimme henkilökunnalta ilmaisia drinkkilippuja. Tapasimme paljon Mikon vanhoja ystäviä- kuten Ollin ja Kallen- ja joukon ihmisiä joiden nimiä Mikko ei muistanut (ja osasi salata tämän ongelman aika hyvin). Ida hämmästeli kadonnutta painoani ja kävi kanssani saunomassa ja uimassa sekä aamiaisella lauantaina. Ollin LiveBB oli pirun hauska seurattava. Rakkaat vanhat ystäväni Sampsa, Tassu ja Sampsan tyttöystävä Ansku kävivät pelaamassa Mikon kanssa hieman Dalmutia ja Guillotinea. Ostin Mikolle Arkham Horrorin ja siihen Dunwich Horror-laajennusosan joita mies on vonkunut jo pitkään (ja miehen korruptoinut Martti on virallisesti kuollut mies). Söin paljon hyvää ruokaa ja vietin paljon aikaa hotellin uima-altaassa.



6.8.2008 (Ilta)

KMLahti on nero. Loistava, säkenöivä nero. Kas, kaikissa puvuissani ei ole taskuja ja kännykkää on mälsää kanniskella kädessä jos ei jaksa pitää mukana painavaa käsilaukkua. Mutta D-kupin povesta on jotain iloakin; kännykänpitimeni on kulkenut huomaamatta mukanani vuosikaudet. Kännykkä rintojen väliin puvun poveen, hands-free paikoilleen ja siitä lähtee.



3.8.2008 (AP)

Suomen herneennuuskaus ky- herneitä nenään urakkatyönä. Tyytymättömyystakuu.



1.8.2008 (Ilta)

Uutispäivät ovat ilmeisesti hiljaisia koska toimittajilla on aikaa kirjoitella niinkin nerokkaista uutisista kuin "Kissa tapettu ampumalla Nurmijärvellä". Hitot minä siitä kissasta- ammuttakoon kaikki vapaana kuljeksivat kissat- mutta mieleeni juolahti vain se kuinka Nurmijärvellä voidaan ampua yhtä kissaa? Tarkoitan vain sitä että minkä kokoinen väline vaaditaan että koko Nurmijärvi saadaan ilmaan, ja ammuttiinko kissaa koko Nurmijärvellä vai vain tietyllä taajamalla tai kaupunginosalla? Mitä kyseinen katti oli edes tehnyt että joku otti ja ampui sitä kokonaisella kaupungilla?



1.8.2008 (Yöllä)

Mikäli minulla olisi haulikko veikkaan että arvon herra Mikko Lahti makaisi nyt ketarat oikosenaan maassa ja Katja Lautanen-Lahti olisi matkalla lusimaan. Fakta; mikäli sanon "älä avaa lintutalon ovea" tarkoitan sitä myös. Minua ei kiinnostaisi vaikka pihalle tulisi Rooman paavi ja viisitoista pääperkelettä polkkaa tanssimaan; älä avaa ovea tarkoittaa älä avaa ovea, piste. Saan kiittää vain hyvää tuuriani ja nopeita refleksejäni siitä ettei vapaana kuistissa ollut eksoottinen lintu päässyt pihalle vain koska Herra Lahti ei osaa kuunnella ohjeita.

Grrrrh.



30.7.2008 (Ilta) Kommunikaatio ja liikkeen illuusio

Pidän erityisen ärsyttävänä sitä kun yritän käydä keskustelua jonkun kanssa ja asianomainen vastailee töykeästi ja lyhyesti. Yleensä etenkin miespuolisilla henkilöillä on taipumusta tähän. Minä saan sen vaikutelman että selvä, tämä henkilö ei seuraani kaipaa, ja lopetan yhteydenotot kokonaan. Sitten ihmetellään miksen enää aloita keskusteluja ja oletetaan minun olevan innoissani kuin pieni orava suklaahumalassa kun asianomainen suvaitsee joskus puhua minulle. Kun en reagoi suurella ilolla alkaa ihmettely. No miksiköhän ei enää kiinnosta? Miksiköhän.

Jokin viikko sitten kävelylläni näin vanhan rouvan ajavan golfkärryissä pihallaan. Hän ajoi samaa pientä ympyrää edestakaisin. Tänään kävelin saman talon ohitse ja näin samaisen rouvan istuvan golfkärryssään tekemättä mitään. Hän oli pysäköinyt kärrynsä tien laitaan ja istui niissä varsin tyytyväisen näköisenä katsellen tielle, jolla ei usein autoja tai jalankulkijoitakaan kulkenut. Minua näky muistuttaa ihmiskunnasta; siitä liikkeen illuusiosta jonka ihmiskunta antaa vaikka kaikki pyörii samaa ympyrää. Siinä on samaa pysähtyneisyyttä, samaa itsetyytyväisyyttä jostain pienestä saavutuksesta joka ilmeisesti merkitsi niin paljon tälle vanhalle rouvalle.



30.7.2008 (IP)

Jokaiseen elämän ongelmaan on olemassa tarpeeton ratkaisu. Se on kaikki hyvin inhimillistä.



29.7.2008 (Yöllä)

Eräs rakas ystäväni muistutti jälleen minua luonnettani ajoittain vaivaavista optimistisista piirteistä. Kuten muuallakin jo tästä sanoin ne optimismin hituset liikkuvat vain pimeässä, sillä ne tietävät että jos yllätän ne hyökkään niiden kimppuun väkivaltaisesti ja nuijin ne sukupuuttoon, mutta ne myös lisääntyvät kuin rotat. Ja aina ajoittain on hyvä tietää niiden olevan yhä olemassa ja elossa; joskus synkkinä aikoina on hauskaa kuulla niiden hipsuttelevan "ullakollaan" ja löytää kasvoiltaan hymy. Jos inhoaisin teitä kaikkia voisin kuvata asiaa vaikkapa niin että optimismi ulostaa kasvoillesi kasan hymyä, mutta koska mielikuva on varsin häiritsevä, en viitsisi- no hupsis.



26.7.2008 (IP)

ZDNet otsikoi "10 hard drive disasters". Minäkin voin nimetä useita; windows Vista, Windows XP, Windows2000... ja niin edelleen.



22.7.2008 (IP) Leikkiä sanoilla

In the wind I felt your touch, beloved
caressing my cheek as I walked on.
In the surface of the water I tasted your skin
as it flowed around my face.
In the dark evening sky I saw your eyes
crying a thousand tears into my hair.
Be the night of mind, o beloved
be the mindnight at midnight.

Midnight, mindnight. Night at mind, mind of night.

Hmm. Tai ehkäpä...

In the white virgin snow
I saw tears, frozen pearls
And he said
"look, beloved, a trail of thoughts".



19.7.2008 (AP)

Kun puhun englantia ääneen amerikkalaiset väittävät että korostukseni on brittiläinen, britit väittävät minun olevan amerikkalainen eikä muu maailma tiedä kumpaa osapuolta syyttää.



15.7.2008 (IP) Moderni satu

Olipa kerran pieni itsesuojeluvaisto. Sitten ei ollutkaan, ja tuli sen pituinen se ja se siitä.



14.7.2008 (Ilta)

Ärsyttää olla niin lyhyt. Toisaalta ihmiset olettavat että pieni ei ole kiukkuinen eivätkä he ehdi yleensä korjaamaan käsitystään ennen kuin olet jo ehtinyt pamauttamaan erinäisiä aivopuolia imbesillejä leukaan tai muuhun sopivalle korkeudelle sijoitettuun kohtaan. Tällainenkin 160 cm pitkä tappi ehtii potkimaan aroille paikoille ennen kuin joku tajuaa että "perhana, sehän tulee päälle kuin yleinen syyttäjä". Lyhyt voi myös lyödä alakautta. Vetäkää siitä päähänne ja tukehtukaa siihen.

Erinäiset kansalaiset ovat kritisoineet tapaani käyttää keinutuolia talousjakkarana ja tasapainotella sillä kun tarvitsen jotain yläkaapista. Joillekuille ei vain millään mahdu päähän se ettei se ole lainkaan vaikea temppu, mutta kukaan ei uskalla yrittää. Pelkurit.

Yksittäinen ajatus päivälle; Suru on lokin huuto synkällä, kyyneliä itkevällä taivaalla.



10.7.2008 (Yöllä)

Fyysisen kosketuksen puute tappaa aivan yhtä varmasti kuin nälkä tai dehydraatio. Se tappaa salakavalasti ja hitaasti, miltei huomaamatta. Kosketus on ravintoamme, osa kehomme ja mielemme vaatimuksia. Tukahduttamalla kaipuunsa kosketukseen jokainen tappaa itse itseään.

Jonain päivänä huomaat ettet ole enää elossa. Voi ihminen, miksi sinä olet niin julma itsellesi?



3.7.2008 (Yöllä) Hetken mielijohteesta

Defining features of humanity
are blunt and stubborn stupidity,
Malicious, inconsiderate aggression,
blind and careless ambition,
bloody-minded ignorance,
screaming, whining, arrogance.





29.6.2008 (Ilta)

On huutava vääryys ettei Suomessa -joka kuitenkin on kaikenkarvaisten yhdistysten ja yhteisöjen luvattu maa- ole kännykkävaeltelijoiden yhdistystä. Jokainen kännykkävaeltelija alkaa puheluun upottuaan kuljeksimaan ympäriinsä huoneesta toiseen ja sormeilemaan esineitä. Asiansa osaava kännykkävaeltelija voi lyhyen puhelun aikana käydä istumassa kymmenessäkin paikassa ja asennossa. Miksei ole yhdistystä tälle ilmiölle? Pah.

En ole vieläkään saanut selvitettyä asioita itselleni. Rakastavia ihmisiä on olemassa, ihmisiä jotka kyllä rohkaisisivat ja kuuntelisivat, mutta en saa itseäni uskomaan että he todella, todella ymmärtäisivät. Katte, sinä kapisen vuohen kivespussisyöpäläinen, yritä nyt jo selvittää pääsi ja takoa kallosi joten kuten toimivaan kuosiin.



28.6.2008 (AP)

Fakta; jos tapaat lääkärin työasioissa eikä hän ole vielä iskenyt sinuun jotain neulaa tai piikkiä, se johtuu vain siitä että hänellä ei ole vielä tekosyytä. Voit olla myös varma siitä että hän etsii sellaista kuumeisesti ja vain odottaa sinun avaavan suusi jotta saisi sellaisen. Selviytymistaktiikka; juokse.



25.6.2008 (Ilta)

Ai niin, pari mietelausetta a'la Katte. Löytyvät kyllä suomeksi quoteistani, mutta pidän enemmän alkuperäisistä. Puhun enemmän englantia joten jotkin asiat on luonnollisempaa ilmaista siten;

There's a limit to how much you can laugh at other people before you burst to tears of despair. But laugh at yourself, and you can laugh until the sun turns black and the moon shatters and you still haven't laughed at everything silly, crazy or foolish.

An aggressive optimist will make you laugh- even if it kills you. That's why aggressive pessimists are better; they'll kill you but they don't expect you to be happy about it.



23.6.2008 (yöllä)

Hyvä aviomies, arvostan sitä että haluat pukeutua hyvin. Arvostan todella. Huomauttaisin kuitenkin että sinulla on runsaasti valkoisia kauluspaitoja ja se kauluspaita joka sinulla on päälläsi kuuluu minulle. Napit ovat eri puolella, huomaatko? Vatsasi venyttää napinreiät alhaalta piloille ja rintavarustuksen puutteesi vuoksi leikkaus näyttää hieman erikoiselta. Sinä olet myös kova sotkemaan; mikäli siis jatkossa tunnet halua päästä kosketuksiin naisellisen puolesi kanssa ole hyvä ja tee se jotenkin muuten kuin käyttämällä minun vaatteitani. Kaikella kunnioituksella, vaimosi.

Kävin kävelyllä keskiyön tietämissä. Yöllä maailma on miellyttävän vapaa metelistä, rauhallinen. Ohitseni juoksi kaksi rusakkoa rinnakkain, ne eivät välittäneet läsnäolostani. Pääskyset saalistivat taivaalla; niiden siivet piiskaavat ilmaa, höyhenet sivelevät tuulia ja niiden kirkaisut viiltävät taivasta kuin veitset. Ja Huvijärvellä oli joutsenia joiden huudot saivat maiseman värisemään. Puiden lehtiä havisuttava tuuli erehtyi luulemaan hiuksianikin lehdiksi ja leikki niillä hetken, mutta se pyysi myös anteeksi ja asetteli ne kauniisti paikoilleen. Ja peltojen yllä yöperhoset sukeltelivat kosteaan usvaan kuin mereen. Kesäyö on kaunis lahja jonka jokainen voi antaa itselleen. Haluaisin jakaa teille hieman omistani.



21.6.2008 (Yöllä) Kirkkovenerallia kirkkain silmin

Päätimme myöhään illalla lähteä autoajelulle. Ei mitään sen kummempaa agendaa, tarkoituksena oli vain ajella ja ehkä bongailla kauniita vanhoja taloja. Ajaessamme keskustan läpi havaitsimme useita teini-ikäisiä jotka ajoivat (anteeksi, yritän välttää erästä kielemme rumimmista sanoista) "kirkkovenerallia". Ehdotin Mikolle että mekin kokeilisimme tapaa; alkaisimme ajaa pienessä (halkaisija n. 5-10 metriä) suhteellisen soikeassa ajoradassa mielellään keskellä jotain suurta risteystä, ja kun poliisisedät vihdoin tulisivat katsomaan miksi näin teemme, selittäisimme kyseessä olevan nk. kirkkovenerallikokeilun.

Muutenkin hassu päivä, joka päättyi tyynysotaan ja improvisoituun kohtaukseen ala Tervasaaren Kesäteatteri. Kyllä, Mikko todella hinasi minut jaloista keittiön lattialta ruokahuoneeseen. Mitä? Tietenkin me olimme selvin päin. Minä en ole koskaan elämässäni juonut eikä Mikko juo juuri koskaan. Olen kyllin hullu sortuakseni moisiin selvin päin.



19.6.2008 (IP)

X-postitus erinäisiin blogeihin ja kommunikaationkanaviin. En jaksa kääntää tätä suomeksi, joten jos joku on niin toivottoman typerä ettei ymmärrä alkeisenglantia voi asianomainen painua takaisin kouluun.

The whole Finland prepares for several days of boozing, crawling in the gutters, drunken brawling, in several instances drowning and generally having something they call "fun" to celebrate the midsummer days. I've never drank alcohol, so I must admit the things they get their amusement from is strange - to say the very least! For my kind it sounds odd to hear tales of "we were cold and wet, I almost choked in my own puke, I got an embarrassing venereal disease from some bloke whose name I can't remember and it was so much fun!".

The weather is beautiful though. Nightly walks are especially delightful now that it's not dark. My midsummer celebration will consist of sauna, music, a few books, a couple of movies and food- I consider that amusement, plus I won't get dirty or soggy like those who scramble in the trenches ;) - and of course the usual work with the birds.

Anyway, wishing you all a happy midsummer celebration, well, for those of you who do celebrate it anyway. Don't get too many teeth knocked out, don't get too bad venereal diseases and don't swallow the gutter water and get sick. And if you do any or all of those things, please don't drown into any body of water, be it sea, lake or a puddle in the back yard.



18.6.2008 (Yöllä)

Ilmiselvästi Mikosta on hupaisaa katsoa kun istun olohuoneen lattialla ja karjun solvauksia DVD:n copyright-introille joita ei voi kelata. Hihitys loppui kun huomautin että voin toki suunnata solvaukset häneenkin, mikäli se asiaa helpottaa. Ilmiselvästi siis ei. Antakaa minun karjua rauhassa tekniikalleni, sillä se tottelee minua paremmin kunhan saan avautua sille kunnolla. Tai siltä ainakin minusta tuntuu.



15.6.2008 (IP) Innuendo

Olen aivan märkä, hyvin väsynyt ja käteni on kipeä väsymyksestä mutta Mikko on erittäin tyytyväinen sillä kyllä, vihdoinkin me... saimme pestyä lintutalon ulkotarhat (Bwahahahaha! Myöntäkää, te odotitte jotain aivan muuta. Painepesurissa on hitonmoinen takapotku, siitä se käsikipu vain).



13.6.2008 (Ilta)

Ihan salaisuutena kerron vielä yhden syyn siihen että pidän nörttejä niin seksikkäinä. Katsokaapa seuraavan kerran kun nörtti käyttelee tietokoneen näppäimistöä; sormet hivelevät näppäimiä herkkinä ja hellinä. Rakkaat naiset, kuvitelkaa oma vartalonne näppäimistön tilalle. Nörtit ovat erittäin taitavia sormistaan. Ymmärtänette varmaankin mihin viittaan? ;)



10.6.2008 (Ilta)

Mainoksen inspiroimana kysyn; jos firman nimi on Moonsoft, kaupittelevatko he kuukausittaista impotenssia?



9.6.2008 (Yöllä) Ilmainen shokki varoituksetta

Näinä lämpiminä kesäpäivinä tuuli on rakastajamme, meidän jokaisen. Se hyväilee kasvojamme ja vartaloamme varovaisin sormin, se sivelee hiuksiamme hellällä kosketuksellaan ja suutelee huuliamme huomaamattamme. Katsokaapa hellepäivänä tuulesta nautiskelevia ihmisiä ja arvatkaa miksi he hymyilevät.



5.6.2008 (AP) Jälleen sanomatta jätettyä

Ei, ei ollut viulunsoittajaa katolla vaikka kännykän soittoäänestä olisi niin voinut päätellä. On useampikin remonttimies. Tämä vaihtoehto oli parempi (tai ainakin järkevämpi), mutta silti...

Arvoisa aviomies, on hieno asia että järjestät työmiehet maalaamaan kattoa, ja olen kiitollinen näkemästäsi vaivasta. On kuitenkin syitä siihen että nimenomaan käskin ilmoittamaan heidän tulostaan jo etukäteen.

Ensinnäkin tiedät hyvin että nukun vaatteetta. Aamutakkini on vuoteen vieressä hyvästä syystä; ole hyvä äläkä poista sitä, sillä aamuani ei todellakaan paranna se että joudun hiippailemaan vuoteesta peittooni käärittynä kuin egyptiläinen halvimman luokan muumio jotta saisin aamutakin toiselta puolelta huonetta samalla kuin joukko vieraita miehiä on suoraan ikkunan takana. Ei hauskaa, comprende?

Toisekseen; tiedät etten ole aamuihminen, joten herääminen kello kahdeksan kovaan kolinaan ja jyminään ikkunan ulkopuolella ei ole käsitykseni hyvästä aamusta. Ja tiedät erittäin hyvin että ainoa tapa jolla saan herättyä kunnolla on kuuma, pitkä suihku; kuistin katto -siis se jota miehet remontoivat- on suoraan kylpyhuoneen ikkunan tasalla. Oletatko todellakin minun menevän suihkuun aamutakissa? Minä inhoan likaista tunnetta ihollani, sitä ettei pääse suihkuun. Kaipaan vettä vartalolleni, kaipaan saippuaa ja veden lämpöä. Säännölliset peseytymiset ovat hygienian peruselementtejä.

