Tämä on päiväkirjani, avoin sellainen. Siinä ei ole kaikki, etenkään henkilökohtaisimmat asiat, ne ovat LiveJournalissani, joka on suurimmaksi osaksi lukitty ystäville. Palautetta saa lähettää mailitse osoitteeseen kmlahti (at) gmail.com tai palautelomakkeella. KMLahti pitää kommunikaatiosta.

Disclaimer: tämä on aikuisen ihmisen päiväkirja kohdeyleisönään muita aikuisia ihmisiä. Tämän blogin sisältö voi vaihdella missä tahansa seksin ja raivokohtauksien välillä, eikä sen lukemista voida suositella edes pääosalle aikuisista ihmisistä. Lukemalla eteenpäin sitoudut paitsi siihen, että ymmärrät em. kohdat, myös siihen että tämä blogi on luotu kirjoittajan netissä liikkuvia ystäviä varten. Jos mielipiteesi eroavat omistani, voit puolestani tunkea ne sinne mihin aurinko ei paista. Alaikäiset (ja aikuiset jotka eivät ymmärrä em. kohtia) voivat poistua takaisin teletappimaahan- tämä ei ole sopiva paikka teille.




29.12.2006 (Ilta) Kitinää

Jumituin illaksi koneen ääreen. Rakas mieheni hoitaa koko lintutalon toistaiseksi yksin, ja koska kapeiden portaiden kulkeminen yksin on kuulemma liian riskialtista, joudun viettämään aikaa paikallani. Se on paha, sillä netissä altistun ihmisille, se se taas, kuten tunnettua, ärsyttää minua yhtä paljon kuin karkea hiekkapaperi paljasta ihoa. Sama kuin pitäisit kokeellisen psykologian luentoa kiukkuiselle karhulle karjuen täyteen ääneen, pukeutuneena likaisiin vaippoihin ja ruokalappuun jossa lukee "bite me".



28.12.2006 (Ilta)

Kuten Mikko on näköjään jo tiedottanutkin, olen enimmäkseen saavuttamattomissa juuri nyt. Olen kyllä ollut eilisestä aamupäivästä asti kotona, mutta koska portaiden nouseminen on, kuten varmaan arvaatte, hieman hankalahkoa, luen sähköpostiani vain harvakseltaan enkä juuri pysty kuljettamaan kännykkääni kainalosauvoilla kulkiessani.

Olin kantamassa suurta korillista pyykkiä alas kapeita portaita kun missasin askelman ja putosin kolme porrasta alas eteiseen. Ehdin laskeutua jaloilleni mutta nilkkani joutuivat ottamaan koko kropan painon lisäksi vastaan myös pyykkikorin painon, ja jo aiemmin vioittunut ja heikko nilkkani päästi kovan pamauksen. Sairaalassa ne uskoivat ensin toisen nilkan murtuneen ja toisen venähtäneen mutta loppujen lopuksi kaikki luut näyttivät röntgenissä ehjiltä- ei siis hätää, vain lievä venähdys toisessa nilkassa ja pahanlaatuinen toisessa. Päästivät kotiin kainalosauvoilla ja liimasiteellä varustettuna, mutta jouduin viettämään (unettoman) yön sairaalassa. Jouduin tosin tänään käymään purattamassa väärin tehdyn liimasiteen paikallisella sairaanhoitajalla, joka kirosi alimpaan helvettiin sen tehneen lääkintävaksin- liimaside oli laitettu ilman pehmusteita suoraan haavaiselle iholle. Hämmästeli että olin sietänyt sitä vuorokaudenkin ajan.

Joka tapauksessa; liikuntani kainalosauvoilla muistuttaa tällä hetkellä humalaisen kattohaikaran toikkarointia, olkapääni ja hartiani ovat kipeät ja rasittuneet ja molempiin jalkoihin sattuu, mutta tätä ei kestäne kuin viikon pari, paranen nopeasti. Uuden vuoden juhlinnan joudun kuitenkin jättämään väliin, ja se ketuttaa pahasti. Rakkaasta Mikostani on paljon apua, en tiedä miten jaksaisin ilman. Kuten jo Mikkokin kirjoitti, suunnatkaa nyt toistaiseksi kaikki mahdollinen kiireinen kommunikaatio Mikon kännykkään (050-3854233), sillä vaikka kännykkäni kuinka pirisisi, jos se on viereisessä huoneessa en kuitenkaan ehdi vastaamaan. Sähköpostin vastauksia saatte varautua odottamaan vieläkin pidempään.



26.12.2006 (Yö)

(Mikon tekstiä) Katjalle sattui tänä iltana onnettomuus. Hän kantoi raskasta taakkaa alas portaita, astui askelma ohitse ja kaatui lattialle. Oikean jalan nilkkaan sattui sen verran pahasti että ajoimme sairaalan poliklinikalle ja hän joutui jäämään sinne yön yli. Menen katsomaan häntä heti aamulla, lääkäri arveli hänen pääsevän silloin jo kotiin.

Katjan täytyy pitää kännykkä kiinni sairaalassa, joten jos tarpeen soittakaa Mikon numeroon 050-3854233.



25.12.2006 (Ilta) Olotila; erinomainen

En osaa kuvata sitä miten hyvä tästä joulusta loppujen lopuksi tuli. Sanotaan vain; rakastan koko perhettäni valtavasti. Sain paljon uskomattoman ihania lahjoja ja rakastin jokaista saamaani lahjaa, kaikki tuntuivat pitävän meidän antamistamme lahjoista ja ruoka oli hyvää. Syötävää oli enemmän kuin riittävästi, ruoka oli hyvää eikä kukaan tapellut ainakaan minun kuulteni. Anne, Mette, Jari ja Toni olivat meidän lähdettyämme kallistelleet enemmän kuin on tervettä mutta Hannu vietti illan täällä juomatta pisaraakaan.

On rakastettu ja hyvä olo. Ja lievästi sanottuna täysi, mutta ottaen huomioon sen kuinka paljon söimme... syy- ja seuraussuhde on varsin looginen.



23.12.2006 (Yö) Olotila; hieman jouluisempi (/sampi?)

No jaa, sainpahan apua Mikoltakin, eikä tarvinnut kuin vihjata että herra olisi fyysisesti liian heikko vuodepuuhiin. Nyt on koti siisti ja sain myös kokattua kaiken minkä pitikin. Syötävää on niin paljon ettei Mikko voi millään ehtiä syödä edes murto-osaa ennen aattoa. Meillä molemmilla alkaa olla oikein hyvä joulumieli. Mutta jos Juho vielä kerrankin kommentoi että teen ruokaa liian nopeasti, otan ja isken kyseistä herraa päähän suurimmalla soppakauhallani.

Luultavasti en ehdi kirjoittamaan enää mitään ennen aattoa, joten toivotan vain kaikille oikein hyvää joulua. Älkää ihmiset ottako sitä uskontoteemaa liian tiukasti; tehkää kuten me; yrittäkää rikkoa hillityn ja sivistyneen ahmimisen maailmanennätystä.



22.12.2006 (Ilta) Olotila; äärimmäisen epäjouluinen

Varoitus; edessä pitkä itsesäälinen ja lapsellinen whinetys.

Vaikka kovasti pidänkin nörteistä, ketuttaa kun Mikon ruumiinlämpö nousee 0,2 astetta ja heti ollaan kuumemittari kainalossa mittaamassa pulssia ja valitetaan kuin olisi maailmankaikkeuden viimeinen päivä käsillä. Herra halusi lykätä siivoukset perjantaille ja lauantaille luvaten hoitaa ne, jos minä hoitaisin jouluruokien valmistuksen. Tänään olisi tehtävänä kuusi ruokalajia/leivonnaista ja huomena seitsemän, plus lintutalon siivous, mutta miten tuo mies aikoo vuoteesta käsin siivota? Voi luoja, miten hemmetissä ehdin tehdä tämän kaiken ennen sunnuntaita?! Jos nyt olisi keijukummitätejä, pyytäisin ensi töikseni etten tuntisi vetoa nörtteihin joiden fysiikka ei kestä yhtään fyysistä työtä tai rasitusta.

Rakastan ruoanlaittoa, ja joulu on siksi juuri ihanaa aikaa; saan tehdä paljon hyvää syötävää ja hääriä keittiössä. Osaan tehdä asioita nopeastikin, mutta ei ole hauskaa paiskia hommia hiki niskassa ja kauhealla kiireellä. Eräs ystävämme jo hymyillen kommenoikin (liian) nopeaa ruoanlaittotahtiani, mutta sellaisella nopeudella voin vielä nauttia työstä. Tämä kiire on jo absurdia. Mikko, joka ei juuri ymmärrä ruoanlaitosta, ei taida ymmärtää sitä että kaupasta ostettujen suklaiden, ja äidiltä jouluna mukaan otettujen kinkun ja laatikoiden eteen ei tarvitse tehdä työtä, mutta se joka tekee sen kotona tarvitsisi muutakin kuin puolitoista vuorokautta aikaa.

< /päivän whinetys]. Kyllä se siitä taas, kunhan pääsen työn makuun, mutta joulutunnelmaa ja hyvää mieltä ei ole pisaraakaan, kun ei sitä alunperinkään paljon ole herunut näin negatiiviselta ja pessimistiseltä eukolta.



21.12.2006 (IP)

Mikolla on, kuten tunnettua, huono kuulo. Tehdessämme työlistaa mutisin itsekseni "muistettava kysyä oraaliseksistä". Mikko nappasi heti virnistellen kiinni; "Mistä oraaliseksistä? Mitä ajattelit asiasta kysyä? Vai haluatko sitä heti?". Tähän minä; "Ei, ei, minä sanoin... oravatekstistä". Mikko repesi ja nauroi, kun uskoi kuulleensa väärin, mutta alkoi sitten epäillä; "Mistä oravatekstistä?". Mielikuvitukseni alkoi kakistella, ja ainoa mitä sain sanottua oli "oravista voi kirjoittaa paljon. Oravat ovat pieniä ja karvaisia. Oravilla on puuhkahäntä. Oravat ovat..." ja tässä vaiheessa olin siis jo jäänyt kiinni valheesta. Valheella on lyhyet jäljet ja suuri karvahäntä.

Sain juuri selville että Albert Einstein olisi sanonut vähän samaa kuin minä taannoin ihmisten typeryydestä ("They say universe has no boundaries, but the stupidity of a human could teach the universe a thing or two about lack of them"). Tuli helvetin fiksu olo, mutta olen varma että Albie-setä harkitsisi jo itsemurhan teoreettisia ulottuvuuksia.



17.12.2006 (IP) Vanhoja tuttavia

Tuli muuten hemmetin paranoidi olo kun kaupassa tuli vartijaunivormuinen mies sormi pystyssä vastaan ja aloitti lauseen "ei voi olla totta!". Onneksi jatko kuului "...Katja ja Mikko!". Se olikin, kuten herra itse joutui huomauttamaan, Martti, vanha koulukaverini, joka minut korruptoi roolipelaamaan joskus 1997. Olen nolo otus- en edes tuntenut, vaikka olisi pitänyt. Muuttanut ihan viereiseen kaupunkiin. Hassusti tänään törmäsi tuttuihin- toisessa paikassa hihaan tarttui Mikon vanha koulukaveri jota mieskultani ei ollut tavannut kahteenkymmeneen viiteen vuoteen. Mikko ei millään tajunnut mistä tämä ystävä hänet tunnisti, ja pääsinpähän sanomaan; Mikon nenästä ei VOI erehtyä :)



15.12.2006 (Ilta) KMLahti puhuu seksistä- mielenvauriovaara

Tämä entry on oma kannanottoni aiheeseen josta niin moni muukin on viime aikoina kirjoittanut. Lukeminen ei edistä mielenterveyttäsi. On turvallisempaa (ja terveellisempääkin) juoda litra kattotervaa.

En käsitä ihmisiä jotka eivät pidä seksiä tärkeänä osana suhdetta. No okei, ehkä se ei ole se ehdottomasti tärkein osa mutta hyvin korkealla kuitenkin. Seksihän on valtavaa, ihanaa nautintoa molemmille osapuolille, äärimmäinen hellyyden, luottamuksen ja rakkauden osoitus. Kuitenkin eräs ystävä väitti pitävänsä seksiä miehen osoituksena ylemmyydestään. Rakastellessahan molemmat osapuolet ovat haavoittuvimmillaan. Nainenhan voi totaalisesti murskata miehen itsetunnon vain parilla sanalla seksin aikana (tai jälkeen). Rakastelu, kun molemmat osapuolet suhtautuvat oikein, kasvattaa myös luottamusta, antaa mahdollisuuden paineiden ja stressin purkamiseen, rentoutumiseen. Se kasvattaa rakkautta, hellyyttä ja luottamusta sekä kummankin itsetuntoa, kun asiaan suhtaudutaan oikein. En tosin syytä asiasta vain naisia, vaan myös niitä miehiä jotka vain kierähtävät seksin jälkeen kuorsaamaan, mutta silloinkin on jo jotain vialla molemmissa osapuolissa. Paitsi tietenkin jos rakastelemaan on herätty keskellä yötä, silloin nukahtaminen on vielä ihanampaa.

Ehdotus; kannattaisikohan itse kunkin aina silloin tällöin varata pari kolme tuntia pelkkään nautintoon? Vartaloihin tutustumista, mielihyvän aiheuttamista ja nautinnon mahdollisuuksien tutkimista. Vaikka vain pari kertaa kuussa, tuollainen tekee aika terää suheelle. Ja toisen osapuolen suorituksen kehuminen on tärkeämpää kuin jotkut uskovatkaan- myös naisen kehuminen, hyvät herrat. Kehuminen ja puhuminen maksaa itsensä takaisin monin kerroin tulevaisuudessa. Enkä muuten edelleenkään usko että olisi miestä joka ei nauttisi oraaliseksistä ja varovaisesta kiveksien näykkimisestä. Todistakaa väitteenne.



11.12.2006 (Ilta)

Sain tänään kunnian ja ilon käydä maratonkeskustelun erään hauskan ja fiksun herrasmiesystäväni kanssa. Niitä harvoja ihmisiä joiden kanssa voi puhua pitkään ja jotka eivät sorru peniksenkalisteluun tai koko keskustelun lyömiseen leikiksi ja pelleilyksi. Minulle huomautettiin kyynisyydestäni, ja quotaan nyt melko suoraan vastaukseni;
"Kyyninen voi olla monella tavalla. Jotkut ovat kyynisiä älyllisesti ja filosofisesti. Toisten kyynisyys perustuu siihen että ihmiset ottavat kalloon niin maan pirusti, ja he viettävät aikansa toivoen saavansa käsiinsä vasaran ja luvan käyttää sitä. Saat arvata kumpaan ryhmään kuulun. Viiden pisteen vihje; taloudessamme vasaroita säilytetään eri rakennuksessa."

Sitä paitsi se, että itse olen tyhmä kuin saapas ei todellakaan anna muille oikeutta olla typeriä. Vasara, missä on minun vasarani?

On myös aina hauskaa havaita että jotkut yhä kykenevät laskemaan leikkiä myös seksuaalisuudesta ja seksistä ilman että keskustelu taantuu tasolle "penis, he he he, kives, he he he".



10.12.2006 (IP) Joitain huomioita

Tiedättekö ne valtamerien kalat, jotka liikkuvat valtavissa parvissa välttääkseen saalistajat? Samanlainen ulkonäkö ja tiheä parvi, jolloin saalistaja ei erota missä yksilö päättyy ja toinen alkaa, jättäen siksi usein koko parven rauhaan. Suomalaiset muistuttavat yllättävän paljon niitä kaloja; pukeutuvat kaikki samalla tavalla ja yrittävät sulautua massaan. Jos kadulla tai kaupassa on jossain kohtaa paljon ihmisiä, kaikkien muidenkin on pakko änkeä samaan sumppuun katsomaan mitä erikoista siellä on. Mutta kuka muka metsästäisi suomalaisia? Sellaisen puraisemisesta tulee vain hapan maku suuhun. Lisäksi suomalaiset aukovat ja sulkevat kyllä suutaan, ja vaikka ulos tuleekin ääntä (toisin kuin kaloilta), sisältö on sama; sitä ei ole.

Kaupassa ärsyynnyin taas, tällä kertaa kauppojen tuotedemotiskejä havainnoidessani. Suuret lapsiperheet (ca. 3-6 lasta) tunkevat koko porukalla ja vanhempien luotsaamana sellaiselle maistelutiskille jossa demotaan uusia tuotteita. Ahneet räkänokkapenskat syövät kaiken mitä käsiinsä saavat (yleensä useampia maisteluannoksia), rähmäävät niin että vatsaa kääntää, ja kun tarjotin on tyhjä mennään pois ostamatta tuotetta. Havaintojeni mukaan nämä lapsiperheet siirtyvät vieläpä tiskiltä tiskille ja syövät joka kerta kaiken minkä käsiinsä saavat. Hittoako rahtaavat niitä kauppojen syöttiläiksi? Jos ei ole varaa ruokkia penskojasi, käytä kondomia. Ärsyttävät sosiaalipummit. Ei niin että kaupat siitä kauheasti kärsisivät, mutta minusta sellainen osoittaa huonoja tapoja paitsi lapsilta, myös vanhemmilta.

En muuten itse voi sietää noita demotiskejä. Tulee iljettävä olo kun sitä ruokaa on tarjottimilla johon kuka tahansa on voinut lähmiä kädellä (ja suomalaiset eivät osaa pestä käsiään) tai johon joku on voinut yskiä tmv. Jos haluan maistaa jotain, ostan avaamattoman paketin jonka saan avata pestyin käsin puhtaassa ympäristössä.



9.12.2006 (Yöllä) Blääh.

Ostoksilla pidimme taas Mikon kanssa omaa hauskaa. Olin juuri uhannut tehdä valkosipulipatongilla ja briejuustolla hävyttömän tempun ja nauroimme idealle, kun tajusin että olimme siirtyneet kaupan kassajonoon ja edellämme jonossa olevat tuijottivat silmät ammollaan miten puhumme levottomia, minä solvaan aviomiestäni "laiskuuteen kuolleen satiaisen suoliston streptokokkibakteeriksi" ja sitten suutelemme nauraen. Kieltämättä siitä varmasti tuli kaikkea muuta kuin selväjärkinen vaikutelma. Vielä joku päivä keksin sen vihoviimeisen solvauksen ja joku soittaa valkotakkiset hakemaan.



3.12.2006 (Yöllä) Halpoja nauruja roolipeleistä

Mikkoa on pitkään vaivannut jokin kummallinen muokkaamisen ja luomisen pelko. Kaikki on pitänyt ottaa suoraan kirjoista ja malleista soveltamatta ja muuttamatta tai uskaltamatta luoda itse kokonaan uutta. Luulen sen olevan itseluottamuksen puutetta, mutta rakkaani on saanut huomattavasti lisää sitä lajia ja uskaltaa nyt jo tehdä omaakin materiaalia. Tälläisestä yhteistyöstä seuraa sitten kaikenlaista hauskaa- kuten vaikkapa apuväline roolipelien varashahmolle jolla on taipumusta näpistellä muilta hahmoilta. Apuvälineenä toimisi erikoistunut "Bag of Holding" joka sijoitetaan hahmon fysiikkaan... no, sanotaan vaikkapa että paikkaan johon ei aurinko paista. Kyseinen pussi tuottaisi paitsi runsaasti halpoja vitsejä, myös hyvän ilmeen jonkun vastapelaajan kasvoilla kun hän yllättääkin kyseisen varkaan kätköltään; "Löydät varkaanne kyykkimästä pusikossa. Hän repii juuri istumalihastensa keskeltä kypärää. Ja miekkaa, ja kulta-arkkua, ja..."



30.11.2006 (Yöllä) Otteita ja kuulumisia

Otteita kirjasta "Le comportement diabolique pour jeune mesdames et messieurs", 1886.

"Ihminen on varsin ruma olento, mutta mikäli haluat näyttää vielä tavallistakin rumemmalta, ryhdy gootiksi. Luo mieleesi kuva kuukauden kuppatautia kärsineestä köyhälistön edustajasta ja pyri siihen. Käytä ylenmäärin meikkiä ja näytä ahdistuneelta, luoden kuvaa akuutista ummetuksesta. Pukeudu pelkkiin mustiin, mielellään liian ahtaisiin asusteisiin jotka pingottavat päälläsi kuin kireät kuminauhat. Katoat taatusti massaan."

"Jos nimesi on mielestäsi ruma, keksi toki nimimerkki joka viittaa satuolentoihin tai kuulostaa heroiiniriippuvaisen pyynnöltä saada piippu ja tohvelit kello kuusi aamulla. Mikäli saat nimeen ahdettua joko kirjaimen Y tai C tai kirjainyhdistelmät AE tai IE , menee jo hyvin. Kuulostat varmasti ihmisten mielestä pikkukeijukaiselta etkä esiteiniyteensä jumittuneelta ylipainoiselta idiootilta."

"Kirjoittelemalla nettifoorumeilla naispuolisen fiktiohahmon nimellä saat varmasti miespuolisen fiktiohahmon rakastumaan palavasti itseesi."

"Muista aina käyttäytyä kuin juuri sinä olisit se väärin, pahoin ja kauhean kaltoin kohdeltu ressukka. Tee tätä erityisesti kun käytöksesi on ollut harvinaisen lapsellista, itsekästä ja typerää. Täten saat varmasti muidenkin arvostuksen kuin vain säälivien tanttojen. Angstaa paljon. Kiroile."

"Älä lue sääntöjä, ja jos luet, älä tottele niitä. Vetoa siihen että sinulla on oikeus tulkita. Hauku sitten muita typeryksiksi etenkin selän takana. Katso että se miltä sinusta tuntuu oikeuttaa lapsellisuutesi. Ja arvostusta ropisee. Jos ei ropise, piiloudu säälipisteiden taakse ja itke. Nyt ainakin ropisee arvostusta ja sääliä. "

(Kyllä, olen tänään ollut liikaa netissä. Foorumeilla tapaa niin voimakasta typeryyttä että se tiivistyy ja tihkuu kuin sianraadon kudosneste.).


Eräs saksalainen jolta ostin leluja lähetti paketin jossa oli pakkausmateriaalina Bild-lehti. Mikko kysyi veisikö sen paperinkeräykseen. Otin kasvoilleni dramaattisen ilmeen (noiden nettidraamakuningattarien inspiroimana); "Aber das ist der BILD! BILD-zeitung! Alles deutsch-sprechende ablesen BILD! Verschwinden, O Dämon!" Mikko katseli varsin rauhallisena showtani, näytti lehden kantta ja sanoi "kulta, se on Bildin kolme viikkoa vanha televisioliite". ;)

Tänään ruokakaupassa näin muuten omituisen lööpin; "riitele oikein ohjeillamme". Mitä ihmettä? Eivätkö ihmiset osaa muka itse riidellä? Mihin hiiteen siinä muka ohjeita tarvitaan? Senkun riidellään puoli tuntia ja sitten sovitaan. Mitä sellaiset ohjeet voivat muka edes opettaa? Kuinka saadaan aikaan riita maitopurkista tai kahvimukista? Ihmiset ovat sitten tylsämielisiä ja avuttomia.



29.11.2006 (Yöllä) Naapuri + Mikon duunistakin

Meitä häiritsee jatkuvasti eräs hölöttävä ämmänkääkkänä joka kuvitteleej okaisen päähänsä pilkahtavan asian olevan kiireinen hätätapaus. Taas ihminen josta en viitsi ilmaista rehellistä mielipidettäni, mutta voitte varmaankin arvata sen. Tai jos ette osaa arvata, juottakaapa koiralle litra ulostuslääkettä ja viekää se tunnin automatkalle ympäri vastakynnettyä perunapeltoa autolla jonka jousitus vetelee viimeisiään. Näyttäkää sitten koiralle lähin pusikko. Menkää haistamaan ja katsomaan, ja siinä on selkeä esitys mielipiteestäni.

Pelästyimme molemmat pahasti kun keskiyön jälkeen kuului kauhea voimakas hakkamisen ääni. Olimme varmoja että joku hakkaa ulko-oveen, mutta eikä mitä, se juoppohullu naapurimme - se joka aiemminkin on aiheuttanut ongelmia, karjuu pihaltaan ja haukkuu koko naapurustoa- hakkasi talonsa seiniä ja örvelsi pitkin pihamaata kiroillen. Sen vaimo oli kai teljennyt sen pellolle ja äijä takoi talonsa seiniä ja ovia niin että luulimme jonkun hakkaavan meidän oveamme vaikka tuossa on välillä suuri pihakin. Kaamea kusipää äijä. Ketuttaa asua tuollaisen naapurina. Joka kerta kun kuulee sen örveltävän pihallaan, huutavan ja haukkuvan, tekee mieli mennä muokkaamaan sen anatomiaa uusiin ulottuvuuksiin.



27.11.2006 (AP) Toinen tuleminen

Sanovat että me ateistit emme usko toiseen tulemiseen tai ylösnousemukseen. Minä ainakin uskon, eilisyöstä lähtien. Kyllä Mikko nousi vaan ylös kun sitä silitteli ja se oli toinen tuleminenkin saman vuorokauden puolella vaikka olimme molemmat väsyneitä. Eli ei ainakaan minua voi syyttää uskomattomuudesta. Enhän minä tietenkään ole suoranaisesti pelkkä ateisti- olen ateisti-agnostikko-skeptikko. Suomeksi; "En usko, koska ei ole todisteita. Todista väitteesi jos osaat".



22.11.2006 (yöllä)

Mikon firma on järjestänyt pikkujouluja edeltämään jonkun pakollisen typerän suunnittelupäivän. Mikko ei pikkujouluihin aio jäädä, mutta tuo pakollinenkin osuus kestää 4,5 tuntia ja joudun viettämään jotenkin tuon osuuden. Kiinnostaisiko jotakuta lähteä vaikkapa museoon tai herkku/kirjakauppoja kiertelemään tuona päivänä? Hyvä tilaisuus saada korvat täyteen KMLahden kiukkuista sarkasmia. Osuu arkipäivälle, tosin. Vapaaehtoiset (lue: hullut) saavat ilomielin ilmoittautua (teurasjonoon). Paikkakuntana tietenkin Helsninki. Varoitus; edellinen uhrini järsii yhä varpaankynsiään ja mulkoilee villisti jokaista vastaantulevaa karvaista ihmistä, ja sitä edellinen uskoo olevansa vihreäpilkullinen vaaleanpunainen lehmä nimeltä Herra Muu. Kolmas haastateltava hourii jotain Fazerin sinisen luonnottomasta käytöstä ja yritti syödä haastattelijan jalan (vasemman). Kuka tietää millaisesta hienosta traumasta juuri sinä saatat pian nauttia?



19.11.2006 (ilta) Kiireisen päivän huono

Kiireinen päivä, pyysin Mikkoa auttamaan hommassa jossa tarvitaan neljä kättä. Mikko huutaa yläkerrasta tekevänsä duunia kunnes tarvitsen apua; "Huuda kun tulen". Vastaukseni tietenkin; "itsehän sinä huudat kun tulet". Nerokasta. Väsyneenä ei pitäisi yrittääkään olla vitsikäs.



18.11.2006 (AP)

Käyttöliittymän tekeminen olisi huomattavasti helpompaa ellei tarvitsisi koko ajan pitää mielessä loppukäyttäjiä (lue: idiootteja). Valitettavasti on niin, että jos keskiverto-kadunmiehelle antaa puolentoista metriä pitkän suoran pyöräkepin, hän kysyy ensin mitä sillä tehdään ja seuraavaksi missä loput osat ja manuskat ovat. Ennen tätä uusavuttomuuden ja aivokapasiteetin surkastumisen aikaa kuka tahansa olisi keksinyt noin tuhat käyttötapaa hienolle kepille. Nykyajan aivokääpiöt taas... "hei kato, jumppakeppi!"

Erään tyypin huomautus eräällä foorumilla muistutti taas eilen siitä miten uskomattoman ihanan miehen kanssa minulla on oikeus jakaa elämäni. Toki sen tietää jatkuvasti, mutta tuollaiset huomautukset tuovat koko sen tiedon mieleen, ja kun sitä alkaa ajattelemaan ei voi kuin ihmetellä sitä ihanaa, suloista hellyyttä, huomaavaisuutta ja rakkauden tunnetta. Miten ihanaa on tulla rakastetuksi niin paljon ja rakastaa takaisin. Mieleeni juolahti taas yhdessä väläyksessä se, kuinka heräsimme uudenvuodenaamuna, 1.1.2000 kello 20:00, Ilmatieteenlaitoksessa vietetyn valvontayön jälkeen (aamulla nukkumaan kello 7:00 yli vuorokauden pituisen valvonnan jälkeen). Tämä oli sitä aikaa kun asuimme vielä Hesassa. Joimme teetä keittiössä ja tein ruokaa rakkaalleni. Keittiö oli himmeästi valaistu. Rakkaani otti komeron ylähyllyltä erään keräilylelusarjan hääkappelisetin, suuteli minua ja sanoi sen olevan lahja sen kunniaksi että vuosi 2000 olisi se vuosi jolloin menisimme naimisiin. Tuo mies on todellinen aarre, sydän täyttä kultaa.

Rakkaus on suurin onni jonka ihminen voi löytää... vaikka mies olisikin käymässä niin vanhuudenhöperöksi että luulee saapasta kissaksi ;)



16.11.2006 (Yöllä)

Kun lähdet aamulla kotoa syömättä;
Kello 10:00; tuntuu siltä että voisit vaikka syödäkin jotain.
Kello 14:00; tuntuu kuin voisit syödä hevosen.
Kello 18:00; tuntuu kuin voisit syödä sen hevosen kenkineen
Kello 22:00; Voisit vaikka harkita syöväsi eläviä ostereita
Kello 02:00; Harkitset syöväsi mitä tahansa joka ei pistä pahasti kampoihin matkalla alas
Kello 06:00; Harkitset syöväsi mitä tahansa joka yritä heti ryömiä takaisin ylös
Kello 10:00; Harkitset syöväsi mitä tahansa joka ei järjestä vatsassasi protestimielenosoitusta
Kello 14:00; Onneksi olkoon. Olet juuri järsinyt näppäisimistöstäsi Q, Å ja Z-näppäimet. Onneksi niitä ei tarvita usein.

Miksi, voi miksi nykyajan ihmiskunta on menettämässä lukutaitonsa? Voi herranen aika, ei luulisi olevan suuri homma lukea muutaman sanan teksti. Vai onko kyseessä akuutti leviävä debilismi tai tarttuva itsekkyys yhdistettynä "ei tämä sääntö minua koske"-syndroomaan?



15.11.2006 (AP)

Paketteja lähettäessä koin pienoisen valaistumisen. Tajusin vihdoin mistä Espoon inhan mauttomat nimet johtuvat. Kas kun Espoon kaupunki on luultavasti kadunnimiä valitessaan vuokrannut lähimmästä aivolataamosta jonkun kuolaavan ja raivoavan täyskäen, joka on sidottu kokoushuoneeseen ja sitten porukalla kuunneltu sen mölinöitä. Sitten on harkittu mitä sanaa kyseinen mölähdys lähimmin muistuttaa ja lopulta isketty perään joko -katu, -kuja tai -tie. Siinä se.

