Tämä on päiväkirjani, avoin sellainen. Siinä ei ole kaikki, etenkään henkilökohtaisimmat asiat, ne ovat LiveJournalissani, joka on suurimmaksi osaksi lukitty ystäville -mutta koska monella ei ole LJ-tiliä, päätin perustaa toisen, ja koska nämä asiasta valittaneet olivat suomalaisia, miksipä en pitäisi tätä toista päiväkirjaa siis suomeksi?

Palautetta saa lähettää mailitse osoitteeseen kmlahti@gmail.com. En kuitenkaan lupaa vastata palautteeseen ainakaan positiivisesti, etenkään jos se tulee sellaisilta kummallisilta minulle täysin tuntemattomilta tyypeiltä jotka tätä lukevat- mitä ihmeen iloa te muuten siitä edes saatte?



Editointia vuonna 2007: jatkuvasti tänne saapuu kansaa etsien hakusanoja puutarhapatsas, suihkulähdepatsas, pihapatsaat etc. Saan jatkuvasti maileja joissa kysellään noista perkeleen patsaista. Jos etsitte puutarhaanne jotain niin mautonta kuten posliinitonttuja tai betonikenkiä, menkää suohon ja pelastakaa maailma itseltänne- makunne on kuvottava- mutta jos etsitte kunnollisia patsaita, niitä saa ostaa Orimattilasta Hopeakuusi-nimisestä puutarhakaupasta, puhelinnumero 03-7771552. Kiitos.



19.12.2005 Vakuutusyhtiön vaihto

Joo, vaihdamme vakuutusyhtiötä. IF onnistuu näemmä tulkitsemaan omia vakuutusehtojaan miten vain tahtoo, ja vaikka sainkin osakorvauksen vahingosta, ei huvita olla asiakkaana yhtiössä joka tekee niin. Vaihdamme samalla kaikki vakuutukset, autot, irtaimistot, talon vakuutukset, sairasvakuutukset jne. Ketuttaa.



19.12.2005 -

Uusi päivä, uusi buranapaketti. Väsyttää ja nukuttaa. Lääkkeet ovat lakanneet tehoamasta jo aikaa sitten mutta olen toivonut että annostuksen muuttaminen auttaisi asiaa. Varaan ajan Ristolta, ei tätä enää kukaan jaksa.



5.12.2005 Lintuja

HESYltä tuli taas yksi penteleen naurukyyhky. Yrittivät ensin pyytää multa siitä jotain sijoitusmaksua, mutta miksi maksaisin jostain kirotusta naurukyyhkystä joita on jo muutenkin liikaa? Joka tapauksessa lopulta ne antoivat sen ilmaiseksi ja lääkkeet mukaan. No, lintu tulee ihan hyvin toimeen, ja saa uuden puolison kunhan tottuu uuteen ruokavalioon ja muiden lintujen läsnäoloon. Kyseinen otus oli kuulemma jätetty jonnekin heitteille ja ainakin näkyy että toisten lintujen läsnäolo ei aluksi ole mukavaa- karanteenin testerinaurukyyhkyt ainakin säikäyttivät sen pahanpäiväisesti.



2.12.2005 Pöytä

Bukowski'sin pääintendetti arvioi sen pöydän hinnaksi itse asiassa reilut 2500 euroa. Eli saattaa olla odotettavissa on helvetinmoinen tappelu vakuutusyhtiön kanssa.

Joulu lähestyy, ja joudun jatkuvasti kommunikoimaan ristiin perheenjäsenten kanssa kun yrittävät keksiä toisilleen mielenkiintoisia joululahjoja. Mikon veljen kakaran ristiäisetkin ovat vielä ennen joulua, ja sinnekin pitäisi jotain keksiä. Tietysti Mikon äidin oli pakko ottaa esille se fakta ettei meillä ole kakaroita, ja kettuunnuin siitä aika pahasti- Mikko sanoi että se näkyi heikosti päälle päin, vaikka todellisuudessa sain purra hammasta etten alkanut karjumaan. Mikko sanoi lopulta sille että se on steriloitu ja kakaroita ei tule, ja se taisi loukkaantua. No, oma asiansa. Minun sukuni piirissä moinen toisten asioihin sekaantuminen katsottaisiin tökeröksi ja rahvaanomaiseksi tunkeiluksi. En ole tosiaankaan innostunut ajatuksesta että ristiäisissä miehen suku alkaa tivaamaan että meidän pitäisi lisääntyä- mitä hemmetin kaniineja meidän pitäisi muka olla? Minä sitäpaitsi inhoan lapsia.



29.11.2005 Bileet ja LARP

Viime viikonloppuna oli vanhan LARP-porukkani jälleentapaaminen, pikkularp ja ryyppäjäiset. Koko hoito sujui aika hyvin, vaikka larpin juonet menivät sekaisin- juoni oli liian railroadattu ja nopeasti kirjoitettu (20 hahmoa + juonet kolmessa päivässä), mutta kuulemma hahmoihin oli ollut helppoa päästä sisään eikä se kuulemma huono peli ollut.

No, pahasti kusi se hajuefekti josta jo hiukan muutamalle puhuinkin. Eli keskiviikkona ostin pienen pussin silakoita, suljin ilmatiiviiseen rasiaan ja kolmeen muovipussiin, ja pistin lämpimään paikkaan. Lauantaina, kun pelissä tuli kohta jossa Necronomicon ilmestyy, vein haisevan silakkalaatikollisen pelihuoneeseen. Haju olikin paljon pahempi kuin kuvittelin, ja koko pelaajakaarti + me itse jouduimme pakenemaan pihalle pakoon sitä tyrmäävää löyhkää. Eli oikeastaan se onnistui yli odotusten, huonolla tavalla.

Sitten Necronomicon löytyi. Sen löysi Jussi, ja en tajunnut että se tekisi sen niin hardcorena mutta Jussi, jolla oli jalka kipsissä ja joka liikkui kainalosauvoin, oikeasti sukelsi kirkuen ja "hulluksi tulleena" lattialle, veti itsensä koko talon läpi pihalle asti ja kymmenkunta metriä pihalla lumessa. Jessus. Se oli vaikuttavan näköistä ja upeasti pelattu. Jumalattoman hardcorea vaan.

Pelin loputtua ilta menikin sitten mukavasti. Pojat järjestivät mm. ranskalaisten pastillien syöntikisan (ilman käsiä). Aamulla koko kuisti lemusi mädältä kalalta. Olin vienyt ne mädät silakat purkissa lumihankeen edellisenä iltana ja unohtanut ne. Pojat muistivat kyllä hakeneensa ne kuistille, jossa ne lemusivat niin kauhealla että ne joutuivat taas evakuoitumaan ja joku oksensi sipsipussiin, mutta aamulla ei kukaan muistanut minne ne kalat oli pantu. Tiedän vain, että kuistin lemu lähti kenkien mukana kulkeutuneesta lumesta, eli veikkaan että se lemuava mätä silakkakasa tallautui kenkiin ja kulki myös kuistille samaa tietä.

Pyry-ressukka kaatui vahingossa olohuoneen 1800-luvulta peräisin olevan Ranskalaisen antiikkimarmoripöydän päälle. Pöydällä arvoa n. 2000 euroa, mutta onneksi meillä on vakuutus. Pyry raukka häpesi pahasti. Toivottavasti ei liikaa. Tämän kanssa saan kyllä epäilemättä vääntää pitkään. Tämänhetkisten tietojen mukaan marmorilevyjä ei suomessa saa edes päällystettyä, joten se jouduttaisiin lähettämään Eurooppaan jos sen haluaisi korjata edes jotenkuten. Lisäksi sen jalan vaurioon tarvitaan helvetin taitava taidehitsauksiin erikoistunut työmies. Vakuutusyhtiö halusi asiantuntijan lausunnon pöydän arvosta, joten lähetin kuvat Bukowskille, jossa tehdään arvio. Kun kuunteli miten vaikeaa vakuutusyhtiölle tämänkin projektin hoitaminen on, niin tekee kyllä mieli vaihtaa vakuutusyhtiötä.