Tälläisellä tuulella olen onnellinen siitä että Mikko on Helsingissä; saan aikaa rauhoittua, ja kunhan olen päässyt jossain vaiheessa suihkuun olen sen verran paremmalla tuulella että osaan esittää asiat sovinnollisemmin.



4.6.2008 (Ilta)

Olen jälleen sotapolulla, matkalla pyhälle ristiretkelle jonka tarkoituksena on löytää logiikka, valloittaa se ja tarpeen vaatiessa tuikata teräaseella sen edellistä omistajaa mikäli tämä kieltäytyy luovuttamasta logiikkaansa sovinnolla.



4.6.2008 (yöllä) Moraaliloukku

On asioita joista toivoisin voivani puhua jonkun kanssa, ehkä saada neuvoja ja tukea. Minun moraalini ei salli minun puhua täällä asioista joihin ystäväni tai heidän yksityisasiansa liittyvät. Sama moraali ja samat syyt kieltävät minua puhumasta asioista ystävilleni. Ja moraalini kieltää minua myös käyttämästä nimimerkkipalstoja ja keskustelupalstoja; jollen voi sanoa jotain omalla nimelläni jätän sen sanomatta.

Suojellakseni muiden yksityisyyttä ja oman tiukan moraalini pakottamana suljen tämäkin asian sisälleni ja kirjoitan asiasta vain privaattipäiväkirjaani jolla ei ole lukijoita. Moraalini on kaksiteräinen miekka; se suojelee minua ja ystäviäni, mutta samalla se pistää itseänikin, ja jotkin pistot tuntuvat kovin, kovin syvällä.



3.6.2008 (IP)

Taksikuski kysyi asunko tässä talossa yksin vai äitini kanssa. WTF? Äänestäkääpä, kansalaiset, siitä tarkoittiko kyseinen herra että A) olen niin kakaran näköinen että voisin vielä hyvin asua kotona vai B) että olen niin ruma ettei hänen mielestään minulla ole mahdollisuuksia hankkia miestä?

Ihmiset ymmärtävät yleisesti ottaen paljon ruoasta, mutta yksi termi tuntuu olevan useimmilta hämärän peitossa; "EER". Tämä siis tarkoittaa Erittäin Epäilyttävää Ruokalajia; ruokaa joka näyttää epäilyttävältä, jonka on yleensä valmistanut enemmän tai vähemmän epäilyttävä henkilö (kuten allekirjoittanut) ja joka näyttää siltä että se voisi tappaa. Yleensä sen maistaminen ei tapa, mutta saatat vielä toivoa sen tekevän niin. Kuten arvattavaa valmistan EER:iä varsin usein, mutta onnekseni ihmisiltä joko puuttuu itsesuojeluvaisto alunperin tai se katoaa kun he istuvat pöytään.



2.6.2008 (IP)

Olen keksinyt pölynimurilleni useita uusia nimiä. Ne kaikki ovat hävyttömiä ja rumia ja muutamat lähes mahdottomia lausuttavaksi.



1.6.2008 (Ilta) Sanomatta jätettyä, osa MXXVI

Rakas nimeltämainitsematon sukulainen, tiedän että rakastat lahjojen antamista mutta voisitko mitenkään antaa lahjasi niitä tarvitseville ja sallia minun ostaa itse omat vaatteeni? Ymmärrän kyllä että lahjasi on annettu rakkaudella ja hellyydellä, mutta jos puen päälleni antamasi punavalkoraidallisen kaavun uskovat vastaantulijat Viking Linen risteilylaivan eksyneen kurssistaan pahemman kerran ja valittavat ties mille viranomaisille kadulla seilaavasta proomusta. Rakkaudella, Katja.



30.5.2008 (Yöllä) Stressi

Päivän agenda; kaada päähäsi sangollinen lattianpesuvettä. Hutki itseäsi mopilla. Kääriydy märkiin sanomalehtiin, ripottele päällesi pippuria ja katso saippuaoopperaa televisiosta.

Tai vaihtoehtoisesti lisää siivousta. Yay!



28.5.2008 (IP)

Ja liirum laarum lässyn lässyn lää.



26.5.2008 (Ilta)

"Lähdetkö porukan kanssa (X)-festareille?" "Voi, olen pahoillani mutten todellakaan ehdi. Juuri kyseisenä viikonloppuna minun pitäisi pukeutua henkselipöksyihin ja sulkahattuun, hakata kehoani soppakauhalla, paukuttaa kalloani vasten hirsiparrua ja hoilottaa täyteen ääneen Suomi-iskelmiä. Mutta pidän teidät kyllä mielessäni sitä tehdessäni."

No en vastannut aivan noin, mutta mieli teki. Oletin että kaikki jo tietäisivät mielipiteeni festareista; humalaisten sikailusta, lemusta ja löyhkästä, teinien örvellyksestä, liasta, epämukavuudesta ja kaikenkattavasta epämiellyttävän kovaäänisestä mökästä. Arvostan musiikkia, mutta minulle riittää se että käytössäni on tekniikkaa jolla kuunnella sitä silloin kun tekee mieli- ja vieläpä ilman sitä että joku rasvainen verkkopaitaporsas kaataa höröttäen kaljansa asustukselleni.



26.5.2008 (IP)

Pitäisi siivoilla, tiskata, tehdä leipätaikina... niin, pitäisi ja pitäisi. Olen vakuuttunut siitä että maailmaan on syntynyt minuakin laiskempia ihmislajin edustajia. Valitettavasti uskon myös että he katsoivat hengittämisen olevan liian raskasta työtä, eivät viitsineet vaivautua ja kuolivat heti synnyttyään.



25.5.2008 (IP)

Rakas maanmieheni, saanen huomauttaa että sana "kesä" kirjoitetaan englanniksi "summer"- siis kahdella m-kirjaimella. Sumerit kehittivät tiettävästi kirjoitustaidon, enkä uskoisi koko muinaisen Mesopotamian riemuitsevan sinun taidonnäytteestäsi. Hyvät jumalat, ihminen, sinähän degeneroidut! Seuraavaksi opit varmaankin lisääntymään jakaantumalla suvuttomasti?

Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää. Jatkakaa matkaanne, kansalaiset. KMLahti on jo hajonnut tarpeeksi tämän päivän osalta.



25.5.2008 (Yöllä)

No enkä hitossa katso Euroviisuja. Miksikö? Koska minulla on selkeä mielipide niistä kilpailuista, siellä esitettävästä musiikista ja show'n laadusta. Ilmaistakseni kyseisen mielipiteen minun pitäisi kiroilla pahasti vähintään kuudella kielellä puolentoista tunnin ajan, enkä viitsi sortua moiseen. Löydän 153 955 miellyttävämpää tapaa viettää aikaani; lista alkaa seksistä ja päättyy käytettyjen sukkien syömiseen kermakastikkeella höystettynä.



23.5.2008 (Ilta)

Viitaten vielä eilisen iltapäivän merkintään; on kieltämättä aina typerää iloita siitä ettei kukaan ole näkemässä jotain noloa alennustilaasi- ja sitten blogata asia. Logiikka hoi... Toisaalta olen huomannut sen, että on raja sille kuinka pitkään maailman ja ihmiskunnan typeryydelle voi nauraa ennen kuin nauru muuttuu epätoivoiseksi itkuksi, kun taas omalle höperyydelleen taas voi nauraa vaikka joka päivä vuosikausien ajan; omalla typeryydelläsi (ja mahdollisuuksilla sen analysoimiseen) ei ole rajoja.

Edellistä sääntöä noudattaen voinen siis paljastaa että Mikon palattua kotiin työpäivän jälkeen katsoin asiakseni demonstroida häpeällisen säikähdysherätykseni asentoa myöten, toistaen sen mitä tein. Lopputuloksena löin pääni seinään paljon kovempaa kuin aikaisemmin (ja vieläpä listan reunaan), kyynärpääni onnistuin paikoittamaan pöydänkulmaan juuri sopivasti hermonpään kohdalle ja polvi kolautti pöytään niin paljon että tavarat hypähtivät. Yay!

Koska muuten postitin jokin aika sitten kuvan itsestäni ja veljestäni lapsena (ja jotkut itsesuojeluvaistottomat hulluparat jopa pitivät ko. kuvasta), näytän vielä kuvat vanhemmistanikin. Ne ovat vanhoja ja himmeitä; ne olivat tulipalossa joka sulatti ne kiinni suojalaseihinsa. Ne on skannattu lasin läpi, ja toivon saavani ne vielä kunnostettua. Eli olkaa hyvät; isäni Hannu ja äitini Anne, tosin paljon nykyistä nuorempina.



22.5.2008 (Ilta)

Tähän maahan on säädetty paljon kaikenlaisia typeriä lakeja, joten olisikohan vihdoinkin aika jollekin paremmalle? Tarkoitan tällä nyt lakia joka sallisi minulle yksinoikeuden hutkia kenet tahansa tajuttomaksi elävällä näädällä rangaistuksena typerien mielipiteiden ilmaisemisesta, yleisluonteisesta typeryydestä tai vain siitä että asianomainen henkilö kehtaa olla ihminen ja olemassa (eli siis typerä).

Ai miten niin liian negatiivinen pessimisti?



22.5.2008 (IP) Epäarvokas herätys

Stressiä, univaihe. Istun tietokoneeni edessä lukien Lovecraftia ja kuunnellen musiikkia kuulokkeilla. Huomaamattani nukahdin tuoliini, pää painuneena viereistä seinää vasten ja mukavasti tuoliin käpertyneenä. Volyymit olivat aika hiljaisella, mutta kyseinen musiikkisite soittaa vähän sitä sun tätä (shuffle). Herätys oli julma; eräs tavallistakin äänekkäämpi biisi roihautti volyymia kunnolla ja ääni kuulosti siltä kuin joku olisi yrittänyt sulloa elävää kanaa lehmän... hmm, anatomiaan. Pomppasin säikähdyksestä useita senttejä ilmaan iskien ohimoni seinään, kyynärpääni pöytään ja polveni pöydän alalaitaan. Au, perhana. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä surkeaa heräämistäni- silmät päässä seisoen, pöllämystyneenä ja kolhittuna. Arvokkuuden huippu; kunnia menee mutta maine sen kun kasvaa.



20.5.2008 (Ilta)

Kaipa Mikolla on oikeus olla kireä; tostaina alkaa hänen uusi työnsä. Itse kiipeilisin varmasti vastaavassa tilanteessa kauhusta pitkin seiniä ja pureksisin reikiä kattolistoihin, kun taas Mikko tyytyy vain äyskimään, äksyilemään ja käyttäytymään kuin viisivuotias. Rehellisesti sanottuna viimeisen viikon ajan olen yhä suuremmalla innolla alkanut odottamaan muutosta; en siksi että kaipaisin yksinäisyyttä vaan koska en millään jaksaisi aikuisen miehen lapsellista oikuttelua. Viime viikon loma oli harvinaisen repivä; jatkuvaa jankutusta ja kitinää, kuin olisin kuunnellut ruosteista ladonoven saranaa myrskysäällä. Kuten sanoin, mixed feelings. Toivon että vaihe menee ohi kunhan tuo mies saa asetuttua.

Kadonnut; yksi kappale itsehillintää. Kadonnut joskus vuonna 1980. Kaivataan kipeästi. Luvassa löytöpalkkio. Yht. otot toim. nimim. "Lahtistanian suurdebiili".



19.5.2008 (IP) Epälogiikkaa

Maailmanhistorian suurimpien epäloogisuuksien joukkoon kuuluisi seuraava katkelmapari; "naisen pitäisi pukeutua kauniisti..." ja hetkeä myöhemmin samalta mieshenkilöltä "...naiset käyttävät aivan liian paljon rahaa vaatteisiin ja meikkeihin ja aivan liian paljon aikaa meikkaamiseen ja pukeutumiseen". Öööh... mitä? (Ei, kyseessä ei ollut Mikko).

Usein kuulee puhuttavan sukupuolten välisestä sodasta- olenpa itsekin siitä puhunut- ja kaikkihan tietävät että vaatteet ovat tärkeä osa naisen asearsenaalia. Silti minusta näyttää siltä että kaksi kolmasosaa kansastamme elää täyttä rauhantilaa, ja pieni osa käy totaalista sissiterroristisotaa kahdella rintamalla (kirjaimellisesti). Sivistyneen sodankäynnin säännöt eivät nähtävästi päde tässä sodassa. Emmekö me kaikki voisi sotia tasaisesti?

Kadonnut; yksi itsesuojeluvaisto, jossa kiinni terve järki. Löytöpalkkio! Yht. toim. nimim. "Lahtistanian diktaattori".



18.5.2008 (Yöllä) Uskonnosta

Kuten olen usein sanonut, olen uskonnoltani skeptinen agnostikko-ateisti. Käytännössä se tarkoittaa ateistia joka antaa saarnaajille turhan toiveen mahdollisesta kääntymyksestä ja murskaa sitten heidän haaveensa negatiivisella skeptisyydellä. Ajoittain ateismiani parjataan, ja nyt olisikin hyvä aika sivallella hieman takaisin- en näet ole tänään erityisen hyvällä tuulella.

Ainoa tapa jolla maailmankaikkeus voisi olla yliluonnollisten voimien luoma olisi se, että luomistyöstä olisi vastuussa kahdentuhannen jästipäisen ja mielenvikaisen jumalan demokraattinen komitea. Jokainen joka on istunut pienessäkin komiteassa tietää millaista vääntöä neuvottelu ja agendan luominen on ja miten surkeaan lopputulokseen poikkeuksetta päädytään- mikäli maailmankaikkeuden olisi luonut jokin yliluonnollinen olento, ainoa mahdollinen vaihtoehto olisi nimenomaan kahdentuhannen totaalisen debiilin ja jääräpäisen idiootin komitearyhmä. Yksikään yksittäinen olento ei voi olla niin uskomattoman typerä ja epäpätevä että loisi jotain sellaista jossa myöhemmin kehittyisi... no, sanotaan vaikkapa herätysliikkeitä, lastenkasvatusoppaita tai Microsoft.

Jokaista uskovaista pitäisi lyödä päähän evoluutioteorialla kunnes asianomainen imbesilli olisi uponnut lanteitaan myöten mutaan.

Lisäksi olen vakuuttunut siitä että jos evoluutio voisi materialisoitua, se materialisoituisi kuusikymppisenä sotkuisena äijänkäppänänä, armottomana viskijuoppona ja nikotiiniaddiktina, joka vapisevin käsin kiskoisi Mallua kiroten sitä mitä helvettiä tulikaan tehtyä, ei saatanan saatana ja ihmiskunta vielä päälle päätteeksi, benjihyppääjät, kehonrakentajat, tosiTV ja aerobic-kilpailut, ei saatana mitä tuli tehtyä, mikä hemmetti meni vikaan...?

Äh, en jaksa paneutua. Ei ole hauskaa, tiedän...



17.5.2008 (IP) Geneettinen avioero

Hieman parempi olo. Sain lohtua ja rakkautta useilta rakkailta ihmisiltä, ja vaikka kyyninen ja pessimistinen luonteeni katsoo suuren osan kehuista vain säälistä annetuiksi, ne silti paransivat mieltäni rutkasti. Jaksan jo nauraa rouva isoäidin loukkauksille.

Mutta haluaisiko joku kertoa minulle miten me olemme perineet avioeron? Isoäitini mukaan avioliittoni epäonnistuu koska "me olemme perineet avioeron molemmilta puolilta". Anteeksi kuinka? Mikon vanhemmat eivät eronneet- Mikon äiti on leski. Kyllä, minun vanhempani erosivat, ja molemmat isovanhempani erosivat, mutta mitä sitten? Onko jossain suvun papereissa tai testamenteissa kohta jossa määrätään että avioero jää sitten jälkipolville perinnöksi? Miten me voimme jakaa avioeron? Saako veljeni puolet avioerosta ja kumman puolikkaan hän saa? Ja miten isäni vanhapiika-sisar- miten häntä on kohdeltu kyseisen perinnön jaossa? Saako hän (uskomattoman saita ihminen) käyttämättömän perintöavioeronsa kasvamaan korkoa?

Apua, kromosomini jakaantuvat kuin paperit (ja laskut) lakimiesten käsissä- tunnen geneettisen avioeroprosessin kehossani! Haluaisin kieltämättä nähdä sen tuomioistuimen joka määrää kromosomieni huoltajuuden avioerosolujeni kesken ;)

Ai niin, puhun usein veljestäni; tässä on hyvä yhteiskuva meistä lapsina. Huomatkaa laastarit käsissäni ja polvessani sekä naarmut kasvoissani :D Hämmästyttävän sovinnollinen kuva; useammassakin kuvassa näytämme siltä kuin harkitsisimme vakaasti sitä kumpi ehtii lyödä ensin. No jaa, itse asiassa olimme tuossa vaiheessa rutinoituneet kuvauksiin; meitä valokuvattiin jatkuvasti, joten suhtauduimme rennosti kameraan.



16.5.2008 (Ilta)

"Ovatko nuo oikeat hiuksesi kun ne kiiltävät noin, ei kai tuo ole peruukki?". Kiitos, isoäiti. Mikään ulkonäössäni ei miellytä sinua, olet tehnyt sen selväksi lapsuudestani saakka. Kiitos, pidän toki mielessäni että mielestäsi olen lyhyt ja lihava verrattuna pitkään ja hoikkaan vaaleahiuksiseen veljeeni, liian ruma aviomiehelleni ja että avioliittomme päättyy melko varmasti eroon- kiitos kun kerrot että liittomme oli onneton, se oli uutinen meillekin. Mistähän sinä sen päättelit? Kiitos kun arvostelit ulkonäköäni- onnekseni minullekin on sentään riittänyt miesseuraa. Kiitos kun nolasit veljeäni siitä ettei hän ole vielä naimisissa, ja kiitos kun tölvit siitä ettemme kutsuneet sinua häihimme- osaatko yhtään arvata syytä moiseen? Kiitos kun hiillostat veljeäni hankkimaan lapsia ennen kuin hän on itse valmis siihen, ja kiitos kun kiukuttelet siitä että voin niin huonosti etten voinut syödä- lisäsit fyysiseen pahaan olooni roppakaupalla henkistä pahaa oloa. Kiitos kun haukuit tuomamme amppelimansikan vaikeasti hoidettavaksi- ei se sitä ole- ja sinun kiusaksesihan me vain sen toimme- koska vihaamme sinua.