Maanantaina kävimme sukulaisvierailullakin. Taas muistutus siitä miksi pitäisi välttää lapsiperheitä; onko kivaa istua pari tuntia tuijottaen kuinka tuoreet vanhemmat lepertelevät penskalle joka sulloo naamansa täyteen polyuretaania (tai jotain siltä näyttävää) ja tollottaa silmät mullollaan kuin kidutetulla kalalla. Suuri lapsinero halleluja, todellinen tulevaisuuden toivo. Yäk.

12.11.2006 (IP) Seksistä (taas)- MUTU-juttuja

Rakastelu on tiivistynyttä hellyyttä. Hellyys tislautuu rakkaudesta; joka hetki jolloin ei voi koskettaa fyysisesti, jokainen työtunti tai minuutti jolloin toinen hakee jotain toiselle alakerrasta jättää hellyyttä varastoon kunnes sitä on niin paljon että se purkautuu voimakkaasti (ja yleensä ainakin kerran päivässä) seksin kautta. Sitä voi purkaa muillakin tavoilla, mutta rakastelu on se suuri tapa sanoa "rakastan sinua", ihana yhteinen nautinto, onni ja ilo.

On se aika jolloin Mikko on jo alkanut ostaa minulle lahjoja ulkomailta (postitusaikojen takia). Minä taas jo alustavasti harkitsen mitä kaikkea ostan Mikolle, joten kumpikin meistä viettää erityisen paljon aikaa nettihuutokaupoissa- kaksi keräilijää, joten tietenkin lahjaksi ostetaan keräilykohteita. Tämä taas aiheuttaa suuren määrän huutokauppa-aiheisia vitsejä, kuten sen että paljastan Mikolle rintani ja kysyn "paljonko näistä huutaisit?" ja saan vastaukseksi "yleensä aika kovaa".



10.11.2006 (IP)

Kun luin tuota lävistys/tatuointi/whatever-ketjua, mietin hetken pitäisikö etsiä jostain netistä kuva siitä eksoottisesta kansasta jonka naiset lävistävät ja venyttävät valtavilla lautasilla alahuulensa, pistää linkki ja sanoa "tuollaisen just mä hankin, paitsi vielä suuremman, ja sit näytän melkein yhtä tyhmiltä kuin te". En viitsi; tuolla aivokurkiaisella puolet paikan lukijoista ottaisi sen tosissaan ja toinen puoli vetäisi herneen nenäänsä- alakautta.



08.11.2006 (IP)

Sain tälläisen viestin; "...milloin suuri kmlahti avaa..." ..."Kommentointimahdollisuus blogissa ois hauska! tai ehkä ei niin hauska, kun uudestaan mietin ;-D "

Ensinnäkin, se titteli kuuluu KMLahti I Pönäkkä, Lahtistanian suurdiktaattori. Asiallisuutta, kansalaiset. Ja toisekseen, kuka perkele nyt taas täällä harrastaa masokismia, häh? Jos on tarpeen, minä voin kyllä ottaa pirun ison ruoskan ja mätkiä sillä asianomaista. No, on joku muukin tuota kommentointimahdollisuutta pyytänyt, mutta sivuni eivät tue php'tä tai muutakaan hienoa, hädin tuskin javascript menee. Periaatteessa olisi mahdollisuus vaihtaa avoin blogi esimerkiksi LiveJournaliin jossa kommentointimahdollisuus olisi automaattinen, mutta LJ'ssä ei voi syöttää kaikenlaisia hauskoja pikkukoodeja jotka haluan pitää seuratakseni blogin trafiikkia. Toisaalta voisin myös tehdä peruskommenttilomakkeen joka ohjaa kommentit säpostiin ja sieltä muokata erilliselle linkitetylle kommenttisivulle, mut se vaatisi että 1) joutuisin tekemään senkin duunin 2) pitäisi kuunnella myös muutaman idiootin mielipiteitä ja 3) pitäisi oikeastaan välittääkin siitä mitä ihmiset ajattelevat ja sanovat. Kolmas lienee se suurin vaikeus. Sitä paitsi siitä luultavasti seuraisi taas lisää näitä tyttötappeluita, boring!

Masokismista tuli mieleen tuo Mikon selän rusauttelu. Mikko naksauttelee joskus hartioitaan niin että ne luut ja rustot sisällä päästävät sellaisen ilkeän rusahduksen, ja se on maailman karmeimpia ääniä. Joskus tulee mieleen että se yrittää irrottaa kätensä kuopistaan. Toisaalta jos joku hyökkäisi päälle, olisi käytössä luvallinen ase: ei muuta kun vetäisi käsivarren kuopastaan ja räimisi sillä niin että korvat soisivat. Ei siinä paljon olisi roistolla vastaansanomista.

Uusin talvitakkini herätti taas keskustelua. Eräs idiootti (lue; eläinoikeusaktivisti) kiiruhti kysymään heti montako eläintä on kuollut sen turkiskoristeiden vuoksi. Vastaukseni; "En tiennytkään että ketut tekevät itsemurhan nähdessään tekoturkista". Vastausta en saanut. Valitettavasti kyseinen turkis on tekoturkista, mutta aika nättiä silti, ja takin malli on mieleiseni.



06.11.2006 (Ilta) Omahyväisyys

Yksi asia jonka huomaa jatkuvasti nettiyhteisöissä on omahyväisyys- läpitunkeva omahyväisyys ja itserakkaus. Tuntuu että kolme neljäsosaa ihmiskunnasta kuvittelee mielipiteensä olevan se ainoa oikea; "hei katsokaa, minä olen demari/vegaani/saksalainen/kristitty/, siksi juuri minä olen hyvä ja minun käy hyvin!". Nämä henkilöt rypevät omassa egossaan, ehkäpä muuten heikon itsetuntonsa kannustamina, ja yrittävät uskotella itselleen (ja samalla muille) näiden ainoiden oikeiden mielipiteidensä nostavan heidät muiden mielipiteiden yläpuolelle. Näissä tilaisuuksissa joudun aina taistelemaan itseäni vastaan etten lahjoita muutamaa valikoitua huomautusta mm. kielellisistä perusteista, uskontosanaston sotkemisesta väärään yhteyteen ja muista pikkuseikoista, sillä siitä ei olisi mitään apua; he uskovat kaikkien muiden olevan väärässä ja käyneen aggressiivisesti heidän kimppuunsa, kun taas kaikki aggressio alkaa juuri sieltä, heidän yliturvonneesta egostaan joka saa heidät tahallisesti tölvimään ja kitistelemään muille kunnes joku huomauttaa asiasta. Marttyrismia, siis. Usein juuri nämä nk. aktivistit ja pienryhmien edustajat yrittävät hyppiä ilmaan kiljuen "katsokaa minua, minä olen oikeassa, minä olen hyvä ja sinä kauhea paholainen/sortaja/murhaaja!". Kun joku kehtaa sanoa olevansa eri mieltä, hän muuttuukin aggressiiviseksi oman mielipiteensä tuputtajaksi ja heidän aatteensa tukahduttajaksi.



05.11.2006 (Yö)

Jos mies sanoo aikovansa käydä tietokoneen kimppuun, eikö ole loogista että hyvä vaimo ojentaa vasaran apuvälineeksi? Etenkin, kun kyseisessä koneessa on Microsoftin käyttöjärjestelmä. Mikon mielestä ei. Mutta tässä debatissa on nyt joku väärässä, ja olisi epäloogista olettaa sen olevan minä.



02.11.2006 (Ilta) Värikäs kitsch- yäk.

Jos näen vielä yhdenkin huivipäisen tai rusettikaulaisen hanhen niin täytän ja paistan sen penteleen hanhiesineen päivälliseksi. Lyhyesti sanottu, mutta summaroi tunteeni riittävän hyvin.



01.11.2006 (Ilta) KMLahden keittiötaitokoulu, osa V

Maustamisessa, kuten muutenkin ruoanlaitoissa, on monta hyvää tapaa. Yksi varsin erikoinen on Jumalallinen Maustaminen. Se hoidetaan niin, että maustat ruokaa muiden nähden ja jatkat mausteiden lisäämistä kunnes joku nimittää sinua jumalaksi; "Herra jumala, älä nyt enää mausta!".



29.10.2006 (IP)

Sanovat, että universumi on ääretön. Toisaalta ihmisten typeryydellä olisi äärettömyydestä asia tai pari opetettavaksi universumille.



16.10.2006 (IP) Holhousyhteiskunnalle

Holhousyhteiskunta saisi luvan hyysätä ja holhota minuakin. En alennu ottamaan valtion rahoja, mutta minusta valtio saisi luvan asettaa lain joka määrää ne ihmiset, jotka tieten tahtoen laiminlyövät henkilökohtaisen hygieniansa, kantamaan varoituskylttejä kaulassaan, vaikkapa tähän tapaan;
"Hei, olen Paavo. Kävin juuri tyydyttämässä itseni julkisessa vessassa. Minusta käsihygienia on yliarvostettua."
tai; "Hei, olen Liisa. En pese hampaitani. Hengitykseni tyrmäisi kobran viiden metrin päästä"
tai; "Hei, olen Osmo. Kainaloni haisevat vesikauhuisen kärpän rauhaseritteiltä"
Tuolla metodilla säästyisimme useammaltakin ikävältä kokemukselta. Uskokaa pois.



13.10.2006 (IP) Suloista

Päivän nerokas: Aamu. Mikko puhuu puhelimessa asiakkaan kaatumisongelmasta. KMLahti juuri heränneenä mutisee sängystä; "käske asiakkaan juoda hiukan vähemmän brenkkua niin pysyy pystyssä". Mikko, ilmaisesti vitsin ymmärtäen, ilmoittaa kuitenkin kyseessä olevan koneen kaatumisen. KMLahti levittää silmät suuriksi ja viattomiksi; "jos kone kaatuu, naulaa se pöytään".

Kävimme eräässä konditoriassa testaamassa leivosvalikoimaa. Mikko naureskeli sellaista hirveän kokoista korvapuustia ja sanoi kivenkovaan, ettei kukaan jaksa syödä sellaista kerralla. En kommentoinut, mutta kun leivoin tein puusteista melko tarkalleen puolet leipomon korvapuustin kokoisia ja kutsuin Mikon syömään lämpimäisiä. Siinä vaiheessa kun Mikko oli, osoittaen sukupuolelleen ominaista ihailtavaa ruokahalua, ahminut täyden aterian päälle neljä sellaista korvapuustia ja toi viidettä lautasella, otin asiakseni mainita puustien koosta. Ja osoittaen ihailtavaa aviomieheyttä mieheni keksi myös sekunnissa selityksen; minä ole kuulemma nuukaile kanelissa ja sokerissa. No duh, kun niistä puusteistä tihkuu sulaa sokerirasvaa lautaselle.



9.10.2006 (Yöllä)

Huuto.netissä myyjät ovat näköjään ottaneet tavakseen mainostaa kohteitaan "syötävän suloisina". Mitä, minä kuvittelin että Suomesta olisi köyhyys sentään sen verran juurittu pois ettei kenenkään tarvitse ahtaa kitaansa My Little Pony-pyyhkeitä tai -tarroja.



7.10.2006 (Ilta) Odotettavissa iltaan asti

Alatyylin puolelta paskanjauhannan matalapaine nousussa kaakkoon kohti vastakaista tahoa. Selkäänpuukotuksen rintama luoteesta leviää päivän aikana yli koko maan häiriten myös niitä jotka eivät ole asiasta kiinnostuneita. Selän takana haukkumisen matalapaine siirtyy alatyylin puolelta nousevin virtauksin kohti peräpäätä. Keskustelusää alatyylin puolella tunkkainen ja niljakas, vastapuolen päässä tyyni. Palovaroitus on voimassa kaikilla alueilla.

(Ei, älkää kysykö. En ole osallisena enkä halua olla osallisena)



4.10.2006 (Yöllä) Pari aika hyvää totuutta

Tunteista; "Aperte enim vel odisse magis ingenui est quam fronte occultare sententiam" (On näet jalompaa vihata avoimesti kuin piilottaa mielipiteensä) -Cicero

Ja Mikosta, siis vielä tärkeämmistä ja voimakkaammista tunteista; "Teneo te qualem speraveram: tu desiderium meum, tu voluptas mea, nunquam fines hunc ignem, nisi sanguine extinxeris" (Pitelen sinua sellaisena kuin toivoinkin: olet kaipaukseni, olet haluni, tätä paloa et saa koskaan lakkaamaan ellet sammuta sitä verellä) -Petronius

Käännökset Pekka Tuomisto (O Tempora, O mores). Suositteluni tästäkin, ostin Mikolle (ja itselleni).



2.10.2006 (Ilta) Totuuslomake, otos II

Viimeksi niin suosittu totuuslomake tekee äänekkään paluun, olkaa hyvät. Joku voi taas tarjota uteliaille kanssakansalaisille ilmaista hupia, mutta valmistautukoon samalla siihen että kysyjää saatetaan solvata törkeästi. Niille, joille tämä on uusi juttu; lomakkeella voi kysyä mitä tahansa joko anonyymina tai ei. Vastaan joko julkisesti (jos et liitä säpo-osoitetta) tai yksityisesti- ja täysin rehellisesti, tosin vain niihin kysymyksiin jotka eivät vaadi minua paljastamaan asioita muista kuin itsestäni. Lomake



1.10.2006 (Ilta) Miksi Riihimäen-Hausjärven-jne seutu haisee sonnalle

Olen oikeastaan aika helvetin tyytyväinen etten ole Riihimäen asukas. Jaa miksi? Koska en halua assosioitua millään tavalla kaupunkiin jossa joku jälkeenjäänyt idioottimies koikkelehtii ympäriinsä kirpunsyömässä, ylisuuressa ja rumassa jänispuvussa jokaisissa kissanristiäisissä. Käsittääkseni kyseiselle typerykselle vielä maksetaankin siitä. On siinä sitä imagoa ja yleishyödyllistä työtä.

Eipä Hausjärven alue tosin paljon parempi ole. Tämä paikka voisi markkinoida itseään maailmankaikkeuden rumimpana ja tylsimpänä kuntana. Ilmaisjakelulehtiä pitää perustaa useampia kappaleita ja vielä maksulliset lehdet päälle, mutta toimittajilla ei ole parempaa tekemistä kuin kirjoittaa tyhjänpäiväistä soopaa epämuotoisista perunoista joille joku elämätön jästipää on antanut typerän ja mauttoman nimen. Tämän lisäksi toimittajat tietääkseni pistävät peukalonsa pystyyn, istuvat sille ja pyörivät, surffaten samalla itselleen vieraiden ihmisten sivuilla urkkien kaikkea mahdollista- herraisä, saattaisinhan vaikka vihjata sellaisesta superuutisesta että joku vei mummokoon alushousut pyykkinarulta ja se varmaan perkele oli naapurin Manta.

Ja liirum laarum vaan muillekin.



30.9.2006 (IP)

On aikoja jolloin nousee tarve johonkin. Tarkoilla vaistoillani aistin tarpeen ikonille tekstillä "hieron aviomieheni pehmolelua". Tai mahdollisesti peniksen muotoiselle pehmolelulle.



29.9.2006 (Yöllä) Hullun blogistin paluu

Njoo. Aina on toivoa siitä että olisin onnistunut karistamaan helvetin kuuseen edes osan Mikon epämieluisista entisistä työkavereista tai ystävistä (Ks. Ref 2.9. 2006 nro 1 ja Ref 2.9. 2006 nro 2). Mikko ei usko; rakkaan mieheni sanojen mukaan muutama niistä tyypeistä on niin itserakkaita ja kovakalloisia etteivät usko sitten millään ettei heitä kaivata. Olisin itse ilmaissut asian niin ettei niille idiooteille mene mikään info perille vaikka kirveellä hakkaisi päähän, mutta.. no joo. Mikko käski sanoa heille terveisiä; "hypätkää kaivoon ja hukkukaa". Yhdyn Mikon sanoihin (ja Mikkoon, kirjaimellisesti)

Eräs rakas ihminen sanoi kaipaavansa blogia entiselle paikalleen. Minusta se kuulosti samalta kuin jos joku sanoisi kaipaavansa hyppyvyötiäisiä tai Kanadalaisia vesikirppuja (olen tainnut sanoa tämän ennenkin? Deja vu), mutta whatever, huvinsa kullakin. Olen hänelle mieliksi, ilmeisesti muutamalle muullekin. Osa taas epäilemättä repii hiukset päästään epätoivosta. Tästä taas en keksi parempaa ilmaisua kuin "epämieliksi oleminen",joka taas on törkeä lingvistinen raiskaus ja josta syytän syysväsymystä.

Olen siirtänyt tänne osan väliaikaisen blogin entryistä. Osa on sensuroitu, lähinnä sellaiset joissa puhun mahdollisesta tulevasta muutosta; se, minne olemme menossa (tai ylipäänsä se mitä suunnittelemme) ei kuulu näille urkkiville, toisten asioihin nenänsä pistäville kuppatautisten sontakuoriaisten irstailun hedelmille (Tukehtukaa kainalohikeenne, te satiaisen peräkarvat. Äitinne on sorkkatautisen ja väkivaltaisesti ripuloivan lampaan takamuksissa syyhyävä lantakuoriaisen toukka-aste ja isänne harvinaisen irstas raatokärpänen).

Hyppyvyötiäisten syrjiminen menee muuten törkeäksi. Se, ettei lajia ole teknisesti ottaen olemassa ei anna oikeutta olla perustamatta lajille suojelualuetta. Lisäksi pääosa näistä turkiseläinten oikeuksista vaahtoavista ekokettutytöistä käyttää hyppyvyötiäisten nahkoja vaatteissa ja kengissä. Hävetkää silmät päästänne, rääpäleet. Hyppyvyötiäinen on taatusti sympaattisempi ja harmittomampi kuin joku minkki.



21.9.2006 (IP) Eiiiiii :D (siirretty)

Bish kirjoitti 'kartanolla olevansa Blythistynyt- hetken aikaa olin varma että luin "lytistynyt", sitten tajusin, repesin ja olin ruiskia mehua suustani ja sieraimistani näppäimistölle. Ei tarvita paljoa huvittamaan tyhmää. Päivän "hyvä minä" :D



21.9.2006 (IP) (siirretty)

Mikon suosikkifarkut ovat oppineet huonoja tapoja Mikon jalassa ollessaan. Toin ne sisälle kuivumaan että kuivuisivat nopeammin. Nyt ne putoilevat henkarista joka kerta kun kuljen ohi. Huomautin Mikolle että ne ovat hänen jalassaan oppineet pahoja tapoja, koska ne jalassakin ovat tottuneet putoamaan usein kinttuun. Mikko on kuulemma aivan samaa mieltä, joka taas tarkoittaa ettei meitä voi syyttää liiallisesta seksin määrästä. Se on housujen syy. Ne valahtavat ihan itsesään pois, minkäs teet.



19.9.2006 (IP) (siirretty)

Pesimme juuri painepesurilla A7-aviaariota. Mikkoa huvitti, kun kädessäni painepesuri ja vesiroiskeista läpimärkänä steppasin muutaman askeleen ja viheltelin "I'm singing in the rain".

Muuten, koska mobiiliteknologian ei tulisi pysähtyä hetkeksikään, tulin siihen tulokseen että Handsfree-laitteessa on paljon parantamisen varaa. Erityisesti siinä seikassa, että laitteen mikrofoni roikkuu kaulalla eikä suun edessä, jolloin puhe kuuluu epäselvästi. Niinpä kehitin uuden partaan (eikä kaulukseen) kiinnitettävän klipsin, jolloin mikrofoni on paljon lähempänä suuta. Voisi toki klipsin kiinnittää viiksiinkin, mutta silloin puhuja joutuisi joka toisella sanalla sylkemään mikrofonin suustaan; "No *pthyi* olen *pthyi* nyt *pthyi*" jne. Ja entä naiset, te kysytte. Entä parraton ja viiksetön sukupuoli? Mutta sepä onkin koko asian kauneus, rakkaat ystävät! Esittelen teille- Tadaa! Lady Pack, jossa mukana tekoparta, tekoviikset ja partaliima.



17.9.2006 (IP) Ideoita lehdistön tuhoamiseksi, osa 1 (siirretty)

Tiedättekö, miten julkkikset aina purnaavat median ajojahdista ja toisaalta pask... anteeksi, virtsankeltainen lehdistö repii lööppejä luoja ties mistä yhdentekevästä seksiskandaalista ikävystyneiden kotirouvien iloksi? Minulla olisi hieno idea näille julkkiksille, idea nimeltä "lehdistöloma". Eli kaikkien julkkisten pitäisi sopia keskenään kaksi viikkoa jona aikana ne menevät ja linnoittautuvat kotiinsa samanaikaisesti, ottavat mukaan vaan safkaa ja viinaa ja pysyvät ovien takana. Nämä julkut pysyisivät sisällä ainakin viikon, mielellään kaksi. Ei haastatteluja vaikka pressi kuinka polvillaan rukoilisi.

Ensimmäisenä päivänä ne tekisivät juttua kadonneista julkkiksista. Toisena tai kolmantena päivänä ne varmasti tekisivät koko lehden pituisen Matti Nykäs-spesiaalin (koska Nykänen on sellainen köyhä ja ahne niljake että vaikka tanssisi ripaskaa munasillaan Mannerheimintien päästä päähän että pääsisi otsikoihin). Viimeistään neljäntenä päivänä median rotat alkaisivat pureskella mattoa ja halkeaisivat kiukusta paukahtaen koko sakki. Ja oi, mikä onni olisikaan päästä todistamaan tätä tapahtumaa.



16.9.2006 (Ilta) Jotain. (siirretty)

En ole nyt lainkaan varma mikä on vialla. Ehkä syysmasennus, vaikka minulla ei ole ollutkaan taipumusta kärsiä moisesta. Eräässä vanhassa Tieteen Kuvalehdessä ehdotettiin että naiset, jotka harrastavat seksiä useammin, olisivat positiivisempia - ergo spermalla olisi verenkiertoon imeytyessään piristävä vaikutus. Ja minä kun tyhmä kuvittelin että enemmän seksiä saisi jos ei ole koko ajan kuin merten murjoma myrskyn merkki- siitähän sitä oppii, vähemmälläkin ÄO'lla varusteltu. Mutta ei se piristyssperma ainakaan minuun tehoa. Edelleen kiimainen kuin kani ja seksiä on saatava ainakin kerran päivässä, eikä tietenkään seksin aikana voi olla pahalla tuulella, mutta jos sperma olisi ihmeellinen piristysaine minun pitäisi pomppia kattoon kuin jo aiemmin mainitsemani hyppyvyötiäinen seksin jälkeenkin. En hypi. Nielkää se, tiedemiehet!

Soittelin Tonillekin isän syntymäpäivistä. Ostimme kymmenen DVD-leffan paketin Quentin Tarantinon leffoja kimpassa (on vain välivuosi eikä Hannu suoraan sanottuna edes muista meidän syntymäpäiviämme, miksi siis nähdä suurempaa vaivaa?). Toni oli taas uittanut kännykkänsä ja kuulosti siksi kuin olisi yrittänyt puhua viereisestä huoneesta suu täynnä kurlausvettä. Mikähän hitto perheeni kännyköistä tekee niin vesivetoisia? Esimerkiksi vuonna -99 minä uitin kännykkäni lavuaarissa, Anne sukelsi omansa uima-altaasta ja Toni kadotti omansa lopullisesti järveen (ja ah niin blondi äitini kuullessaan kännykän uponneen ja kadonneen järveen meni ja soitti siihen, ja ihmetteli sitten itsekin mitä oletti kuulevansa- pul pul pul?)

Kun olin saunalla ja riisuunnuin, Mikon partakarvat jäivät rintaliivieni hakasten väliin. On hyvä kun saa revittyä hupia niinkin pienistä asioista. Jos nauru pidentää ikää, elämme molemmat varmasti reippaasti yli satavuotiaiksi.



14.9.2006 (yöllä) (siirretty)

Stressissäni olen suunnitellut koristemaalatun laattakuvion joka on osittain mosaiikkia ja osittain koristemaalausta, suuret takorautaiset portit, kauniin puu- ja takorautaparvekkeen sisäuima-altaan yläpuolelle sekä mekaanisen kellon. Ärglh.



11.9.2006 (siirretty)

Hemmetin ASEM pilasi osittain maanantaini. Mikolla oli henkilökuntapalaveri, jonka jälkeen lähdimme ex-tempore Juhon kanssa hankkimaan suklaata ja muuta hauskaa sekä ostoksille. Tämän jälkeen suunnittelimme menevämme vielä Tapaksille, mutta penteleen ASEMin vuoksi ei löytynyt parkkipaikkoja, kun oli pysäköintikieltoja joka kadulla. Kadut suorastaan kukkivat sinivuokkoja, mutta Mikko kommentoi että syksy on tullut kun sinitiaiset kertyvät parviksi. Ketutti kun jouduimme ajamaan Riihimäelle asti syömättä. Päädyimme kuitenkin syömään paikalliseen Kiinalaiseen raflaan, ja sain päivällä hankittua kaikenlaista kivaa, joten eipä mennyt päivä kokonaan pilalle. Tosin kieltämättä sillä hetkellä olisin ilomielin vääntänyt niskat nurin useammaltakin neuvottelijalta ja kokousedustajalta, olin jo jonkin aikaa haaveillut tapaksista.



9.9.2006 Politiikkaa (siirretty)

Jacques Chirac on huonokäytöksinen paskiainen ja, mikäli maailmassa olisi oikeutta, hänen päätään käytettäisiin vessaharjana homoseksuaalin hippikommuunin vessanpytyssä heti anonyymit sekakäyttäjät-kokouksen jälkeen. Kieltämättä olin hänen kanssaan suhteellisen samaa mieltä Suomalaisen ruoan tasosta, mutta tämä viimeisin alkaa jo mennä... pitäisi ison miehen jo vähän osata... No, psht.



8.9.2006 Sekalaista epäkiinnostavaa (siirretty)

Minusta tuntuu että suurin ongelmani kommunikaatiossa on todellakin se, etten pelkää sanoa suoraan mitä mieltä olen. Jos joku käy kettuilemaan, en pelkää ottaa asianomaista kiinni munaskuista ja heilauttaa tyyppiä paria kertaa ilmassa ympäri tai roimia korville (yleensä verbaalisesti) jotakuta joka ärsyttää. Suurin osa kansalaisista ei ainakaan suoraan kutsu jotakuta kapisen apinan syyhyiseksi takapuoleksi koska tämä tyyppi on eri mieltä kuin he. Kuulemma se on huvittavaa luettavaa, mutta oikeasti se on myös jollain tavoin pelottavaa- siis niille ihmisparoille jotka joutuvat olemaan tekemisissä kanssani reaalimaailmassa. Ei koskaan voi tietää koska psykoottinen ammattimainen solvaaja hyökkää kurkkuun kiinni ja puree. Hmm.. varokaa purevaa blogistia?

Lopuksi jaan kanssanne erään tekstin, jonka kirjoitin Ropeconiin. Niille jotka eivät tiedä, Ropeconissa on aina ollut seinällä nk. ConText, joka on huumorilla tehtyä tekstiä Ropeconista. Viime vuonna ConText oli kiinnitettynä todella korkealle josta minun kaltaisteni pätkien oli vaikea lukea, ja kirjoitin tämän tekstin tän vuoden Coniin- jossa valitettavasti olivat kuitenkin siirtäneet ConTextin alemmaksi joten runo jäi tarpeettomaksi. Noh...

Kaino pyynto Contextin toimitukselle

Korkea on aina ollut seinä dipolin
sen yläreunassa nään taas mä contextin
lukiessa kipeytyy vanhan miehen niskakin
ja lyhyemmät lukemaan kipuavat tikkahin.

Elfin pää kai kattopalkkiin usein kolahtaa
kun contextia seinälle hän viemään kiiruhtaa.
Mulla alimittaa, pieni fontti, ei tuosta selvää saa
Puute contextin mua hieman alkaa harmittaa.

Siis toimitus, me tänä vuonna teiltä pyydämme
pitäkää myös mielessä lyhyt kansanosamme.
Vailla contextianne me epätoivoon vaivumme-
saisko papereita alemmas tai suuremmaks fonttinne?



4.9.2006 (hieman yli keskiyön) Urgh. (siirretty)

Asioita joita olisi pitänyt sanoa mutta en keksinyt koska olin liian väsynyt; "huumorini uppoaa? ...kuin luoti viattoman sivullisen persnahkaan. Yhtä odotettu ja juhlava tapahtuma kuin raivotautisen näädän odottamaton poismeno".



3.9.2006 (IP) - (siirretty)

Minua muuten inhottavat nuo autontorvi-idiootit. Mikä helvetin pakko on alkaa hakata auton äänitorvea vaikka toiset ajavat juuri liikennesääntöjen mukaan, ts. pysähtyvät liikennevaloihin ja väistävät etuajo-oikeutettuja? Lähtisivät ajoissa niin ei olisi tuollainen hiton kiire ja sitten pakko tuutata ja vonguttaa. Samaiset tyypit roikkuvat edellä ajavan puskurissa ja ajavat satasta kahdeksan kympin alueella ja sataa kahtakymppiä satasen alueella. Tyhmät. Suvaitsisin kyllä heille tyhmyytensä, mutta pakkoko on olla tyhmä niin äänekkäästi ja julkisesti? Mikseivät saman tien vedä paperipussia päähänsä, piirrä siihen pellenaamaa ja kulje pitkin katua muovipussi persauksien ympärillä? Samalla tavoin siinäkin näyttää tyhmyytensä.



2.9.2006 (Ilta) Väliaikaista kaikki on vaan. (siirretty)

Väliaikaista tämäkin on. Mutta osaisinko minä millään olla kirjoittamatta? Turha toivo. Ja koska yleisöni on nyt valikoitua, käytän hyväkseni tämän tilaisuuden aiheuttaakseni lisää vahinkoa mielenterveydellenne; Ärbldäti ärbldäti brlllft :P

Kuten sanottu, sitä vihoviimeistä, ainoaa ja muutenkin haurasta hermoani eivät vetäneet kireälle ystävät, tuttavat tai nk. Friendly strangers- ei, vaan nämä riemuidiootit joiden suosikkiajanvietettä on rypeä itsesäälissään ja kiukussaan vuosikaudet. Sitten tietenkin Mikon duunikaverit, sekä entiset että nykyiset, joiden motiiveista en ole varma, ja Mikon muutama vanha ystävä joista Mikko ei yhtään pidä ja jotka silti urkkivat mitä elämässämme tapahtuu- siksi tämä väliaikaisuus. Haluan selvittää itselleni miten jatkossa. Nyt kuitenkin tämä, toistaiseksi. Kutsuttakoon tätä vaikka "salaiseksi päiväkirjaksi"- vaikka voin kyllä suoraan sanoa että jos alan kirjoittamaan "rakas päiväkirja" ja mietin tietokoneen jemmaamista patjan alle, heitän huutsin nevadaan koko hemmetin laitteen. Selkäni tuskin kestäisi monitorin päällä nukkumista, vaikka pehmusteita olisi (myös omasta takaa).