Niin, silakoista puheenollen; kaikkien olisi pitänyt nähdä Heinolan Citymarketin kalatiskin myyjättären ilme kun pyysin mahdollisimman pahalle haisevaa kalaa. Hän oli aivan oikeassa ehdottaessaan silakoita, mutta epäilemättä naisparka luuli meitä aivan täyskaheleiksi. Mutta oli se kala just niinkuin pitikin, kiitoksia vaan kovasti ;)



12.11.2005

Joinain päivinä ei pitäisi yrittää laittaa ruokaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Päätin tehdä Mikolle suklaa-mokkakakun. Sähkövatkaimeni on vanha puolirikkinäinen paska jonka on/off-kytkin ei toimi, mutta en halua uutta koska se on muuten niin tehokas ja hyvä, on vain muistettava että jotta voi lopettaa sekoittamisen on vedettävä töpseli seinästä, ja laitettava taas takaisin. Anyway, sotkin taikinaan kulhossa kaikkea hyvää- munia, kaakaota, sokeria, jauhoja, sulaa voita, maitoa ja niin edelleen - sähkövatkaimella totta kai. Kun olin sekoittanut nämä, vedin töpselin seinästä ja laskin sitten vatkaimen pöydälle niin, että se tiputtelisi siististi kaikki pisarat tuota tahmeaa litkua takaisin kulhoon. Otin toiselta pöydältä lisää sokeria ja kaadoin sen kulhoon, ja sitten tarkoituksena jatkaa vatkaamista, pistän töpselin taas seinään. Paitsi että vatkain oli yhä pöydällä. Seurannutta reaktiota voi kuvata vain sanalla "ZZZRRRPPHHHT", kun hirmustunut vatkain lennättää tahmeaa taikinaa kaikkialle- mekolle, seinille, hiuksille, naamalle... No jaa. Muuten kaikki sujui sitten ok, mutta uusi muisti olisi minulle ihan hyväksi :)

Muuten on ollut suhteellisen hiljaista, lukuunottamatta lelukokoelmia jotka ovat kasvaneet kohisten. Ja niitä toisia uutisia, joista en puhu julkisesti (kysykää mailitse jos tarpeen), mutta joiden johdosta voin vain alkaa tanssimaan villisti ripaskaa ja kiljumaan kuin mohikaani ilosta.



28.10.2005

Ja nyt asiaan. Lintuinfluenssaan. Seuraan jatkuvasti tätä kohua. Myönnän suoraan että se huolestuttaa, mutta ei siksi että se tarttuisi muhun, vaan lintujeni takia, ja tämän idioottimaisen paniikin. Varovaisuus on ok, mutta se kun mummot alkavat pelätä talitiaisia, lopettavat lintujen talviruokinnan ja kipittävät kauemmas lemmikkilintujen omistajista- hei haloo, herätys. Varovaisuus on ok, mutta muuttolinnut lähtevät pois Suomesta nyt, eivät tule tänne. Jos tauti jostain Suomeen tulee, se on kanojen ja muualta tuodun siipikarjan mukana. Ei ole mitään syytä alkaa ampumaan pikkulintuja, tyhmät.

Aloitimme itse talviruokinnan ihan rauhassa ja aiomme jatkaa koko talven. Meillä on 120 lemmikkilintua eikä meistä kumpikaan silti ole sairaana tai panikoi. Ensi kevät on eri asia. Kun muuttulinnut palaavat, ja jos- siis jos- taudista ei ole päästy eroon, on tilanne pahempi. Voin kyllä tarvittaessa pitää linnut sisätarhoissa vaikka koko kesän, vaikka en mielelläni sitä tekisikään- ne nauttivat kovasti ulkoilmasta- mutta tarpeen vaatiessa, kyllä. Lintutalolla käytetään eri vaatteitakin, muttamutta. Luonnonlintujen hoitaminen. Viimekin kesänä hoidimme kuntoon parikymmentä erilaista luonnonlintua. Entä ensi keväänä? En tunne taudin tarttumistapaa, ja sitä kuinka kauan bakteerit elävät. Siispä en voisi mennä koko tuona aikana luonnonlintujen hoitotiloista lemmikkilintutiloihin pelkäämättä tartunnan siirtymistä niihin minun kauttani. En silti haluaisi jättää hoitamattakaan apua kaipaavia, sillä se tunne kun käsittelee talitiaispesuetta tai mehiläishaukkaa on aivan uskomaton. Sellainen tunne, jota ei mistään muusta saa.

Olisi hyvä jos valtio tarjoaisi jotain konkreettistakin tietoa taudista, eikä vain siitä että jotain rokotteita on ihmisille tilattu. Miten tauti esimerkiksi tarttuu? Pisaratartuntana? Leviääkö se kuinka pitkälle ilman kautta? Tämä mediakohu kääntää huomion pois itse aiheesta.

Ja sitten lisää mielipiteitä; mielestäni kaikki aktivisti-eläinoikeusyhdistykset pitäisi kieltää lailla ja niihin kuuluminen pitäisi säätää rangaistavaksi. Niiden käyttämät keinot- häiriköinti, terrorismi ja aineelliset vahingot- ovat kuvottavia. Lisäksi mielestäni kaikkien kettutarhaiskujen tekijöiden rangaistuksia pitäisi koventaa vähintään puolella, niin että tuntuu, ja pakottaa niiden tekijät korvaamaan aiheuttamansa vahingot vaikka pakkotyöllä.



22.10.2005 Jaa niin

On mielenkiintoista nähdä, miten täydellisesti kateellisuus ja katkeruus hävittää käytöstavat suomalaisen päästä. Etenkin tietyntasoiset, vähemmän varakkaat kansalaiset menettävät kaiken vähäisenkin sivistykseen viittaavaan heti, jos joku muu saa jotain mitä heillä ei ole. Tsk tsk.



8.10.2005 Lintuja

Kauhea naurukyyhkyruuhka taas kerran. Riihimäeltä piti hakea kaksi ruskeaa ja kaksi valkoista, molemmat pariskuntia, astmatapauksen vuoksi. Kun hain ne, selvisi ettei toisella parilla ollut pahvilaatikkoa vaan häkki, joka olisi pitänyt palauttaa- sinä vaiheessa nappasin kyyhkyt kylmästi käteen, pistin huovan polvilleni ja kyyhkyt käsien suojassa huopaan. Ei boksia tai muutakaan, ja siis linnut periaatteessa vain käsien otteessa koko 20 minuutin ajomatkan kotiin. Periaatteessa vasten kaikkia taiteen sääntöjä. Tuo nainen ihmetteli kauheasti ensin, että eivätkö ne kuole järkytyksestä, ja sitten sitä miten ihmeen helposti ne sain kiinni ja syliin. Olenhan minä ennenkin kuljettanut kyyhkyjä, pari kertaa takin taskussakin kun ei käsiin mahtunut eikä boksia ollut. Automatka meni kivasti- kyyhkyt keksivät heti miten mukavaa oli olla käsissä. Niiden kuljettajan vanha auto oli hajonnut matkalla ja linnut olivat kyllä aivan jäässä kun ne sain käsiini. Kun ne saivat olla huovan sisällä ja mukavasti käsissä, ne alkoivat sukia nopeasti (niiden höyhenet kutittivat kämmeniä vietävästi koko matkan!) ja kukkua.

Saharanvahanokka oli sairastunut. Se oli päässyt pujahtamaan ulkohäkkiin siivouksen aikana ja ollut ulkona jonkin aikaa. Onneksi se huomattiin, ja silloin pikkuressu jo istui tarhan pohjalla eikä pannut yhtään käsittelyyn vastaan. Onneksi on infrapunalamput ja muut härsvärkit, ja nyt lintu on taas jo kunnossa. Sen sijaan vanhin timanttikyyhkyni kuoli pois. Se oli vain hyvin väsynyt eikä mitään oireita- ei laihtumista, huonoja ulosteita, hengitysvaikeuksia, tasapainovaikeuksia, pörhistelyä tai palelua. Ei tehonnut lisälämpökään eivätkä voimakkaan piristelääkket. Olihan sillä tosin jo ikääkin. Raukkaparka.



24.9.2005 Syksy

On taas syksy. Kestän paljonkin kylmää enkä voi sietää paksuja talvivaatteita, mutta kai on pakko tunnustaa että talvi on kuitenkin tulossa. Siispä aloitin talvivaatteiden esiin kaivamisen.

Ensinnäkin aloin miettimään vanhoja vaatteitani. Kaivoin kaapista erään takkini. Kyllä, turkis on aitoa (sinikettua), ja ei, toista samanlaista ei ole, se on käsityönä teetetty. Suunnittelen joskus harvoin vaatteitakin (vaikka yritän parhaani ollakseni tekemättä niin) ja tuo takki oli eräs ensimmäisistä suunnittelemistani, joskus 15, 16 ikäisenä.