Ennen kaikkea kiitos taas kovin paljon mukavasta ajasta. Sen takiahan me ajoimme yli kahden tunnin matkan ja ajamme ilomielin jatkossakin. Toivottavasti jokainen kyyneleeni on sinulle arvokkaampi kuin timantti, rikastuit taas illalla useammalla.



16.5.2008 (AP)

Voi hyvät jumalat ja perkeleet ja kaikki muutkin olematomat yliluonnolliset olennot. Dante olisi voinut saada inspiraation La divina commedia'n Helvetti-osioon tarkkailemalla ja kuuntelemalla tuota vanhaa lepakkoa. Ja useampaan jatko-osaankin- kokonaiseen Päätalomaiseen tiiliskivisarjaan. Niin, kyse siis jälleen isäni äidistä.

Ja tämä tunnelma nyt kun olen kestänyt kolme hänen puheluaan visiitistä jonka pitäisi tapahtua myöhemmin tänään. Voisin väittää että menen vaihtamaan mielenterveyteni ja itsetuntoni rippeet quid pro quo parempaan omaantuntoon, mutta koska mielenterveyteni rippeidenkin olemassaolo on kyseenalaistettu jo useita kertoja taidan jättää väittämän esittämättä.Ei, älkää kysykö- en halua ajatella. Haluan vain halauksia, suukkoja ja kaulan jota vasten painaa nenäni.



15.5.2008 (Ilta)

Minulla on vesikauhuisen rotan temperamentti, mutta vain hyvänä päivänä. Tänään ei ole hyvä paivä- Mikon kuorsaus on saavuttanut uskomattomat mittasuhteet (mahtaisikohan joku heavy-bändi palkata tuon äänitehosteeksi, tai vaikkapa elokuvateollisuus katastrofileffoihin?).



15.5.2008 (Yöllä)

Perjantaina Tonin kanssa tapaamaan "The Angry Bulldozer"... anteeksi, isänäitiäni siis. Tarpeetonta kai sanoakin etten ole lainkaan innoissani. Kestän sen koska on pakko, mutta en riemusta kiljahdellen. Itse asiassa tunteeni ovat niin sekaisin että tuntuu siltä kuin pääni pyörisi hartioillani ympyrää kuin karuselli ja soittaisi iloista musiikkia.



14.5.2008 (Yöllä)

Mikon kuorsaus on raivostuttavaa. Kuuntelen musiikkia kuulokkeilla mutta pahimmillaan korina kuuluu musiikin ohi. Ensin kuulosti siltä kuin herra Lahti olisi pilkkonut vuodettamme moottorisahalla. Kun kävin tönäisemässä miehen eri asentoon alkoi kuulostaa siltä kuin rotta olisi järsinyt koloa seinään. Viimeisimmällä tönäisyllä ääni muuttui astmaatikkokerhon nokkahuilukonsertoksi jonka ajoittain keskeyttää lyhyt aaria nimeltä "kissa kakoo kurkustaan karvapalloa". Argh! Uskoisin tulevani hulluksi ellen jo omaisi kohtalaista määrää kyseisiä taipumuksia.



12.5.2008 (Ilta) Sekalaisia havaintoja ja geneeristä ajatusten puutetta

Miesten muuttuva luonne huvittaa minua. Kolmeakymmentä lähestyvät ja sitä hieman vanhemmat alkavat tajuta ettei naisia saa machoilemalla, joten he panostavat käytökseen, pukeutumiseen ja tapoihinsa biletyksen, törttöilyn ja örvellyksen sijaan. Voisi sanoa että he vertauskuvallisesti solmivat satiinirusetin penikseensä kokeillakseen saako sillä tavalla parempaa jälkeä naisrintamalla- ja yleisesti ottaen onnistuvat varsin hyvin. Minusta kieleen voisi adaptoida ilmauksen "rusettipenis" kuvaamaan taktiikan noudattajia. Suloista ja ennen kaikkea älykästä, ja minä arvostan älykkyyttä. Älykkyys on aina ollut mielettömän seksikästä (silmälasien ja partojen ohella).

Olin koko eilisen päivän ärtynyt siitä että pitäisi soittaa isänäidille äitienpäivätoivotuksia. Onnekseni keksin loistokonstin; soitin kaksi minuuttia ennen kuin se kirotun typerä tanssiohjelma (jonka nimeä ei pidä mainittaman) alkoi. Lopputulos; riemastuneet kiitokset, nopeasti lopetettu puhelu. Velvollisuus hoidettu, yksi isoäiti iloisempi, KMLahti ylen tyytyväinen. Olipa edes jotain hyötyä tuosta roskaohjelmasta.

Olen... levoton, hermostunut. Epätavanomaista epävarmuutta, epäluonteenomaista levottomuutta. Huolta, lievää pelkoa, epästabiili tilanne. Emotionaalisia, fyysisiä ja mentaalisia kontrolloimattomia reaktioita asioihin joiden pitäisi olla kontrolloitavassa logiikan keinoin (anteeksi anglismini). Pah, sanon minä.



11.5.2008 (IP)

Useammat kyselyt (engl. meme, jotain mitä harrastan eräässä toisessa päiväkirjassani) joihin olen vastannut viime aikoina ovat sisältäneet kysymyksen "Kenen kanssa roikut?" (l. "Who do you hang out with"). Minä en roiku. Njaa, en ole mitenkään erityisen hyvässä kunnossa, silmäpussini roikkuvat aina ja nenäni on niin pitkä että sen voi sanoa roikkuvan tipahtamisen partaalla- mutta siitä huolimatta minä en roiku. Kerron kyllä kun päätän kiivetä lähimpään lipputankoon tai lyhtypylvääseen ja roikkua sieltä.

Olisikohan turhan törkeää pyytää jotakuta arvon sukulaisistani kuolemaan tänään että hänet voitaisiin haudata huomenna ja voisin sen tekosyyn nojalla välttää vierailun anopin luo?



10.5.2008 (IP) Public service announcement; lemmikkipiikkisian puolustelupuhe

Puolittaisena anteeksipyyntönä ja selittelynä:
Mikko on seuraavan viikon lomalla, joten Murphyn lain (*) innokkaana soveltajana sairastuin perjantaina. Hienotunteisuuden perikuvana Mikko järjesti lisäksi vierailun äidilleen maanantaiksi. Tämä on P.S.A; olkaa kilttejä älkääkä vierailko luonani ennen keskiviikkoa. Siitä eteenpäin olen melko varmasti taas normaalikunnossa ja silloin on taas ihanaa ottaa vastaan vieraita. Ei mitään henkilökohtaista, en ole lakannut rakastamasta ketään, mutta tarvitsen hieman toipumisaikaa. Näin kipeänä muutun vielä tavanomaistakin pahansisuisemmaksi, joten vietän mielelläni aikaani puolihorteessa ja uneksien. Tiedän itsekin olevani juuri nyt luonteeltani kuin barbaarileirin puolikesy lemmikkipiikkisika, joten säästän muut parhaani mukaan kiukunpuuskiltani.

Silmiini osui erään ystävän huomautus toiselle ystävällemme; "Kattella on kylän suurin piiska, sitä pitää kumartaa". Bwahahahaa! Ehdoton piristys.

(*Minun käsitykseni mukaan Murphy oli optimisti ja jos mikään voi mennä pieleen, se aivan tasan varmasti myös menee pieleen koska juuri sellaista voi ihmiskunnalta odottaa. Olen itse Murphyn lain sovellusten orja; vietin perjantaina 40 minuuttia etsien kännykkääni ja löysin sen- paperikorista. Roskakorista siis. Ei, älkää kysykö.)



9.5.2008 (IP)

Jos alkoholi tulee puheeksi tietyntyyppisen ihmisen kanssa tiedän aina että ennemmin tai myöhemmin kyseinen henkilö sanoo "Voi mutta sinähän et juo" samaan säälivään tapaan kuin joku voisi sanoa "voi, mutta sinultahan on amputoitu jalka". Joskus mieleni tekee vastata samalla sävyllä "Voi, mutta sinähän olet se ojanpohjissa räpiköivä rapajuoppo".

Minulla oli juuri ilo ja kunnia (lievää sarkasminhiventä) kuulla Nightwishin cover-versio Pink Floydin ihanasta "High Hopes"-biisistä. Anteeksi, mutta... kamalaa. Alkuperäinen on kaunis, cover taas kuulostaa siltä kuin joku olisi juottanut pari kiimaista hirveä hirveään (hah) humalaan ja päästänyt ne vapaaksi heliumilla täytettyjä ilmapalloja sisältävään viljasiiloon. Kuunnelkaa itse niin ymmärrätte mitä tarkoitan.



8.5.2008 (IP) Todellisuuden hetkellinen puute

Aika on lineaarinen ja elämä on kuin kulkisit tieverkostolla, sillä et voi valita kuin yhden tien kerrallaan. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä sitä että jokainen voi aina palata polkua takaisin tai löytää jonkin muun reitin- kiertotien- joka johtaa paremmalle reitille, paremmalle tielle, parempaan hetkeen. Voit aina kulkea yhtä reittiä ja etsiä sitten polun joka johtaa toiselle tielle. Se mitä minä en ymmärrä on se, ettei kukaan voi saada kuin yhden polun yhtä aikaa. Minä haluan kaikki todellisuudet, kaikki hetket, kaikki tiet, nyt ja tähän hetkeen. Minä haluan seistä jokaisella polulla, jokaisella reitillä, ja tuntea jokaisen niistä samalla hetkellä.

Tee pieni koe; sulje silmäsi. Mikä on ensimmäinen asia jonka näet silmäluomiesi sisällä, ajatuksissasi? Se on sinun todellisuutesi. 



7.5.2008 (Ilta)

Minä en arvosta feministejä ja halveksin radikaalifeministejä. Toisaalta vihaan myös sovinisteja. Jos saisin päättää, ottaisin kumpaakin osapuolta niskasta ja takoisin heidän kallojaan yhteen niin että kumisee. Kummankin osapuolen edustajat ovat niin typeriä että saisivat keskivertoa lahjattomamman ameeban ylpeilemään omilla saavutuksillaan ja julistamaan itsensä kehityksen huipuksi.

Päivän määritelmä; fantasia on kitka joka syntyy kun menneisyys hankautuu nykyisyyteen, mielikuvitus todellisuuteen ja unelma realiteetteihin.



6.5.2008 (Ilta) Ylösnousemus suoritettu.

Kristityt pitävät kovaa melua yhden puolijumalansa ylösnousemuksesta. Minusta se on surkea saavutus; yksi ainoa ylösnousemus parituhatta vuotta sitten eikä koko jutusta ole esitettäväksi mitään todisteita. Minä taas olen tänään noussut ylös vuoteesta kolmesti, tuolistani olen ylösnoussut ainakin kaksikymmentä kertaa ja sohvastakin kerran. Puhumattakaan siitä kuinka monta kertaa olen ylösnoussut portaat! Jos tarpeen voin vieläpä nauhoittaa videokuvaa kamerakännykällä ylösnousemuksistani ja esittää todisteita. Kyllä teidän olisi parempi erota kirkosta porukalla ja perustaa KMLahden päivittäisen ja toistuvan ylösnousemuksen kirkko. Lupaan kyllä sitten siunailla teitä niin perhanasti.

Mikko kutsui minua humanistiksi (verrattuna itseensä = luonnontieteilijä). Juho ilmaisi epäuskonsa humanismiini, ja olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan; voisin pikemminkin tituleerata itseäni epähumanistiksi. Esimerkiksi psykologia oli koulussa suosikkiaineitani (lukiossa useammastakin syystä, jätän kuitenkin määrittelemättä), mutta minusta olisi tullut huono psykologi; "Ei, et sinä ole tulossa hulluksi. Olet vain uskomattoman typerä, yksi hemmetin laholatva. Tuossa, saat reseptin sterilisaatioon jottet vahingossakaan lisääntyisi, ja tuossa vielä purkillinen pillereitä. Syö vaikka koko purkki kerralla. Surkeaa ja masentunutta jatkoa, et noilla lahjoilla parempaan pääse."



6.5.2008 (IP)

Katolla on kokonainen parvi kattourakoitsijoita pesemässä ja hiomassa peltikattoamme. Puolen tunnin jyminän jälkeen alkoi tuntua siltä kuin asuisin orkesterin patarummussa, ja nyt alan uskoa olevani betonitien pätkä jota porataan katuporalla tai että tyhjässä kallokopassani surisee ylenmääräisen suuri ampiainen.



5.5.2008 (Ilta) Pinnallisuudesta

Aamulla sähköposteihin vastatessani muistin sen mitä on pitänyt näyttää teille jo pitkään... eräs video, jossa paitsi on taustalla eräs suosikkikappaleistani (VNV Nationin Illusion), myös hyvä animaatio joka kuvastaa hyvin sitä kuinka pinnallinen yhteiskuntamme on. Sillä juuri tuollainenhan maailma on; meille näytetään jotain kaunista ja me haluamme muuttua sen illuusion kaltaiseksi, tavoittelemme sitä unelmaa niin kovasti että tuhoamme itsemme prosessissa. Tuota videota katsoessani näen miljoonia ihmisiä tekemässä samaa; repimässä ja raastamassa itseään hajalle ollakseen "täydellisiä" kuten media kehottaa.

Tiedätkö, minä rakastan sinua sellaisena kuin olet. Älä muutu.

Niin, isoäitini (isäni äiti) soitti eilen ja haukkui painoni ja ulkonäköni hornan tuuttiin. Onnistuin pysymään kohteliaana ja asiallisena, sillä rehellisesti sanottuna moinen pinnallisuus ei jaksa minua hetkauttaa- minä määrittelen itseni eri tavalla. Tunnen vain surua nähdessäni jälleen yhden surullisen, tyytymättömän ihmisen. Silti ihmettelen sitä miksi kyseinen ihminen ällistelee sitä ettei kukaan perheestämme halua olla tekemisissä hänen kanssaan.

Minä olen olemassa, mutta oletko sinä?



4.5.2008 (IP)

Nörttejä on ilo tarkkailla. Rakastan älykästä seuraa, mutta minulle tulee aina tunne siitä että olen todellisuudessa blondi ja vain kuvittelen hiusteni olevan ruskeat. ÄO:ni tuntuu laskevan ropisten; aivosoluni kirjoittavat pieniä itsemurhaviestejä ja hyppäävät kuolemaansa korvani kautta, ja jäljellejäävät saarnaavat maailmanloppua ja piilottelevat luolissa. Minusta tuntuu siltä että kun älykkyyttä on jaettu, omani on toimitettu perille huonosti suunnatun ja kuluneen ballistan laukauksella. Nörtit ovat aina niin tyytyväisiä päästessään puhumaan omaa kieltään (nimeltään Geek, sukua kreikalle eli Greek) mutta kaksi kolmasosaa sanoista lennähtää viheltäen pääni yli kuin konekiväärin tulitus.

Lepäilen ja välttelen kaikkea hiemankin työltä haiskahtavaa kuin se olisi vesikauhuinen viemärirotta. Musiikkia, kirja ja autuas sunnuntailaiskuus.

Meidän vaahteramme soivat. Unohdun usein kuuntelemaan niitä keväisin; ne kukkivat ja sadat kimalaiset saavat koko puun surisemaan. Inhoan hyönteisiä mutta nautin siitä äänestä, kunhan saan seistä puun juurella pienen matkan päässä. On kuin puut laulaisivat.



2.5.2008 (Ilta) Kvaak.

Itsetuntoni on kuin... no, kuin lentotaidoton sorsa joka laukaistaan katapultilla ilmaan; seuraa kova räpsyttely ja raakunta, mutta ennemmin tai myöhemmin realiteetit ja painovoima ottavat vallan ja kaikki päättyy surkeaan lätsähdykseen.

Minä en anna kivun voittaa. Minä olen kontrollissa, ja kehoni palvelee. Minä olen vahvempi kuin ruumiini.



29.4.2008 (Ilta) Näkökulman vaihdos

Ajoittain kärsin katsantovaikeuksista. Näkökulmani tuntuu rajoittuneelta ja näköpiirini ahtaalta. Onneksi tilanne oli helppo ratkaista; lyhensin etuhiuksiani.



29.4.2008 (IP)

Kuluttajansuojalaissa on suuri puute. Me voimme palauttaa kauppaan valmistusvialliset ja toimimattomat tuotteet, mutta mikä on palautusoikeus ihmiskunnalle? Minne toimimattoman, viallisena myydyn ihmiskunnan voi palauttaa, ja saako siitä rahat takaisin vai voinko saada toimivan tilalle?



29.4.2008 (AP) Sekalaisia

Päivän miete; olen allerginen typeryydelle sekä - varsin yllättäen- itselleni. Kieltäydyn uskomasta että näillä asioilla olisi jotain yhteyttä.

Eräässä FB-kyselyssä kysyttiin onko minulla pitkät jalat. Minä tarkistin; kyllä ne ylettyvät maahan asti. En ollut varma, mutta minä tarkistin.

Monelta ihmiseltä puuttuu kyky hahmottaa loogista päättelyketjua. Minäpä kerron teille salaisuuden; se on hieman samantapaista kuin kalastaminen. Menet rannalle, laitat syötin, heität koukun ja kohon veteen. Jos koho painuu, älä hitossa ala hihkumaan ja huutamaan mitään jättimäisestä kalanjärkäleestä, sillä tuurillasi olet saanut koukkuun puunpalasen. Mutta tämä ei oikeastaan ole ihmiskunnan ongelma; ei, teidän ongelmanne on se, että uskotte juuri kalastaneenne järvestä suuren Cthulhun tai koko Atlantiksen kadonneen mantereen. Kelaa ensin koko päättelyketju koukkuineen rannalle, tutki huolella puunpalastasi ja varmista onko siinä kiinni Suurta Cthulhua tai Atlantista. Luultavasti ei.

Maailma ympärillämme on järvi, logiikka on onki jolla kalastamme, ja kalat, vanhat saappaat ja puunpalaset vedessä ovat se päättelyketjun tulos. Jos siis onkeesi onkin tarttunut saapas eikä lohi, älä viitsi väittää suureen ääneen että lohi on tehnyt itsestään saappaan. Jos haluat saada kiinni jotain erityistä, ole toki hyvä ja hyppää suoraa päätä kyseiseen lätäkköön ja ala heitellä ylös kaikkea mitä käsiisi satut saamaan.



28.4.2008 (IP) Vappu ynnä muuta turhaa

Kaikki väittävät että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Mahdollisesti totta, mutta vain jos haarukkasi on kyllin terävä ja pitkä ja sillä isketään sopivassa kulmassa. Ei, oikeasti miesten anatomia on täysin erilainen kuin naisten; miesten sydän on heidän housuissaan ja nopein tie sydämeen käy siis vetoketjun kautta.