2.9.2006 (IP) An announcement to make

Kuten varmaan moni onkin jo huomannut (ja huomauttanut) blogi on alhaalla. Kiitos, huomasin kyllä. Tähän on (hyvä?) syy.

Tähän asti blogi on ollut minulle hyvä keino purkaa asioita; kirjoittaa rakkaille ystävilleni, muutamalle mukavalle MLP-keräilijälle (joista itse asiassa pidän kovasti vaikka en sitä tunnustakaan ainakaan julkisesti) sekä joillekin ystävällisille vieraille ja tuntemattomille (eli nk. "Friendly Strangers"-ryhmä joita pidän hyvinkin mielenkiintoisena ryhmänä ja jota ajattelen usein lämmöllä).

Kun blogissani vielä vieraili kolmisenkymmentä ihmistä päivässä, kestin suurelle yleisölle kirjoittamisen paineet hyvin. Nyt joukko on kasvanut, eikä se ole kasvanut tavalla josta pitäisin. Joukkoon on liittynyt Mikon vanhoja tuttavia joista en suuremmin pidä ja joihin Mikko ei halua pitää yhteyttä, Mikon nykyisiä ystäviä (Mikon ystäviä, ei minun), ihmisiä Mikon entisestä JA nykyisestä työpaikasta sekä pari kansalaista jotka blogiani lukemalla haluavat ruokkia syvälle juurtunutta inhoaan minua kohtaan (etenkin viimeksi mainittu tapa on minusta jotenkin täysin epäterve, mutta whatever).

Otan nyt miettimistauon, lähinnä pohtiakseni koko juttua; en halunnut alunperinkään kirjoittaa näin suurelle yleisölle, ja minun on mietittävä pitkään sitä haluanko ylipäänsä jatkaa tätä blogia, kun lukijakuntaan on liittynyt niin moni sellainen joista en tiedä mitä ajatella (ja moni sellainen joista tiedän tarkalleen mitä ajatella ja joista kertovat sanat ilmaistaisiin lähinnä hieroglyfi-tyyppisin merkein).

Väliaikainen blogi on olemassa, mutta se missä se sijaitsee on eri asia. Urlia voi tiedustella minulta sähköpostitse osoitteesta kmlahti (AT)gmail.com (tai muilla tavoilla, ne jotka käyttävät kyseisiä viestimiä). Ehkä myöhemmin siirryn takaisin tähän blogiin, ehkä en, mutta ainakin tauko on luvassa. Kiitän blogini uskollisia ja kärsivällisiä vakiolukijoita, joita valikoidut eksentriivisyyteni ovat jaksaneet yllättävän tiukasti kiinnostaa, ja esitän pahoitteluni etenkin rakkaille ystäville- kuten sanottu, emailia saa lähettää väliaikaisesta blogista.

Palailen astialle. Tai astioille. Cheers.

*Muokkaus* Huomautan nyt vielä kerran; tämä ei todellakaan johdu tästä nk. "Friendly strangers"-ryhmästä- minulla ei ole mitään teitä vastaan. Jakelen kyllä tuota väliaikaisen blogin osoitetta, kysykää rauhassa, mutta en anna sitä tänne, lähinnä vain koska en halua sen joutuvan niiden käsiin joiden vuoksi otin tämän "mietintäpaussin". En ole surullinen enkä harmissani, tarvitsen vain hieman aikaa.



27.8.2006 (Yö)

Haluaisin erääseen projektihuoneeseen hiukan ihmistä korkeammat patsaat Tothista ja joko Horuksesta tai Bastista. Tästä johtuen keskustelimme myös -toki vain huvin vuoksi- seinälle tehtävästä Egyptiläisestä maalauksesta ja hieroglyfistä. Ilmoitin Mikolle että ennen kuin edes harkitsisin tekeväni sellaista tai neuvovani sellaisen teon kenellekään, aiheiden pitäisi olla hyvin valitut ja aivan tietyn aiheiset sekä hieroglyfin sisältö erikseen kirjoitettu - ei todellakaan olisi hauskaa havaita kirjoittaneensa seinälleen Tuthmosis kolmannen pääeunukin ostoslistaa tai pyhittäneensä uima-altaansa Amenofis toisen hautakammioksi ja kironneensa kaikki siihen astuvat saamaan kupan, tippurin ja heinäsirkkoja.



25.8.2006 (Yöllä)

Opettelin käyttämään uutta painepesuriamme. Havaitsin että kovimmalla tehollaan kyseinen laite kuorii maalit saunan puuseinistä (joita vasten lintutalon ulkotarhat on rakennettu). Huomautin murjottavalle miehelleni tämän olevan hyvä asia ajatellen ulkoseinien uudelleenmaalausta. Mietin mahtaisiko painepesuri kuoria perunatkin. Heitin kuitenkin ajatuksen mielestäni ylioptimistisena.

AUT7 on valmis ja käyttökunnossa, mutta A7'n väki ei suvainnut yrittääkään tulla ulos. Hauskaa; unohdapa kyseisen aviaarion ovi auki sekunniksikin niin sieltä on ainakin pari linnunhyväkästä tullut ulos ja hilluu pitkin lintutaloa, mutta tarjoapa huviksesi jotain paikkaa vapaaehtoisesti eikä sinne mentäisi millään. No jaa, viikon kuluttua viimeistään kyseisen ulkotarhan ikkunan avaaja saa päähänsä lentävän undulaatin.

Ja heitin tänään miesrukkaani vahingossa päähän kännykälläni. Olipa noloa. Voi rassuparkaa, onneksi ei kuitenkaan kovaa osunut.



24.8.2006 (IP) Uudelleenmääritelty sana "armo"

Nykysuomen sanakirja vaatii ainakin yhden uudelleenmäärittelyn, nimittäin sanalle "armo". Armo on sitä, kun nainen kieltäytyy näyttäytymästä läheisilleen kasvoillaan kuorintanaamio. Minulta tällaistä armoa voidaan pitää vielä uber-armona, koska joudun sitomaan 1) hiukset taakse poninhännälle ja 2) etuhiukset toiselle poninhännälle niin että naaman eteen pistää naurettavan näköinen vaakasuorassa törröttävä tupsu.



22.8.2006 (IP) Saksista jne

Mikko on ehdottomasti lukenut liikaa Tieteen Kuvalehtiä (Mikko halusi niitä joten ostin niitä rakkaalleni vinon pinon, ja nyt niitä alkaa jo olla yli 100). Tuo hupsu tekee nyt kaikenlaisia hölmöjä keksintöjä, kuten keittiövälineitä jotka pitäisivät ääntä jos niiden nimen sanoo. Mainitsin että saksien löytämiseen on helpompikin tapa; se, että laittaa ne omalle paikalleen kun on käyttänyt niitä, mutta että se ei varmaankaan sovi miesten logiikkaan? Vakaasti tasa-arvoa kannattava puolisoni kuitenkin muistutti minua niistä hirviökokoisista, noin 30 cm pitkistä saksista jotka ostin saksensa aina kadottavalle äidilleni ja joihin kiinnitettiin pysyvästi avaimeton räikeän värinen polkupyörän lukko. Nillitystä, sanon minä. Anne kuitenkin löytää nykyisin aina saksensa. Eivätkä ne edes piippaa ;)

Tieteen kuvalehden mukaan Isossa-Britanniassa aletaan tunnistaa pankkirosvoja kävelyn liikesarjoista. Tuli mieleen että kohta maailmassa varmaankin alkaa esiintyä pussihyppelyä harrastavia tai yhdellä jalalla loikkivia rosvokoplia. Minusta tuollaisen tiedon päästäminen julkisuuteen on vähän tyhmää, eihän rikollisia pitäisi varoittaa niistä konsteista millä heidät voidaan saada kiinni. Rangaistukset vaan kovemmiksi ja poliisille lisää määrärahoja.



19.8.2006 (IP) Paperihelvetti

Talossamme on, kuten olen tainnut joskus mainita, paperihelvetti. Paperihelvetti on pieni komero, jolla on pituutta noin 1,2 metriä, leveyttä alle metrin ja korkeutta 2,5. Tästä huolimatta -tai ehkä tästä johtuen- kyseiseen komeroon tuntuvat päätyvän kaikki mahdolliset ja mahdottomat paperit jotka rakas aviomieheni päättää säästää. Tämä on papereiden hautausmaa- niiden limbo, jossa ne eivät ole kuolleita eivätkä eläviä. Olen täysin vakuuttunut että jostain tuon koskemattoman paperiviidakon kätköstä löytyvät JFK'n murhan kirjallinen tunnustus, tieto siitä missä lepää Jimmy Hoffa sekä kirjallinen ohje siitä miten matkustetaan ajassa.

Tätä kaikkea uhmaten tein ristiretken tuon komeron syövereihin paikallistaakseni muutaman ponipaperin Ilonalle. Selvisin ulos hengissä, mutta ei yksikään mukaan palkkaamastani Afrikkalaisesta kantajaseurueesta. Ennen katoamistaan he puhuivat muinaisen kulttuurin rauniokaupungista joka piilee komeron syövereissä. Tulkkini puhui suuresta paperiCthulhusta, jota sen paperialamaiset palvovat paperiviidakossani. Onneksi minulla oli köysi, jonka pään sidoin oven kahvaan tunkeutuessani tuohon hiljaiseen paperikauhun paikkaan.

Levätkööt paperit rauhassa komerossani. Mikäpä minä olen heidän rauhaansa rikkomaan? RIP.



17.8.2006 (Ilta) Pukeutumisesta (kiukutteluentry)

Naureskelin tänään taas lukiessani sitä kuinka joku teiniporukka järjestää retken jossa on tarkoitus pukeutua nimenomaan mahdollisimman raflaavasti, rumasti ja huomiotaherättävästi. Mikä pointti tässä on? Kovasti ainakin näyttävät huomiota kerjäävän, liekö sitten kotona saatu huomio liian vähäistä? Eikö pikemminkin kannattaisi pukeutua siten mikä itsestä tuntuu hyvältä, sen sijaan että yritetään joko sulautua massaan tai pukeutua kuin mielisairaalasta karannut sokea transvestiitti? Yhtä hyvin voisi kiinnittää kaulaansa vilkkuvan neonvalokyltin jossa lukee "katsokaa minua". Gootitkin ovat huvittavia sillä tavalla, pitävät itseään erilaisina vaikka ovat aivan tismalleen samanlaisia kuin ne 15 miljoonaa muutakin goottia. Etenkin goottitytöt näyttävät siltä kuin olisivat riehaantuneet seksialusvaatekaupassa ja joutuneet pariksi toviksi pakastearkkuun jäähylle.



15.8.2006 (IP)

MLP-foorumilla on taas väen vängällä saatu aikaan tappelu, tällä kertaa ruokavalioista. Tekisi mieleni sanoa mutten sano. No sanon. Dillet. Joka tapauksessa katselin tänään koneeltani erästä tuhmaa valokuvaa Mikosta ja Mikko naureskeli sille miten paljon pidän hänen... erm, genitaalialueestaan, ja tokaisin hänelle siihen "pitäähän naisen tietää mitä sisäänsä laittaa". Sitten juolahti mieleeni se että sen kommentin voisikin laittaa perään tuon MLP-foorumin tappeluun, ja silmänpyörityskuvakkeen perään. Päätin olla laittamatta; en viitsinyt kokeilla kuinka pitkälle tuollaisessa tapauksessa ulottuu adminimme a) kärsivällisyys b) mielikuvitus.



14.8.2006 (Ilta)

Kotiuduimme Ropeconista eilen. Reissu oli oikein miellyttävä, ja ne harvat uteliaat joita asia kiinnostaa voivat urkkia yksityskohtia myöhemmista kappaleista. Varoitus; sisältö on todellakin aika paljon hotellin ja ravintoloiden ruodintaa, tapaamisia ystävien kanssa jne. ja tuskin kiinnostaa muita kuin nimenomaan ystäviä.

Mikon loman toinen osio on alkanut, kaksi viikkoa "vapaata" edessä. Tarkoitus on nautiskella ja rentoutua mielin määrin, tosin siihen tulee jo ensimmäinen katko keskiviikkona; Adeline, Mette ja Adelinen sulhanen Sylvain ovat Suomessa ja keskiviikkona on siis päivälliset. Tänään olemme (lintutalon suurpesun lisäksi) lähinnä vain löysäilleet, lukeneet ja katselleet Ropeconista ostettua Star Wreck Legacya (josta päivän kiukuttelu- tekstitykset sekoilevat levyllä ärsyttävästi, grf). Väsyttää, eikä mieleeni oikeastaan juolahda muuta mainittavaa kuin se, miten kerta kaikkisen ärsyttäviä känniset teinit ovat. Toisaalta en jaksa kirjoittaa siitäkään aiheesta, väsyttää liikaa joten painun nukkumaan.

Seuraavat kappaleet on kirjoitettu laptopilla hotellihuoneessa. Tämä on vain lyhyt matkakuvaus ja kirjoitettu lähinnä kavereille iloksi, tämä tuskin kiinnostaa montaakaan kansalaista- ei, tässä ei haukuta puolta maailmaa pataluhaksi.

Perjantai

Saavuimme Helsinkiin puoliltapäivin. Kiireinen aika, jouduimme paitsi hoitamaan Mikon tavarat duunipaikalla, myös noutamaan ponitavarioita Veeralta ja erään tulliin juuttuneen paketin Vantaalta. Onneksi Veera oli kultainen ja kiltti ja printtasti erään mailin muistitikulta- perkele, uuden printterin osto on edessä.

Hotelli -Radisson SAS Otaniemi- näytti ulkoa päin ankealta, mutta sisällä parani heti. Henkilökunta on ollut ystävällistä ja miellyttävää, ja tilat mukavat ja kauniit. Huoneemme on sviitti- tai juniorsviitti, joka on paras mitä hotellin valikoimasta löytyy. Sviitti on toimiva ja kaunis, vuode valtavan suuri ja pehmeä, peitteet ja pyyhkeet kaikki valtavia ja ilmavia ja möyheitä. Huone on vain tuskallisen kuuma, yritän selvitä juomalla paljon ja pitämällä tuulettimet päällä. Hotellissa on kuitenkin tekninen puutte; huoneen mukana luvattu langaton laajakaista ei pelaa. Pääsin kuitenkin tarkistamaan mailini aulan business center-koneilta ilmaiseksi, enkä ole edes varma johtuuko yhteyden toimimattomuus viallisesta laitteesta vai koneen asetuksista.

Perjantai on ollut vähän haipakkaa; useita luentoja, ystävien ja tuttavien tapaamista ja asioiden järjestelyä. Etenkin Freeform/Jeepform-luento oli huvittava. Kävimme luentojen välissä syömässä hotellin Ranta-nimisessä ravintolassa, joka aluksi näytti varsin lupaavalta, mutta osoittautui keskitason kokemukseksi. Tarjoilijat olivat nuoria ja kokemattomia. Ruokalista oli varsin lyhyt eikä sisältänyt montaakaan houkuttelevaa vaihtoehtoa, eikä tilaamani grillattu marinoitu kana maistunut lopultakaan muulta kuin paistetulta kanalta- ei siis juuri miltään. Valitsemani antipasto oli kuitenkin piristävä, ja jälkiruoka tiramisu erinomainen.

Käväisimme myös hotellin uima-altaassa ja saunassa. Saunan löylyt olivat miellyttävän pehmeät ja uima-altaan vesi juuri sopivan lämmintä.

Nyt kello on jo yli yhden, ja huoneen upean leveä ja tavattoman korkea ja suuri vuode kutsuu. Tilasin juuri vielä aamiaisen vuoteeseen, buffet ei houkuttele vaikka aamiainen siellä kuuluisikin huoneen hintaan.



Lauantai

Hikoilin yöllä kuin sika. Laajakaista ei edelleenkään pelaa, joten näyttää siltä että joudun iskemään blogin nettiin vasta kotiin päästyäni. Alun perin oli tarkoituksemme jäädä vain yhdeksi yöksi, mutta hotelli oli saanut peruutuksen sviitistä ja ostimme sen toiseksikin yöksi- hienoa.

Aamiainen, niin. Kuuma, kaakaoon tarkoitettu vesi toimitettiin kahvikannusta, jota ei olut pesty kunnolla, joten vesi sisälsi kahvinporoja ja oli kahvista ruskeaa- varsin epämiellyttävä yllätys. Huoneen kahvinkeitinkin oli rikki, mutta huonepalvelu sentään korjasi vian samalla kun itse kävimme uimassa. Oli mukavaa palata siivottuun siistittyyn huoneeseen. Huoneeseen tuotu aamiainen oli vettä lukuunottamatta erittäin hyvä.

Aamiaisen jälkeen kävimme kirppareilla leluja etsimässä. Tulos oli erittäin hyvä, ja palattuamme Ropeconiin ehdimme juuri seuraamaan KPS-turnausta (Kivi-Paperi-Sakset, niille jotka eivät termiä tunne). Turnaus oli todella hyvä show, tämä pitää nähdä jatkossakin. Kuvia otin muutaman, mutta ne eivät ole mitenkään tarkkoja tai edes hyviä, kamerani on surkea ja liikaa väkeä edessä.

Iltapäivä meni lähinnä luennoilla, kaubamajassa ostoksilla ja hotellissa rentoutuen, uiden ja saunoen. Illalla päätimme, että menisimme muualle syömään. Koska olen hulluna tapaksiin, etsimme tapas-paikkaa, ja löysimme luetteloista Bar Teoksen. Valinta osoittautui loistavaksi. Bar Teos sijaitsee Helsingin puolella Runeberginkadulla. En tiedä tarkoitettaanko teoksella taideteosta vai jotain ulkomaista sanaa. Sisältä ravintola oli kuitenkin todellinen taideteos; pieni mutta tunnelmallinen ja kaunis kuin... ei, en osaa kuvata mikä, se olisi nähtävä että ymmärtäisi. Sanon vain että se on tunnelmallinen (söimme kynttilöiden loisteessa) ja kaunis, seinillä oli kreikkalaisen ja roomalaisen tyyppisiä maalauksia ja katossa Renesanssi-tyyppinen maalaus. Jopa baaritiskikin oli koristettu kreikkalaistyyppisin maalauksin.

Teos sopi paikan nimeksi myös ruoan kannalta, sillä paikan tarjoamat tapakset olivat todellakin kuin taidetta. Siirsin syrjään kaiken luontaisen nirsouteni ja tilasimme kymmenkunnan tapaksen erän, ja ainoa pala jonka maistamista kadun oli hunajamelonin palanen (en voi sietää meloneita), kaikki muu oli kuin makujen ilotulitusta. Raikkaita makuja, pehmeitä makuja, kirpakoita, makeita, mausteisia, yrttisiä- kaikkea mahdollista, kun kuvittelet saavasi eteen kymmenen erilaista ruokalajia. Jokaista oli vain pieni annos, ja koko ateriasta tuli juuri sopivasti kylläiseksi, ei ikävästi ähkyksi kuten joidenkin ravintoloiden rasvaisesta ruoasta. Toisaalta joissain ravintoloissa ruoka on liiankin kasvispohjaista ja kevyttä niin, ettet osaa päättää kasvattaako pitkät pörröiset korvat ja tupsuhäntä vai kääntyä kannibaaliksi ja syödä tarjoilija. Joissain ravintoloissa taas eteesi isketään suuri pihvi jonka läpi saat puurtaa kuin ojaa kaivaen; tapas-aterian kanssa ei ole sitä ongelmaa. Teokseen on pakko mennä uudelleenkin. Ihana paikka. Päätimme jo viedä Annen ja Jarin sinne syömään, ja Elina ehdotti että kävisimme museossa yhdessä- lisään ehdottomasti aterian tuossa paikassa samaan yhteyteen. suosittelen muillekin (paitsi Juholle ja Johannalle, en usko että kumpikaan osaisi arvostaa esimerkiksi äyriäisiä, juustoja tai marinoitua artisokkaa ja sieniä).

Palattuamme hotellille tuli jo kiire katsomaan luentoja (mm. Star Wreck- roolipelin luento) ja eräitä Petri Hiltusen leffoja, jotka olivat- anteeksi vaan- minusta kauhean noloja. No, minäpä en olekaan larppaaja, joten minun ei voikaan olettaa ymmärtävän. Palattuamme hotellille huomasimme ettemme olleet muistaneet hakea aamiaisen tilauskaavaketta, joten päätimme syödä sitten aamulla buffetissa, uhmaten japanilaisturistien laumaa.

Hotellin edessä oli muuten ryhmä japanilaisturisteja jotka kuvasivat toisiaan poliisien kanssa, mustan maijan vieressä. Kaikilla oli hauskaa. Japanilaiset ovat minusta hauskoja, eivätkä poliisitkaan näyttäneet harmistuvan yhtään, naureskelivat vain. Ei ihmekään että japanilaiset ovat niin suosittuja.

Nyt nukkumaan, kello on liki 2 yöllä, ja herätys kahdeksalta.



Sunnuntai

Tätä kirjoitan kotona. Nukuttaa ihan jumalattomasti. Herätys oli, kuten sanottua, kahdeksalta, jolloin kävimme uimassa ja aamiaisella alakerran buffetissa. Tällä kertaa kokemus ei ollut täysin vastenmielinenkään, pahin turistilauma ei ollut vielä saapunut ja saimme syödä suhteellisen rauhassa, enkä viitsinyt lähteä hotellista koko pitkän päivän tapahtumiin ilman aamiaistakaan.

Checkoutin yhteydessä havaitsimme että 1) hotelli ei ollut laskuttanut huonepalvelun huoneeseen tuomasta aamiaisesta senttiäkään, ja 2) Huonepalvelu oli jättänyt infoon viinipullon ja pahoittelukirjeen siitä että kuumavesipannu oli ollut likainen tuolla huoneeseen tuodulla aamiaisella. Ohoh. Enhän minä jättänyt siitäkään kuin kolmen sanan lapun aamiaistarjottimelle enkä pyytänyt mitän korvauksia- tuota voi jo kutsua palveluksi.

Sen jälkeen lähinnä seikkailimme pari tuntia ympäriinsä, kävimme hakemassa Annelle erään erikoisdeodorantit Stokkalta, katselimme lyhyesti muutamia numeroista (mm. Livetetris, Harmaasusien miekkailu jne jne) ja lähdimme sitten valumaan kotia kohti. Kotona odotti tietenkin valtava työurakka, ja lyhyesti sanottuna olen kypsä vuoteeseen.

Kuitenkin; hauskaa oli, mielenkiintoista oli, ja hotelli oli oikein mukava ja rentouttava. Ensi vuonna varmaankin uudestaan.



8.8.2006 (Ilta)

Hannu joutuu leikkaukseen siitä sydämestään. Anne soitti eikä oikeastaan aluksi edes halunnut sanoa sitä suoraan, mutta puhui siitä kuinka Hannu oli sanonut miten Toni ja minä olemme ainoat asiat missä se on mielestään todella onnistunut. Tuntui taas aika kauhealta ajatus siitä että minulla ei välttämättä ehkä olekaan isää ikuisesti. Leikkaus on kuulemma aika riskialtis. Risto kuitenkin hoitaa asiaa, ja minä luotan Ristoon täysin (tosin myös pelkään Ristoa. Jos Risto käskisi hypätä ilmaan, olisin jo ilmassa ennen kuin kysyisin kuinka korkealle).



6.8.2006 (IP) Suomalaisen tapakulttuurin nylkemistä sekä offensiivinen päähine

Suomalaisten tapakulttuurista nillittämisestä on tullut enemmänkin kuin harrastus; se alkaa olla elämäntapa.

Lelunmetsästyksellä kirppiksillä kohtaa varmaankin Suomen epäkohteliaimman kansanosan. Tiuskintaa, äyskintää, kiukuttelua ja ärähtelyä, kiittämättömyyttä, ahneutta, huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Etenkin minua inhotti kuulla kahden kolmikymppisen naisen tiuskivan vanhalle kohteliaalle herrasmiehelle- olipa kaunista käytöstä, tulikohan siitä heille hyvä mieli? Ei ainakaan miesparalle, joka todellakin olisi ansainnut edes hiukan kunnioitusta eikä vain rähinää. Ihmiset tunkevat toistensa tielle, ajavat ohikulkijat kumoon lastenrattailla tai tönivät muut ihmiset tieltään kuin omistaisivat katukäytävän. Anteeksipyynnöksi kelpaa joko "vittu" tai "oho".

Tänään oikein hämmästyin, kun kuulin herrasmiehen kiittävän myyjää, ja näin myyjän hymyilevän ja sanovan "olkaa hyvä". Uskomatonta! Ei vain kohteliaat sanat vaan myös teitittely. Se sai minutkin hymyilemään ja mieleni iloiseksi liki puoleksi tunniksi. Mihin ylipäänsä on kadonnut teitittely? Jos menen kauppaan, en minä halua myyjän sinuttelevan ja matelevan palvelemaan kuin tervaan tarttunut täi, aivan kuin asiakas olisi hänelle tuttava ja vain tilapäinen ärsytyksen aihe. Joissain paremman luokan vaatetusliikkeissä teititellään, mutta tänään kuulin kirpputorin kirjanmyyjän teitittelevän asiakasta; se antaa hieman uskoa ihmiskuntaan. Etenkin vanhoja ihmisiähän kuuluisi teititellä. Jo heidän ikänsäkin vuoksi pitäisi suoda heille sen verran kunnioitusta/arvonantoa.

Kun olimme kävelemässä erään puiston läpi autolle, eräs penkillä miehensä kanssa istuva rouva ihasteli hattuani ja kyseli olenko suomalainen. Hah, muutkin ovat nähtävästi huomanneet suomalaisnaisten harmaahiirulaispukeutumisen. Minua luullaan jatkuvasti ulkomaalaiseksi, joskus aksentin mutta useimmiten vaatteiden perusteella. Joka tapauksessa kyseisen kohteliaan rouvan aviomieskin kuului kommentoivan "Olipa tyylikäs rouva", ja taas tuli mukava olo.

Mutta vaikka tuosta hatusta (no, itse asiassa monestakin lierihatustani) saa usein kohteliaisuuksia, miksi jotkut naispuoleiset (täysin tuntemattomat) kansalaiset tuntuvat pitävän hattua loukkauksena persoonaansa kohtaan? Monet heistä rankaisevat hattuparkojani suorastaan raivokkailla katseilla jotka viittaavat siihen että he haluaisivat purra ko. pääkoristetta, kuin se olisi juuri haukkunut heitä kapisen kamelin kääpiökirpuksi, vaikka kyseinen hattu on päässäni eikä tee tai sano yhtään mitään. Kyseisessä hatussa ei ole turkiksia jotka vetäisivät näiden ekopellejen suupielet kurttuun, enkä uskoisi vaalean värinkään kiduttavan kenenkään silmiä. Mistä siis moinen vihamielisyys mykkää hattuparkaa kohtaan, vai tekeekö se kenties hävyttömiä eleitä pääni päällä josta en sitä näe? Ei siinä mitään loukkaavia tekstejäkään ole; tämänpäiväisessä oli sen sijaan pieniä violetteja kukkia ja violettia harsoa. Herrasmiehillä ei tunnu olevan vastaavaa katkeruutta päähineitä kohtaan, joten onkohan kyseessä jokin sukupuolijuttu?



4.8.2006 (Ilta) KMLahden kynästä

Liirum laarum larpattaja pelejänsä kirjoittaa
liirum laarum larpattaja pelejänsä rakastaa
liirum laarum larpattaja kiitosta turhaan odottaa
liirum laarum larpattaja haukut newbieltä saa

Liirum laarum larpattajan newbiet pään hajoittaa
liirum laarum larpattajan ruuvi päästä katkeaa
liirum laarum larpattaja liitoksistaan ratkeaa
liirum laarum larpattaja newbieille karjahtaa

Liirum laarum larpattaja larppikirjaa kirjoittaa
liirum laarum larpattajan deadline käsiin hajoaa
liirum laarum larpattaja pilkkuvirheen unohtaa
liirum laarum larpattaja lisää haukkuja vain saa

Tuota voisi muuten jatkaa loputtomiin, mutta ehkä en viitsi. rajansa kaikella. Tuonkin tein vain koska Mikko kommentoi erästä juttua kaverilleen ja haastoi minut siitä, mitä muka voi kirjoittaa aiheesta "liirum laarum larpattaja".



4.8.2006 (IP) Mikon idea

Ja vaikka konsertissa oli tarjolla vain viisi mietoa olutta ja kaksi siideriä, tuli koko yleisö suureen humalaan. Ja tapahtui niin, että kun tyhjät pullot kerättiin, kertyi niitä yli kolmesataa kappaletta. Ja kaikki jotka tämän kuulivat hämmästyivät suuresti.



2.8.2006 (IP) Heh, Penskat...

Eräällä foormilla joku pentu (entisestä kotikaupungistani) jäi kiinni triplatunnusten käytöstä ja tavaroiden lunastamatta jättämisestä, ja yritti vielä tämän päälle kasata valheita- ja jäi kiinni niistäkin. Päämoderaattori antoi pennulle tilaisuuden pyytää anteeksi toimiaan- olisi tehnyt mieli kysyä kuka haluaa lyödä vetoa moisen tapahtuman todennäköisyydestä ja mainita että itse veikkaan todennäköisyysprosenteiksi samoja kuin mitä lehmillä on mahdollisuus kehittää äkkinäisiä lentämiseen suuntautuvia taipumuksia. Jätin kuitenkin sanomatta, sillä veikkaan että Xara olisi potkinut hampaani kurkkuun niin, että ne olisi voinut poistaa minusta alakautta ;) Siis mikäli minulle sallitaan moinen rahvaanomainen ja ruma ilmaus.



2.8.2006 (IP) Ropecon-viikonloppu

Mikko haluaa tänäkin vuonna Ropeconiin, mutta muistaen viime vuoden hankaluudet lievitin ongelmiamme parhaani mukaan ja varasin viereisestä hotellista sviitin. No, heidän sviittinsä ovat semi-sviittejä, mutta huoneeseen kuuluvat suihku, amme, pääsy saunoihin ja uima-altaaseen, buffet-aamiainen jne. Selvitettäviä asioita; 1) missä syömme? Hotellin ala carte-lista ei kuulosta niin hyvältä kuin toivoisin, joten mahdollisesti voisimme käväistä Kahdessa Kanassa Helsingin puolella- tjsp. 2) Buffet ei ole koskaan ollut, kuten arvattavaa, suosikkini- yleensä olen onnistunut neuvottelemaan aamiaisen huoneeseen, mutten ole ennen käyttänyt Radisson-ketjua. 3) Miten toinen yö, sillä olin varauksessani niin myöhässä etten ehtinyt varata huoneen kuin yhdeksi yöksi? Toisaalta minua ärsyttäisi vaihtaa hotellia, toisaalta en myöskään halua nukkua pikkuhuoneissa. Kotiinko? 4) Huoneessa näyttää olevan langaton laajakaista, mutta soveltuuko laptoppini siihen käyttöön?