Kysyin Annelta, mitä tapahtui kaikille niille "paremmille" vaatteille jotka lainasin. Siellä oli Eila Helenin jakkupukuja, housupukuja, juhlapukuja, iltapukuja... Anne löysi yhden suosikkijakuistani. Siinä on kymmenkunta reikää, arvon madame on kännipäissään römynnyt ties missä- päällään minun jakkuni. Yksi suosikeistani, vielä. Kiitos nyt vaan, roskiin menee tuokin. Tosin tuon jakun kohtalo on parempi kuin muiden, jotka Anne on lahjoittanut pois. Siis minun vaatteeni. Kaikki ne helvetin kalliit, satoja euroja maksavat asut, joista osaaon valimistettu vain muutama kappale. Ranskantuonteja. Osaa en ehtinyt käyttää kertaakaan. Onneksi en lainannut tuota turkistakkiani Annelle, vaikka se pyysi sitäkin lainaan kerran. Se olisi varmasti tullut takaisin rikki tai ei ollenkaan. Mutta nyt ei auta muu kuin alkaa kerätä uudelleen vaatekaappiani, tarvitsen muutaman juhlapuvun nyt kun juhlia alkaa näköjään tulla enemmän ja enemmän. Sitä paitsi herra Lahti lupaili oopperailtaakin.

Lisäksi on käynyt selväksi että minun odotetaan alkavan järjestää niitä suuria uudenvuodentanssiaisia, mitä perheenikin järjesti. Tässä talossa ei voi, mutta ehkäpä sitten kun saan sen kirjaston ja tanssisalin rakennutettua.



10.9.2005 Lintukuulumisia

Perjantaina 2.9 olimme siivoamassa latoa, kun tuli eläinsuojeluyhdistyksen kautta puhelu loukkaantuneesta haukasta. Olin varma että kyseessä oli pulu tai pääskynpoikanen, koska niitä usein jostain ihmesyystä luullaan haukoiksi. Lähdin tietysti matkaan, mutta nappasin varmuuden vuoksi haukkavarusteenikin mukaan. Hyvä että otin, koska auton takakontissa istui tämä körmy:



Minulla ei ollut karanteenissa yhtään tilaa. Jos kyseessä olisi ollut pääsky tai pulu, olisin voinut hoitaa sen talossa eikä Mikon allergia olisi siihen pahasti reagoinut, mutta pirun iso haukka on eri juttu. Onneksi Heinola otti sen vastaan, etenkin koska otus oli niin voimakkaasti laihtunut. Lisäksi se oli pudonnut tosiaan lennosta ja kierinyt pahasti, ja vaikka en tuntenut mitään murtumia, en voinut olla ihan varma. Annikki sen otti vastaan, ja kun kerran olimme paikalla kun lintutarha oli jo suljettu, saimme mm. käydä heidän petolintuhoitolassaan johon ei normaalisti päästetä ihmisiä, ja pääsimme tapaamaan joitain aivan upeita haukkoja ja pöllöjä läheltä.

Valitettavasti haukka ei ollut selvinnyt Heinolassakaan. Se oli aivan liian laihtunut, se ei tosiaan painanut juuri mitään. Hiukan se yritti sormea syödä mutta onneksi mulla tosiaan on nuo kamppeet, eikä se tosiaan pistänyt hanttiin niinkuin terve lintu tekisi, vaikka mehiläishaukka onkin. Otus parka, todella kaunis ja kuninkaallinen lintu.



18.8.2005 Syksy (+linnut, +tapaaminen)

On syksy taas, mutta kaikki ovat varmaan jo huomanneetkin. Tämä aika saa minutkin aina väsyneeksi ja hieman masentuneeksi, etenkin kun näen miten hirveän paljon työtä on jäänyt kesän aikana tekemättä. Polttopuutkin pitäisi pilkkoa, työhuone ja puuvaja siivota, ja saunan jalkalistat saumata. Omalla huoneellani on ikkuna yhä vieläkin maalin peitossa ja pesemättä, AUT / ja AUTVL oli pakko jättää kesken. ARGH.

Taas tuli soitto loukkaantuneesta lokista. Saivat raivarin, kun kerroin etten kerta kaikkiaan voi nyt auttaa, lintuinfluenssan takia. Niillä ihmisillä olisi täysin käyttämätön tila jossa lintua ovisi pitää sen aikaa kun saan hoidettua sen Heinolaan, ja olisi niillä aikaakin, eikä omia lintuja jotka olisivat riskissä. Lupasin jopa lainata varusteet- nehän aina saa puhtaaksi kun saunottaa ne- mutta kun ei. Hirveä huuto ja aletaan vaatia minua ottamaan se lintu, ikään kuin tekisin tätä palkkatyönä. Lokki käy sääliksi, mutta en kerta kaikkiaan voi riskeerata 120'tä lintua, joista osa ei edes ole omiani, yhden linnun takia. Ei kyllä yhtään huvittaisi kuunnella sitä huutamista ja haukkumista.

Onneksi mailboksiini tippuu silloin tällöin maileja Unholan väen porukalta, ja se piristää. Kuulin eilen ensi kertaa moneen vuoteen TT'stä, joka sanoi että hän, Juha ja Ville olisivat myös tulossa Marraskuussa meetinkiin, ja Valtteri sanoi että Pyrykin olisi tulossa. Mitä useampia vanhoja ihmisiä saan kiinni, sitä iloisemmaksi tulen.

Ai niin, ja kaikkein surullisimpien asioiden joukkoon voi lisätä sen, kun kaksi rakasta ystävää tappelee keskenään. Pidän kummastakin osapuolesta valtavasti enkä millään soisi että he loukkaisivat toisiaan niin kauheasti. Onneksi kumpikaan ei tunnu haluavan kenenkään meistä muista katkaisevan ystävyyttä toisen kanssa.



3.8.2005 Kirsikkapula ja Unholan Väen larp

Kaupassa ei ollut kirsikoita. WAAAARGH! Voisin vaihtaa sieluni tai ruumiini litraan ihania, makeita kirsikoita. Joku pelastakoon naisparan kirsikanpuutostaudilta.

Yritän järjestää vanhalle Unholan Väen sakille kutsupelin marraskuuksi. Vakava peli tällä kertaa, pieni mysteeriojuttu johon lupasin pyhästi olla änkemättä yhtään huonoa vitsiä. Pelin aikana tarjotaan kunnon päivällinen salaateista pääruoan kautta jälkiruokiin- katsotaan jos saan keitonkin mahdutettua johonkin väliin- ja iltaa jatketaan saunaillalla. Ainoa ongelma ovat yhteystiedot; mulla on vain viiden hengen yhteystiedot ja muut ovat hajaantuneet maailman tuuliin. Etsintäkuulutuksia jaellaan.



24.7.2005 Ropecon 2005 (eli mitä tein viime viikonloppuna)

Ok, nyt se on ohi, onneksi. Kestin kolmannenkin päivän, vaikka se oli jo pahin. Onneksi kuume oli tosiaan illan ja yön aikana laskenut ja parilla buracapsilla sain hillittyä kivun, mutta siltikin poltin hihani Mikon kanssa pariin otteeseen. Ei olisi pitänyt, mutta en onnistunut sillä hetkellä kontrollointi. Lopulta otin vielä yhden buranan ja sitten helpotti. Mutta itse Con. Hmmm.

Perjantaina saavuimme juuri oikeaan aikaan Brockilaisen ilmoittautumisia vastaan. Conin puolesta asiat oli hoidettu nappiin lukuunottamatta sitä kunniakirjamokaa, jonka aavistin jo ennalta ja tulostutin ne kylän kirjakaupassa. Laurakin oli paikalla, ja auttoi meitä upeasti kylttien laatimisessa ja järjestelyissä- Laura on upea tyyppi. Kolmetoista joukkuetta taisteli brockilaisessa, ja luulen että ensi kertaa varten ottelusysteemiä on pakko muokata, sillä parhaat joukkueet karsiutuivat pois vain, koska he väsyivät huutamiseen, ja molemmat omat suosikkini- Kapiset koirat ja Turmion Kätilöt- putosivat aivan liian aikaisin. Kahdesta viimeisestä joukkueesta toinen rikkoi sääntöjä, ja toinen ei ollut suosikki joten voittaja ratkesi niin. Sääli sinänsä, mutta ainakin yleisöllä vaikutti olevan hauskaa, ja suuri osa joukkueista pelasi aivan loistavasti- ja äänekkäästi :)

Perjantaina Brockilaisen jälkeen autoimme Starmania bofferinteossa, jonka jälkeen kävimme katsomassa Linnunradan Käsikirja liftareille-ennakkonäytöksen. Pääsimme kotiin joskus neljän aikaan yöllä, jonka jälkeen hoidettiin linnut, sitten nukkumaan ja parin tunnin yöunen jälkeen Mikon piti mennä bofferiottelussa tuomaroimaan Starmanin pyynnöstä.