Vappukin on tulossa- taas yksi Suomen typerimmistä ja turhimmista juhlista. Minulla on idea; kieltäkää kommunisteja ehdottomasti marssimasta lähimpään jokeen tai järveen- kieltäkää se ehdottomasti- ja he takuulla "vappumarssivat" koko joukolla lähimpään lutakkoon. Vasemmistolaiset eivät myöskään osaa sulkea suitaan, joten hyvässä lykyssä ainakin osa heistä ehtii niellä vettä ja hukkua. Toisaalta he ovat myös niin jumalattoman itsepäisiä että saattavat hyvinkin marssia koko vesialueen läpi ja toiselta rannalta ylös, hukkuneena tahi ei. Sitten jäävät vielä Perussuomalaiset, mutta eiköhän heidätkin saa listittyä jolloin sopivalla tavalla - kenties maalaamalla heidät mustaksi ja antamalla heidän sitten ampua itsensä. Vihreät, Kristilliset ja muut ovatkin sitten kakkosprioriteetilla. Pitäisikö kenties kerätä lista Suomen surkeimmista poliittisista puolueista sekä siitä, miten niiden jäsenistön saisi listimään itsensä?

Ja vappupallot, serpentiinit ja ryyppäävät ääliöt? Hartain toiveeni olisi se, että känniääliöt päättäisivät joukolla joko niellä vappupalloja ja tukehtua muoviin, tai kuristaa toisensa serpentiineillään. Pitäisi provosoida heliumin hengityskampanja humalaisille toiveena se, että he tukehtuvat hapenpuutteeseen ennen kuin tajuavat kuinka vaarallista se pelleily on. Simakin on pahaa (hyi). Tapa jolla minä aion "juhlistaa" vappua liittyy tietenkin ruokaan; munkkeja ja rosetteja luvassa.



27.4.2008 (Yöllä) Väsyttää, joten...

Jari nauroi pihallaan kasvaville vehnänoraille; lintulaudalta pudonneet siemenet olivat itäneet. Mutta ei se mitään, sillä saatoin antaa seuraavan neuvon matkien hieman karkeasti Kalevalaa; Jari leipäsen leipovi/ vehnänisun leivittelevi/ pellon oman vehnäsistä/ lintulaudan tähtehistä/ oman kodin orasista/ kotomaasta kasvavista... jne. Jari on leipomoalalla töissä, niille tiedoksi jotka eivät tienneet. Kyllä, kansalliseepoksemme antaa edelleen inspiraatiota (tai ainakin hyvän tekosyyn) sanojen väärinkäyttöön ja mukilointiin.

Ja Facebookista taas seuraava "runollinen" taidottomuudenosoitus; Kat not in the hat/ armed with a bat/ and ugly as a bat/ hissing like cat/ screeching like a rat/ wailing like a brat/ killing Facebook-chat/ jne. ;)

Älkää valittako. Ei näin väsyneenä jaksa keksiä mitään välkympää. Tai näillä aivoilla.



25.4.2008 (Yöllä) Unien tyyneyden hetki

Näen usein unia joissa katselen maailmaa erään tehdashallin korkealta katolta, paikasta jossa kävin usein lapsena miettimässä. Niissä unissa istun ja ajattelen. Niissä unissa ei tapahdu juuri mitään.

Sen hallin katto oli todella korkea peltikatto. Sinne pääsi työntekijöidemme kahvituvan ikkunasta pujottautumalla ikkunasta, kiipeämällä erään lämmitysputken päältä ylemmälle katolle, kiipeämällä katon lapetta kohtaan josta saattoi juuri ylettyä piilossa oleviin tikapuihin ja kavuta kattojen taitteeseen. Kahden katon taitekohta oli lämmin ja yksinäinen paikka; aurinko lämmitti kattopellin mukavaksi ja siellä sain aina olla rauhassa. Ennen kuin vaihdoin koulua kävin katolla surrakseni rauhassa ja myöhemmin, kun vaihdoin koulua ja toisenlaiset asiat (ja henkilöt) mietityttivät, kävin siellä rauhoittumassa ja ajattelemassa, hymyilemässä unelmilleni ja niiden lapsellisuudelle. Se oli suosikkipaikkani heti huoneeni ja Hopeapajujen jälkeen.

Joskus näissä rauhallisissa unissani istun sillä katolla. Aurinko lämmittää yhä. Tuulenpuuskat liikuttelevat hiuksiani ja katselen alas joelle ja tehtaiden pihaan, jossa mitään ei tapahdu. Mikään ei muutu ja maailma on rauhallinen. Niissä unissa on seesteisyyttä ja tyyneyttä jota on vaikea kuvata. Niissä unissa ajatus ja tunne, hiusten liike tuulessa ovat tapahtumia. Levottomien ja usein pahojen unieni joukossa on hyviäkin, ja näiden lisäksi näitä syviä, voimakkaita tyyneyden, levollisuuden ja rauhallisuuden hetkiä.

Joskus mietin jäikö jokin pala sisältäni sinne ylös, paikkaan josta katselin maailmaa. Onko jokin osa minusta yhä siellä ylhäällä, ajassa ja paikassa missä aurinko pysyy ikuisesti lämpimänä ja jossa tuulenpuuskat liikuttavat ikuisesti hiuksiani samalla tavalla?



23.4.2008 (IP)

Päivän mietelause; Jos typeryydestä ja turhanpäiväisyydestä sakotettaisiin valtion talous kukoistaisi mutta 90 % ihmiskunnasta olisi vararikossa.



23.4.2008 (IP) Lisää lomakeinspiraatiota

Joku ilmoitti lomakkeella että hänet tekisi iloiseksi se jos ilmaisisin mielipiteeni tästä jo lähes edesmenneestä teksiviestikohusta. No voi hyvänen aika, et voinut surkeampaa aihetta keksiä? Olen vaiennut tahallani asiasta, mutta tämän kerran annan mennä. Aloitan summaamalla tunteeni asiasta; halveksuntaa ja inhoa jokaista kohun osapuolta kohtaan.

Herra ex-ministeri on naiivi hölmö (hei haloo; kyseinen nainen saa rahansa keikuttelemalla itseään puolialastomana yleisön edessä- jos tälläiselle naiselle on mahdollista tienata aimo tukku rahaa helpommalla, totta kai hän tarttuu tilaisuuteen). Kyseinen tanssijatar on ahne ja häneltä puuttuvat tavat ja taso (en osaa edes ilmaista miten tämäkin juttu inhottaa minua; yksityisiä viestejä ei näytetä kenellekään ilman lähettäjän lupaa. Niiden olemassaolosta ei edes puhuta ilman molempien osapuolien suostumusta. Mautonta ja rumaa). Median edustajat ovat ahneita raadonsyöjiä. Kansalaiset ovat idiootteja, ja jokainen joka kohua lietsoo on yliutelias, huonokäytöksinen ääliö. Jokainen joka lietsoo kohua -oli hän sitten kummalla puolella tahansa- on typerys. Minäkin, koska annoin provosoida itseni kirjoittamaan aiheesta sanaakaan.

Summa summarum; minä äänestän että koko joukko marssitettaisiin lähimmälle turvesuolle ja upotettaisiin, ja lopuksi paikka tulisi merkitä varoitukseksi tuleville sukupolville. Kukaan osapuolista ei kaipaa tukea tai sääliä; kyse on jokaisen osapuolen typeryydestä ja/tai tapojen, tason ja moraalin puutteesta, vastassaan ahneus ja oman edun tavoittelu. En häpeä olla nainen, mutta häpeän olla ihminen; tämä kohu on hyvä poikkileikkaus siitä millaiseksi mediakulttuuri, julkisuuden tavoittelu ja tähtien palvonta ovat maailmamme muuttaneet.

Bah.



21.4.2008 (Ilta)

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin aivoni olisivat ottaneet lopputilin ja lähteneet ryyppylomalle Karibialle, järkeni hyppisi pihamaalla kuin humalainen harakka hangella ja harkintakykyni olisi pudonnut kallo kolisten metrin syvyiseen monttuun. Epävarmuutta, huolta...

Asiaan mitenkään liittymättä olen tullut tänään seuraavaan päätelmään silityslautojen olemassaolosta;
Vaihtoehto 1) Silityslaudan kehitti kieroutunut tiedemies tarkoituksenaan saada kansalaiset amputoimaan itseltään sormia,
Vaihtoehto 2) Silityslauta on alitajuinen masokistinen itserankaisukeino, tai
Vaihtoehto 3) Silityslauta on idioottitesti, jonka minä reputan kerran toisensa jälkeen.

Ei juuri mikään inspiroi. Potkaiskaa anonyymilomakkeella/blogilomakkeella jos haluatte minun kirjoittavan jostain erityisestä. Ajatelkaa minua vaikkapa harvinaisen rumana, pahansisuisena ja paksuna verbaalikeijukaisena (vai keljunkaisena? Hekoti hee) joka täyttää toiveita. Verbaalisesti siis.



20.4.2008 (Ilta)

Nähtävästi jokainen Suomen naispuolinen otus katselee sitä perhanan tanssiohjelmaa- minua lukuunottamatta. Saan kyllä itse paljon enemmän tyydytystä leipoessani mustikkamuffineita. Tähdet saavat minun puolestani tanssahdella tasajalkaa lähimpään lettoon. Tai letkajenkkaa, jos tarpeen. Sanoisin "hemmetin akat", mutta joku feministi tietenkin lähettäisi minulle pommin...



20.4.2008 (IP) Sunnuntain laiskoja ja hajanaisia ajatuksia

Ajoittain tunnen halua sekoittaa sokerin suoraan teekannuni sisältöön ja kaataa koko kannullisen nokan kautta suoraan suuhuni sen sijaan että kaadan teen pieni erä kerrallaan pikkuiseen kupposeeni ja juon hitaasti ja nautiskellen. Ellei itsehillintäni olisi niin hyvä saattaisin tehdäkin niin -tietenkin varmistaen ettei kukaan, edes Mikko, pääse todistamaan moista säädyttömyyttä. Onneksi juon teeni kuumana ja nautin mausta niin paljon että haluan sen kestävän pitkään.

Lopuksi ajatus kodistani tältä aamulta. Olimme keittiössä aamiaisella. Aurinko siivilöityi lämpiminä läiskinä puiden oksien läpi keittiöön. Ikkunan ulkopuolella hypähteli rusakkomme, lintulaudan alapuolta puhdisti parvi pikkulintuja, fasaanikoiras paimensi kanojaan pihan poikki ja sisällä soi pehmeä, hiljainen musiikki. Tee tuoksui ja lämmitetyt kotitekoiset sämpylät maistuivat ihanilta. Sellaisena haluan aina pitää kotini; pehmeänä, lämpimänä paikkana, aina turvallisena ja hellänä, paikkana johon on hyvä palata pahankin päivän jälkeen. Hellyyden, rakkauden ja läheisyyden tyyssija jonka ajatuskin lämmittää. Sellainen on ollut jokainen kotini; Orimattilan suuri talo, Helsingin pieni kotikolo, ja nyt Fågeltorp. Ne ovat kaikki muotoutuneet lämpimiksi, helliksi paikoiksi, rakkaudella.

Keittiöni ikkunan ulkopuolella kasvavat sinivuokot ja krookukset sulassa sovussa. Pieniä sinisiä kukkia kasvaa myös toisella puolella nurmikon laidassa, ja joka puolelta pistävät esiin kukkien versot ja vihreät ruohopälvet. Kevät.



18.4.2008 (Ilta)

Vietin ihanan päivän Riihimäellä shoppaillen. Shoppailuni on nopeaa ja tehokasta, enkä koskaan tee turhia tai vääriä hankintoja. Nauroin tosin Mikolle että jos kertoisin kuinka monta kertaa olen tänään ottanut vaatteet päältäni voisi joku päätellä minun olevan joko hullu viuhahtelija tai kevytkenkäinen harppu. No, nyt tiedätte; KMLahti poisti tänään vaatteensa lähes kymmenen kertaa! Häpeän dramaattisesti ja ylitsevuotavasti.

Eräs ehdottomista säännöistäni vaatteita ostaessani on seuraava; jos mieleesi juolahtaa hetkeksikään ajatus "näytänkö tässä halvalta lutkalta", jätä vaate ostamatta. Toisaalta alusvaatteita ostettaessa kyseinen sääntö kääntyy päälaelleen. Alusvaatteita ostaessani pidän mielellään Mikon mukanani; jos näky saa miehen hengen pihisemään ja silmät laajentumaan, asuste kannattaa ostaa.

Muitakin sääntöjä on, kuten "älä koskaan lue naistenlehtiä tai muotilehtiä", sekä "älä ikinä osta mitään ajatellen "ehkä tämä kelpaa", sillä se ei kuitenkaan kelpaa". Muitakin, mutta näillä pääsee jo pitkälle. Nautin vaateostoksista niin kauan kun tiedän etten juuri tee virheitä. Virheet... pelottavat minua. Minun on oltava varma, kontrollissa. Ehkä osittain siksi tunnen kehoni ja mieleni niin hyvin; tarve kontrolloida niitä on syvällä.

Sunnuntaina markkinoille Riksuun. Aion myös ehdottomasti omistaa iltapäiväni suorastaan hermoromahduksenkaltaiselle leipomiskohtaukselle.



18.4.2008 (AP) Kama Sutra KMLahden tyyliin

Sain Facebookissa kutsun Kama Sutra-testiin. Häiritäkseni mahdollisimman monen mielenrauhaa paljastan nyt sen mikä on minun todellinen Kama Sutra-liikkeeni. Minä ostan mahdollisimman suuren ja painavan painoksen kyseisestä opuksesta ja paukutan sillä päähän henkilöä jonka kanssa haluan harrastaa "henkilökohtaista ruumiinkulttuuria" kunnes asianomaisen henkilön näkökenttä vääristyy ja hän kuvittelee minun olevan nainen eikä ruma vanha vuohi.

Mikko viettää usein aikaansa lähentyvässä tajuttomuuden tilassa.



17.4.2008 (IP) Solvauksia suuntaan jos toiseenkin

Olen ollut jo pari päivää todella surkeassa kunnossa ja samaa jatkuu vielä uskoakseni sunnuntaihin asti. Ensi viikon alussa minun pitäisi olla taas kunnossa, ehkä jo sunnuntaina, ja olen silloin päättänyt langeta hurjan leipomisvimman valtaan, kutsua muutamia ystäviä ja viettää useamman tunnin katsellen leffoja ja syöden. Siihen saakka olen kuitenkin epäilemättä kiukkuinen kuin raivotautinen ampiainen.

Eilistä iltaani piristi Mikon löytämä Shakespeare-loukkausgeneraattori Facebookiin. Vietimme jonkin aikaa solvaten toisiamme mitä ihanimmilla tavoilla (miltä kuulostavat esimerkiksi "weedy, lean-witted giglet", "lecherous, boil-brained nut-hook", "cockered, full-gorged lewdster" tai "queasy, bat-fowling ratsbane"?) ja nauraen hillittömästi. Rakastan tuota systeemiä! Ei typeriä kirosanoja, ei mauttomuuksia. Yritin solvata itseänikin generaattorilla mutta systeemi ei salli itsensä solvaamista, joten jouduin itse solvaamaan itseäni tällä tavalla; "I'm a glass-headed, thick-skulled spawn of a retarded gutworm from the intestines of a rabid llama. I have the verbal skills of a duck-billed platypus having a manic fit and the intelligence of an average drunken tick. Overall, I'm a ludicrous muddy weasel hiding in an overly aged haystack."



15.4.2008 (Yöllä) TosiTV:n uudet trendit, toivoakseni

Inhoan monia asioita, ja yksi niistä on TosiTV. Minä vihaan TosiTV:tä intohimoisesti (tosin myönnän että teen kaiken intohimoisesti, mutta niinhän aina...). Ainoa tapa jolla minut saisi katsomaan sellaista roskaa kuin Survivoria olisi se, että ohjelma kuvattaisiin eri tavalla. Esimerkiksi vaikkapa niin että jokainen kilpailija maalataan mustaksi, syötetään Perussuomalaisen puolueen pahimmille rasistiänkyröille viikon ajan huumeita, viinaa ja natsipropagandaa, sitten annetaan sakille haulikot ja Mein Kampfit käteen ja laitetaan samalle autiolle saarelle mustaksi maalattujen Survivor-kandidaattien kanssa. Viimeinen selviytyjä voi saada oman haulikon jotta voi ampua takaisin. Lisäpointseja siitä jos Survovor-kandidaatit ovat itse "Perssumolaisia".

Ja Tanssii Tähtien Kanssa? Jaa-a, jos jokaista väärän liikkeen tehnyttä roimitaan kuonoon erinäisillä lyömävälineillä. Kilpailijat saisivat myös olla tukevassa humalassa ja tansseina jotain jossa on yhtä paljon rytmiä kuin sydänviasta kärsivässä vakavasti humaltuneessa goottibändin vokalistissa. Lisäksi kanssakilpailijat saisivat ansaita vastustajilleen virhepisteitä (ja siis turpaan) häiriköimällä, sanotaan nyt vaikkapa viskomalla valikoima teräviä keittiövälineitä, raivostuneita skunkkeja ja vesikauhuisia näätiä.

Big Brother? Olisiko Pig Brother; kilpailijat viettävät kuukaudet sikolätissä. Katsojat voisivat tienata rahaa siitä kun erottavat onko kulloinkin kuvassa sika vai kilpailija. Maajussille morsian? Valitaan homofoobisimmat landet ja annetaan "morsiamiksi" vain homoseksuaaleja. Ne jotka eivät suostu treffeille saavat kunnian tehdä harakirin suorassa lähetyksessä, ja tuomarit avustavat toimituksessa mikäli tarpeen. Ja Diili? Heitetään kilpailijat kissapetoaitaukseen, jossa he saavat viikon verran lahjoa leijonia tai tiikereitä, mahdollisesti omallaan tai toistensa lihalla.

Siihen asti voitte kuitenkin rullata reality-konseptinne tiukoille rullille, kastella ne ja piestä niillä toistenne takapuolia.



14.4.2008 (Ilta) Rentoutumisen toivottomuus

Olen yrittänyt koko päivän rentoutua. Olen pyrkinyt rentouteen suorastaan epätoivon vimmalla. Lopputuloksena olen tietenkin jäykkä kuin tönkkösuolattu silakka. On kuin joku olisi asettanut tuolille laudan- tai, olkoon, varsin paksun (ja puolilahon) puuparrun. Olen hermostunut ja ärtynyt. Rentouttamiseeni vaadittaisiin joko kunnon isku kallooni, purkillinen hermolääkkeitä tai pullo koskenkorvaa, enkä suostuisi yhteenkään noista keinoista vapaaehtoisesti. Luultavasti tajuttomuuden tilassanikin minua voitaisiin käyttää tikapuiden rakennusmateriaalina.