Varasin tietenkin osan lauantaista shoppailua varten, lähinnä siis kirjoja, elokuvia ja pieniä ravintoloita. Uskoakseni, mikäli se paikka on vielä pystyssä, käymme ainakin syömässä tapaksia sekä muutamassa leivoskahvilassa. Kaiken kaikkiaan tulossa on siis miellyttävä lomailuviikonloppu, ja näitä on meillä vain äärimmäisen harvoin. Onneksi sain linnuille hoitajan ja samalla talonvahdin näin lyhyellä varoitusvälillä.



2.8.2006 (Yö) Uskonnoista

Uskonnoista keskustellessa puhuimme siitä teoriasta, että uskovaiset uskovat jumaliinsa koska eivät uskalla itse ottaa vastuuta itsestään; ei itse uskalleta olla oman onnensa seppiä, ei uskalleta tietää/uskoa sitä että jokainen luo itse oman tulevaisuutensa, eikä pahimmissa tapauksissa itse osata ottaa vastuuta omista teoistaan vaan on pakko syyttää ties mitä piruja tai tonttuja omista pahoista mietteistä tai teoista. Käytän sanaa teoria, koska tiedän useammankin Kristityn sun muun uskovaisen lukevan blogiani, enkä aio suoraan hyökätä kenenkään kurkkuun ja kirkua etten usko jumaliin- hups, nyt taisin tehdä sen kuitenkin. No, joka tapauksessa pääsin sitten sanomaan Mikolle että mihin minä muka tarvitsen yliluonnollisia otuksia syytettäväksi omista vaikeuksistani ja hankaluuksistani- onhan minulla hyvä aviomies jota syyttää kaikesta mahdollisesta. Kätevä otus, kaiken kaikkiaan.



29.7.2006 (IP)

Eläinsuojeluihmiset Parasiittikartanolla puhuvat taas siiten miten paha on hankkia sylikoira vain sen ulkonäön takia, ja laari laari laa. Hmm, minusta olisi hienoa ottaa sellainen ruttunaamainen mopsikoira ja kanniskella sitä sylissä joka paikkaan; sitten voisi nähdä, kuinka moni erehtyy antamaan minulle koirankeksin ja suutelemaan mopsia poskille.



27.7.2006 (Ilta) Päivän kirjasuositus

Suosittelen taas teille kirjaa. Tämä kirja ei ole kevyttä viihdettä; se on täynnä kipua, nälkää ja epätoivoa, mutta myös ajoittaista huumoria. Giovanni Guareschi, jonka suurin osa muistaa nerokkaan hauskojen Isä Camillo-kirjojen tekijänä, vietti vuodet 1943->1945 internoituna Saksalaisten keskitysleirillä Puolassa. Esipuheen jälkeen kirja alkaa kevyemmin; kertomuksella siitä, kuinka kirjoittaja ei oppinut kopauttamaan saappaan kantojaan sotilaallisesti, omaksi ja tovereidensa harmiksi. Sitten seuraa hetken ilo, kun hän viimein onnistuu siinä, ja sitten antikliimaksi, kun hän huomaakin olevansa keskitysleirillä jalassaan puukengät. Yksi lause- "Olin vanki"- hyydyttää hymyn. Kirjassa on pienten huumorin hitusten joukossa kuvauksia nälästä, syöpäläisistä ja kurjuudesta, kaipuusta ja rakkaudesta perhettä kohtaan, sekä vankitovereista ja päivittäisestä leirielämästä. Alla pieni pätkä, eräs suosikkikohdistani;

"Monissa niistä Venäläisistä päällystakeista, joita on jaettu vähävaraisille, on pieni paikka rinnassa tai selässä. Pieni pyöreä paikka, joka kätkee alleen reiän, josta meni sisään kuula ja livahti ulos sielu.
Minun takissani on pieni paikka juuri sydämen kohdalla. Paikka on hyvin ommeltu ja paksua kangasta, mutta - siitä pikku reiästä, joka on sen alla - tunkeutuu sisään hyinen tuulahdus silloinkin kun ei tuule ja ilma on lämmin ja aurinkoinen.
Ja sydäntä pakottaa, kun sen läpi työnnetään jääpuikko.
-Giovanni Guareschi, Humoristin salainen sotapäiväkirja, 1949.

Joka tapauksessa, vaikka suurin osa lukijoistani saa huvinsa nimenomaan kevyestä viihteestä, suosittelen kirjaa- se voi avata mielenkiintoisia näkökulmia. Olisin tietysti iloinen kuullessani testaajien mielipiteitä. Ja niille jotka eivät kerta kaikkiaan halua kokea mitään keskimääräistä vakavampaa, voin tietenkin suositella Guareschin Don Camillo-kirjoja tai Aviomiehen Totutusajo-nimistä kirjaa- Don Camillot ovat oikeastaan lyhyitä novelleja ja Aviomiehen Totutusajo on myös nopealukuinen ja erittäin hauska. Guareschi on kaikenkaikkiaan erittäin hyvä kirjailija, joka osaa välittää niin negatiiviset kuin positiivisetkin tunteet lukijalle.



24.7.2006 (Yö) Lahtistanian diktaattori puhuu kansalle

Tänään, 23.7. 2006 kello 14:55 KMLahti I pönäkkä julistautui diktaattoriksi, valloitti Suomen rupuvaltiolta neliömetrin kokoisen alueen ja perusti tälle alueelle Lahtistanian onnellisen valtion, joka alueella vallitsevat Lahtistanian omat, diktaattorin sanelemat lait. Koska mobiilius on nykyaikana muodissa, myös Lahtistanian valtio on mobiili ja täten liikkuu sinne minne diktaattorikin. Lahtistanian alueella liikkuvat voidaan koska tahansa teloittaa ja/tai internoida, ja tätä lakia soveltaen KMLahti I pönäkkä (ikuisesti eläköön viisas diktaattorimme!) perusti ensimmäisen keskitysleirinsä vuoteeseen ja internoi sinne aviomiehensä. Internaatioleirissä aviomies alistetaan epäinhimilliselle seksille ja hänet pakotetaan pitämään yllään alaosatonta vanginunivormua.

Diktaattori KMLahti I pönäkkä on jo saanut myös maanlaajuista kannatusta. Tampereella puhelimitse värvätty aatetoverimme järjesti yhden hengen paraatin Diktaattorin kunniaksi, ja naapurivaltio Tähtimaan keisarikin alentui anelemaan armoa kansalleen. KMLahti I pönäkkä kuitenkin päätti teloituttaa koko tähtimaan kansan, sillä täit eivät sovi onnellisen Lahtistanian valtioon. Ehkäpä kuitenkin tulevaisuudessa, kun Lahtistanian mobiilivaltio valloittaa armeijoineen lisää maata Suomen valtiolta, lupailee Diktaattori.



21.7.2006 (Ilta) Parempaa

Minulla on sitten ärsyttävän kovaääninen nauru. Minusta se kuulostaa samalta kuin joku julman iso sademetsälintu matkisi keuhkovaivaisen villiaasin honotusta.

Faija pääsi sairaalasta jo eilen. Ne antoivat sille käsittääkseni nitroja. No, olen rauhallisempi.



19.7.2006 (Ilta) -

Voi luoja mikä päivä. Olimme Lahden historiallisessa museossa näyttelyssä kun äiti soitti ja kertoi että isä oli viety ambulanssilla sairaalaan, sydäninfarkti. Tuskailin puolitoista tuntia jonka aikana en tiennyt onko isä elossa vai kuollut, kunnes Anne sitten ilmoitti isän olevan elossa. Lopun päivää vietinkin silmät itkusta kipeinä ja erityisen väsyneenä (itkeminen väsyttää pahasti) mutta silti hoitaen töitä joita piti saada hoidetuksi. Kävimme vielä Orimattilasta tultuamme vierailemassa isän luona sairaalassa ja katsomassa että kaikki oli ok (koska sydänosastolle ei saa viedä kännyköitä), ja viivyimme pidempään kuin piti- jolloin 1- jäimme hetkeksi ihan ymmälle kun sairaalasta ei päässytkään ulos (ovet olivat lukossa) ja 2- missasin erään huutokaupan josta piti huutaa. No, faija vaikutti onneksi ihan hilpeältä, murjoi vitsejä ja uhkaili karata ikkunasta tupakalle, koska tippa- ja sydänkäyräkoneiden letkut eivät ole kyllin pitkät että ikkunalle ulottuisi käryttelemään.

Tuntuu kuin pääni olisi pesty, kuivattu, prässätty ja viikattu siisti hyllylle. Nukuttaa, silmät ovat vieläkin kipeät ja turvoksissa ja tänään on kolmen tunnin lintutalon siivousurakka edessä. Ja ruokaakin on tehtävä ja tiskattava. Ja pelottaa mitä isälle käy, koska ne eivät olleet aivan varmoja siitä mikä aiheutti sydänhäiriöt.



16.7.2006 (Ilta) -

Olen Suomen paranoidein androidi. Minulla oli pari haastajaa, mutta he antoivat periksi kun hyökkäsin ostoskeskuksen joulupukin kimppuun kiljuen että tonttujen kansainvälinen kommunistinen salaliitto juonittelee varastaakseni leluni.

...Tai sitten mahdollisesti ei ;)



15.7.2006 (Yö) Erinäisiä sovelluksia

Ensinnäkin lelunkeräilijäpiireissä Murphyn lain sovellus (onko tämä siis smurffin laki?) nettihuutokaupoista. Listasit sitten lähes minkä hyvänsä kohteen- etenkin jos se on arvokkaampi keräilynukke tms- osuu listaus ainakin yhdelle ihmiselle täsmälleen niin, että se sulkeutuu pari päivää heidän ystävnsä/sukulaisensa syntymäpäivän jälkeen ja kohde siis tietenkin pitäisi sulkea etukäteen ja kohde myydä suoraan juuri heille. Tämä riippumatta siitä milloin listaat kohteen ja sattuuko kyselijä keräilemään itsekin juuri tuota samaista sarjaa.

Mikon sovellus pohjautuen Arkhimedeen lakiin veden tilavuudesta; kylpyammesensorit, jotka peittyvät vedellä kun ihminen menee ammeeseen veden lisäksi ja täyttää tilavuuden. Veteen reagoidessaan sensorit sulkevat välittömästi kännykän, lankapuhelimen ja ovikellon. Edelliseen pohjautuva oma ehdotukseni vuoteeseen; sensorit, jotka patjan jousien liikkuessa tavallista kiivaampaan tahtiin sulkevat em. laitteet.

Tänään rakastelun jälkeen lepäilimme sylikkäin, ja Mikko totesi "Olo on ihan raukee" johon heitin heti lonkalta "...kun vaimon sisään laukee. Ja kurkkutorvet aukee, kun.... öööh... kalastelee haukee?". Mikko sai hirvittävän naurupuuskan ja totesin jälleen kerran, että jos ei halua miehen kalun valahtavan ulos rakastelun jälkeen, on parasta olla naurattamatta miesparkaa.



11.7.2006 (Ilta) Päivän ärtymys

On kuulemma hauskaa kun raivoan jostain tai jostakusta. Hyvä, saamanne pitää.

Noutopöytäravintolat ovat minusta olleet aina jotenkin epämiellyttäviä. Ulkona syöminen on ihan mukavaa, vaikka kokkaan mielelläni on joskus hauskaa saada ruoka valmiina eteen. Mutta miksi syödä noutopöytäravintolassa? Kotonahan yleensä ruokaa haetaan itse- jos lähtee ulos syömään, ei siinä suurta eroa ole syökö noutopöydässä vai kotona. Noutopöytäravintolasta puuttuu tarjoilijoiden kohtelias ja henkilökohtainen palvelu, ja tarjoiluravintoloissa ruoka on minusta tasokkaampaakin kuin noissa syöttämöissä joissa ihmisen valeasuun pukeutuneet porsaat tungeksivat syöttöpurtiloiden ympärillä vinkuen, kiljuen ja sulloen kitoihinsa absurdit määrät ruokaa. Mielessäni on sterotypia ihmisistä jotka käyvät sellaisissa; ahneet, saidat tai köyhät, ja he kaikki yrittävät maksamallaan hinnalla syödä vähintään puolitoista kertaa sen mitä normaalilla aterialla. Heille määrä korvaa laadun, ja kun hinta on maksettu siitä on yritettävä puristaa jokainen pisara vaikka ruoka on tasottomampaa kuin tarjoiluravintolassa. Suurissa juhlissa noutopöytä on hyvä ja helppo tapa saada ruoka eteen väkijoukolle ilman tarjoilijoiden palkkaamista, mutta tuollaista noutopöytäravintolaa en kerta kaikkiaan voi sietää. Sellainen ahne lappaminen on surkeaa nähtävää, ja sellainen sopii lähinnä vain kaljamahaisille keski-ikäisille miehille joiden käsitys kelpo ateriasta on joka tapauksessa "hookoon blöö" ja pullo kaljaa.

Tänään lelumetsästyksellä ohitin pari naista. Tiedättehän tätä vielä minuakin paksumpaa naistyyppiä, yllään lättäpohjaiset sandaalit, stretch-caprit ja muka-huvittavalla painotekstillä varustetut teepaidat, kulkevat yleensä kahden-kolmen yksilön pienparvissa ja kailottavat kaikesta mahdollisesta. Harrastuksiin voi arvata kuuluvan juorulehtien lukemisen ja saippuaoopperan. Nämä naisihmiset kälkättivät ja hypistelivät halpoja ja huonolaatuisia vaatteita. Eräästä varsin vaatimattomasta mutta lyhyestä mekosta he kovaan ääneen julistivat "Mikä vosumekko!". Mieleni teki kovasti mainita miten tavattoman epämiellyttävältä sana "vosu" kuulosti näiden naisten suusta, kun se on jo muutenkin niin tavattoman ruma sana. Tai se miten epämiellyttäviltä he vaikuttivat tukkiessaan reitin ostoskärryineen ja ilman juoruineen. Toisessa paikassa oli lapsiperhe, mies ja vaimo kahden poikansa kanssa. Vanhemmat olivat kuin puolitoista vuorokautta valvoneita ja happamia kuin olisivat syöneet sitruunoita kahdella aterialla. Lapset kirkuivat, huusivat ja vaativat karkkia, ja mitä tahansa lapset keksivät vaatia he saivat, kunhan he tekivät sen kyllin kovaan ääneen- vannon että kymmenpäinen lauma kiukustuneita mölyapinoita viidakossa olisi pitänyt pienempää mekkalaa kuin ne kaksi kakaraa. Tällaisten kohtaamisten jälkeen mieleni tekisi alkaa erakoksi ja muuttaa johonkin autiomaahan, mutta minun tuurillani puoli maailman ihmisistä päättäisi pitää sitä muoti-ilmiönä ja muuttaisi naapuriin kälättämään. Turvat kiinni, perkeleen akat (Huom: edellinen lause olisi ollut sukupuolirasistinen miehen sanomana, mutta ainakaan toistaiseksi minulle ei ole kasvanut penistä joten minulla on täysi oikeus puhua kälättävistä akoista).



11.7.2006 (Yö) Päivän huono(t)

Kärsin kovasti kuumuudesta. Mikko kertoi heränneensä kuumimpana yönä ja havainneensa että makasin vuoteessa poikittain, jalat Mikon jalkojen päällä. Kuulemma ei ollut kuitenkaan paha tunne, ja se oli nukahtanut siihen ihan hyvin uudelleen. Sääliksi silti käy. Kauhea lihava akka lötsähtää nukkumaan toisen päälle ikään kuin ei olisi jo muutenkin kyllin hiostavaa. Jos miehekkeeni ei olisi niin tavattoman kiltti luonteeltaan, olen aivan varma siitä että olisin voinut havaita lentäväni ikkunasta takakiertovoltilla kerien kohti nurmea. Tässä mies oli vain nukahtanut uudelleen ja itse olin kääntynyt unissani takaisin.

Muutenkin tämä kuumuus koettelee järjenjuoksuani (ja jo normaalilämpötiloissakin oma järjenjuoksua vastaava toimintoni on yhtä liukasta kuin jos yrittäisi liikkua villasukilla tervatulla katolla). Liikkuen nopeasti kuten yleensä otin ja kaadoin mehua kannusta lasiin ja kietaisin samassa kurkkuuni- ja äkkiä pitkin pöytiä, samalla kun Mikko katsoi rauhallisesti minuun ja muistutti että kannussa on sitten muuten laimentamatonta mehutiivistettä. Kiitos, huomasin kyllä. Lisäksi on käsittämätöntä miten monta tuoretta korvapuustia niinkin hoikka mies voi kiskoa kitaansa kerralla. Laskujeni mukaan tuo on jo kuudes ja nuo ovat sentään suuria puusteja. Ja tässä helteessä vielä?



9.7.2006 (Ilta) Leipomoidea

Minusta jonkun pitäisi perustaa leipomo nimeltä Selli. Mainoslauseena voisi käyttää "Meillä pisimmät kakut!" ja "Suorastaan rikolliset hinnat". Myymälän seinät pitäisi verhota sisältä tiilillä ja hinnastot kirjoittaa tiiliin niin että asiakkaat voivat lukea tiilenpäitä. Ikkunoissa olisi tietenkin kalterit ja mustavalkoraitaverhot. Valikoimassa voisi olla mm. hääkakku ("Elinkautinen"), pitkulainen täytekakku "pitkä kakku" ja leivosversio "lyhyt kakku". Sellainen jossa saa itse valita hillon maun tai koristelun olisi "ehdonalainen". "Muorin tuliaiskakku" voisi sisältää marsipaanisen pyssyn tai viilan. Jos leipomo olisi poliisiaseman lähellä, asiakkaaksi tulisi varmasti paljon poliiseja ja myyjät saisivat silmäniloa. Yhtenä erikoisuutena voisivat olla helposti mukaan pakattavat munkkirinkilät ja kahvit "Mustan Maijan spesiaali", ja kahden munkkirinkilän paketti olisi nimeltään "rannehilut". Kakkuviipale voisi olla "armahdus" (koska siitä on leikattu kakkua pois). Myyjillä voisi olla hauska raidallinen myyjänasu. Leivoksia voisi tehdä esimerkiksi pyssyn tai muun rekvisiitan muotoon- miten olisi sellainen kahdeksikon muotoinen karhukopla-naamari suklaasta? Myymälässä voisi olla pari looshipöytää, joissa voisi olla nimikyltit "putka 1" ja "putka 2" jne. Ja tietenkin kalterit edessä niin että myyjät ovat "kaltereiden takana". Sääli että yksityisyrittäminen on tehty Suomessa uskomattoman vaaralliseksi, siinä pistää koko tulevaisuutensa likoon ja riskeeraa kaiken.



4.7.2006 (Ilta) KMLahti saa raivokohtauksen, osa LXXXVII

Nyt puran ärsytystäni kirjoittamisesta. Ai että minua ottavat päähän ne ihmiset, joiden on pakko päättää jokainen lause joko useampaan pisteeseen tai about miljoonaan kysymys- tai huutomerkkiin. Ja capslock-ihmiset. Ja ne iänikuiset kirjoitusvirheet. Kyllä pennuilla vielä ymmärtää yhdyssanavirheet ja typoja tekevät kaikki (etenkin minä) mutta kun kaikki joutuvat kuitenkin käymään koulua ainakin ne pakolliset yhdeksän vuotta, etteivät aikuiset ihmiset edes sen jälkeen osaa kieliopistaan edes alkeita- ärsyttävää.

Sitten tätä perustellaan sillä että on lukihäiriö. Olen keskustellut useammankin lukihäiriöisen kanssa joiden kirjoituksesta ei edes selviä se että heillä kyseinen vika olisi, sillä he (onneksi!) miettivät pidempään sitä mitä kirjoittavat ja lukevat tekstinsä uudelleen läpi ennen kuin ulostavat (kyllä, minusta tuo nimenomaan kuvaa tapahtumaa) sen julkiseksi. Ja miten hitossa lukihäiriö vaikuttaa siihen montako kertaa sitä huutomerkkinäppäintä on painettava? Ainakin tämän yhden tapauksen voi selkeästi luokitella akuutiksi idiotismiksi, sillä useammalla huutomerkillä ole yhtään mitään tekemistä lukihäiriön kanssa- se on vain itsekorostusta ja sitä, ettei osata kirjoittaa. Idiotismia on se, että piiloudutaan "lukihäiriön" taakse eikä edes tiedetä mitä kaikkea tuolla todella voi puolustella. Yhdyssanavirheet voi puolustella tuolla vaivalla, samoin monitavuisten sanojen ymmärtämisvaikeudet, vaikeudet lauseen muodostuksessa, joka pisteiden ja pilkkujen käytön puutteen. Mutta jos osaa lopettaa lauseen pisteeseen tai (yhteen) huutomerkkiin, onko muka hitossa niin vaikea muistaa että lause alkaa suurella kirjaimella? Hassua ajatella, mutta mieleeni tuli että moni myöntää laulavansa huonosti, mutta harva sentään laulaa kovalla äänellä julkisesti ja perustelee sitä sanomalla olevansa musiikkihäiriöinen.

Ja päivän huvituksen aiheet? Ensimmäisekseen, tämä puhevika-idiootti on melko varmasti katkera siitä etten lahjoittanut hänelle poneja joita hän pyysi- tosin siksi että olin jo luvannut ne jo toiselle. Toisekseen, poninkeräilijäpiireissä on pari tyyppiä jotka tekevät vakiolta huutiksessa tarjouksia ohi huutokauppojen. Itse sain aikanaan parikin suoraanostopyyntöä toiselta, ja toisesta sain kuulla eräältä keräilijältä jonka kanssa teen suoraan vaihtokauppoja, hän oli saanut suorastaan naurettavan alhaisen tarjouksen tältä tyypiltä ja nyt tämä jälkimmäinen tyyppi teki taas minulle erään "ostan suoraan"-tarjouksen kohteesta, joka ei ollut edes listattuna. Tres amusant, sillä tämä tyyppi oli sellainen joka itse kiukutteli "huudon-ohi-ostajia" vastaan vain jokin aika sitten.

Oikeastaan ihmisistä riittää loputtomasti aihetta nauruun, jos osaa suhtautua oikein. Eräs vanha ystävä sanoi kerran todella fiksusti; "On varmaan kurjaa olla köyhä, mutta yleensä köyhät itse aiheuttavat tilanteensa sillä etteivät hanki itse itselleen parempaa. Maailmassa pääsee eteenpäin se, joka viitsii pyrkiä." Epäilemättä köyhyys olisi kurjaa- varmaankin vielä inhottavampaa olla köyhä JA katkera. Vai onkohan tuo geneettistä tai kotiperoista? Kateellisuus ja katkeruus voivat varmaankin helposti olla sellaista, joka opitaan kotoa, sen sijaan että opittaisiin iloitsemaan niistä hyvistä asioista joita eteen tulee joka päivä.



3.7.2006 (Ilta)

Sunnuntai oli oikein hyvä päivä, paitsi että taas kerran jouduin muistamaan sen miten inhoan suomalaismiesten pukeutumista (kyllä, taas haukun verkkopaitaporsaita). Shortsit. Sandaalit ja sukat. Paidattomat lihavat rumat haisevat äijänköriläät, joka kiiltelevät hiestä ja löyhkäävät kuin avoin lantakuoppa. Ne tunkevat ruuhkassa lähelle niin, että mieleni teki useammankin kerran yksinkertaisesti ottaa jostain joku kunnon esine ja mätkäistä sillä päähän ja lujaa, tai yksinkertaisesti kirkua inhosta. Ja jos sellainen vielä kerrankin kutsuu minua pikkuneidiksi, vannon että Suomen pas... anteeksi, roskalehdistö otsikoi seuraavana päivänä "Hullu nainen sitoi rusetin miehen kivespusseista ja peniksestä".



27.6.2006 (Ilta) Suomalainen musiikki

Mikko hankki itselleen vanhaa suomirokkia. Huomautin herralle, että mikäli pitää kärsiä noin kovasti, eikö voisi samantien piestä selkäänsä koivunvitsoilla, istua vaatteet yllä ammeessa joka olisi puolitäynnä kylmää vettä ja jääpaloja ja elävä siili paidan alla kuunnellen Paavo Väyrysen koottuja puheita? Suomalainen pop ja rock ovat itsesäälistä surkeaa ulinaa josta ei melodiaa löydä edes stetoskoopinkaan avulla. Genitaalialueensa palelluttaneen lappalaisen joikaaminen skottilaisen säkkipillin säestykselläkin olisi mielekkäämpää kuultavaa.



22.6.2006 (Ilta) Identiteettejä

Kuulemma uusi identiteettini - Professori V. Lahnamuona (Nörttipatologian professuuri) - oli vielä kestettävissä, mutta Mikon uusi identiteetti, Professori M. Kolmiovahti, sai aikaan melkoista hilpeyttä. No, Mikon professuuri on Nörtismologian professori (halukkaat voivat lunastaa minulta oman professori-identiteettinsä hemmetin paljon halvemmilla lahjuksilla kuin Suomen muista yliopistoista, ja diplomikin on paljon coolimpi).



21.6.2006 (Yö) Suomalaismies- köyhänmiehen suihkulähde

Suomalainen mies uskoo että suomalaisen naisen pääasiallinen kiinnostuksen kohde on haukkua em. miestä. Tämä ei yleensä pidä paikkaansa, mutta koska meidän tulisi silkasta kohteliaisuudesta pyrkiä täyttämään toisten odotukset, tehkäämme siis näin ja haukkukaamme taas suomalaismiestä. Siis päivän aihe; syljeskely eli "suomalainen mies- köyhänmiehen suihkulähde".

Syljeskely on miesten kuvottavimpia tapoja. Keskiverto suomalaismies korisee kuin ruostunut vesiputkisto ja esittää sitten viidennen miljoonannen demonstraation aiheesta "kuinka työväestön edustaja käyttäytyy mahdollisimman näyttävällä tavalla huonosti". Mitkä ovat syyt ja motiivit tähän matalan tason esittelyyn? Olen keksinyt useammankin mahdollisuuden. Ehkä mies olettaa suueritteidensä olevan niin mielenkiintoisia että kaikkien on ne nähtävä ja siksi ne on sylkäistävä muiden nähtäville kadulle. Kenties suomalainen mies on luonnonystävä ja uskoo kastelevansa kasvistoa- jopa asfalttiviidakossa. Tai ehkäpä jotkut naiset pitävät ylenmääräistä suusyljen eritystä kiihottavana? Ehkäpä on mielekästä ajatella että "jos suutelen tätä miestä, hän kuolaa puolet naamastani märäksi koska ei osaa pitää suutaan kuivana muuten kuin kuolaamalla ja syljeksimällä"? tai "tämän miehen suussa maistuu varmaankin hikiselle saapassukalle, juuri hänenpä tahdonkin suutelevan minua"? Ehkäpä mies ei osaa niistää nenäänsä muuten kuin suun kautta- hei, lisämotiiveita suutelemiseen, hip hurraa! Ehkä on hienoa kun kaljamahainen, karvainen ja paidatta kulkeva, pelkkiin shortseihin, sukkiin ja sandaaleihin pukeutunut viisikymppinen mieshenkilö kulkee kadulla, korahtelee kuin viemäriin takamuksistaan takertunut ja henkensä piakkoin heittävä rotta ja räkii suustaan limaklöntin sinne, missä pitäisi muiden kulkea.

No, ehkäpä olen vain itse niin tyhmä ja sivistymätön etten ymmärrä tämän käytöksen hienouksia. Sylki-inhoiset geenini kuolevat aikanaan pois kun taas suomalaisten matalatasoiset jälkeläiset syljeksivät kadut laikullisiksi kuin koirat jotka merkitsevät reviirinsä. Huonoa makuani voi vapaasti haukkua.



18.6.2006 (IP) Sekalaista

Tämän päivän kirpparikierrosta häiritsi vain kaksi asiaa; kuumuus ja takapenkkiläisen jatkuva kettuilu. Huomio; tästä blogista ei löyty mitään viittauksia mihinkään punapäisiin merirosvoihin joiden tekstiviestien tulkitsemiseen tarvittaisiin sanakirjaa :P No, kirpparilta saatiin kotiin paitsi suuri pahvilaatikollinen leluja, myös muutama kirja ja pino tiedelehtiä Mikolle. Kehräämme molemmat tyytyväisyydestä, kaikenkaikkiaan erittäin mukava päivä (ja, ok, seurakin oli kivaa, kiitos).

Metsässämme on nyt yhden käen sijaan kaksi käkeä jotka kukkuvat välillä vuorotahtiin, välillä samaan aikaan. Ihanaa kuunneltavaa, mutta niiden ääni on niin suloinen että valvon tahtomattakin. Lapsuudessa äiti aina väitti että käki kukkuu elinvuosia, Mikko taas väittää että onnen vuosia. Kukkuu se kumpia tahansa, ensimmäisenä yönä lopetin laskemisen sadankolmenkymmenen perättäisen kukunnan jälkeen ja se lintu lauloi tuntikaudet. Viime yönä en edes yrittänyt. Ruotsalaisen lorun mukaan on myös hyvää tiedossa, koska nuo laulavat etelässä. Toisaalta minulla tuntuu yleensäkin olevan aina hyvä tuuri.

Olenkohan ainoa jota ärsyttävät miehet joiden on pakko kouria sukupuolielimiään julkisesti? Jos se on väärässä asennossa, menkää hitto vie vaikka nurkan taakse tai vessaan korjaamaan sen asentoa, hittoako on pakko julkisella paikalla asetella? Anteeksi nyt vaan, mutta minua iljettää tuollainen, ei sellainen ole edes korrektia julkisella paikalla. Useammin tuota tuntuvat tekevän ulkomaalaiset miehet, mikä tuntuu yllättävältä, koska ylipäänsä suomalaismiehet eivät ole tehneet minuun mitään suurta vaikutusta tyylitajullaan. Onneksi suomalaismiehet pitävät pahimmat sikailunsa kotonaan (paitsi kännipäissään).



16.6.2006 (Ilta) -

Juorusin Annen kanssa suvun asioista liki puoli tuntia, ja vata nyt sain kuulla että eräs kaukaisemmista sukulaisistani- Tero, siis isoäidin veljen poika- oli tehnyt itsemurhan jo vuosia sitten, käsittääkseni 1999 tai 2000. Minä muistan Teron, me tapasimme vain pari kertaa lapsina mutta tulimme hyvin toimeen. En tuntenut mitenkään hirveän hyvin, mutta tuntuu kovin surulliselta ja ontolta. Tero oli vain pari vuotta minua vanhempi.



16.6.2006 (IP) WTF?