Olin jo hiukan kipeä perjantaina mutta sain sen kontrolloitua keskittymällä. Lyhyen yöunen jälkeen tilanne paheni. Lauantaina lähinnä oltiin bofferinurmella ja tavattiin molempien vanhoja tuttuja, ja perjantain gaalan jälkeen Mikko vei minut ulos syömään, siihen ihanaan pikku ravintolaan Kalliossa missä Mikko minua kosi silloin 1999. Erinomainen ateria koostui kolmesta erityyppisestä pikkupihvistä muutaman eri kastikkeen kera, ranskalaisia ja vihanneksia, ja jälkiruoaksi jäätelöannos jossa oli kinuskikastiketta ja pähkinöitä. Ihanaa. Kun lähdimme raflasta joskus kymmenen aikaan, taas iski se inhottava fiilis- kylmiä kuvotuksen aaltoja ja huimausta, jotka kaikki kulkevat kehon läpi. Onnistuin kuitenkin teeskentelemään että kaikki oli ok, jotta Mikko pääsisi seuraamaan sitä paneelia mistä se oli puhunut pitkään. Valitettavasti kuumeeni nousi paneelia odotellessa ja Mikko huomasi, en pystynyt kontrolloimaan. Sain jotenkuten nuokuttua paneelikeskustelun läpi, mutta kuten edellisestä entrystä käy ilmi, mielikuvani ovat hämärät.

Lauantain ja sunnuntain välisen yön sain sentään nukuttua suhteellisen hyvin, mutta sunnuntaina piti ottaa lääkkeitä ihan urakalla. Sunnuntai meni käytännössä bofferimatseja seuratesssa, tuttuja tavatessa ja lopulta päättäjäisohjelmaa seuraten. Seuraavaksi alan siivota häkkejä. On huono olo, mutta minkäs sille voi. Ja tiaiset ovat huomena vapautuskunnossa, päästän ne tuohon metsän laitaan missä on muutenkin paljon talitiaisia.



24.7.2005 Conista

Enää yksi päivä kestettävänä. Pakko jaksaa. Mikko ei varmasti puhuisi mulle viikkoon jos tietäisi montako Buracapsia olen imenyt kitaani pysyäkseni edes seisaallani, mutta kivut ovat pysyneet enimmäkseen poissa. Ne tulivat takaisin hetkeksi perjantai-iltana bofferitalkoiden aikana (silloin lääkkeet olivat autossa mutta sain sen kuriin keskittymällä) ja toiseen kertaan nyt lauantai-iltana. Viimeisen ohjelmanumeron ajasta en muista mitään muuta kuin hämärästi Mikon kommentoineen jotain ja sen että Mikon käsi tuntui ihanan viileältä otsaa vasten.

Suuren osan aikaa olen kuitenkin jaksanut ok. On ollut ihanaa tavata niin monia tuttuja- mm. Ida, Laura ja Starman- mutta myös vanhoja ihania tuttuja joita ei en ollut tavannut vuosiin- mm. Mattilan Juho. Mikä parasta, pari Mikon vanha tuttua ei kohdellut mua enää kuin viiden pennin prostituoitua- niin kuin suurin osa niistä tyypeistä teki silloin, kun aloitin seurustelun Mikon kanssa- vaan olivat ihan ok ja miellyttävän tuntuisia. Kaikista en mene sanomaan, sain vieläkin pari "halpa narttu"-katsetta. Hmm, pitäisi kai iskeä niille vihki- ja kihlasormukset nenän eteen ja mainita "katso, en ollut ainakaan halpa". :P

Lisää viikonlopun tapahtumista myöhemmin. Nyt kello on puoli kolme, aamulla on herätys vielä kolmannen päivän ajaksi, sillä Mikon on vielä tuomaroitava Starmanin bofferiotteluissa ja kulta haluaa muutenkin katsella paikkoja. Muistettava ottaa mukaan lisää lääkkeitä.



16.7.2005 Hmmm

Alkuvuonna sanoin että joko CN4 valmistuu kesäksi tai minä olen karvainen lammas. No jaa. Bääää-ääää! Käsis oli valmis, ja kaikki muukin, mutta kuusi kusipäistä miespelaajaa hajoitti autonsa ja päättivät etteivät voi tulla dösällä. Kiitos vaan kovasti kun pilasitte pelin niin monelta muulta. Peli on nyt peruttu, ja luultavasti lopullisesti.

Linnunpoikaset voimistuvat hienosti. Niiden jätökset ovat palanneet normaaleiksi ja höyhenet kasvavat kovaa kyytiä. Kaikki kolme ovat kyllä valitettavan yltiökesyjä mutta se karisee nopeasti totutustarhassa. Lintujen ruokintapa on kummallisen erilainen; talitiaisen poikaset huutavat kurkku suorana käheää huutoa, iskevät kiinni tikkuun ja ruokapalaan ja yrittävät niellä tikunkin. Ne usein jäävät roikkumaan nokasta tikkuun kun eivät haluaisi ahneuksissaan päästää irti. Kirjosieppo taas sirittää hiutoen siivillään, ja ruoka pitää työntää nokkaan sisälle, josta se sitten menee alas. Ei yhtä ahne kuin tiaiset. Se on myös paljon muita pienempi, joten tiaiset nappaavat helposti senkin palan tikusta. Aluksi se vain antoi mennä ja söi viimeisenä, nyt se pihnii hirveää kyytiä ulos boksista saamaan ensimmäiset palat.

Alan olla hieman väsynyt, koska nyt kun on lintuvauvoja talossa herään automaattisesti ruokkimaan varhain ja usein yölläkin. Yleensä olen tottunut valvomaan myöhään, joten vaikka nyt menenkin aikaisin nukkumaan, silti rytmi on hyvin väsyttävä.





15.7.2005 Tai kirjosiepoista?

Eilen tuli kirjosiepon poikanen. Paljon ujompi kuin tiaisenpoikaset, sen syöttäminen on hankalampaa koska se ei kerjää niin voimakkaasti jollei ole hyvin nälkäinen. Onneksi se turvautuu tiaisenpoikasiin ja tunkee niiden väliin ja alle suojaa hakemaan- melkoisen erikoinen "sisarusparvi". Ne saavat kasvaa aikuiseksi yhdessä. Ja kuvaa kädellä istumassa

Juho kävi myös syömässä eilen, ja yllätys yllätys ruohonleikkuria soittelee valtava kasa ihmisiä ja pari kävi katsomassa. Toinen kävijä osti sen suoraan, eli siitäkin päästiin eroon. Tälläistä tämä on: normaalina päivänä ei tapahdu paljon mitään, ja sitten kaikki yhtä aikaa niin ettei ehdi ajatella mitään. Unohdin tehdä sen suklaakääretortun vaikka olin varannut kaikki aineksetkin.



13.7.2005 Kuka pitää talitiaisista?

Nämä kaksi pikkuvauvaa viettävät täällä nyt jonkin aikaa, Hausjärven Eläinsuojeluyhdistyksen toimeksiannosta. Varsin viehättäviä otuksia, olen tottunut talitiaisenpesän ääniin läheltä (kun pesivät lintutalon räystäässä) mutta on hauskaa kuulla sitä korvan vieressä. Tintit tulevat Hikiältä.
Yhdessä
NÄLKÄ!



9.7.2005 D&D-sessioita

Pelasimme harjoituksen vuoksi ikivanhaa D&D-moduulia, klassista alimman tason luolaseikkailua. Havaitsin taas kerran, että minun on kerta kaikkiaan mahdoton ottaa mitään vakavasti. Pari esimerkkiä:
hahmot tulevat luolahuoneeseen, jossa on puolen tusinaa hiittä. Maagi heittää uniloitsun ja soturi + varas hyökkäävät loppujen hiisien kimppuun. Hiidet ottavat ritolan, pakenevat läheisen oven taakse ja vetävät sen perässään kiinni. Hahmot teurastavat nukkuvat hiidet ja lähtevät sitten vauhdilla luolasta etteivät hiidet oven toisella puolella yllätä suurella ylivoimalla.
Tämän jälkeen soturit menevät toisiin käytäviin, pieksevät siellä yhden jos toisenkin hirviön ja löytävät aarteita. Kun hahmot ovat tehneet selvää pääpahiksesta, he palaavat nähdäkseen mitä lukitun oven toisella puolella on. Hiidet ovat palanneet huoneeseen. Ja taas maagi heittää uniloitsun, loput hiidet pakenevat ovesta, taas teurastetaan nukkuvat hiidet ja havaitaan ettei ovesta pääse... Tässä vaiheessa repesin täysin ja ehdotin että hahmot jäävät sinne odottamaan josko hiidet tulisivat kolmannenkin kerran ulos ja taktiikka voitaisiin toteuttaa uudelleen- ja miettiä oppisivatko hiidet Pavlovilaisen reaktion? Ei onnannut :)

Luolastossa on myös huone, jossa on vain seinään kaiverrettu naama. Hahmot eivät uskaltaneet mennä sisään, koska ei ollut tietoa mitä naama tekee- oletin sen syövän kenet tahansa huoneeseen menee. Mitä soturihahmoni ehdottaa? Otetaan paikallinen juoppo ja heitetään huoneeseen. Valitettavasti mukana roikkuva NPC-papitar kielsi. Kun papitar oli vahtimassa aarrekirstua, maagi ja soturi hakevat hiidenruumiin, roikottavat huoneen ovelle jaloista, antavat muutaman heilauksen vauhtia ja viskaavat huoneeseen- ja maastoutuvat :D "Let's give this orc a good swing, shall we?"