Ja asiasta viidenteen; luin juuri uutisista otsikon "tulli luovuttaa osan nettiviinoista..." ja jonkin tavanomaisen aivojen oikosulun tuloksena luin "tulli luovuttaa ruumiinosia...". Mistähän ruumiinosista on kyse? Onko kyseessä kenties ylijäämävarasto niistä paloista joita jää yli kun tulli tekee ruumiintarkastuksia epäilyttäville henkilöille, vai ovatko tullin virkamiehet päättäneet kerätä tempauksella rahaa ja luovuttavat nyt ruumiinosiaan? Aivoja tuskin sieltä voi hakea, sillä ne lienee on takavarikoitu jo pääsykokeissa, mutta miesten tiettyjä... yksityisosia lienee paljonkin. Kaikkihan tietävät että tullimiehet ovat täysiä mul**uja ;)



13.4.2008 (Ilta) 2

Eräs ystäväni pitää kovasti Björkin musiikista, joten kun eräällä vanhalla kasetilla oli Björk esiintymässä Late Night with Conan O'Brien-episodissa, päätin katsoa- uteliaisuudesta, ymmärrättehän. Eipä siitäkään tullut mitään, sillä laulajatar näytti siltä kuin hän olisi vieraillut joulukuusitehtaassa jossa joku oli erehtynyt pistämään hänet kokonaisuudessaan kultalameekoneeseen, ja hänen liikkeensä muistuttivat improvisaatiota "alushousuissani on tuhat muurahaista". Efekti oli sama kuin jos olisit katsellut joulukuusta, johon on kiivennyt kissa rotan perässä, ja kimalteen ja oksien lomassa olisi nyt käynnissä julmettu tappelu. Hänen taustasoittajansa taas näyttivät siltä kuin sirkuskiertueen pellet olisivat joukolla teipanneet päihinsä täytettyjä kukkoja, joiden laulua he ilmiselvästi yrittivät ilmentää soittimillaan. Syntynyt mielipuolinen meteli -jota joku musiikiksikin on nimittänyt- kuulosti siltä kuin että jokin vatsasärkylääkkeitä kaupitteleva yritys voisi ostaa ääniraidan sellaisenaan mainokseensa. Eikö tosiaan kukaan kehdannut sanoa noille soittajille mitään? "Jätkä hei, sulla on päässäsi täytetty kukko". Anteeksi, mutta ei tule mitään. Hihitän liikaa, ei tuota voi katsoa.



13.4.2008 (Ilta)

Inhoan todella sitä tunnetta kun hiukseni ovat märät ja otan vaatteeni pois. Koko seitsemänkymmenen sentin hiushirvitys paukahtaa paljasta selkääni vasten kuin märkä ja harvinaisen kylmä ruoska, ja on vaikeaa olla ulvahtamatta kuin sumusireeni ja herättämättä kanssa-asujaimiaan, jotka voisivat kuvitella palohälyttimen lauenneen ja evakuoitua ikkunoista. Ja mitä sitten teet? Suostuisivatko he edes tulemaan enää sisälle? Märät hiukset toisaalta myös kastelevat vaatteiden selkämyksen, ja siinä sitten istut surkeana ja selkä palellen; jos otat vaatteet pois saat hiusruoskasta, jos et, saat kärsiä kylmästä selästä.



13.4.2008 (Yöllä)

Kaikki tietävät sen miten usein peräänkuulutan logiikkaa ja selkeyttä kanssakansalaisiltani. Kritisoin epäselvyyksiä ja tavoittelen aina stabiliteettia ja varmuutta. On totta että mielestäni jokaisen tulisi elää nykyhetkessä ja tähdätä tulevaisuuteensa. En silti voi mitään sille että ajoittain jään itsekin miettimään, uneksimaan ja haaveilemaan.

Osa lapsuudestani oli niin kipeää aikaa etten juuri koske niihin muistoihin; ne ovat kuin arven alla piileviä verisiä haavoja. Osa muistoista on rakkaita. Makaan niiden partaalla kuin joen rannalla ja uitan aina välillä kättäni niissä kuin virrassa; katselen kuinka muistot virtaavat sormieni välistä kuin vesi ja hyväilevät ihoani. Osa muistoista on niin helliä että osa hiuksistanikin putoaa muistovirtaan, ja ne kelluvat lempeästi niiden mukana.

Muistojen virrassa piilee silti vaara; pelkään tempautuvani niiden mukaan, putoavani, enkä tiedä mistä ottaa kiinni. Juuri nyt virta ei ole puro eikä pieni joki; se on kuohuva koski johon hiukseni kastuivat kokonaan, joka tarttui käteeni ja vetää minua mukanaan. Elämä on kovin liukas ja siitä on niin vaikea pitää kiinni, niin kovin helppo päästää irti. Minä pelkään.



12.4.2008 (IP) Saisiko olla salaattia?

Mikähän juttu on siinä että aina ennemmin tai myöhemmin jokaisella päivällisellä eteesi isketään kulho salaattia ja lähes mautonta salaatinkastiketta? Vihannekset ovat OK, mutta niiden pitäisi maistuakin joltain ja, anteeksi nyt vaan, mutta minä en ole jänis. Jokaisella kerralla mieleeni nousee selkeä mielikuva siitä kuinka kaadan salaatin vierustoverini vaatteiden sisään, valutan kastikkeen hänen hiuksiinsa, isken salaattihaarukan pystyyn hänen käteensä ja pieksen tyypin tajuttomaksi salaattiottimilla.

Ja mikä on siinä että kun itse järjestän kutsuja tai päivällisiä, on minun itsenikin poikkeuksetta pakko tunkea pöytään pieni kulho perussalaattia?



7.4.2008 (IP)

Romantiikasta ja rakkaudesta lauletaan paljon. Jopa kaikkein karmeimmat renkutukset - ne jotka kuulostavat siltä kuin joikaustunteja ottanut arabi poistaisi elävältä kameliltaan sisälmyksiä- käsittelevät usein rakkautta, vaikka vain sen menettämistä tai toivottomuutta. Mutta kaipa siitä on helpompi kehittää viisuja kuin muusta; "jodlati jei, harjasin hampaani".



5.4.2008 (AP) Merilohen saapuminen

Odottaessani eilen Mikkoa lääkärin odotushuoneessa sain todistaa merilohen saapumista. Ovi läiskähtää, sitten kuuluu kova läpse lattapohjaisista kengistä. Saavuttuaan odotustilaan mummeli lätsähtää tuoliin ja mulkoilevat silmät ilmaisevat paheksuntansa maailmaan kohtaan. Mykkänä kuin kala, tietenkin. Oli kuin joku olisi tuonut vastaanotolle merilohen, läiminyt sillä lattioita ja pistänyt sen sitten viereiseen tuoliin.

Suomi on meri ja sen asukkaat... no, ajoittain tunnen tarvetta pidättää hengitystäni etten hukkuisi.



3.4.2008 (IP)

H.L. Mencken on sanonut: "In the duel of sex woman fights from a dreadnought and man from an open raft". Valitettavasti minun taistelulaivani valmistettiin kaatopaikkaromusta köyhässä Afrikan sisämaavaltiossa. Sen suunnitteli komitea jonka jäsenistä yksikään ei ollut nähnyt lätäkköä suurempaa vesialuetta. Rakennusurakoitsijan moraali oli yhtä hyvä kuin Gambialaisen poliitikon, ja rakennustyöläisinä toimivat Janakkalan mielisairaalan korinpunontaryhmä sekä yksi seniili vuohi.

Minun ainoa aseeni sukupuolisella taistelukentällä on huumori, ja se on sama kuin yrittäisin ampua elefantteja hernepyssyllä. Onneksi miehet osaavat yleensä tehdä aloitteet. He ovat myös huimasti tyhmempiä kuin elefantit ja uskovat joskus kaatuneensa herneen osumasta.



3.4.2008 (AP) Ruotsi suurvallaksi

Sanomalehden mukaan Ruotsissa on valmisteilla laki jonka perusteella valtion velvollisuus olisi evakuoida kaikki kansalaisensa kriisialueilta. Niin, rakkaat ystävät, te tiedätte mitä se tarkoittaa; kaikki ruotsalaiset lähtevät pian Suomesta.

Ei, vakavasti ottaen... mitähän tällä nyt haetaan? Mentaliteettia "matkustakaa vaan koko joukolla sotatoimialueelle, kyllä teistä huolta pidetään"? Ihmisten itsesuojeluvaisto on jo muutenkin alikehittynyt, joten oletan tässä olevan kyseessä pikaisen ja luovan ratkaisun ylikansoitusongelmaan. Joko näin, tai sitten seuraava vaihe on se, että Ruotsin valtio velvoitetaan evakuoimaan myös katastrofialueen alkuperäisväestö Ruotsiin. Seuraavan kerran kun Kiinassa tapahtuu maanjäristys tulee Ruotsista jälleen suurvalta.

Päivän ajatus: demokratia on kuin maraton suuntavaistottomille.



2.4.2008 (AP) Kaksi hieman erilaista ajatusta mediasta ja ihmiskunnasta

Taas on media kaatanut yhden saaliin. Yritin turhaan etsiä eläinkunnasta eläintä joka saalistaisi kuin media. Media vainuaa veren kuin hai, jahtaa saalistaan säälittä kunnes saa verestä kyllikseen ja saalis on kuollut tai kuolemassa ja hylkää sitten haaskan. Tämän jälkeen media syyttelee muita koko kohusta, leikki tekopyhää ja hurskastelee. Ja te, ihmiskunta. Te piilette koloissanne kuin rotat, kiherrätte vahingonilosta, hurskastelette ostaessanne juorulehtiänne ja maksaessanne medialle jahdin jatkumisesta. Te tiedätte saavanne oman ravintonne lentelevistä lihankappaleista ja lopuksi te vielä syötte median ulosteet ja kukoistatte niiden voimalla.

Typeryys on typeryyttä mutta te olette kaikki typeriä, osa useammin, osa aina. Sääli että te ette koskaan tule tietämään sitä millaista on todella tulla jahdatuksi. Ei, en löydä eläin- tai kasvikunnasta mitään eläintä tai kasvia jota voisin verrata teihin, sillä te kuvotatte minua. Ei mikään otus eläinkunnassa ole yhtä verenhimoinen, yhtä vahingoniloinen kuin ihminen.

Ja muutenkin tämä media... Te nykyajan ihmiset olette tottuneet saamaan vastaukset valmiina. Lapsuudessanne vanhempanne, koulunne ja televisionne kertoivat teille kaiken mitä piti tietää. Nyt aikuisena te käännytte median puoleen ja pyydätte siltä valmiita vastauksia ja ratkaisuja. Te unohdatte sen ettei media ole erehtymätön, te unohdatte ettei media ole vastuullinen. Media tarjoilee teille sitä mitä te ostatte, sitä mitä se uskoo teidän haluavan; se tarjoilee teille kauniisti valmistettuja vastauksia ja ohjeita hopealautaselta ja te nielette ne ymmärtämättä että se mitä te syötte on vain maustettua, kauniisti muotoiltua tomua. Tarjolla olisi todellista ruokaakin; aitoa henkistä ravintoa, puoliohjeita ja neuvoja, jotka eivät kenties ole yhtä kauniita ja hyvin maustettuja, mutta ne pitäisivät teidät hengissä ja auttaisivat. Aito henkinen ravinto on tarjolla puulautaselta ja sen saadakseen pitäisi nähdä vaivaa, mutta sen sijaan te syötte hymyillen tarjoiltua koristeellista tomua laihtuen samalla huomaamattanne ja kuollen lopulta nälkään, sillä henkisen ravinnon, rakkauden ja stimulaation puute tappaa sydämenne ja onnenne yhtä varmasti kuin ruoan puute tappaisi kehonne.

Ja tältä medialta te etsitte valmiita vastauksia siihen miten teidän tulee pukeutua, mitä kuunnella, mitä syödä, kenen kanssa seurustella, miten suhde tulee hoitaa... ja mediahan tarjoilee.



1.4.2008 (IP)

(Anteeksi, tämä on helpompaa sanoa englanniksi, sillä tämä perhonen ei puhunut minulle suomeksi. Kyseessä on erään ystäväni esittämä haaste.)

Every human is once called out to answer the same question: are you a lover or a fighter? I am neither. I am life made manifest at the fleeting second between a gasp for breath and choking. Life cannot be defined so crudely, divided into categories. Asking that -asking a person to divide their body and soul- you damage them. When one learns to know that one can find shelter from within, a welcoming home. When you find that, you never truly fall down again, you have within you the place where you can hold on in the currents and streams of life. Light and life never come from any deity or god; they come from within you. You are your own creator; you are the blacksmith that uses the hammer, you are the hammer that shapes and you are the molten iron, shaping itself. You are your own reflection in the surface of the cooling water.

(Bwahahaha! Haasteeseen on vastattu. Toivottavasti kyllin selkeä kokonaisuus.)



31.3.2008 (IP)

Ostin uudet mustat alusvaatteet. Tunnen rintaliivikokoni niin hyvin etten tunne tarvetta sovittaa niitä koskaan ja tälläkin kertaa koko osui nappiin, mutta olisin kyllä voinut katsoa malliakin tarkemmin. Tuntuu siltä kuin kulkisin ympäriinsä kantaen rinnan korkeudella täyteen lastattua hedelmäkoria; "anteeksi, kelpaisiko tuore... anteeksi, hieman vanhahko... hedelmä?".



31.3.2008 (Yöllä)

Eräs tuttava joka tuntee rakkauteni kirjoja kohtaan paremmin kuin luonteeni toi minulle luettavaksi eroottisia novelleja. Onnistuin teeskentelemään kohteliaan ilahtunutta- ja se oli varsin hyvä suoritus vaikka itse sanonkin. Minä yritin lukea niitä, minä ihan tosissani yritin, mutta ulvoin jo muutaman kappaleen jälkeen naurusta niin etten pystynyt keskittymään edes sanoihin. Ei siitä tullut kerta kaikkiaan mitään. Te ihmiset ette koskaan lakkaa naurattamasta ja hämmästyttämästä minua. Te olette todellakin hassunkurisia otuksia, kumpikin sukupuoli. Ja voi miten vieras minun maailmani onkaan teidän maailmallenne, miten omituiset ovatkaan silmälasifiksaationi ja partafetissini verrattuna teidän kuumehoureisiin ja utuisiin kuvitelmiinne.



30.3.2008 (IP) Verbaaliperhosia

Rakastan kieliä, kaikkia kieliä. Rakastan niiden ilmauksia, sitä kuinka ne vääntyvät ja taipuvat tarpeisiisi sopiviksi. Sanat ovat kuin perhosia jotka lepattelevat ympärillä kenen tahansa pyydystettävissä. Ne ovat hentoja, herkkiä otuksia ja ihmiset käsittelevät niitä niin huolimattomasti, usein murskaten ne ja heittäen ne sitten pois ymmärtämättä että he tappoivat sanojen kauneuden. Nämä ihmiset jättävät taakseen rivin murskattuja perhosia- vanan murskattuja sanoja, murskattua onnea.

Eri kielten verbaalisilla perhosilla on eronsa, ja jotkin asiat on helpompi ilmaista muilla kielillä; ilmaisun kauneus vaihtelee. Jotkin perhoset ovat toisia sosiaalisempia, jotkin taas niin arkoja että toisten ihmisten läheisyydessä koko parvi nousee lentoon ja pakenee, ja luoksesi jäävät vain ne perhoset jotka piilottelevat hiuksissasi ja taskuissasi.

Toivoisin että ihmiset voisivat oppia rakastamaan kieliä, tuntemaan ne kuten minä tunnen, vaikka vain hetken ajaksi. Toivon että kaikki voisivat tuntea sen miten hellästi jotkin sanat hivelevät huuliasi ja kasvojasi, kuin rakkaan hellin kosketus. Toivon että ihmiset tietäisivät sen miten valtavia tunteita sanojen oikealla tai väärällä käsittelyllä voi nostattaa; surua, vihaa, onnea...

Ilma ympärilläni hehkuu ja kimaltaa niiden väreistä. Niiden siivet kutittavat, ne saavat minut hymyilemään ja nauramaan. Sanoilla on taas siivet.

Useita kappaleita on kutsuttu maailman kauneimmiksi, mutta en ole vielä koskaan löytänyt toista kappaletta joka koskettaisi niin syvältä niin monia kuin Bizet'n Helmenkalastajien aaria "Je Crois Entendre Encore". Esittäjänään tässä Nicolai Gedda, formaattina MP3. Olkaa hyvät.



26.3.2008 (IP) Todellisuudesta ja fiktiosta

Minä en pelkää eksyväni todellisuudesta. Kun olin lapsi ja nuori asiat olivat kipeitä ja maailma yksinäinen ja ystävätön. Kirjat olivat kuin vanhempia; ne sulkivat syliinsä, pitivät hellästi otteessaan. Ne eivät pakottaneet tarkkailemaan maailmaa, mutta ne sallivat sen ja tukivat sitä antamalla uusia perspektiivejä asioihin.

Kun olin kyllin vanha ja itseluottamukseni oli noussut, ne päästivät hieman irti- ne antoivat irrottautua. Ne eivät työntäneet pois, mutta ne näyttivät maailman, sen miten se erosi fiktiosta, antoivat tavan käsitellä ja analysoida sitä sekä kielen asioiden erittelyyn ja kuvailuun. Kirjat opettivat rakastamaan fiktiota, ja myöhemmin ne opettivat myös rakastamaan todellisuutta. Ne ovat aina lähelläni, ja tiedän että jos jonain päivänä maailma on kylmä ja satuttaa, voin juosta niiden luokse ja painautua niiden lämpöön. Samoin kuin ne korvasivat minulle ystävät, ne korvaavat biologisten vanhempieni lämmön, sen jonka he antoivat firmalleen ja työlleen; ne ovat aina luotettavia ja rakastavia.

Siksi minä en koskaan eksy todellisuudesta. Todellisuus on ympärilläni käsinkosketeltavana ja hellänä, ja fiktio on aivan sen vieressä, hellänä omilla tavoillaan, ei yhtä käsinkosketeltavana mutta aina lämpimänä. Ne tukevat toisiaan ja minua.



24.3.2008 (Yöllä) Erään tervehdyksen heikko kaiku

Olin nuorena lähes aina yksin, mutta silti seurassa. Seuralaiseni olivat suoraan edessäni vaikkei kukaan sitä hoksannutkaan; kirjani. Myöhemmin kirjat toivat minulle ystäviä jotka jakoivat rakkauteni kirjoihin ja kirjallisuuteen, mutta ennen kaikkea ja ennen sitä kirjat olivat minun ystäviäni. Muiden liikkuessa joukoissaan minä seisoin tai istuin yksin, kirja kädessäni, syrjässä muiden seurasta ja mielistä. Mutta muiden näkemättä kirjani sivuilta minulle vilkuttivat kirjailijat; säkenöivän sukkela Guareschi, hyytävä Poe, eeppinen Tolkien, ahdistunut Lovecraft, hillitön Pratchett... he hymyilivät ja vilkuttivat, omalla tavallaan sanoen "Hei, kaikki on OK. Kaikki järjestyy vielä." eikä kukaan ymmärtänyt miksi hymyilin itsekseni.

