Uusille lukijoille; K.M.Lahti on pessimistis-aggressiivinen naisihminen, ja tämä on kyseisen rouvan päiväkirja. Palautetta saa lähettää mailitse osoitteeseen kmlahti [AT] gmail.com. Paikan nimi on Henkinen Striptease koska tässä pyrin paljastamaan itseni henkisesti juuri sellaisena kuin olen, ja kuten todellinenkin strippaus, epäilemättä tekstin suorasukaisuus loukkaa useampaakin kansalaista. Se on kuulkaa voi voi. Tämä "blogi" on luotu lähinnä netissä liikkuvia ystäviäni varten, ja jokainen (etenkin ei-ystävä) lukee omalla vastuullaan.

Disclaimer: tämä on aikuisen ihmisen päiväkirja kohdeyleisönään muita aikuisia ihmisiä. Tämän blogin sisältö voi vaihdella missä tahansa seksin ja raivokohtauksien välillä, eikä sen lukemista voida suositella edes pääosalle aikuisista ihmisistä. Lukemalla eteenpäin sitoudut paitsi siihen, että ymmärrät em. kohdat. Jos mielipiteesi eroavat omistani, voit puolestani tunkea ne sinne mihin aurinko ei paista.

Huomautus kaikille. Löysin erään lukijani kirjoituksia, jossa plagioitiin kappaleita ja tekstejä suoraan tästä blogista, edes lähdettä mainitsematta ja väittäen näin tekstiä omikseen. Vaikka minulla ei ole erityisen korkeaa käsitystä tekstini selkeydestä tai selväjärkisyydestä, en kuitenkaan katso tätä hyvällä. Tehdäänpäs nyt asia selväksi; jos vielä saan jonkun kiinni plagioinnista, käyn kurkkuun kiinni kuin vesikauhuinen näätä. Tämä on ensimmäinen ja viimeinen varoitus -suosittelen muistamaan sen.








30.12.2007 (Ilta)

Erästä hommaa hoidellessani aloin pohtia eräiden firmojen iskulauseita; "työyhteisömme on kuin perhe" etc. No, ilmeisesti se merkitsee suomeksi sanottuna "firma on kuin perheesi; nalkuttava vaimosi, ilkeä anoppisi ja lankosi joka tienaa paremmin kuin sinä".



25.12.2007 (Yöllä)

Joulu on ohi. Seuraava entry ei kiinnostane muita kuin sukulaisia ja lähimpiä ystäviä eikä sisällä mitään kiinnostavaa muille.

Paistomittarini oli epäkunnossa joten jouduin arpomaan kinkun paistoajan Stetson-Harrison-menetelmällä, mutta siitä tuli kuitenkin erittäin hyvää. Aamun sain vastaanottaa ihania puheluita ja tekstiviestejä ystäviltä ja sukulaisilta, mm. tädiltäni Ranskasta. Teimme viimeiset jouluvalmistelut ja kokkasimme nautiskellen kodista ja rakkaudesta, saunoimmekin välissä. Hannu ja Toni saapuivat puoli neljän aikaan, ja istuimme iltaa ja söimme yhdessä, jaoimme lahjat ja puhuimme (lahjoista mainitsen mm. Tonin ja Annen ostamat upeat hopeiset veitset ja haarukat sekä Mikon antamat ihanat ponit). Olen todella, todella ylpeä pikkuveljestäni. Tonista on tullut hieno mies.

Tonin ja Hannun lähdettyä katselimme yhdessä Pratchettin Hogfatherin DVD'ltä (yksi Mikolle antamistani lahjoista), napostelimme kaikenlaista hyvää ja joimme koukkua punkkulaseista (hyi, KMLahti, häpeä). Soitin myös isän äidille ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen; päätin antaa anteeksi ja olla ystävällinen, ja puhuin puhelimessa yli puoli tuntia (vaikkakin ajoittain hampaita kiristellen). Olen kuitenkin päättänyt etten anna vihan kontrolloida, ja jos voin antaa anteeksi isälleni, voinen ehkä yrittää edes jotenkin antaa anteeksi hänen äidilleen.



24.12.2007 (Yöllä)

No niin, pääosa jouluvalmisteluista on tehty. Vierailut on hoidettu, ja Toni ja Hannu saapuvat huomena syömään ja viettämään joulua. Saimme vähän joka taholta suklaarasioita, joten varastoissamme on lievästi sanottuna nyt paljon suklaata (aloitetaan vaikkapa kolmesta Wiener Nougat-rasiasta). Ja isäpuoleni antoi muuten meille joululahjaksi muun ohessa suuren rasiallisen tuoreita Runebergin torttuja. Iiih! :D Jari tietää mistä pidämme. Runebergin tortut ovat meille rakkaita, eivät vain siksi että ne maistuvat ihanalle; niillä on meille myös nostalgista arvoa.



22.12.2007 (Ilta)

No nyt sitten menin tekemään sen. Ärähdin suvulle ja kunnolla, verbaalisesti vain mutta silti.

Muutaman sukulaiset (en yksilöi ketkä) tekivät todella ilkeän ja lapsellisen tempun eräälle sukulaiselle (enkä yksilöi kenelle). Kyseinen asia ei liittynyt kyseiseen sukulaiseen mitenkään, hänen mielensä tulee pahoittumaan ja hän tulee nolaamaan itsensä todella, todella pahasti ulkopuolistenkin silmissä. Sillä aikaa nämä ilkeät sukulaiset soittelevat koko suvulle ja nauravat. Samalla myös muutama heistä teeskentelee tämän sukulaisen ystäviä ja levittää sitten juoruja hänen elämästään suvun piiriin.

Mitä hemmettiä. Tuollainen pelleily kuulostaa kuin ala- ja yläasteikäisten kakaralaumojen pahanteolta. Kuvottavaa, surkeaa ja typerää. Minulla ei ole mitään syytä pitää sukulaisesta jolle temppu tehtiin, mutta tunnen kuvotusta kun ajattelen miten täydellisen typerä ja turha temppu oli kyseessä. Ja niin minä sanoin suoraan koko hankkeen toimeenpanijalle että mielestäni hän ja muu suku muistuttavat ulvovaa susilaumaa joka jahtaa lammasta. Tai ei, ei oikeastaan, sillä kyseinen sukulaisparka ei ole viaton lammas ja sudetkin metsästävät vain nälkäänsä ja tappavat heti. Eniten koko homma muistuttaa ehkä sitä surkeaa koulujen penskalaumaa joiden elämä on niin kurjaa että yhden elämästä on tehtävä vielä kurjempaa, ja joiden koko itsetunto on niin surkea että sen on perustuttava yhden sorsimiseen ja ilkeilyyn.

Toin esiin halveksuntani ja inhoni koko hanketta kohtaan ja ilmoitin etten halua olla missään tekemisissä tälläisten ajojahtien kanssa; en halua kuulla, en halua puhua asiasta enkä varsinkaan osallistu moiseen lapselliseen, kuvottavaan temppuiluun. Moinen ilkeä pahantahtoisuus saa sisimmissäni aikaan valtavan kuvotuksen tunteen, vaikken tosiaankaan pidä tästä mainitusta sukulaisesta. Tietenkin se miten surkea suvunpetturi olen on nyt koko suvun piirissä tiedossa, mutta tiedättekö, minä haistatan sille pitkät. Minä en alennu tuolle tasolle.



21.12.2007 (Yöllä)

Minua vainottiin koko aamunpäivän ajan sillä ärsyttävällä lumi-enkeli-ystävän hönkäys-ketjutekstiviestillä. Minä vihaan ketjutekstareita, etenkin silloin kun yritän nukkua. Kyllästyin lopulta piippaavaan puhelimeeni ja naputtelin seuraavan puoliepäkohteliaan vastauksen jokaiselle lähettäjälle;
"Suomen talveen lumi suli
kevät jouluksi taas tuli
enkä usko enkeleihin
tahi muihin perkeleihin.
Ja ketjutekstiviestejä
en eteenpäin mä lähetä.
Viestisi sun kuitenkin
sydäntäni lämmittää
ja rakkauteni tahtoisin
sinulle myös lähettää.
Rakkaudella, KMLahti"

Mitä hemmetin järkeä noissa oletko ystäväni-ketjuviesteissä edes on? Eivätkö ihmiset voi yksinkertaisesti vain kysyä asiaa? Ja jos on osoitettava rakkauttaan ja välittämistään, mikä hemmetin pakko on forwardoida joku huonosti kirjoitettu kännykkäviesti tai muu jonkun vieraan kirjoittama juttu? Keksikää ja kirjoittakaa itse, mäntit. Joo joo, tiedän ettei omassakaan sepostuksessani juuri kehumista ole, mutta yrittäkää itse viidessä minuutissa samalla kun valmistaudutte suihkuun kiukkuisena kuin ärsytetty ampiainen. Nousen jo muutenkin vuoteesta kuin zombie haudastaan, ja nyt minut vielä ärsytettiin tolkuttomilla ylipliisuilla hölmöyksillä.



20.12.2007 (Yöllä)

Joulu on hivuttautunut kimppuuni. Minä vannon että se lähestyi takavasemmalta ja loikkasi varoittamatta niskaani! Havaitsin viime viikon lopulla että a) pitäisi lähettää kortteja ja lahjoja, b) pitäisi siivota ja c) pitäisi kokata ja leipoa. Havaittuani miten paljon työtä ohjelmassa on päätin vakaasti hoitaa työt heti, ja tämä päätös mielessäni siirryin välittömästi ja varsin päättäväisesti viettämään viikonloppua lukemalla, katsomalla elokuvia ja laiskottelemalla. Tällä viikolla on työtä sitten sitäkin enemmän, ja juuri tämän vuoksi istunkin koneella kirjoittamassa blogia ja katselemassa Monty Pythonia YouTubesta puoli neljältä aamuyöstä. Näettekö logiikan? Ettekö? En minäkään, mutta onhan sen pakko olla siellä.



18.12.2007 (Ilta)

Tänään on taas hieman huonompi päivä. Voin huonosti, kaikella on kauhea kiire ja olen tänään aivan järjettömän kömpelö; potkaisin juuri varpaani kolmannen kerran kipeästi huonekaluun. Tuloksena olen taas sillä tuulella jolla jokainen järkevä kansalainen kirkaisee kauhuissaan "tuolta se ilkeä kääpiö tulee" ja pötkii pakoon murtaen äänivallin mennessään. Pysymällä vakaasti paikallaan Mikko osoittaa joko ihailtavaa tyyneyttä ja itseluottamusta tai vakavaa itsesuojeluvaiston puutetta.



15.12.2007 (Ilta)

Raivostun jatkuvasti siitä miten jotkut vinkuvat ja kitisevät köyhyyttään kuin ruosteiset saranat kun he silti voivat käyttää kymmeniä tai satoja euroja kuussa keräilyyn; leluihin, musiikkiin, kirjoihin etc. No voi vinku vonku, kun ruokakin on kallista ja asunto maksaa ja vali vali vali. Sinulla on oikeus kitistä etteivät rahat riitä ruokaan kun 1) teet työtä ansaitaksesi rahasi etkä pummaa niitä sosaalitoimistolta tai äidiltäsi ja 2) käytät ne rahat vain elämiseen etkä keräilyyn tai matkoihin. Ja jos nämä ehdot eivät täyty? Turpa kiinni ja syö vaikka sukkasi. Ärsyttää tuollainen kitinä.

Eräs henkilö eräässä paikassa (jätän määrittelemättä sen kuka, missä ja koska) kuvaili minua "tietyllä tapaa vaativaksi ihmiseksi". Se on varmaankin totta, minä vaadin hyvin paljon ihmisiltä. Suurinta vaatimustani ei vielä ole silti ihmiskunta kokonaisuudessaan toteuttanut; vaatimus kuuluu yksinkertaistetussa muodossaan "HILJAA!".



15.12.2007 (Yöllä)

Nähtävästi stressi ja henkiset paineet saavat minut kuuntelemaan Pink Floydin the Wall'ia tai muuta sen kaltaista angstista musiikkia. Angsti on seurallinen otus ja kaipaa seurakseen ainakin yhden angstin lisää. Valitettavasti koko joukko niitä on nyt päättänyt pitää juhlat pääparassani.



13.12.2007 (Yöllä)

Pallottelin mielessäni erästä My Little Pony-kilpailua, nimeltä "customoi puolisosi". Perusidea on muuntaa puoliso poniksi, tehtiin se sitten maaleilla tai vaatettamalla. Jouhet tai vastaavaa päähän, symbolit kankkuihin kiinni ja sitten valokuvia. Lisäpisteitä saisi esimerkiksi siitä että symbolit ovat kiinni paljaissa (=maalatuissa) kankuissa, siitä että puoliso on hereillä ja tajuissaan ja siitä että suhde/avoliitto/avioliitto jatkuu vielä 2 viikkoa kuvien julkaisemisen jälkeenkin. Tulokset olisivat herkullisia, etenkin asianomaisten kuvattavien nolot ilmeet. Valitettavasti en uskoakseni ole vielä kyllin hullu moiseen, ja epäilen että osallistujiakaan ei olisi tungokseen asti. Ja joo, okei, myönnän että jokin inspiraationi syy voisi olla se, että olisi herkullista nähdä pastellinvärillä värjättyjä miesten takamuksia koristettuna kukilla, sydämillä ja sateenkaaren värisellä hännällä, mutta luulen että aiheesta revittävä huumori olisi vielä suurempi syy tehdä jotain sellaista.



12.12.2007 (Ilta)

Olin koko eilisen ja tämän päivänkin loistavalla tuulella. Teimme jouluostoksia, saimme ostettua hauskoja joululahjoja perheelle ja ystäville. Sunnuntaina oli ponimiitti, vaikka jouduinkin vain pikaisesti pistäytymään jotta ehdin perheeni vastaanottoajalle. Saimme isäpuoleltani jättimäisen, n. 30 hengen vadelmakakun, jonka Mikko on lähes yksin pistellyt poskeensa. On ollut perheen ja ystävien juhlia. Olen höpötellyt puhelimessa ystävien ja sukulaisten kanssa, ostellut Mikolle lahjoja sekä jouluksi että muuten vaan. Olen leiponut pipareita, joulutorttuja, lihapasteijoita pakkaseen ja useamman sorttista suklaata Mikon iloksi. Olemme juoneet yhdessä glögiä ja muutenkin nautiskelleet.