Helvi on kutsunut koolle jonkin sukutapaamisen päivällisten merkeissä. Vai onko kyseessä Maaret ja Timo, koska tapaaminen on heidän kotonaan? Nurmijärvellä käsittääkseni, mutta Helvi tuon on kirjoittanut. Mitä hittoa, miksi? "Sukulaisia tapaamaan"- aikovatko ne myrkyttää suuren osan sukua vain päästäkseen eroon tappeluista, vai olisiko isoäidin kuolema puhdistanut pahaa verta niin paljon että ne uskaltavat tuoda useampia sukulaisia saman katon alle ilman että yksi kuristaa toisen kolmannen osapuolen sisälmyksiin? Vaihtuiko lauseesta toinen P vahingossa A'ksi? Keitä sinne on ylipäänsä tulossa? Kysymyksiä, kysymyksiä. Sinne meneminen voi olla melkoinen riski- kuinka moni pääsee elävänä tai terveenä ulos- mutta toisaalta... hmmm, sukutappelut ovat aina mielenkiintoista viihdettä. Toisaalta jos isoisä tulee paikalle, luvassa ei ole tappalu vaan verilöyly.

*edit 1 h myöhemmin* Jaha, nyt puhelimet soivat ympäri sukua. Tuntuu ettei juuri kukaan ole edes menossa, kun puolet suvusta ei halua nähdä toista puolta. Helvin saituuskin pääsee taas näyttäytymään; Se, että tuollainen sukupäivällinen on muutettu grillaukseksi on jokseenkin mautonta mutta kestettävissä, mutta alkoholi on kuulemma jokaisen tuotava mukanaan. Hetkinen, kutsukortti postissa ja sitten onkin kyseessä "nyyttikestit"? Vaikka en käytä pisaraakaan alkoholia, osaan kuitenkin arvostaa sitä että vieraille tarjotaan ruoan kanssa puna/valkoviini, sen sijaan että mauttomasti käsketään tuoda taskumatteja. Sitä paitsi autolämmin viini heinäkuussa? Huh. Nauroimme Annen kanssa sitä, kun kummallekin juolahti mieleen se miten hämmästyttävää on se, ettei Helvi käskenyt kaikkien tuoda vielä kiloa grillipihvejäkin mukanaan. No, riippuu nyt siitä mitä Anne, Jari ja Toni päättävät. Ja ennen kuin joku ihmettelee- kyllä, olen edelleenkin absolutisti. Tuo on tyyliseikka.



15.6.2006 (Yöllä) Jahas (lapsuusmuisteloita)

On kuulemma paha asia kun en päivitä blogiani. Hyi minua. No, käytän tilaisuuden muistellakseni. Jokainen lapsihan haaveilee löytävänsä salakäytävän tai muuta jännää- tiesittekö, että minä olen tehnyt niin? Kun muutimme Orimattilan taloon, olin kahdeksan ikäinen. Leikimme Tonin kanssa pitkin taloa, jossa olimme asuneet jo muutaman kuukauden, mutta koska talo oli niin kerta kaikkisen valtava (yli 450 neliötä) asuimme aluksi vain alakerroksessa sillä aikaa kun tiloja kunnostettiin. Olimme yläkerrassa huoneessa, josta tuli myöhemmin kirjasto, tutkimme seiniä ja hämmästyimme, koska mittasuhteet olivat aivan väärät; eräs sisäseinä oli ehdottomasti aivan liian paksu (liki neljä metriä). Seinillä oli kaikilla sellaista paksua kuitulevyä ja pahvia, mutta me koputtelimme ja se seinä oli selkeästi ontto. Toni mursi pienen palan erään pahvin reunasta, osoitimme taskulampulla siitä sisään ja siellä oli, siististi seinään piilotettuna, portaat. Äiti ei ollut uskoa kun selitimme asiaa mutta hämmästyi suuresti nähdessään ne itse. Totta kai portaat avattiin ja kunnostettiin, mutta se oli aina minulle se "salakäytäväportaikko" :)



12.6.2006 (IP) Ihmisten löyhkä

Kesässä on yksi erityisen huono puoli (hyönteisten lisäksi); Ihmisten löyhkä. En millään jaksaisi sietää etenkään näitä naisihmisiä jotka eivät ymmärrä peseytyä tai käyttää deodorantteja vaan lemuavat metrien päähänkin kuin porsaat. Vielä kammottavampia ovat nämä naiset jotka iskevät hajustetun deodorantin tai hajuveden hien päälle, kuten eräs naisihminen tänään kaupassa; toki heillä on oikeus haluta olla tyrmääviä, mutta tämän naikkoisen lemu oli tyrmätä ainakin minut tajuttomaksi viiden metrin päähän, se hirvittävä hien ja hajuveden kakofonia. Voi hyvät naiset, olkaa kilttejä ja peseytykää säännöllisesti ainakin kahdesti päivässä. Laittakaa deodoranttia ja/tai hajuvettä VASTA pesun jälkeen. Miehille voisin hyvin lähettää saman viestin (toki ilman hajuvettä). Minä sitten inhoan likaisia ihmisiä. Luultavasti suurin osa ihmisistä pitää omaa "vähintään neljä suihkua päivässä"-rytmiäni liioiteltuna, mutta on kai sekin parempi kuin löyhkätä ylikansoitetulta rotankololta.



10.6.2006 (IP) KMLahti ärsyyntyy helposti

Ei tarvita paljon minun ärsyttämisekseni. Tähän hyvä keino on käyttää sanoja "söpö" tai "söötti". Pahempaa vielä, "söppeli". Joka ikinen kerta kun kuulen jonkun noista sanoista, mieleni tekee välittömästi repiä kyseisen ihmisen hiukset ulos karva kerrallaan, tunkea ne kerälle kerittynä hänen kurkustaan alas, hyppiä jonkin aikaa ko. hyypiön pään päällä ja potkaista lopuksi jäänteet Suomen suurimpaan lannoitevarastoon. Jos joku vielä kirjoittaa sanat capslock alhaalla (tai kiljuu ne kovaan ääneen), ei jää edes jäänteitä lantakuoppaan potkittavaksi, märän läiskän voi kuivata rätillä. Jos siis arvostatte ruumiillista terveyttänne, olkaa kaukana minusta kun käytätte noita sanoja. Olkaa myös valmiina juoksemaan, sillä kun KMLahti hirmustuu, jää vihainen sarvikuonokin toiseksi.



9.6.2006 (Ilta)

Seksielämä tuntuu kumman kausittaiselta. On rauhallisia kausia jolloin voi rauhassa rakastella kerran päivässä, mutta sitten tulee näitä kausia jolloin kumpikaan ei tunnu pystyvän hillitsemään itseään ja päivän rikkovat tuon tuostakin "vuodekatkokset" (lyhyemmät ja pidemmät). Ei sillä että valittaisin; elämä näin on uskomattoman ihanaa ja tyydyttävää. On vain hassua kuinka kaikki tuntuu kulkevan täysin epäsäännöllisessä rytmissä.

Mitä ihmettä tapahtui talitiaisenpoikasille? Tänäkin vuonna tinttiperhe pesi lintutalon räystäässä olevaan liitoskohdan koloon. Viime vuonna sieltä tuli ulos iso pesue, mutta tänä vuonna lähes valmis poikanen löytyi kuolleena maasta pesän alta ja nyt pesä kuulostaa aivan tyhjältä. Poikanen oli kauhean laihakin, näyttää nälkiintyneen kuoliaaksi. Mitähän ihmettä on tapahtunut? Ettei vain tuon saatanan naapurin katinretale olisi jahdannut vanhempia? Viime kesänä pihalta löytyi yli kymmenen pikkulinnun jäänökset, ja se elukka liikkuu paljon suuremmallakin alueella. Tekisi mieleni antaa sille elukalle viimeinen lähtöpassi tuonpuoleiseen, enkä edes viitsi sanoa mitä mieltä olen niistä kissanomistajista jotka päästävät kissansa vapaaksi pihalle. Paitsi sanonpas. Tukehtukaa kieleenne, te vähä-älyiset ripulisen kamelin peräkarvat. Kissa ei kuulu suomen luontoon.



6.6.2006 (Ilta) Muistutus itselleni

Vaikka klassinen musiikki on yleisesti ottaen ihanaa taustamusiikkia rakastellessa, ei ole välttämättä hyvä idea jättää soitinta shufflelle. Tai no, kaipa jollain asenteella Mozartin Rondo alla turca'kin voi liittyä seksiin, mutta yhdistäisin itse sen pikemminkin vilkkaaseen pikapanoon kuin suloiseen, pitkään rakasteluun joka mielessäni oli. No jaa, en tiedä huomasiko Mikko mitään, mutta ainakin vaikuttaa tyytyväiseltä ja hymyilee unissaan. Suloinen näky :) Olen kuitenkin huomannut että jotkin ooppera-aariat saavat kokonaan erilaisen tunnun ja tahdin seksiin.

Ihana olo. Nyt kunhan kukaan kyrpäkorva ei soita ja häiritse tätä mukavaa iltaa.



5.6.2006 (Ilta) Niin, piti kertomani

Eräs tuttava soitti kun vielä olin hiukan sairaampi. Ääneni oli niin käheä ja itse olin niin tokkurassa ettei hän tunnistanut ääntäni vaan kysyi "sinäkö siellä olet?" johon vastasin "Ei, vaan Herbert hirvi ja viisitoista tanssivaa kirppua". Ihmisparka.



5.6.2006 (Ilta)

Parempi olo. Kaipa jotenkin se, että nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 4,5 tuntia ja riehuin sitten päivän ympäri stadia kuin heikkomielinen etsien leluja pelästytti flunssani pois. Se kai päätti ettei noin hullun ihmisen lähettyvilläkään kannata olla. Terveellinen päätös ;) Tosin kuulostan yhäkin puhuessani härkäsammakkourokselta keväällä öisellä suolla, ja väliajoilla niistäessäni trumpettikurjelta joka etsii sammakoita samaisesta paikasta. Ja kodin luontohetki päättyy nyt tähän.



2.6.2006 (Ilta)

Ehkä flunssasta johtuen hermoni ovat epätavallisen kireällä. Olen myös tulossa pikapuoliin mökkihöperöksi, jo nyt tulee mieleeni laulaa hilpeä ja mielipuolinen laulu pienestä vihreästä ja pienestä sinisestä möykystä markkinoilla ja purra samalla matonkulmaa irvistellen. Sen sijaan saan vintillä jatkuvia hermokohtauksia tilapulan takia, kun kiistelemme siitä kummat tarvitsevat enemmän tilaa, ponit vai kirjat. Uusi kirjakaappi on pakko saada.



28.5.2006 (IP) Kurkkukipua

Pentele, kurkku on kuin hiekkapaperilla hiottu ja kuulostan juuri nyt varikselta. Luulen että myös kuumetta. Kompensoin kirjoittamalla. Menossa on viides kuppi teetä- ei niitä pikkuruisia kupposia vaan normaalikokoisia. Normaalikokoisia sellaisella normaalilla standardilla, ei sillä standarilla millä eräs ystävämme juo teetä- ämpäreistä. Toivottavasti huomena on parempi päivä.



26.5.2006 (IP) Ylidramatiikkaa parisuhteista ja rakkaudesta

Niin, se vakava parisuhde. Taisin jo aiemminkin määritellä sen mitä minä kaipaan suhteelta (Ref 13.3. 2006) . Tuo on se mitä minä haluan suhteelta, mutta vakava parisuhde on (IMO) ennen kaikkea ymmärtämistä, huumoria, hellyyttä ja toisen tarpeiden tyydyttämistä. Itsekkyys on ihan ok, kaikilla on oikeus olla itsekäs ajoittain, mutta minusta tuntuu että nykyaikana kaikki hakevat nimenomaan kaikkea mahdollista itselleen, ei koskaan toiselle. Itsekkyydestä on tullut muoti-ilmiö. Minusta vakavaan parisuhteeseen liittyy myös jakaminen.

IMO vakava suhde ei ole sitä että ollaan yhdessä joskus kun huvittaa ja sitten hypätään aivan muuhun asiaan. Toki todellisuus (joka muuten saattaa ottaa vinkistä vaarin ja kadota näköpiiristä jos sen jättää huomiotta) pakottaa muuhunkin kuin nautiskelemaan, mutta silloin käytetään nautiskeluun se aika mikä saatavilla on; lukemiseen halaillen, herkutteluun tai vaikka vain yhteisiin sylitorkkuihin rakastelun jälkeen. Huumorilla pääsee ylitse valtavista kuiluista ja vaikeuksista. Nauraminen on eräänlainen rakkaudenosoitus sekin; "Rakastan huumorintajuasi, seurasi tekee minulle hyvää".

Joskus kemiat ovat oikeat. Kaikki täsmää ja kaikki on oikein, luottamus on täydellistä. Toki se vaatii hiukan työtä, mutta ei parisuhde saa pelkkää työtä ja vääntämistäkään olla. Osa porukasta tuntuu olettavan että parisuhteen kuuluu olla pelkkää romanttista ihmemaata, osa taas yrittää väkipakolla vääntää huonoakin suhdetta johonkin olettamaansa suuntaan. Kemiat auttavat. Se, että uskaltaa näyttää sen mitä on, seksi ja romantiikka (myös seksuaalinen romantiikka). Minusta yhtään hyvää suhdetta ei saa perustettua teeskentelylle ja sille että yrittää väkipakolla näyttäytyä kumppanille erilaisena kuin on. No, tämä on taas IMHO mutta eikö olisi parempi alusta alkaen aloittaa suhde näyttämällä itsensä ja tunteensa, sen sijaan että yrittää teeskennellä saturomeota tai pikkukeijukaista?

Ne kemiat, niin. Kemiat eivät perustu pelkkään ulkonäköön. Niihin- no, ainakin minun kohdallani- kuuluu paljon seksuaalista vetoa, mutta myös hellyyttä ja luottamusta. Toki aina parisuhteen alussa jännittää kumppania ("miellyttävätkö nämä piirteeni häntä vai eivät?"), mutta yhteiseen elämään kuuluu se että vietetään paljon aikaa yhdessä, ja luottamus on pakollista. Jos tarkoitus on viettää aikaa yhdessä vuosikaudet, eivät muurit kerta kaikkiaan pysy pystyssä loppuun asti; jonain päivänä ne kaatuvat ja seisot siinä alasti kumppanisi silmien edessä. Jos olet kätkenyt liikaa, hän havaitsee ne piirteet ja silloin kaikki lätsähtää kuin aurinkoon jätetty ja jo muutenkin härski voimöykky. Jos kumpikin tekee näin... No, siitä ei seuraa kuin paha haju ja kauhea vinku ja parku.

Ystävyys on minusta edellytys hyvälle suhteelle. Parisuhteessa on tärkeää voida olla sydänystävä toiselle. Usein ystävyys nimenomaan syvenee rakkaudeksi, mutta koska uskon myös rakkauteen ensi silmäyksellä (quotaten Depeche Modea "If you believe in love at first sight, nothing's impossible"), uskon että rakkaus voi olla myös ystävyydeksi muuttuvaa, muuttumatta kuitenkaan pelkäksi ystävyydeksi (vaikea selittää. Tarkoitan että rakkaus pysyy pääasiana mutta ystävyysfaktori tulee jälkeenpäin lisäämään suhteen syvyyttä. Koittakaa edes ymmärtää).

Korostan vielä, että on olemassa kauhean paljon erilaisia suhteita ja erilaista rakkautta. Jokainen suhde on erilainen, mutta yleensä se jokin perustekijä ei muutu; kemia joka vetää yhteen ja jota ei kerta kaikkiaan voi vastustaa tai siitä tulee hulluksi. Minusta sille pitäisi voida antaa periksi. Rakkaus voi olla selittämätöntä; vaikka mitä tahansa teet, vaikka mihin tahansa muuhun yrität kanavoida energiasi, ne samat kasvot palaavat mieleen. Eikö silloin ole parempi antaa periksi, kaataa muurit ja näyttää itsesi; "katso, minä olen tälläinen. Luuletko että voisit rakastaa minua sellaisena kuin olen?". Yllättävän usein lopputulos on hyvä ja kaikkien riskien arvoinen.

Tuo oli toki taas kokonaan "IMHO". Eriäviä tai puoltavia mielipiteitä saa lähettää vaikka sähköpostitse- kunnon debaatti/tappelu saakin veret kiertämään mukavasti ;) Saa käyttää argumenttia "mitä 26-vuotias voi tietää suhteista", mutta lupaan käyttää vastaan "mitä kaltaisesi debiilin rotan viikon kuollut raato tietää mistään?". Ei, en ole lukenut naistenlehtiä; niiden sisältöä voidaan IMO verrata sellaisten otuksen jätöksiin jolla on kahdeksan jalkaa ja verrattaen suuret silmät. Tajunnanvirtakirjoituksen saatte luvan antaa anteeksi; en jaksanut eritellä tai hioa ajatuksia loppuun.



25.5.2006 (IP) Pyyhepäivä

Tänään on kansainvälinen pyyhepäivä Douglas Adamsin kunniaksi. Ks. lisätietoja täältä.

Pyyhepäivän päiväkirjaluonnos;

6:00 Heräsin hirveään himoon saada pyyhkeeni. Korvasin tyynyn pyyhkeellä. Poisheitetty tyyny osui aviomieheni naamaan. Pyytelin nöyrästi anteeksi. Nukahdin taivutettu pyyhe pääni alla. Aviomies epäluuloisen näköinen.
10:00 Heräsin uudelleen. Kävin suihkussa ja kuivasin itseni ja hiukseni pyyhkeeseen ja asettelin sen sitten olkapäilleni. Aviomies huomautteli pyyhkeestä. Lätkäisin häntä märällä pyyhkeellä. Aviomies murjottaa.
11:00 Söin aamiaista, käytin pyyhettä lautasliinana. Aviomies katsoo oudosti. Kaipaakohan se uutta lätkäisyä pyyhkeellä?
11:30 Pyyhin pöydältä murut pyyhkeellä.
12:00 Pesin astiat. Kuivasin kädet pyyhkeeseen.
13:00 Otin nokoset, levitin pyyhkeen kasvoilleni auringon häikäisyä vastaan.
15:00 Luulin naapuria Traalilaiseksi sontiaismolottajapedoksi. Pistin pyyhkeen päähäni. Nyt mielisairaalassa. Onneksi ne jättivät pyyhkeeni rauhaan kun purin niitä.
16:00 Lääkäri huomautteli pyyhkeestäni. Löin sitä pyyhkeellä. Nyt pakkopaidassa. Kirjoittaminen vaikeaa vaikka käytänkin pyyhkeen kulmaa sormen korvikkeena.
16:30 Lääkärit innoissaan pyyhkeestä ja keksivät hienoja nimiä jollekin "traumalle" tai "fiksaatiolle". En ymmärrä. Ehdotin lääkärille pyyhkeen käyttämistä käsien sitomiseen, mutta lääkärit eivät tunnu vakuuttuneilta.
18:00 Pakenin mielisairaalasta pyyhkeestä tekemälläni köydellä. Jouduin kävelemään kotiin vaikka heilutin pyyhettä jokaiselle vastaantulleelle taksille. Ne ajoivat ylinopeudella pakoon. Omituista.
Seuraava päivä: Tänään ei ole pyyhepäivä. En kestä. Aviomies silppusi pyyhkeeni. Annoin pyyhkeelle kunniahautauksen.



24.5.2006 (Yö) Analysointia ja angstia

Iltakävelyllä syntynyt keskustelu/pienoisanalyysi iankaikkisesta kysymyksestä "onko lasi puolityhjä vai puolitäysi?"
Mikon vastaus; "Hei, puolikas lasillinen! Haluatko sä tuon vai saanko mä sen?" (optimistinen extrovertti)
Katjan vastaus; "Kuka perkele on juonut puolet lasistani?!" (pessimistis-aggressiivinen)
Samalla skaalalla arvioimme myös koko joukon ystäviä ja sukulaisia (ei kannata kysyä).



22.5.2006 (Yö)

No, selvä, myönnän olevani vakavissani joskus tai ajoittain. En aio kertoa milloin- keksikää itse. Naisten on kuulemma tarkoitus olla salaperäisiä, yritän juuri epätoivoisesti vakuuttaa edes jonkun siitä että kuulun ko. sukupuolen edustajistoon (vaikka kieltämättä varsin irvokkaaseen osaan siitä).



21.5.2006 (Ilta)

"Katja, oletko aivan tosissasi?"
En tietenkään, höhlä. Enhän minä ota edes itseänikään vakavasti. Kirjoitan aina virnuillen. Se on yhtä absurdia kuin Monty Pythonin kalalätkäystanssi. Kyllä sen huomaa jos minä olen tosissani, viimeistään siitä että roikun kurkussa kuolaten ja äristen kuin vesikauhuinen näätä.



21.5.2006 (IP) Päivän outoudet

Minulta kysyttiin ottaisinko tosiaan toisen nörtin omani lisäksi. Vastasin että toki, mutta jos yrittäisin lähestyä jotakuta siinä tarkoituksessa, miesparan libido pakenisi hänen korvastaan ulos, heittäisi voltin, korahtaisi ja kuolisi. Vaikka olisi kieltämättä noloa joutua syytetyksi murhasta, vielä nolompaa olisi joutua syytetyksi jonkun sexdriven murhasta.

Joku hullu Polski soitti Skypellä vain ilmoittaakseen että on vihainen jonkin tyhmän euroviisun takia. En edes tuntenut tyyppiä eikä se tuntenut minua. Hittoako minua hänen vihaisuutensa kiinnostaa?



20.5.2006 (Ilta) Juoppo naapuri taas

Juoppohullu naapurimme oli taas huudellut kännipäissään Mikolle. Menin Mikon avuksi pihalle ja suutelin Mikkoa kun kuljimme talolle, jolloin se hullu alkoi taas huudon; "Tule huora hoitelemaan minutkin, kun tekee mieli". Niille jotka eivät tunne saagaa; yksi naapureistamme on joku päälle seitsemänkymppinen vanha alkkis. Kun muutimme tänne, se yritti saada Mikosta ryyppykaveria. Mikko ei juo juuri ollenkaan (eikä etenkään leijonaviinaa autotallissa olevasta pullosta), jolloin ko. naapuri suuttui ja alkoi häiriköinnin (ilmeisesti absolutismi on siis paha asia). Häiriköintiin kuuluu lähinnä meidän molempien haukkumista (minun, koska 26-v nainen naimisissa yli nelikymppisen miehen kanssa = huora) ja Mikon ulkonäön solvaamista. Lisäksi siihen on kuulunut mm. pihamme läpi hoippuroimista kännipäissään, uhkailua sekä lintujen kommentointia (lemmikkilintu + häkki = paha asia, hänen mielestään). Poliisisedät kävivät juuri, käsittääkseni taas viemässä sen hullun juoppoputkaan. Edellinen poliisisetä jo kertoi että ko. mies on ennenkin aiheuttanut poliisille vaivaa. Tuo naapuri on muuten myös syy siihen miksi luopuvuimme Jessestä. Se kuinka Mikko kaipaa Jesseä on mulle taas yksi lisäsyy inhota tuota miestä. Alkaa tuntua siltä että yritän hakea esim. lähestymiskieltoa.

Joka tapauksessa kaikille mahdollisille jumalille kiitos poliiseista. Paitsi että univormut ovat suloisia, ne osaavat käsitellä ja vaientaa tuollaiset hullut. Mikko on ihan allapäin, sen itsetunto on muutenkin jo kyllin huono ilman että tuollaiset kusipäät haukkuvat ulkonäköä- ihan kun sillä olisi mitään veen väliä. Mielummin minä otan Mikon kaltaisen hyväkäytöksisen ja alkoholia hillitysti käyttävän miehen kun kännipäissään örveltävän huonotapaisen rumiluksen. Aion viettää loppuillan hellittelemällä Mikkoa ja tekemällä hyvää ruokaa ja vadelmakääretorttua.

Huomaan taas laulavani ääneen, kun soitan Carl Orfin Carmina Buranaa. Se on paha, sillä kuulostan keuhkovaivaiselta aasilta jolle annetaan avokätisesti peräruiskeita.

Elina liittyi niihin jotka vaativat minua kirjoittamaan kirjan. Mutta mistä minun edes pitäisi kirjoittaa? Se olisi kirja jossa päähenkilöt kulkevat haukkumassa toisiaan typerällä tavalla satiaisen sylkirauhasiksi tai muuksi absurdiksi.



20.5.2006 (IP)

Lyhyesti; jos joku mainitsee minulle edes ohimennen sen e-kirjaimella alkavan laulukilpailun, otan ja hakkaan syyllisen tajuttomaksi suurella lahnalla. Olen saanut kuulla aivan tarpeekseni aiheesta.



20.5.2006 (Yöllä)

Seuraavassa hetki elämästämme;
Mikko hyräilee lintutaloa siivotessa.
K: Onko sulla vatsa kipeä kun valitat noin pahasti?
M: En kun hyräilen. Erästä country rock-kappaletta.
K: Ai! Olisit sanonut että se olikin pää kipeä eikä vatsa.
Seuraa muutaman sekunnin hiljaisuus. Sitten molemmat repeävät.



18.5.2006 (IP) Harakkavalitus

Alan taas valitusvirren, tällä kertaa harakoista. Jo useampana kesänä olemme antaneen harakkaparin tehdä pesänsä saunan takana olevaan pitkään mäntyyn. Joka vuosi ne ovat kasvattaneet suuren, vilkkaan, uteliaan ja ennen kaikkea äänekkään pesyeen. Viime vuonna nuo höyhenperkeleet täysin tuntemattomasta syystä päättivät siirtyä pesimään pikkumäntyyn suoraan makuuhuoneen ikkunan taakse. Yleensä nuo ovat suhteellisen arkoja elukoita, mikä inspiroi tekemään pesän kolmen metrin päähän vuoteestamme ja metrin päähän ikkunasta (joka on vielä kesäisin aina avoin)?

Tämä yhteiselo on kaikkea muuta kuin auvoisaa; emot julistavat joka aamu heräämisen iloa kovaan ääneen ja kuoriuduttuaan poikaset julistavat samaa ja lisäksi vielä jatkuvaa nälkäänsä pitkin päivää. Meteli on kuin kaikki Danten helvetin pirut olisivat saaneet lahjaksi koukkuja ja pihtejä. Kun poikaset tulevat ikään jossa lähdetään pesästä, niitä kurkkii ikkunoista, niitä pyörii portailla ja ne tunkevat jopa kurkkimaan ovesta sisään.

Tänä vuonna yrittävät taas samaa ja minulla ei kyllä hermot kestä herätä joka yö kello viisi heidän äänekkääseen perhe-elämäänsä. Saunan takana männyssäkin oli aivan hyvä pesiä, joka vuosi onnistuivat- menisivät takaisin, penteleet, siellä se puu vieläkin on eikä ole liikahtanut senttiäkään. Nyt sitten istun ikkunassa ja joka kerta kun lintu tulee kantaen risua karjun kilpaa puun omistuksesta. Pesiä on muutenkin piha täynnä- tiaisia, rastaita ja tikkapari- kaikkiaan kymmenkunta pesää, mutta tämä kyseinen naapuripari parin metrin päässä on kyllä jo minullekin liikaa.



17.5.2006 (Yöllä) Sekalaiset

Tutkimusteni mukaan jokainen naisihminen sanoo ainakin kerran elämässään miespuoliselle otukselle "ole kiitollinen ettei sinun tarvitse tietää", tarkoittaen sitä tiettyä aikaa kuukaudesta. Veemäistä, suoraan sanottuna. Mitä logiikkaa on siinä että hormonaalisesti on kiimainen kuin pieni eläin mutta fyysisesti liian kipeä saadakseen orgasmia? Ergh, sanon minä.



14.5.2006 (Ilta)

Jos olisin kauhean epäitsekäs, toivoisin että kaikki voisivat kokea tämänkaltaisia ihanan lämpimän hellyyden ja lempeän kiihkeän rakastelun täyttämiä viikonloppuja. Koska en ole, toivon niitä vain rakkaille ystävilleni ja hähättelen muille vahingoniloisesti: "Hähähähähä!".

Kampanjani "älä ota kesänörttiä" ei ole vielä poikinut ensimmäistäkään vastalausetta. Olen yllättynyt, koska olisin olettanut ainakin yhden huumorintajuttoman pennun plöräyttävän haisevan protestin ilmoille. Idan tekemät bannerit ovat kuitenkin herättäneet ihastelua.

Erään ystäväni esimerkkiä seuraten "Asioita joita tällä viikolla olisin halunnut sanoa mutten sanonut;
1) Hyvä herra, ipananne on huonosti käyttäytyvä ja äänekäs. Olkaa hyvä ja poistakaa itsenne ja kirkuva jälkikasvunne kirjaston lukusalista, yritän keskittyä.
2) Hyvä opettaja. Teinejä ei kiinnosta käydä museoissa. Pakkoko ne on tänne raahata väkipakolla häiritsemään muita museossa kävijöitä?
3) Hyvä paikallislehden toimittaja. Opettele kirjoittamaan. Syvimmällä inholla, lukijasi joka joutuu maksamaan tämän roskan selaamisesta.
4) Rakas naapuri, oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi jos repäisisin metrin verran sisälmyksiäsi ulos peräaukkosi kautta ja solmisin niistä rusetin? Niin käy, jollet pidä kissaasi omalla pihallasi. Samoin tapahtuu ellet lakkaa kyyläämästä ikkunastasi meidän tekemisiämme. Kyllä, näin sinun tirkistelevän rakasteluamme keittiössä. Miksi luulit minun vietelleen tuon miehen siinä?
5) Kyllä, pidän sinusta paljon. Älä kuitenkaan anna sen nousta päähäsi, egosi on jo muutenkin liian iso makuuni. Mihin hemmetissä se edes mahtuu? Omani on jo aika iso mutta tuo... huh.



11.5.2006 (Ilta) Päivän kiukuttelut

Vuorossa päivän kiukuttelu. Sulatan kyllä sen, että joudun etsimään sukulaisille mitä kummallisempia kirjoja, mutta roskaromaanien etsiminen on jo aivan liian paksua. Jokaisen juoni on yksi kahdesta; joko joku hörselöihin pukeutuva naisihminen jahkailee kun ei osaa päättää minkä monesta kosijastaan valitsisi (mitä sitä jahkailemaan? Ottaisi ne kaikki!) tai sitten joku rasvainen äijänkorsto vie naisen vankilaan/kellariin/linnaan jossa kiristää eukkoa kanssaan naimisiin, aivan kuin maailma ei olisi tupaten täynnä hörselöneitsyitä joista valita. Tuhat eri kirjaa, joka kerta sama juoni. Olen aivan varma että jossain on olemassa se vihoviimeinenkin roskaromsku jossa se rasvaroisto hissaa hetale-eukon lippuntangon nokkaan killumaan.