8.7.2005 Heh:)

Eräässä chatissa sain taas kerran kuulla tämän teinipeelojen ah niin yleisen iskurepliikin: "A/S/L" (=ikä/sukupuoli/sijainti). Vastasin olevani 63-vuotias transvestiitti Paraguaysta. Kumma kyllä, tyyppi häipyi heti. En edes ehtinyt ilmoittaa tiedustella onko hänkin Paraguaylainen kuuskymppinen transvestiitti jota kiinnostaisi seura. On se kummaa...

... ;)



5.7.2005 Linnut + D&D

Kävimme tänään näyttämässä tuota edellisessä entryssä mainittua neitokakadua Nenosen Reijolle, sen silmät ovat niin pahasti pullistuneet että epäilin jotain tulehdusta, mutta Reijo arveli vitamiinipuutosta. Ei ihme, linnun koko ruokavalio koostui siemenistä ja ranskanleivän kannikoista. Laitetaan pelletti- ja vitamiinikuurille. Samalla sain hieman lisätietoa siitä lintutautiepidemiasta, enkä tiedä ollako helpottunut vai kauhistunut. Kuulostaa pahalta, ja vielä pahempia ovat nämä typerät huhut ja juorut joita nämä lapset sitten levittelevät tietämättömyyttään, se kääntää huomion todellisesta ongelmasta.

Samalla kävimme hakemassa Marja-Liisan neitokakadut SPYltä takaisin. Nopea keikka, mutta nyt on vielä puitava ML'n kanssa sitä mitä niille lopultakin tehdään. Jos ei muuta niin saavat jäädä tänne. Minä en anna tappaa terveitä lintuja.

Ja niin, pelasimme harjoituksen vuoksi yhden ikivanhan D&D-moduulin läpi. Mikolla oli hauskaa, kun pelasin kolmea hahmoa skitsofreenisesti samanaikaisesti, ja kun soturihahmoni yritti ylipliisuin (ja osittain törkein) sanankääntein ja machomies-tyylisin elkein iskeä naissoturi-NPCtä. Nähtävästi se, että pelasin hahmon vahingoksi hahmossa pysymisen vuoksi, teki vaikutuksen.



1.7.2005 Ja vielä lisää lintuasiaa

Haimme tänään Hesasta Aavikkoloistokaijan ja neitokakadun, joiden omistaja oli kuollut pari päivää sitten. Huone oli pahasti paskainen, ruokana oli lattialle heitettyjä leipäpaloja ja siemeniä, mutta koko huone oli lintujen käytössä, seiniä kiersi kiipeilyköysi ja katosta roikkui iso puukarahka ortena. Ikkunoissa oli naruverkkokin. Linnut ihan ok-kondiksessa, jäävät tänne. Omistajan vanhaa äitiparkaa tuli sääli, hän oli pahasti hädissään. Neitokakadulla silmät pahasti pullottavat, voi olla joku pikkuinfektio, vien Reijolle kunhan hän palaa lomilta.

Niin, minulla on kuulemma jopa enemmän yleisöä kuin uskoinkaan. Kaijulin kyyläryhmän (vilkutuksia teille!) ja muutaman todellisenkin kaverin lisäksi minulla on "melkein fani"kin. Pelottavaa 0.o Mutta koska purkaukseni tuntuvat ilahduttavan ja herättävän niin paljon keskustelua, hyvät naiset ja herrat ja kyylät, lupaan jatkossakin tarjota raivonpurkauksiani iloksenne.



1.7.2005 Kellokosken reissu

Niin, eilisen - tai siis juuri päättyneen päivän- toinen reissu ansaitsee oman entrynsä. Kuten osa tietääkin, asuin monta vuotta lapsena Kellokoskella, jossa äiti ja isä aloittivat firmansa. Tontti oli Rajalinnan teollisuusalueella, ja itse asuimme aika lähellä jokea Haukilahdentiellä, itse asiassa ihan sen vieressä.

Rakastin elämää Kellokoskella. Äidillä oli silloin vielä aikaa mulle ja Tonille, kavereita oli aina ja ensimmäinen luokkakin oli ihana, koulukaverit olivat tuttuja. Paras ystäväni oli samalla luokalla, ja kävimme yhdessä esikoulun. Perheen kanssa kävimme kävelyllä Fiskarsin Ruukkialueella, joella uimassa, tanssilavalla juhlissa... kaipasin sitä aikaa ihan hirveästi kun muutimme Orimattilaan. Orimattilassa olin rikkaan tehtaanomistajan kakara jota kadehdittiin, Kellokoskella olin vain Lautasen Katja. Orimattilassa opin inhoamaan ihmisiä ja erakoiduin- kellokoskella en viettänyt yhtä ainoaa päivää ilman kavereita. Orimattilaan muutto toi pirusti rahaa mutta myös jatkuvan inhon ihmisiä kohtaan, eikä se ole kauheasti hellittänyt tähänkään päivään saakka.

Muutama viikko sitten näin taas unta lapsuudenmaisemista, kuten siitä tehtaanpiipusta josta kasvoi pensas, ja padosta ja putouksesta. Kun olimme tänään menossa Korkkikseen, tajusin että ajoimme Kellokosken läpi. Ja koska just silloin oli kiire sovittuun tapaamiseen, Mikko lupasi että tulisimme takaisin samaa tietä. Näin tehtiin.

Oli upeaa nähdä taas vanhat paikat. En ollut käynyt Kellokoskella 17 vuoteen (lähdimme kun olin just täyttänyt 8), mutta osasin ohjata Mikon tismalleen sinne minne pitikin, osasin koululle, Rajalinnan tontille, Fiskarsille, esikoululle ja padolle... ja jatkuvasti näkyi sellaista mitä muistin! Mutta voi miten pieneltä kaikki näytti. Valtava padonsilta oli lyhyt ja valtava, kaukainen tehtaanpiippu oli ihan tien vieressä. Siitä kasvoi pikkuinen pensas kuten ennenkin, mutta niin pieni. Totta kai, kun katselin niitä viimeksi metriä alempaa, isän sanoja lainaten.

Paljon vanhaa oli kuitenkin paikallaan. Tanssilava ja vanha pikkusilta, esikoulu oli muuttunut asuintaloksi mutta se kerrostalo, jossa asuimme, oli paikallaan. Koulu oli saman näköinen kuin muistinkin, mutta välimatkat olivat paljon lyhyempiä. Vanha suosikkirafla oli lopettanut, mutta vanha grillikiska oli paikalla ja hampparit ihan yhtä hyviä kuin lapsena. Itkin kertaalleen, hieman siksi että menetin sen ajan, mutta paljolti koska oli niin ihanaa palata siihen maisemaan. Menemme pian käymään uudelleen, ja otin jo nyt paljon valokuvia.



30.6.2005 Ihania lomapäiviä, ja muutakin

Vietimme tänään ihanan päivän. Kävimme Korkeasaaressa katsomassa Paviaanilinnan avajaisia, kun ne sopivasti sattuivat tälle päivälle ja muutenkin piti hakea eräs tiffanylamppu Stadista. Korkkis oli ihana, eivätkä ne pari ukkoskuuroakaan haitanneet kun tulivat sillä aikaa kuin kävimme Amazonia-talossa ja Africasia-talossa. Oikein ihana kierros, paljon ihastuttavia lintuja ja muutkin eläimet olivat mielenkiintoisia. Vaikka Korkkiksen reissu aina tarkoittaakin sitä että saa kuurata itsensä, vaatteensa ja tavaransa (ehkä ylivarovaisuutta, mutta en ota riskejä tartuntamahdollisuuksien kanssa).

Ai niin, ja kauhean tappelun ja vääntämisen ja säätämisen jälkeen saimme vihdoinkin järjestettyä uudet pihapatsaat kotiin:
Leijona
Suihkulähdepatsas
Naispatsas tulee keskelle uima-allasta, se on itse asiassa suihkulähde joten vesi pulppuaa siitä takaisin altaaseen. Leijona vaan... on. Naispatsas on muuten huomattavasti mua korkeampi, ja leijonalla on painoa yli 600 kg ja korkeutta 130 cm.



19.6.2005 Loma- vihdoinkin!

Sain eilen Connielta ihanan paketin! Hopeinen kannellinen tarjoulukulhoni, jonka huusin eBaysta aikaa sitten, ja ihania lahjoja: Stargate SG1-fanpack, kultainen pieni koristekolibri, sekä pari harvinaista G3-ponia, mail ordereita itse asiassa eli harvinaisempia. Kerta kaikkiaan ihana paketti, ja lisäksi Amerikasta tuli EK-hevospaketti, minulle joukko eBaysta ostamiani EK-hevosia ja Padallekin pari.