Tätä siis tähän iltaan asti. Kiirehdimme postiin, sillä olen lykännyt kirjeenvaihtoani aivan kyllin pitkään (viisi kiitoskirjettä, kolme kirjettä sukulaisille) ja halusin lähettää paketin tädilleni ja serkullenikin, plus vielä pari ponipakettia. Postikonttorissa oli kova ruuhka, ja paikan pitäjät olivat kovassa stressissä ja kiireessä. Jono oli pitkä Oitin mittapuun mukaan, kokonaiset kuusi jonottajaa. Ja eikö eräs uskomattoman epäkohtelias n. nelikymppinen mies ala kiukuttelemaan jonossa ja etuilee liki seitsemänkymppistä vanhaa rouvaa; hänen pitää saada pakettinsa postiin just nyt ja heti. Mitä ihmettä? Eikö järki sanonut että pitäisi lähteä ajoissa ettei sitten tarvitse melskata ja etuilla? Ennen kaikkea vanhempaa naista. Hyvä mieleni haihtui kuin savu ikkunasta, ja tilalle nousi punahehkuinen kiukku. Joulu tuntuu tuovan kaikista ne pahimmat piirteet esiin, etenkin suomalaisista miehistä joilla ei tunnu olevan käytöstapoja sitten nimeksikään edes arkena.

Mutta nyt kun saavuin kotiin, näin postit. Postissa oli tullut Juholta joulusuklaalevy ja amerikkalaiselta ystävältäni Brandylta rasia Guylianin merenhedelmiä, kummassakin mukana suloinen hyvän joulun toivotus. Lopun kiukustani haihdutan pakkaamalla äidilleni ostamamme lahjat ja soittamalla tädilleni. Ajoittain nämä huonot kokemukset saavat minut kerta kaikkiaan vihaamaan suomalaisia, mutta sitten jotkut muistuttavat että rakastan kuitenkin pientä osaa ihmiskunnasta. Joten ehkä tämä taas tästä.

Ai niin, minä muuten näin katukerjäläisen Helsingissä 0.o En olisi ikinä uskonut näkeväni sitä näkyä täällä talvella. Vanha tätiparka istui hameessa katukivillä pakkasessa ja siunaili kun pudotin kolikot kuppiin, vaikka kaikkialla sanotaan ettei niille pitäisi antaa mitään. Mutta minusta se että istuu pakkasella maassa hame päällä on jo pienen palkinnon arvoinen asia, jos ei muuten niin vaikka hyvästä suorituksesta. Hitto, Suomen kylät ja kunnat palkitsevat hyvin tienaavia urheilijoitakin taloilla ja tonteilla jos ne sattuvat hyppäämään pitkälle tai juoksemaan nopeasti pisteestä A pisteeseen B. Minusta tuo on paljon vaativampi suoritus.



8.12.2007 (Ilta) Ärgh.

Voi mätä. Kirjepaperit ovat aivan lopussa ja nyt vasta tajusin että pitäisihän niitä tilata lisää. Se paino josta olen tilannut on mennyt konkurssiin, eikä minulla ole enää mallipohjaa. Jostain pitäisi hankkia uusia ja äkkiä. Ei ola hauskaa lähteä selaamaan läpi painoja ja selvittämään kuka toimittaa yksityisasiakkaillekin ja kuka on luotettava. Ja käyntikorttejakin piti tilata. Ääh!

Älkääkä kukaan ehdottako nimikoinnin tulostamista kirjapaperille. Minulla ei ole ollut printteriä vuosikausiin. Minä murhaan printtereitä ja muita teknisiä vempeleitä. Tukehdutin edellisen paperiin ja pahoinpitelin kuoliaaksi kun se vielä köhi puoliksi pureksittuja arkkeja nielustaan. Talk about anger management issues...



6.12.2007 (Yöllä) Autuaallinen nautinto ja rauha

Mikko jätti, kuten aina ennenkin, väliin firman pikkujoulut. En ole koskaan pyytänyt sitä, mutta otan sen vastaan ilolla ja henkisesti kiittäen. sillä nautin joka sekunnista Mikon seurasta määrättömästi. Korvasin kuitenkin Mikolle asiaa järjestämällä juuri täksi illaksi omat "pikkujoulut" kahden kesken- paljon ruokaa, leivonnaisia, suklaata ja sipsejä, SciFi-leffan ja lopuksi rakastelua. Torkahdimme pariksi tunniksi sylikkäin heti sen jälkeen. Vaikka heräsin nyt hetkiseksi ja oloni on hieman tokkurainen, kohta voin taas ryömiä vuoteeseen, jossa Mikko nostaa peittoaan että pääsen ryömimään sen alle ja painautumaan aviomieheni rintaa vasten yöksi. Moni perheenäiti puhuu lapsien hoidon autuudesta ja äitiyiden täyttymyksestä, mutta itseni on mahdotonta kuvitella mitään parempaa ja suurempaa täyttymystä kuin orgasmi rakkaani sylissä ja mahdollisuus nukahtaa sen jälkeen, ihanan rentouden ja orgasmin lämmön vallassa.



5.12.2007 (Yöllä)

Voi mätä. Viikolle sopimaani tapaamiset osuvat lähes täydellisesti päällekkäin. Ketuttaisi missata kumpaakaan, perheeni tapahtuman missaaminen tosin on vaarallisempaa mielenterveydelle; Anne on yhtä hellä ja periksiantava kuin katupora näissä asioissa. Ohimennen sanoen veikkaan, että mikäli Annea lyötäisiin päähän tiiliskivellä, sen tiiliparan jälkeenjäänyt heimo oppisi jonkin kommunikaatiojärjestelmän avulla pelkäämään ja aina Annen ilmestyessä näköpiiriin ne kasvattaisivat alleen jalat ja karkaisivat kirkuen pakoon.



3.12.2007 (IP)

Taas yksi joka saa minut kiristelemään hampaitani inhosta; yli-innokkaat, tunkeilevat tyypit. Sellaiset jotka vouhkaavat, sekoilevat, hermoilevat ja ovat muutenkin kuin Duracellin patterijäniksiä joihin syötetään virtaa lentokoneen moottorista. Minä. inhoan. yli-innokkaita. tyyppejä. Piste.



1.12.2007 (Yöllä)

Joulukuu. Teillä on nyt lupani hössöttää joulujuttuja. Mutta älkää odottako että osallistun suurella innolla, ja jos vouhkaatte liian paljon, pidän pyhänä oikeutani tirvaista korvalle.

Olemme juuri kuuranneet ruokahuoneen massiivisen astiakaapin. Pesin myös joka ikisen siellä olleen astian, se oli hyvää ajanvietettä ja tekemistä. Puuhaillessani kuuntelin Hidegard von Bingenin Laudes de sainte Ursule, ja yritin laulaa mukana suosikissani (Cum Vox Sanguinis). Sanoin yritin, sillä ääneni on, kuten tunnettua, kaikkea muuta kuin korvia hivelevä. Erään erityisen pahan vonkaisun jälkeen lopetin ja mietin miten hienoa onkaan ettei naapureistamme kukaan ole biologi. Ihmisparan päivä nimittäin pilaantuisi kun hän hoputtaisi puolisoaan kuuntelemaan kuinka kurppa on soitimella, ja puoliso lakonisesti toteaisi että ei siellä kurppa huuda, naapurin koppelo se taas vaan volisee.

Yritän hillitä laulamisintoani parhaani mukaan. Nytkin on yö ja kuuntelen korvakuulokkeilla Geddan tulkitsemia aarioita. Mikko nukkuu vieressäni, muuten esittäisin hienon tulkinnan aiheesta "kiukkuinen kissa tukehtuu kalanruotoon".



24.11.2007 (IP)

Tänään sarjassamme "itsenolaamisen taito" esitän taas uuden episodin. Ostin nimittäin eilen kaupasta pienen nipun hiuslenkkejä, sellaisia ohuita mustia ja kumisia. Kassalla Mikko laittoi huomaamattani kassiin lenkit, jotka olin jo muiden ostoksien aikana unohtanut. Asettelin kasseihin muita ostoksia kun luulin näkeväni valtavan hämähäkin ja pomppasin ilmaan säikähdyksestä. Kyseessä oli tietenkin mokoma lenkkinippu. Kun kotona tyhjensin ostoksia kasseista, osui samainen lenkkinippu käteeni kassin pohjalta, ja taas säikähdin, taisin vinkaistakin. Laitoin sitten kumilenkit pakastimen päälle pois tieltäni ja jatkoin muita töitä. Kaksi tuntia myöhemmin kävelin pakastimen ohi, vilkaisin huolimattomasti sivulleni- ja pomppasin taas kerran ilmaan säikähtäen hirveää kumilenkkihämähäkkiä.



9.11.2007 (IP)

Minä inhoan ketjukirjeitä ja -tekstiviestejä. Olen heittänyt roskiin niitä jo niin monta että minulta on niiden tuoman epäonnen mukaan mennyt kuulemma vuoden sisällä hengiltä jo puolet perheestä ja aviomies sekä alta ja ulosottoon talo, auto ja toinen jalka. Lisäksi ketjukirjeiden mukaan olen jo missannut kolme lottopottia ja arpajaisvoiton (vaikken osallistukaan kumpienkaan arvontaan) sekä päähäni pudonneen salkullisen rahaa.

Tulevatko niitä eteenpäin lähettelevät ihmiset edes ajatelleeksi sitä, kuka ylipäänsä kirjoitti sen ensimmäisen ketjukirjeen jonka ensimmäiset heittivät pois ja kuolivat saatuaan päähänsä rakettimoottoriksi muokatun ruohonleikkurin tai joutuivat lemmikkipuudelinsa syömäksi? Miten jonkun päähän pätkähti jonain ikävänä työpäivänä "nytpä naputtelenkin sellaisen ketjukirjeen jonka roskiin heittäneet kuolevat julmalla tavalla" ja lähetti sen sitten parille tutulle jotta heitä moinen epäonni kohtaisi? Tai miten joku konttorirotta ihmeellisillä taikavoimillaan räpytteli surkeasti rimmaavan runon jossa piilee niin paljon loitsuonnea että jokainen sen lukenut saa automaattisesti salkullisen rahaa päivässä?



8.11.2007 (IP) Yäk, mediamyllytystä

Iltapäivälehtien lööpit kirkuvat ja reportterit parveilevat kuin hulluksi tullut rottalauma. Mediamyllytys. Joka tuutista tulee haastatteluja, kun jokainen kahden minuutin julkisuuden kipeä ja asiaan mitenkään liittymätön ääliö tunkee kameroiden eteen purkamaan "järkytystään" ja "tuntojaan" pyrkien mahdollisimman dramaattisiin ilmeisiin ja ilmaisuihin parhaaseen tuntemaansa Hollywood-tyyliin. Tämän päivän suuret diivat, jotka ilmoittavat jokaiselle hyvänpäiväntutulleen "katsokaa kun minä esiinnyn haastattelussa uutislähetyksessä".

Ihmiset, te olette tyhjiä ja sisällyksettömiä. Toiset tyhjät ja sisällyksettömät panevat rahoiksi tyhjyydellänne ja kolmannet tyhjät katsovat silmät tapillaan sisällön puutetta ja tyhjää televisioruudultaan tai lehdistään. Median mylly jauhaa kaiken tytiseväleukaiseksi massaksi jonka ainoa esille tunkeva piirre on julkisuushakuisuus.



31.10.2007 (IP)

KMLahti, tyylikkyyden perikuva. Tämän päivän muotiluomukseni; mekko, liivi, jakku, sukkahousut, korkkarit ja käsilaukku, keltaiset suuret kumihanskat, hitsaajan suojalasit ja kuikka.

Paikkakunnalla on muutamia päiviä ollut ongelmissa nälkiintynyt kuikka, joka oli pudonnut jonkun pihatielle. Olivat päästäneet sen pihalampeen, josta sitä ei saatukaan enää noin vain pois, ja kuikka tarvitsee paljon vapaata vedenpintaa päästäkseen lentoon. Olin jo onnistunut hankkimaan paikallisen ESY'n avustuksella verkon ja ohjeistettua pihan omistajan ruokkimaan lintua kunnes saisin palolaitoksen pojat auttamaan linnun kiinniotossa, mutta onneksi olivatkin saaneet sen kiinni kun se oli erehtynyt tulemaan maalle. Heillä kävi onni siinä ettei lintu puhkonut kiinniottajaltaan silmää; kyseinen lintu on järjettömän nopea ja nokka todella terävä. Kuvittelettekö että papukaijanne tai peipponne on nopea? Virhe. Kokeilkaa kiukkuista kuikkaa. Onneksi otin heti päähäni suojalasit, sillä heti ensimmäiseksi kävi kova kopsahdus kun linnun nokka iski täsmälleen pupilini kohdalle lasiin. Käsiinikin se ehti jo napsia juomuja.

Lintu oli kuitenkin jo hyvässä kunnossa levättyään ja syötyään pari päivää. Kuulemma kiskonut kilon silakoita siellä, ja täällä kietaisi kurkkuun vielä lisää. Tänään ei tarvinnut juuri muuta tehdä kuin tarkistaa että lintu oli ehjä ja söi itse (ei tarvinnut pakkosyöttää), pitää konferenssipuhelu Heinolan ja Hämeenkosken lintutarhojen kanssa ja vapauttaa. Lintu reagoi suurella innolla heti kun saavuimme järvelle ja iloisesti se lähti kun päästettiin.

Ja vielä iloksenne (hitusen epäonnistunut) kuva mokomasta hyväkkäästä.