10.5.2006 (Yöllä) Sekalaista vuodatusta

Tiesittekö että KMLahdella on ollut silmälasit? Geishapatukka jokaiselle joka (rehellisesti) tiesi. Lasit minulle määräsi eräs optikko-sukulaiseni neljäntoista ikäisenä, mutta alle vuosi sen jälkeen yöpöytäni suli tulipalossa (tästä kirjoitin aiemmin, ref 28.4)- ja lasini päätyivät tunnistamattomaan möykkyyn jossa oli teeastioita, sekalaisia pikkutavaroita ja yöpöydän muovinen levy- sekä lasini. Tuolloin "unohdin" mainita asiasta perheelleni- ja koska perheeni jokainen jäsen (minä itse mukaan luettuna!) on yhtä itsekeskeinen kuin sentrifugi, kukaan ei huomannut asiaa. Minulla ei ole mitään vaikeuksia nähdä lähelleni, mutta kaukonäköni on surkea- en takuulla saisi ajokorttia laseitta, enkä aina näe kunnolla edes telkkarin tekstityksiä. Kumma kyllä, vain harva huomaa asiaa, salaan sen aika hyvin. Lasit ovat joka tapauksessa niin epämukavat että minulla on aikaa pitää niitä kun olen vanha mummo- no, ok, vielä vanhempi mummo.

Äärimmäisen ikävystyttävää, eikö totta? Enpä muuta ole koskaan luvannutkaan. Kuten vastasin Lauralle jokin päivä sitten, minun mielestini tähään blogiin "koukuttuminen" on vähän samaa kuin joku joutuisi koukkuun karvamatoihin tai meksikolaisiin hyppypapuihin, mutta ihan rauhassa jos jollekulle jotain hupia tästä irtoaa. Katsotaan kuka kyllästyy ensin, te vai minä ;)



9.5.2006 (IP)

Äitienpäivä lähestyy. Se tarkoittaa paitsi vierailua Annen luona, myös, harmi kyllä, anoppilassa. Olen harkinnut Mikon lähettämistä Heinolaan yksikseen, koska en jaksaisi millään kuulla miten lapsellista on se, etten juo kahvia tai kuulumisia vuosisadan ehdottomasti ikävystyttävimmältä suvulta. Heidän juhlissaan minusta aina tuntuu että siinä porukassa on yhtä paljon elämää kuin Kairon museon muumionäyttelyssä. Valitettavasti tämä vaihtoehto tarkoittaisi muutaman tunnin viettämistä Lahdessa, ja koska KMLahti on sosiaalinen eläin, KMLahti ei voi sietää ajatusta tuosta ajasta yksin. Seuraa saa tarjota, se saattaa pelastaa anopin hengen (koska jos kuulen vielä kerrankin kahvista vannon että joko survon kahvipannun poikittain sen eukon kurkkuun tai kuristan koko naisen). Mikon pomojen ansiosta (kunnia ja ylistys heille) keikka on kuitenkin lykättävä ensi viikon alkupuolelle.

Käytännön piloja aviomiehille, osa XXXVI: Tee suklaataikinaa sähkövatkaimella. Kun lopetat vatkaamisen, jätä kone seinään ja ala nuolla taikinaa vispilöistä. Kun mies ei katso tarkasti, vedä kielesi hiukan irti vispilöistä ja käynnistä vatkain. Kirkaise. Vinkki; varaa jo etukäteen ensiapuryhmä elvyttämään miehesi. Varaa vaatteet joista suklaaroiskeet saa pestyä. Jos mies ei pyörry, juokse. Lujaa.



8.5.2006 (IP) Käytännön piloja, osa CXVII

Tee pirtelöä sellaisen ystävän kanssa joka ei tiedä yhtään mitään keittiötöistä, edes pirtelönteosta. Sekoittaessasi maitoa ja jäätelöä pyydä ko. ystävää antamaan samanaikaisesti ainakin viisi eri tarviketta eri puolilta huonetta ja kilju hysteerisellä äänellä "Nopeasti, juokse! Tää menee ihan heti just pilalle!" ja katso henkilön päätöntä säntäilyä. Vinkki; varmista että pääset nopeasti juoksemaan pakoon mikäli joku raukkis ilmiantaa sinut panikoineelle ja läähättävälle ystävällesi.



4.5.2006 (Ilta) Anonyymit nörtinrakastajat?

Ihminen loi tietokoneen. Sitten evoluutio loi nörtin tietokonetta käyttämään ja, koska nörttiys on tarttuva ja leviävä sairaus, evoluutio loi lopuksi nörtteihin ihastuvat naisihmiset nörttejä käyttämään- ilman naista nörtit kuolisivat varmaankin jo ennenaikaisesti erinäisiin nörttiyden lieveilmiöihin. Tosin siitä, olisiko mainittu asiantila paha vai hyvä on keskusteltu ennenkin...

Joskus sitä pysähtyy miettimään mikä hitto nörteissä niin kiinnostaa. Ne kokoavat kaikenlaista teknistä härsvärkkeliä, kuppaavat tuntikausia tekniikkakaupoissa, jättävät pesemättömät sukkansa lattialle, lihovat (eivät onneksi kaikki) ja juovat koukkua monitorin edessä. Toisaalta ainakaan minun ei tarvitse kuin katsoa miten nörtti kirjoittaa näppiksellä innostuakseni- ovatko muut nörttejä rakastavat naiset huomanneet tämän? Sitä jotenkin miettii itsensä sen näppiksen tilalle ;D Silmälasi- ja tekniikkavyöfetissejäkin esiintyy.

Pitäisikö perustaa anonyymit nörtinrakastajat-ryhmä, vai ovatko nörttivetoiset naisihmiset kenties vielä niin vähissä ettei asia kannata?



3.5.2006 (Yöllä) Puhelimeen vastatessa

Vastasin tänään puhelimeeni "Henkisen terveyden kuumalinja, millaisen trauman voimme tänään tarjota?". Soittajaparka oli kultasepänliikkeestä ja sai takuulla trauman siitä puhelusta- hyi minua.



2.5.2006 (Ilta) Hiusten väristä

Kun olin lapsi (siis joskus kahdentoista iässä), äiti aina kehuskeli sillä miten harvinaisia hänen ja pikkuveljeni Tonin kaltaiset blondit pian olisivat, ja puhui siitä miten tavallisia ruskeaveriköt- kuten minä- ovat. Kun sanoin kohteliaasti että on varmaan hienoa olla blondi, äiti lohdutti minua sanomalla että "miehet rakastuvat blondeihin, menevät naimisiin ruskeaveriköiden kanssa ja pettävät heitä punapäiden kanssa". Ihmettelin (tosin äänettömästi) jo tuolloin pitäisikö tuon lohduttaa minua- pääsen siis naimisiin mutta mies rakastaa jotakuta blondia ja naiskentelee punapäätä? Voisiko nyt edes joku miespuolinen sanoa etteivät ruskeaveriköt niin huonoja ole? Mikko väittää ainakin että nai minut rakkaudesta, mutta sen mielipide onkin puolueellinen.



1.5.2006 (Ip) Heikko taso

Eksyin eräälle tavattoman tasottomalle sivustolle (jonka nimeä en mainitse silkasta häpeäntunteesta), josta löysin raflaavia "vapun iskuvinkkejä" naisille ja miehille. Ko. artikkelin (sillä valitettavasti äärimmäisen huonotasoisille teksteillekään ei ole omaa määritelmää) mukaan naisten miehille kohdistamat iskufraasit ovat 99,9% seksipainotteisia. Sepä sääli, koska minä en ainakaan saisi sanottua mitään tuollaista suoralla naamalla, ulos tulisi kuitenkin jotain tyyliin "ilmatyynyalukseni on täynnä ankeriaita" (quotaten Monty Pytonia). Sääli tosiaankin ;D Sen sijaan miesten iskufraasit näyttivät kaikki kohdistuvan naisten ulkonäköön, mikä on jälleen huonoja uutisia minulle, sillä paras mitä minun ulkonäöstäni voitaisiin sanoa lienee "nenäsi olisi ihanteellinen pakkasaamuina huurteen raapimiseksi autoni ikkunoista"



29.4.2006 (Ilta) No niin.

Olin yli puoli vuorokautta valkohehkuisen raivon vallassa- olin purra pöydänkulmaa eikä olisi paljoa vaadittu siihenkään että olisin heivannut herra Lahden matkalaukkuineen pihalle talostani. Puolen vuorokauden jälkeen rauhotuin kylliksi niin, että saatoin napata herra Lahtea kauluksesta ja raahata vuoteeseen, jossa rakastelin herra Lahtea kunnes herra Lahti ulvoi nautinnosta. Nyt herra Lahti on puolitajuttomassa unenhorteessa mutta nähtävästi erittäin tyytyväinen oloonsa. Jalkani sattuu yhä, mutta tulin päätökseen ettei sille kuitenkaan mitään voi ja riittää kun yhdellä on paha mieli. En ole vielä täysin leppynyt, mutta itsekontrollini riittää hillitsemään tämän.

Seuraavaksi raclettea, jäätelöä ja sauna. Annan Mikon rauhassa juoda siiderinsä ja oluensa, saanpahan loppuillan vapaaksi rauhoittuakseni lisää. Tilanne ei ole... tyydyttävä, mutta aion purra hampaat yhteen ja hymyillä.



28/29.4.2006 (keskiyö) Perhana.

Hävisin Geisha-patukan Anjalle- perhana, mutta nyt eipä ole oikeastaan mun vikani. Mikko onnistui lukitsemaan meidät pihalle lintutalolta tultaessa, ja kävi ilmi ettei hän ollut vaivautunut laittamaan vara-avaimia sinne missä niiden piti olla koska "noin nuori ei voi tietää mitään" eikä minua siksi tarvitse kuunnella kun neuvon jotain. Päivystävää lukkoseppääkään en mistään saanut, joten ei auttanut kuin rikkoa saunan ikkuna jotta saatiin vara-avain. Nyt minulla on sitten lasia jalassa ja itken pahimmanlaatuisen raivokohtauksen ja kivun jäljiltä.

Joka tapauksessa kiroilulakkokokeilu on päättynyt tältä erää. Se sujui muuten oikein hyvin enkä ole tuntenut mitään tarvetta kiroilla, mutta joka kerta jokin Mikon möhläys saa minut menettämään hermoni. Ikkunalasi jalassa jo riittää syyksi kiroilla, IMO. Viimeinen kerta muuten kesti yli 28 tuntia ja voitin sentään kolmisenkymmentä suukkoa lisää sekä yhden Kismet-patukan (jei!).



28.4.2006 (IP 2) Tulipalosta

Nyt tuli vihdoin sellainen tunne että voisin puhua siitä tulipalosta. Olen kertonut jotain muutamalle ystävälle, joitain pääkohtia ja hajanaisia huomautuksia, mutta koska niin moni on kuulemma siitä vähän epätietoinen... Käytän nyt puhekieltä, suonette toivoakseni anteeksi ajoittaiset"mä"-tyyppiset sanat tässä yhteydessä, sillä aihe on varsin raskas kirjoitettavaksi. Jäsentelykin on heikkoa, en ole oikein vieläkään oppinut käsittelemaan aihetta rauhallisesti.

Lapsuudenkotini oli siis kolmekerroksinen suuri hirsitalo. Tulipalo sattui muutamaa päivää ennen 15-vuotissynttäreitäni. Se oli ollut aika normaali päivä; Anne tuli töistä ja pyysi minua viemään pyykit pyykkikomeroon- se sijaitsi kakkoskerroksessa, Tonin huoneen vieressä. Sen jälkeen menin taas alas Annen seuraksi noin puoleksi tunniksi, kunnes Anne meni käymään yläkerrassa. Sieltä hän huusi ihmetellen kuka oli lämmittänyt ja laittanut pellit kiinni liian nopeasti, koska savu haisi. Juoksin yläkertaan, jossa Anne juuri avasi pyykkikomeron oven. Siellä oli kauhean mustaa, mutta näin että lakanahyllyt olivat aivan liekeissä, samoin lattia. Anne hyppäsi taaksepäin puhelimeen, mutta linja oli katki- puhelinkaapeli kulki sen komeron läpi. Yritin huutaen käskeä Annea sulkemaan komeron oven mutta hän oli jo juoksemassa toimistolle soittamaan palokuntaa, kännyköitä perheessämme ei silloin vielä ollut.

Komerosta purkautui kauhea pilvi ihan mustaa savua, mutta juoksin sen ohi huoneeseeni, jossa oli silloin muutama linnuistani, yksi häkissä ja pari hoitoboksissa. Hain ensimmäisen häkin ja vein sen kirjastoon, hain boksin ja ehdin juuri yläkerran hallista läpi kun suoraan takanani räjähti; palokaasu syttyi. Suojelin sylissäni viiriäisboksia kun kirjaston oven pikkuikkunat räjähtivät puolen metrin päässä takanani. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut ehkä minuutin verran. Hannu evakuoi meidän kolme saksanpaimenkoiraamme alakerrassa ja vei ulos aseitaan, Toni nappasi minulta viiriäisboksin ja vei sen lintuhuoneelleni kun tajusin että kissa oli vielä talossa. Painuin sisään kauheaa kyytiä, onneksi kissamme- Pöpö- oli silloin alakerran suuressa olohuoneessa josta sen nappasin kiinni ja kiikutin ulos. Se taisi raapia aika pahasti mutta en huomannut sitä silloin.

Palokunnalta tuntui kestävän kauhean kauan aikaa saapua perille. Muistan seisoneeni Annen vieressä takapihalla ja katselleeni, kun tuli pomppi kuin kumipallo alas keittiöön vieviä takaportaita ja koko yläkerran ikkunat mustuivat. En muista juuri mitään sen sammutuksesta, muistan että vein linnut lintuhuoneelle ja myöhemmin menin Hannun kanssa hakemaan tarvikkeita. Muistan kuinka pimeää ja mustaa kaikki oli. Koko kaunis yläkerta oli musta, haiseva, märkä, pölyn ja purun ja noen peitossa, maalauksista ei jäljellä edes kehyksiä ja palomiehet olivat kovin surullisia ja jotenkin kauhuissaan, he eivät olisi halunneet päästää minua sisään. Lopuksi Hannu joutui pakottamaan minut ulos huoneestani, joka oli niin kauhean musta vaikka vasta jokin aika sitten se oli niin kaunis.

Sinä yönä me nukuimme toimistolla. Anne joi yli 80 vuotta vanhaa Ranskalaista punkkua jonka isä oli hakenut kellarista ja kaikki itkivät. Muistan vain sen helpotuksen siitä, että kaikki kolme koiraa löhösivät lähellämme ja tulivat ihan kylkeen, ja linnut ja kissakin olivat kunnossa, kukaan ei kuollut. Yläkerta oli täysin mennyttä, kolmas kerros aivan noessa, alakerta vain jonkin verran nokinen ja tietenkin aivan likomärkä mutta muuten vahingoittumaton.

Seuraava päivä oli aika kauhea. Vakuutustarkastajat kävivät kauhistelemassa tuhoa, äimistelemässä sitä miten valtavan paljon vaatteita ja kenkiä olimme omistaneet ja muutenkin. Hannu vuokrasi huoneet Orimattilan ainoasta motellista jossa ramppasi venäläisiä prostituoituja. En pystynyt nukkumaan sinä yönä; Anne itki, ja kun kysyin mitä voisin tehdä, Anne sanoi ettei voinut muistaa millainen oli Tchaikovskin joutsenlammen teemamelodia. Mietin sitä pari minuuttia, ja aloin sitten hyräilemään sitä, ja Anne lopetti itkemisen ja nukahti. Itse en saanut unta sinä yönä.

Seuraava päivä oli 8.3, ja päätin että en nukkuisi enää motellilla. Menin nukkumaan saunalle lintujen kanssa. Sinä yönä sain nukuttua paremmin, ja aamulla Anne, Hannu ja Toni toivat minulle kaupan valmissynttärikakun, joka sitten syötiin paperilautasilta muovilusikoilla. Kun menin talolle, sain järjestettyä kuumaa vettä ja viinimarjamehua- teet olivat mennyttä kalua. Vuoteeni oli (tai siis on) metallia, ja päiväpeite oli täysin kärventynyt, samoin koristetyynyni, mutta peittoni päiväpeitteen alla oli vain pahasti savunhajuinen. Kaivauduin sen alle, join mehua ja itkin tuntikausia, kunnes tuli liian pimeää. Nukuin saunalla kaksi yötä, kunnes sähkömiehemme sai kytkettyä alakertaan sähköt. Sitten siirryin nukkumaan talolle- kreivin aikaan, koska sinä yönä joku nuorisojoukko oli jo yrittämässä portista sisään ja kun menin kuistille ne karkasivat tiehensä. Muistan kauhistelleeni kirjaston lattiaa: sillä kohdalla jossa seisoin juuri kun oven ikkunat räjähtivät oli lasinsirpaleita mustuneena ja sulaneena kiinni lattiaan. Palopäällikkö kertoi myöhemmin Annelle, että jos yksikin ulkoikkuna olisi räjähtänyt, koko talo olisi palanut kivijalkaa myöten, ja jos väliovet eivät olisi olleet paksua vanhaa massiivipuuta, tuho olisi ollut vielä paljon pahempaa. Talon päärakenteet jäivät ehjiksi, vaikka keskikerroksen sisustus paloi eristeitä ja kattoruoteita myöten, eivätkä kolmos- ja ykköskerrokset kärsineen tuhottomasti.

Talon remontti kesti kuukausia eikä olisi varmasti onnistunut niinkään nopeasti ilman perheen rakkaita ystäviä jotka tulivat auttamaan siivoamisessa ja töissä. Silloin näin miten uskomattoman luova Hannukin osasi olla rakentaessaan ja suunnitellessaan. Nukkumisjärjestelyissä siirryin aina toisten edeltä; ensin vintille vierashuoneelle kun muut muuttivat alakertaan, ja sitten huoneelleni joka valmistui ensimmäisenä kaikista. En muista koskaan olleeni yhtä onnellinen kuin silloin, kun saatoin nukahtaa omassa huoneessani niin monen viikon jälkeen.



27.4.2006 (IP)

Riitelin juuri (taas) Mikon kanssa eräästä seksiin liittyvästä asiasta. Tai eipä sitä riitelyksi voi sanoa; joka kerta kun yritin avata suuni, sain ulos vain ensimmäisen tavun ennen kuin tajusin että olin kiroilemassa ja katkaisin sanan. Lopulta seisoin vain paikallani, tärisin raivosta, syöksyin omalle huoneelleni saunalle ovien taakse ja karjuin keuhkoni tyhjäksi. Epäilemättä karjunta kuului silti ulos asti, mutta tulin ulos jälleen rauhallisena. Kirouslakko on silti pitänyt ainakin tähän asti.

Muoks: Kolmas kerta toden sanoo- tai sitten ei, koska toinen kerta meni ainakin pipariksi kun sanoin "toden" Mikosta suuttuessani. Ehdin kuitenkin voittaa jo 22 suukkoa vedoista, hä hä hää! Eli kolmas yritys aloitettu kello 19:00.



26.4.2006 (IP) Fobioita ja kirouslakko

Kevät, ihanaa. Kukkia nousee joka puolella ja kävelyillä on ihanaa käydä. Mutta voi, kevät, miksi pitää sinun herättää myös kaikki kauheat pikkuötökät? Kevät ja kesä ovat raskasta aikaa ötökkäfoobikoille, etenkin araknofobiani stressaa juuri nyt ja joudun jatkuvasti kiljumaan Mikon apuun päästämään päiviltä noita kammottavia otuksia. Hyh.

Hieno kirouslakkolupaukseni kesti yllättävän pitkään. 14 tuntia, tosin siitä vietin unessa vajaat 10 tuntia- whee. Herätessäni olin jo hienosti unohtanut pyhät puheeni, kunnes havaitsin sadattelevani Mikolle. No jaa, aloitetaan alusta. Kello on 20:02. Ja nyt saa lyödä vetoa siitä kuinka pitkään tämänkertainen lakko kestää. Asetan vedonlyöntiyksiköksi suklaan ja mahdollisesti myös suukot.



26.4.2006 (Yöllä) Lisää sekalaista

Nyt K.M.Lahti ymmärtää vielä vähemmän. Itse asiassa KMLahti on nyt jo aivan pihalla. Mutta ei se mitään, meillä on jo totuttu siihen.

Itsekehityksen nimessä julistan itselleni nyt kiroilemattoman viikon. Koska kiroilen ehdottomasti liikaa, aion nyt yrittää olla viikon täysin kiroilematta. Ja kirosanoiksi ei sitten lasketa lieviä solvauksia kuten "hillerinvirtsa" tai "ameeba-aivo". Ja koska kirosanat ovat minulle tapa olla mukiloimatta ihmisiä, suosittelen ettei kukaan yritä tahallaan suututtaa minua tämän viikon aikana- ihan vain oman terveytenne vuoksi. Testi alkaa siis nyt, kello on 01:19, ja päättyy tasan viikon kuluttua. Toivottakaa onnea.



25.4.2006 (Yöllä) Ja sekalaisia

Mikon palkassa oli bonusta. Jei! Voisin melkeinpä suukottaa Mikon pomoa ilosta, ellen olisi niin luvattoman ruma että moinen voitaisiin katsoa pikemminkin rangaistukseksi. Ei pidä olla ilkeä ihmiselle jonka ansiosta on lisää tuhlattavaa.

Enkä taaskaan ymmärrä ihmisiä. Tällä kertaa kummastusta herättää taas eräs miespuolinen hyvä ystävä, jota en ole ymmärtänyt aiemmin enkä ymmärrä nytkään. Hetken aikaa uskoin tajuavani missä mennään ja että asiat olivat kohdallaan, ja nyt näyttääkin siltä että olin taas aivan väärässä. Ei, en taaskaan paljasta nimiä, koska aika moni lukijoistani epäilemättä tuntee henkilön. Voisiko joku kuitenkin suositella KM-tädille jotain perusopasta mieshenkilöiden tulkitsemiseen? Mielellään jotain jossa kerrotaan syyt miesten murjotukseen, geneerisiin älyttömyyksiin sekä vihjauksiin. Tyyliin "kohteliaisuuksien syyt ja niiden oletetut/toivotut seuraukset" sekä "sata tapaa joilla parantaa murjotus". Kirjallisena, jos mahdollista.



21.4.2006 (Ilta)

Valkosuklaa-praline on aivan liian hyvää. Mieleeni tuli, että jos voisi keskittyä kylliksi, niin rakastellessa suklaapalan voisi ottaa huulien väliin ja orgasmin lähestyessä syödä sen; siis kaksi orgasmia yhtä aikaa. Tämä toisaalta vaatisi keskittymistä muuhunkin kuin rakasteluun ja siis itsekontrollia, ja sitähän minulla ei ole. Sääli, kieltämättä.

Ja lopuksi tietoisku; Monty Python-maraton voi saada päästä viiraamaan (jopa enemmän kuin tavallisesti). Tämä pitäisi joskus järjestää kunnolla pitkänä hardcore-editiona suklaan, sipsien ja limsan siivittämänä ja porukalla jonka saa suostuteltua improvisoimaan omaa MP-sketsiä tai näyttelemään uudelleen aitoja MP-sketsejä, mahdollisesti pienellä improvisoinnilla. Minä muuten haluan Hassujen Kävelyiden ministeriksi tai Espanjalaiseksi Inkvisiittoriksi!



19.4.2006 (Aamuyöstä) Vinkkejä miehille (seksivaroitus)

Tästä tuli keskusteltua taas, kun miehet kauhistelivat sitä että naisparat kehtaavat ihastella miesten takamuksia. No, ainakaan pääosa naisista ei ostele alatyylin julkaisuja nimeltä "Kivesparaati" tai järjestä "Mr. märät kalsarit"-kilpailuja, kun taas miehiltä moista jopa odotetaan. Pyh teille vaan, on naisillakin oikeus johonkin perversioon.

Samalla tuli selväksi se, että moni mies väittää ettei tiedä fyysisiä temppuja joilla saa naisen polvet tutisemaan. No, siitä olenko minä "nainen" vai "naispuolinen otus" on keskusteltu ennenkin, mutta avaanpa suuni kuitenkin ja annan muutaman vinkin- ja disclaimer, nämä eivät välttämättä toimi kaikkiin naisiin mutta sentään yllättävän moniin- pikagallupin mukaan ainakin.
1) Suukot yllättäviin paikkoihin kuten nenänpäähän, otsalle tai sormenpäihin.
2) Suudelmat niskaan. Etenkin parrakkailta ja/tai viiksekkäiltä miehiltä. Reaktio voi olla hyvinkin voimakas, naisesta riippuen. Tästä tempusta voi tulla hulluksi.
3) Sormien hyväily. Needless to explain. Tosin voi olla puolittain sama kuin kohdan yksi yllättävät suukot sormenpäihin.
4) Hellittelysanat ja suloiset kohteliaisuudet- vaikka tämä ei ole fyysinen temppu, siitä saa hyvinkin fyysistä. Sanat kuten kulta, kultaseni, rakas etc etc.
5) Halaus takaapäin. Olen aina ollut ihan heikkona tähän temppuun, vaikka kuinka dominoiva saatan olla, siinä on jotain joka saa aivan veteläksi.
6) Kohta kuusi on vain pidemmällä fyysisessä suhteessa oleville- naiselle annettu pehmeä kokovartalopesu vaahtoavalla saippualla. Esimerkiksi kylvyssä tai saunassa tämä temppu on fiksu.

Kokeilkaa noita naisiinne, hyvät miehet. Kokeilu on aina vaivan arvoinen, vain vähän hävittävää, mutta paljon voitettavaa.



17.4.2006 (IP) Ei sittenkään poissa, kai

Tällä hetkellä olen lähinnä turhautunut ihmiskuntaan- ja itseeni ehkä eniten. Toivoin voivani pitää pienen nettipaussin, käydä parissa paikassa selvittämässä joitain asioita muutaman ystävän kanssa ja muutenkin selvittää itselleni sen mitä aion asialle tehdä. Havaitsen nyt että olen vältellyt asioiden miettimistä ja päätöksien tekemistä pohtimalla toisissa blogeissani muita asioita ja miettimällä turhaan asioita joiden pohtimisesta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Ei tästä tule mitään. Hakkaan yhä päätäni vasten sitä tiilimuuria jota myös ihmiskommunikaatioksi kutsutaan. Ja ei, asioiden "tulkitseminen positiivisiksi" ei nyt onnistu. Sitä paitsi talossa vedenpaineet ovat niin matalalla että hyvä kun jonkinlaisen suihkun sain- juuri nyt ottaa päähän niin maan riivatusti. Ettekä te kävijätilaston mukaan ole pysyneet poissa kuitenkaan. Taidatte tuntea Kmlahden liiankin hyvin? ;)

Eräs tyyppi ihmetteli sitä, olenko todellakin ujo kuten omalla sivullani väitän, koska uskallan kirjoitella blogiini kaikenlaisia henk.koht. asioita. Kysymys ei tullut lomakkeella, mutta suhtaudun siihen kuin lomakekysymykseen. Tuota tuota, ensinnäkin ihmisten seurassa piilotan ja naamioin aina jotain. Se saattaa pettää jossain yllättävässä tilaneessa- voimakas viha, äkillinen pelästys tai hämmästys saattaa näkyä- mutta vain harvoin. Näytän tahallani joitain tunteita naamioidakseni toisia, ja vaaditaan vähän akrobaatiaa näkemään sen läpi. Yleensä epävarmuudet eivät näy pinnalle- sain runsaasti harjoitusta lapsena. Se ei välttämättä ole hyvä asia, koska minua on vaikea oppia tuntemaan hyvin ellen ole aivan sataprosenttisen varma keskustelukumppanistani. Ajan mittaan saatan näyttää muitakin puolia itsestäni, mutta jos vastine on hiukankin negatiiviseen vivahtavaa tai epävarmaa, vetäydyn nopeasti takaisin; minun on vaikea luottaa muihin.

Itsekontrollin kanssa olen kehittänyt myös suuren halun itsekehitykseen, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tätä vaikeuttaa aggressiivinen luonteeni: menneisyyteni vuoksi olen nopeasti puolustuskannalla ja valmiina hyökkäykseen jo ennen kuin vastapuoli ehtii hyökätä. Blogini ovat olleet harjoitusta tätä vastaan; jos voin julkisesti kertoa sen, mitä mielessäni liikkuu, tulee puhuminenkin ajan mittaan helpommaksi. Minulla on muuten ollut nettiblogeja vuodesta 2001 lähtien. Lomake on ollut erinomaista harjoitusta sekä itsekontrollissa että sosiaalisuudessa, ja pari kertaa olen joutunut vastaamaan sellaisiinkin kysymyksiin joihin vastaaminen otti aika tiukoille- onneksi ne tulivat sentään yksityisinä. Saa niitä yhä lähettää, minusta tämä on ollut erinomainen harjoitus.

Vaan siitä ujoudesta. Se tulee ilmi helpoimmin yhteyksien pitämisessä. Olen surkea pitämään yhteyksiä ellei minulla ole jotain asiaa- en osaa soittaa noin vain sosiaalisia puheluita rupatellakseni (vaikka osaankin vastaanottaa sellaisia ja kälättää pitkään). Pelkään aina häiritseväni, joten jos vastakommunikaatio on vähäistä, vähennän itsekin sitä omalta puoleltani vaikka kuinka paljon pitäisin ihmisestä. Vaikka olen sosiaalinen eläin, en osaa juurikaan pyytää seuraa- minua on potkittava siihen suuntaan. Yritän helposti pysyä syrjässä etten vain häiritsisi kenenkään yksityisyyttä ja rauhaa, sillä olen itse arvostanut aina omaa yksityisyyttäni. ETC.

Taisi mennä vähän sekaiseksi? Joka tapauksessa; kyllä, kyllä minä satun olemaan varsin ujo. Minä vain piilotan tunteeni. Veikkaan että vain ne, jotka ovat tunteneet minut lapsesta saakka tiesivät tuon seikan- tietenkin jos Mikko jätetään laskuista pois- mutta suklaapala palkinnoksi niille jotka olivat tajuneet tuon muuten. Joka tapauksessa, kyse on vain itsekontrollista. Kyse ei ole pelosta; se on vain rauhattomuutta ja epäselvyyttä ihmisten sisäisestä maailmasta.



15.4.2006 (IP) Yksi juttu vain -keväästä ja suomalaisten melankoliasta

Mikähän on vikana suomalaisten itsetunnossa? Vaikka tiedän oman egoni olevan liiankin suuri, minua silti ärsyttää nähdä suomalaisten kulkevan kaduilla pää painuksissa, selkä lysyssä ja ryhti surkeana kuin maailman paino olisi laskettu juuri heidän hartioilleen. He eivät uskalla katsoa ylös, saati sitten suoraan silmiin, he eivät hymyile juuri koskaan jotta kukaan ei vain huomaisi heitä. He pukeutuvat mustaan tai harmaaseen ja kaikki samaan tyyliin. Olen aivan varma että he mielellään luikkisivat pitkin katujen laitaa kuin hiiret turvakoloihin, mikäli he vain voisivat tehdä niin herättämättä huomiota. Hoi, päättäjät, rakennuttakaa toki Suomen katujen varsille pimeitä tunneleita jotta suomalaisten ei tarvitse kohdata ihmisiä kulkiessaan ja tulla, herra paratkoon, katsotuksi.