Hausjärven ESY'n PJ toi pari tuntia sitten harakanpoikasen, joka oli löytynyt tieltä, autot ajelivat sen ylitse. Sen molemmissa jaloissa suuret murtumat, eikä se voinut kävellä. Ei siihen voinut muuta kuin lopettaa sen nopeasti. Tuntuu aina yhtä kauhealta tappaa lintu, vaikka se olisi armollisintakin, mutta pahempaa vielä se on, että olen koko kesän seurannut tuota harakkaperhettä ikkunan ulkopuolella ja pihallani. Kun tämä poikanen, joka oli aivan saman ikäinen kuin nämä meidän pihan poikaset vaikka Mäntsälästä tulikin, tajusi kuolevansa, se huusi muille harakoille ja ne vastasivat. Linnut tajuavat kyllä kun niitä lopetetaan. Ainoa lohdutus on se, että kuolema on salamannopea eikä lintu jäänyt kitumaan. Mutta ihmiselle jää muisto silmistä.



13.6.2005 No voi hellanterttinen sentään.

Kaijulin aktiiviporukka kuulemma tarkkailee tätä nettipäiväkirjaani hyvinkin tarkasti. No voi hellanlettinen sentään, löydättekö mitään kiinnostavaa? Ei anna kovin kummoistakaan kuvaa yhdistyksestänne, kun "aktiiviporukan jäsenenne" esiintyy salanimellä "Aga bornis", osaamatta kirjoittaa edes lintulahkon nimeä oikein, ja sitten lähettelee "hyi hyi hyi"-emailia.

Tiedoksenne; en ole enää SPYn aktiivi, mutta kuvani yhdistyksestänne ei ole muuttunut paskan vertaa. Tuollaiset sähköpostit sen sijaan vain varmistavat kuvaani teidän tasostanne; lapsia "aktiiveina", ja yksityisten ihmisten päiväkirjojen tutkimista juoruilutarkoituksessa.

Post Scriptum: Olen hyvinkin tietoinen siitä, että "kaija" kertoili chatissanne meidän linnuillamme olevan loisia. Hauska kuulla, etenkin kun "kaija" ei ole känynyt lähelläkään lintutilojamme, ja niissä tehdään lääkärintarkastukset kerran vuodessa -joissa ei ole kertaakaan löytynyt mitään huomauttamista. Minä sen sijaan en kuullut tuota vakoilemalla teidän chattianne; sen kertoi minulle eräs teidän aktiiveistanne.



13.6.2005 Naakanpoikanen

Hausjärven Eläinsuojelujyhdistyksellä oli pudonnut savupiippuun naakanpoikanen. Ihailtavaa on se, että he olivat piikanneet piipun auki ja soittivat sitten mulle. Ohjeestani veivät sen takaisin talon katolle, ja emot kyllä pyörivät pihapiirissä. Ei moni vaivautuisi moiseen työhön naakan takia, etenkin kun ne ovat todellisia maanvaivoja Oitissa. Siitä voi jo nostaa hattua.



10.6.2005 Lintuja

Harakkapariskunta sai tänä vuonna jo toisen poikueen peräkkäin meidän ikkunan ulkopuolella. Ne ovat oppineet että siinä niitä ei häiritä, ja poikasistakin pääsee hyvin lyhyen matkan päähän kun ne ovat tottuneet ihmisten liikuskeluun makuuhuoneessa, ihan pesän vieressä. Huonot puolet; ensinnäkin pesässä kerjäävä harakkapesue on hirvittävän äänekäs. Ei siinä mitään, siihen tottuminen ei vienyt vanhalta lintuihmiseltä kuin hetken. Mutta nyt ne pirun otukset ovat oppineet syömään kypsät mansikat amppelista. Perkeleen perkele. Sinitiaisen pesiä on parikin kappaletta pesäpöntöissä, sinitiaiset taas ovat tehneet pesänsä lintutalon räystään rakoon. Sieltä kuuluu hirveä huuto, ja emot ruokkivat poikasiaan juurikaan meistä välittämättä- hyvin kesyjä nekin. Ne eivät sentään syö kaikkia mansikoita.



17.5.2005 Sekalaista

Loistokottarainen (L. superbus) kuoli pari päivää sitten, raportin mukaan kasvaimeen ja sydämenpysähdykseen. Se oli kuollut pesäänsä, ja kaipaan sitä otusta pirusti. Sen laulu oli kaameaa kimeää vihellystä ja räkätystä, se oli huisa sotkija ja mieletön kylpijä, mutta se oli niin kaunis ja vilkas että sitä todella tulee ikävä. Olihan sillä tosin jo ikääkin muistaakseni viidentoista vuotta. Omistaja parka itki kovasti, siihen lintuun kyllä tosiaan kiintyi uskomattoman helposti.

Tomppa ja Niina muuten lisääntyvät, eli voitin vedon Mikon kanssa. Tomppa ja Niina ovat oikeastaan normi-ihmisiä, ihmisiä jotka hankkivat talon, koiran, kaksi autoa ja 1,7 lasta. Tavattoman mukavia ja kunniallisia ja ah niin normaaleja ihmisiä. Ongelmana on se miten suhtautua asiaan. Kaikillahan on oikeus hankkia lapsia, ok, mutta aina kun joku sukulainen odottaa lasta, nousee esiin, ennemmin tai myöhemmin, kysymys "Katja, milloin te hankitte lapsen?". Minä en aio todellakaan valehdella, mutta toisaalta olisi törkeää sanoa onnelliselle ja ennen kaikkea niin kiltille pariskunnalle "en voi sietää lapsia", vaikka se on kyllä tässä kohtaa selkeä totuus. Ja kun välillä tulee joiltain tahoilta (lue: Mette) silkkaa painostusta, tekee mieleni ottaa kirves käteen ja saada berserkkikohtaus. Sellainen vielä toimii oman perheen piirissä, jossa voi saada anteeksi jopa murhan, mutta aviomiehen perheen kanssa asia on hieman toinen :) Asia on kuitenkin selkeä; minun elämässäni ei ole sijaa lapselle, ei nyt eikä tulevaisuudessa. En myöskään suostu valehtelemaan tai kiertelemään aihetta.



2. 05. 2005 Musiikkia (ja hieman raivoamista aiheesta)

Yritän etsiä kokoelmaani Gounodin Faustia täydellisenä versiona, mutta turhaan. Lisäksi on hankittava uusi kappale Mozartin Requiemiä, omani alkaa hajota. Ei ihme, se on ollut minulla jo kymmenkunta vuotta. Lähinnä näyttää että kaikkialla on kaupan vain "classical highligts"-tyyppistä ämpäriä johon sitten kaadetaan sekaisin barokkia ja romantiikkaa. Haluan kokonaisia versioita, kuuletteko, perkeleet? Vaikka sitten olisi lähdettävä Helsinkiin erikoisliikkeisiin niitä hakemaan.

Lisää ärsytyksen aiheita? Selasin huvikseni klassisen musiikin palstoja. Mitä niistä löytyy? Ihmiset tunkevat kaiken maailman elokuvasoundtrackit klassisen musiikin kategoriaan, olivat ne sitä tai eivät. Se, että jossain elokuvassa nyt sattuu olemaan yksi klassinen kappale ja loput jonkin pop-laulajan kirkumia kappaleita, tyylilajina "hajonnut urkupilli", ei tarkoita että se kuuluisi klassiseen musiikkiin. Eikä klassisen musiikin palsta ole oikea paikka kysellä mikä on se Titanicleffan tunnuskappale, sillä SE. EI. OLE. KLASSISTA. Ei muuten ole "kauneimmat joululaulutkaan", saati sitten työväen laulut. Tässä taitaa olla kysymyksessä lähinnä aivojen puute.

Hmm, entäs myynti-ilmoituksena; Myydään uusi Mozart"? Mitä, tarkoitatteko ihan uutta, käyttämätöntä W.A. Mozartia? No voi hellanlettas sentään. Sudi nyt vielä vähän mutaa naamaasi niin tasosi näkyy. Tahi toinen: "Hyväkuntoinen Mozart"?

Suomalainen roskaväki, psssht.



24. 04. 2005 Asioita

Taas on kulunut paljon aikaa. Livejournal on niin paljon helpompi päivittää.