29.10.2007 (IP)

Tiedättekö, näin muuten myynnissä lasten "meikkipäänä" sellaisen kauhean kumisen hippimiehen pään, viiksineen päivineen. Mitä helvettiä? Onko penskojen tarkoitus antaa hipille kunnon huumemeikki ja letittää sen viiksiä? Yrgh.



26.10.2007 (Yöllä)

Kohtaan päivittäin monia asioita joita en millään ymmärrä, mutta ei se mitään, olen tottunut siihen. Tänään olen kuitenkin kohdannut käsitteen jota en ymmärrä ja joka häiritsee suuresti. Kertokaapas minulle mikä hemmetti on "megaale"? Tai siis "MEGAALE!!", huutomerkkeineen ja suurilla kirjaimilla kirjoitettuna? Olen kuullut alennuksista ja olen kuullut typerämpien ja silti markkinointihenkisten suitsuttavan "mega-aleja", mutta mikä hemmetti on "MEGAALE!!"? Olen tullut siihen tulokseen että kyseessä on kenties jokin harvinaisen typerä ja ruma eläin, jota metsästetään turkikseksi vaikka se haisee härskiltä ja pelästyttäisi jopa rasvakalakoiraan.

Sen sijaan sain hetkellistä tyydytystä kun sain vihdoin vastauksen siihen, miksi nykyajan miehet eivät osaa ottaa hattuaan (tahi pipoa, kuten nämä nykyajan skeittari-hiphopparit) päästään sisätiloissa ja naisten läsnäollessa. Pidin sitä vain epäkohteliaisuutena ja käytöstapojen puutteena, mutta minun kyynisyyttäni arvostellaan ja minua pidetään muutenkin liian negatiivisena, joten pyrin löytämään jonkin positiivisemman ratkaisun kysymykseen. Eihän kenenkään pää voi palella sisätiloissa? Tänään oivallus iski, kun olin kaupassa kanssa-asujaimeni kanssa ja sisään tölväisi pari rumaa ja töykeää pipopäätä. Mikko sen keksi; tietenkin heidän päänsä palelevat, sillä pienikin veto menee sisään kyseisten ihmisten korvasta ja ulos toisesta. Efekti luo tehokkaan tuulitunnelin joka viilentää kyseisten mieshenkilöiden pään sisäpuolta tehokkaasti, mistä syystä he pitävät hatun tai pipon korville vedettynä jopa sisätiloissa tai naisten läsnäollessa. Kyse ei siis ole epäkohteliaisuudesta. Sanokaa joku halleluja- tunnen jo heti oloni vähemmän kyyniseksi.



21.10.2007 (Ilta) Vaihteeksi jotain musiikista

Miesrukkani kitara on hajonnut. En tiedä miten reagoida; säälien, ilolla (korvaparkojeni tähden) vai syyllisyydentunnolla, sillä kitara oli säilössä Paperihelvetissä ja se on hyvinkin voinut hajota kun joku myyntiponeistani on pudonnut sen päälle (Paperihelvetti on niin täynnä paperia että muut esineet tipahtelevat paikoiltaan). Toisaalta nyt on riski siitä että miehenketale ottaisi esiin tuuban tmv kauhean puhallinsoittimen. Olen jo uhannut leikellä hänen genitaalikarvansa ja kutoa niistä kynnysmaton jos näin tapahtuu, mutta olen valmis tarpeen vaatiessa ostamaan vaikka konserttiflyygelin päästäkseni tuubansoiton kidutukselta näiden seinien sisällä.



19.10.2007 (Ilta)

Mielestäni jokainen, joka väittää osaavansa puhua suomea, pitäisi velvoittaa laulamaan päivittäin ylistys possessiivisuffiksista ja sen käytön autuudesta, ja jokainen joka epäonnistuu possessiivisuffiksin käyttämisessä tulisi hakata metrihalolla ja ampua saunan takana.



17.10.2007 (Yöllä)

Nyt pieni toivomus, kanssaeläjät, toivomus siitä että opettelisitte ja painaisitte kalloonne erään asian; On äärimmäisen epäkohtaliasta soittaa vieraalle tai puolitutulle kello kymmenen jälkeen illalla tai ennen kello yhdeksää aamulla. Poikkeuksen säännöstä tekevät lähimmät ystävät tai sukulaiset, mutta silloinkin on joko asian oltava tärkeä, on tiedettävä että puhelua odotetaan tai on tiedettävä että henkilölle sopii kommunikaatio silloin. Näissäkin tapauksissa on tärkeää olla kohtelias ja pahoitella huonoa ajankohtaa puhelulle. Tämän pitäisi olla peruskohteliaisuutta. Eräs perheenjäseneni ei lähetä edes tekstiviestiä kohteliaan puheluajan ulkopuolella silkasta kohteliaisuudesta - ottakaa opiksenne.

Suomen laki on huomattavan puutteellinen. Sen pitäisi sallia väkivalta kohteliaisuuden opettamiseksi; olisi vain asiallista takoa kovapäisimpiä päähän kivikovalla kohteliaisuudella ja tönkkösuolatulla huomaavaisuudella.



15.10.2007 (IP) Taso laskee entisestään

Järjestelin uusiksi ponikomeroani. Kuulun siihen kansanosaan jolla on tapana sormeilla mitä tahansa käsille sattuvaa ajatuksissaan, oli kyseessä sitten paperiliitin, kynä tai, kuten tässä tapauksessa, mekaaninen MLP-herätyskello. Sormeilin sitä jonkin aikaa pohtien aivan muita asioita, ja osuin vahingossa herätysnappiin. Hirveä pärinä suoraan leuan alla kesken keskittyneiden ajatusten. Hyppäsin valehtelematta 10 senttiä seisovilta jaloilta, ja koska satuin seisomaan jakkaralla, tasoni laski entisestään, lattian tasalle saakka. Onneksi jakkara oli matala ja osuin jaloilleni, enkä osunut jalallani kasaan MIB'ejä poneja joita olin järjestämässä. Pieni asentomuutos ja jalkani olisi mennyt läpi yhdestä laatikosta. Puhumattakaan siitä että se pirhanan kapistus ei meinannut lopettaa pärinäänsä ja Mikkokin säikähti. Jonain päivänä onnistun vielä antamaan itselleni infarktin tuollaisella räpeltämisellä.



7.10.2007 (IP)

Useammassa paikassa puhutaan jo nyt pikkujouluista ja muusta jouluskeidasta. Jo nyt on kaupan joulukoristeita, näin tänään mm. erään suurehkon punaisen joulutontun. Mieleni teki tempaista se pirun räikeä tonttu siitä pirun pipolakista ja kalauttaa sillä vastaantulevia jouluintoilijoita kalloon; elämme vasta lokakuun alkua, ääliöt. Kuristakaa toisenne jouluvalosarjoillanne ja tukehtukaa muovitonttuihinne ja muihin mauttomiin halpoihin muovikoristuksiinne, te yli-iloiset pipipäät. Minä en halua kuulla sanaa joulu ennen joulukuun alkua, ja ilmiselvästi teidän ajamisenne sukupuuttoon on ainoa tapa välttyä tuolta typerältä vouhotukselta.

Eikö Suomeen pitäisi säätää laki joka määrää jokaisen joka ripustaa jouluvalot ikkunaan ennen joulukuuta tai jättää ne ikkunaan uudenvuoden pyhien jälkeen syömään koko pirun valosarjan muuntajineen kaikkineen? Maailma olisi taas hieman parempi paikka.



27.9.2007 (Ilta)

Olin tänään kulauttaa kurkkuuni pussillisen kuivahiivaa ja juoda lasin mehua päälle. Erehdyin pussista, kohteet olivat liian lähekkäin hyllyllä. Onneksi kuivahiivapussi oli hieman liukkaampaa ja muovisempaa materiaalia. En aio analysoida tapahtumaa pidemmin, kunhan toteutan itsensänolaamisen hienoa perinnettä.



22.9.2007 (Ilta)

Loppupäivä on kulunut lintutalolla ja polttopuiden pilkonnassa. Sukkahousuissani on enemmän reikiä kuin rotankoloon raahatussa emmental-juustossa. Puukori + nylonit= huono yhdistelmä.



17.9.2007 (Yöllä)

Nimeni lausumisella minut tuntevalle henkilölle on yleensä toinen kahdesta yleisemmästä vaikutuksesta; tapauksessa yksi henkilö kirkaisee ääneen ja pakenee niin nopeasti kuin jalat kantavat. Tapauksessa kaksi henkilö saa tuhkaduttavan raivokohtauksen ja pyrkii puremaan lattiaa.

Huomena kokous, joka on kuulemma järjestetty erikoisaikaan vain jotta suvaitsisin saapua paikalle. Ilmeisesti paikallaoloni ja se miten reagoin on jo herättänyt hermostuneisuutta. Pyrin siis irvistelemään mahdollisimman ilkeästi ja pelottelemaan kansalaiset vielä tavallistakin pahemmin. On elettävä maineensa mukaisesti. Jos en saisi ainoaakaan hermohepulia ja uhkaisi heittää ketään ikkunasta pihalle en täyttäisi kanssakansalaisteni odotuksia.

Uutiset jaksavat jauhaa muslimien ongelmista ja sodasta. Voi perhana. Lähetetään Afganistaniin yksi kunnon suomalainen sauna, yksi läski ja juoppo reservinupseeri sekä niin paljon leijonaviinaa kuin tarpeen. Heitetään juoppo ja terroristit saunaan ja annetaan ovensuusta vihta ja viinaa. Täydet lämmöt päälle. Suomalaisjuoppo vihtoo pahimmatkin sodankävijät märiksi räteiksi parissa päivässä, ja kunhan juoppo tulee siihen vaiheeseen jossa aletaan kaatamaan viinaa kiukaalle, ne sotahullut vannovat ikuista rauhaa allahinsa ja mullahinsa nimeen kunhan vain pääsevät pois.



9.9.2007 (IP)

Olo on hieman parempi. Juhlistin sitä ostamalla kaikenlaisia hauskoja asioita. Mikolle tilasin nimipäivälahjaksi Maananaisen Armeijan kaudet 1 ja 2 DVD'llä, ja äidille erään reissun; Riverdancen The Corrib-ryhmä tulee Suomeen, Tampereelle, tammikuussa. Varasin liput meille sekä äidille ja äidin aviomiehelle. Lisäksi varaan pöydän Coussiccasta. Se oli äidin suosikkiravintola nuorena. Jouduin tietenkin varoittamaan jälkimmäisestä jo etukäteen että molemmat saavat selvitettyä aikataulunsa jo etukäteen, mutta ei se mitään- ilmeisesti molemmat riemastuivat suuresti. Nyt vielä kiistelemme siitä kuka saa tarjota aterian- me, Jari vai äiti. Pahimmassa tapauksessa joudumme syömään kolme ateriaa peräkkäin.

Puhekykyni on jo palautunut, vaikka ääneni taitaa olla enemmän katergoriaa "vuohi tukehtuu vanhaan kenkään". Örisen ja kähisen kuin keuhkotautinen gorilla, mutta ei se mitään, kommunikaatio sentään sujuu.



1.9.2007 (IP)

Muutamille kanssaeläjille on jostain tullut väärä käsitys kommunikaatiostani; he uskovat, että kun sanon "eikö sinun mielestäsi tämä asia kannattaisi tehdä näin?", odotan heiltä jonkinlaista kommenttia tai vastaehdotusta. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Se tarkoittaa vain että yritän olla kohtelias, ja tarkka käännös lauseesta tarkoittaa "tee tämä näin ja heti tai otan niskastasi kiinni ja paukautan pääsi pari kertaa seinään". Valitettava väärinkäsitys, todellakin ;)



30.8.2007 (Ilta)

Tein ruokaa. Tapahtui jokin aivokatkos ja laitoin noin kolme kertaa enemmän valkosipulia ja puolet enemmän sipulia kuin oli tarkoitus, ja nyt hengitykseni lemuaa kuin puolitoista viikkoa kankeana maannut kärppävainaa. Tämä tietää useamman päivän karanteenia, sillä jos lähden näin pahasti lemuten ihmisten ilmoille, kanssakansalaiset lakoavat ympäriltäni kuin poltergeistin heittäminä. Toisaalta... olen sen verran ilkeä että jos satun sopuvalle tuulelle, syön tuota sotkua vielä lisää ja lähden kunnolla hönkäillen ostoksille. Hönkäykseni vastannee Mike Tysonin oikeaa suoraa.



26.8.2007 (Yöllä)

Olen pettynyt Stan Saanilan valinnasta Uutisvuotoon kapteeniksi. Inhosin hänen yliäänekästä esiintymistään testijaksolla, ja minusta tuntuu että vastaanvanlainen möykkä on ehkä mahdollinen, jos jossain Etelä-Amerikan viidakossa mölyapinauros saa kesken kiimaulvonnan pahimmanlaatuisen ripulikohtauksen.

Maalasin olohuoneen lattiakorokkeen listoja. Ei siinä ollut kuin kuusi pientä listanpätkää, mutta jo siinä lyhyessä ajassa onnistuin saamaan niin monta sinistä maalitahraa eri puolille fysikkaani että jos vetäisin päähäni valkoisen myssyn näyttäisin erehdyttävästi smurffilta.



23.8.2007 (Ilta) Noloudet jatkuvat

Lisää nerouttani; menin Mikon luokse tarkoituksenani halata. Meillä tätä toimintaa kutusutaan halailuksi tai sylittelyksi (sylittelyksi mikäli se tapahtuu vuoteessa). Mikon kädet olivat täynnä- grillipihdit ja grillihaarukka- joten päätin tyytyä kaulailuun eli kaulan hyväilyyn kaulalla, ja päästin suustani "Tulin kaulimaan sinua". Hetken tauko, sitten "...now let me rephrase that...!". Sitä paitsi eräs perheystävämme antoi aikanaan häälahjaksemme lasisen kaulimen, koska sillä ei kuulemma voi lyödä miestä. Voin ylpeydekseni sanoa etten ole vielä kertaakaan harkinnut Mikon lyömistä kaulimella, en puisella tahi lasisella. Puisella kauhalla tosin kerran.