He olivat oikeassa, nuo kirjat ja kirjailijat. Nyt kun itse kirjoitan- tietenkin vain blogia, sillä kykyni eivät koskaan voi vetää vertoja noiden suuruuksien kyvyille- tuntuu siltä kuin itse vilkuttaisin jollekulle.

Hei, kaikki on OK. Kaikki järjestyy vielä.



23.3.2008 (IP) Ymmärtäminen ja tulkinta ulkopuolisena

Eräs henkilö tilitti minulle murheitaan ja surujaan mutta lopetti kesken sanoen "eihän tämä sinua kiinnosta". Siinä hän oli väärässä. Olen hyvin utelias luonne, kuten olen tainnut ennenkin sanoa. Ihmiset, heidän motiivinsa ja tunteensa kiinnostavat minua aina. Ehkä se johtuu osittain ulkopuolisuuden tunteesta; totuin katsomaan yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa kirjani takaa ja pohtimaan teitä.

Etsin aina motiivia kaiken takana; halua, syytä, järkeä, tunnetta. Epäloogisuus ja epäjärjestelmällisyys häiritsevät minua, ja mieleni haluaa selvittää sen miksi henkilö reagoi näennäisen epäloogisesti. Toisaalta tätä haluani vastaan kamppailee tavaton ihmisujouteni; en uskalla kysyä. Kirjoittaminen tällä tavalla -kun en kohdista sanojani kenellekään- on ongelmatonta, mutta suoraan kysyminen ei ole minun leipälajini.

Tunnen halua ymmärtää etenkin emootiopohjaisia reaktioita, sillä muiden ihmisten sielunelämä on minulle yleensä kuin suljettu kirja. Minulla oli paljon ystäviä kunnes täytin seitsemän ja perheeni muutti paikkakunnalta. Seuraavat ystäväni sain lukion ensimmäisellä luokalla kun vaihdoin koulua. Nämä välivuodet vietin lähes täysin yksin, kommunikoiden vain kirjojeni kanssa. Tämä jätti jälkensä; paitsi ujouden, rönsyävän kirjoitustyylin ja verbaliikan (anteeksi), myös vaikeudet tulkita reaktioita ja tunteita. En osaa tulkita niitä hienovaraisia vihjeitä joilla pääosa ihmiskunnasta kommunikoi, en ymmärrä niitä. Kommunikaationi (interaktioni, jos anglismi sallitaan) muuten kuin kirjallisesti on suhteellisen rajoittunutta ja ehkä liiankin hienovaraista ja heikkoa. Kun olen lähimpien ihmisten seurassa tai koneellani on kuin kävelisin puutarhassa jossa sanat ja ilmaisut ovat tuhansia perhosia; ne lepattavat ympärilläni, sivelevät siivillään ja laskeutuvat päälleni, mutta vieraat ihmiset karkottavat ne pois. Ne lentävät tiehensä ja joudun teeskentelemään että ne vielä olisivat luonani.

Haluaisin oppia tuntemaan ihmiskuntaa, mutta en ole varma haluanko edelleenkään muuttua osaksi sitä. Te olette varsin kummallisia otuksia, mutta hyvin kiinnostavia.



22.3.2008 (IP)

Me kaikki tiedämme että "Cogito, ergo sum"- ajattelen, siis olen- mutta ajatteleeko mies, siis onko mies olemassa? Tähän ja muihin aiheeseen liittyviin kysymyksiin uppoutuu KMLahden pessimistinen tutkimuskeskus.

Kokeisiin etsitään;
1) miehiä jotka uskovat olevansa
2) miehiä jotka uskovat ajattelevansa
3) miehiä jotka uskovat sekä ajattelevansa että olevansa.



20.3.2008 (IP) Johtopäätöksiä ja päätettyjä johtoja

Olen hyvin utelias, joten olen pyrkinyt tutkimaan ihmiskuntaa monelta kantilta. Viime vuosina olen tutkinut ihmiskunnan pariutumiskäyttäytymistä ja siihen johtavia asioita. Olen tänään tullut siihen tulokseen että ihmiskunta on muuttunut geneettisesti niin typeräksi että se tulee päätymään täydelliseen sinkkuuteen muutaman vuosikymmenen sisällä.

Tarkastelemme ensin tyypillistä kansalaista. Kuvitelkaa silmissänne tyypillinen kadunmies. Ei, ei sitä telkkaritähteä vaan tavallinen kaduntallaaja. Kuvitelkaa hänen asunsa, hänen käytöksensä, hänen elämänsä, asuntonsa, työnsä, tulotasonsa. Näettekö? Hyvä.

Tarkastelkaamme kansalaisen vaatimuksia seurustelukumppanin ja potentiaalisen puolison suhteen. Hän vaatii sopivan pituisen kumppanin, sopivan hoikan muttei liian laihaa eikä missään nimessä liian lihavaakaan. Mikäli kumppania etsii mies, kyseisen naisen tulee omata valtavat rintavarustukset, hänen tulee meikata joka päivä, pukeutua huolellisesti ja puolisoaan viehättääkseen. Hänen tulee pitää hyvää huolta kunnostaan ja kodistaan, olla äiti, olla vaimo. Jos taas kumppania etsii nainen, hänen tulevan kumppaninsa tulee olla kohtelias ja huolellisesti laitettu, mutta ei missään nimessä mikään sliipattu primadonnamies. Toisaalta mies ei saa olla mikään sohvalla röhnöttävä ilmaa päästelevä verkkopaitaporsaskaan. Hyvä ja lihaksikas kroppa muttei mikään hormoneja hotkiva muskelipellekään. Kumpikin vaatii kumppanilta huomiota ja huomioon ottamista mutta omaa aikaa pitää olla paljon että voi käydä tyttöjen kanssa aerobicissä tai poikien kanssa olusilla. Kumppanin tulee tienata paljon rahaa, mutta hänellä tulee olla paljon aikaa puolisolleen ja perheelleen sekä aikaa lomailla. Ja juhlia pitää saada mutta kontaten ei saa tulla kotiin. Pitää olla sivistynyt mutta ei kuivakka intellektuelli. Huumorintajuakin pitää olla mutta ei ylitsevietyä, pitää osata ottaa asiat vakavasti. Kumppanin pitää osata hurmata puolisonsa mutta ei saa olla mikään naisten/miestennaurattajakaan.

Jatkamme tätä rataa kunnes olemme eliminoineet kaikki epäsopivat kumppaniehdokkaat tämän kunnon kadunkansalaisemme listan mukaan. Jäljellä on muutama henkilö, jotka nyt kokoamme riviin sotilaalliseen järjestykseen. Se rivi ei ole pitkä, mutta se on suora ja hyvinmuodostunut rivi. Marssitamme rivin eteen tämän kumppania etsivän jännittyneen kansalaisemme.

Ensimmäiseksi yksi kolmesta rivissä seisovasta parkaisee kammosta ja pötkii pakoon. Saamme jäljelle jääneet pysymään paikallaan, sillä heidän kenkänsä on liimattu katuun eivätkä he saa kenkiä jalastaan. Nyt kysymme heiltä heidän vaatimuksiaan puolisonsa suhteen, ja täten eliminoimme tämän kadunmiehemme valinnasta.

Mitä meille jää käteen? Suuri kasa sinkkuja epärealistisilla vaatimuksilla, epärealistisin odotuksin, hyvin menestyviä deittipalveluita sekä paljon surua ja murhetta. Oli yksi pieni asia, oli rakkaus, mutta kunnon kansalaisemme ei huomannut sitä. Hän ammuskeli vaatimuksillaan kunnes vahingossa haavoitti rakkauttakin. Rakkauteen sattui ja se pelästyi, se ryömi nurkkaan pienenä ja huomaamattomana ja piiloutui pölypalleron taakse. Kansalaisemme etsii sitä suureen ääneen huudellen, mutta pieni rakkaus on nyt arka, se ei uskalla tulla esiin. Rakkauden etsijät etsivät suurta, loistavaa rakkautta, he tömistelevät ja paiskovat esineitä ja ihmisiä tieltään. He eivät katso alas ja näe pölypalleroiden peitossa piilevää pientä, kirkasta ja kuulasta rakkautta.

Voi maailma, miten julman tempun olet itsellesi tehnyt.



20.3.2008 (Yöllä)

Noloa, mutta minä laulan ääneen huomaamattani. Yritän päästä tavasta eroon muistuttamalla itselleni että ääneni muistuttaa harppunoidun ryhävalaan kuolinhuutoa, ja että jonain päivänä havaitsen Greenpeacen ankkuroineen laivansa pihaani ja aloittaneen kampanjan suojelemisekseni. Jos ne vielä pääsevät näkemään pönäkän ulkomuotoni, kuvani koristaa pian pelastakaa valaat-kampanjan julisteita ympäri maailmaa. No, ainakin ihmiset pääsevät näkemään miltä todella näyttää "suuri valkoinen valas". Moby Jerk?



17.3.2008 (IP)

Eräs lievästi humaltunut ystävä kutsui minua "tytöksi". Tämä on varoitus; varaan itselleni oikeuden poistaa useita sisäelimiä sekä ainakin yhden raajan jokaiselta joka kutsuu minua "tytöksi". Nainen? Ehdottomasti. Tyttö? En yli kymmeneen vuoteen. Sama sääntö pätee myös kaikkiin tyttö-sanan johdannaisiin.



15.3.2008 (IP) Elämää taulapään miehen kanssa

Usein sanotaan että on yksi asia jonka jokainen osaa tehdä keittiössä: keittää teevettä. Sanotaan ettei yksikään ihmisolento, edes mies, voi pilata kiehuvaa vettä. Väärin. Eräs rakas ystävämme pistäytyi teellä, ja ensimmäisen teekannullisen juotuamme Mikko tarjoutui keittämään vettä seuraavaa kannullista varten. Me odotamme ja odotamme. Kysyn vielä Mikolta laittoiko hän varmasti oikean levyn päälle, ja Mikko vakuuttaa tehneensä kaiken oikein. Lopulta menen itse katsomaan. Teevesi on haaleaa- se kyllä lämpenisi paljon nopeammin jos mies olisi laittanut lämmön korkeammalle, sen sijaan että olisi napsauttanut levyn ykköselle, haalealle minimille.



15.3.2008 (Yöllä) KMLahti kommentoi urheilua

Eräs ystävä on koukuttautunut penkkiurheiluun (etenkin kilpatanssiin, taitoluisteluun ja voimisteluun) ja pyysi minua kokeilemaan koska "saattaisin nauttia siitä". Anteeksi nyt vaan, mutta istuisin mieluummin jääkylmällä vedellä ja jääpaloilla täytetyssä ammeessa piesten itseäni edesmenneellä turskalla ja lukien Dostojevskiä alkukielellä. Minä vihaan urheilua. Vihaan urheilun harrastamista ja vihaan sen katsomista. Oikeasti, rehellisesti mitä järkeä siinä kun joukko aikuisia miehiä potkii syytöntä nahkakuulaa ympäri kenttää tai hutkii pientä kumikiekkoa mailoilla, kun säännöissä vielä kielletään muiden lyöminen ja potkiminen? Ainoa urheilu jota siedän on Brockilainen Live-Ultrakriketti, joka nimenomaan perustuu vastapuolen lyömiseen ja sitten pakenemiseen ja anteeksipyytämiseen (turvallisen välimatkan päästä).

Erinäiset kansalaiset ovat ilmoittaneet asenteeni fyysisen kunnon ylläpitoon olevan huono. En minä kiellä ketään huhkimasta itseään ruville ja mustelmille niin kauan kunhan kukaan ei raahaa minua moiseen urakkaan. Elän mieluummin 20 vuotta onnellisena kuin 50 vuotta kärsien ja hikoillen.



14.3.2008 (Ilta)

Eräs keskustelu lintutaloa siivottaessa:
KML: ...yhtä todennäköistä kuin se että [eräs tietty tuttavamme] vannoisi siveysvalan ja muuttaisi erakkonunnaksi luostariin.
ML: "Eli yhtä todennäköistä kuin se että minä vannoisin hiljaisuusvalan?"
KML: "Onko tämä se kohta jossa alan hyräillä "The Sound of Silence'a?"
ML *repeää*



13.3.2008 (Ilta)

Eräs taho määritteli intranettiinsä käyttäjätunnuksekseni klahti. En ole kovin tyytyväinen, minut on tunnettu jo monen monta vuotta tunnuksella KMLahti. Entinen sukunimeni oli suhteellisen epätavallinen, nykyinen nimeni taas on tavallistakin tavallisempi. Minulle on aina ollut tärkeää että allekirjoitan kaiken kirjoittamani, ja nimestä suoraan vedetty tunnukseni on parhaita tapoja siihen. Anonymiteetti ja nimimerkit eivät ole minun juttuni.

(Kas kun ei KaLahti; KaLahden nyrkki kalahti kalloon kolahtaen")

Törmäsin taas sukupuolimuuriin- omalla tavallani. Miten voin loukkaamatta selittää ettei minua todellakaan huvita lukea romanttisia roskaromaaneja (tai edes nk. historiaromantiikkaa), katsoa romantiikkaelokuvia ja nyyhkyjä tai lukea naistenlehtiä? Kuppi teetä- kyllä. Lämmin tuoli tulisijan ääressä- kyllä. Tuntikausien keskustelu- kyllä. Kauhuelokuva katsottuna pimeässä huoneessa sylikkäin- KYLLÄ! Mutta säästäkää minut pliisuilta yltiöhempeyksiltä. Rinnat ja vagina eivät automaattisesti tarkoita vastustamatonta vetoa hempeyksiin, eivät vaikka niiden omistaja sattuisikin pitämään vaatteista, kengistä ja hempeän värisistä muovileluista. Ja toisaalta se, etten pidä nyyhkyromantiikasta ei tarkoita sitä etten olisi nainen; en tiedä reagoidako loukkaantumalla vai nauramalla kun joku herroista sattuu muistamaan että ai niin, Kattehan on nainen, oho! Oletettavasti D-kupin povi ja selän peittävät hiukset eivät ilmaise sukupuolta kyllin voimakkaasti ihmiseltä jonka ensireaktio uhkaan ei ole kirkaista vaan tintata nenään.



12.3.2008 (IP)

Nyky-yhteiskunta tukehduttaa ihmiset yksinäisyyteensä ja tappaa heidät heidän vapautensa ihannoinnilla, mutta saadessani suukon unohdan hetkeksi sen miten surullinen paikka maailma on.

Eräs tuttavani katsoo hyväksi pilkata häntä lähestyviä miehiä, olivat he sitten humalassa ja/tai epäkohteliaita tai kohteliaita ja muodollisia. En hyväksy. Minäkin inhoan humalassa iskua yrittäviä ja epäkohteliaan tunkeilevia miehiä jotka eivät osaa hyväksyä sanoja "ei kiitos" (jos asiaa katsotaan aivan realistisesti, mies joka ei osaa lähestyä naista muuten kuin humalassa ei ole vaivan arvoinen) mutta mies, joka lähestyy kohteliaasti ja tiettyjä muodollisuuksia noudattaen (sekä hyväksyy kohteliaan kieltäytymisen kohteliaasti) ansaitsee tiettyä kunnioitusta ja kohteliaisuutta. Muodollisuudet ja kohteliaisuus ovat olemassa helpottaakseen vuorovaikutusta, yksityisyyttä ja asiointia juuri näissä tilanteissa, eivät juppeilun vuoksi. Olisi kyllä järkevämpää pitää negatiiviset tunteensa itsellään tai tarpeen vaatiessa ilmaista niitä ystävilleen. Ja samat säännöt pätevät toiseenkin suuntaan. Sen sijaan epäkohteliaan tunkeilevia tai humalaisia iskijöitä saisi minun mielestäni hutkaista päähän ensimmäisellä käteen osuvalla lyömäaseella.

Päivän kirosana; Windowsin tietoturvapäivitykset.



9.3.2008 (Ilta)

Tiedoksenne; KMLahden miestutkimuskeskus on julistanut uuden sloganin korvaamaan vanhaa, kulahtanutta "potkaise miestä munille"-lausahdusta. Koska miesten peniksen pituus on nykyisin riippuvainen teknologian määrästä ja laadusta, uusi slogan kuuluu "potkaise miestä teknologialle".



9.3.2008 (IP) KMLahti vilkaisee feminismiä ja irvistää

En välitä yhdenvertaisuudestanne ja tasavertaisuudestanne- olkaa sitä aivan rauhassa itseksenne kunhan minä saan palvelua, hellyyttä ja rakkautta. Minun ei ole koskaan tarvinnut korostaa olevani tasavertainen, sillä kukaan ei ole lapsuuteni jälkeen uskaltanut kyseenalaistaa minun asemaani. Kävin lapsena läpi helvetin, pahemman kuin moni teistä osaa kuvitella, mutta minä kävelin itse ulos, eikä enää kukaan tässä maailmassa voi minua vahingoittaa. Osa minusta, se osa joka vahingoittui ja jäätyi lapsena, katsoo maailmaa ja heikkoutta halveksien ja inhoten; te itse annatte polkea itsenne tomuun. Te olette heikkoja ja osa minusta tulee aina halveksimaan heikkouttanne. Se osa joka toipui, se pehmeä kuori kovan sisäosan päällä lohduttaa tukea kaipaavia ystäviään, mutta sisäosa sanoo "en koskaan anna tämän tapahtua minulle. Te ette voi enää koskea minuun". Minä en välitä feminismistä; minun ei tarvitse korostaa sitä että voisin tehdä samoja töitä kuin miehet, sillä minä en halua tehdä miesten töitä. Se ei huvittaisi minua. Minä valitsen itse oman polkuni.

Minun sisälläni on pieni pala kylmää, kovaa jäätä. Se lyötiin sisälleni kauan, kauan sitten, ja siihen osallistuivat monet ihmiset. Eräs ystävä käveli kerran vastaani kadulla Helsingissä. En tunnistanut häntä heti hänen tervehtiessään, ja vaikka kyseinen henkilö on minua huomattavasti pidempi hän tunnusti jälkikäteen että häntä ei ole koskaan kukaan tässä maailmassa katsonut niin korkealta, niin kylmästi ja niin kova ilme silmissään, eikä hän ollut koskaan nähnyt kenenkään ilmeen sulavan yhtä nopeasti. Minä olen oppinut käyttämään jääpalaani hyväkseni. Se ei enää satuta minua, mutta se polttaa jokaista joka koskee minuun väärällä tavalla. Olen oppinut suojelemaan rakkaitani jäältäni, mutta se on aina siellä, valmiina polttamaan.



7.3.2008 (Ilta) Nörttienkeräilyä

Mikko on taas vaihtanut kuorsaustaktiikkaansa; tällä kertaa kuulostaa siltä kuin sängyssä olisi sorsa.