Ah, melankolia, sinä suomalaisten kansallisaarre, kuinka suomalaiset sinua palvovatkaan. Arvostatkohan yhtään heidän pyrintöjään kun he tuijottavat jonnekin vastaantulijoiden navan ja omien varpaidensa tienoille ja painavat palvovasti hartiansa ja päänsä kunniaksesi? Olen varma että jossain on jopa erityisiä murjotuskoulutuslaitoksia, joissa suupieliä venytetään väkisin alaspäin. Kevään tullen he vaipuvat vieläkin synkempään masennukseen, odottavat katupölyä ja siitepölyallergioita sekä kiroavat pelolla pikkulintujen laulua lintuinfluenssan pelossa.

Voi ihmisparat, mikähän painaa mieltänne noin vuodesta toiseen ettette voi katsoa kanssaihmistämme silmiin ja hymyillä, ihan vain joskus ja kokeeksi, vai loukkaako se uskontoanne? Ihmistä, joka uskaltaa katsoa toisiin ja hymyillä, joka ei häpeä omaa olemustaan tai itseään (tai ainakaan ei näytä sitä selkeästi kaikille), voin jopa kunnioittaa.



12.4.2006 (AP) Public service announcement

Kiitos kultaisen mr. Juhon, KMLahdella on oma ja uusi sähköpostiosoite omalla nimellä. Kmlahti (at) gmail.com. Jei! Nyt minua ei toivottavasti luulla aviomiehekseni (ellei sitten ulkonäön perusteella ;)).



11.4.2006 (AP) Mikon toilaukset, osa LXXXVI

Pari vuotta sitten IT-laman aikaan firma jossa Mikko tekee duunia (silloinen Teamware Group) oli hiukan vaikeuksissa- taas niitä vaikeuksia joissa firmalla muka menee hyvin mutta kun tulee puhe palkanmaksusta, menee huonosti. Joka tapauksessa firma ilmoitti, että jokainen työntekijä saa valita joko kymmenen päivän väliaikaisen lomautuksen tai vapaaehtoisen palkanalennuksen joka vastaa kymmenen päivän palkkaa (eli suomeksi; kymmenen päivää palkatonta lomaa tai kymmenen päivän edestä ilmaista työtä). Tätä säestettiin heikoilla lupauksilla siitä, että firma makselee sitten joskus takaisin niille jotka ottavat palkanalennuksen - "sitten kun menee hyvin". Kun kuulin tästä sanoin tietenkin Mikolle että totta helvetissä otat sen loman, kymmenen päivän ylimääräinen loma ei ole ollenkaa paha eikä tuollaiseen puolivillaiseen lupaukseen voi luottaa. Kuunteliko Mikko minua? Eipä tietenkään, vaan otti ihan vain silkkaa itsepäisyyttään sen palkanalennuksen ja teki siis kymmenen päivää ilmaista työtä. Sitten firmalla toki meni paremmin, eikä kuulunut rahoja koska "ei mene vieläkään ihan niin hyvin". Kunnes Mikon ryhmä eriytettiin kyseisestä firmasta omaksi piukkufirmakseen ja juttu siis on nyt ohi.

Lyhyesti sanottuna aihe ottaa päähän niin pahasti että menen leipomaan mustikkamuffinsseja. En aio räjähtää tai rähjätä, sillä olen päättänyt etten nalkuta tuolle miehelle, oli hän miten typerä ja ahne tahansa. Jos voisin purkaa pahaa tuultani jollain muulla kuin leipomalla tekisin sen kyllä, sillä Mikon tuntien hän katsoo sen jonkinlaiseksi palkinnoksi, aivan kuten yleensäkin mies joka on elänyt liki 20 vuotta yksin ja jolla ei ole mitään halua kuunnella muita. Joskus mietin onko suhde todellakin tämän arvoinen. Ongelma on, jälleen kerran, ikäerossamme. Liki kaksikymmentä vuotta vanhempi mies suhtautuu minuun enemmänkin kuin lapseen, mutta minä kasvoin noissa piireissä. Minä tunnen nuo puolilupaukset ja pikkuhuijaukset kuin omat taskuni ja osaan epäillä ja olla kyyninen, kun taas Mikko on äärimmäisen naivi ja hyväuskoinen. Oppimäärä yksi; firmoihin EI voi luottaa epämääräisiin sanakäänteisiin verhotuissa puolilupauksissa kun on kyse rahasta- PISTE. Ja minä en perkele saa raivokohtausta, en. Puren huuliani tai pöydänkulmaa mutta EN saa raivokohtausta. Itsekontrollia. Pitkiä henkäyksiä. Huutoterapiaa.



9.4.2006 (Ilta) Lisää haukkumista ja ihmisvihaa?

Mietin hetken ketä seuraavaksi haukun, mutta loppujen lopuksi päätös olikin helppo; netin anonyymikeskustelupalstakulttuuria. Paikat kuten MTV3'n, suomi24'n ja jippiin foorumit ovat uskomattomia jälkeenjääneiden debiilien kerääntymisalueita, joissa puhutaan paskaa uskaltamatta seistä sanojensa takana ja käyttää omaa nimeään. Alaikäisiltä moisen vielä voi jotenkin ymmärtää, mutta aikuisilta ihmisiltä- hyi helvetti. Toivon suuresti etten kohtaa elämäni aikana montaakaan sellaista, joilla ei ole selkärankaa sanoa sanottavaansa suoraan vaan on kitisteltävä anonyyminä kuin jokin alkulimaska. Aikuiset ihmiset; minulla on kanttia sanoa asiat suoraan. Jos täällä on monta sellaista joilla ei ole... no, toivon todellakin ettei teitä olisi täällä. Tai ainakin teidän pitävän minut tietämättömänä olemassaolostanne, sillä kukaan ei jaksa oksentaa ihan niin montaa kertaa päivässä.

Mutta asiasta viidenteen, uutena virallisena solvaajana sain pyynnön solvauksesta "Mikalle". Mika, en tosiaankaan tiedä edes kuka olet, mutta ei se mitään, tässä sinulle kuitenkin; Olet rimppakinttuinen pattipäinen sontakärpäsen tuhnu. Hengityksesi haisee jalanpesuvedessä uiskentelevalle härskille rasvasillille. Revi pensasmaiset kulmakarvasi juurineen irti ja kudo niistä sukat. Kiitoksia ja terveisiä eräältä tuttavaltasi.



8.4.2006 (Iltapäivä) Jälleen haukkumista ja protestointia

Jälleen solvaan erästä ihmisryhmää, nimittäin perussuomalaisia kaljaa kittaavia sohvalla röhnöttäviä verkkopaitaporsaita joiden kirjallinen harrastus rajoittuu Aku Ankan lukemiseen. Beh, sanon minä. Voitin jokin päivä sitten erään vedon jonka löin Mikon kanssa ja sain palkinnokseni ruusun. Kukkakaupassa oli juuri tällainen kaljamahainen kumisaapaspelle ostamassa kukkia "eukolle". Floristi ehdotti punaista ruusua, jolloin kyseinen karvalakki-idiootti ilmoitti kuuluvasti että "ei se mikään ylioppilas oo, anna joku korea kimppu". En viitsinyt yrittääkään laskea oliko kyseisen punanaamaisen sohva-ameeban valitsemassa koreassa kimpussa kolmetoista kukkaa (joka merkitsee vihaa ja halveksuntaa). Yksi ainoa ruusuhan on kauneimpia asioita mitä mies voi naiselle antaa. Punainen ruusu olisi vielä romanttisempi, kukkien kielellä yksi kukka tarkoittaa "olet ainoani" ja punainen merkitsee intohimoa (ainakin päätulkinnassa). Kahdeksan ruusua olisi vielä ihanampi, se tarkoittaisi "olen sinun ikuisesti". Itse asiassa laskin kukat eräästä Mikon jokin aika sitten antamasta (ja nyt jo kuihtuneesta) kimpusta- seitsemän kukkaa, joka tarkoittaisi kosintaa, mutta en viitsi kiusata miesparkaa moisella asialla. Eipä miehiltä kai voi liikoja odottaa. Mukana ollut ruusu oli ainakin punainen, ja kai se ajatus on kuitenkin tärkein. Niin, siis, ei tämä tapaus ole ainoa syypää moiseen kiukunpuuskahdukseen kyseistä ihmisryhmää kohtaan, se on pitkän ajan kuluessa kasaantunutta ärtymystä. Kyseinen miestyyppi ei todellakaan ole minun makuuni.



3.4.2006 (Ilta) Eräs meme

eli viisi seikkaa jotka vain hyvin harva on tiennyt KMLahdesta.

1) Ainoa kohta kehossani jota olen koskaan hävennyt on polveni, jossa on sormenpään kokoinen syntymämerkki. Inhosin tuota merkkiä aivan hirveästi, mutta opin pitämään siitä kun tulin seurusteluikään ja havaitsin että yllättävän moni mies piti siitä. Nykyisin se ei enää häiritse.
2) Minä olen laiskottelun mestari. En ole koko kouluaikanani lukenut yksiinkään kokeisiin, en ole tehnyt kertaakaan läksyjäni ja opin jo ala-asteella miten romaanin lukemisella voi peittää opettajan väsyttävät luennot; en siis ole koskaan kuunnellut tunneilla. En ole myöskään kertaakaan joutunut uusimaan yhtä ainoaa koetta tai luokkaa, ja parhain arvosanani oli 10 englannissa. Surkeimmat arvosanani olivat matematiikassa- jota inhoan yli kaiken- ja liikunnassa, yllätys yllätys, joissa en keskittynyt sitäkään vertaa, enkä silti joutunut uusimaan mitään.
3) Keuhkoni ovat aivan hajalla yllättävästi tupakan vuoksi. En itse ole koskaan polttanut, mutta äitini ja isäni ovat polttaneet aina, 1-2 askia/päivä, raskausaika mukaan lukien, joten elin siis jatkuvassa tupakansavussa 19 vuotta. Tämän vuoksi keuhkoni ovat aina olleet surkeat.
4) Jos todella välitän jostakusta, en osaa olla pitkävihainen. Yleensä suutun jumalattomasti, kerta kaikkiaan räjähdän, mutta jos satun todella välittämään toisesta osapuolesta, lepyn nopeasti. Perheeni ei osaa pyytää anteeksi (muistaakseni äitini on pyytänyt anteeksi kerran elämänsä aikana (puututtuaan poliittiseen mielipiteeseeni)) joten en ole itse koskaan oppinut kyseistä taitoa, ja se tuottaa jonkin verran ongelmia. Mikon kanssa olen oppinut jonkin verran sitäkin taitoa, mutta vain hiukan. Perheeni tapana on yrittää teeskennellä ettei riitaa tapahtunutkaan- ja perheeni sentään tappelee kuin kasa kissoja keväällä.
5) Minulla on jokin henkinen juttu, joka aiheuttaa ehdottoman kiinnostuksen lopahtamisen jos mies on päivänkään minua nuorempi. Olen unohtanut erään herran juuri tämän vuoksi- kyseinen poika oli minua kaksi viikkoa nuorempi. Järjetöntä tai ei, tämä on aivan ehdoton juttu, ja rehellisesti sanottuna aina kun ajattelen äitini ja hänen nykyisen miehensä ikäeroa- äiti on 11 vuotta vanhempi vaikka näyttää aivan samanikäiseltä kuin Jari- minua hieman iljettää. Yritän olla ajattelematta asiaa. Minulle miehen on pakko olla vanhempi, mielellään myös henkisesti.



2.4.2006 (Ilta) Anyway

Kävin Juhon ja Mikon seurassa testaamassa Kampin uuden suklaakaupan nimeltä Kaakaopuu. Toisin kuin oletin, herrat saivat minut ulos ko. kaupasta kirkumatta ja potkimatta, mutta vasta kun olimme tuhonneet useamman suklaaleivoksen ja ostelleet mukavan määrän suklaakonvehteja. Lisäksi kävimme kirppareilla lelumetsästyksellä (My Little Ponyja, jei!), ja löysinpä pari kirjaakin kokoelmaamme. Kyseinen suklaakauppa tulee joka tapauksessa jatkossakin kärsimään vierailuistani kun Mikko on kokouksissaan tai kouluttamassa. Voin suositella, mutta hyvät ihmiset, varovasti, jotkin niistä suklaista ovat aivan liian herkullisia. Eräs valkosuklaapatukka etenkin on orgasmin vastine suklaamaailmassa.



31.3.2006 (yöllä) Lapsettomuudesta ja hiukan suvustakin

Minulta kyseltiin lapsettomuudestamme. Ei, me emme ole yrittäneet emmekä tule yrittämäänkään. Itse asiassa täysin päinvastoin; me olemme varmistaneet sen ettei jälkikasvua todellakaan tule. Seuraavaksi syitä, joita varmaankaan kaikki eivät halua lukea- varoituksen sana.

Ensinnäkään minä en todellakaan pidä lapsista (ja tuo oli varsin lievästi ilmaistu). Mikkokaan pidä lapsista, vaikkakaan ei suoranaisesti inhoa niitä yhtä paljon kuin minä. Jo nuo seikat yksinään olisivat ratkaisseet asian. Silti, toisekseenkin kohtuni kääntynyt väärin päin. Tämä tarkoittaa lähes varmaa keskenmenoa ja pelkkä raskauskin olisi vaarallinen. Raskaaksitulo on sukuni naisilla ollut muutenkin todella vaikeaa, ja niillä jotka ovat onnistuneet siinä on ollut yleensä erittäin vaikeita synnytyksiä ja useita keskenmenoja. Äidilläni ei ollut paljon ongelmia raskauden aikana, mutta minä ja veljeni synnyimme molemmat huomattavasti alipainoisina (=keskospaino) ja alilämpöisinä (=jäimme vain jotenkuten henkiin). Kaava on selkeä: molemmilta puolilta sukuni on muutenkin todella pieni ja lisääntyminen on vaikeaa, eikä kukaan kummastakaan suvusta ole koskaan ollut mitenkään erityisen äidillinen - huomattavaa itsekkyyttä- ja minussa nuo piirteet ovat kaikki korostuneet. Terveydellisten syiden lisäksi minä nautin elämästä ja olostani; haluan parisuhteessa antaa kaiken miehelleni, rakkaudelle ja itselleni, eikä lapsi sovi siihen kuvioon. En minä halua huolehtia jostakusta täysin; haluan tulla huolehdituksi ja hemmotelluksi ja hemmotella takaisin samanvertaistani, kokea ja nautiskella. Tai siis, miten tämän selittäisi; aikuisista huolehtimisen ja lapsista huolehtimisen välillä on valtava ero. Lapset myös ärsyttävät minua ja vaativat liikaa aikaa ja huomiota. Olen siis oikeastaan kauhean itsekäs ihminen. Tämä kuitenkin vastannee kysymykseen; ei, lapsia ei ole tulossa, ja toimenpiteet jotka olemme suorittaneet ovat taanneet tämän 100% varmuudella.

Äiti oli taas vaihteeksi humalassa, ja kun tulin maininneeksi siitä miten joskus vastaan Mikon ajatuksiin jo ennen niiden ääneen sanomista, tuli puhuttua aiheesta muutenkin. Kävi mm. ilmi että minulla on muistikuvia äidin ja isän häistä, jolloin minua ei oltu edes siitetty. Vain muutamia muistikuvia mutta erittäin selkeitä, ja ne pitivät kaikki paikkansa. Toinen mielenkiintoinen (tämä tuli ilmi jo yläasteen aikoina) oli se, että minulla on selkeä muistikuva siitä kun isä hakkasi äitiä laivan hytin lattialla, minä makasin hytin ylävuoteella ja katosta tippui verta päälleni; faktaa on se, että minä en ole ollut sillä risteilyllä eikä äiti ole koskaan puhunut siitä tapahtumasta kenellekään; äiti jopa pesi veren itse katosta pois niin ettei kukaan saisi selville- voin siis ymmärtää miksi äiti hämmästyi niin kauheasti kun aloin puhua siitä muistosta.



28.3.2006 (Ilta) Sekalaista, kuten aina

Jo muutaman päivän ajan olen yrittänyt ymmärtää mitä niin mielenkiintoista blogissani on että ihmiset vaivautuvat sitä seuraamaan. No, annan asian olla, sillä en varmaankaan kuitenkaan käsittäisi asiaa. Sen sijaan harkitsin muita asioita. Mieleeni tuli että voisin yrittää samaa temppua kuin kaikki maan luuserit ja painattaa ylihintaisia paitoja, joissa voisi olla esimerkiksi teksti "Olen vatsavaivaisen lapamadon suolinkainen- luen KMLahden blogia" tai "Olen väljähtänyt hillerinvirtsa- luen KMLahden blogia" ja blogin url. Tämä vain uteliaisuudesta, nähdäkseni 1) kuinka moni olisi kyllin tyhmä maksaakseen sellaisesta paidasta törkyhinnan ja 2) kuinka paljon hittejä sivu saisi jos joku kulkisi stadin läpi sellainen paita päällään. Samalla mieleeni tuli sekin, ettei ammattinimikkeeni "ammattimainen hukkailija ja kadottaja" vakuuta ketään; voisin siis aloittaa uuden ammattikunnan solvauksista. Voisin myydä hienoja personifikoituja loukkauksia ja perhepaketilla solvaan koko perheen anoppia ja koiraa myöten. Laululoukkaukset tosin varmaankin joudun jättämään valikoimasta, sillä jo pelkkä lauluääneni loukkaa kaikkea siveellisyyttä eikä Suomen valtio varmaankaan koskaan antaisi minulle anteeksi.



25.3.2006 (Ilta) Lomakekysymys- vieläpä HYVÄ lomakekysymys

Sain lomakkeella tämän kysymyksen; "Katja, en saa selvää siitä millainen ihminen sinä todella olet?"

Tuo oli todella hieno kysymys. Todella arvostettava. Valitettavasti tästä seuraa itsetutkistelua, jotain mitä puolet maailmaa on odottanut pelon ja kauhun vallassa. Heikkohermoiset paetkoon, ja lukitkaa lapset, vanhukset ja eläimet turvaan. Ei, vakavasti ottaen uskon että seuraava vuodatus maksaa minulle ainakin yhden ystävän; toivon, että se on sen arvoista tiellä täyteen rehellisyyteen ja avoimmuuteen. Toivon silti, että ne jotka eivät usko kestävänsä kelpo lusikallista totuutta viitsisivät hypätä seuraavat kappaleet yli. Kiitos.

Mieleeni juolahti ensimmäiseksi tämä lause; "mitä muuta me olemme paitsi kulisseja, jotka rakennamme määritelläksemme itsemme toisille ihmisille?". Varmuudella en osaa vastata. Jotkut tuntevat minut kiukkuisena, ilkeänä ja pisteliäänä eukkona, kun taas jotkut toiset eivät uskoisi sitä vaan puhuisivat vapaaehtoistyöstä lintujen parissa tai ajasta lohduttamassa ystäviä puhelimessa ja chateissa. Jotkut tuntevat minut hilpeänä tanssahtelevana hupakkona, kun taas jotkut läheisemmät ystävät ovat päässeet seuraamaan läheltä filosofiakohtauksiani tai (onneksi harvinaisia) masennuksenpuuskiani. Eräs ystävä nimitti minua hanheksi ja kommentoi - varsin halveksuvaan sävyyn - tiettyjen vaatekappaleideni "tyyliä ennen tarkoitusta"- sallittakoon kuitenkin pieni turhamaisuus silloin tällöin vastineeksi niistä päivittäisistä tunneista häkkejä kuuraten, päälläni repaleinen kymmenen vuoden vanha mekko ja linnunsontaa päässäni. Jotkut uskovat avioliittoni olevan täydellisen- mutta he eivät ole todistaneet riitojamme tai ole lukeneet niitä muutamaa tekstiviestiä tai kirjettä, jotka Mikko lähetti minulle suhteemme alkuaikoina ja joiden lukeminen saa minut vieläkin a) karjumaan raivosta b) itkemään. Huoleton rahankäyttöni on herättänyt kiukkua ja kateuttakin tietyissä piireissä- mutta ei nähtävästi se, että muutama vuosi sitten myin Takara-Blytheni kerätäkseni rahaa eläinsuojeluun ja ponini ja Kenner-Blytheni maksaakseni Mikon sairaala- ja lääkekuluja sekä lintujen kuluja. Jotkut vanhimmat tuttavat saattavat muistaa eristäytyneen erakon- mitähän he miettisivät jos näkisivät minut sosiaalisella tuulella ystävien kanssa?

Pointtini on seuraava; nuo kaikki - ja tarkoitan todella kaikki - puolet ovat olemassa ja todellisia, mutta minä en näytä niitä, en kaikkia kerralla enkä kaikille. Jokainen näkee vain sen, mitä uskon heidän haluavan nähdä; siis jonkinlaisen yksipuolisen kulissin. Ehkäpä kaikki ihmiset rakentavat kulisseja suojakseen- kulisseja joiden on tarkoitus suojata pistelyiltä, mahdollisesti kätkeä ne piirteet joiden emme usko tekevän vaikutusta toisiin, tai ne piirteet joiden uskomme vievän ystävyyden tai rakkauden pois ulottuviltamme. Tämä ei ole suoranaista valehtelua, se on vain asioiden jättämistä näyttämättä. Näyttämällä vain yhden puolen -vaikka tarkoituksena olisi vain miellyttää- annan kuitenkin myös ihmisille luvan halveksintaansa tai inhoonsa. Kukaanhan ei joka tapauksessa voi miellyttää kaikkia, eikä minua rehellisesti sanottuna edes kaikkien halveksunta liikuta- vain niiden, joita todella arvostan ja rakastan - mutta silloinkin minä olen antanut siihen luvan.

Harvoin taitaa saada tilaisuutta näyttää näitä totuuksia muille- kiitos sinulle, anonyymi, että soit minulle tämän harvinaisen tilaisuuden vuodatella, sillä minulta ei ole vielä koskaan tultu kysymään sitä kuka minä todella olen ja pyytämään että näyttäisin sen- katson tämän harvinaiseksi ja kallisarvoiseksi lahjaksi ja kiitän. Ehkäpä joku muu nyt voi näyttää minulle kasvonsa ja sen kuka hän todella on, oman kulissinsa takana.

PS: anonyymi, uskoakseni aika selkeä vastaus kysymykseesi on "ailahtelevainen, epävakaa ja varustettu uskomattoman huonolla huumorintajulla".

PS2: (Dramaattista, eikö? ;))



25.3.2006 (IP) Hello Mr. Freud, it's me again

Mikko pyysi aamiaiseksi kahta keitettyä kananmunaa. Lupasin keittää ne; "... mä olen käsitellyt munia niin paljon että EIKUN...!" Freud saattaisi pitää minusta. Hyvä minä.

Munista puheen ollen; jos mainitsee miesseurassa uhkauksen joka keskittyy uhkaan miesten genitaalialueelle, jokainen miespuolinen kuulija automaattisesti vetää jalkansa yhteen. Tämä ele näyttää välillä täysin tiedostamattomalta. Tietenkin trikki on siinä että sanoo uhkauksen täysin vakavalla naamalla, ei se hihitellen onnistu.



17.3.2006 (Yöllä) Makuasioita ja horoskooppeja

Makuasioista ei kai sovi kiistellä, mutta näistä muutamasta palautteesta päätellen ihmiset pitävät "selkeänä", "näppäränä", "hauskana", "mielenkiintoisena" ja "...suorana" sitä, kun eukko hyppii seinille kuin kofeiinia nauttinut Conan Barbaari nokkospuskassa ja viettää aikansa keksien uusia solvauksia kanssaihmisilleen. Kiitos kuitenkin, KMLahti on imarreltu. Yritän iloksenne saada jatkossakin berserkkikohtauksia ja solvata väkeä värikkäästi ja törkeästi ;) Mielenkiintoista on myös havaita, että näiden muutaman palautteen lisäksi loput tyytvät vinkaisemaan kauhusta ja luikkimaan pakoon kuin täi Kekkosen päästä.

Njoo, lainasin Annelta pari horoskooppikirjaa, lähinnä uteliaisuuden vuoksi, ja nyt olen viettänyt aikaa nauramalla niille ja hankkinut kolmeen otteeseen hikan. Kyseisen horoskooppikirjan (joka on kuulemma maailman myydyin horoskooppikirja) mukaan kalanainen on rauhallinen- "kuin heittäisi kiven peilityyneen veteen: syntyy pari karetta mutta sitten pinta on taas liikkumaton". No joo, jos kiven voi korvata dynamiitilla. Syntyy aika jumalaton räjähdys, möykkä ja elämä. Kalanaisen ilmoitettiin "lipuvan elämän halki"- kuka määritteli vaappumisen ja löntystelyn uudelleen? ja "kalanaisen silmät ovat syvät ja valoisat"- kyllä, niissä palaa saatananmoinen kiukku ja kaikki helvetin tulet punaisena, varoittaen muniisi tähdätystä polvesta. Mikon horoskooppi taas kertoo oinasmiehen olevan energinen, rauhaton, aina menossa, nopea, höyryturbiini- BWAHAHAHAHA! Kuulemma Mikko ei myöskään kykene antamaan kiintymystä, hellyyttä ja romantiikkaa- oho, sorry, olenkin tainnut siis erehtyä miehestä? Me emme kuulemma missään nimessä sovi yhteen ja yadda yadda yadda.

Kirja kuitenkin mainostaa että sen avulla oppii tuntemaan todella itsensä, aviopuolisonsa jne. Mahdollisesti, jos kyseisen kirjan viilaa kulmistaan teräväksi ja tekee sen avulla ruumiinavauksen (tie miehen sydämeen käy vatsan kautta jos terä on tarpeeksi pitkä ja oikein suunnattu), tai lyö aviopuolisoa kyseisellä kirjalla päähän, jolloin oppii 1) kuinka kovia iskuja puoliso kestää ja 2) millaisin sanoin puoliso lyöntiin suhtautuu.



16.3.2006 (ilta) Ja ensimmäinen kommentti- woohoo :)

Ja tämä nimimerkille S.P., Helsinki
1) Hauskaa jos tapani kertoa miellyttää jotakuta, se oli mukavaa kuulla
2) Saippuasarja kuvaa varmaankin tätä elämää aika hienosti, minäkin olen koukussa omaan elämääni.
3) Hauskaa jos olen tosiaan saanut jokun uskomaan rakkauteen höpötyksilläni. Se on todellakin mahdollista, se on pehmeää ja suloista ja uskon että jokaiselle on olemassa se joku oikea ja hyvä.
4) Ei, sinun ei todellakaan tarvitse lähteä. En minä pidä tunkeiluna sitä jos joku lukee nettiblogia- julkista nettiblogia- hyvällä mielin ja hyvin ajatuksin ja saa siitä itse ajatuksia ja huvia. Piikittelyni kohdistui niihin jotka lukevat sitä koska eivät pidä blogin kirjoittajasta- täällä tuntuu käyvän keskiarvolta noin 80 eri ihmistä päivässä, ja edellisen kyselyni aikaan etenkin useita sellaisia jotka tuntuivat inhoavan tätä blogia sydämensä kyllyydestä. On kuitenkin hauskaa tietää miksi eri ihmiset lukevat, uskon kommunikaatioon.
6) Olen hyvin tervetullut lukemaan ihan rauhassa:)

Ja lisää saa lähetellä, te muutkin. Minä olen aina kiinnostunut motivaatioista.

Itse asiassa edellinen kommentti sai minut niin iloiseksi että hihittelen täällä itsekseni ja kuulostan varmasti melko järkijättöiseltä. Tuntuu kuin minulle olisi ojennettu pussillinen kultaa.



16.3.2006 (IP) Rehellisyydestä ja muustakin.

Huomaan, että kaipaan todella, todella paljon rehellisyyttä. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän harmittaa ajastuskin kysymysten väistelemisestä ja epävarmuudesta.

Erään erittäin fiksun ihmisen mailiin vastatessani ajattelin asiaa ja havaitsin nopeasti miten paljon vapaammin voin livejournalissa kommunikoida, vain koska sen lukijapiiri on rajattu ja minulle rakas. Oikeastaan hämmentävää, miten omituisia ja tyhmiäkin ihmiset ovat; miksi lukea jonkun sellainen päiväkirjaa jota ei tunne ja josta ei pidä, vain koska ei nimenomaan pidä ko. ihmisestä? Vai onkohan ihmisolento vain niin tyhmä ja syntyjään epämiellyttävä että haluaa kieriskellä inhon tunteessaan? Tähän minusta olisi hienoa kuulla vastaus, ja vastauksia saa taas lähetää tuolla simppelillä lomakkeella, tehdään pieni gallup sen avulla. Niille muutamille kultaisille mussukoille jotka tietävät että minä tiedän teidän lukevan tätä, tämä ei koske teitä, mutta te muut; perustelkaa minulle miksi ventovieraan elämä kiinnostaa noin paljon, piehtaroitteko jonkin ihmeellisen masokistisen piirteen vuoksi inhossa ja negatiivisissa tunteissa tahallanne, vai mikä on kyseessä? Mikä kiinnostaa täysin ventovieraan kotirouvan yksityiselämässä niin, että jotkut käyvät joka päivä ja pahimmat muutaman tunnin välein? Vain yksinkertaista uteliaisuutta, vakuutan, sillä ihmisolentojen luonne on monimutkainen ja mielenkiintoinen asia. Korostan vielä; edellinen oli tähdätty niille muutamalle vieraalle ihmiselle, ei ystävilleni, koska tämä blogi on olemassa nimenomaan näitä ystäviä varten, ja minua itseäni.



15.3.2006 (IP) Koska kaikki muutkin niin minä perässä

Kaikki tekevät tätä juttua sekä suomeksi että englanniksi, joten loikkaan kärryille (ja luultavasti saman tien kärryjen yli ja toiselta laidalta ohi). Eli homman nimi oli listata viisi addiktiotaan, viisi omituista tapaansa ja lopuksi haastaa viisi muuta ihmistä tekemään samoin. Koska olen jo haastanut ko. tyypit toisessa blogissani enkä ole aivan varma edes siitä kuka tätä blogia lukee (paitsi ne muutamat rakkaat kultamussukat ja ne toiset oudot stalker-hyypiöt), niin heitän haasteen vapaasti muille; lähettäkää ne omanne minulle vaikka lomakkeella tms, niin saan minäkin nauraa teille ;)

5 Addiktiota:
Suklaa - olen pahimman laadun suklaaholisti. Parasta ovat merenhedelmät, mielellään Guylian, tai valkoinen suklaa.
Hyvä ruoka - rakastan ruoanlaittoa ja arvostan todella paljon muita keittotaitoisia ihmisiä. Inhoan purkkiruokia.
Halaukset ja suukot - yleensäkin fyysinen kosketus. Kaveripiirissä ja perheessänikin halaillaan kauheasti.
Kirjat - samoin sekä perheen että ystäväpiirin yleisiä intohimon kohteita.
Kännykkä - jos mahdollista en mene minnekään ilman kännykkääni.