23.8.2007 (IP) Noloa tunnelmointia/pehmoilun proosallinen loppu

Otimme kaapista Vivaldin vuodenajat CD:llä (lapsuuteni aikainen eli aika vanha CD-levy) ja vuoteessa makoillen silmät kiinni tunnelmoimme ja puhuimme fiiliksistä jota kumpikin musiikista saa, mielikuva-assosiaatiota. Olen kauhea pehmo, itkin vähän välillä kauniiden mielikuvien ja musiikin yhteisvaikutuksesta. Olimme juuri päässeet talven largo-osaan ja tunnelmoin kuiskaten miten luonto nukkuu lumipeitteen alla hiljaa- kunnes sitten CD jäi jankkaamaan hetkeksi paria nuottia. Yhteisvaikutus oli koominen, hysteeristä naurua molemmilta. Se siitä tunnelmoinnista.



15.8.2007 (AP)

Makasin yöllä pimeässä kuuntelemassa ukkosta juuri ennen nukahtamista. Olin juuri nukahtamassa kun Mikko alkoi ensin potkia unissaan ja samalla päästellä kummallisia vingahduksia. Säikähdin ensin koska pelkäsin että Mikolla on joku sairauskohtaus tai että kyse on painajaisesta ja itkusta, joten yritin herättää miesparan halaamalla. Ja sitten tajusin että tämä mieshän hihittää! Kyseessä oli uni, jossa olin kutittanut Mikkoa jalkapohjista ja se oli tuntunut varsin todentuntuiselta. Jotekin koomista kun mies herää sikeästä unesta hihittäen kuin mielipuoli ja ilmoittaen että olin unessa kutittanut hänen jalkojaan. Minulla on aivan ihana mies.



13.8.2007 (IP)

Pitäisiköhän painattaa T-paitoja joissa lukee "KMLahti ei motannut minua"? Toiset mahdollisuudet olisivat "KMLahden julkisesti solvaama henkilö" ja "KMLahti mottasi minua". Ei, koska inhoan T-paitoja.



8.8.2007 (IP)

Vieteri on nyt vapautettu, se on jo suuri sorsa ja pärjää muiden sorsien kanssa. Sääli että viimeisistä kuvista tuli kovin tummia, otin kyllä useimpia samalla kun Vieteri kävi uimassa ammeessa ennen lähtöä, mutta Vieteri ei pidä paparazzeista ;) Useimmissa jäi kännykameran näytölle vain hieno kuva etääntyvistä pyrstöhöyhenistä ja/tai vesipärskeitä. Tästä kuvasta kuitenkin näkee jotenkuten koon ja muodon, kyllä siitä ihan hyvä sorsa tuli. Siipipeilikin oli jo alkanut kasvaa. Vaikea uskoa että siitä pikkuruisesta verisestä mytystä tuli parissa kuukaudessa noin iso sorsankörmy, mutta niinhän sen kuuluikin. Arvet jäivät, mutta ne ovat hyvin pienet ja löytyvät vain jos niitä osaa etsiä. Ja nyt on taas yksi suurehkö työtaakka poissa päiväjärjestyksestä, etenkin Mikko-rukalta. Tuo oli paljon kovempi sotkemaan kuin oma lapsuuteni lemmikkisorsa jonka häkille riitti siivous kerran päivässä; tämän häkki piti siivota kolme-neljä kertaa päivässä ja pestä päivittäin.

Käytännön piloja aviomiehille, pila n:o MXVII; Kun aviomies on poistunut kouluttamaan/kokoukseen, lähetä hänelle tekstiviesti "kulta, aviomieheni lähti jo, nyt voit tulla". Ei, en tehnyt niin, en halua pikaleskeyttä Mikon sydänkohtauksen vuoksi. Sitä paitsi ei se olisi reiluakaan; en itse kestäisi moista pilaa, siitä seuraisi Hiroshiman ja Nagasakin verbaalinen vastine. Sen sijaan toteutin pilan n:o MXVIII; "kun aviomies on julkisella paikalla ja lähestymässä koulutuspaikkaa/kokouspaikkaa, soita tuhma puhelu joka saa miesrukan punastelemaan ja vaikeuttaa keskittymistä".



4.8.2007 (IP) Vieteri

Niin, Vieteri alkaa jo näyttää kunnolla sorsalta. Siivet ovat kasvaneet ja valokuvaus on käynyt äärimmäisen vaikeaksi. Räpylöiden kynnet olivat yhtä terävät kuin muistelinkin, jep. Lähtee vapauteen ja luontoon tiistaina ensi viikolla. Toivon että ehdin saada vielä yhden kuvan ennen sitä, jos otus suostuu pysyttelemään paikallaan hetken.



25.7.2007 (Ilta)

En usko kristinuskon isään, poikaan ja pyhään henkeen. Sen sijaan on nenääntuntuvia todisteita siitä että on Mikko, Katja ja Paha Henki. Pizzassa oli paljon sipulia ja valkosipulipatonkikin oli oikein herkullista.



21.7.2007 (IP)

Aamulla Hämeenkoskelta ilmoitettiin että nuolihaukan poikanen ei ollut selvinnyt yöstä. Liian nälkiintynyt.



21.7.2007 (Yöllä)

Ne jotka käyttävät huuto.nettiä ovatkin jo varmaan huomanneet että huutiksen alalaitaan ilmestyvät iltalehden uutisotsikot palkkiin. Juuri nyt allekkain ovat otsikot "Bush joutuu paksusuolen tähystykseen" ja heti sen jälkeen päivitys "Bush kielsi kidutuksen CIA:lta". Asiayhteys ei jääne keneltäkään huomioimatta ;D

Ilta meni nuolihaukan kanssa. Paikalliset toimittivat nälkiintyneen nuolihaukan poikasen jota ahdisteli pari kissaan. Kaupunki oli toimittanut metsänhakkuun niiden pesän ympäristössä, ja tulos, no, sen arvaa. Lintuparka. Kello 21:30 perjantai-iltana on muuten ylettömän vaikeaa hankkia marinoimatonta lihaa linnulle, jouduimme viemään sen Hämeenkosken lintutarhoille vielä yhdeltätoista illalla koska en kerta kaikkiaan saanut otusrukalle ruokaa mistään- marinoitu liha tai jauheliha eivät kerta kaikkiaan toimi. Linnun vastaan ottanut setä oli kultainen ja antoi meille kirjan villilintujen hoidosta ja ruokinnasta. Sääli etten ottanut kuvaa haukanpoikasesta, se oli vänkä otus. Sitä paitsi oli mukavaa saada se hoitoon jolla on enemmän kokemusta petolinnuista kuin minulla ja hoitoennustekin oli hyvä.



20.7.2007 (Ilta) Dragonlance-parodiaa

Varoitus; seuraavassa ei ole mitään järkeä sellaiselle joka ei ole lukenut Dragonlancea. Ei kannata lukea.

Montun kaupungissa sijaitsevaan Viimeisen Homeen Kievariin saapuvat tasankolanen Homeenmuuli ja hänen rakastajattarensa Katinkulta. He pakenevat heimoltaan, jolta he ovat kuulemma "saaneet lahjaksi" Sinisen kristallihaarukan, vaikka tarina siitä mistä ja keneltä sauva on saatu on vähintäänkin epäuskottava ja muuttuu kerta kerralta. He ryyppäävät ja tökkäävät kristallihaarukalla paikallista pastoria, jonka jälkeen heidät lynkkausjoukolta "pelastaa" seikkailijaseurue (toivonaan saada muutama lantti koreasta kristallikapineesta). Seikkailijajoukkoa johtaa Panis Puolvaltiaa. Muut joukon jäsenet ovat velho Risiini, hänen kaksoisveljensä Kännimuuli, Mänttien rotuun kuuluvat pienikokoinen varas Pissleoff Kakkiaisjalka, kääpiö Blunt maalivasara, Sulamunan sukkanauharitari Strumf ja myöhemmin myös Kännimuulin tyttöystävä Vika sekä Valtioiden (tai Valittavien paskiaisten (lyh. valittajien), kuten muut Anuslonin mantereen asukkaat heitä lempeästi nimittävät) teinibimborisesssa Lärvänä. Seikkailuun sotkeutuvat myös myöhemmin mm. Velho Fuzzballs (joka osoittautuu jumalaksi nimeltä Palatiinu), hänen vaimonsa jumalatar Missäkaali, paha jumalatar Takahiisi, tasapainon (puutteellisen sellaisen) jumala Kilju, Paniksen entinen katkeroitunut panopuu Kutuvaara sekä Valtioiden kuningas, vahingon puhuja Polostaran jälkikasvuineen ja kasvaimineen.

Yksinkertainen tasankolaisten kääntäminen muuttuukin jostain sattuman oikusta ristiretkeksi, jonka tarkoituksena on löytää muinaiset humalat, jotka aikaa sitten kännipäissään pudottivat maailman päälle pullovuoren tai jotain sinne päin ja ovat siitä lähtien noloina piileksineet taivaallisen vaatekaapin vastineessa.

Yhdessä tämä joukko joutuu kohtaamaan Pahuuden kuningattaren Takahiiden fanaattiset joukot, lohikäärmearmeijan; guanohyökkäyksiin erikoistuneet psykedeelisenkirjavat lohikäärmeet, pilaantuneista lohikäärmeenmunista luodut ilkeät ja tuhmat Vakolaiset (joiden rodussa ei ole naaraita) sekä ahneet ja kieroutuneet Larbaarit.

Kyllä, meillä oli taas hieman ylimääräistä aikaa. Tuosta saisi aikaan aika mielenkiintoisen pöytäroolipelin. Kyllä, feedbackia saa lähettää. Kiinnostuksenilmaisuja myös, mikäli kehittelemme aiheesta jotain eteenpäinkin.



16.7.2007 (Yöllä)

Väsyttää aivan järjettömästi, mutta Mikko kuorsaa kuin vääntynyt vetopasuuna. Odotan jatkuvasti koska makuuhuoneeseemme astuu marssiorkesteri ja Maamme-laulu kajahtaa.



15.7.2007 (Ilta)

Eräs toinen tuttava angstasi taas suhteestaan ja haukkui ensin miehensä käytöksen ja vuodesuorituksen. Sitten, lähes samaan hengenvetoon, hän haukkui myös erästä häneen ihastunutta miestä ja kyseisen miehen ulkonäköä. Herätys, nainen. Jos valitsee miehen pelkän ulkonäön perusteella ajattelematta hetkeäkään luonnetta ja rakkautta, mitä voi odottaa? Kuvauksen perusteella tuo toinen mies on kultainen, kiltti, hellä ja antelias, älykäskin ja todella ihastunut. Jos ei tunne vetoa niin ok, ei suhdetta kannata aloittaa, mutta jos valitsee ja nai sen sijaan jonkin adoniksen jonka luonne on kuin genitaalihiertymistä kärsivällä vaippapaviaanilla, ei kannata valittaa muille. Oma moka. Älykääpiö.



13.7.2007 (Yöllä)

Pieni Vieteri alkaisi ansaita pikemminkin nimen Suuri Imuri, sillä sitä vauhtia katoaa ruoka ja vesi kupeista. Vedestä suurin osa päätyy häkin pohjalle (josta pitää vaihtaa paperit neljä kertaa päivässä, vähintään!), ja ruoka samaan paikkaan, kierrettyään nopeasti sorsan sisällä. Tästäkin syystä saa papereita vaihtaa tiuhaan, sillä eläin joka syö kasviksia ja hyönteisravintoa myös haiskahtaa sen mukaisesti... Ja se taas niiden puheista jotka uskovat linnunpoikasen olevan pieni, sievä, hajuton ja vaivaton.

Poikanen on kuitenkin kasvanut roimasti. Se on moninkertaistanut kokonsa ja poikasmaiseen untuvapeitteeseen on jo alkanut tulla muutoksia. Ääni on edelleen piipitystä, ja olen ihan tyytyväinen niin kauan kuin tätä iloa kestää, koska tiedän myös miltä nälkäisen aikuisen sorsan vaakunta kuulostaa. Eniten hermostuttaa se, mitä teen Vieterin kanssa Ropeconin aikana. Hotelliin sitä ei tietenkään voi ottaa. Veikkaan että se paikallisen ESY'n aktiivi, joka uskoi pääsevänsä helpolla lykätessään poikasen hoitoomme, saa kokoea viikonlopun ajan sen miltä tuntuu elää sorsan kanssa. Ellei sitten joku halua vapaaehtoistua? ;) No jaa, oikeasti tuo on pienoinen ongelma. Tuota ei todellakaan voi jättää edes puoleksi päiväksi hoitamatta, mutta toisaalta Ropeconin viikonlopun hotelliloma on ainoa loma mikä meillä oikeastaan on koko vuonna.



30.6.2007 (IP)

Vieteri on kasvanut huimasti. Kuva iloksenne, vaikka se onkin muutaman päivän vanha: Vieteri



22.6.2007 (IP)

Kävimme eilen ostoksilla Riihimäellä. Olin pukeutunut aivan arkisesti (pitkä fakkuhame, paitapusero, musta liivi, käsineet, korkkarit, käsilaukku ja hattu), mutta ihmisethän aina tuijottavat niitä jotka eivät käytä T-paitaa ja farkkuja tai tuulipukua. Olen tottunut perustuijotukseen, mutta oli oikein hauskaa kun eräs vastaantuleva herra jäi katsomaan ja sanoi sitten "Suoraan Pariisista, ilman välikäsiä". Hmmm, suomalaismiehet harvoin ovat kohteliaita ja herrasmiesmäisiä. En välitä nuorten miesten vihellyksistä tai humalaisten kutsuista räkälöiden terasseille joissa hienlemuiset suomalaiset rypevät oluessa kuin porsaat lättinsä mudassa, mutta aikuisten miesten hillityt herrasmiesmäiset kohteliaisuudet ja ovien auki pitäminen saavat mieleni aina keveämmäksi.