Niin, Faijasta, siis Hannusta. No, nähtävästi olemme tehneet sovinnon. Tässä siis selitystä; ei, isäni ei ole kuollut vaikka niin omalla sivullani lukee. Isäni teki eräitä erittäin inhottavia asioita perheelle muutama vuosi sitten, ja tästä syystä Hannu oli minulle "kuollut", non-existant. En ole tavannut Hannua viiteen vuoteen, mutta nyt olemme puhuneet ja taidamme jättää menneet menneeksi. Puhun tästäkin lisää enemmän mielummin myöhemmin, nyt ei oikein pysty.



6. 04. 2005 Aprillipäivä jne.

Eräs paikallinen herra toi ystävineen käpytikan aprillipäiväksi. Tai siis päivänä ennen aprillipäivää. Lintu oli lentänyt ikkunaan ja oli aika tärähtänyt, mutta onneksi ei ollut murtumia tai muitakaan vammoja. Se nukkui illan ja yön kuistilla laatikossa, ja aamulla se oli syönyt mukavan annoksen talipallosta ja juonutkin, joten päästimme sen vapaaksi aprillipäivän aamuna. Mutta kun kirjoitin tästä aiheesta toiseen päiväkirjaan, porukka luuli että kyseessä oli kehno aprillipila 0.o Ei se pila ollut. Ikkunaan törmänneet eivät useasti paljon muuta kaipaa kuin rauhaa ja pimeän paikan levätä stressittä. Aamulla se oli hyvinkin pirteä ja lennähti kauniisti pihalta naapurin pihakoivuun. Toivon että se jää lähitienoolle, täällä on paljon käpytikkoja ennestäänkin ja pidän lajista.

Mikon syntymäpäivä huomena. Suklaakääretorttua ja lahjoja tiedossa. Lisäksi hankin mieskullalle taas leffoja lahjaksi. Lupaan etten yritä ahtaa mihinkään neljääkymmentä kolmea kynttilää :D



26. 03. 2005 Linnut

Paikallinen eläinsuojeluyhdistys lähetti tänne pääsiäistipun sijasta pääsiäispulun. Siis toripuluvauva- yllättävää että näinkin aikaisin keväällä. Löytynyt Riihimäeltä eilen, ja nyt täällä kivasti pääsiäiseksi. Olin jo itseäni säälien alistunut pienen lintuvauvan käsinruokintaan, mutta Pötsi- nimetty siten sen uskomattoman laihuuden vuoksi- näytti paremman tavan. Se oli sen verran nälkäinen, että syöksyi säälittävästi kiljuen ruokamittakupissa olevaan lintupuuroon, tunki kuppiin koko päänsä niin että silmätkin peittyivät mönsjään, ja alkoi imeä sitä kitaansa. Keino on vallan hyvä, ei tarvitse pakottaa linnun nokkaa auki ja kaataa puuroa lusikallinen tai ruiskullinen kerrallaan. Lintu on tosiaan säälittävän laiha

Ja villifasaanikukko Emppu on antanut hienon näytöksen itsestään. Lumi alkaa sulaa ja on hötöistä, ja niinpä Emppu yritti ylväästi ja hienosti kulkea pihan poikki ruokintapaikalle. Ylväitä, pitkiä askeleita, joiden koreaa vaikutusta pilasi suuresti se miten Emppu-ressukka upposi joka askeleella lumeen ja joutuu räpistelemään tasapainoon. Loukkaantunut höyhenten ojentelu, seuraava ylväs askel ja taas sama juttu :) Ihastuttavaa ja koomista seurattavaa.



19. 03. 2005 Sairaana

Yskä ja kuume iskivätkin meihin voimakkaammin kuin olimme luulleet. Mikollakin nousi kuume yli neljänkymmmenen, ja yskä jatkuu yhä varsin ärsyttävänä kummallakin. Mikolla jopa niin huolestuttavana, että alan epäillä lintuallergian potkivan yhä. Siispä viimeisetkin linnut siirtyivät lintutalolle asuintiloista, ja talon häkit puretaan pois. Olen silti hyvin hermostunut- jos yskä jatkuu ja diffuusiokapasiteetin mittaukset puhuvat raakaa kieltä, voi lintuharrastus olla katkolla. Pölynaamarin suodatuskyky ei välttämättä ole riittävä. Mutta varmasti tiedetään vasta kesällä.



12. 03. 2005 Syntymäpäivä & kuume

Synttärini olivat ja menivät. Ihana rakkaani, oma kultani herätti minut aamiaisella vuoteeseen; rapeaksi paistettu kananmuna, kuumaa paahtoleipää ja voita joka suli sen päällä. Ihanaa teetä (eikä mitään pussitee-sotkua) sekä suuri viipale suklaa-pähkinäkakkua. Mikko kysyi pitikö minulle laulaa "paljon onnea vaan". Otin Mikkoa kiinni peniksestä ja kysyin halusiko hän laulaa sen falsetissa. Ilmiselvästi vastaus oli "ei".

Aamiaisen ja hyvittelyjen jälkeen lähdimme Riihimäelle, missä Mikko vei minut kiertelemään kirpputoreja. Kirjafanaatikolle ja lelunkerääjälle se on unelmakierros. Kiersimme Riihimäellä 4 kirpparia ja menimme sitten hyvään ravintolaan, jossa söin rakkaani kanssa romanttisen grillilautasen, siis lautanen jossa oli useita erilaisia lihoja ja dippeja, kaikkea kaksi samalla lautasella. Ja suklaakakkua (whee!).

Sitten Hyvinkäälle, jossa kävimme vielä pari kirpparia läpi. Sain joitain koriste-esineitä äidille firmaa varten, Mikolle taas yhden pakinakirjan ja itsellenikin muutamia kirjoja sekä enchanted kingdom-hevosen! Aamulla oli lisäksi tullut pari muuta EK-hevosta postissa (vaihtoni erään MLP-keräilijän kanssa), joten sain siis paljon uutta hauskaa kokoelmiini.

Sen sijaan aamulla alkanut kurkkukipuni pahemin tuntuvasti ravintolassa, ja kun pääsimme illalla kotiin, romahdin. Kuume nousi nopeasti ja pari viime päivää onkin sitten puolittain kadonnut. Kuume vaihteli 38-40 asteen paikkeilla, mutta tänään on enää lämpöä. En minä vielä kunnossa ole; nokka vuotaa, hikoiluttaa ja paleltaa samaan aikaan, enkä ole syönyt juuri mitään kolmeen päivään (ei ole nälkä nytkään).

En olisi millään selvinnyt tästäkään ilman omaa rakastani, joka toi kuumaa mehua, hyvitteli ja suukotteli ja on hoitanut kaikki linnut ja siivoukset.





27. 02. 2005 Väärinsijoitetun munan tapaus ja uusin Ropehahmoni

Perjantaina Mikko oli kanalassa hoitamassa lintuja, ja kun hän tuli sisään, satuin olemaan puhelimessa ystävän kanssa. Mikko yritti selittää jotain, mutta koska se ei onnistunut, lähti ulos pilkkomaan puita. Olisi kyllä voinut muistaa että oli kanalassa laittanut kyyhkynmunan taskuunsa, tarkoituksenaan laittaa se roskiin ohikulkiessaan. Tämän kyseisen kyyhkyrodun munat ovat kooltaan noin puolet kananmunan koosta, ja totta kai koko tasku ja sen sisältö oli raa'an munan peitossa. Olin kuolla hysteeriseen nauruun. Mikon hajamielisyys ja taipumus sähläämiseen on joskus kerta kaikkiaan uskomaton, enkä tällä kertaa edes suuttunut, kun mies itse kuitenkin pesi takkinsa.

Johanna kävi lauantaina korruptoitumassa roolipeleihin. Mikko aloitti norules-kampanijan muutamalla irtomoduulilla, ja kehitin itselleni uuden hahmon.

Fulbar on kääpiömies, iältään 112 (kyllä, numero on tarkoituksella valittu). Muuten peruskääpiö, mainari ja rakentaja, mutta Fulbarilla on paha avoimen paikan kammo. Niinpä hahmo yrittää laulaa rohkaistakseen itseään kun joutuu pakostakin kulkemaan maan päällä. Ääni on kammottava ja kuulostaa kiimaisen hirven ja hajonneen säkkipillin epäpyhältä sikiöltä. Asiaa pahentaa se, ettei Fulbar osu oikeaan nuottiin kuin satunnaisesti, mutta laulujen sanoista saa sieltä täältä selvää- repertuaari vaihtelee juomalauluista kääiömarssien kautta törkeyksiin. Lisäksi Fulbaria riivaa hillitön kullanhimo, ja niinpä Fulbar etsi huoneista kultaa ja aarteita heti taistelun loputtua- tai jopa juuri sitä ennen. Kaiken huippu oli kuulemma se, kun hahmot saivat ohjeita aaveelta- jonka Fulbar viittoi heti sivummalle ja tivasi onko jossain päin temppeliä kultaa.