Ja 5 outoa tapaa;
1) Numero 5. Onnenlukuni, ja aina kaikkialla. Jos ostan jotain esinettä tai asiaa useampia, se on yleensä joko 5 tai 10 tai muu viidellä jaollinen luku. Tämä ihan seitsemänvuotiaasta asti.
2) Tanssahtelu. Jotenkin omituista, mutta en osaa kulkea rauhallisesti ja hitaasti ellei ole pakko. Aina jotenkin tulee otettua tanssiaskeleita.
3) Suukottelu ja halailu sekä fyysinen kosketus yleensä. Perittyä perheeltä- olen täysin riippuvainen kosketuksesta. Suukot ja halaukset saavat minut hyvälle mielelle.
4) Vedessä lutraaminen. Ylipitkät suihkut, uima-altaat ja pitkät kylvyt. Käsien ja kasvojen jatkuva pesu
5) Yövalvominen ja torkkuminen. Pystyn vaipumaan jonkinlaiseen horrokseen jos saan ceedeellä jotain suosikkimusiikkiani, peiton, mukavan sohvan tai vuoteen ja hiukan silittelyä tai suukkoja. Tällöin vaivun mukavaan pieneen unenhorteeseen. Toisaalta valvon myöhään yöhön ihan vain koneen ääressä istuen.
Mikko on luvannut kirjoittaa uudelleen omaa intro-sivuaan, mahdollisesti jopa tänään illalla jos ehtii. On jo aikakin, tuo teksti on ollut siellä jo vuodesta 1999, lukuunottamatta joitain lyhyitä päivityksiä.



14.3.2006 (Aamu, liian aikainen sellainen) Mikon duunista

Ja anonyymin tekstiviestin kirjoittaneelle pikkurassukalle; Mikko tietää kyllä blogista ja suunnilleen jopa mitä täällä kirjoitan- myös seksistä, yllätys yllätys. Tekstiviesti jonka lähetit tuli muuten minun numerooni, josta luin sen Mikolle- seurauksena se, että Mikko veti bultit sinun kaltaisillesi pikkunuuskijoille jotka vetävät käteen lukiessaan vieraiden ihmisten päiväkirjoja. Suosittelen ettet enää lähettele tekstiviestejä, sillä poliisille voi helposti tehdä tutkintapyynnön ahdistelusta, ja poliisi pystyy myös jäljittämään noiden viestien lähettäjän :) Mikko myös tekee etätyötä, joten ne yksityiset asiat joita puuhailemme ja milloin niitä teemme on meidän oma asiamme, kunhan työ ei siitä kärsi. Mikon viesti sinulle oli, että oleppas hyvä ja painu helvettiin tästä blogista. Minun viestini on; vedä toki vain käteesi. Käykö kateeksi?

Koska tämä ei ole selkeää kaikille, selitänpä huvikseni miten on mahdollista että voin harrastaa seksuaalista toimintaa Mikon kanssa työajalla olematta sihteeri tms. On olemassa sellainen kuin etätyö. Sellaisessa kuin etätyössä työaika on erittäin liukuva ja työnsä voi tehdä vaikka kello kaksi yöllä jos haluaa. Itse asiassa tästä etätyöstä on huomattavaa etua Mikon työnantajalle; jos ja kun Mikon firman sivustoista tai tietokannoista joku kaatuu, sanotaan vaikka kello 11 perjantai-iltana tai kello 9 sunnuntai-aamuna, Mikon pomo ottaa ja pirauttaa Mikolla, ja kas vain kun sivusto nousee pystyyn. Tästä ei seuraa firmalle ylityökuluja tai mitään ylimääräisiä kuluja joita yleensä maksellaan viikonlopputyöstä, ja asiakkaat ovat tyytyväisiä kuin katkos jää lyhyeksi. Samoin jos sivustolle asennetaan tietokantoja, ne asennetaan usein öisin kun sivustoilla on hyvin vähän käyttäjiä. Mikko voi tehdä tälläisen ajon vaikkapa kello 3 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, jolloin sivustolla on ehdoton minimimäärä käyttäjiä eikä sivuston katkoa parhaassa tapauksessa edes huomata. Vastineeksi taas on vapaus päättää työajoistaan. Työhuone on makuuhuone liki tunnin matkan päässä firmasta, joten tästä seuraa se, että on täysi vapaus harrastaa seksiä työajoilla tai duunien välissä- työaikalaskuri raksuttaa vain kun Mikko on koneella, ja täten on turha yrittää uhitella ja uhkailla, lapsi hyvä. Mutta kiitos kun näytit meille sen, miten surkea pikkuluuseri olet. Mikko tosiaan otti bulttia ja päätti että kyseinen tekstiviesti ratkaisi sen, ettei hän todellakaan halua kuulla ko. porukasta enää tässä elämässä, joten kiitos vain, onnistuit vain pilaamaan omaa asiaasi.



13.3.2006 (Iltapäivä, nro 3) Lisää anonyymijatkoa

Ja kysymyslomakkeella; "Hei, olen se anonyymi, joka kysyi Mikon entisistä kavereista. En itse ole varsinaisesti kaveri, vaan kaverin vaimo. Tutustuin Mikkoon siis mieheni välityksellä 90-luvun alussa.Emme ottaneet yhteyttä puhelimitse, koska antamasi vastaus oli riittävä/hyvä. Välillä vain tunnemme tietynlaista haikeutta, koska muistamme Mikon hyvänä ja mukavana ystävänä, jota emme ole siis enää vuosiin tavanneet. Ihmisellä on oikeus valintoihin, ja meidät on valittu Mikon elämästä ulos. Olkoon niin.Kaikkea hyvää teille molemmille jatkossakin ja kiitos tästä avoimmuuden mahdollisuudesta!"

Ahaa, se porukka siis. Sitä hieman uumoilinkin. Toistan nyt vielä tässä, että pääosin riitani oli vain tietyn henkilön- jota kutsukaamme tässä nimimerkillä O.L- kanssa. Tämä kyseinen henkilö, jonka käytös on porsasmaista ja itsekästä, kävi, vastoin nimenomaista kieltoani, kaapilla joka jo siinä vaiheessa oli myös minun kaappini. Se, että muutin Mikon luokse vasta sen jälkeen kun kyseinen henkilö O.L. oli käynyt siellä jo jonkin aikaa, ei oikeuta koskemaan minun esineisiini tai käyttäytymään minun kodissani kuin se olisi hänen omansa. Säännöt muuttuvat, ja minun kodissani on minun sääntöni. Ne sanat jotka sanoin ko. henkilölle silloin olivat vielä lieviä verrattuna siihen mitä teki mieleni sanoa. Jos olisin oikein suuttunut, olisin mäiskinyt hänen päätään pitkin seiniä ja luutunnut hänen surkealla luihulla kropallaan lattiat.

Kyseisellä porukalla oli mahdollisuus ymmärtää että Mikon sinkkuajan päättyessä päättyi myös vanhojen sääntöjen voimassaolo. Se ei mennyt perille hyvällä, ja kyseinen luihu pikku rotta ei tule minua kymmentä metriä lähemmäksi ennen kuin oppii pyytämään anteeksi, jos arvostaa kiveksiään (jotka revin ulos paljain käsin ja käytän pingispalloina jos tarpeen). Valitettavasti ko. porukan kanssa kommunikoiminen kävi mahdottomaksi kun yhden kiinteän jäsenen kanssa ei voinut kommunikoida. Osasyy bulttiini tosin oli se, että Mikko oli jo aiemmin maininnut kyseisen tyypin alituisen munchkinoinnin ja vikinän käyvän hermoilleen- minä myös poimin tunteita Mikolta ja ilmaisen ne varsin avoimesti- yksi homma jota Mikko ei tee.

Toistan vielä, etten minä estä Mikkoa pitämästä yhteyksiä keneen haluaa. Kodissani minä kuitenkin määrään enkä anna pienen, kitisevän näädän hyppiä nenilleni.



13.3.2006 (Iltapäivä, nro 2) Lisää kysymyksiä

Ja taas anonyymilomake; "Mita sina haluat suhteelta?"

Hmmm. Rakkautta. Omistautumista ja kuulumista. Seksiä, paljon seksiä. Suukkoja, halauksia, fyysistä kosketusta. Hellyyttä ja lämpöä, romantiikkaa (romantiikan saa jatkumaan vuosikausia jos haluaa. Joku kerran väitti että suhde väljähtyy nopeasti jonkin ajan kuluttua, mutta ei, ei välttämättä). Lisää seksiä- villiä ja hurjaa sellaista. Palvomista. Henkistä yhteyttä. Naurua ja iloa, makeita iltoja ja pehmeitä aamuja. Kaikkien tarpeiden ja halujen ja toiveiden täyttymistä puolin ja toisin, ja ymmärrystä- viimeisin tosin lukeutuu erittäin tiiviisti henkisen yhteyden piiriin. Listaan lisää jos mieleeni juolahtaa lisää.



13.3.2006 (IP) Anonyymi Mikon ent.kaveri, jatkoa

Et sitten ole vieläkään soittanut Mikolle ja varmistanut sitä mitä aiemmin sanoin? Pelkäätkö saavasi todellisen vastauksen Mikolta suoraan, vai upposiko totuus jo? Minuakin huvittaa kuulla Mikon vastaus, en ole vieläkään varoittanut häntä. Ota toki pian luuri käteesi, numero on 040-5405 291 ;)

Uskoakseni Mikko yksinkertaisesti havaitsi miten suloisen pehmeää rakkaus voi olla ja miten lämpimän ja hyvän olon voin saada aikaan. Pakkomielle voi olla uskomattoman ihana ja lämmin, kunhan kyseinen pakkomielle tietää tismalleen mitä kyseinen mies haluaa ja kaipaa. Hyvä pakkomielle osaa tehdä uskomattoman hyvän olon- sellaisen olon josta ei koskaan halua pois ja jossa ei kaipaa mitään muuta. Sitä kutsutaan kaikkien halujen tyydyttämiseksi.



12.3.2006 (yöllä) Gallup

Teettämämme gallupin mukaan 99 % tämän blogin lukijoista kertoo olevansa homoseksuaali nimeltä Hermanni ja kasvattavansa turnipsia takapuolessaan. 1 % sanoo olevansa Hermanni-niminen hetero ja vaatii sensuroitujen rintakuvien pikaista palautusta perusteenaan aikomus teetättää samankokoiset itselleen. Gallupin virhemarginaali on 1% suuntaan tai toiseen.

Ylläpito puistelee päätään tyrmistyneenä. Tälläistä porukkaa täällä siis pyöriikin :)



12.3.2006 Lisää kysymyksiä

Kysymyslomakkeella: "Mikolla oli takanaan melkein 40 vuotta elämää ennen kuin tapasitte. Miksi pidit niin tärkeänä, että hänen suhteensa vanhoihin kavereihin katkeaa niin täysin? Ja kaikkiin yhteydenottoyrityksiin tuli vastaus vain sinun kauttasi tyyliin "jos vielä yrität olla yhteydessä, saat katua". Eikö Mikon elämässä olisi ollut tilaa meille kaikille?"

Tuleekin pitkä vastaus :)

Ensinnäkin osaan vanhoista kavereista Mikko katkaisi suhteet, usko tai älä, itse. Osaa näistä ihmisistä Mikko piti ikävänä ja epämiellyttävänä seurana. Osasta Mikko hankkiutui eroon vain saadakseen lisää aikaa kanssani; minusta tuli pakkomielle Mikolle (se on taito ;)). Kaikki Mikon kaverit eivät lähteneet, ja niihin jotka jäivät Mikko pitää kyllä yhteyttä. Mikko vain tekee asiat kiltimmin kuin minä; jättämällä puhelimeen ja sähköpostiin vastaamatta. Minun tuliselle luonnolleni sopii paremmin kunnon bultti ja suorat sanat. Osaan yhteydenottoyrityksistä epäilemättä saatkin tuon vastauksen minulta- osa ihmisistä voi saada sen suoraan Mikolta, kun taas osasta Mikon kavereista pidän erittäin paljon.

En siis ole katkaissut Mikon suhteita kaikkiin kavereihin- vain osaan. Näistä muutama lähti epämiellyttävän käytöksensä vuoksi- huomautan että kun muutin Mikon luokse, siitä tuli myös minun kotini, ja minun kodissani on eri säännöt; minun kaappeihinii ei mennä tunkemaan (etenkään ei siihen kaappiin, johon olin piilottanut erään seksialusasun tavaroiden taakse yllätysvieraiden tullessa ja unohtanut sinne), minun kodissani ei käyttäydytä kuin läävässä, ja ennen kaikkea - minun mieheeni kosketa fyysisesti. Eräiden tiettyjen henkilöiden käytös- tai pikemminkin käytöksen puute- saa minut vieläkin huonovointiseksi.

Osa Mikon vanhoista kavereista lähti kerta kaikkisen stressin takia; Ennen minua Mikko istui illat pitkät kotona tehden muiden töitä. Kun tapasin Mikon, sain Mikon ajasta noin joka toisen viikonlopun, ja silloinkin sain jakaa aikani eräiden yhdistysten nakkien kanssa, joita tein Mikon kanssa- laatuaikaa, jees. Mikolla oli myös jatkuvaa stressiä näiden nakkien kanssa, sillä eräät tietyt ihmiset painostivat jatkuvasti näiden asioiden valmistumista. Lisäksi Mikolla tuntui jatkuvasti olevan aivan liikaa työtä eikä aikaa omiin harrastuksiinsa, kuten lukemiseen. Minä annoin -ja annan yhä- Mikolle juuri sitä mitä Mikko tarvitsi; seksiä, arvostusta, kunnollista ruokaa ja ennen kaikkea aikaa omiin tarpeisiinsa. Mikko tuntee uskomatonta tarvetta olla arvostettu ja tarvittu, mutta sitä voi saada muutenkin kuin tekemällä palkatta töitä muiden huviksi ja hyödyksi. Mieti toiseen kertaan; mitä te annoitte Mikolle paitsi lisää töitä ja heikon itsetunnon? Yhdistystyö voi olla hauskaa, mutta kun siitä tulee koko elämän keskipiste ja kaikki odottavat saman tahdin jatkuvan vuoden toisensa jälkeen ilman kiitoksen sanaa, seuraa lopulta luhistuminen. Minä ehdin väliin ensin.

Osa lähti koska ei suostunut hyväksymään minua Mikon seurustelukumppanina. Kuulin kylliksi juttua siitä, kuinka olen varmasti hyvä pano mutten pitkäaikainen suhde. Joskus tähän liittyi myös Mikon lääppiminen (joka kertoo paljon larppaajien seksuaalitavoista). Minä en jaa miehiäni- edes seksin osalta - muiden kanssa.

Kaverit jotka ajoin pois lähtivät minun sanastani, mutta Mikon suostumuksella (ja kahdessa tapauksessa Mikon kannustuksella). Osa näistä olisi saanut jäädä, jos olisi oppinut käyttäytymään ja ymmärtämään sen, että pääosa Mikon ajasta kuuluu minulle, ei muille- itsekästä ehkä, mutta totta. Anteeksipyyntökin olisi saattanut toimia. Mikko kuuluu minulle, sillä Mikolla on myös tarve tulla omistetuksi (aika monella miehellä on tämä taipumus, itse asiassa. Tähän voi saada väliaikaista tyydytystä yleishyödyllisestä työstä, mutta se on vain väliaikaista). Tämä oli myös Mikon tahto- voit toki itse varmistaa asian Mikolta, lupaan olla varoittamatta kysymyksestäsi etukäteen ;)

As said, olen valmis hyväksymään erehdyksiä jos saan niistä todellisen ja kunnollisen anteeksipyynnön eivätkä ne virheet toistu. Minun kodissani pelataan minun säännöilläni, ja Mikko todellakin kuuluu minulle. En suostu jakamaan miestäni tasapuolisesti.



11.3.2006 (AAmupäivä) Lomakekysymys #1

Ensimmäisen julkisen lomakekysymyksen vastaus; kysymys oli suoraan meninkö Mikon kanssa naimisiin rahasta. Suoraan asiaan, vai? 0.o No, vastaus on kuitenkin osittainen kyllä. Yllättävääkö? Osittain ratkaisu oli alitajuinen: minun oli päästävä pois silloisesta elämäntilanteestani, ja manipuloin omia tunteitani varsin suurella taidolla. Mikko piiritti minua varsin aggressiivisesti, ja päätin yksinkertaisesti antaa periksi.

Vaikka luonteena olen dominoiva ja johtava, suhteessa en ole koskaan aloitteen tekevä osapuoli. Tämä on ehdoton sääntö. Suhteen edetessä pidemmälle otan vähitellen kontrollia, mutta alussa en koskaan. Mikko teki aloitteen varsin aggressiivisesti, ja myönnän että nautin siitä; en ole koskaan osannut flirtata tai ymmärtää pelkkiä vihjauksia. Myös seksillä oli tärkeä osa, en ole koskaan yrittänytkään peitellä sitä että rakastan seksiä. Vaikka arvostan romantiikkaa suuresti (ja romantiikka on taito joka puuttuu Mikolta täysin), pidän siitä kuitenkin selkeänä. Oliko kyllin kattava ja rehellinen vastaus?



10.3.2006 (aamupäivä) Avoimmuudesta ja vastauksista

Yksi suurimpia ongelmiani on se, että olen yleensä hirveän suorasukainen ja sanon rehellisesti ja tismalleen sen mitä mieltä olen. Viime aikoina olen onnistunut kontrolloimaan sitä hiukan (vain hiukan, myönnän)... kohteliaampaan suuntaan, toivoakseni, mutta tämän ongelman tekee vielä suuremmaksi että erään ystäväni mukaan minulla on myös taipumusta väistellä kysymyksiä kuin luoteja tai vastata aiheen vierestä niin ettei koskaan voi todella tietää mitä mieltä olen tai mitä asiasta ajattelen.

Siispä koe. Latasin juuri nettiin lomakkeen, jolla voit kysyä mitä vain. Teen lupauksen; lomake on käytettävissä viikon ajan, ja tämän viikon aikana lupaan siis vastata jokaiseen lomakkeella esitettyyn kysymykseen rehellisesti ja väistelemättä ELLEI kysymyksen vastaus tuota fyysistä tai henkistä vahinkoa kolmannelle osapuolelle - en siis suostu juoruamaan ystävieni asioita vaikka kysyttäisinkiin, etc. Tällöin kuitenkin kerron selkeästi etten vastaa ja syyn siihen. Tämä ei myöskään takaa sitä että vastaisin sinulle kohteliaasti; jos siis teet kysymyksen, valmistaudu kuulemaan vastaus. Jos haluat vastauksen henkilökohtaisesti, laita mukaan nimesi ja/tai mailiosoite johon vastauksen haluat- jos haluat sen julkisesti, kaikki muut kentät voi jättää tyhjiksi. Ehkä tästä itse kukin oppii avoimemmaksi.



9.3.2006 (illalla) Suloinen päivä

No, synttärini olivat ja menivät. Suloinen päivä kuitenkin. Aamulla sain suukkoherätyksen ja avaamattoman mail order Napperin- taisin kirkaista Mikko-rassukan korvaan. Ihana lahja, MO Napper on ehdottomia suosikkiponejani. Mikko tietää mistä pidän :) Anne soitti, on Tonin kanssa hankkinut minulle betonijoutsenen, ja kun vitsailin että pitääkö se laittaa lampeen, se taisi ottaa sen tosissaan- tajusi kyllä kun selitin. Sitten soitti Toni, joka on lähdössä Turkkiin kavereiden kanssa (ryyppy)reissulle, ja joka halusi- yllätys yllätys- mahdollisesti larppaamaan. Ilmeisesti on pakko yrittää järjestää pikkuveljelle jotain, vaikka se kyllä aina minua niin piikitteli larppaamisesta silloin kun se oli nörttien puuhaa. Itseäni ei yhtään huvita. Niin, Toni "lauloikin" mulle puhelimessa paljon onnea vaan'ta, ja täytyy myöntää että siitä laulusta voi saada traumoja tai haljenneet tärykalvot.

Lähtö viivästyi jonkin Mikon sotkun vuoksi, jota selviteltiin yhdessä (minä kirjoitin Mikon sanelusta), ja sitten Mikko vei minut poninmetsästykselle- sain siis paljon leluja. Sitten Helsinkiin, jossa poimimme monsieur Juhon duunistaan, painuimme raflaan Kallioon, söimme hyvin, ja sitten vielä jokin verran katselimme ympärille Kampin ostoskeskuksessa. Nyt on suloinen ja mukava olo hyvin vietetyn päivän jälkeen.

Uudet lääkkeetkin ovat sopeutuneet ihan kiitettävästi. Ehkä hiukan liikaa ylimääräistä energiaa, nytkin kun herrat olivat molemmat väsyneitä ja minä hilluin kuin heikkopäinen bimbo blondi ja heitin huonoa vitsiä niin alkoi jo harmittamaan itseänikin. Herrat eivät tosin ainakaan tunnustaneet että olisvat harmistuneet (tosin kyseessä saattoi olla itsesuojeluvaistokin). Mutta energiataso on aivan erilainen ja olo parantunut. Nyt vasta kotona alkaa tulla hiukan kipeä olo- en ole ottanut moneen päivään ainoaakaan buranaa, mikä on jo erinomainen suoritus. Aivan erilainen olo, jaksaa paljon enemmän ja on mukava ja pirteä olo. Säästin sentään herrain korvia ja laulan nyt vasta kotona. Huomaan kyllä että on hiukan vaikeampaa kuin ennen ottaa asioita vakavasti, mutta oletan että se on vain sopeutumisvaihetta. Mikolla on kuitenkin kuulemma hauskaa.

Ja nyt, kruunatakseni upean päivän aion syödä muutamia kermapullia ja Quarkineita, vietellä Mikon ja sitten viettää loppuillan joko koneella tai telkkaa rauhassa katsellen. Olen kyllä sosiaalinen eläin ja rakastan kavereiden kanssa pyörimistä, mutta kotona pitää rentoutua, laiskotella ja nautiskella.



3.3.2006

Mitä hemmettiä tämä juttu nyt on? Ensin soittaa Anne hiukan kekkulissa ja selitellen että se on Tonin kanssa kehitellyt mulle jotain syntymäpäivälahjaa. Sitten soittaa paria tuntia myöhemmin Hannu joka pyytää että pyytäisin Annea puhumaan Tonille, että ne tulisivat tänne kolmestaan, että oltaisiin ihan perheen kesken. Siis mitä hittoa nyt on tekeillä? Miten niin perheen kesken? Osittain varmaan mun syntymäpäivästä johtuvaa, mutta mikä ihme perhetapahtuma tästä pitäisi tulla? En minä halua olla mikään hiton päivänsankari, ja ajatuskin niistä kolmesta täällä... Mikko sanoi viime kerrastakin että koko huone suorastaan rätisi kun meidän neljän suuret egot hankasivat toisiaan ja siinä sai kuulemma olla ihan varpaillaan. Eräs kaveri kerran sanoi ettei mun egoni mahdu pieneen tilaan, mutta se onkin perittyä.

Onneksi ko. päivä ei ainakaan voi olla yhdeksäs päivä, koska järjestin fiksusti muuta menoa just sille päivälle. Sitten mulla on hyvä syy sanoa ettei muina päivinä juhlita minua- sikäli kun ne höyrypäät kuuntelevat yhtään.



21.2.2006 Kostokierre

Kun lähetin Johannalle ystävänpäiväsuklaata, Johanna uhkasi kostaa. Ilmoitin kostavani sen koston ja sitten joutuisimme kostokierteeseen. Tuo sana jäi mieleeni, ja tänään kehitin Johannan kunniaksi uuden leivonnaisen nimeltä kostokierre. En paljasta ohjeita tai muutakaan- ainakaan vielä- mutta sen voin kertoa että se on erittäin kierteinen, sisältää hirveästi suklaata ja on erinomaisen makea ja lihottava. Ja jumalattoman ihanan makuinen.



14.2.2006 (Yöllä) Hmmh

Isäpuoleni pilaili kustannuksellani. Pidän kovasti Runebergin tortuista ja kun Jari kerran on leipomossa johtajana, niin pyysin saada ostaa sieltä taas erän Runebergin torttuja. Tarkoitin tietenkin jotain neljää, ehkä kuutta kappaletta, mutta Jarilla on omanlaisensa huumorintaju. Hän toi niitä 40, ilmaiseksi. Ei tilannetta voi kuvata muuten kuin koomiseksi, kun kaksi ihmistä yrittää syödä 40 Runebergin torttua viikossa, minkä ne säilyvät. Minä pidän kyllä makeasta mutta en ihan noin paljon. Urgh.

Kävimme Juhon kanssa katsomassa "saippuaprinssin" leffassa. En ole kovinkaan tottunut käymään missään ulkona, ja aina sosiaalinen toiminta saa minut haluamaan olemaan enemmänkin sosiaalinen. Haluaisin järjestää pian jotain hauskaa. Leffa oli kuitenkin ihan hyvä, ja oli ihanaa käydä hyvässä seurassa jossain :) Juuri nyt Mikko kuitenkin nukkuu väsyneenä ajamisesta, ja itsellä on sellainen hiukan surullinen, mietteliäs olo. Jotkin asiat ovat kovin mutkikkaita ja hankalia.



11.2.2006 Säälittävää?

Puhuin muutaman ihmisen kanssa. Puhe tuli viinasta, ja menin sanomaan (kun kysyttiin) etten ole koskaan juonut. Siis viinaa. Ja sitten tuli kommenttia "Voi sua raukkaa!". Miten se ettei käytä alkoholia on säälittävää? Tai no, kai se tekee minusta jotenkin tylsän ihmisen tai jotain. Alkoholi on yksi niitä juttuja jotka ovat hyvin suuri ero meidän välillämme; vaikka Mikko ei juuri koskaan juo, niin pitää hän kuitenkin joskus oluesta tai siideristä ja on vetänyt kännejäkin. Minä taas en, ja vaikka en kielläkään sitä Mikolta ja joskus tarjoankin että voit ihan rauhassa ottaa, niin kai se negatiivisuus jotenkin näkyy.

Ai niin ja teille muille neuvoksi; älkää hyvät ihmiset tehkö niinkuin minä ja menkö pelaamaan totuutta ja tehtävää tyttöporukassa, tai päädytte johonkin noloon kuten kirjoittamaan julkisesti rakkaudentunnustuksen toiselle naiselle tai ottamaan kuvan rinnoistanne ja näyttämään sen. Ergh, miten noloa. Ei pitäisi olla näin yllytyshullu.



10.2.2006 Joutsen

Eilen vietimme tunnin verran jäisellä viljapellolla, kahlaten puoleen sääreen ulottuvassa lumessa jahdaten nuorta puolikasvuista joutsenta. Valitattavasti pakkasta noin -15 ja tuuli pahensi tilannetta, lintu heikossa kunnossa muttei niin heikossa ettei olisi päässyt juoksemaan ja lentämään lyhyitä matkoja pakoon, ja minulla päällä lyhytvartiset saappaat, ohuet sukkahousut ja mekko, totta kai. Lisäksi Mikon isän vanha takki jonka repäisin ylleni äkkilähdössä. Tunnin turhan venkuroinnin jälkeen saappaat olivat niin täynnä lunta että jalat menivät ensin turriksi ja alkoivat sitten sattua niin helvetisti. Lintu oli pakko jättää, tänään oli tarkoitus yrittää suuremmalla porukalla mutta se oli kadonnut päivän aikana; joko se on (toivottavasti) löytänyt jostain sulapaikan, kuollut tai harhailee jossain (toivottavasti tässä tapauksessa joku ilmoittaa missä niin sen voi käydä ottamassa kiinni). Ilman sulaa vettä sen ei käy hyvin.



4.2.2006 Uskomaton juttu huuto.netistä

Tämä on aivan uskomaton juttu. Joku aika sitten myin eräälle herrasmiehelle huuto.netissä erään pelin, jonka tämä mies osti lapsilleen. Tyyppi kävi hakemassa pelin Mikolta joten en edes nähnyt ko. miestä- sain vain rahat Mikolta, annoin palautteen, sain postitiivisen palautteen häneltä ja se siitä. Siisti kauppa kaikenkaikkiaan.

Mutta kyseinen tyyppi, ajo-ohjeita kysyäkseen, oli tietenkin tarvinnut puhelinnumeromme, jonka saa siis huuto.netistä. Ko. kännynumero on minun, ja se tyyppi olikin unohtanut sen paperille taskuunsa. Ja nyt, tänä aamuna, sen tyypin vaimo soittaa minulle ja kyselee miksi olen hänen aviomiehensä syrjähyppy 0.o

Uskomatonta! En ensin tajunnut yhtään kuka edes kyseessä oli, koska myyn huuto.netissä niin paljon tavaraa ja vei aikansa kaivaa edes selville kuka se oli ja mitä se oli ostanut. Luulin että kyseessä oli joku lintutyyppi. Mutta Mikko nauraa nyt aivan kippurassa että olenpas kauhea vaimo, kun petin häntä kahdessa minuutissa samalla kun hän tämän saman miehen kanssa puhui pihalla. Vaan oli kyseessä sentään tyhmä ihminen. Ja minä, vaimoista uskollisin, olen siis saanut ensimmäisen pettäjän leiman otsaani. Varokaa minua, olen kaamea ja turmeltunut vamppi joka vie varattuja miehiä.



13.1.2006 Kehräävä mies?

Niin, miehen muuten voi saada kehräämään. Useampikin temppu toimii. Helpoimmat tavat ovat sitruunakakku tai korvapuustit. Miehen kehräys on myös mukavampaa kuin kissan kehräys. Mitä, siis tämän entryn pointti? Ei sellaista ole, tuli vaan mieleeni :D Kello on melkein kolme aamuyöstä, ei tähän aikaan ole mitään pointteja. Eihän tässä blogissa ole sellaisia edes virka-aikana.



5.1.2006 Uusi vuosi, uusi blogi

Vuosi 2006 on alkanut aika väsyneesti. Joulu meni taas kuunnellessa Annen ja Jarin tappelua ja Jarin kakaroiden kiukuttelua ja oikuttelua. Uusi vuosi olisi ollut mukavan rauhallinen, ellei Mette olisi soittanut hermostuksissaan kun ei saanut Annea kiinni, ja Anne soittanut kahdelta aamuyöstä että idiootti pikkuveljeni oli yrittänyt sytyttää toimimattomia ilotulitteita bensalla ja sytyttänyt naamansa tuleen. Ei sillä sentään silmät onneksi vioittuneet, nähtävästi, kun ei suostunut edes lääkäriin lähtemään. Ihan meidän sukua kyllä; otti viinaa ja jotain palovammavoidetta ja painui baariin, vaikka kasvot olivat ihan palaneet.

Itse olen ollut nyt tiistaista lähtien aika heikossa kunnossa. Nukun 13 - 16 tuntia vuorokaudessa. Kipulääkkeet alkavat tehota entistä heikommin, ja kun herään, painun aina suihkuun jonka jälkeen keho tuntuu taas sammuttavan itsensä tyystin. Välillä pysyttelen valveilla silkalla pakolla, eli katsellen Babylon 5'sta. Nytkin nukuttaa, ei jaksa edes syödä.