19.6.2007 (Ilta) Eräs määritelmä

Eräs ystävä muuten esitti haasteen, jossa piti määritellä oma luonteensa alle kymmenellä sanalla. Oma määrittelyni; "Kahdella jalalla kulkeva verbaalinen aggressio".



19.6.2007 (Yöllä) Larbie ja Kenan

LJ-piireissä nukkejen customointi tuntuu olevan nyt trendinä. Iltakävelyllä selitin asiaa Mikolle, ja Mikon mielestä mikäli joskus eksyn alalle minun tulisi tehdä Barbie-nukeista nuket nimeltä Larbie ja Kenan. Larbie on näitä larppaajatyttöjä joiden koko larpin idea on pukeutua hienoon mekkoon ja tanssia- ei tarvitsisi muuta kuin värjätä nuken fleda kotitekoisen näköisesti mustaksi, tehdä muutamia mauttomia lävistyksiä, vahva ja päälletunkeva goottimeikki ja joku Barbie-sarjan prameimmista fantasiaprinsessa-puvuista päälle- tadaa, Larbie. Kenan taas puetaan nahalla naamioituihin lenkkareihin, väärin päin käännettyihin verkkareihin ja äidin tekemään tunikaan, käteen jumalattoman suuri ja ruma bofferi, ja siinä on meillä ilmetty Kenan- larppien Conan the Larparian, pikkumunchkin. Kyllä, ärsyynnyn edelleen larppaajista.



17.6.2007 (IP) Vieterin tilanne

Koska asiasta on tullut useita kyselyitä, päivitän pikaisesti että sorsanpoikainen voi varsin hyvin. Kulkee työnimellä Vieteri. Syö aika hyvin eikä tulehduksesta ole merkkiä ainakaan vielä. Sain antibiootit käyttöön heti, nyt on vain toivottava että niiden teho riittää. Varmuudella en voi sanoa vielä mitään tulevaisuudesta, mutta alku näyttää lupaavalta. Ensimmäisenä päivänä tilanne näytti pahalta, koska lintu oli tosiaan menettänyt paitsi sisaruksensa ja emonsa, myös erittäin paljon verta noin pieneksi linnuksi. Ensimmäisen päivän se viettikin nuokkuen ja vapisten, mutta illalla se alkoi syömään ja juomaan. Nimi Vieteri johtuu otuksen taipumuksesta pyrkiä pois lämpölaatikostaan hyppäämällä. Hyödytöntä, koska laatikon päällä on verkko ja laidat korkeat, mutta se ei estä sitä yrittämästä sitkeästi. Ääni on myös mitä hellyttävintä piipitystä. Vaistot ovat vahvat ja se varoo ihmistä- yritän pitää tilanteen samana, sillä jos se jää henkiin, sen on tultava toimeen luonnossa parin kuukaden kuluttua ja osattava huolehtia itsestään.

Mutta väsyttävää tämä on; kuumavesipullo on vaihdettava parin tunnin välein, joten unet jäävät katkonaisiksi, samoin työnteko. Onneksi Mikon loman ensimmäinen osa on alkanut.



12.6.2007 (Ilta) Jaa-a.


Sinisorsan poikanen, Anas platyrhynchos. Jonkun paikallisen kissa oli tuonut pihaan ja paikallinen Eläinsuojeluyhdistys (vai pitäisikö sanoa vanhojen tätien kissakerho) lähetti hoitooni. Pahat haavat ainakin kaulassa ja siivissä, desinfioin ja pesin ne, ei tietoa ehdinkö ajoissa eli ehtivätkö haavat jo infektoitua. Jos ehtivät, tuo ei elä kauaa. Verenvuodon sain kuitenkin stopattua ajoissa. Kova menemään ja vilkas tuo ainakin on, kovin nuori ja peloissaan. Jos jää henkiin, tulee olemaan suuri työ opettaa se aikuiseksi ja syömään. Ja siihen jäivät muuten kirpparoinnit ja vierailut pitkäksi aikaa. Mikolla piti alkaa loma, mutta olen kyllä nyt tuon kanssa päkätissä ainakin kuukauden jos se eloon jää.

Hemmetti vieköön koko maailman kotikissat ja ne omistajat jotka antavat niiden juosta luonnossa vapaana.



7.6.2007 (IP)

Koulut ovat näköjään loppuneet. Ei sitä muuten huomaisi, mutta naapurin kaameat penskat rääkyvät ja kiljuvat pihalla. Melu muistuttaa nasaalitulehduksesta kärsivää reesusapinalaumaa viidakossa. Ärsyttää. En ikinä totu naapureihin.



6.6.2007 (Yöllä)

Ei taida olla mitään positiivista tapaa ilmaista että tuttava/henkilö on epämiellyttävä, egoistinen, itsekeskeinen kuin gyroskooppi, röyhkeä ja kaikin tavoin epämiellyttävä, ja ettei keskustelu kyseisen henkilön kanssa inspiroi sitten yhtään. Harmittaa kun ei mikään vihje mene perille, vaan on ilmeisesti loppujen lopuksi pakko taas suuttua ja käskeä kyseistä henkilöä tunkemaan päänsä niin syvälle rektaaliaukkoonsa että näkee valoa tunnelin toisessa päässä.



1.6.2007 (Ilta) Lisää Lovecraftia ja sanottuja asioita

Luen Mikolle H.P. Lovecraftin tuotantoa ääneen. Kukaan, joka tuntee Lovecraftia, ei siisi olisi hämmästynyt jos olisi kuullut tämänaamuisen monologini. Kuljimme pihapolkua kukkapenkin ohi, ja yhdessä kukki syvän tummanpunainen tulppaani (sisälehdiltä valkea, mutta ulkoa punainen). Niinpä aloitin; "Katso, miten irvokas tulppaani! Tumman valtimoveren punainen, kuin muinaisen pahuuden kosmisten syövereiden julmuuden läpitunkema pilkallisuuden ilmentymä, kuin irvokkuuden hirmuisista syvyyksistä blaah blaah blaah". For the record, uusimpia bongauksia Lovecraftin irvokkaiksi ristimistä asioista ovat kuu, tippukivet, luolat ja kukkaset (kyllä, oikeasti!)

Kun taas ruokakaupassa käyty keskustelu...
KMLahden puhelin soi. KMLahti vastaa: "Helvetissä, perkele puhelimessa." Soittaja nauraa ja kysyy missä helvetti sijaitsee. KMLahti vastaa; "Jaa-a, ruokakaupassa, tässä jäätelötiskin vieressä. Täällä on aika kylmää." Soittaja ei saa hetkeen aikaan ilmoitettua asiaansa.

Lintujen ulkonapitokielto- tuo typerä lintuinfluenssaparanoia- on päättynyt. Kyyhkyt ja fasaani sekä kukkovanhuksemme pääsivät ulkotarhoihin. Meno on riemukasta, siipien räpyttely kuuluu taas miellyttävästi ikkunasta. Öisin saan lisäksi kuulla paikallisfaunan ääniä, pari yötä sitten oli pihapuussa pöllö.



30.5.2007 (Yöllä)

Mikä ihmeen pakko on tunkea jokaiseen lauseeseen "tota" ja "niinku"? Ovatko ne jonkinlaisia äännettyjä välimerkkejä? Sinä päivänä kun suomalainen juntti puhuu puoli tuntia ilman että ulos tulee vähintään kertaalleen "niiku" tai "tota" (tai pahimmassa tapauksessa "niinku tota noin"), lehmät lentävät ja porsaat pyrähtelevät oksalta oksalle.



26.5.2007 (Yöllä)

Erään ystävän kanssa keskustellessa (tai kinastellessa, mikä on jokseenkin sama asia kun minusta puhutaan) tuli mieleeni se, mitä olisi pitänyt sanoa jo aikoja sitten; Joku on väittänyt että olen reilu tyyppi enkä lyö vyön alle. Se on muuten yksi pirun suuri emävale. Minä lyön vyön alle aina kun vain voin. Tosin tuo lienee tullut jo selväksi itse kullekin.

Ostoksilla kuluneella viikolla. Löysin itselleni ihanat mustat pitsikäsineet ja kaksi uutta käsilaukkua. Tai no, olkalaukkua, sillä en millään tunnu tottuvan kädessä kannettaviin hihnattomiin käsilaukkuihin tai iltalaukkuihin; liikun niin kiivaasti että vaikutan aina siltä kuin olisin hivauttamassa seuraavaa vastaantulijaa kyseisellä pussilla. Mutta mikä ihmeen muoti on tämä kummallinen lyhythihnainen olkalaukku, jonka pitäisi muka olla olkalaukku mutta on ilmeisesti reppu, jonka omistaja on nälissään syönyt olkahihnan lyhyemmäksi? Sehän näyttää hölmöltä kainalokasvaimelta tai pesussa kutistuneelta repulta joka on valahtanut selästä kainaloon.



23.5.2007 (Ilta)

Nykyisen ihmisen aivot eivät näy enää käsittävän elokuvia joissa ei ammuta, räjäytetä autoja tai rakastella hitaasti punertavassa valossa. Pelkään pahoin että mikäli kehitys jatkuu samankaltaisena, korkeakulttuurikin joutuu alenemaan samalle tasolle. Radion sinfoniaorkesteri esittää: Kullervon laulu kolmen sinfonisen räjäytyksen säestämänä. Erikoisnäytäntö vain ensi-iltana; pikkolohuilisti ja trumpetisti naivat kapellimestarin korokkeella punaisessa valossa. Säveltänyt Sibeliuksen innoittamana Renny Harlin.



22.5.2007 (Yöllä)

On päiviä jolloin ei pitäisi yrittää lukea mitään. Mm.. Reginan laulun kirjoittaja Eddings tuntuu olevan yksi kirottu manerismien kulta... ei, vaan sontakaivos. Kyseisessäkin kirjassa erään hahmon jokainen lausuma kuitataan "...hän sanoi syvällä äänellään", ja lopulta lukija alkaa alitajuisesti ihmetellä seisooko hahmo kuopassa lausumassa repliikkejään. H.P. Lovecraft taas -niin paljon kuin kunnioitankin hänen Cthulhu-mythoksensa hiipivää kauhua- on nimennyt irvokkaaksi kaiken mahdollisen autiotaloista epämuodostuneisiin ihmisiin ja pingviineihin, kunnes alkaa tuntua siltä että paras tapa hankkiutua eroon "irvokkaasta ja kauhistuttavasta" Cthulhusta olisi vääntää sen lonkerot solmulle ja käyttää lopputulosta moppina.



15.5.2007 (Yöllä)

Toinen kylpyhuoneen lampuista on alkanut katkomaan- valo syttyy ja sammuu kuin maanisessa epätahtisessa limudiskossa. Olemme käyttäneet tähän saakka tilapäisenä korjauskeinona vanhaa kunnon "läimäytä sitä niin se toimii hetken"-taktiikkaa, mutta on varsin ärsyttävää lätkiä jatkuvasti lamppua. Sähkömieskään ei viimeksi osannut sanoa mitään, ja on aika huolestuttavaa kun alkaa harkita tosissaan olisiko helpompaa hankkia jumalattomat afroperuukit ja paljetein koristetut Elvis-haalarit joissa voi jorata kylpyhuonediskossa. Huoneen vaaleanpunainen sisustus vielä korostanee tunnelmaa, ja kattoon voi pultata peilipallon.

Tai sitten ehkä ei :P



10.5.2007 (Ilta) Euroviisut? Ei kiitos.

Minä en seuraa euroviisuja. Jos haluan kuulla määkimistä, menen käymään lammaslaitumella. Tuollaisesta rääkynästä saa vain migreenin, lihaskipuja ja syöpäkasvaimia. Lisäksi tuollaisten nykyartistien spastisesta vääntelehtimisestä päätellen koko joukko kärsii pahimmanlaatuisesta genitaalialueen kivusta. Veikkaan että jos joku heistä saisi epilepsiakohtauksen lavalla, hänen nytkintänsä tulkittaisiin vain tanssiksi.



8.5.2007 (IP)

Voi (jälleen kerran) poloista aviopuolisoani. Olen yliherkkä kuorsaukselle ja kun ärsyynnyn, voi tapahtua vaikka mitä. Esimerkiksi se, että ah niin autuaan sikeästi nukkuvan aviomieheni herättää kunnon töytäisy, mulkaisu ja uhkaus; lupasin nyppiä hänen joka ikisen perskarvansa irti pinseteillä ja tunkea ne hänen sieraimeensa, ellei herra suvaitse laittaa kuorsauslaastaria ja heti.



29.4.2007 (IP) Vappen, men inte "Glada vappen".

Vappu, Suomen ärsyttävimpiä juhlia. Työläiset talsivat ympäri kulkueissa, solvaavat varakkaampia ja ovat niin työväkeä, niin työväkeä. 99 % kanssa-asujaimista ryyppää itsensä tolkuttomaksi niin, että kulkeakseen eteenpäin on potkittava tieltään heidän hölskyviä ruhojaan. Postikaan ei kulje- tosin siinä kunnossa mihin kansa itsensä vetää, Yhdysvaltoihin lähetetyt paketit päätyisivät luultavasti Intiaan. Suomalaisesta kulttuurista puuttuu kokonaan järkevyyden ja kohtuullisuuden käsite; työväen liike teki huonosta käytöksestä ja jätkämäisestä rällästämisestä muodin ja perinteen jonka rikkojat ovat snobeja. Just.

Alkaisikohan kotijäätelö-auto ajamaan hiljaa ja pimputtamatta noita pillejään jos menisin ja pieksisin haravalla heidän kuljettajansa?



23.4.2007 (IP) Terveyspalveluopas suomennettuna

Postissa tuli jokin hiivatin terveyspalveluopas. Mutta minäpä osaan suomentaa ja summaroida sen lyhyesti; "Terve. Toivottavasti olet terve. Terveyspalveluita ei ole. Toivottavasti siis pysyt terveenä. Jos et pysy terveenä ja haluat terveyspalvelua mene yksityiselle. Jos haluat kunnallista terveyshuoltoa käy polvillesi ja rukoile sitä jumalaa jota palvelet. Pysyt terveenä parhaiten eristäytymällä muista ihmisistä. Terve!"