7.3.2008 (Yöllä) Kun aivot sanovat "ping"

(Tästä tulee X-postaus Facebookiin, pahoitteluni).

Eräs tämän planeetan ihailtavimmista miehistä, Richard Dawkins, on sanonut näin viisaasti; "There's this thing called being so open-minded your brains drop out." Loistava neuvo! Valitettavasti olen kuitenkin aina ollut parempi toistamaan viisaiden miesten hyviä neuvoja kuin noudattamaan niitä. Ensinnäkin, jos ja kun aivoni putoavat pöydälle, ne eivät vain lopsahda pöytään märän äänen säestyksellä- ne päästävät pienen "ping"-äänen, ponnahtavat ja kierivät lattialle, jossa joku erehtyy luulemaan niitä herneeksi. Pahinta kuitenkin lienee se että kukaan ei huomaisi mitään muutosta. Ja toisekseen silloin kun olen todella avomielinen aivoni eivät vain putoa; ne syöksyvät ulos päästäni kuin luoti kivääristä osuen kuulijaa (tai lukijaa) silmään. Jos kyseessä olisivat aidot ihmisaivot, efekti olisi kuin vanhoista halvoista zombie-elokuvista, joissa aivot syöksyvät virtana ulos pään jokaisesta aukosta.



6.3.2008 (AP)

Tiedättekö, on varsin ärsyttävää havaita että kun Mikon lääkäri ilmoittaa Mikolle että herran on uusittava tetanusrokotuksensa, minä päädyn neulan eteen. No myönnetään, olisihan se pitänyt uusia jo pari vuotta sitten. Mikko osti puudutuslaastarit ja laittoi omansa itsepäisesti täysin väärään paikkaan, niin alas että sairaanhoitajakin kommentoi sen olevan huonossa kohdassa, mutta vaikka samainen hoitsu sanoi minun laastarini olevan juuri oikein paikoitettu tunsin silti pistoksen - Mikko ei tuntenut mitään. Ja taas sai hoitaja käskeä minua hengittämään ja avaamaan silmät. Olin kuulemma taas mennyt aivan kalpeaksi ja lähelle pyörtymistä. Pistoskohta oli jo eilen illalla kipeähkö, mutta nyt se tuntuu erityisen kipeältä. Ärh.

Minulle on tosin huomautettu että oikeastaan kanssaeläjäni tarvitsevat tetanuspiikkiä kipeämmin kuin minä; olen kuulemma pureva eläin. Myönnän auliisti tämänkin.

Viime aikoina moni on taas kehunut hiuksiani. En ole pahoillani. Teini-ikään asti uskoin hiusteni olevan surkean ikävät väriltään ja muodoltaan. Äitini sanoi aina että miehet pitävät eniten blondeista, naivat ruskeahiuksisen naisen ja pettävät häntä punapään kanssa. Pitikö sen muka lohduttaa ruskeahiuksista? "Pääset naimisiin vaikket olekaan yhtä sievä kuin blondi, miehesi pettää sinua jonkin punapään kanssa, mutta etpähän jää sinkuksi". Mikään kampaus ei toimi hiuksissani; heikko permanentti ei pysy paria viikkoakaan ja voimakkaammassa näytän egyptiläiseltä pyramidilta. Tavallinen poninhäntäkin valuu hiuksistani pois hetkessä. Värit kasvavat pois nopeammin kuin kissaa ehtii sanoa, ja opin jo lapsena antamaan periksi vaikka hiustyyliäni aina solvattiinkin tylsäksi. Kun muutin kotoa ja sain päättää hiuksistani, kielsin kampaajaani lyhentämästä niitä. Nyt ne ovat varsin pitkät ja vahvat. Tätini ja muutamat ystäväni huvittelevat sitomalla niihin umpisolmuja ja katsovat kun ravistan päätäni pari kertaa niin että solmut tipahtelevat humahdellen. Ne toimivat lämmikkeenä selälleni, Mikko nauttii niiden haistelusta, sivelystä ja tuntuu käyttävän niitä usein patjanaan (makaamalla niiden päällä). Olemme oppineet tulemaan toimeen, hiukseni ja minä, enkä minä enää haluaisi olla blondi tai punapää.



4.3.2008 (Ilta) Uusi merkitys maaliskuun neljännelle ja viidennelle

Taas eräs asia joka saa minut ärsyyntymään ja lähes kiehumaan kiukusta; itserakkaat miehet. Miehet, jotka ovat taivuttaneet päänsä takapuoleensa niin kauan sitten että kuvittelevat nuuhkiessaan haistavansa ruusujen tuoksun. Minä inhoan itserakkaita, egoistisia älykääpiöitä. On myös surullista nähdä kuinka aikoja sitten niin miellyttävä henkilö kävelee nyt huomaamattaan pää takapuoleensa tungettuna.

Lahtistanian diktaattori KMLahti I Pönäkkä on julistanut tämän päivän Kumauta Kanssakansalaista Kalloon-päiväksi. Koska en valitettavasti jaksanut kirjoittaa tätä aiemmin, julistan maaliskuun viidennen päivän Napauta Naapuria Nuppiin-päiväksi, ja toivon jokaisen vastedes, huomisesta alkaen, kunnioittavan maaliskuun neljättä ja viidettä päivää varaamalla päiväksi mukaansa kepin jolla napautetaan tai kumautetaan päähän jokaista vastaantulijaa joka joko a) on idiootti, b) näyttää idiootilta, c) saattaa olla idiootti, tai d) saattaa joskus lisääntyä ja tuottaa maailmaan lisää idiootteja. Ja näitä päiviä ei tule siis sekoittaa Läimäytä Lähimmäistäsi Lärviin-päivään, jota vietetään joka kuun ensimmäisenä tiistaina hieman pienemmin juhlamenoin.



3.3.2008 (IP) Debatointia ja riemastuttavia solvauksia

On todella hienoa päästä edes joskus väittelemään jonkun sellaisen kanssa joka paitsi uskaltaa todella väittää vastaan, on myös oikeasti ajatellut vastauksiaan ja perustelee ne kunnolla. Tuollaisissa tapauksissa väittelen mielelläni vastaan vain pelkästä debatin tuomasta ilosta vaikka en olisi täysin eri mieltä väittelijän kanssa. Puhumattakaan siitä että on ilo havaita että vielä joku osaa käyttää äidinkieltään.

Tiedättekö, vaikka usein kritisoinkin Suomen kieltä kömpelyydestä ja ilmaisuvoiman puutteesta, nautin todella sen käyttämisestä paitsi kirjoittamisessa, myös kunnon solvauksissa. En ole aikoihin nauranut yhtä makeasti kuin kuullessani henkilön kuvailevan minua "mongoloidisia piirteitä omaavaksi jälkeläiseksi liitosta jossa sinivalas raiskasi metsäkarhun" tjsp.



2.3.2008 (IP)

Lahtistanian tietotoimiston uutisia (Ref 24.7.2006)

Tänään kello 15:38 Mikkolandian tasavalta valloitti käyttöönsä neliömetrin kokoisen maapalan Suomen valtiolta, julistaen sen itsenäiseksi Mikkolandian mobiilivaltioksi. Mikkolandian valtion johtoon valittiin yksimielisesti monimielinen presidentti Mikko T. Lahti.
Kello 15:39 Lahtistanian mobiilivaltio hyökkäsi varoittamatta Mikkolandian valtioon, julisti sen maa-alueen valloitetuksi ja asukkaat sotavangeiksi.
Kello 15:40 Mikkolandian valtio antautui ehdoitta rankan taistelun jälkeen. Lahtistanian diktaattori julisti Mikkolandian maiden kuuluvan nyt onnelliseen Lahtistaniaan ja julisti Mikkolandian presidentin henkilökohtaiseksi palvelijakseen.

Lisäksi erinäiset tahot ovat huomauttaneet että koska Lahtistanian alueeseen kuuluu vain neliömetri maata, käydessään makuulle Lahtistanian diktaattori nukkuu vieraan valtion maaperällä. Aivan! Juuri se osoittaa Lahtistanian diktaattorin suuruutta; meidän diktaattorillamme on varaa käydä ulkomailla ottamassa pienet nokoset. Toki nyt Lahtistanian maaperään kuuluu kaksi neliömetriä maata, mutta diktaattorimme aikoo silti jatkaa ylellistä tapaansa.

Eläköön diktaattorimme KMLahti I Pönäkkä! Kyllä tänään taas vapisee Tähtimaan keisari pöksyissään ja Tampereella järjestetään paraati.



1.3.2008 (IP)

Useimmat ihmiset vastaavat kysymyksiin siten kuin he uskovat muiden toivovan, tavalla jonka he toivovat tuovan esiin heidän enimmäkseen stereotyyppisiä, osittain sukupuoleen sidonnaisia piirteitään. Niinpä pääosa- en sano kaikki, mutta pääosa- miehistä korostaa seksuaalisia ja fyysisiä ominaisuuksiaan ja naisten vastauksissa taas tuntuvat korostuvan romantiikka, lempeys, välittäminen ja joustavuus.

Ehkäpä kyseessä on liian pitkälle viety stereotypia käytöstavoista; me käyttäydymme tavoilla jotka ovat yhteiskuntamme normien mukaisia, mutta yhteiskunnan painostaessa meitä sukupuolimuotteihin me samalla opimme alitajuisesti reagoimaan tavalla jota meiltä odotetaan ja valehtelemaan itsellemme. Nainen joka pitää seksistä ei ole juuri prostituoitua parempi, romanttinen ja tunteellinen mies on hieman naisellinen ja ehkä jopa homoseksuaalisuuteen taipuva. Me opimme pidättelemään tunteitamme ja näyttämään niistä vain sen osan jonka ympäristö, muoti ja yhteiskunta hyväksyvät.

Minä kieltäydyn valehtelemasta vain siksi että sitä odotetaan naiselta. Minä en ole joustava, minä vaadin. Minä osaan olla lempeä ja välittää lähimmäisistäni, mutta minä olen myös seksuaalinen otus enkä minä en suostu valehtelemaan siitä. Minä kieltäydyn luottamasta stereotypioihin. Toisaalta katson myös oikeudekseni olla riippuvainen miehestäni koska itse niin tahdon, koska minä en halua olla riippumaton. Minä katson oikeudekseni nauraa kun näen teidän valehtelevan itsellenne ja toisillenne.

Älkää tehkö itseänne onnettomiksi. Valheet eivät ole sen arvoisia. Uskaltakaa tunnustaa itsellenne ja muille tunteenne. Minä haastan teidät kaikki siihen.



29.2.2008 (Yöllä)

Mikko kuorsaa raivostuttavasti. Ajoittain uskon että tuo mies yrittää soittaa nenällään Marseljeesia. Tosin tuolla korinan tasolla herra Lahti voisi ehkä harkita moottorisahaimitaattorin uraa. Uskoakseni edessäni on taas uusi vähäuninen yö.



28.2.2008 (Ilta)

Kun löydät rintaliiveistäsi siemeniä, tiedät totisesti olevasi lintuharrastaja. Tai sitten naimisissa. Ero on vain siemenissä.



26.2.2008 (Ilta)

Henkilö "A" kysyi (jälleen) miksen kirjoita kirjaa. Siihenkin on monta syytä. Ensinnäkin tämä maailma kuhisee lahjattomia imbesillejä jotka kuvittelevat osaavansa kirjoittaa kirjan tai olevansa kyllin mielenkiintoisia kirjan aiheeksi, mutta minä en elättele moisia harhakuvitelmia. Toisekseen kärsivällisyyteni saattaisi riittää pakinatasolla, mutta pidemmän päälle jo sekin epäilemättä koettelisi hermojani liikaa. Ja kolmanneksi yksikään järjissään oleva kustantaja tahi lukija ei ole niin hullu että koskisi teksteihini edes pitkällä kepillä. Lukijakuntani koostuu itsemurhahakuisista masokisteista jotka eivät arvosta itsetuntoaan tai mielenterveytensä rippeitä, ja hekin kärsivät sotapsykoosin kaltaisista oireista aina kuullessaan jotain nimeeni viittaavaa.

Tiedän että monet teistä pitävät heavymusiikista mutta ottakaa oikeasti järki käteenne, ihmiset. Se mölinä kuulostaa pahimmiltaan siltä kuin vihainen sarvikuonolauma savannilla kärsisi pahimmanlaatuisesta ummetuksesta ja parhaimmillaankin slummin kirppuisten kujakissojen kevätmourulta. Jos kuulisin takapihaltani sellaista mölinää, hakisin käteeni joko haulikkoa tai vanhaa saapasta.



23.2.2008 (Yöllä)

Seuraavan kerran kun joku ylen utelias kansalainen kysyy ammattiani vastaan "henkinen kiropraktikko". Miksikö? Osaan kuulemma suuttuessani kirota ja manata ihmisiä niin mehevästi että minun pitäisi perustaa erillinen kiroilu- ja solvauspraktiikka, joten sehän tekee minusta kiropraktikon, eikö? Hyvässä lykyssä joku debiili sortuu luottamaan minuun ja pääsen kiskaisemaan tyypin selkärangan ulos alakautta. Voin lahjoittaa sen päiväkotiin penskoille rakennuspalikoiksi.

Kuulkaa, onko teille koskaan sanottu että liika uteliaisuus on ärsyttävää? Eikö? Vanhempanne ovat antaneet pari selkäsaunaa liian vähän.



20.2.2008 (IP)

A thought for today: Theodore Roosevelt said "Speak softly and carry a big stick; you will go far." I carry a big stick but I can't be bothered to speak softly. And I suspect the person going far will be the first person to annoy me because I will beat the person senseless with the big stick, and that person will go far so fast their feet will hardly touch the ground on the way.

(Anteeksi, jotkin ajatukset on helpompaa ilmaista englanniksi)



18.2.2008 (Ilta)

Eräs tehtäväkseni ehdotettu luonnetesti oli otsikoltaan "Millainen tyttöystävä olet?". Jätän sen tekemättä useastakin syystä. Ensinnäkin minä tiedän millainen tyttöystävä olen (ollut), ja valitettavasti sen tietävät myös entiset seurustelukumppanini sekä nykyinen aviomieheni, ja he taas ansaitsevat tästä syystä osakseen suurta sääliä. Sitä paitsi jos paljastaisin sen millainen seurustelukumppani olen, miehet juoksisivat pakoon vielä nykyistäkin vikkelämmin enkä minä suostu juoksemaan kenenkään perässä. Sitä paitsi mitä useampi ihminen tietää sen millainen seurustelukumppani olen, sitä enemmän on syytä epäillä moraalini tasoa, sillä menin naimisiin varsin nuorena. Kyllin moni tietää jo, jätettäköön salaisuus hautaansa loppuiäkseni. Silla salaisuudella ei ole sielua, mutta rauha sen muistolle.



16.2.2008 (IP)

Miehillä (harvoja herrasmiehiä lukuun ottamatta) tuntuu olevan aina jokin rintafiksaatio; joko rinnat ovat liian suuret, liian pienet tai liian riippuvat, liian piilossa tai liian avoimesti esillä. On äärimmäisen harvinaista että ne sattuvat olemaan juuri sopivat. Niitä tökitään, tuijotetaan ja kuolataan. Kuuletteko te koskaan naisten puhuvan kovaan ääneen riippukiveksisistä miehistä, kehuvan jonkun herran terhakkaita kiveksiä tai valittelevan jonkun tapaa pitää kiveksensä peitossa? Taidan vielä suuremman tasapuolisuuden nimissä kehittää fiksaation mieshenkilöiden pernan kokoon ja laatuun; "No niin, avaahan vatsasi niin pääsen näkemään minkä kokoinen ja värinen pernasi on. Ai ai, onpas ruman värinen, ja vähän riippuukin, taidat olla tulossa vanhaksi". Perna on sitä paitsi tärkeämpi terveydelle kuin naisen rinnat. Lupaan Mikolle että jos joskus otan rakastajan, tarkistan ensin omakätisesti hänen pernansa kunnon, värin ja koostumuksen. Mikko lupasi että saan käyttää talon parasta leipäveistä siihen tarkoitukseen.

Yrittänen kuitenkin vielä toistaiseksi olla tekemättä radikaaleja anatomisia muutoksia kanssakansalaisteni fysiikkaan.



15.2.2008 (Ilta)

Ilkeitä temppuja miehelle, osa MXXVII; Chilisuukko. Toimii vain jos mies ei kestä hyvin voimakkaita mausteita ja jos oma pokkasi pitää. Syö miehen huomaamatta jotain voimakkaasti maustettua (kuten tässä tapauksessa Ridderheimin chilillä ja roomankuminalla maustettuja pikkusipuleita). Tule sitten nopeasti miehesi luokse, älä sano mitään ettei haju kavalla temppua, ja anna hänelle kielisuudelma. Astu taaksepäin ja naura. Jos olet kiltillä päällä, varaa vaaleaa leipää ja kylmää juotavaa polttelun helpottamiseksi, jos et, piilota kaikki kyseiset ainekset ja väännä vesi pääkatkaisijasta pois päältä.



14.2.2008 (Yöllä)

Ainakaan minun mielestäni seksitön rakkauselämä ei maistu lainkaan yhtä hyvälle kuin kunnolla seksillä maustettu suhde. Rakkauselämä ilman seksiä on kuin jonkin halpatuotesarjan vaniljajäätelö; se voi maistua ihan mukavalle ja makealle ja syöhän sitä (tosin saattaa olla että havaitset syöneesi myös paketin käärepahvin huomaamatta makueroa sisältöön verrattuna), mutta mieti sitä mahdollisuutta että voisit lisätä sekaan vadelma- tai mansikkahilloa ja tehdä suuren huurteisen lasin pirtelöä; ero on sitä suurempi. Enkä nyt tarkoita sellaista maataan-selällään-kuin-lahna-kerran-viikossa-pimeässä-seksiä enkä katsoinpa-juuri-pornoa-ja-nyt-masturboin-seksiä, vaan kunnollista seksiä. Parisuhde käden kanssa ei ole juuri parisuhde, ellei joku nyt ole kovin rakastunut käteensä ja tarjoa sille ravintolaillallisia. Pikapanot ovat hyvä asia, oraaliseksi on hyvä asia, pitkät lempeät rakastelut ovat hyvä asia, asennot ovat hyvä asia... en jatka. Älkää jumiutuko yhteen ja samaan jumputukseen. Ja lisää latteuksia, ja latteuksia, ja latteuksia, ettekä te kuitenkaan huomaa eroa koska minä ole parempi ilmaisemaan latteuksia, blaa blaa blaa ja lisää perustelemattomia latteuksia.

(Haluaako joku lyödä vetoa siitä kuinka monta lukijaa saa raivoromahduksen tai halvauksen?)