Olin pelotellut Mikko-rassua etukäteen uhaten romauttaa kaivokset örkkien päälle saadakseni heti kasoittain expoa munchkin-tyyliin. En toteuttanut uhkaustani, vaikka veikkaan miesparan pelänneen sitä koko pelin ajan ;) Itse taas oletin hahmojen heittävän veivinsä Mikon johdossa, kun mies on tottunut niihin viidennentoista ja kahdennenkymmenennen tason RoleMonster-ryhmiinsä.

Vakavasti puhuen pidän kuitenkin Mikon pelinjohtotyylistä. Mikolla on vuosien (parikymmentä vuotta siis) kokemus ryhmänvetämisestä ja pelaamisesta, ja asiat sujuivat siististi. Sitä paitsi no-rules on enemmän tyyliäni.



22. 02. 2005 Lauantain saunaillan pohdiskelut

Tämä pätkä kuvastaa aika hyvin meitä. Etenkin sitä kuinka hemmetin vajaa-älyinen lahopää yleensä olen ;)

Lauantai-iltana Katte ja Mikko istuvat saunassa. Mikko selostaa innoissaan yliopiston matematiikan vaikeutta. Seuraa keskustelu:

M: "tiedäthän sen seitsemän sillan ongelman? Kun useamman saaren välillä jokien yli johtaa seitsemän siltaa, eikä kaikkia siltoja ole mahdollista ylittää kulkematta kahta kertaa yhdenkään yli. Mutta vaikka kukaan ei ole vielä keksinyt miten, ei ole todistettua se ettei se ole mahdollista."
K: (miettii sekunnin) "Tasan tarkkaan onnistuu".
M: "Ei onnistu"
K: "Kyllä muuten onnistuu. Ei tarvitse kuin kulkea kuuden sillan yli, vuokrata sitten helikopteri joka vie sinut seitsemännen sillan alkuun, ja kulkea sitten yli".
M: "Tuo on fuskua. Helikopteria ei saa käyttää"
K: "No jo on kumma ettei jotkut matemaatikonpellet osaa kanoottia veistää tai lauttaa rakentaa. Jääkööt rannalle ruikuttamaan jos ovat niin tyhmiä."

Seuraa hetken hiljaisuus.

M: "mutta tiedätkös että matematiikan avulla ovat japanilaiset tiedemiehet keksineet kuinka murretaan koodi, jonka murtamiseen olisi tietokoneelta aiempien laskelmien mukaan kulunut vuosituhat?"
K: "Phyh. Tiedän minä paremmankin keinon murtaa se koodi"
M: "No mikä?"
K: "Minä menisin iskemään sellaisen Japanilaisen tiedemiehen joka sitten murtaa minulle sen koodin

Seuraa hetken hiljaisuus.

M: "Tiedätkö, että yksi ensimmäisiä tehtäviä yliopiston matematiikassa on todistaa, että nolla on vähemmän kuin yksi"
K: "Mutta sehän on kaikken yksinkertaisinta"
M: "Todista se"
K: "Sinulla on yksi penis, eikö niin?"
M: "Juu?"
K: "Jos minä nyt otan kiinni siitä peniksestä ja vetäisen sen irti, niin sinulla on nolla penistä. Siten sinulla on vähemmän munaa kuin aiemmin. Get it?"
M: (hiljaa) "...Juu..."



20. 02. 2005 Syntymäpäivälahjoja

Sain synttärilahjani miltei kuukauden etuajassa; rakkaan vanhan peiliovikaapin joka aikanaan kuului perheelleni. Kyseisen kaapin tekivät Orimattilan sahan työntekijät Kalle Kuoppala-nimiselle rikkaalle miehelle vuosisadan alussa. Siitä lähtien kaappi kulki sahan mukana ensin Lillqvisteille, sitten Anne ja Hannu Lautaselle, siis vanhemmilleni, ja se seisoi kirjaston nurkassa koko lapsuuteni ajan. Kun isä kuoli ja saha meni alta, Anne pelasti kaapin myymällä sen eräälle kukkakaupalle, jossa se on ollut vuodesta 1999. Kaipasin sitä kovasti, ja nyt sain sen aivan omaksi. Äiti, Toni ja Mikko maksoivat siitä 500 euroa, tekivät kaikki järjestelyt minulta salassa ja kutsuivat minut muka "puutavaraa hakemaan" Orimattilasta. Kun sain kaapin, minä itse asiassa aloin itkemään.

Nyt se seisoo makuuhuoneeni nurkassa, paikalla johon se kuuluu, ja sitä ei täältä saa pois kuin minun kuolleen ruumiini yli. Mutta että rakastan perhettäni. Aivan uskomaton lahja.



31. 01. 2005 -

Sain ihanan aamiaisen vuoteeseen- paahtoleipää, marmeladia ja teetä. Paljon sokeria, mutta oi niin ihanaa. Tämä on jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä- ilmeisesti Mikko otti jonkinlaisena vihjauksena sen että sanoin nauttivani niistä suunnattomasti. Kultaisesti tehty.

Joku eläinlääkäri- ilmeisesti Nurmijärven- soitti ja pyysi apua ja neuvojen linnun kanssa. Sille tapaukselle ei voinut tehdä enää mitään, mennyttä kalua. Sääli pikkuista rassukkaa.

Päivän tunnustus? Silmälasit taitavat olla mulle perversio. Mies + silmälasit voi helposti vaikuttaa aika kummalla tavalla. Joskus aurinkolasitkin, mutta ei yhtä pahasti kuin silmälasit.



28. 01. 2005 Syntymäpäivistä ja muustakin

Mikko, Anne ja Toni puuhaavat jotain. En tiedä mitä, mutta vaihtavat tekstareita ja mysteerisiä puheluita. Koska maaliskuussa on kuitenkin syntymäpäiväni ja koska Mikko varasi kolmisen sataa euroa johonkin, voin olettaa että se liittyy lahjaan. Mutta mitä niin suurta ne tekevät, että siihen vaaditaan kaikkia kolmea ja sellaista määrää puheluita ja tekstareita ja jo nyt, nythän on vasta tammikuun loppu? 0.o

Songnetin webmailin käännösvirheet antavat kumman paljon hupia. Toinen nerokas on "istuntosi posti on vanhentunut". Tarkoittaako se, että persaukseni on vanhentunut paikallaan? Ja toinen, ehkä vielä parempi on; ...."olet ehkä kirjoittanut väärinkäyttäjätunnuksesi tai salasanasi"... aiaiai, siis väärinkäyttäjätunnus, ei käyttäjätunnus, ja jokainen webmailin käyttäjä on siis väärinkäyttäjä? Ja onko salasanan kirjoittaminen syy siihen että saa virheilmoituksen? Ja tuo väärinkäyttäjätunnuksesi on siis tosiaan kirjoitettuna yhteen. Yhdistyessään Songiin clinetistä on kyllä tullut varsinainen huvin lähde :D



24. 01. 2005 Linnuista

Käytimme yhtä SPY'n sijoitusneitokakaduista lääkärissä Espoon Eläinkeskuksessa. Samalla liikkeen omistaja, Latun Elina, lahjoitti meille valkoisen seeprapeipponaaraan- kiitos, ihastuttava otus! Pistin linnun kokeeksi häkkiin fawn-seeprapeipponaaraan kanssa, tämäkin oli tullut vasta pari päivää sitten. Ne ystävystyivät nopeasti, ja nyt molemmat keimailevat häkkikalterin lävitse SPY'n seitsemän sijoitusseeprapeippokoiraan kanssa. Karanteeni alkaa olla täynnä.

HESYltä tuli taas avunpyyntö, ja kävimme hakemassa väliaikaiseen hoitoon pari kyyhkyä, joiden kanssa he eivät pärjänneet. Koiras on nyppinyt naaraansa päätä pahemman kerran. Kuulemma linnut oli löydetty laatikosta keskeltä Stadia. Valkoisia otuksia, hieman mustankirjavia otuksia, eivät kylläkään mitään kovin kauniita.



17. 01. 2005 Lintuja (taas)

Viktoriankaijanen meni ja puri vapaalennolla ollutta naurukyyhkyä kalterin läpi nokasta ja aiheutti pahan avomurtuman (en viitsi enää edes vastailla näille lajissa täysin kokemattomille aloittelijoille, jotka jatkuvasti puhuvat lajin rauhallisuudesta vailla pidempää kokemuspohjaa), alanokan nokan kärki oli joka tapauksessa pahasti poikki ja vinossa. Reijo määräsi antibiootit ja pelkää kuolion leviämistä, mutta onneksi tähän mennessä mitään sellaista ei ole ilmennyt.

Vanhimmalla Old German Owl-kyyhkynaaraalla oli vaikeuksia seisoa, korjaantui antibiooteilla ja calcivet-kuurilla (taas kiitos, Reijo!)