15.4.2007 (IP)

Ajattelin juuri että voisin huvin vuoksi koostaa Mikko-Suomi-Katja-sanakirjan. Esimerkiksi sanonnan "hoidan asian pikaisesti"-määritelmä on Mikon kohdalta yleensä "teen jutun, kestää puolesta tunnista kahteen tuntiin". Minun kielelläni se taas tarkoittaa "teetätän asian jollakulla muulla, ja jollei se ole valmis kahdessa sekunnissa alkaa hitonmoinen möykkä ja elämä". Toisaalta siitä tulisi epäilemättä todella tylsä teos; olen varma että on tylsempikin kirja, mutta se on professori H. Oriskon "puusyylätaudin historia ja kehitys eoseenikaudelta nykyaikaan".



5.4.2007 (Yöllä)

On ihan mukavaa kun voi joskus keskustellakin jonkun kanssa. Ihmisten kanssa keskustelemisessa noin yleensä on se ongelma, ettei keskustelutoveria voi hivauttaa varoittamatta halolla päähän. Toisaalta on tuskallista puhua satiirista ja kuulla keskustelukumppanin kysyvän onko nyt kyse niistä vuohenjalkaisista pan-huilua soittavista sarvipäisistä paskiaisista. Noin kuvainnollisesti katsoen.



3.4.2007 (Ilta)

Koska joka päivä tulisi kuunnella itseään älykkäämpien neuvoja, quoteth I;
"Jos olet vaarassa tai epäröit, säntäile edestakaisin ja huuda."
-Robert A. Heinlein

"Vihollisille tulisi antaa anteeksi, mutta ei ennen kuin heidät on ehditty hirttää"
-Heinrich Heine



2.4.2007 (Ilta) palautteeseen osavastaus

Hyvä nimimerkki "E" paikkakunnalta nimeltä "en juuri mistään". Sepäs sattui, minäkin olen ei juuri mistään kotoisin. Ei juuri mistään on hyvä paikkakunta asua. Katsokaas, Suomessa kaikki on ei juuri mistään kotoisin. Ei juuri mistään-nimistä paikkakuntaa ei kuitenkaan miltään viralliselta kartalta löydy, joten kyseessä on erityisen pieni paikkakunta, joka taas tarkoittaa että tällä pienellä paikkakunnalla on kaikki helposti saatavissa. Toisaalta taas tuotteet ja henkilöt jotka eivät ole juuri mistään kotoisin ovat tuotteita ja henkilöitä joita ei välttämättä edes haluaisi saada käsiinsä...

"Sana hallussa sinulla". Minusta on myös sanottu että minulla on kieli hallussani. Se ei pidä paikkaansa. Ettekö ole kuulleet ruoasta jonka maku vie kielen mennessään? Minä olen kohdannut kyseisen ruokalajin eikä kieleni olinpaikasta ole nykyiseltään tietoa (palkkio maksetaan mikäli joku sen löytää). Itse asiassa olen tietenkin täysin mykkä, tai siis suustani tulevat äänteet ovat pelkkää epäselvää mölinää. Mutta osaan minä sentään viittoa useita hävyttömiä eleitä joilla saa viestin nopeasti perille. Esimerkiksi keskisormella.

Ruoasta puheen ollen tämä saattaakin olla viimeinen raapustukseni. Eräs viininystävä yllätti minut kaatamassa puolta pulloa Ranskalaista Cabernet Sauvignon-punaviiniä Bolognaise-kastikkeeseen. Ei auta se että aviomieheni juo jäljelle jääneet puoli pulloa; kun seuraavan kerran viininystäväin kerho kokoontuu, pääni irvistelee heidän vitriinissään. Otan lohtuni siitä että se aiheuttanee painajaisia ja ruoansulatusvaivoja jäsenistölle, ja katson että suuri kattilallinen hyvälaatuista Bolognaise-kastiketta on henkeni arvoinen.



2.4.2007 (IP) Päivän mielipide

Keskiverto-suomalaisnaisessa on yhtä paljon seksikkyyttä kun viikon kuolleessa turskassa. Ne naiset joilla on parikin kiloa painoa yli mallimittojen opetetaan inhoamaan vartaloaan ja peittämään se telttamaisella kaavulla, joka ei juuri eroa musliminaisten kaavuista muilla kuin väreillä, hunnun puutteella sekä sillä että kaapu saattaa koostua kahdesta osasta- se on kuitenkin vain kahtia leikattu kaapu. Naiset kulkevat lättäpohjaisissa kengissä ja pitkissä paksuissa toppatakeissa kuin laahustavat suorakaiteen muotoiset laatikot ja kasvoillaan tylyn ynseä ilme joka ilmeisesti suomalaiskulttuurissa on hunnun vastine; "älä katso minuun, häpeän olemustani ja äyskin sinulle jos yrität olla kohtelias". Voi jumalat tuota asennetta, voi hyvät ihmiset. Jos tällaiselle naiselle avataan ovi, hän yleensä tunkee siitä kasvoillaan sama ilme kuin raivostuneella mäyrällä ja jättää kiittämättä. Osa tuntuu ottavan sen jopa loukkauksena. Minä olen kasvoiltani ruma kuin Quasimodon naispuolinen vastine ja kropaltani kuin säkki herneitä, mutta enpä minäkään kulje ympäriinsä mulkoillen ja äyskien niille jotka yrittävät olla kohteliaita. Ärsyttää tuollainen jatkuva ynseys yhdistettynä itsekkyyteen ja huonoon käytökseen. Hankkikaa itsetunto. Hankkikaa hiukan asennetta, kohteliaisuutta ja hymyä. Näin aluksi.

Kyllä, mielipiteesi voi olla erilainen mutta, jälleen kerran, se kiinnostaisi minua yhtä paljon kuin trooppisen kovakuoriaisyhteisön hierarkkinen rakenne, eli ei sitten yhtään.



26.3.2007 (Yöllä) Blääh

Mikko parka, sääliksi käy miestä jolla on noinkin vähän makua. Odotan joka aamu herätessämme aviomieheni avaavan silmänsä, näkevän edessään uniset kasvoni, kirkaisevan ja pakenevan ikkunasta pihalle kirmaten metsään kuin hassishoureinen rusakko. Sen sijaan havaitsen saavani halauksia ja suukkoja. Hellää, ihanaa ja hämmentävääkin; yhtä hyvinhän Mikko voisi herätä kiukkuisen villisian viereltä.



12.3.2007 (Yöllä)

Vietimme varttitunnin varsin mielenkiintoisen debatin parissa. Voitin, lähinnä koska pystyn syytämään sekaisin perusteluita ja solvauksia niin jatkuvana virtana ettei Mikko osaa reagoida kyllin nopeasti sitä vastaan. Voitto se on tämäkin voitto, ainakin tavallaan. Mikko taas tuntuu suorastaan nauttivan noista tilanteista, koska periaatteessa kumpikin voittaa; Mikko olemalla fiksumpi, minä taas jyräämällä mielipiteitä kuin hulluksi tullut panssarivaunu. Toisaalta olen aina jälkeenpäin niin sotaisella tuulella että olen valmis lyömään ensimmäistä vastaantulijaa päähän etiikalla ja nuijimaan hänet maanrakoon lommoontuneella teesillä.



11.3.2007 (Yöllä) Mielipiteeni Idolseista

Sain käskyn ja määräyksen postata tämänkin mielipiteeni tänne, hieman muokattuna alkuperäisestä kannanotostani Parasiittikartanolta. Koittakaa kestää. Ja jos joku on eri mieltä, sanonko minne voitte ne mielipiteenne sijoittaa?

Minusta saisivat lailla kieltää tuollaiset Idolsin kaltaiset määkymisäänestysohjelmat ihmisten mielenterveydelle vaarallisina. Kyllästyttää saada miljoona viestiä joiden sisältönä on "mun kummin naapurin serkun kaima kilpailee sillä ja sillä numerolla, äänestä sitä vaikka sen ääni kuulostaa samalta kuin vanhan sillitroolarin ruosteinen sumupilli". Joukko julkisuudenkipeitä teinejä kilpailee sillä kuka kuulostaa eniten vanhan heinäsorsan vaakunnalta, nenä-äänisiä lammaslaumoja määkymässä epävireisen jumputuksen tahtiin. Bah. Suureksi mielenharmikseni olen radiosta kuullut jonkun Idols-porukan yhteisvalituksen. Minusta se kuulosti Suomen sadistit ry:n keväiseltä kissankidutustempaukselta.

Itse asiassa jos minut yritettäisiin laittaa telkkarin eteen sellaista katselemaan, ottaisin ja ampuisin asianomaisen persoonan. Jatkuvasti ihmiset mainitsevat näitä idols-kilpailijoita, ja kun yleensä on tottunut nimen kuullessaan kysymään "minkä puolueen ehdokas?" voikin olettaa kuulevansa luennon jostain tyhjäpäisestä teinipopparista jonka suurin meriitti on takamuksien keikuttaminen epätahdissa sekä korkeintaan perunan kuoriminen, jos joku laittaa haarukan oikeaan käteen.

Ja osaisin minäkin sanoa vielä pahempiakin ilkeyksiä kuin joku tuomari joka kuvista päätellen näyttää heinäsuovasta pilkistävältä hilleriltä. On varmasti kyllä kiva duuni kun saa palkkaa muiden haukkumisesta, mutta minä en kuuntelisi sitä kiljuntaa sekuntia vaikka maksaisivat. Olen kerran kuullut sellaista rääkynää, mutta silloin oli kevätaika ja naapurissa kiimainen kissa. Siihen reagoitiin vesiruiskun avulla, mutta tuollaiset päästäisivät sellaisesta pahan porun sen sijaan että vaikenisivat kuten kissa ymmärsi tehdä.



10.3.2007 (IP) Turhauttavat asiankiertelijät

Pääosalla ihmisistä on rasittava taipumus kierrellä ja kaarrella hankalia ja epävarmoja aiheita kuin korppikotka raatoa toivoen, että joku muu (tm) ottaisi asian puheeksi. Välillä sitä kiertelyä seuratessa tekisi silkasta turhautumisesta mieli ottaa kunnon suuri koolinki ja hivautella asianomaista korville, kiljuen "get to the point!" - silläkin uhalla ettei välttämättä halua tietää mitä kyseinen henkilö oikeasti pelkäsi sanoa. Kärsivällisyyden hyvettä ei totisesti ole luonteeseeni suotu.



7.3.2007 (IP)

Käsi ylös muuten ne, jotka uskoivat minun pistäväni blogini urlin "ilmianna blogisi"-threadiin? En muuten helvetissä. Se että blogi on olemassa ei tarkoita sitä että haluaisin ihmisten sitä lukevan. Ihmisiä... Brrrrh. Sitä paitsi mode olisi repinyt pääni pois hartioiltani ja tarjoillut sen valkosipuleilla täytettynä ja marinoituna kamelinkarvaliemessä, ottaen huomioon että entryjen yleisimmin ilmaistu ajatus on "te olette kaikki paskiaisia, kuolkaa pois" mutta ilmaistuna huomattavasti rumemmin sanakääntein. Paitsi että yritän olla viljelemättä sitä V'llä alkavaa naisen sukupuolielimiin viittaavaa rahvaanomaista sanaa. Paitsi silloin kun oikein vit.... ottaa päähän.

Ja näin vaalien alla ihmisten typeryys muuten ärsyttää vielä tavallistakin enemmän. Hetkinen, veroja ei saa nostaa mutta menoista ei saa tinkiä? Ja pitäisi saada enemmän rahaa terveydenhuoltoon sun muuhun, mutta veroja ei saa nostaa? Ai niin ja viina vielä halvemmaksi? Haloo? Mistähän se raha pitäisi tuoda? Ai niin, tietenkin sitä pitäisi painaa lisää, ja kuvitella ettei inflaatiota ole koskaan keksitty. Tyhmät. Tukehtukaa kapisiin sukkiinne.



7.3.2007 (AP) Koko kansan moralistit

Netissä pyörii aivan liikaa näitä "koko kansan moralisteja". Nämä K.K.Moralistit loukkaantuvat kaikesta mahdollisesta muiden puolesta; he vastustavat, huutavat, kiukuttelevat kaiken ja kaikkien puolesta. He suivaantuvat aivan mistä tahansa, myös asioista jotka eivät kuulu heille. He käyttävät aikaansa haukkuen muita rasisteiksi, murhaajiksi, luonnonraiskaajiksi, epämoraalisiksi, lasten turmelijoiksi... ja jumalat ties mitä muuta. Hankkikaa elämä, koko kansan moralistit. Ei teitä jaksa kuunnella. Jos joku katsoo tulevansa loukatuksi, antakaa heidän puhua puolestaan. Ei kukaan ota vakavasti tuollaista jatkuvaa jokaisesta asiasta meuhkaamista.



2.3.2007 (Yöllä) Ei-niin-vakavaa

Katson, että vaimona (ja naisena) minulla on velvollisuus (ja ilo) varmistaa ettei mieheni ikävysty. Niinpä aamiaisella teimme kauppalistaa;
ML: Mitä muuta piti ostaa kaupasta?
KML: Vaniljajäätelöä... mustikoita, kermaa... Ranskalainen merimies, viisi metriä sisalköyttä, kolme kiloa kuminaa ja ansakuoppa. Sekä Venäläinen mafioso.


Sain tänään postissa taas erään poniesineen, joka muistuttaa lapsuudestani- tiedättehän niitä slide tray-palapelejä joissa paloja liu'utetaan sen sijaan että peli koottaisiin? Minulla oli toinen saman sarjan peli lapsena. Muistan elävästi kuinka aina lapsena pikkuveljeni kiusallaan sotki pelin ja minä iskin nappulat siitä ulos ja pistin paikalleen sen sijaan että olisin pelannut nk. reilua peliä ja vain liu'uttanut ne paikalleen. Kas, minulla oli lapsenakin vihaisen sonnin temperamentti ja kärsivällisyys ;) Varmaankin on jo silloin ollut selkeää ettei minulle kannata aukoa päätään- ellei sitten halua hakea kyseistä ruumiinosaa (tai vapaavalintaisesti raajojaan) pensaikoista ja ojien pohjilta.