13.2.2008 (Ilta)

Eräs tuttavani ja vakiolukijani hämmästeli sitä, etten koskaan hauku entisiä seurustelukumppaneitani tai ylipäänsä puhu heistä, vaikka tunnun inhoavan estottomasti valtaosaa ihmisistä. Kaipa sitä on vaikea ymmärtää, mutta katsokaas, mikäli kyseiset herrat eivät ole muuttuneet huomattavasti, oletan että heistä jokainen on herrasmies eikä puhu suhteesta tai minusta, enkä voisi olettaa heidän tekevän näin ellen itse noudattaisi samaa sääntöä. Minä voin inhota ihmisiä, ja yleensä sanon sen myös suoraan (näin kenellekään ei tule vääriä mielikuvia), mutta raja on selvä. Minulla on asioita joista en puhu kenenkään kanssa, en edes rakkaimpien ystävieni, ja tämä on yksi niistä. Suhteen päätyttyä olisi niin kauhean helppoa loukata toista, enkä minä halua tehdä niin kenellekään.

Keskustelin muutaman ulkomaalaisen ystävän kanssa, ja esille tuli kysymys siitä mitä kukin antaisi koko maailmalle jos voisi antaa mitä vain. Tietenkin esille tulivat tavalliset maailmanrauha ja korkeampi teknologia, ja minun vastaukseni taas oli odotetun kaltainen; "A swift kick to the groin".



11.2.2008 (Ilta)

Olen (taas!) punahehkuisen raivon vallassa. Tietyt osat alkavat jo lähestyä valkohehkuisen kuumuuden tilaa ja ei-lainkaan-odottamatonta räjähdystä. Tulossa saattaa siis olla KMLahtimainen raivokohtaus, ja se ei ole koskaan kaunista kuultavaa, mutta koska valitettavasti asiaan liittyy muitakin henkilöitä, en voi kertoa mistä on kyse. Suosittelen kuitenkin äärimmäistä varovaisuutta. Jos lähistöltä kuuluu ärjyntää ja karjuntaa, kyseessä on luultavasti joko lentokoneen moottori, vihainen karhu tai KMLahti. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa ei kannata huolehtia, mutta kolmannen vaihtoehdon uhatessa kannattaa juosta ja piiloutua. Kaipaisin juuri nyt halauksia ja piristystä, mutta tämänhetkisessä tilassani saattaisin romauttaa katon piristäjäkandidaatin päälle pienimmästäkin virheestä, joten pysyttelen vähintään muutaman tunnin yksin ja karjun itsekseni kuin amatöörin korjaama parinkymmenen vuoden ikäinen kuorma-auton moottori.

Sen sijaan nuo ruotsalaiset taitavat olla ihan kivaa porukkaa, ystävällistä ja sosiaalista sakkia. Luulen kuitenkin että jopa hillityt ruotsinopettajani repisivät hiuksia päästään ja kalvaisivat pöydänkulmaa jos näkisivät miten ilkeille mutkille vääntelen kieltä. Käsittelen jo suomen kieltäkin väkivaltaisesti. Itse asiassa minä raiskaan kieltänne, suomalaiset, tai vähintäänkin lähentelen sitä hävyttömästi ja pahoin aikein. Valitettavasti (tällä kertaa teidän kannaltanne) kielten seksuaalisesta lähentelystä ei ole olemassa lakia. Hah!



8.2.2008 (Ilta) Pyörä, keksintöjen keksintö

Pyörän keksiminen useampaan kertaan voi olla turhaa, mutta on sekin paljon parempaa kuin että olisi kuunneltava jonkin perhanan komitean sepostusta heidän pyöränsä ominaisuuksista. Sitä paitsi jos keksin itse pyörän, se on parempi pyörä kuin muiden keksimät.

Erehtyminen on inhimillistä, joten jos jossain voi erehtyä, voit luottaa siihen että ihminen erehtyy.



8.2.2008 (Yöllä)

Netistä bongattua: "suomi on kaunis kieli". Ei muuten ole. Suomi on kömpelö, ikävä ja ärsyttävä kieli. Pyrin ilmaisemaan itseäni suomeksi, jos en muuten niin harjoituksen vuoksi, mutta yleensä on helpompaa lipsahtaa muualle. Lisäksi niin pieni prosentti suomalaisista suvaitsee käyttää kieltään kunnolla, että ajoittain toivon joko a) koko kielen sukupuuttoa tai b) koko kansan pieksämistä nuijilla joista kuhunkin on kirjoitettu hieman kieliopin perussäännöstöä.

Olen jälleen havainnut sen miten uskomattoman vaikeaa minun on luottaa ihmisiin. Tämä blogi on toiminut erinomaisena harjoituksena luottamukseen ja avomielisyyteen, osittain koska saan samalla tilaisuuden kertoa teille suoraan mitä mieltä olen teistä (teillä ei ole mieltä), sukulaisistanne (pirun rumaa ja sukurutsaista porukkaa) sekä mielipiteistänne (ne haisevat ja voitte tunkea ne takaisin en-sano-minne). Sitten tulee aika jolloin minun pitäisi antaa ihmisille oikeuksia lukea yksityisimpiä blogejani (kuten livejournalia, facebookia tai kolmosblogiani) ja jään tuskaisena pähkäilemään sormi hiiren näppäimellä. Miten vaikeaa onkaan saada takaisin sitä luottamusta, jonka rikkomiseen niin moni osallistui niin monen vuoden ajan? Luottamus ja ystävyys ovat kovaa sisäistä taistelua jota käyn päivittäin.



7.2.2008 (Yöllä)

Loppuviikosta tulee kiireinen. Lisäksi lupasin itselleni järjestää Paperihelvetin. Kadun tuota lupausta katkerasti aina kun avaan Paperihelvetin oven ja näen sen kammottavan paperi-infernon. Mikään Danten Helvetissä kuvattu kauhu ei voi olla Paperihelvetin veroinen; sinne hylätyt paperit unelmoivat pääsevänsä palamaan helvetissä. Moni niistä on katkeroitunut vuosien kuluessa ja useat laatikolliset vaanivat hyllyillään päästäkseen romahtamaan jonkun niskaan. Paperihelvetti on vaarallinen paikka paitsi mielentyyneydelle, myös fyysiselle terveydelle.

Ja on taas se aika; muistakaa taas yhteinen ystävämme possessiivisuffiksi (Ref 19.10. 2007) ja laulakaa sen ylistyslaulua. Minä rakastan possessiivisuffiksia ja sen puute saa hampaani kirskumaan vastakkain niin että maalit rapisevat seiniltä ja korvatulppia valmistava tehdas järjestää suuret osingot osakkailleen. Te ette halua ärsyttää minua siihen pisteeseen, ettehän? Jos haluatte, suosittelen tarkistamaan rokotuskortistanne Rabies-rokotuksenne voimassaoloajan sekä hankkimaan pihdit, joilla voitte sitten kaivella irronneet hampaiden ja kynsien palaset jalkojenne lihaksista.



4.2.2008 (Yöllä) Tissiblondit ja gravitaatioteoria

Nykyisin on muotia olla suuririntainen blondi. On vielä muodikkaampaa olla suuririntainen blondi pukeutuneena mustaan ihonmyötäiseen nahkapukuun ja potkia miehiä munille; paradoksaalista kyllä, miesten enemmistö tuntuu pitävän kiihottavana sitä kun oman sukupuolen edustajat saavat joukolla kuonoonsa. Valitettavasti on aika reality checkille, miehet. Yksi; ehkä 1 % teistä kelpaisi sellaiselle naiselle muuksi kuin potkutyynyksi. Te loput olette liian rumia, laiskoja ja epähygieenisiä. Kaksi; ottaen huomioon sen minkä kokoiseksi kuvittelette niiden naisten rintavarustuksen voin sanoa, että todellisuus iskee takaisin. Paitsi että sillä tavalla varustettu nainen olisi painovoimalain vastainen ja kaatuisi rinnat edellä maahan, hän - olettaen että naisparka pysyisi pystyssä muuten kuin kävelytuen tai kottikärryjen avulla - kolkkaisi joka käänteessä kanssakansalaisensa tajuttomaksi valtavien rintojensa heilahduksella.



3.2.2008 (Yöllä)

Olen aina pitänyt extremeurheilijoita -laskuvarjohyppääjiä, benjihyppääjiä, vuorikiipeilijöitä - typerinä, itserakkaina ääliöinä joilta puuttuu kaiken lisäksi koko itsesuojeluvaisto. Media hehkuttaa sitä kuinka joku aivoton lihaskimppu muuttuu seksikkääksi rajojenetsijäksi heti kun se sitoo kumiköyden koipeensa ja loikkaa alas lähimmältä sillalta. Opettaisitte nyt hitto vie ne hyppäämään ilman köyttä; sillä tavalla typeryysgeenit eliminoituisivat. Jos sellaiselle antaa köyden koipeen, sehän ponnahtaa heti takaisin, joku bimbo ihastuu sellaiseen ja ykskaks onkin maailmassa jälkikasvua joilla on molemmilta vanhemmilta peritty akuutti aivojen ja itsesuojeluvaiston puutos.

Rajojen etsiminen- pyh! Ottakaa perhana kartta, sieltä löytyy valtioiden ja kuntien rajoja enemmän kuin tarpeeksi. Sinnikkyys- pyh. Kestävyys- pyh! Minun sinnikkyyteni ja kestävyyteni ovat hibernoineet vuodesta 1980. Ne nukkuvat niin mukavasti etten missään nimessä halua herättää niitä. Sen sijaan mukavuudenhalu ja itsesuojeluvaisto pitävät hävyttömiä orgioita päässäni.


28.1.2008 (IP) Osanen nimeltä "KMLahti välittää"

Minulla on haaste kaikille molekyylibiologeille ja hiukkasfyysikoille: etsikääpä atomin osasten joukosta pala nimeltä "KMLahti välittää ihmiskunnasta". Se on luultavasti piilossa jonkin atomin osasen takana, koska minä en ole juuri välittänyt ihmiskunnasta vuosiin, ja sen välittämisen hitusen on täytynyt kutistua protonien tasolle ja piiloutua. Niin että jos löydätte sen, ampukaa se ja haudatkaa metrin syvyyteen. Minä en halua sitä takaisin, ja haluan varmistaa että se pysyy kuolleena eikä hiivi kimppuuni varoittamatta. Ei olisi miellyttävää herätä jonain aamuna ja huomata välittävänsä. Sellainen voi olla vaarallista.



20.1.2008 (IP) Mikään ei motivoi

Nyt joku pihisee jo kiukusta ja puhisee että "motivaation puute on vain laiskuutta". No totta hitossa se on. Olenhan jo sanonut olevani laiska. Maailmassa on laiskiaisia jotka ovat tehokkaampia ja energisempiä kuin minä. Luultavasti koko unikekojen populaatio pitäisi minua jonkinlaisena jumalana jos tuntisi minut (tai ylipäänsä ymmärtäisivät mitä on työnteko).

Ja, kuten vakiolukijani ja ystäväni jo tietävät, teen jatkuvasti yhtä työtä; olen pääammatiltani Lahtistanian pikkuvaltion diktaattori, hallitsijanimeltäni KMLahti 1 Pönäkkä. Lahtistanian valtio on moderni pikkuvaltio; neliömetrin maakaistale joka kulkee sinne minne diktaattorikin, edustaen täten näinä mobiiliteknologian aikoina alansa huippua. Työhön on vaadittu koulutus johon on kuulunut mm. useita putoamisia korkeasta paikasta suoraan päälaelleen (ei ole kuulkaa helppoa, ei sellainen epätarkka 45 asteen kulma riitä!). Jokainen Lahtistanian alueelle harhautuva julistetaan Lahtistanian omaisuudeksi ja hänet voidaan internoida tai teloittaa; Mikko tuntuu harhautuvan Lahtistanian alueelle tahallaan useita kertoja päivässä ;)



18.1.2008 (Ilta)

Suunnittelemme huvin vuoksi Cthulhu-roolipeliparodiaa. Jätän juonipaljastukset sikseen siltä varalta että päättäisimme joskus pelauttaa sen, mutta sanotaan nyt vaikkapa että kultistien käyttämät tutuhameet paljastanevat kyllin hyvin pelin huumorin tason (tai tasottomuuden).



13.1.2008 (yöllä) Joutsenlammen surullinen todellisuus

Joutsenlampi-baletista puhuessamme havaitsimme konfliktin mielipiteissämme. Annen käsitys joutsenesta on se, että kaunis valkea joutsen lipuu ylväästi veden pinnalla. Todellisuudessa joutsenesta näkyy pinnalla vain se nätti osa ja loppu vatkaa pinnan alla paskavettä kuin hullu. Tarpeetonta sanoakaan että olen ollut tekemisissä vesilintujen kanssa niin paljon että tiedän millainen mulina veden pinnan alla käy sekä miten vesilintu ulostaa ja minne. Annen ajatuksissa balettitanssijatar lipuu näyttämön poikki kuin joutsen, mutta todellinen joutsen on pirun paljon likaisempi ja äkäisempi elukka kuin mikään tanssijatar ilmentää.



12.1.2008 (Ilta) Me facebookin pessimistiset hyppyhiiret

En muuten tosiaan ymmärrä noiden Facebookin luonnetestien tarkoitusta. Eivätkö niitä tekevät ihmiset muka tunne omaa itseään ja persoonallisuuttaan? Tarvitaanko tosiaan monenkymmenen minuutin rasti ruutuun-tehtävien tekeminen ja html-koodin postaaminen siihen että voi päätellä olevansa esimerkiksi pessimisti tai kolumbialainen hyppyhiiri? Kuvittelisi että sen voisi sanoa suoraan; hei, olen pessimistinen hyppyhiiri Kolumbiasta ja säästin juuri 40 minuuttia kun en tehnyt typerää rasti ruutuun-testiä.



8.1.2008 (Ilta 2) Vegaanit, veget, lihansyöjät ja muut imbesillit

Voi helvetin veget ja lihansyöjät ja heidän helvetin vinkukampanjansa. Kumpikin osapuoli ilmoittaa hyväksyvänsä toisen osapuolen valinnan, ja kuitenkin tekstin seassa vilahtelee sanoja kuten "tekopyhä", "ilmasuoli", "ääliö", "raadonsyöjä" ja "murhaaja". Olen sitä mieltä että kukin saa syödä mitä tahansa, kunhan 1) pitää päänsä kiinni pureskellessaan ettei muiden tarvitse katsella suun jauhettua sisältöä ja 2) pitää muunkin ajan suunsa kiinni siitä mitä muut syövät ja on arvostelematta muiden ruokavaliota. Itse asiassa parasta olisi jos jokainen maailman ihminen teippaisi jauhavan turpavärkkinsä lopullisesti kiinni. Kuolisivat nälkään mutta ainakaan eivät vonkuisi jatkuvasti.

Eikä muuten ihme että uskontoa kutsutaan "hengenravinnoksi". Nehän ottavat asioita, pureskelevat niitä ja toisesta päästä tulee sitten ulos sitä mikä haiskahtaa pahasti.



5.1.2008 (Ilta)

Kävimme Annen ja Jarin kanssa Tampereella katsomassa Riverdancen. Oikein kaunista. Ihanaa musiikkia, kaunista tanssia, oikein hyvä show. Sen sijaan ärsytti se, ettei paikkoja ollut kuin kahdenlaisia, joten vaikka varasin kalliimmat paikat, viereisillä paikoilla istui joukko parikymppisiä tyttöjä joita kiinnosti kälättää kuin kanalauma koko näytöksen ajan ja parin rivin päässä istui joku debiili joka koko ajan paukutti käsiään yhteen ja nytkyi, ilmeisesti kuvitellen olevansa rock-konsertissa. Lisäksi noin kuudesosa yleisöstä taputti väärissä paikoissa ja kesken näytösten sotkien alleen musiikin. Lisäksi tämä nytkyvä käsienhakkaaja-idiootti paukutti jatkuvasti käsiään yhteen kaikella voimalla, pari kertaa jopa musiikin rytmiin. Hyi helvetti, miten inhoan tuollaisia debiilejä. Onneksi oopperassa tai baletissa ei tuollaisiin juuri törmää, ei ainakaan paremmilla paikoilla.

Näytöksen jälkeen söimme illallista Coussiccassa. Loistavaa ruokaa, mutta jokainen meistä söi ehdottomasti liikaa, itsekin jouduin jättämään pääruoan kesken ja jälkiruokani lähes koskematta. Kotiinkin pääsimme kunnialla, kiitos Jarin uuden autonavigaattorin. Ilta oli itse asiassa Annen synttärilahja, mutta näin etukäteen järjestettynä; vien vielä itse syntymäpäiväksi kiinalaista ruokaa (Orimattilasta ei saa kunnon kiinalaista ruokaa) ja vaikka jonkin kirjan.

Ai niin, Anne antoi minulle aivan ihanan kokopituisen sinikettuturkin. Ihanaa! Rakastan perhettäni valtavasti.



1.1.2008 (Yöllä)

Uusi vuosi, uusi päiväkirja, samat vanhat valitukset. Ulkona paukkuu ja pamahtelee edelleen, savun käry on kauhea, on kuin olisi sotatantereella. Mieleni tekisi mennä ulos ja ulvoa täyteen ääneen "Kollaa kestää!". Joku voisi tehdä niin humalassa. Minä saattaisin olla kyllin ärsyyntynyt tehdäkseni niin selvin päin, ellen pitäisi moista meuhkaamista sivistymättömänä.

Naapurien ilotulitteetkin ärsyttävät. Ensi vuonna, perhana vieköön, muokkaamme taloamme niin että joulupäivästä puolitoista viikkoa eteenpäin talo räpsyttelee kirkkaita hyödyttömiä värivaloja, soittaa haitarihumppaa sekä räjähtelee ja pamahtelee epätasaisin väliajoin. Annan talon möykätä, pamahdella ja välkkyä viikon, ja katsotaan sitten paljonko naapurit paukuttelevat Uutena Vuotena. Mrf.

Linnutkaan eivät pidä tilanteesta, ja Hannu sanoi ettei ole nähnyt kissaansa sen jälkeen kun paukuttelu alkoi. Iltamme on kulunut lähinnä lintutalolla lintuja rauhoitellen. Hyvänä puolena taas voin sanoa, että Mikon duunistaan jouluksi saama pullo vuoden 2003 Kalifornialaista Merlot-punkkua on kokenut uudestisyntymän erittäin hyvänä padallisena Bolognese-kastiketta.







Päiväkirja vuonna 2003
Päiväkirja vuonna 2004
Päiväkirja vuonna 2005
Päiväkirja vuonna 2006
Päiväkirja vuonna 2007
Päiväkirja vuonna 2008
Päiväkirja vuonna 2009
Päiväkirja vuonna 2010
Päiväkirja vuonna 2011
Päiväkirja vuonna 2012
Päiväkirja vuonna 2013
Päiväkirja vuonna 2014
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja, uusin