Koska henkistä stripteasea on viime aikana alkanut riivata lauma roolipelinörttejen lahkon edustajia, ajattelin kertoa hieman eräästä hahmostani (kaikki varmaankin muistavat toisen hahmoni, kääpiö Fulbarin? (Ref 27.2. 2005) Mikollahan on valitettava taipumus roolipelaamiseen, ja joskus, vain ajoittain, pelaan läpi joitain moduleita tai autan ideoimisessa. Kieltäydyn kuitenkin tekemästä sitä vakavasti, joten ideani ovat yleensä kaikkea muuta kuin tervejärkisiä. Eräs näistä hahmoista on aloitteleva naismaagi, joka ensimmäisellä seikkailullaan on löytänyt maagisen aarteen- puhuvan ja tietoisen maaginsauvan. Valitettavasti kyseinen sauva on kirottu, ja se kiintyy pysyvästi henkilöön joka siihen ensimmäiseksi koskee niin, ettei siitä pääse millään eroon. Kyseinen sauva on hävytön suustaan, itsepäinen, kauhea pelkuri ja lisäksi juoppolalli. Valitettavasti kyseisen sauvan alkoholin vastineena toimii vesi, eli jos (ja kun!) sauva kastuu, se humaltuu. Rankkasateessa tai joen poikki kahlattaessa on siis odotettavissa että kyseinen sauva alkaa laulaa loilottamaan kovaan ääneen, ja koska kyseisen sauvan persoonallisuus on miespuolinen, sillä on myös valitettava taipumus laukoa hävyttömiä kommentteja naisille tai nostella heidän helmojaan- koska maagi itse on nuorehko nainen, vaikutus lienee erikoinen. Jos sauvan yrittää heittää pois, se lennähtää takaisin- usein osuen vielä päähän. Jos sen jättää ja lähtee pois, on oletettavaa että siihen joko kompastuu pahasti tai vain havaitsee pitelevänsä sitä kädessään. Sauvaan voi varastoida loitsuja, mutta niiden käyttäminen on vaikeaa sillä sauva yleensä alkaa väittämään vastaan. Ellei Mikko erikseen muuta pyydä, jokainen hahmoni päätyy hölmöksi, surkeasti pärjääväksi ja usein pahasti nolatuksi, jolloin itse seikkailu jää vähemmälle ja katsotaan lähinnä montako korvapuustia hahmoni onnistuu saamaan. Totta puhuen noppien heitteleminen ja sääntökirjat rasittavat ja ärsyttävät minua loputtomasti, ja roolipelaajat ottavat itsensä muutenkin aivan liian vakavasti.



23.2.2007 (AP)

Vaalit lähestyvät uhkaavasti, ja turhautumiseni koko vaalipelleilyyn kasvaa samassa tahdissa. Luin juuri läpi puolueiden ohjelmia ja hihitin hillittömästi joidenkin naurettavuudelle: erityistä hilpeyttäni herättivät ilmiselvien nuoleskelujen (sosiaalipummit, eläkeläiset, lapsiperheet, idiootit jne.) ja täysin epärealististen tavoitteiden lisäksi erityisesti tiettyjen suomalaisuudella ja kansallisen itsetunnon ylikorostuksella ratsastavien tahojen kirjoitustyyli, joka virallisilla puoluesivuillakin vilisee kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Jos joku rakastaa maataan niin paljon, eikö olisi oletettavaa että hän yrittäisi hallita myös kielen? Ei, ilmiselvästi ei. Typoja sattuu varmasti lähes kaikille, mutta kyllä kai edes puolueen virallisilla sivuilla olisi asiallista olla vähintään joku joka tarkistaa kieliopin?



16.2.2007 (yö) Miehet.

Lohduttaessani erästä ystävää hänen mieshuolissaan tulin miettineeksi miehiä ja heidän kummallisia tapojaan. Minusta joka tapauksessa näyttää siltä, että noin 97 prosentille miehistä täydellinen seksuaalifantasia olisi "kolme blondia lesboa raiskaa halkotukin". Lisäksi vaikuttaa siltä että 99 % miehistä uskoo sukkiin kehittyvän sukkahien myötä persoonallisuuden, joka kuolee pesukoneessa ja yrittää siksi säilyttää sukkiensa olemuksen hengissä ensin käyttämällä sukkia viikon päivät ja sitten jättämällä ne lattialle pesemättöminä. Ei ihmekään että monen suomalaisen miehen henkilökohtainen haju voi saada keskivertobakteerin antamaan ylen kolmen metrin vaikutusmatkalla.



14.2.2007 (Ilta/yö) Tahallista ilkeyttä

Minulla on ollut puhelinmarkkinointikielto iät ja ajat, ja kun myyjät rikkovat sitä, katson oikeudekseni olla ilkeä heille. Tänään soitti mielenterveysseurasta joku toope. Vastaukseni "viimeksi kun katsoin housuihini, mielenterveyteni oli siellä. Voitte kuitenkin auttaa etsimään aviomieheni mielenterveyttä, se meni vahingossa alas vessasta pari päivää sitten" sai myyjän hiljaiseksi. Olisin voinut vastata myös "Hyvä kun soititte! Olen jo viikon ajan ollut varma siitä että olen Napoleon, mutta nyt aviomieheni uskoo olevansa Wellington ja tuo tykkejä pihaan". Puhelun katkaisukin on helpompaa eikä kukaan ala väittämään vastaan.



13.2.2007 (Yöllä) Aggressiivista optimismia

Mikähän muuten on pessimistis-aggressiivisen ihmisen vastine optimisteissa? On vaikea kuvitellakaan aggressiivisen optimistista henkilöä; "Nyt perkele nauratte ja iloitsette tai saatte turpaanne koko joukko"?



10.2.2007 (IP)

KMLahden harrastajateatteri esittää; Agatha Christie-mysteeri eli Kadonneiden pikkuhousujen arvoitus. Löytyvät viisi minuuttia ennen vieraiden saapumista vuoteen laidalta.

Vietimme ex-tempore Tapas-iltaa. Masokismia, kun syödään tulisella valkosipulijuustotahnalla täytettyjä chilipaprikoita, hihitellään kun se polttaa, litkitään kauheasti juotavaa, hihitellään ja syödään lisää samaa. Löyhkäämme valkosipulille maasta taivaisiin; pikkulinnut putoilevat orsiltaan, kakadut kaatuilevat ja pulut pyörtyvät.

Muistelin vanhaa filosofian opettajaani, joka aina oli kovin innoissaan teesin, antiteesin ja synteesin käsitteistä. Hän uskoi että ihmiset voivat aina saavuttaa synteesin keskustelemalla. En koskaan tullut sanoneeksi että ihmisolentojen peemäinen luonne on suurin este ja syy siihen ettei synteesiä juuri koskaan synny. Ei tarvitse kuin katsoa joitain keskustelufoorumeita, kun tulee siihen lopputulokseen että paras tapa saavuttaa synteesi on kolkata muilta taju kankaalle ja julistaa oma teesinsä haetuksi synteesiksi. Dialektiikka ei toimi niin kauan kun ihminen on ihminen, ja paras dialektinen teesi on vasara käytettynä sopivalla innolla ja voimalla.



7.2.2007 (IP) sairauksista, vuosipäivä ja pieni gallup

Tämä kylmyys on inhaa. Minulla on vielä niin paljon pinta-alaakin kylmyyden tuntemiseen. Blääh, sanon minä. Onneksi en kuitenkaan sairastu helposti; pieni flunssanpoikaseni kesti vain pari päivää, sitten flunssavirukset tajusivat että olen helvetin tylsää seuraa ja ottivat lonkerot alleen. Pari päivää sitten Parasiittikartanollakin naureskelin itsekseni (kieltämättä hieman vahingoniloisena) sitä, miten muut ravaavat pitkin peltoja kuin hullut hirvet, laihduttavat ja syövät terveellisesti välttyäkseen viruksilta, kun taas minä syön kuin nälkiinnytetty porsas, röhnötän kuin vanha karju ja arvaatte kuka sairastuu flunssaan- vinkkinä; se en ole minä.



1.2.2007 (Yöllä)

Raa'an väkivallan käyttökelpoisuutta konfliktitilanteiden ratkaisumallina vähätellään jatkuvasti. Esimerkissä yksi sanot joukolle henkilöitä "tehkää näin" ja he kysyvät tietenkin miksi he niin tekisivät. Jos vastaat "koska minä olen kuitenkin fiksumpi ja tiedän paremmin", he nälkättävät vastaan ja kieltäytyvät. Esimerkissä kaksi vastaatkin "koska jollette tee niin saatte turpaanne niin että rämisee". Joudut ehkä antamaan turpaan kerran tai pari mutta sen jälkeen he tekevät sen mitä halutaan, ja ajan mittaan ei tarvitse edes lyödä. Parhaimmillaan ihmiset joko sukaisevat pakoon lähimmän kuusen latvuksiin eivätkä siten häiritse kulkuasi, tai vähintäänkin tekevät asiat vinkaisemattakaan koska pelkäävät että hivautat heitä jollain epätodennäköisellä lyömävälineellä päähän.

Ja siksi nyrkki on mahtavampi kuin perustelu. Jonkun voi käskeä tunkemaan perustelunsa poikittain anatomiaansa, mutta nyrkin tunkeminen vastaavaan paikkaan väkivalloin onkin jo paljon kouriintuntuvampi uhka. No, tuntuu se ainakin jossain, jos ei nyt aivan kourissa...



31.1.2007 (Yöllä) Eräs selitys ja sekalaista

Internaalinen fasiaalinen rektalisaatioko? Se, kun survotaan ärsyttävän yksilön pää kasvot edellä niin syvälle alas kyseisen ihmisen elimistöön että hän voi sanoa päivää peräreikänsä kautta. Käyttökelpoinen tapa.



26.1.2007 (IP) Burnout-loma

Lyhyt streissi/hermoloma. Älkää kirjoittako, älkää soittako. Ehdottomasti ei vierailuja, varsinkaan varoittamatta, kiitos. Jaa että mistä tiedän tarvitsevani loman? Siitä, että huomasin olevani valmis repimään jollekulle uuden peräreiän, ja samalla huomasin että se joku olisin mitä todennäköisimmin minä itse.



24.1.2007 (Ilta)

Cross-postaan tänne tekstin, jonka kirjoitin LJ'tä varten yöllä. Englannintaidottomien on turha yrittää lukea.
In the society of today thoughtless selfishness has become the privilege of every man-of-the-street. Rude manners are looked up to, and a man who assists a lady to enter a car is seen as silly, sometimes even by the said lady herself. Pushing the others aside on your way to success has become a standard precaution, keeping others from success whist trying to achieve the said goals yourself, as if it were some sort of euphoric vision of completeness that cannot be shared with anyone else. It is a woman's privilege to push an old man with a cane away in a store because she and her child wish to move faster, as if the cashiers would escape from them. It's a privilege of a man to shove the door shut on the face of a lady, truly shove it instead of letting it close itself, or, heavens forbid, keep it open for the lady to enter as any well-behaved gentleman does. It's a privilege to honk car horn to anyone driving according to speed limits and try shove them aside so you can drive faster than the law allows. It's privilege to step on someone else's toes and say "woops". Everything is "mine, mine!", or "for me, for me!".

It's a standard, and I seriously doubt it can be helped. Sometimes I hate the general man-of-the-street so much it hurts.

Today's sentence; The glass can be either half empty, half full or smashed broken against someone else's skull.



20.1.2007 (Yöllä) Yäk.

Minä inhoan jääkiekkoa. Täysin hyödytön laji jossa kenttä on täynnä lihaksikkaita tolloja joiden ainoa meriitti on se, että heidän päänsä on tärähtänyt kovia objekteja vasten kyllin monta kertaa vähentääkseen järkevien ajatusten ja johdonmukaisten reaktioiden määrää 45 %. Niin ja hiukan pohjelihaksia, halleluja. Seuraava jääkiekkofani joka kehtaa ilmaista olemassaolonsa minulle saa turvautua kirurgin apuun kaivaakseen jääkiekkomailansa jäänteitä useita kohtaa fysiikkaansa. Lisäksi revin kyseisen retaleen jokaisen karvan juurineen irti, kudon niistä köyden ja hirtän tyypin sukupuolielimistään kattoon.



19.1.2007 (Yöllä)

Mieleeni juolahtaa mitä oudompia juttuja. Kuten tänä iltana selitys siihen, millaiseen helvettiin satanistigootit joutuisivat uuden, uudistetun kristinuskon mukaan (olen ateisti-agnostikko-skeptikko joten katson että minulla on myös oikeus solvata kumpaakin ryhmää). Nämä satanistigootithan nimittäin vain nauttisivat geneerisestä uskontojen luomasta helvetistä. Heillehän pitäisi olla oma paikkansa, vaaleanpunainen pehmohelvetti. Vaaleanpunaisen pehmohelvetin jokainen pääperhana on käynyt Steiner-koulutuksen. Pehmohelvetissä harrastetaan haliterapiaa, sauvakävelyä ja satujumppaa. Vuoteina käytetään ylisuuria teddykarhuja ja muita söpöjä nappisilmäisiä pehmoeläimiä, ja joka päivä goottiparven hiukset värjätään iloisen persikanväriseksi.

On muuten helvetin noloa lauleskella ollessaan yksin ja havaita sitten äänittäneensä vahingossa omaa ääntään kännykällä. Vielä nolompaa on kuunnella mainittu nauhoite; se kuulosti lähinnä hyvältä esitykseltä aiheesta "karhu raiskaa sikaa kanjonissa" tai "poskiontelontulehduksesta kärsivän leguaanin kosiohuuto". Nolointa olisi ollut jos joku muukin olisi kuullut.



18.1.2007 (Yöllä)

Taas selvisi hiukan siitä miten KMLahden pää toimii. Näin painajaisunta jossa minua jahtasivat kuolleet kauhuelokuvien "olen mädäntynyt jonkin aikaa mutten kokonaan"-tyyliin, ja herätessäni keskellä yötä sain kiinni uudelleen unenpäästä ajattelemalla mikä olisi lopputulos, miten olisivat kyseiset typerän näköiset otukset voineet reagoida jos minun reaktioni olisi ollut hillitön nauru pelästymisen ja pakenemisen sijasta. Miten voi reagoida otus jota pitäisi pelätä jos sille vain nauraa ja sitä pilkkaa? KMLahden pää toimii omitusesti.



16.1.2007 (IP)

Taas paikallislehdessä osataan. Artikkeli; "Susi hukkateillä". Käsittääkseni juuri tämä kyseinen hukka kulkee ihmisten teillä eikä hukkien. Kömpelöt sanaleikit ovat vain ärsyttäviä. Pari nerokasta palaa samaisesta artikkelista; "...susi näytti noudatelleen alueen halkaisevaa voimalinjaa, jolla maasto peitteistä...". Onkohan kyse vuoteen peitteillä peitetystä maastosta, vai onko joku vetänyt pressuja koko maaston yli? Uusi merkitys sanoille "luonto käy talveksi nukkumaan", jos se pitää vielä peitellä niin ettei näy. Ja mitä voimalinjaa susi noudattaa? Kiipeileekö se sähkölangoilla vai onko kyseessä jonkin hurlumhei-hihhulin maaginen maaston säteilyvoimapiiri tmv? Ja lopuksi "...talon metsästyskoia haukkunut raivokkaasti...". Käsittääkseni sellaista sanaa kuin metsästyskoia ei ole olemassakaan. Käsittääkseni joskus sanotaan koijaksi pientä kopperoa tai suojapaikkaa (ääntyy toki koia), mutta miten koppero haukkuu raivokkaasti? Haukkuuko se käyttäjiensä pahaa sukkahikeä? Sen mukaan mitä minulle koulussa opetettiin piti sanomalehdessä ja muussa julkisessa kirjallisessa työssä osata oikeasti suomen kieltäkin. Tänään sentään olivat taas vaihteeksi painaneet oikeat telkkaohjelmat ja sarjakuvat, mutta Mikon mukaan jo parin viikon ajan kyseinen lehti on julkaissut yhtä sarjakuvaa satunnaisessa järjestyksessä ja osittain takaperinkin, joskus vielä moneen kertaan niin, että lukijat varmasti huomaisivat.



12.1.2007 (Yö) Paikka X

Jokaisessa kodissa on paikka X. Paikka X on mystinen ulottuvuus joka lonkeroillaan vetää puoleensa ja syö tavaroita, joita tarvitset. Vähintään joka kolmas esine jota etsit on vedetty paikkaan X, josta sitä et löydä, sillä etsit aina ensin paikoista Y, Z, ja Q. Paikka X on lisäksi ulottuvuus joka on monessa paikassa ja ajassa yhtä aikaa, selittäen sen että löydät etsimäsi esineen vasta kun et sitä enää tarvitse; esimerkiksi silloin kun olet myynyt koko setin muut osat löydät sen vihoviimeisen pikkuosan paikasta X, joka juuri sillä hetkellä on vuoteesi alla nurkassa. Kun olet poistanut pikkuosan ja etsit saksia, paikka X on vaihtunut sohvan alla sijaitsevaan nurkkaan kahden tunnin päähän tulevaisuuteen. Niin kiero on paikka X.



6.1.2007 (AP)

Paikalliset sanomalehtemme ovat tuskallista luettavaa. Ei uutisten vakavuuden tähden, eikä edes aina uutisten surkean tason ("Hellevin kissa jumissa puussa, palokunta pelasti!") vuoksi, vaan kieliopillisen surkeuden perikuvana. Esimerkki; päivän lehdessä juttua kolarisumasta. Viimeinen virke; "...tie jouduttiin katkaisemaan joksikin aikaa". Hetkinen, TIE katkaistiin? Ei liikennettä? Miten katkaistaan maantie? Kirveelläkö? Kun näemme halkeamia tien sementtipinnassa, luulemme niitä routavaurioiksi- se on suuri virhe. Jossain murrosviivan kohdalla on kirveen jälki, sillä paikalle on kutsuttu kylän suurin konstaapeli joka on kirveellä katkaissut tien kahteen palaan. Vai katkaistaanko tie sittenkin kaivinkoneella joksikin aikaa ja sitten, parin tunnin sisällä, korjataan uudelleen? Armahtakaa, toimittajat!



5.1.2007 (Yö) Se jo mainitsemani opetus

Eräs lukijani siis sanoi oppivansa paljon blogistani. Sehän on hieno asia. Päätinkin heti kirjoittaa vieläkin laajemman tekstin, jonka pitäisi opettaa miten paskamainen ihminen voi olla, ja lisäksi solvalaajoja kansankerroksia.

Pop-musiikin kuulijakunta on järjetöntä ikiteiniporukkaa jonka elinennuste on kaksi vuotta ellei sosiaalisysteemiä muokata niin että jopa kasvis onnistuisi hankkimaan yliopistotason tutkinnon. Tämän porukan oletus musiikista on se, ettei se voi olla hyvää musiikkia ellei sitä laula nuori laiha nainen pukeutuneena hetaleeseen jossa jopa venäläinen prostituoitu punastelisi, tai järjetön miespuolinen muskelimies jolla lauluäänen korvaavat tiukat kumihousut ja hikinen yläkroppa. Poplaulajat eivät laula; he voihkivat, honottavat ja pahimmillaan älisevät kuin hirvihärkä jonka on kastroinut harhaan ajanut koulubussi. Tämä on se kansanosa jonka vuoksi salaattipusseissa neuvotaan kuinka siihen tehdään solmu. Suomipoppi taas... ruma juoppo äijä ulisee mikrofoniin sanoman, jonka voi tiivistää suurin piirtein näin; "Olen yksinäinen, piimä valui maahan, koirani tukehtui sukkaan ja mummon vanha kumisaapas liian pieni jalkaani ooooooonn...!"

Country-musiikin kuuntelijakunta on järjestäen mautonta ja kieroutunutta kansaa. Heistä joka ikinen on joko irstaassa suhteessa eläinkunnan edustajan kanssa tai ainakin haaveilee siitä. Lisäksi heistä kolme neljästä on naimisissa jonkun sukulaisensa kanssa. Se yksi neljästä haaveilee kosivansa Mansikkia ja masturboi cowboy-hattuunsa joka perjantai-ilta. HipHopin ja rapin kuulijakunta pitäisi istuttaa takaisin koulun penkkiin, alkaen päiväkodista jossa opitaan että 1) housut pidetään jalassa eikä puolisääressä niin että karvat vilkkuvat, 2) että väriliiduilla ja vesiväreillä sutataan piirustuspaperiin ja 3) että änkyttäminen musiikin tahdissa ei ole taidetta vaan aivojen rappeumaa. Lapsuuteen jämähtänyttä joukkoa, joka toivoo vaikuttavansa kovalta jengiltä mutta antaa lähinnä kuvan kesken kauppareissun yllättäneestä rajusta ripulikohtauksesta.

Heavy-musiikin kuuntelijakunta on järjestäen mustaan pukeutuvaa, synkistelevää ja itsesäälistä poppoota, jota ei kannata viedä navetan taakse ammuttavaksi- ei, heidät kannattaa lahdata heti paikalla ja kantaa vasta jäykkinä piiloon navetan taakse, ellei sitten halua heidän valituksensa aiheuttavan nautakarjalle jumalat-ties-mitä lehmänutarevaivoja. He ovat jonkin sortin henkistä sukua punk-musiikin ihailijoille. Punk-musiikin kuulijakunta on syntynyt kun harvinaisen perverssi hippisukupolvi on raiskannut viattomia siilejä. Punkkarit ovat masokistista ja helvetin rumaa rupusakkia joiden lemu tyrmäisi vesinokkaeläimen viiden metrin päästä ja jota ei pidä missään nimessä päästää autotielle, ellei sitten poliisin huostassa; heitä voisi käyttää piikkimattoina pysäytettäessä hurjastelijoiden ja tieterroristien autoja.

Ainoa syy siihen että tekno"musiikin" harrastajia on olemassa on se, että he onnistuvat lisääntymään keskenään nytkintänsä kiimassa. Typerää sakkia; jos MetsäBotnian sellutehtaan pimentäisi, laittaisi pariin kohtaan pyörimään falskaavan sirkkelin ja kattoon useita räpsyviä loisteputkivalaisimia, he uskoisivat tulleensa diskoon ja kuulevansa idolinsa uusinta musiikillista tuotosta. Rock-musiikin kuuntelijoista taas en halua sanoa mitään, sillä jo pelkän musiikkilajin mainitseminen saastuttaa huuleni. Älkää turhaan edes ajatelko, ehkä ne menevät pois ja kuolevat sukupuuttoon tai sukusiitoksen vaurioihin jos ne jätetään yksikseen ja huomiotta. Klassisen musiikin kuuntelijoiden mausta en keksi mitään solvattavaa, mutta tuokaa ne yksitellen eteeni niin solvaan jokaista erikseen ja henkilökohtaisesti.




3.1.2007 (Yö)

Mikon loma on taas ohi. Erityisesti juuri tälläisinä päivänä huomaan sen, miten voimakas on hellyyden ja läheisyyden kaipuuni. Tämä ei voi olla mikään puutos, sillä perheeni suukottelee ja halailee jokaisessa välissä, mutta olisin sokea jollen huomaisi selkeää eroa itseni ja yleisen suomalaistavan välillä. Toivon totisesti etten jokin päivä havaitse olevani mustasukkainen Mikon duunille tai tietokoneelle. Pieni KMLahti sisälläni haluaa potkia tietokonetta ja työyhteyttä kirkuen "minun minun minun".

Eilisestä palautteesta jäi mieleeni lause "olla aidosti oma itsesi". Mutta kuka hitto sitä muka voisi olla jollei oma itsensä? Ensimmäiseksi mieleeni tuli tietenkin hirveän peruukin ja tekoparran ostaminen ja nimen tekaiseminen, mutta ei se minua muuttaisi muuksi. Eivätkö kaikki ole juuri sitä mitä ovat? Itsensä voi pyöritellä vetisissä jauhoissa tai kullata pinnalta, mutta ei se loppujen lopuksi muuta ihmistä miksikään, silloin sitä on vain jauhoinen tai ulkokullattu itsensä. Ja miksi pitäisikään teeskennellä olevansa joku muu? Mikä syy oikeuttaisi valehtelemaan itselleen ja muille? Jos olisin joku muu, en luultavasti kuitenkaan keksisi tyhmiä tapoja loukata kanaverkosta koottujen aasien yksityisyyttä julkisilla paikoilla (ei, älkää kysykö).



1.1.2007 (Ilta) Vuoden huono alku

Puren taas hampaani yhteen ja itken äänettömästi etten suuttuisi. Tällä hetkellä toivoisin että voisin ottaa ja muuttaa erakoksi luolaan- kuka haluaisi rakentaa minulle tuohon mukavan, lämpimän vuoren? Mielummin tulivuori, sen ärjyntä hukuttaisi satunnaiset raivokohtaukseni ja olisi mukavan lämminkin. Sitä paitsi, aktiivinen tulivuorikaan ei voi olla kiivaampi kuin minä.

Sain hienon ja imartelevan anonyymipalautteen, jonka yksi lause kuului; "On upeaa, miten osaat nauttia elämästä, olla aidosti oma itsesi ja rakastaa miestäsi!". Sain tästä päivän parhaat räkätysluontoiset naurut- juuri kun olin taas vähällä hyökätä Mikon kurkkuun ja kuristaa koko miehen. Jaksaminen on hyvin kaukana siitä mitä minä normaalisti teen. Kiitos kuitenkin, Mikon henkikin toistaiseksi säästyi ;)



1.1.2007 (Yö) Sivunkääntö

Uusi vuosi, uusi sivunkääntö. Hyvää uutta vuotta, paremman termin puutteessa, sillä vaikka olenkin taipuvainen pitämään aikaa vain epämääräisenä ihmisen määrittelemänä mittana, termissä on jotain vetoavaa. En tarjoa virtuaalistakaan lasia kilistettäväksi, sillä lasien kilisteleminen tosiaan vasten on vain typerää. Mutta maljan nostan. Osalle nostan sen nyökäten, ja lopuille nostan sen pään päälle ja kaadan väljähtäneet limsanloput kallollenne. Skål.

Uuden vuoden viettomme oli päättyä ikävästi liikkumisvaikeuksiini, mutta rakas ystävämme Juho pelasti tämänkin päivän vierailullaan ja erinomaisella ruoanlaitollaan. Painan pääni häpeästä kun keittotaitoni painuvat varjoon. Olen kuitenkin iloinen että tuttavapiiriimme kuuluu noinkin kultaisia ihmisiä- tiedättekö, joskus kun näkee noin kilttejä ihmisiä harmittaa se että on ilkeä piru akaksi. Mutta vain väliaikaisesti, lopun aikaa iloitsen siitä että voin ottaa lähimmän kunnon karahkan ja huitoa ärsyttäviä ihmisiä korville niin että soi. Varsinkin kyseisen herran kaltaisia ihmisiä; on raivostuttavaa kun joku on hyvä suunnilleen kaikessa mihin keksii ryhtyä- etenkin kun kyseinen tyyppi tuntuu suuresti nauttivan minun ärsyttämisestäni. Sanokaa minun sanoneen, jonain päivänä naulaan herra J'n korvista kattoon.

Loppuilta kului leffojen ja suklaan parissa ja nautiskellessa absolutistin vastinettani shampanjalle; mesimarjamehua. Tein joitain uuden vuoden lupauksia, mutta jätän ne näin julkisesti erittelemättä- ystävät saavat kysyä yksityisesti.